Valloittava pop up ravintola HVNNINEN

illan tarjosi pop up Hvnninen

Saadessani kutsun pop up ravintola Hvnniseen Helsingissä ilahduin valtavasti! Grönistä, Olosta ja Aan Tafel with Maannoksen pop upista kokemusta kerännyt Dani Hänninen kutsui kotiinsa nauttimaan illallista yhteiseen pöytään ehkä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Pidän kovasti jaetun pöydän filosofiasta (kuten meitä ennen lukeneet tietävätkin) ja yhdessä syömisestä nyt yleensäkin, kuten myös siitä että kokki kokoaa annokset ihan kysymysliki. Tämä ilo yhdistettynä rohkeuteen kokeilla jotain uutta kutsumalla kotiinsa syömään muodosti vastustamattoman paketin. Viimetipan peruutusten vuoksi sain nauttia illasta kaksin ystäväni Minnan kanssa, mutta hauskaa oli sekin. Jutustelua ja naurua riitti kyllä!

Apukäsiksi Dani Hänninen oli saanut työkaverinakin tutuksi tulleen Janne Keskevaarin. Yhdessä nuoret miehet koostivat meille vaivattoman näköisesti, keskittyneesti yhdeksän ruokalajin illallisen. Kaikki oli otettu huomioon pieniä yksityiskohtia myöden. Lautaset, osin jopa itsetehdyt sellaiset, lämmitettiin uunissa ja keittiökaapeista nostettiin esiin ruokia loppuviimeistelyä varten. Minua nauratti miltä kokin muu asunto mahtaakaan näyttää kun kaapit on pitänyt tyhjentää ravintolameininkiä varten. 

Menu oli tehty scandinaavisella otteella, kevään makuja kekseliäästi hyödyntäen. Menun rajaus oli Danin mukaan melko yksinkertainen tehdä, kun nuori mies halusi kokeilla pitkään mietityttäneitä kokonaisuuksia villiyrttejä hyödyntäen. Koin uusia makuelämyksiä mm. pronssifenkolin, ja pihlajannuppu-valkosuklaa yhdistelmän muodossa. Juuri tällaiset uudet makukokemukset ja yllättävät yhdistelmät ovat niitä asioita joita ravintolaillalta toivon. Yhtäkään notkahdusta koko illan aikana ei tullut ja tunnelma pysyi koko ajan rennon iloisena. Omat alkoholipitoiset juomat pitää viedä mukanaan, mutta niihinkin Dani antaa etukäteen suuntaviivoja sommelier-ystäviensä vinkkien mukaan. 

Jos haluat tavallani yllättyä ja miettiä itseksesi mitä odottaa, älä lue pidemmälle ja varaa pöytä. Muutamia paikkoja lie ehkä jäljellä. Koin tässä(kin) konseptissa yllätyksellisyyden yhdeksi kutkuttavista elementeistä. Olen suht ulospäin suuntautunut ja ilolla uuteen hyppäävä, kokeileva ihminen. Silti minua jännitti ihan oikeasti odottaa kerrostalon pihalla että ravintoloitsija tulee päästämään meidät alaovista rappukäytävään ja edelleen kotiinsa. 

Mutta sitten jo itse nautiskeluun. Ruokailu alkoi kauniisti esillepannulla munavoilla, jota sopi sipellä ruisnäkkärin pinnalle. Keralle oli friteerattu myös jäkälää. Pehmoinen munavoi ei ollut ihan perussettiä, vaan sisälsi mm. itsekeiteltyä etikkaa, graavattua keltuaista raasteena, purjotuhkaa ja hunajakukkaa. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin Gobbas Gårdin perunaa silkoisena muussina. Päälle lusikoitiin mateen ja kirjolohen mätiä, sekä aseteltiin samettikukkaa ja hienosti rakennetta tuonutta isomaksaruohoa. Arvatkaapa vaan oliko myöhäinen kevät ja lumisateet saaneet Hännisen hiukan hikoilemaan villiyrttien suhteen. 

Tässä komeilee pitkään kypsytettyä ja paahdettua sipulia sipuliliemessä sekä ketunleipää. Pöydässä ylle raastettiin lardoa. Ihanan syvät maut ja hurjan kaunis, yksinkertainen esillepano. 

Jaettavaksi annokseksi tarkoitettu suolakuoressa kypsennetty selleri oli myös savustettu. Sellerin sisus oli koverrettu ja sekoitettu kauran ja ohran kanssa todella maistuvaksi. Annos tarjottiin näyttävästi suolakuorestaan. Tässä vaiheessa iltaa siunailin sitä, että olin pyytänyt mukaani hyvin pieniruokaisen ystävän, sillä taisin kauhaista hiukan lisää herkkua. 

Vaatimattoman näköinen annos Oulunjärven kuhaa sisälsi ihania makuja ja klassisia yhdistelmiä hieman modernisoidulla tavalla. Kuhanposki (oikealla) oli paistettu alapinnalta melkein mustaksi ja kypsennetty sitten vakuumissa tiivistekstuuriseksi. Kuhapalan päälle oli aseteltu pronssifenkolia, joka oli minulle aivan uusi juttu. Ylle lusikoitiin vielä munakastiketta, mikä meinasi valkuaisesta, pikkelöidyistä tillinvarsista ja tilliöljystä tehtyä maukasta, ilmavaa kokonaisuutta. Toffeenvärisessä ruotoliemessä oli hieman makeakin maku. Yhdistelmä oli ihana leikki makeaa ja suolaista yhdistettynä pronssifenkolin hyvin selkeään salmiakkisuuteen. 

Nauta hurmasi yksinkertaisuudellaan. Liha oli maustettu mänty-suolaliemessä, jonka jälkeen se oli hetken savustettu ja sitten kypsennetty sirkulaattorissa rullalla. Lopputulos lihaliemen ja krassin kanssa tarjoiltuna oli kertakaikkisen hieno. 

Keralla tarjotusta ruukusta löytyi naurista maitoon uutetun paahdetun kauran ja ohran kanssa. Voi miten ihanaa tämäkin ja hauskaa käsinsyötävää naatteineen. 

Suunraikastajana eteemme laskettiin mäntygranitea kossulla ja mäntyöljyllä. Raikasta kokonaisuutta tuhdotti minulle uusi yhdistelmä, ihanan karvasmanteliset pihlajansilmut ja valkosuklaa.

Varsinaisena jälkiruokana meille tarjottiin kurkkua ja piimää. Keväisen heleästä annoksesta löytyi ainakin kurkku-varsisellerimoussea, varsisellerigeeliä, marinoitua kurkkua, piimälunta, kurkkupiimää ja keksimuruiksi luulemaani paahdettua maitocrumblea. Annos oli sopivan raikas ja makea olematta liian äitelä. 

Kahvin kanssa saimme vielä Danin lapsuuden muistoja lautasella: köyhiä ritareita yksikössä ja ketunleipiä. Jälkimmäisiä oli annokseen laitettu sekä isoina kasvatettuina että villeinä. Kokonaisuutta modernisoi tattivaahto, jossa olisi saanut olla enemmänkin tattia omaan makuuni. 

Koko menu maksaa 59 euroa per nenä, joten ilta on todellakin rahansa väärti. Nyt nopsaan varaamaan ainutlaatuista elämystä ennen kuin koko homma vilahtaa ohi suun!