Sipsii ja drinkkii fiinistiii

Uuden vuoden aattona on kiva laittaa tarjolle jotain fiinimpää, menneen vuoden kunniaksi ja tervetulotoivotukseksi tulevalle vuodelle. Ihan hyvin se voisi olla vaikka kuvanmukaisesti maa-artisokka- ja perunasipsejä sitruunaisella majoneesilla. Päälle vielä mätiä niin saadaan hiukan väriäkin lautaselle. 

Drinkkinä voisi tarjota vaikka tätä raikasta Jukan löytöä:

LYNCHBURG LEMONADE

2 cl                       viskiä

2 cl                       Cointreau

2 cl                       sitruunamehua

8 cl                       sitruunaista limsaa (esim. Sprite)

Lisää viski, Cointreau ja sitruunamehu cockailravistimeen, lisää aimo annos jäitä ja ravista kunnolla. Kaada jääpaloilla täytettyyn (collins)lasiin. Täytä lasi sitruunalimsalla.

Koristeluun voit käyttää sitruunaviipaletta. 

Sitruunaisen majon, mädin ja sipsin innoitus lähti Olosta, jossa ne tarjottiin perunablini-annoksessa. Olossa pottu oli maatiaisemme Blue Kongo, joka olisi toki kauniimpi. Sinistä perunaa ei vaan nyt löytynyt. Maa-artisokka hiukan paikkasi esteettisyyttä. Minusta tuo muhkurainen juures on hurjan kaunis epäsymmetrisyydessään, pehmeässä vaaleudessaan ja maukkaudessaan! Kuoret kannattaa jättää juurekseen, jotta sipsit saavat kauniin, tummemman reunuksen. 

Mäti tuli makuna aika huonosti esille meidän kokonaisuudessa. Pohdimme, että isommat mätipallerot voisivat tuoda settiin mukavaa suutuntumaa palleroiden pirskahdellessa suussa. Vihreä simpun mäti voisi olla kova juttu tässä kohtaa. 

SIPSIT

perunoita
maa-artisokkia
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa

Pese perunat ja maa-artisokat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä kasvikset mandoliinilla ohuen ohuiksi.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, kasvikset palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta. Maa-artisokat nauttivat noin 160 asteisesta öljykylvystä, perunat voi fritata hieman korkeammassa lämpötilassa, 170-180 asteessa.

Laita kasvislastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta lastut muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.

Toista kunnes pottulastut on friteerattu. 

Anna kasvislastujen valuttaa kunnolla ylimääräiset öljyt pois, jotta saat rapsakan lopputuloksen. 

SITRUUNAMAJONEESI

noin 2 dl

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä

4:n luomusitruunan kuoret
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

päälle: valutettua mätiä

Raasta luomusitruunan kuoret muhjuksi. Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta sitruunankuorilla, suolalla, sokerilla ja valkopippurilla.

Tarjolle laittaessa nakkaa päälle myös mätiä. Jos tähän päädyt, majoneesiastian on syytä olla laakea, jotta jokainen halukas saa sekä mätiä että majoneesia sipsilleen. 

INNOSTAVAA, ILOISTA JA MAISTUVAA

VUOTTA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLEMME!

Joulumenu 2012

Jouluruuat alkavat olla aikalailla syötyjä. Itse asiassa kinkkua lukuunottamatta loput tuli syötyä eilen. Jouluherkkujen napaan napsiminen ei tuntunut edes puuduttavalta, sillä kävimme välillä mummulassa herkuttelemassa muilla ruuilla. 

Tänä vuonna teimme alkupalapainotteisen pöydän, koska se on todettu toimivaksi meillä. Lanttulaatikko haettiin Nummelan torilta Hennolan kojusta ja haetaan varmaan vastakin, sillä se oli oikein hyvää! Jälkiruokaa ei kukaan ole aikaisempina vuosina jaksanut lusikoida lainkaan, joten se jätettiin kokonaan pois ja napsittiin makeapalaksi lahjasuklaata. 

Tänä vuonna uskalsin ensimmäistä kertaa sohaista melkein pyhää asiaa - varovasti ehdotin josko kinkku voisi ensi vuonna olla jokin muu liha. Positiivisena merkkinä ehdotuksen läpimenosta voidaan pitää sitä ettei Jukka pyörtynyt tai lähtenyt ovet paukkuen ulos. 

Reseptit löytyvät linkkien takaa, sikäli mikäli ne jakamisenarvoisiksi koettiin. 

JOULUMENU 2012

kanelisilli

lasimestarin silli

glögisilli

graavisiika mätikastikkeella

muikunmäti

jallu-skagen

piimäjuusto timjamilla*

paahdetut punajuuret

marinoidut maa-artisokat

sinappinen omenasalaatti

marinoidut suppilovahverot

luomukinkku**

imelletty perunalaatikko

lanttulaatikko

* puolikkaan piimäjuuston sekaan 1 rkl kuivattua timjamia piimä-kananmunaseoksen sekaan
** 90-asteisesta uunista poisottaessa sisälämpö 73 astetta

Lasimestarin silli

Elämämme ensimmäinen lasimestarin silli, lasimestarin hauesta intoutuneena. Ja heti onnistui!

Koe-erä on hyvin pieni. Huomioithan tämän jos aiot tähän reseptiin ryhtyä.

LASIMESTARIN SILLI

100g sillifilettä

1  porkkana

1 punasipuli

10  valkopippuria

10 maustepippuria

1 laakerinlehti

pala piparjuurta

liemi

1,5  dl vettä

1/2  dl väkiviinaetikkaa

1/2  dl sokeria

Lämmitä lientä niin että sokeri sulaa joukkoon. Jäähdytä.
Paloittele sillifile. Kuori ja pilko porkkana ja sipuli sekä piparjuurta.
Laita kaikki aineet purkkiin kerroksittain ja lorauta liemi päälle. 

Jallu-skagen

Jukka on tänä vuonna ollut ihan pöhköistynyt skageniin. Niinpä mies halusi sitä myös joulupöytään. Toteutus oli lopulta jaloviinapitoinen ja oikein hyvä!

Ohjeistus jallupitoiseen katkarapu-majoneesiseokseen napattiin kirjasta "Lähiruokaa". Pieniä muutoksia kuitenkin tehtiin. Jukka vähensi esimerkiksi majoneesin määrää, jotta seoksesta saatiin oikein runsaan paksua. Herukkaviini ohitettiin kokonaan, mutta jallua laitettiin sitten tuplalorautus. Joulupöydässä paahtoleipä vaihtui toki joululimppuun (joskin limppu oli meillä tänä vuonna turhan tiivis). 

Aloita seoksen valmistus majoneesin tekemisellä. Tästä määrästä tulee majoneesia noin 2 dl. Tarvitsimme majoneesia muihinkin jouluruokiin. 

MAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

JALLU-SKAGEN

100 g valutettuja, pakastettuja katkaravunpyrstöjä

2 tl hienoksi silputtua salottisipulia

2 rkl majoneesia

1 rkl tomaattisosetta

pari pisaraa sitruunamehua

2 rkl jaloviinaa

cayennepippuria

(mätiä koristeeksi)

Sekoita kaikki jallu-skagenin aineet keskenään. 

Kokoa seos leipäsiivun päälle. 
(Laita halutessasi koristeeksi mätiä.)

Marinoitu maa-artisokka

Marinoitu maa-artisokka maistui hyvälle. Siinä oli raikkautta ja mukavaa suututuntumaa olematta kovaa taikka pehmeää. Vaaleat "nopat" sopivat hyvin jouluiseen alkupalapöytään, varsinkin lasimestarin sillin tasoittavana makuparina. 

Resepti on kirjasta "Parasta maatiaisruokaa", johon palaan paremmin lähiaikoina. Keittiömestari Mikko Kautton kokonaisuuteen olisi kuulunut maa-artisokkaa neljässä muodossa: terriininä, marinoituna, vaahtona ja sipsinä. Helahoito olisi varmaan upea esimerkiksi alkupalana. 

Seurasimme muuten ohjetta orjallisesti, mutta ruohosipulin vaihdoimme kirveliin. Lautaselle nostettaessa käytimme haarukkaa, jotta ylimääräiset öljyt jäivät marinointiastiaan. Kaksi päivää marinoitu maa-artisokka maistui hyvälle, mutta kolmantena päivänä mukana oli jo käyneen makua. 

MARINOITU MAA-ARTISOKKA

100 g maa-artisokkaa

½ salottisipuli

ruohosipulia tai kirveliä

½ dl rypsiöljyä

loraus (meillä 1 tl) vaaleaa balsamicoa

suolaa

sokeria

Kuori ja pilko maa-artisokat.  Ryöppää kuutiot suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jäähdytä. 

Hienonna sipuli ja ruohosipuli tai kirveli. Yhdistä kaikki ainekset. Sekoita ja tarkista maku. 

Graavisiika mätikastikkeella

Ennen tätä ruokaa en ollut koskaan raastanut kananmunaa. Nyt kun niin tein, huomasin miten hauskan rakenteen se tekee munalle. 

Annokseen laitettiin pohjalle graavisiikaa, päälle kirvelillä maustettua kananmunakastiketta ja koko komeuden ylle siianmätiä. Meillä nummelalaisilla on loistava kala-auto torilla, josta saimme sekä kalan että mädin kotimaisena versiona. Annos kuului osana joulun alkuruokapöytään, mutta menisi kyllä itsekseenkin alkupalana komeasti. 

Pidimme annoksen mausta. Kastike toi graavikalalle juhlavuutta ja mäti lisäsi sitä entisestään. Kastikkeen öljymäärää vähentäisin kyllä seuraavaksi neljästä ruokalusikallisesta, sillä esillelaitettaessa se valui rumasti graavisiian päälle. Tillin jätin nyt kokonaan pois. Resepti on "Mäti - helmiä lautasella"-kirjasta. 

GRAAVIKALA MÄTIKASTIKKEELLA

kastike

2 keitettyä (7 min.) munaa

1 punasipuli

2 rkl kirveliä

(1 rkl tilliä)

3-4 rkl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

mustapippuria

merisuolaa

tarjolle myös

200 g graavattua siikaa ohuina viipaleina

100 g siian mätiä

Raasta keitetty muna hienolla terällä. Hienonna punasipuli ja kirveli. 

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua puolisen tuntia. 

Levitä kalaviipaleet pienille lautasille. Lusikoi kastike päälle. Laita päälle vielä mätiä pieninä kekoina. 

Joulupöydän yllättäjä : kanelisilli

Aikuisuutemme Jukan kanssa on nyt siinä mallissa, että sillikin maistuu, näemmä. Hieman pelottavaa on se, että silmää alkavat miellyttää pelargoniat ja kultaiset kakkupaperialuset. Joulutähti-ikään en sentään vielä ole yltänyt, mutta kaippa sekin siellä nurkan takana kolkuttaa.

Jukka teki tänä jouluna useamman koe-erän silliä peraten ja paloitellen kalan itse. Ehdottomasti onnistunein kokeilu oli kuvassa paistatteleva silli, jossa maistui selkeästi kaneli. Rakenne kalassa oli suutuntumaltaan juuri passelin tiivis, mutta pehmeä. 

Koe-erä on sitten todella pieni. Tästä sillimäärästä on syönyt kaksi aikuista kahdella ruualla muun runsauden lisäksi. 

JOULUSILLI

100g sillifilettä
1 sipuli

1 dl vettä

0,5 dl viinietikkaa

0,5 dl sokeria

1 rkl kokonaisia neilikoita

1 kpl kanelitanko
1 tähtianis
5 kpl valkopippuria

Pilko sillifilepala. Pilko kuorittu sipuli puolikkaiksi renkaiksi.
Laita etikka, vesi ja sokeri kattilaan. Lämmitä ja sekoita kunnes sokeri on sulanut nesteeseen. Anna jäähtyä hetki.
Laita kaikki ainekset lasipurkkiin. Anna maustua kylmässä pari-kolme vuorokautta.  

Mäti, myös kuivattuna

Janne Tarmion tuoreessa kirjassa "Mäti - helmiä lautasella", lähestytään mätiä monipuolisesti eri näkökulmista. Tietoteoksessa valotataan historiaa, kerrotaan ravintoarvoista, ekologisuudesta ja mädin talteenotosta monessakin mielessä.  Kaviaari saa mätikirjassa itseoikeutetusti oman osionsa. Tarmio kirjoittaa helposti luettavaa, sujuvaa tekstiä. Tommi Anttosen kauniit kuvat tukevat tekstiä hyvin. 

Tietopaketin lisäksi kirjan tekstiä värittävät ja syventävät Sami Tallbergin mätiaiheiset reseptit. Valmistettavat herkut ovat taattua Tallbergiä - hyviin raaka-aineisiin luottavaa, kikkailematonta ruokaa pääosin lähiruokaan keskittyen. Reseptien lisäksi kirjassa mainitaan hyviä makupareja mädille, joista kotikokin on hyvä lähteä kokeilemaan omia oivalluksiaan. Maistuviksi makupareiksi mainitaan esimerkiksi maa-artisokka, savupekoni, peruna ja cantaloupe-meloni.

Päällimmäisenä kirjan lukemisen jälkeen on mielessä se, miten monipuolinen mäti onkaan. Ja miten vähän siitä oikeastaan on tiennyt. Mätipalleroiden sellaisenaan nauttimisen lisäksi mätipusseja voi paistaa, savustaa tai kuivata. 

En ollut tullut oikeastaan ajatelleeksi, että mätiä saadaan muistakin kuin kaloista. Merisiili, ravut ja hummerikin mainitaan mätilähteiksi. Uuden jenkkitulokkaan., mutakalan (bowfin) mädin mainitaan haastavan jopa aidon kaviaarin, sillä kalakanta on vahva ja mädin maku on vakuuttanut asiantuntijat herkullisuudella. 

Ensilukemalla kiinnostavimmaksi osioksi nousi luku, jossa kerrottiin kuivatusta mädistä, bottargasta. Kyse on pestystä, suolatusta, tiiviiksi puristetusta ja auringossa kuivatusta mädistä. Moista meinaten löytyy uteliaisuusostoksena kaapista, mutten ole osannut sitä oikein hyödyntää. 

Kiinnostavaksi nousi myös se, miten itsepyydetystä kalasta otetaan oikeaoppisesti mäti pois ja miten se sitten käsitellään. Kirjassa on selkeä taulukko myös mädin vuodenkiertoon eli siihen, milloin minkäkin kalalajin kohdalla mäti on käyttökelpoista.

Kirjan innoittamana kokeilin  nokkoslettuja paistettuani nakata niiden ylle mietoa rucolaa, muikunmätiä ja hunajaa. Toimi yllättävän hienosti! Samanmoisesti toteutin voitaikinavohvelin.

Kirjan resepteistä testasin ensimmäisenä "Spaghetti con bottargan", joskin pastana käytin linguinea. Pasta oli oikein kalaisan makuinen, hyvä. Meidän kuivattu, valmiiksi jauhettu mäti sisälsi myös suolaa, joten lopputulos oli tosi tuhti. Seuraavalla Italian tai Espanjan reissulla tuliaisiksi pitää ehdottomasti hamstrata kokonaista bottargaa tai huevasia.

LINGUINE CON BOTTARGA
eli pastaa kuivatulla mädillä

1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku persiljaa
800 g tuorepastaa tai 400 g kuivapastaa (spaghetti, linguine tai tagliolini)
8 kääntöä mustapippuria myllystä
n. 4 rkl raastettua bottargaa (maun mukaan)
suolaa kevyesti (meillä ei kaivattu)

Hienonna persilja. Kuori ja murskaa valkosipuli hienoksi. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta niin että pastan joukkoon jää n ½ dl keitinvettä. Kuullota valkosipulimurskaa oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan kunnes maku pehmenee ja lisää joukkoon persilja. Anna persiljan makujen avautua öljyssä muutaman minuttin ajan. Lisää joukkoon pasta keitinvesitilkan kera ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja sekoita. Annostele pastakulhoihin. Raasta bottargaa kunkin annoksen päälle mahdollisimman pieniteräisellä raastimella tai ripsi ylle valmista raastetta.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

Pst. Lisäsin blogiin uuden tunnisteen, *mäti, josta löytyy kaikenmoisia juttuja mätiin liittyen. 

Jouluravintola inspiroi

Söimme eilen Jukan kanssa kaksin nautiskellen vatsamme pinkaralleen Piraten Jouluravintolassa Lauttasaaressa. Miten sitä ei koskaan opi syömään kohtuudella kun itse saa ottaa. Nyt kohtuus oli tehty erityisen vaikeaksi, sillä esillä oli paljon uudenlaista maisteltavaa. Vaikka olisi ottanut miten pienen nökäreen tahansa, lautanen täyttyi nopeasti.

Keittiössä kokkailivat Mikael Volk ja Olli Vuori. Menua on ollut kokoamassa myös villiyrttispesialisti Sami Tallberg. Kokonaisuus koostui mäti- ja kalapöydästä, muista alkupaloista, grillistä nostetusta pääruuuasta ja runsaasta jälkiruokapöydästä. 

Nokkosvatruskat olivat todella hyviä, samoin sultsinat. Näiden kanssa sopi koota itselleen lautasen mätipöydästä blinimäiseen tapaan. 

Herkkua olivat sekä kylmäsavustettu hauenmäti ja mäti-perunasekoitus, sekä muikunmäti. Tässä pöydässä todella hyvää oli myös lasimestarin hauki. 

  

Villiruusuilla maustettu silakka oli kaunista, mutta ruusun makua emme löytäneet. Muutaman muunkin ruuan kanssa kävi niin, että villiyrtin maku jäi uupumaan. 

Alkupalapöydästä löytyi mm. villifasaania torvisienillä, loistavaa hiillostettua siikaa, 7 minuutin munia, possua, hienoa emmervehnäsalaattia ja aivan ihania marinoituja metsäsieniä. 

Pääruoka noudettiin grillistä. Heti alkuun lautaselle lusikoitiin silkkisen pehmeää, upeanmakuista palsternakkapyreetä ja ruusukaalipaistosta. Netissä luvattu hirven entteri oli kuulemma sitkeyssyistä vaihtunut paistiin. Se oli ihan hurjan hienon makuista kastikkeensa kanssa. Grillissä kypsenivät myös vuohimakkarat. 

 Villikala oli haudutettu Douglaskuusen ja lumen kanssa.

Jälkiruokapöydän parasta antia oli paahdettu valkosuklaa kardemummalla maustettuna ja karpaloiden kanssa nautittuna. Tarjolla oli myös mm. suklaata monessa muodossa, macaronseja, saaristolaistyyliin tehtyä omenapiirakkaa mesiangervovaahdolla ja väinönputkivanukasta tyrnihunajalla. 

 

Aterialla nautimme lasilliset viiniä. Minä otin J2:n kuivaa rieslingiä, josta pidin kovasti. Jukka meni koko setin läpi punaviinillä, joka passasi kuulemma mainiosti kalojenkin kanssa. Lasissa oli ranskalainen, (d.) de Blanesilla tehty samanniminen viini vuodelta 2010. 

Kokonaisuutena joulunautiskelumme oli hieno, erilainen, sisältäen tuttuja juttuja vähän uudella tavalla. Kotimatkalla mietimme mitä voisimme kokeilla omassa joulupöydässämme, sillä uskokaa tai älkää, menussa on tällä hetkellä päätettynä vain luomukinkku, imelletty perunalaatikko ja mäti jossain muodossa.     

Voitaikinavohvelit muikunmädillä - tervetuloa kotiin!

Me olemme Jukan kanssa harvoin paria yötä kauempaa erossa toisistamme. Toisinaan kuitenkin Jukan työmatkojen takia ero voi venyä viikoksikin. Kun toinen sitten tulee kotiin oltuaan kauan pois (meidän mittakaavamme mukaan), tuntuu että halien ja pusujen lisäksi on kiva olla muutakin tarjolla. Tällä kertaa se tarkoitti pieniä suolaisia muikunmäti-haukkapaloja. 

Pohja tehtiin Herkku ja Koukku-blogista napatulla yksinkertaisella ja ah, niin ihanalla idealla. Voitaikinasta otettiin piparimuotilla taikinapala, joka sitten lykättiin kuumenneeseen vohvelirautaan kavereidensa kera. Annettiin paistua siellä kunnes pinta oli kauniin ruskea. Herkun Hanna oli vielä tuunannut voitaikinaa sokerikuorrutuksella, koska teki kokonaisuudesta makean*. Me lähdimme suolaiseen suuntaan. Kokeilin ottaa taikinaa myös piparin, possun ja lumitähden muotoisilla muoteilla ja hyvin pysyivät kuosissaan.

Rapsakan voitaikinan päälle ripsin ensin suolaa ja rouskin mustapippuria, sitten laitoin miedon makuisia (ei siis tujun sinappisia) rucolan lehtiä, muikunmätiä ja hunajaa. Valmis! Yksinkertaista, nopeaa ja mielestäni nättiä. Maku oli oikein hyvä!  Nämä olisivat mainio juttu myös alkupalaksi, aamupalalle tai brunssille. 

* Maistelimme lasten kanssa aiemmin voitaikinavohveleita makeina versioina mansikkahillon ja kinuskikastikeen kanssa. Toimi hienosti niinkin!