yhteistyössä Arla
Raitalihalaatikko on Jukan lapsuusajan herkku, jota miehen muistin mukaan syötiin usein lauantaisin. Yksinkertaisuudessaan se koostuu läskin raidoittamasta possun kylkilihasta, perunasta, sipulista ja munamaidosta. Kaikessa simppeliydessään ruoka on tosi hyvää ja maistuu meillä koko perheelle.
- Kylkisiivut leikataan saksilla pienemmiksi.
- Kaikki lihat tulevat laatikon päälle.
- Aivan lopuksi lihojen päälle rouskautetaan suolaa.
Äitinsä laatikosta poiketen sain laittaa hiukan enemmän sipulia sekaan. Sipulit muhiintuivatkin ihanan pehmeiksi ja olivat oiva juttu laatikossa. Pelkäsin että lihat tummuivat turhan paljon uunissa, mutta Jukka sanoi että juuri tuollaisia niiden kuuluukin olla. Maku oli todella kohdillaan! Päällä väriä saaneet läskiset lihapalat olivat rapsakoituneet juuri sopivanmoisiksi ja olivat suolaisuudessaan aivan loistavia.
Päällilihat menevät oivallisten jääkaappinärppimisruokien joukkoon lasagnen ja makaronilaatikon seuraksi.
Kulinaarimurulan Jaana on näemmä myös syönyt raitalihalaatikkoa muksuna, mutta lihoja on ympätty myös juuresten sekaan. Hmmm...
kuudelle
1 kg perunoita
4 sipulia
430 g luomupossun kylkisiivuja
5 dl Arlan luomu vanhanajan täysmaitoa Suomesta
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
Arla normaalisuolaista meijerivoita vuuan voitelemiseen
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kuori ja siivuta perunat. Kuori, puolita ja siivuta sipulit ohuiksi.
Leikkaa kylkisiivut saksilla viiteen osaan, noin 2 cm leveiksi paloiksi. Lihaa tuntuu olevan paljon, mutta se kutistuu uunissa melkoisesti.
Voitele 20cm * 40 cm uunivuoka. Lado peruna- ja sipulisiivut kerroksittain uunivuokaan.
Riko kananmuna rakenne, eli sekoita nopeasti keltuainen ja valkuainen yhteen. Lisää maito ja sekoita taas. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada muna-maitoseos vuokaan peruna-sipuliseoksen päälle.
Asettele lihapalat päälle tasaiseksi kerrokseksi.
Laita uuniin 45 minuutiksi tai kunnes lihat ovat ruskistuneet ja rapsakoituneet. Laita uuni pois päältä. Jätä vuoka edelleen uuniin puoleksi tunniksi jälkilämmölle.
Jeps, kyseistä laatikkoa syötiin meilläkin, ja lauantaisin, kun oli siivouspäivä, niin laatikko hautui uunissa muutaman tunnin ja sitten herkuteltiin. Meillä sitä nimitettiin perunalaatikoksi. Ja kylkeen tietty niitä iänikuisia punajuuriviipaleita, puolukkahilloa, kyytipoikana kylmää maitoa. Ihan sitä lapsuusajan ruokaa, jota itse olen tehnyt meidän perheelle tasan kerran, hups. Pitäisköhän ottaa uusiksi...
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta, että kaikkien eksoottisten ruokien joukossa myös vanhat hyvät ruokaohjeet on joskus hyvä kaivaa esille, t. Sanni
Jukka musiteli myös että pitkähkön muhittelun vuoksi laatikko olisi ollut lauantairuokaa. Heidän perheessään oli kuulemma myös sääntö, että raitalihalaatikkoa pitää ottaa pystysuoraan lusikalla, jotta kaikille jää yhtä paljon lihaa :).
VastaaPoistaMinustakin on hauskaa nähdä blogissa välillä näitä retroherkkuja ja kokeilla niitä juurikin kaiken uuden ja eksoottisemman lisäksi.
Omille muksuille on myös ihanaa tarjota tai näyttää jotain omasta lapsuudesta.
Kiitos tästä! Tiedän, mitä menee leivinuuniin hautumaan seuraavan lämmityskerran jälkeen.
VastaaPoistaTiedän, miltä tämä maistuu, vaikken ihan samassa muodossa ole lapsuudessani saanutkaan. Salaisuus piilee kylkiviipaleiden rapeudessa: tästä olisi aikanaan tullut lemppariruoka minulle, ellei "läski olisi jäänyt läskiksi".
Mä teen tätä kyllä pikimmiten. Ei aivan samanlaista kuin mun lapsuuden perunalaatikko, mutta tää päällirapeus vaikuttaa hyvältä.
VastaaPoistaSirkku: No oleppa hyvä! Rapsakka läski paras läski! Ymmärsinkö oikein että teillä läski jäi löllöksi?
VastaaPoistaNanna: Tee vaan! Millainen teidän laatikkonne oli?
Tämä vanhanajan läskilaatikko on mieleeni. mausteeksi vain suolaa, pippuria ja sipulia.munamaitoon mieluiten tehtynä.
VastaaPoistaannukka
VastaaPoista