Tikkerperiyllätys

Minä koin viime viikonloppuna herätyksen: karviaiset ovatkin hyviä. Ennen olen tehnyt marjan kuoreen reiän hampailla ja imenyt makeat sisällykset pois heittäen kuoret menemään. Ei kuulosta hirveän aikuiselta, tiedän. Nyt kokeilin pitkästä aikaa syödä karviaisen kokonaan ja yllätyin, kun se ei ollutkaan liian kirpsakkaa vaan ihanan raikasta. Niinpä poimin äitini puskista useamman litran. Osa on mennyt ihan napostellessa, osan keittelin koemielessä tämän päivän vieraiden jälkiruokaa varten.

Kiinnostava jälkiruokaohje löytyi entisen kotiseutuni sanomalehdestä, Uudenkaupungin Sanomista. Ohjeen nimi, tikkerperiyllätys, herätti kiinnostukseni kutkuttelevalla nimellään. Mieleen tuli välittömästi Tinker Bell, joka taittuu suomeksi Helinä-keijuna. Tikkerperi paljastui kuitenkin karviaiseksi. Nimi lienee peräisin ruotsinkielisestä sanasta karviaiselle, stickelbär.

Seurasin U:gin sanomien ohjetta muuten tarkasti, mutta lisäsin settiin sulatettua valkosuklaata. En usko tämän lisän ainakaan huonontaneen jälkiruokaa. Vaniljasokerin korvasin kuivatuilla mesiangervonkukilla.

Kokonaisuus oli hurjan hyvän makuinen, raikaskin. Mesiangervo maistui joka lusikallisen lopulla hienostuneesti. Ajattelin etukäteen karviaisten siementen häiritsevän syömistä, mutta näin ei käynyt. Kun karviaspohjan keitteli etukäteen, oli malja helppo koota arkipäivällisen jälkiruuaksi. Suosittelemme!

TIKKERPERIYLLÄTYS

6-8 annosta

½ litraa karviaismarjoja (tai muita herukoita)

2 dl vettä

1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia (tai 1 rkl vaniljasokeria)

2 dl hyytelösokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa, meillä ricottaa

1 dl maustamatonta ruuanlaittojogurttia

½ dl tomusokeria

40 g sulatettua valkosuklaata

6 kaurakeksiä

Puhdista karviaismarjat leikkamalla tupsut ja kannat pois saksilla tai nipsi ne irti kynsillä kuten minä. Pane marjat ja vesi kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sokerit (tai hyytelösokeri ja mesiangervonkukat), kuumenna kiehuvaksi ja keitä puoli minuuttia. Anna jäähtyä.

Murskaa kaurakeksit, vaikka käsin.

Sekoita keskenään tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja valkosuklaa.

Jaa marjoseos kulhoihin, lusikoi päälle tuorejuustoseos ja koristele kokonaisuus keksimuruilla. Murut tuovat jälkiruokaan myös kivaa, rapeaa tekstuuria.

Vaihtoehtoisia risottoja: Risonno ja speltti

Tai siis...risoton tapaan valmistettuja ryyniruokia.

Meillä rakastetaan risottoja (poikaamme lukuunottamatta) ja hämmentelenkin niitä tämän tästä. Parhaimpina aikaansaannoksinani pitäisin kurpitsarisottoa pekonilla ja ihan perus parmesaanirisottoa. Halusin kokeilla muitakin jyviä samalla tekniikalla tehtyinä, ekologisuuden ja vaihtelun nimissä. Meillä risottoon laitetaan aina valkoviinin lisäksi nesteenä itsekeiteltyjä liemiä, mieluiten kanalientä.

Ensimmäiseksi kokeiluun pääsi Hyvän Tuulen Risonno, jossa luomu yksijyvävehnä kohtaa kukka-ja mausteseoksen. Lisäsin settiin myös pihapuskien kurtturuusunterälehtiä pilkottuna. Aikaansaatu ruoka olisi ollut oikein bueno, jos olisin lukenut mausteseoksen ainesosat ennen keittelyä. Seos sisälsi nimittäin suolaa, jota minä lisäsin tietämättömänä ja -myönnetään- maistamatta ennen loppusilausta. Setti oli näin ollen ihan liian suolainen. En ottanut suolaisuudesta kokonaan syytä niskoilleni, sillä minusta tuntuu hassulta lisätä suolaa tällaiseen seokseen ilmoittamatta sitä selkeämmin.

Toinen risottotyyppinen pyöräytettiin kotimaisesta luomu speltistä. Nyt valkoviinin sijasta sekaan lorautettiin punaviiniä, mikä toimikin juurevanmakuisen jyvän kanssa erinomaisesti. Pidimme spelttisen "risoton" mausta kovasti!

Ulkonäöllään nämä ruskeasävyiset jyväruuat eivät oikein koreile, mutta toisaalta oikein tarjoltuna voisivat olla hyvinkin kauniita. Ja toki makuhan se tärkein on!

Munakoisokääröt ja yrttiöljytyt vihannekset grilliin

Munoisokääröt huutavat kuvassa lisää ansaitsemaansa tilaa, mutta kuvaaja pahoittelee: tälleinen tästä nyt tuli. Kääröjen lisäksi kuvassa grillattuja villisianribsejä maustamattomana, soijamaustettuja broilerinsydämiä grillattuna, grillattuja kasviksia ja  ketunleipiä balsamicolorautuksella.

Munakoisokääröt päätimme kääräyttää ystäviemme vinkistä. Vaihtaessamme lomakuulumisia kun tuli vaihdettua aika paljon maistelukuulumisia. Yrttiöljytyt grillivihannekset ovat olleet tämän kesän helppoussettiä (sanoo nainen joka ei ole tehnyt ainoatakaan settiä vaan antanut miehensä hoitaa hommat).

MUNAKOISOKÄÄRÖT

munakoiso

halloumi

tomaattia

tuoretta basilikaa

Viipaloi munakoiso pituussuuntaan ohuiksi viipaleiksi. Sutikoi pintaan ohuelti öljyä. Grillaa nopeasti grillissä ja nosta syrjään.

Laita jokaiselle grillatulle viipaleelle pala halloumia, viipale tomaattia ja tuoretta basilikaa. Kääri munakoiso ympärille ja kiinnitä liepeet toisiinsa vaikkapa coctailtikulla. Nosta kääröt hetkeksi grilliin.

YRTTIÖLJYTYT KASVIKSET

erilaisia kasviksia, esimerkiksi kukkakaalia, porkkanaa, perunaa, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, sieniä ja maissia pilkottuina

oliiviöljyä

tuoreyrttejä, esimerkiksi timajamia, mäkimeiramia, rakuunaa

suolaa

mustapippuria

Pilko ja ripottele yrtit ja muut mausteet öljyn sekaan. Öljy kannattaa tehdä hetken etukäteen jotta yrtit ehtivät antaa makua öljyyn. Jukka antaa myös vinkiksi, että öljyä kannattaa laittaa kasviksiin sen verran, että ne kostuvat pinnaltaan. Jos öljyä on liikaa, se tippuu paistoastian raoista grilliin ja aiheuttaa turhanpäiväisen pyroshown.

Esikypsennä kasviksia tarvittaessa. Esimerkiksi perunaa, porkkanaa ja sipulia on hyvä höyryttää hiukan, ennen kuin lisää ne grillikaukaloon kesäkurpitsan ja porkkanoiden kanssa. Näin kasvikset kypsyvät valmiiksi samaan aikaan.

Yhdistä yrttiöljy ja kasvikset, laita grillikasviskaukaloon ja grillaa käännellen napakan kypsiksi. Nauti vaikkapaa grillilihan kera, joka valmistuu sopivasti siinä sivussa.

Kanttarellipaistos filokupissa

Parmesaani tykkää kanttarelleista ja minä heistä yhdessä. Tämä opittiin kun pyöräyttelin vaivattomasti yhteen Soppakellarin väen kanttarellipaistoksen. Tusla suositteli seosta  grillatun lihan, tai kalan kera, minä voisin lisätä suosituksiin filotaikinakupit.  

Kokeilin parmesaanin tilalle myös leipäjuustoa, mutta ei ollut kyllä yhtään niin hyvää. Jos ei pahaakaan.

Revi repsottavat filotaikinareunat siistiksi ennen paistoa tai mustuneina paiston jälkeen.

KANTTARELLIPAISTOS PARMESANILLA
filokuppeihin

2 kesäsipulia varsineen
reilusti voita
noin 1 litra tuoreita kantarelleja putsattuina (isot viipaloituina)
loraus valkoviiniä
tuoretta timjamia
tuoretta lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria
parmesaania lastuina

Silppua sipulit ja osa niiden vihreistä varsista.  Laita pannulle kunnon kimpale voita ja kuullota siinä sipulit. Paista sitten samalla pannulla kantarelleista neste pois. Lisää loraus valkoviiniä ja anna sen haihtua. Mausta tuoreella timjamilla ja silputulla lehtipersiljalla. Rouhaise mustapippuria myllystä ja lisää ripaus suolaa. Raasta mukaan parmesaanilastut ja tarjoile.

Jos haluat laillamme laittaa seoksen tarjolle filotaikinakupeissa, sulata pakastettua taikinaa muutama tunti jääkaapissa. Revi taikinalevystä irti suiroja (kyllä, tämä ei todellakaan ole niin nökönuukaa). Asettele suiro silikoniseen (tai tavallisen vuuan ollessa kyseessä voideltuun) muffinssivuokaan ja sipaise päälle öljyä. Aseta päälle toinen suiro hiukan ristikkäin, niin että taikinat muodostavat yhdessä kupin. Öljy liimaa taikinapalat yhteen. Tähän kuppiin voit nyt lusikoida sieni-sipuliseoksen ja raastaa päälle parmesaania. Paista 200 asteessa kunnes juusto sulaa kauniisti ja taikinareunat rusehtuvat.

Kesän astialöytöjä kirppikseltä

Kauniskorkkisia pulloja vettä varten rentoon kattaukseen, 50 c kappale

Paksut keltaiset lautaset 50 c kappale

Sorsakosken jälkiruokahaarukat, 8 e kappale

Herkkä ruusuliina 1,50 euroa

Kulumisesta vain kaunistuneet kakkulautaset, 10 c per lautanen

Kaunis kannelllinen emalirasia 2 euroa

Hillityllä tavalla romanttiset syvät lautaset euron kappale

Me <3 Kirppikset !

Löytöpaikat:

Savonlinnan Superkirppis

Nummelan Kirppis

Hietalahden Kirpputori, Helsinki

Pikku Putik, Kirkkokatu Uusikaupunki

Herkkutatti-perunapaistos

Viime kirjastoreissulla käteen osui kirja "Intohimona sienet - hiljainen metsästys". Sen on kirjoittanut Antonio Carluccio. Kirjassa on opastusta sienten tunnistamiseen, niiden käsittelyyn ja käyttötapoihin ruuanlaitossa. Kirjan loppupuolella on reilut 100 reseptiä, joista löytyy vaikutteita paitsi italialaisesta ruokakulttuurista, myös esimerkiksi japanilaisesta, venäläisestä ja intialaisestakin keittiöstä. Tykkään kovasti kirjan rustiikkisista, ruskeasävyisistä kuvista.

Ensimmäiseksi kirjasta kokeiluun pääsi yltiöyksinkertainen, pannulla tehtävä tatti-perunapaistos, joka maustettiin salvialehdillä. Tähän sain uppoamaan kaksi metsästä löytämääni herkkutattia. Onnistumisen juju piilee runsaassa voinkäytössä, erikseen paistamisessa pintojen näin rapeutuessa ja ruskistuessa kunnolla sekä laadukkaassa suolassa.  Carluccio mainitsee setin maistuvan alkupalana tai lisäkkeenä kala- tai liharuuan kanssa. Meidän mielestä ruoka oli huippuhyvää itsekseenkin nautittuna!

Carluccio kehottaa kuorimaan perunat ennen keittämistä, me emme. Minusta tällaiseen rustiikkiseen ruokaan sopii erinomaisesti peruna kuorineen. Öljyn ja voin määrää en käynyt mittaamaan ja punnitsemaan, voipa olla että meni enemmänkin. Laitoin nyt nuo reseptin antamat osviitat kuitenkin.

TATTI-PERUNAPAISTOS

200 g tuoreita herkkutatteja
600 g kiinteitä perunoita
85 g voita
6 rkl oliiviöljyä
12 salvianlehteä
suolaa ja pippuria

Puhdista ja perkaa tatit. Viipaloi ne ohuiksi siivuiksi.
Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Viipaloi jäähtyneenä.
Ruskista tattiviipaleet puolessa määrässä voita ja öljyä. Siirrä sivuun.
Ruskista perunaviipaleet ja salvialehdet lopussa voi-öljyseoksessa.
Lisää tatit perunoiden joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

voisihan tämän setin tarjoilla näinkin,
vaikka alkudrinksujen kanssa

Luomulakutasting

Saimme porvoolaiselta Maku Laku:lta maistelupussit postissa. Päätin heti että toteutamme samansorttisen tastingin kuin Pandan lakujen kanssa aikoinaan.

MakuLakun nettisivuilla puhutaan koko ajan lakritsAsta. Mietin mikä ero sillä on lakritsiin, mutta lienevät kuitenkin synonyymejä toisilleen. Vai onko jollain parempaa tietoa?

Maistelimme mustia pötkylöitä jälkiruuaksi grilliruuan päälle. Lapsemme olivat taas innokkaasti mukana. Tyttäremme on nyt reippaan 4 vuotta, poikamme 7-vuotias.

Yleisesti totesimme pussikoon, 80 g, olevan hyvä napostelumielessä. MakuLakun lähettämät kolme pussia olivat kaikki luomutäytelakritseja. Lapset pohtivat luomun tarkoittavan tässä kohtaa, että lakut ovat tulleet luomutilalta. Me aikuiset lunttasimme papereista sen tarkoittavan luomuraaka-aineita.

Ulkoasultaan houkuttelevin oli muiden mielestä mansikka, omasta mielestäni suklaa. Jukan mielestä vain mansikka kuvallaan  kertoi selkeästi sisällöstä. Kun pakkauksen tekstit sitten luettiin, houkuttelevuus pysyi samana, paitsi Jukkaa alkoi kiinnostamaan eniten suklaa.

Ensimmäiseksi maisteluun päätyi Natural Sweet Strawberry Liquorice, suomeksi ihan vaan Luomu mansikkalaku. Tuoksua tyttäremme kuvaili ihanaksi, kaikki muut kummalliseksi. Tuntu kädessä oli poikamme mielestä aika kova, paitsi sisus on pehmeä. Makua tyttäremme piti tosi hyvänä. Jukka ja poitsu maistoivat miedosti mansikkaa ja sopivaa makeutta. Poikamme kokeili vielä syödä täytettä erikseen lakukuoresta, jolloin kuori oli hyvin kovaa ja sisus pehmeää. Jätkä totesi kuitenkin, että lakritsa on "paras syödä kokonaisena". Suutuntumaa kuvailtiin pehmeäksi, joskin myös kovaksi. Ota meistä sitten selvää.

Seuraavaksi massutettiin Natural Sweet Organic Cocoa eli Luomusuklaalakritsia. Poikamme löysi tuoksusta tervaisuutta, Jukka tunkkaista kaakaota ja tyttäremme ihmeellisyyttä. Minusta suklaalaku tuoksui samalta kuin mansikkalakukin. Tuntu kädessä oli kaikkien mielestä kovempi kuin edellisessä. Makua kuvailtiin tosi hyväksi, ei suklaa- vaan kaakaojauhemiaseksi, miedoksi ja aavistuksen sukulakumaiseksi. Suutuntuma oli mansikkaista kovempi, tyttäremme mielestä ihmeellinen.

Natural Sweet Fresh Mint Liquorice eli Luomuminttulakritsin tuoksu tuumattiin tavalliseksi, minttuteemäiseksi (ei raikkaaksi), samaksi kuin suklaalaku ja ruotsinlaivamaiseksi mintuksi. Poika totesi sisällön näyttävän aika harmaalta ollakseen valkoinen. Täyteosuus näytti myös aiempia lakuja vähäisemmältä. Maku todettiin tyttäremme taholta aika hyväksi, kun taas poikamme tuumasi sen olevan karkkimainen. Jukka mietti maun olevan ehkä hieman ristiriitaisestikin raikkaan hyvä, silti hammastahnamainen. Me molemmat aikuiset löysimme mausta purukumifiilistä. Täytteen niukkuuskin selvisi, sillä mintun maku oli niin voimakas, että enempi olisi jyrännyt lakun yli liikaa.

Poitsumme innostui vielä yhdistämään eri makuja eli tunki samaan aikaan suuhun eri täytelakritseja. Suklaa-mansikkayhdistelmä oli kuulemma vaahtokarkkimainen ja kaikki lakut yhdessä hyviä.

Juomasuositukseksi poikamme antaa mansikkamehun ja tyttäremme "mitä mehua vaan sattuu olemaan". Parhaiten ruokaseuraksi lakuille sopisi kuulemma jäätelö, johon poikamme vielä harkinnan jälkeen lisäsi "toffeejätski".

Luomulakritsit voisivat hyvinkin päätyä tulevaisuudessa ostoskoriimme, sillä näillä kyllä lähtee lakunhimo. Poika tuumasi, että ostaisi mansikkalakritseja jos olisi hakemassa synttäritarjoiluja.

Kuvat tähän postukseen on ottanut poikamme.

Kanttarelli-fenkolipasta

En tiedä mistä sain pakkomielteenomaisen tarpeen yhdistää fenkolia ja kanttarellia. Sellaisen kohdattua minut päätin lähestyä aihetta yksinkertaisesti, pastakastikkeen muodossa. Eikä auta sanoa muuta kuin että hyvää oli! Kypsennetyn fenkolin maku taittuu tujusta aniksisuudesta lempeämmäksi ja tuolloin se sopi mielestämme erinomaisesti kanttarellien kanssa. Varsinkin kun menossa on mukana valkoviiniä, kermaa ja parmesaania tekemässä loppusilauksen...Nam!

Omien kanttarellilöydöstemme lisäksi saimme isältäni ja siskoni mieheltä tuliaisiksi kanttarelleja - kiitos! Näitä maistuvia sieniä on nyt kuulemma ennätyksellisen paljon ja kaikkialla. Mariltakin löytyy houkuttelevan oloinen resepti näille "kullannupuille".
 

FENKOLI-KANTTARELLIPASTA
kahdelle

½ fenkoli
voita reilu nokare
noin 3 dl kanttarelleja
½ dl valkoviiniä
½ dl kermaa
suolaa
mustapippuria
pastaa
parmesaania

Pilko fenkolinpuolikas suiroiksi ja kiehauta muutama minuutti suolatussa vedessä jotta pehmenee. Valuta.

Laita pastavesi kiehumaan. Nakkaa perään suolaa. Lisää pastat joukkoon.

Nakkaa reilu nokare voita pannulle. Lisää hiukan ruskistuneeseen voihin pienet kanttarellit tai sienipalat. Lisää myös fenkolisuirot ja kuullota. Kun sienistä on lähtenyt kaikki neste, lisää joukkoon valkoviini. Anna alkoholin haihtua hetki. Lisää joukkoon kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää fenkoli-sieniseos valutettujen pastojen joukkoon. Annostele lautaselle. Raasta päälle parmesaania.

Tanskan turnee, osa 4: Ribe, kentällä syömässä ja tuliaiset

Lähtiessämme länsirannikolta kotia kohti koukkasimme etelässä Tanskan vanhimman kaupungin, Riben, kautta. Rådhus Konditorietissa nautiskelimme edulliset ja maistuvat kahvipullat.

Riben historiallinen vanha kaupunki oli tunnelmallisen kaunis.

Reissun viimeisessä hotellissa pääsi paistelemaan itse vohveleita kaiken muun syömisen päätteeksi. Lapset tuumasivat etteivät vohvelit kyllä olleet äidin tekemien veroisia - kröhöm. 

Aika lähellä Kööpenhaminaa ajelimme rantateitä pitkin. Hundige Strandvej:n varrelle osui näin komea piknik-paikka.

Ishøj:n jätskikauppias oli muistanut ystävällisesti myös pieniä ystäviämme. Googletranslaattori antaa havnefogd:lle suomennokseksi maaherra.

Ihanat gelatot nautittiin rannalla auringon porottaessa. Nuo Köpiksen läheiset rannat olivat tosi leväisiä, joten nautinto rajoittui vain laineiden katseluun. Laiturilta tosin olisi päässyt uimaan.

Rannalla kasvoi villirucolan makuista merisinappia, joskin kuvassa kasvi näkyy turhan huonosti.

Hyvistä aikomuksista huolimatta emme ehtineet lounastaa enää kaupungilla, joten teimme sen sitten Kööpenhaminan kentällä. Restaurant Kobenhavn hoiti muonituspuolemme niin tyylikkäästi, ettei kaupunkilounastamisen menetystä edes harmitellut.  

Minä otin Köpislautasen, jossa erityisen hyviä olivat katkaravut majoneesilla. Ja minä en edes niin pidä majoneesista.

Jukan perunasalaatti pekoneilla oli hieno ilmestys ja kuulemma maistuvakin. Lapsukaiset jakoivat lohkoperunat tyytyväisinä.

Tuliaiset saimme Jukan pakkausosaamisen vuoksi ehjänä kotiin. Tavaroiden alla oleva tarjoiluastia  kuuluu ricen Italia-sarjaan. Jos pidät värikkäistä astioista, varoitan sinua ankarasti menemästä puljun nettisivuille. Ricen valikoimaa ovat myös nuo minimuffinssivuuat. En voinut vastustaa legoukkelipiparimuotteja kun ne Legolandiassa bongasimme. Näen jo mielessäni lapsemme innokkaasti koristelemassa tämänmallisia baakkelsseja. Legolandiasta olisi voinut ostaa myös talouspaperirullatelineitä, jossa yläpää on legoukkelin keltainen pää tai vaikkapa legopään muotoiset suola ja pippurisirottimet.

Pitkään harkittuamme päätimme sijoittaa vielä näihin qdo:n laseihin, jotka kestävät myös kuumaa juomaa. Käsiäkään ei pitäisi polttaa kun kahden lasipinnan välissä on ilmaa. Muotoilu on mielestäni kaunis!

Nämä Poul Pavan astiat saivat jäädä hyllyyn, vaikka niitä ihan ääneen kaupassa nauroinkin. Hurjan hellyyttävät ja hauskat!

Tanskan matka kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut!

Tanskan turnee, osa 3: Legolandiassa ja länsirannikolla

Nyborgin jälkeen matkamme jatkui manner-Tanskaan, Koldingin kaupunkiin. Majoituimme siellä autokauppojen keskelle hotelli Scandiciin. Aamiainen hotellissa oli ihan loistava! Tarjolla oli paljon luomua ja runsaasti hedelmiä valmiiksi pilkottuna. Esimerkiksi ananas oli huippumakeaa. Loppuhuipennus aamupalalle oli letut mansikkahillolla.

Scandic mainosti Jamie Oliverin olleen mukana kehittelemässä lastenmenua illalliselle. Respasta teroitettiin meille ettei Jamppa itse ole tekemässä annoksia - ai jaa! Oli tarvittu julkkiskokki konsultoimaan, jotta lasten menu oli saatu tähän malliin:

Kolmas reissupäivä oli pyhitetty kokonaisuudessaan Legolandialle. Perheemme isä ja poika ovat ihan pöllöinä noihin toisiinsakiinnittyviin palikoihin, joskin ovat ne meidän tyttöjenkin mielestä kivoja. Pullaasyöneinä pääsimme sisään puistoon huomattavasti edukkaammin. Kokopäiväisestä sateesta huolimatta vietimme oikein mukavat seitsemän tuntia Legolandiassa. Ihastelimme pienoismaailmaa, kävimme perheenä erilaisilla ajeluilla, katselimme leppoisia esityksiä ja mussutimme eväitä. Legolandia olisi tarjonnut puitteiltaan hienoja ravintoloita, kuten esimerkiksi ritarilinnan tai nuotiopiirin intiianitelttojen vieressä, mutta paikasta löytyi mukavasti myös eväspöytiä ja piknik-aluekin.

meijeri Legolandian malliin, jossa maitopurnukat siirtyivät eteenpäin hihnalla

Hiukan vettyneinä jatkoimme Billundin Legolandiasta länsirannikolle. Matkalla pysähdyimme nälkää kiljuvien vatsojemme kanssa todella onnistuneesti italialaiseen ravintolaan. Paikka oli italiaa puhuvia miehiä myöden aika autenttinen ja ruoka hyvää. Oma äyriäispastani ja poitsun pasta bolognese olivat maistuvia. Tyttäremme otti lasten listalta nakki-kinkkupitsan tykäten kovasti. (Tämä idea pistetään pizzahetkiä varten korvan taakse).

Rannikolla viivyimme kolme yötä huoneistohotellissa Søndervig:ssä. Hiekkaharjun takana jylisivät valtameren aallot, ja siellä viihdyimmekin usein simpukoita keräillen ja aaltoja pakoon juosten. Ilmat olivat asteiltaam alle kahtakymppiä, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Hotellissamme oli "kylpylä", jossa lapsemme tykkäsivät polskutella.

Majapaikkamme viereisellä tontilla oli upeita hiekkaveistoksia, joita kävimme kummastelemassa.

Lähistöllä törrötti myös majakka, johon kiipeämällä avautui komeat maisemat.

Valtameren rannalla kasvoi joka puoella kurtturuusua, jonka terälehtiä oli pakko kerätä. Itseasiassa tyttäremme napsi niitä koko ajan ja söi "karkkeina". Terälehdet olivat kotopuskiemme vastaaviin verrattuna paksumpia ja makeampia. Liekö valtameren tuiverrus ja karut elinolot tehneet tehtäväänsä.

Keittelin terälehdistä hilloa lasten päiväunien aikaan ja loput vaaleanpunaiset kaunottaret upotin välipalalettuhin.

Teimme jonkun verran ruokaa myös huoneistohotellillamme. Tässä paahdetaan aamupalaleipiä. En olisi varmaan ikinä keksinyt ilman miestäni, mikä laite tuo on. (Älkääkä nyt vaan kukaan sanoko että se on oikeasti terassilämmitin).

Jokaisesta tanskalaisesta ruokakaupasta kokoon tai hintatasoon katsomatta oli ylihelppoa havaita ja ostaa luomua. Ainakin hakemissamme artikkeleissa oli aina valittavana myös luomuvaihtoehto. Tätä toivoisin Suomeenkin.

Tilasin Jukalta yhtenä leppoisana päivänä kaupasta valkoista kalaa ja mies toi "havkat":a. Google antoi tulokseksi kalan olevan kissakala eli merikissa, ja WWF:n kalaopas kertoi sen olevan uhanlainen. Eli ei näin. Kun kala nyt kuitenkin oli shopautettu, täytyi se syödäkin. Paistoin palan runsaassa voissa pannulla molemmin puolin. Kala tarjoiltiin pannulla muhitettujen, viinilorauksella aateloitujen sipulien, yrttisten, uunipaahdettujen uusien perunoiden ja salaatin kera. Kala ei ollut mitenkään erityisen makuista ja rakenne oli aika pehmeä. Emme jää siis kaipaamaan mitään vaikka emme tätä kalaa enää uudestaan saisi. Kokonaisuutena päivällinen oli kuitenkin oikein raikas ja maukas!

Hyvä valkkari vaalean kalan kanssa.

Yhtenä iltana ajoimme Søndervigistä lähelle Hvide Sandeen kalaravintolaan, joka kutsui itseään Under Broen-nimellä. Vaan emmepä ajaisi toiste. Jouduimme odottamaan lasten kanssa pääruokaamme tunnin! Kun annokset sitten saapuivat, ne olivat ehkä keskinkertaistakin laimeampia esityksiä. Itse otin päivän kala-annoksen ja Jukka pariloitua paikallista kalaa. Ihan mitätön ravintolareissu.

Vielä yksi reissupostaus tulossa likiaikoina.