Maailman helpoin sienipiirakka

Sienet ovat täyttäneet tänä syksynä metsiä ja jääkaappiammekin. Parhaillaankin keittiössä puuhataan suppilovahverokeittoa. Tänä aamuna talsimme Jukan kanssa lapsuudenmaisemissani vielä aamukohmeesta heräävään metsään. Löysimme suppilovahveroita niin paljon ettei kaikkea millään voinut tuoda kotiin. Se on tosi turhauttavaa.

 Kantarellit erottaa nyt komeasti, kun luonto muuten on ruskeavoittoista.

 Suppilovahverot sen sijaan osaavat piiloutua, mutta kun yhden löytää, on löytänyt melkeinpä kilon.

Kuvassa patseeraava vaaleaorakas on keittiömme uutuussieni. Olemme kerran aiemminkin hänenlaisiaan poimineet, mutta tänä syksynä vaaleaorakkaiden määrä on ollut huikea. Miedonmakuinen, epäsäännöllisen muotoinen sieni on helppo tunnistaa vaalean värinsä ja alapinnan piikkien vuoksi. Vaarallisia näköislajikkeita ei ole.

Vaaleaorakkaita päätyi tähänkin huippuhelppoon ja huippumaistuvaan sieni"piirakkaan" suppilovahveroiden kaveriksi, kun arki oli imenyt voimia ja jotain piti saada masuun nopeasti.

Timjami ja rosmariini tuoksuivat ja maistuivat hienosti metsäsienten kanssa. Yrtit ovat omalta pihaltamme ja olen todennut niiden maun voimakkaammaksi kaupan ruukkuvastaaviin. Maistele siis maut kohdilleen. Parmesaaniraaste ei ole pakollinen, mutta kylläkin lisämakua antava juttu. Tämä on niitä ruokia, jossa kaikki raaka-aineet ja mausteet pääsevät loistamaan paitsi erikseen, myös yhdessä. Monesti yksinkertainen on kaunista!

HUIPPUHELPPO SIENIPIIRAKKA NOPEASTI
kahdelle

voitaikinaa - 1 levy/syöjä
litra metsäsieniä pilkottuna, meillä vaaleaorakasta ja suppilovahveroita
2 pientä sipulia
voita paistamiseen
2 timjaminoksaa
1 rosmariininoksa
suolaa
mustapippuria
(2 rkl parmesaaniaraastetta)

Sulata voitaikina.
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen.
Silppua sienet ja sipulit. Sulata voi pannulla, riivi sekaan yrtit jättäen puumaiset varret pois. Lisää pannulle sipulit ja paistele hetki. Paista sitten myös sienet ja odota että ylimääräiset nesteet haihtuvat pannulta. Mausta suolalla ja pippurilla.
Lusikoi kuiva sieni-sipuliseos voitaikinalevyjen päälle ja raasta halutessasi päälle hiukan parmesaania. Lykkää uuniin ja paista kunnes voitaikinareunat ovat kauniisti kohonneet ja saaneet väriä.
Anna piirakoiden jäähtyä hetki uunista ottamisen jälkeen ja hauduttele sinä aikana hyvää teetä.

Sormisyötävä maa-artisokasta ja sienistä

Parhaillaan vietetään Eläinten viikkoa, kuten muutama bloggaajakolleega onkin jo ehtinyt kertoa. Animalia on avannut viikon kunniaksi Vapauta valinnoilla-nettisivun, josta löytyy esimerkiksi ravintola-arvosteluja ja ruokatietoutta.

Meillä ollaan paatuneina lihansyöjiä, mutta se ei tarkoita etteikö eläinten oloilla olisi meille väliä. Ostamme aina itse luomulihaa tai muuten eettisesti tuotettua lihaa, monesti suoraan tiloilta. Tällöin tiedämme, että eläinten olot ovat olleet kelvolliset ja esimerkiksi teurastusmatkat mahdollisimman lyhyet. Luomusikatilallamme se on sikalasta viereiseen rakennukseen. Käytämme myös eläimestä kaiken mahdollisen, sisäelimiä ja verta myöden, aina kun mahdollista. Luomulihan syöntiin on myös makusyy.

Listasimme tähän joitakin tuottajia, joilta olemme lihoja ostaneet suoraan. Ihan vaan vinkiksi, jos mietit mistä hankkia eettisemmin tuotettua lihaa. Myös monet luomupuodit ja kauppahallit, onneksi nykyään marketitkin enenemissä määrin myyvät luomulihaa.

Kiven Säästöpossu - luomusikaa Karkkilassa

Jukan Kotiliha - luomunautaa ja -sikaa Punkalaitumella

Koivikkonotko - villisikaa Juvalla

Strutsitila Isolintu - strutsinlihaa ja -munia Savonlinnan lähellä

Viskilän tila - kukonpoikaa

Kunkin lihan valmistamiseen löytyy ohjeita omasta tunnisteestaan sivumme vasemmassa laidassa ja sieltä löytyy myös omat juttunsa kasvisruuille, jotka tosin usein näyttelevät lisäkkeen roolia.

Eläintenviikon kunniaksi nautimme sormisyötäväksi mummun kasvimaan maa-artisokat sieni-smetanatahnalla. Hurrrjan nautinnollista! Maa-artisokan rapea rakenne kohtasi hienosti pehmeän kermaisen smetanatahnan, joka taas sai luonteikasta makua suomalaisista metsäsienistä. Harmittelin ensin kantikkaan epätasaista ulkonäköä, mutta lopputulema olikin särmikkään hieno. Määriä reseptiin oli turha laittaa, sillä kaikki riippuu maa-artisokkien koosta ja maistajan smetanamieltymyksistä. 

SORMISYÖTÄVÄ MAA-ARTISOKASTA JA SIENISTÄ

maa-artisokkia
metsäsieniä, esimerkiksi kantarelleja ja suppilovahveroita
smetanaa
suolaa
mustapippuria

Kuori maa-artisokat. Laita ne kylpemään puoleksi tuntia kylmään veteen, jossa on myös jääpaloja. Näin maa-artisokka rapsakoituu.

Silppua sienet. Paista sienipaloja pannulla (kukin sieni omalla puolellaan pannua) ja siirrä jäähtymään. Sekoita joukkoon smetanaa. Mausta mustapippurilla ja suolalla.

Viipaloi maa-artisokat ja laita tarjoiluastialle. Nosta päälle nökäre sieni-smetanatahnaa. Rouskuta vielä halutessasi päälle hiukan suolaa.

Mustasävytetyt päälliset ovat suppilovahveroa, oranssiset kantarellia.

Kyssäkaalipyree ja kyssäkaalilehdykät voipaistolla

Kyssäkaali ei ole useinkaan täyttänyt jääkaappiamme. Sitä vaan ei oikein ole tullut kokeiltua. Kämpin Signessä juures maistui sen verran hienolle, että pakkohan sitä oli kotonakin kokkailla eri tavoilla. Molemmat kokeilut onnistuivat hienosti, joskin voipaistetut kiekot saivat Jukan maiskuttamaan ihastuksesta.

Kokonaisuudesta tuli aika syksyinen, kun kyssäkaalipyreen ja -kiekkojen ohelle grillattiin luomupossun kasleria, villisian makkaraa ja pannulla paistettiin kurpitsaa metsäsienillä. Hyvin herkullista oli!

Pyree valmistui sen verran nopealla varoajalla, ettei kauppaan enää kerennyt. Siksi pyrettä ei ole ohennettu kermalla, mikä toki olisi voinut olla paikallaan. Hyvin toimi kuitenkin pelkällä voillakin notkistettuna. Suutuntuma oli näin runsaampi.

Tästä vinkkelistä kuvattuna framille pääsevät pannulla paistetut, salvialla maustetut kurpitsapalat ja metsäsienet.

Täällä kulmassa patseeraavat taas tukevanmakuiset villisikamakkarat kyssäkaalipyreen yllä.

KYSSÄKAALIPYREE

kahdelle

kyssäkaali

voinokare

(kermaa)

suolaa

valkopippuria

Kuori kyssäkaali ja paloittele se pieniin paloihin. Keitä kunnes palat ovat pehmeitä. Surista pyreeksi sauvasekoittimella. Painele soseen kaksi kertaa siivilän läpi, jotta pyreen rakenne on samettinen. Lämmitä pyree uudestaan. Notkista voilla ja halutessasi myös kermalla. Mausta pippurilla ja hippusella valkopippuria.

OHUEN OHUET KYSSÄKAALIKIEKOT

kyssäkaali

voita

suolaa

musta- tai valkopippuria

Kuori kyssäkaali. Vetele se läpinäkyvän ohuiksi kiekoiksi mandoliinilla. Paista voissa pannulla molemmin puolin, kunnes kiekot saavat hiukan väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Fiskarsin lähiruokamarkkinoilla

Raaseporin Fiskars kylpi lempeässä syysauringossa, kun suuri joukko ruokainnostuneita kokoontui lähiruokamarkkinoille viime viikonloppuna. Kiertelimme lauantaina pari tuntia aika nopeasti alueella - mikä ei tietenkään ole soveliasta Slow Food tapahtumassa. Tiedossa vaan oli illallakin kivaa (ruoka)häppeninkiä, johon halusimme ehdottomasti ehtiä. Lasten (ja siinä sivussa sitten tietysti myös omien) hermojen takia emme menneet kuuntelemaan esityksiä, mutta mukavasti saimme tapahtumasta irti myös ostoksia tehden ja tuottajien kanssa rupatellen.

Gastro Nostran teltassa kävimme maistelemassa karpalo- ja suppilovahveromakkaroita juureswokilla. Makkarat olivat hyviä, joskaan mainittuja makuja emme sieltä löytäneet. Tyttäremme mielestä karpalomakkara maistui -aika yllättävää kyllä- sohvalta.

Näppärä veitsiteline!

Michael Björklundilta ja Kenneth Narsilta saimme "Lähiruokaa" (Min Nordiska Mat)-teoksen signeerauksella. Kirja tuli juuri pari päivää aikaisemmin uunista ulos suomenkielisenä. Paneudumme tunnelmallisesti kuvitettuun opukseen varmasti myöhemmin kokkailujenkin merkeissä.

Lapset nauttivat markkinoilla eläinten syöttämisestä.

Kotiin kannettiin tuliaisia sen verran, että riitti pakkaseenkin asti.

Backersin luomusaaristolaisleipä oli maukasta.

Äärettömän kaunis Arabian reunastaan lohjennut omenankukkalatanen (1e) ja aterimet (5c/kpl) kirppismyyjiltä.

Blue Congo maatiaisperunaa

Demeter-laatuisia vehnäjauhoja ja luomunaudan jauhelihaa Sällvik:ltä.

Kosken kartanon riistalihaa: hirven jauhelihaa ja peuran etuselkää. Hämmästelimme hirven edeullista hintaa, vain 10 euroa kilo.

Ostimme myös "päreitä" lautasiksi. Olemme itse asiassa etsineet tämänmoisia ja koettaneet tehdä itsekin onnistumatta. Myyjä teroitti, että puu on pestävä käytön jälkeen kylmällä vedellä, muuten se halkeilee.

Tapahtuma oli mukava, aurinkoinen ja herkullinen. Tuolla olisi viihtynyt pidempäänkin.

Timjamisella suklaakakulla Nomaan!

Paulig julisti kisan bloggaajille, jossa etsittiin parasta mahdollista makuparia valitsemalleen Pauligin kahville. Palkintona voittajalle on kahden hengen matka Kööpenhaminaan sisältäen myös illallisen Nomassa. Ja kaikille osallistujille läjäpäin kahvia. Osallistumista ei tarvinnut miettiä kahdesti.

Nyt bloggaajien kehittelemät makuparit ovat esillä kilpailusivulla - hurjan herkullinen kavalkaadi! Eikä sinunkaan tarvitse montaa kertaa tuumailla oman suosikin äänestämistä, kun palkintona on hemmotteluilta Helsingissä - yö Kämpissä ja illallinen Chez Dominiquessa.

Omaan kilpailuvastaukseemme halusimme suomalaisuutta, metsää ja suklaata. Saimme sitä riipimällä oman yrttimaan timjamia suklaakakun taikinaan ja paseeraamalla puolukoita kastikkeeksi, hunajaisella makeutuslisällä. Tuhti kakku matsasi maultaan oikein mainiosti mustaherukkaisen Pauligin Kenyan kanssa.

TIMJAMI-SUKLAAKAKKU
Pieneen, halkaisijaltaan 12 cm leveään rengasvuokaan.

50 g voita
50 g tummaa, 77 % suklaata
2 tl tuoretta timjamia
hippusellinen suolaa
60 g sokeria
1 kananmuna

Laita rengasvuokaa kiinni pistäessäsi pohjan ja reunan väliin leivinpaperi, jotta saat kakun siirrettyä helposti vuuasta pois. Sulata voi ja suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Riivi timjaminoksista pienet lehdet irti. Laita näitä lehtiä 2 teelusikallista voi-suklaasulan joukkoon. Hipsuta joukkoon myös hiukan hyvälaatuista suolaa. Erota kananmunan keltuainen ja valkuainen omiin kulhoihinsa. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaisen joukkoon sokeri ja vaahdota. Yhdistä voi-suklaasula ja keltuais-sokerivaahto. Lisää joukkoon myös nostellen valkuaisvaahto. Kaada taikina vuokaan. Paista 190 asteisen uunin keskiosassa 12 minuuttia, niin että keskus vielä hyllyy kakkua ulos ottaessasi. (Isoa kakkua pitää paistaa noin 20 minuuttia). Anna suklaakakun jäähtyä ennen tarjoilua.

PASEERATTU PUOLUKKA
Kastikkeeksi pienelle kakulle

2 dl puolukoita
4 rkl vettä
4 tl hunajaa

Laita pieneen kattilaan puolukat ja vesi. Keitä viitisen minuuttia. Paseeraa seos, eli painele se siivilän läpi. Sekoita joukkoon hunajaa ja keitä halutessasi vielä hiukan kokoon. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Halutessasi voit koristella kakkuannoksen vielä puolukoilla ja timjaminoksilla.

Jos haluat tehdä kakun normaaliin 22 cm halk. rengasvuokaan, viisinkertaista esitelty taikinamäärä, joskin laita joukkoon 6 munaa.

Kakku on maultaan hyvin tuhti, joten pienikin pala sitä riittää.  Tumma suklaa yhdistettynä timjamiin tuo tunnelmaa sammalmetsästä, jota puolukka hienosti komppaa raikkaudellaan. Paseerattu puolukka tuo kokonaisuuteen myös kirpsakkaa väriä. Ja on niin sesonginmukaista että!

Meidän kakkuamme pääsee äänestämään täältä.

Hirvipullat arvonnalla

Ei kun sitä minä vaan, että jauhetusta hirvenlihasta pyöritellyt lihapullat on aika namia niin ikään pannulla paistettujen kasvisten kanssa. Laittais ainakin kurpitsaa, herkkutattia, ruusukaalia ja kukkakaalia. Maustais vaan suolalla ja mustapippurilla ja antais soida suussa.

Ja sitä minä kans että feisbuukin puolella on menossa arvonta huomisiltaan saakka, koska te lukijat olette ihania kun käytte täällä kurkkimassa - edellispäivänä meni rikki 600 000 kävijää.

Ensimmäinen rypytys

Kun tyttäremme oli päiväkodissa "Tähtilapsi", oli häneltä kysytty haastattelussa, mitä hän mieluiten tekee meidän vanhempien kanssa. Isän kanssa on kuulemma kivaa käydä uimahallissa ja äidin kanssa on hauskinta leipoa. Minustakin on kiva leipoa tytsymme kanssa ja sitä harrastettiin taas eilen kun pääsin ajoissa töistä.

Projektiksi päätyivät karjalanpiirakat, joita tyttäremme rypytti elämänsä ensimmäistä kertaa.

Ja heti tuli uniikkia priimaa!

Nam!

Minä lisäsin muutamaan piirakkaan kokeilunomaisesti voissa paistettuja suppilovahveroita. Itse tykkään näistäkin versioista kovasti, mutta muut perheessämme eivät sienipitoisista piirakoista innostuneet. Mietin sienien kaveriksi aluksi ohrahelmistä keitettyä "puuroa", mutta punaiseen maitoon keitetty riisipuuro voitti samettisen pehmeällä suutuntumallaan tällä kertaa.

Parhaat silakkapihvit evö

Jukka käy välillä työmielessä Turun seudulla. Useammin kuin kerran hän on päätynyt lounastamaan Ravintola Kiisanpirttiin Maskuun. Mies on kehunut hurjasti paikan silakkapihvejä, joissa on joku juttu. Ompa mies yrittänyt udellakin reseptiä, mutta hymysuin sen on todettu olevan tarkoinvarjeltu salaisuus.

Kävimme myös perheen kesken kerran ohikulkumatkalla syömässä paikassa. Fiilis oli vähän niinkuin sukujuhlissa ilman niitä juhlia. Sunnuntain seisova pöytä sisälsi aika paljon perinteistä juhlakattaukseen kuuluvaa, esimerkiksi laatikoita, rosollia, leikkeleitä ja lihaa parillakin tapaa. Mutta kuten rakas mieheni lupasi, silakkapihvit kohosivat kaiken ylle ja kruunuksi. Maussa on etikkaa, tilliä ja makeutta, juuri oikeassa suhteessa, sekä rapsakka paistopinta, jossa voita ei lie säästelty. Jos jollain löytyy tämänmoista ohjetta, kommenteissa kehiin vaan! (Pliiiiis!)

Sunnuntain seisova pöytä tuntui melko kalliilta aikuisille (25 euroa), mutta lapsilta hinta oli vähintäänkin kohtuullinen (8 euroa ja toinen ilmainen).  Hiukan suppeampi kattaus arkisin kymmenellä eurolla on taas Jukan mielestä enemmänkin kuin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Sadonkorjuu-kaalilaatikko

Tämä ruoka sai alkunsa, kun pohdimme sopivan arvokasta ruokaa hirven jauhelihalle. Tuo liha on meille meinaten tosi harvinaista. Kaalilaatikko on upean muhevaa syysruokaa, jonka syliin sukelsivat tällä kertaa myös mummulasta saatu kesäkurpitsa, vihtiläiset sienet ja kotimainen ohra. Lihaliemen osana toimi viikonlopun pataruualta jäänyt kastike. Siis jääkaapintyhjennysruokaa, joskaan ei yhtään vähättelevässä merkityksessä. Maistui loistavalle omena-puolukkamarmeladin ja punaviinin kanssa.

yhdistä ja sekoita

KAALILAATIKKO HIRVEN JAUHELIHASTA
kahdeksalle

600 g kaalia suikaleina
2 sipuli viipaleina1 kesäkurpitsa puolikiekkoina

1 porkkana kiekkoina

öljyä kuullottamiseen

2 kourallista suppilovahveroita

500 g hirven jauhelihaa

voita paistamiseen

kourallinen silputtuja yrttejä (sitruunatimjami, mäkimeirami)
5 dl kypsää ohraa

70 g smetanaa

4 dl lihalientä (jossa osa patalientä)
½ dl siirappia
suolaa ja pippuria

Keitä ohra. Kuullota kasviksia öljyssä noin 15 minuuttia isossa kattilassa. Ruskista jauheliha pannussa voissa sienien kanssa. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Sekoita kasviskattilaan myös ohra, siirappi ja jauheliha. Tarkista maku ja kaada seos uunivuokaan. Kiehauta kattilassa lihaliemi, smetana ja yrtit. Kaada kastike uunivuokaan muiden aineiden päälle. Paista 175 asteessa noin tunti.

Me kylläkin laitoimme tunnin jälkeen uunin pois päältä jättäen laatikon lämpöiseen ja suuntasimme sienimetsään. Uuden suppilovahverosaaliin kanssa metsästä palannut porukka sai sitten hyvin muhinutta laatikkoa syötäväkseen.

Pussikaljailta

Olemme ottaneet tavaksi tutulla naisporukalla illallistaa toistemme luona pitkän kaavan kautta viineineen. Kun opiskelevan ystävättäremme vuoro tuli, päätimme suhauttaa paikalliselle Autogrillille aterioimaan ja sen jälkeen pussikaljalle jonnekin. Suunnitteluhetkellä se tuntui tosi hyvältä idealta. Ajoitimme syöpöttelyn ja juopottelun liian syksyyn, sillä tuona iltana satoi...turhan paljon. Syömingit tosin hoidettiin vielä auringon paisteessa.

Uutuus Kyytipoika. Ja hei - zeddarjuustolla!

Omaan settiini kuului kokolihahampurilainen ja puolen litran maito. Juoma oli ainoa oikea valinta ja nimenomaan suoraan tölkistä juotuna.

Silloin junnuna kun lähdettiin muovipussit kilisten kylille, puhuimme "lintujen suojelusta". Ainakin tuolloin "laitbiöristä" meni muutama penni kotkien suojeluun. Perinteitä on kunnioitettava!

Taidamme olla turhan kranttuja ja vanhoja pussikaljailuun, kun sateen vuoksi päädyimme opiskelevan kaverimme takapihan terassille kallistelemaan. Pissalla kävimme puskan sijasta sisäposliineilla. Siinä meni hukkaan yhden huippuvarustellun frouvan vessapaperit ja styroksinen istuinsuoja.