Ravintolapäivänä olemme auki

Viikon päästä suunnuntaina vietetään taas ihan loistavaa Ravintolapäivää. Meillä oli syksyllä hommassa niin hauskaa, että päätimme osallistua toistamiseen talvigrillauksen muodossa.

17. helmikuuta (lapsiperheiden) lounasaikaan, eli klo 11-13 pihallamme Nummelan Lankilassa grillataan luomupossun kasleria ja nakkeja itsetehtyjen sämpylöiden väliin sujautettavaksi. Mukaan voi lusikoida Jukan kehuttua barbeque-kastiketta ja kaaliraastetta. Ensimmäiset innokkaat voivat ostaa myös maistiaisia grillatuista broilerinsydämistä, varrastettuna. 

Makeana jälkiruokana napaan voi napsia grillissä paahdettuja vaahtokarkkeja ja erilaisia baakkelseja. 

Juomana on tämänhetkisten suunnitelmien mukaan mehua ja kahvia sekä teetä. Hinnat aiomme pitää maltillisina.

Lämpimästi tervetuloa "Sydän grillissä" raflaamme!

Tarkemmat koordinaatit löytyvät Ravintolapäivän sivulta. 

ask

Varasimme viikkoja sitten illallisen meille kahdelle restaurant ask:iin. Olin kuullut luomuun ja sesonkisuuteen nojaavasta paikasta pelkkää hyvää, joten odotukset olivat korkealla. Emmekä pettyneet, päinvastoin. Tarjoilu sekä ruuan että juoman suhteen oli ensiluokkaista, lämmintä ja asiansa osaavaa. Joskus ne pienet asiat tekevät paljon: viinit esiteltiin meille vieressä istuen, joka toi kodikasta, rupattelevaa tunnelmaa. Kaikkiin kysymyksiimme vastattiin perinpohjaisesti. Lopussa tarjoilu hidastui melkoisesti, mutta ripeni uudestaan kun sitä pyysimme. Ja entä se ruoka sitten: kaikki oli maukasta, joukossa oli paljon yllättävää ja annokset olivat kovasti kauniitakin. 

Etenimme 8 ruokalajin menulla, toinen puolikkaalla viinipaketilla ja huono-onninen kuski viinilasillisella. 

Loistavana aloituksena tarjottiin Blue Kongo-sipsejä, suppilovahvero- ja merileväriisikakkuja palsternakkamajoneesilla.

Seuraavaksi eteemme kannettiin omenaista naurista kuminamajoneesilla.

Ensimmäinen varsinainen ruoka oli haukimousseline, fenkolisalaattia ja omenamehua kirkkaalla kalaliemellä. Ihastelimme hauen silkoista pehmeyttä.

Ask:n tyyliin tehty blini on paksu ja kuohkea. Se tarjottiin herkkutattien kanssa. Yhdistelmä oli kaikessa maanläheisyydessään upea! Kyytiä ryyditti luomuomenasta tehty siideri, joka sopi tattariblinin kanssa aivan loistavasti yhteen.

Illan kauneimmassa annoksessa tyrnimarinoidut porkkanat peittivät poroa. Päällä komeili pähkinämutua ja tuijan kukkanuppuja.

Isoina paloina tarjottu pehmeä lanttu oli oikein virkistävä asia näinä pyre-pitoisina aikoina. Tattari"risoton" ylle nakatun ranskankerman tarpeellisuus jakoi mielipiteitä meidän kahden kesken. Sen sijaan paahdetuista, rakennetta hyvin annokseen tuovista paahdetuista tattarijyvistä olimme samaa mieltä: ihanaa!

Kuvaamatta jäi upea made annos, jossa oli fileen lisäksi hyödynnetty myös kalan mäti ja maksa. Made olisi "norjalaiseen tyyliin" tarjottu kuulemma muuten kepeän punaviinin kanssa, mutta voikastike kallisti valinnan valkoviiniin (jota en enää pysty muistamaan). 

Mieleenpainunein makukokemus meille molemmille ask:ssa oli "sipulipihvi". Misoglaseerattu naudan ulkofile ylpeili lautasella ainakin kuudella eri tavalla valmistettujen sipulien kanssa oikein edukseen.

Ennen jälkiruokia suutamme raikastettiin "vihreä tee-lumella ja jäädytetyllä jogurtilla".

Jälkiruokasydämeni suorastaan hyrräsi haarukoidessani köyhää ritaria!

Toisessa jälkiruoassa, "suklaata, lakritsia ja sitruunaa", suuren positiivisen yllätyksen tarjosi lakritsainen kinuski. Aivan uskomattoman hyvä idea yhdistää nämä kaksi! 

Laskun kanssa saimme vielä söpön muotoiset porkkanakakut marenkinökäreillä.

Poistuimme torstai-iltaan ylen tyytyväisinä! Suosittelemme lämpimästi!

Feijoada (hko) eli jotakuinkin brasilialainen papupata

Siansorkan puolikkaat ovat majailleet jo aikansa pakkasessa toivoen kovasti pääsevänsä syötäväksi. En vain ole keksinyt oikein muuta sijoitustapaa kuin perinteinen hernekeitto. Sitten mieleeni tuli Madcookissa maistettu feijoada, brasiljalaista "papusoppa", johon oli tuolloin upotettu kokonainen sika. Tuumasin että meidän kattilamme vetoisuudella sikabiiteiksi riittävät sorkat ja sekalaiset, vähälihaiset luupalat. Seuraavaksi muhitan kyllä seassa myös suositeltua possun niskaa (elikkäs kasleria) ja kutsun koolle isomman sakin haarukoimaan. 

Jaoin padan valmistuksen kahdelle päivälle, jotta ehtisimme puuhata muutakin päivän aikana. En oikein osaa jättää uunia tai liettä päälle vaikkapa ulkoilun ajaksi.

Minulla ei ole mitään käsitystä autenttisesta kumppanista tälle liha-papupadalle. Oman mielihalun mukaan lautaselle päätyi keitettyä riisiä ja höyrytettyjä papuja. Kokonaisuus toimi loistokkaasti! Kuvauksellisuuden lisäksi nakkasin keitoksen ylle vielä korianteria, jonka antamasta makulisästä tykättiin myös. 

SIKALIEMI

2 sorkkaa puolitettuina
sian lihapitoisia luita
4 porkkanaa
2 sipulia

Huuhtele sikapaloista veret pois. Laita kattilaan, peitä vedellä ja pätki sekaan pestyt porkkanat ja kuoritut sipulit. Keittele pari-kolme tuntia kuorien vaahdon pinnalta. Anna jäähtyä.
Nouki luupalat ja sorkat pois, erottele niistä liha pois. Laita lihapalat hetkeksi syrjään. Kuori jäähtyneestä liemestä rasvakuori pois.

FEIJOADA(HKO)

600 g mustapapuja
3 sipulia
1 valkosipuli
öljyä paistamiseen
120 g savukasleria tai pekonia
280 g chorizo-raakamakkaraa
280 g yrttistä raakamakkaraa
500 g tomaattimurskaa
1 l sikalientä
luupaloista irroitettu sianliha
suolaa

Laita mustapavut astiaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä. 

Kuori ja pilko sipulit. Pilko valmiiksi myös savukasler tai pekoni. Kuullota sipuleita hetki kattilassa öljyssä. Lisää savukasler tai pekoni ja paista hetki. Lisää perään myös raakamakkarat plumpsautellen niitä kuorestaan kuin siskonmakkaroita ikään.  Paistele muutama minuutti. Valuta mustapavut ja nakkaa ne myös kattilaan. Lisää vielä joukkoon tomaattimurska, sikalientä ja sianlihapalat. Keitä tunti-puolitoista tai kunnes pata on makuusi sopivan paksua ja mustapavut syötävän pehmeitä. Tarkista suolaisuus kohdilleen.

Jos kaslerpalan haluaa sekaan lisätä, vilkaiskaapa vaikka tätä ohjetta pitkine muhitusaikoineen. Tämä myös kirjanmerkiksi itselle.  

Jallullinen jauhelihakastike palsternakkalisällä

No kun kaikki vaan ovat niin hyviä: palsternakka, Jallu ja jauhelihakastike. Viimoinen tosin kulkee meillä yleensä nimellä bolognese piiiitkän hauduttelun ja tomaattipohjaisuutensa vuoksi. Tätäkin kastiketta voisi muuten haudutella pidempään, mutta silloin palsternakka menettäisi tarvittavan napakkuutensa, emmekä  lössääntymistä halunneet. 

Osallistumme tällä palsternakkaisella kastikkeella Heinzin kilpailuun, sillä aihe sai meidät todella innostumaan ja ideoimaan. Rivien välistä luimme, että tuotenäytteenä tulleita ketsuppeja olisi hyvä käyttää osana kastiketta. 

Kastike sai ihan uutta, maanläheistä makua palsternakkasattumista. Jallu toi oman mukavan lisänsä kastikkeeseen, sillä se käy hurjan hyvin yksiin pasternakan kanssa. 

JALLUINEN JA PALSTERNAKKAINEN JAUHELIHAKASTIKE 
4-6:lle

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
100 g palsternakkaa
200 g luomunaudan jauhelihaa
3 rkl Heinz chili sauce:a
250 g tomaattimurskaa
2 tl kuivattua timjamia
1 1/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria
3 rkl Jaloviinaa eli Jallua
parmesaania päälle

Kuori ja pilko palsternakka. Jos keskiosa on kovin kitkerän makuinen, poista se. 

Kuori ja pilko myös sipulit. 

Kuullota sipuleita pannulla öljyssä muutama minuutti. Lisää palsternakka ja paista edelleen pari minuuttia. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. 

Lisää loput raaka-aineet ja hauduta puoli tuntia. 

Lisää Jaloviina keittämisen loppuvaiheessa ja sekoita se hyvin joukkoon.

Pyöräytä jauhelihakastike napakaksi keitettyjen gnocchi-pastojen kanssa, joiden sisään kastike oivallisesti piiloutuu. Raasta lautaselle annosteltuun pastaan päälle parmesan-juustoa. 

Verenvaluttamosta hevosenlihan äärelle

 T

Teurastamo Helsingin Kalasataman vieressä on hieno paikka ja odotamme siltä tulevaisuudessa paljon! Jo nyt siellä toimii mm. ravintoloita, Pasta Factory ja MakuMakun noutopuoti. Maaliskuussa Teurastamolla ovensa avaa entisen verenvaluttaman tiloissa mielenkiintoa herättävä Flavour Studio, jossa tulee toimimaan kaikille avoinna oleva opetuskeittiö ja coctailkoulu A21-ravintolaporukan malliin. Loppukesästä tarjonta laajenee kiinalaisten katuruokien verran Ho´s Food nimen alla. Ravintolan perustaperhe on syystä sitä mieltä, että kiinalainen, monipuolinen keittiö tulee esitellä suomalaisille laajemmin mitä tällä hetkellä on tehty. Syksyllä Teurastamolla aloittaa Ravintolapäivästä innoituksensa saanut B-Smokery, jonka tulemme ehdottomasti testaamaan. Seitsemän ei-ravintola-ala-ammattilaisen voimin pyörivä raffi paikka tulee tarjoamaan ainakin ribsejä ja mahdollisesti myös hampurilaisia. Jäämme ehdottomasti kuulolle!

Teurastamon pihalla on kaikkien lämmitettävissä oleva pizzauuni, luistinrata ja naperomäki. Puitteet yhteisölliseen puuhasteluun ovat siis tyrkyllä, sen kun touhuamaan vaan!

Saimme siis iloksemme taas kutsun saapua illastamaan Teurastamoon ja Kellohalliin, nyt koko perheen voimin. 

 

Paikalle oli saapunut myös Vin Direktin Kim Moliis, joka maistatti meille persoonallisia shampanjoita. Jukalle napsahti kuskinakki, joten minä olin pakotettu kulauttamaan myös mieheni kuohuvat. 

Oma suosikkini oli täysin kuiva, 100 % chardonnay-rypäleistä tehty Bonnaire, josta löytyi raikkautta juuri passelisti. Odotin ritisevän rutikuivaa shampanjaa, mutta suun valtasikin oikein hieno juoma.

Teurastamon Kellohalli-ravintola tarjosi taas maistuvan illallisen, jossa erottavana tekijänä moniin muihin vastaavan hintaluokan paikkoihin nousi vähemmän käytetyt raaka-aineet kuten hauki ja hevonen. 

Kellohallissa on oma Naperolista, jonka ruuat on tehty samoista raaka-aineista kuin aikuistenkin sapustkat, mutta vähemmällä suolalla. Muksumme eivät nyt näitä testanneet, vaan maistelivat meidän aikuisten kanssa samoilta vadeilta. Lapsille ympäristö on mukavan rento, sillä ruokalajien välillä he pelmahtivat leikkimään sivuhuoneeseen palikoilla tai piirtelemään suurille paperiarkeille. Aikuiset kun ovat tunnetusti hiiiiitaita syömään. 

Ja sitten niihin ruokiin:

 silakoita espanjalaiseen tapaan

 Illan melkeinpä parasta antia, kananmaksapatee sienichutneylla.

 Opimme että punajuuri ja fenkoli passaavat hyvin yhteen. 

Tyttäremme sai erikseen herkkuaan, kanansydämiä. Tarkistin meinaten etukäteen iltaa emännöinneeltä Jonnalta, onko niitä taas tarjolla. Kellohallissa kanansydämiä tarjotaan houkuttelevankuuloisessa salaatissa, johon tulee myös possunpotkaa ja Kellohallin pekonia. Tätä salaattia meille ei nyt tarjottu. 

Nyt tiedämme mihin käytämme Jukan isältä saatua haukijauhelihaa haukipullien lisäksi. Meille maistatettiin meinaten ihan loistavaa kalalevypiirakkaa, jossa haukifile oli palasina riisien kanssa voitaikinan  välissä. Keralla tarjottu riesling-liemi nosti piirakan aivan uudelle tasolle!

Karitsan osso bucco taisi olla lastemme suosikkia. Maistui se aikuisillekin. Poikamme kiitteli keralla tarjottua perunamuussia kovasti!

 Hevosen ulkofile sai kiitosta monelta. Humma tarjottiin maistuvasti itse hapatetun kaalin kera. 

Pitkän pöydän ääressä oli taas mukava bloggaajakööri. Meidän perhettä lähimpänä istuivat uudet tuttavuudet, tv:stäkin tuttu Master Chef Kira siskonsa kanssa sekä vanha vaan ei iäkäs tuttu Viva Ciapattan Aleksi. 

 Ilta päättyi juustoihin ja sitruunatorttuun. 

Kiitos taas kovasti Teurastamon väelle koko illasta, samoin bloggaajakollegoille herkullisistakin keskusteluista! Nautimme erityisesti siitä, että saimme osallistua rientoon koko perhe ja olimme kovasti ylpeitä lapsistamme jotka käyttäytyivät oikein hienosti. 

Kaali-ohrapata soijarouheella

KYLLÄ! Lihalientä vaille kasvissyöjien ruokaa. Ja hyvää oli!

Innoitus tähän ruokaan lähti Onks tää vegaania-blogista, jonne muutin löysin Makuhaun (?) kautta kun kiinnostuin mitä sisältää otsikko "Norsu lautasella". Lisäsin Noppaz:n ohjeeseen ohraa tukevoittamaan lounasta, sekä hieman mausteita.

Oli oikein hyvää, ohra sopii mainiosti kaaliruokiin ja on kuulkaa lähiruokana huimasti ympäristöystävällisempää kuin riisi. (Silti en riisistä luovu, mutta jos jolloinkin korvaan ohralla, eikö sekin ole jo jotain...?)

kaalia (meillä puolikas kerä savoijinkaalia, jota jäi kaalikääryleiden teosta)

porkkanoita (meillä 3)
pari kolme sipulia (koosta riippuen)
vettä noin 7 dl, lisää tarpeen mukaan
liha- tai kasvisliemikuutio
ohrasuurimoita (esikypsytetty rikottu)
soijarouhetta maun mukaan (meillä tumma) *
reilu loraus siirappia
(suolaa)
meiramia

Suikaloi kaali. Pilko porkkanat ja sipulit. Laita ne pataan kiehumaan liha- tai kasvisliemen sekaan. Lisää vähän ajan päästä myös ohrasuurimot, jotka vaativat sen 20 minuuttia kiehumisaikaa. sekoittele välillä. Viittä minuuttia ennen kuin ohrat ovat valmiit, lisää soijarouhe, siirappi ja meirami. Minusta tässä ruuassa ei haittaa lainkaan vaikka ohrat kypsyisivät kauemminkin. Tulevat vain ihanan tuntuisiksi pehmeänä. Tarkista makua vielä suolalla, varsinkin jos olet lisännyt nestettä. Itse ainakin tein näin, joten antamani nesteen ohjeistus ei todella ole mikään harkitun tarkka.

Nauti sinällään tai Pastapään tavoin sokeroidun puolukkasurvoksen kera.

*soijarouheen voi tietysti korvata jauhelihalla

Possun paahtokylki grilliin eli tahmaiset ribsit

Ennen blogitapaamista Jasulla avauduimme porukalla mitä kukin toisi tapaamiseen. Joku lie kuullut Jukan grillausinnostuneisuudesta, sillä mieheltä tilattiin "jotain grillistä". Tämä sopi Jukalle hyvin, varsinkin kun pakastimessamme on vielä runsaasti erinäisiä paloja luomupossua. Sulamaan nostettiin kaksi paahtokylkipalaa ja  mies hieroi niistä esiin oikein maittavia ribsejä. Jo grillin tuoksu on omiaan nostattamaan nälkää...Hymy nousee kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun eteen kannetaan kiiltävä ja paahtunut, läskinen lihapala...

MAUSTESEOS eli RUB
noin parille kiloa possun paahtokylkeä tai ribsejä

1 dl fariinisokeria

3 rkl karkeaa merisuolaa

½ rkl paprikajauhetta

½ rkl SantaMaria Roasted Cumin & Pepper-mausteseosta

Pilko paahtokylki luun viereltä valmiiksi paloiksi. Tämä nopeuttaa kypsennystä. Samalla saat myös joka puolelle maustetta. 

Jauha mausteet morttelissa ja hiero possupalojen pintaan. Anna maustua ainakin 10 tuntia jääkaapissa.

BBQ-KASTIKE

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

3/4dl kasvisöljyä

1 tölkki (0,33l) colajuomaa

1 rkl punaviinietikkaa

1 dl fariinisokeria

2 rkl worcestershire-kastiketta

1,5dl ketsuppia

1/2 rkl tulista chilikastiketta (tai chilijauhetta maun mukaan)

mustapippuria ja suolaa

½ rkl SantaMaria Roasted Cumin & Pepper-mausteseosta

Kuullota kattilassa tilkassa öljyä hienonnettuja sipuleita kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää muut aineet ja keittele miedolla lämmöllä kokoon, noin puoleen alkuperäisestä. Tähän menee puolisen tuntia. 

Grillaa possupalat grillissä kypsiksi.

Tarjoile kypsät possut kylmän BBQ-kastikkeen kanssa. 

Yltäkylläisyyttä ruokabloggaajien tapaan

Yltäkylläinen on kyllä paras sana kuvaamaan eilistä iltaa. Yllin kyllin naurua, hurjan hyvää ruokaa ja juomaa, naurua ja rentoa meininkiä. Sanoinko jo naurua? Tapasimme ruokabloggaajien kesken ihan parhaan Chez Jasun ja vaimonsa kutsumina heidän kodissaan. Jokainen vei nyyttärityyliin herkkuja yhteiseen pöytään, joka lopulta notkui kaikesta maistuvasta. Siinä on melkein pakahtua, kun istuu samasta asiasta innostuneiden ihmisten kanssa yhteiseen pöytään ja keskustelu polveilee uskomattomiinkin asioihin lasien kilistessä ja makujen tanssiessa suussa.

 

Paikalla oli meille paljon uusia tuttavuuksia, mistä olin hurjan iloinen. Myös vanhoja tuttuja oli ilo nähdä. Ruokapöytään katettiin erilaisia leipiä, tahnoja, mätiä ja salaatteja, kun ensin oli shampanjan kanssa naposteltu pikkusuolaisia. 

Ihastuin aivan hurjasti Nannan cajun-maustettuun lohipastramiin. 

 

Miehet lampaanviulua leikkaamassa. Jasun sitruunainen lammas oli oikein raikas! 

Me veimme pöytään maa-artisokkasipsejä alkumaljojen kanssa naposteltavaksi  ja jälkiruokapöytään mesiangervobebejä. Jukka grillasi paikanpäällä luomupossun paahtokylkipaloja.

Aamulla meitä yöksi jääneitä hellittiin vielä herkkuaamiaisella lumimaiseman äärellä. Pöydältä löytyi mm. kotimaisia juustoja, erikoiskahvia kauniilla koristevaahdolla, heppaleikkelettä ja kuohuvaa. Melkein liikaa. 

Grillattujen possupalojen ohje tulee myöhemmin. Muita reseptejä ja osallistujia voi käydä kurkkimassa Jonnan suolaa ja hunajaa-blogin linkityksien myötä.  Minun näppissormeni ovat meinaten vielä päikkäreidenkin jälkeen hiukan uuvuksissa ja tekstintuottosuoneni jäässä.

Nyt myös Soul Kitchenin Anna on summannut iltaa hienosti yhteen, samoin Nanna. Joo, ihan peruslauantai. 

Tattiraviolit SavuHilmalla

Parasta maatiaisruokaa-kirja kopsahti jo viime vuoden puolella arvostelukappaleena postista. Lehteilin sen heti läpi ihastuen tunnelmallisiin valokuviin, jossa nykyaika nivottiin hienosti menneeseen. Teksti toisti tätä samaa: nostalgiset, perinteiset maatiaislajimme ovat onneksi saapuneet huippukeittiöiden kautta meidän tavallisten tallaajienkin saatuville. 

Maatiainen on jalostamaton tai pelkästään kotimaisten kantojen pohjalta jalostettu eläin. Maatiaiskasvi on vanha kulttuurikasvi ajalta ennen kasvinjalostuksen alkua Suomessa. Kirjan tekijät, jo pidempään maatiaisasiaa ajaneet Christer Lindgren ja Hannu Heikkinen ohjeistavat, että syömällä maatiaisiamme pystymme elvyttämään ne. Maatiaissikamme on jo kuollut, joten toivottavasti niin ei käy kyytöille taikkapa maatiaislampaillemme. Myös maatiaiskasvit perunoista kaskinauriisiin ja vaikkapa tyrniin kaipaavat käyttöä, jotta niille löytyy viljelijöitä. Itse olemme ostaneet kyyttöä lähinnä tiloilta ja Uudenkaupungin Aito.sta. Ainakin Saloniemi ja Pappilanpuisto myyvät kyytönlihaa luomulaatuisena. Kirjassa on omistettu muutama sivu myös Sitruunaomenalle. Meillä on ilo omistaa tällainen, vielä hengissä oleva puu, jonka ostimme aikanaan PMP:n kautta. Se on pihamme kallein kasvava aarre!

Parasta maatiaisruokaa-kirjan reseptit ovat keittiömestari Mikko Kautton käsialaa. Ne ovat Liisa Valosen  kuvittamina hyvin inspiroivia. Kokonaisuudessa on paljon kasvisreseptejä, joka ilahduttanee monia. Raaka-aineista löytyy myös villiyrttejä. Valitettavasti ohjeiden sisältö ei ainakaan kokeilemissamme annoksissa ole toiminut mutkattomasti. Maa-artisokkaterriini ei jämäköitynyt, vaikka seurasimme ohjetta prikuulleen digitaalista lämpömittariakin käyttäen. Seuraavasta, hyvin herkullisesta ravioli-ohjeesta puuttui toisen pääraaka-aineen maininta kokonaan, joten sovitimme määrän sinne itse. Kirjan marinoitu maa-artisokka oli todella hyvää, kun vain ymmärsi ennen esillelaittoa valuttaa sen ylimääräisistä öljyistä. 

Raviolien pastataikinan Jukka teki oman ohjeensa mukaan, kirjaa vähemmillä kananmunamäärillä. Jätimme tekemättä myös loppusilauksen antavan tattikerman, sillä kermaa ei ollut ja nälkäkin oli jo kova. Kokonaisuus toimi hyvin ilmankin, parmesaaniraasteen auttaessa! Kirjan ohjeen Savu-Armas-juusto olisi ollut kyytönmaidosta tehty, käytetystä Savuhilmasta en löytänyt tätä tietoa. Näin talvisaikaan liotimme kuivattuja tatteja kokkauskuntoon. 

Parasta näissä ravioleissa oli oivallus tattien ja savujuuston yhteensopivuudesta. Tällä tiedolla tulemme tekemään varmasti vielä pastakastikkeita tai vaikkapa piiraita. 

JUKAN RUKIINEN PASTATAIKINA

2,5 dl durumjauhoja

1 dl ruisjauhoja

2 kananmunaa

noin 1,5 dl vettä

vähän suolaa

rypsiöljyä

Yhdistä jauhot työpöydällä. Tee jauhokasan keskelle kuoppa ja lisää loput ainekset siihen. Sekoita ainekset vähän kerrallaan, kunnes saat kiinteän taikinan. Vaivaa huolellisesti jotta saat hyvän sitkon. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna sen levätä jääkaapissa pari tuntia.

TATTI-SAVUJUUSTOTÄYTE
noin 10:lle isolle raviolille, pastaa jää

150 g tatteja (n. 2 dl tattikuutioita)
70 g Savuhilmaa tai Savu Armasta
20 g voita
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 oksa (½ tl) rosmariinia
1 oksa (½ tl) timjamia
(hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa)
3 rkl ranskankermaa tai smetanaa
mustapippuria
suolaa

Kuutioi tatit. Paahda ne kuivalla pannulla. Lisää voi, hienonnetut sipulit ja yrtit. Kuullota hetki, nosta jäähtymään.

Jos haluat, lisää hienonnettua ruohosipulia ja lehtipersiljaa joukkoon. Me emme näin tehneet. Lisää ranskankerma tai smetana. Raasta juusto ja lisää sekin. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarkista maku. 

RAVIOLIEN TEKO 

Kauli pastataikina kahdeksi yhtä suureksi levyksi. Annostele tattitäyte nokareina toisen pastalevyn päälle sopivin välein. Kostuta pastataikina täytteen ympäriltä vedellä vaikka sormea apuna käyttäen. Nosta toinen pastalevy päälle. Painele saunakohdat kunnolla kiinni. leikkaa raviolit irti toisistaan.

Laita vesi kiehumaan isoon kattilaan. Kypsennä raviolit kiehuvassa vedessä pienissä erin muutaman minuutin. Raviolit nousevat pintaan kypsinä.

Tarjoa parmesan-raasteen kera.

*

Pumpkin Jamin Mari on tehnyt kirjan reseptillä onnistuneen, kauniin punajuurisalaatin.

Sea Horse oli loistopaikka

Ravintola Sea Horse on houkutellut visiteeraamaan siitä asti, kun Studio Julmahuvin Z-Salamapartio vieraili siellä etsiessään Göran Frenkelin hippipoikaa. Eilen vihdoin toimeennuimme vierailemaan legendaarisessa, historiaa uhkuvassa ravintolassa koko perheen voimin. 

Kävelimme muina miehinä "Sikalaan" lauantaina viiden aikaan kuullaksemme ravintolan olevan täynnä. Nähdessään karvaan pettymyksemme tarjoilija tarkisti asian ja mahdutti meidät pöytään kun lupasimme ettemme viivy pitkään. Takit sopi jättää portsarille, joka jo viritti ihan omanlaiseensa tunnelmaan.

Drinkkilista sisälsi hauskannimisiä juomia. Ruokalistalta löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia ruokia. Pohdin pitkään kateenkorvan ja silakoiden välillä  kallistuen lopulta kalapuolelle. 

 

Lapset saivat listalta valitsemansa setit pienenpinä, joskin kookkaina. Tyttäremme valitsi ruuakseen pyttipannun. Perunat olivat tytsylle liian mausteisia. 

Poitsu veti muussin ja lihapullat kiitellen annosta kovasti! Molemmat muksut ilahtuivat kovasti merihevosdrinkkitikuista. Me vanhemmat arvostimme korkealle sitä, että tarjoilija puhui tilausta vastaanottaessaan suoraan lapsille. Tyttäreltämme hän kysyi myös kananmunan paistotavan. Turhan usein tarjoilijat kysyvät 5- ja 8-vuotiaitten lastemme mielipidettä meiltä vanhemmilta.

Jukka valitsi menusta helposti maksa-annoksen. Mies kiitteli pekonin ja puolukkakastikkeen kruunaavan kokonaisuuden. Kouluarvosana roseeksi paistetulle maksalle olisi kuulemma 9½. Täyttä kymppiä ei miehen mukaan voi ihan vielä antaa kun ei tiedä onko jossain maksasetti vielä parempi. 

Minä sain haarukoitua itseeni kokonaisen silakka-annoksen. Rapeat eväkkäät olivat hurjan hyviä. Laskin niitä olevan ainakin 12 kappaletta lautasella. Ne tarjoiltiin myös perunamuussin kanssa.

Sikala oli kokemuksena aivan loistava. Suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi (ainakin näin alkuillasta) koko perheelle. Ravintola on auki joka päivä koko päivän ja ronskin ruuan ystäville löytyy varmasti nautittavaa. Viikonloppuna pöytävaraus lienee paikallaan.

Studio Julmahuviin vielä viitaten: Jukka oli löytävinään pöydältä afgaaninnukkaa, mutta emme nähneet kenenkään kantavan itse keskaria pöydästä toiseen. 

Sea Horsenkin reseptejä löytyy Stadin klassikot-kirjasta.