Ravintolasuosituksia Berliiniin x 6, hintaluokissa 1- 700 euroa

Pidennetty viikonloppu Berliinissä kahdestaan oli hääpäiväviettoon aivan loistava idea. Päiviin sai mahtumaan paljon monenlaista ilman kiireen tuntua, kun suunnitteli asioita etukäteen, varasi pari ravintolaa ajoissa ja suhasi ympäriinsä toimivan julkisen liikenteen avulla.

Meille ruokainnostuneille Berliini tarjosi monenlaista herkkua turkkilaisesta lahmacunista fiiniin 34 ruokalajin illalliseen. Saimme hyviä vinkkejä herkutteluun paitsi tutuilta myös Berlin Foodstories-sivustolta. Tässä parhaimmat palat halvimmasta alkaen:

ÖRNEK 
Prinzenallee 80-82
Wedding

Örnek on muovisin terassisuojin huputettu turkkilainen ruokakioski, jonne matkasimme varta vasten metrolla. Perillä saimme todella hyvin maustettua ruokaa oivallisesti kypsennettynä. Ruoka oli myös erittäin halpaa. Englantia täällä ei osannut kukaan, mutta pärjäsimme hyvin minun muutaman saksan sanalla, hymyllä ja sohottamalla haluamaamme.

Adana-annokseen kuului littanaa juuri tehtyä leipää, mehukas lammasvarras ja hyvin maustettua salaattia sekä chilistä tahnaa.

Maistoimme myös hyvää euron lahmacunia, jonka kokit asettivat eteemme nimeten sen pizzaksi.

Jukan extrana tilaama maksa-varras ei ollut kummoinenkaan elämys.

Oli hauska seurata kokkien puuhaa tiskin takana: leipätaikinapallot muotoiltiin käsin ja ne saivat lopullisen muotonsa sormin painelemalla. Lahmacun-taikinaa puristettiin rullan läpi ja päällystettiin ohuelti vadista lusikoidulla jauhelihaseoksella. Istuimme paikassa hiukan pidempään ja kokit alkoivat viittoilla meille hymysuin että tule nyt ottamaan kuvaa kun laitan leivät paistumaan tai koristelen houkuttelevan tiskin vielä kosteana kimaltavilla yrttinipuilla.

Lounaamme mainituilla kahdella annoksella, maksavartaalla ja vedellä maksoi 12 euroa. 

MARKTHALLE NEUN, KATURUOKATORSTAI
Kreutzberg

Tostaina viideltä kelloa kilkatettaessa alkoivat katuruokamarkkinat Neun kauppahallissa. Näin tapahtuu joka torstai. Tarjolla oli kaikenmoista herkkua eri puolilta maailmaa, niin suolaista kuin makeaakin juomia unohtamatta. Viideltä paikassa oli vielä ihan tilavaa, mutta jo puoli tuntia myöhemmin halli alkoi täyttyä puheensorinasta ja matelevasti liikkuvista ihmisistä viinilaseineen ja olutpulloineen.

Erityisen hyvänä ruokaelämyksenä jäi mieleen Kässpätzle, jossa käsintehdyt späzlet yhdistyivät hienon makuiseen luomujuustoon ja fritattuihin sipuleihin. Currywursti hallissa ei ollut mikään erityinen elämys vaikka niin odotimmekin. Küchenliebe-kojulta ostimme hienot piparkakkumuotit tuliaisiksi.

HOUSE OF SMALL WONDER
Mitte

House of Small Wonderia suositeltiin meille erityisesti brunssipaikkana. Kaikki annokset ympärillämme näyttivät todella herkullisilta ja yllättävän suurilta. Brunssilistalta löytyy esimerkiksi Croque Madam-leipiä ja uppomunia, mutta meille kiinnostavimmiksi nousivat japanilaisvaikutteiset annokset lounaslistalta. Jos olisi pientäkään krapulan poikasta, täällä se olisi helppo selättää! Ai mistäkö tiedämme?

Oma annokseni - Okinawan taco riisi - näytti eteenlaskettuna hiukan tylsältä, mutta olikin lopulta todella hyvä! Loistavasti paistettu kananmuna valutti keltuaisensa oivallisesti maustetun lihan, riisin ja salaatin sekaan. Annoskoko oli valtava!

Jukan tilaama kakuni-possu oli hirmuisen hyvää läskeineen ja mausteineen. Annokseen kuului myös herkullinen keitto ja salaattia. 

House of Small Wonder ei ota brunssiaikaan lainkaan varauksia. Nimi pitää laittaa varauslistaan yläkerrassa ja sitten pompotella takaisin alakertaan odottamaan pöytäänkutsuhuutoa. Meidän vierailuaikanamme baari ei ollut tässä kerroksessa lainkaan auki, mikä teki odottamisesta hiukan tylsää. 

Me emme tajunneet ottaa kuvaa ravintolan portaista vaikka ravintolan instatilin perusteella olisi pitänyt. Ole sinä viisaampi kun menet. Ja tähän sellainen silmää iskevä hymiö.

Lounaamme House of Small Wonderissa maksoi 50 euroa, josta ruokien osuus oli 25 euroa. 

Ihan ravintolan vieressä oli valtava, kiinnostava työmaa. Lähellä oli (ulkoa tarkasteltuna) todella upea synagoga. 

ANJOY - VIETNAMILAINEN RAVINTOLA

Prenzlauer Berg

Ravintola Anjoyn keittiössä ruokia valmisti perheen äiti Do pohjois-Vietnamilaisella meiningillä. Ruuissa maistui raikkaus ja käsin tekeminen. Esillepano oli runsas ja monipuolinen. Buffet oli siisti ja tarjoiluastioita täytettiin jatkuvasti. Ihmisiä ravintolassa oli paljon, mutta kiireen tai häsläyksen tunnetta ei ollut lainkaan. Erityisesti mieleen jäivät mehukkaaksi kypsennetyt katkaravut, kevätrullat useammalla kastikevaihtoehdolla, hienosti maustetut simpukat ja tahmaiset, pikkuruiset lihavartaat. 

Anjoyhun ja sen joka sunnuntaiseen brunssiin osuimme vahingossa, mutta onneksi saimme pöydän ilman varausta. Ruoka maksoi 13,90 per nenu, mitä pidimme todella halpana laatuun nähden. Syödä sai niin paljon kuin jaksoi. 

Erikseen tilaten sai cocktailejakin, mikä sopi meille vallan mainiosti. 

Jälkiruokapöydässä oli kauniisti aseteltuja hedelmiä ja kylmäkaapista sopi ottaa kakkuja ja vanukkaita. 

Ravintoloitsijaperheen poika Minh kertoi, että ravintolan nimi Anjoy viittaa ruokanautiskeluun, sillä An tarkoittaa vietnamiksi ruokaa. 

Vastapäätä Anjoyta oli ihana herkkukauppa l' épicerie ja vieressä myös kehuttu brunssipaikka ABC - Allans Breakfast Club.

ORA
Kreutzberg

Ilta Orassa oli leppoisan soljuva, ihanan rento ja täynnä hymyjä. Ruoat oli valmistettu huolella sesonkisesta ja eettisestä lähiruuasta. Makuparit olivat mielenkiintoisia mukavalla, eivät haastavalla tavalla. Mieleen jäi erityisesti riistarillette luumuhillolla ja briossilla. 

Pidimme vanhan apteekin miljööstä lepattavine kynttilöineen ja tarjoilijan tavasta huomioida meitä juhlapäivänämme ilmaisella jälkiruualla.

Iltamme Orassa maksoi 131 euroa, josta ruokien osuus oli 57 euroa. Valitsimme listalta kuusi erilaista annosta jaettavaksi. 

ERNST
Wedding

Juhlaillallisen nautimme ravintola Ernstissä. Itse asiassa koko reissun suunnittelu ja kaupunkikohteen valinta alkoi siitä että halusimme tänne nautiskelemaan.

Ernstissä fiini syöminen oli tehty rennoksi ja nopeasti vaihtuvaksi. Kokit leikkasivat ja kypsensivät loistavia raaka-aineita meidän kahdentoista asiakkaan edessä, toisella puolen tiskiä. Välillä miehet kävivät rupattelemassa vieraaksi tituleerattujen asiakkaiden kanssa ja harppasivat sitten taas lusikoimaan kastikkeita, asettelemaan annoksia ja jakamaan lautasia neniemme alle. 34 pientä, tarkoin harkittua ruokalajia myöhemmin poistumme Berliinin iltaan ylen tyytyväisinä. Erityisesti mieleen jäivät pikkaraiset ruusukaalit, uskomattoman pehmeä kala ja raa'at katkaravut jotka upotettiin ensin kuumaan liemeen ja sitten maustekastikkeeseen. Menu vaihtuu päivittäin tuottajien parhaan tarjonnan mukaan.

Kukkaroa tämä illallinen köyhdytti viinipaketin, alkusampanjoiden ja loppuviinan kanssa meiltä kahdelta yhteensä reippaan 700 euroa. Ruokien osuus tästä oli 370 euroa ja etukäteen laskun yhteydessä maksettavaksi tullut tippi 80 euroa. 

Nyt en pahemmin räpsinyt kuvia enkä varsinkaan tehnyt muistiinpanoja. Jukka on käynyt paikassa aiemmin yksin, siitä voit lukea täältä. Ernst sai ensimmäisen Michelin-tähtensä juuri vierailuviikkomme alussa.

Jukan aiempia hyviä ravintolakokemuksia Berliinistä:
Herz & Niere - ravintola sisäelinfaneille (Kreuzberg)
Tim Raue - ex-jengiläisen kahden tähden paikka (Kreuzberg)
Mogg & Melzer - pastramia Berliinissä (Mitte)