Kirjeitä keittiöstä - blogin Pinea ja Martina Keltaisesta keittiöstä antoivat meille mukava tunnustuksen. Kiitos! Osana siihen kuului tehdä 7 paljastusta ja jakaa tunnustus edelleen. Koska tosi moni on jo "haasteen" saanut, emme nimeä hommaa edelleen seitsemälle kuten kuuluisi. Mieluusti joku saa sen tästä kyllä halutessaan napata.
JUKAN JA MERITUULIN RUOKATUNNUSTUKSET
- Tahtimme tehdä asioita keittiössä on niin eri, että toisella menee hermot. Myönnetään, minulla. Mutta kun se toinen on niin harkitsevainen, tarkka ja hiiiiiidas.
- Jukan myötä olen oppinut mikä on kanan "perämurikka". Ja että se poikien kesken krapulassa on aivan ylitsepääsemättömän herkullista. Ja että jos sen joku toiselta kanasessioissa menee salaa ottamaan, ei hyvä heilu.
- Meillä on tiettyjä ruokia, jotka aina tekee toinen. Jukka esimerkiksi vääntää aina pastat poikamme kanssa alusta loppuun tai paistaa pihvit. Minun hommani on keitellä risotto ja...öööö...keittää perunat.
- Vähiten käytetyin keittiövälineemme taitaa olla lahjaksi saatu perunankuorimakone - anteeksi nyt vaan appiukko.
- Olemme kerran istuneet laivalla vahingossa kaksi kattausta buffetissa. Huomasimme vain jossain vaiheessa että kanssasyöjät olivat vaihtuneet. Koska asiaan ei puututtu, jatkoimme syömistä ja juomista keulapaikoilla. Tuolloin emme vielä tienneet tuskaisesta kotimatkasta bussissa.
- Seurustelumme alkuaikoina Jukan mummo (isänäiti) tarjosi meille aina "mokkoa" eli paikallista perunalaatikkoa piknikpaistin kera. Aluksi tarvitsin mummon mättämien kauhallisten tuhoamiseen myös litran verran maitoa, mutta lopulta opin pitämään kovin erilaisen, imelletyn perunalaatikon makeasta mausta.
- Oman mammani (äidinäitini) bravuuri oli rosolli. Kun Jukka totesi olevansa allerginen punajuurelle, yleensä korrekti mammani mutisi "ei kukaan ole allerginen punajuurelle". Taisi vävykokelaan pojot laskea roimasti.
Tämä tunnustus jäi ilman kuvaa, samaten kuin tämä vinkki/tunnustusosio täällä.
Hauskoja gastronomisia tunnustuksia! Nauratti tuo "mokko"!
VastaaPoistameillä vähiten käytetty väline on tällä hetkellä lahjaksi saatu vohvelirauta. Mutta se johtuukin vaan siitä, että hävitin kaapissa lojuneen sähköisen sitruspuristimen jossain siivouksessa naapurin opiskelijaystävän keittiötä koristamaan. Oikeasti - en ollut koskaan käyttänyt sitä, vohvelirautaa olen käyttänyt ainakin kerran!
VastaaPoistaEn mä oo ikinä kuullu tota punajuurijuttua. :) Osaan kyllä niin elävästi kuvitella mamman mutinat. Hihhih... :D
VastaaPoistaYaelian: mokko oli aluksi ihan hirveää, makeaa ja tosi vetelää, mutta opin syömään sitä. :)
VastaaPoistaNelle: jotkut keittiöhärpäkkeet vaan ei "kätevyydessään" oikeasti toimi. Tuohon meidän perunankuorimakoneeseen mahtuu kerralla noin kolmen hengen tarpeet ja jos lisää haluaa kuoria, on kone pestävä välissä. se myös kuluttaa pottuja tosi paljon, joskin kuorimajälki on kauniin tasainen. niitä sai kuulemma jonottaa viikkotolkulla Stockalla kun olivat loppu suuren kysynnän vuoksi.
meillä kirpparilta eurolla ostettu vohvelirauta on ahkerassa käytössä.
Pilvi: ja sun on kyllä täytynyt olla paikallakin. se oli kyllä aika koominen tilnne :)
Hehee, perunankuorimakonehan kuulostaa tosi kätevältä ;) Meillä puolestaan kaapin perällä nököttää lahjaksi saatu, koskematon popcorn-kone. Joka kerta turhauttaa kun näkee sen, puuh.
VastaaPoistaLeipägrillistä jouduin luopumaan opiskeluaikoina koska se oli liian suosittu, alkoi vähän kiloja kertyä..
Mä olen joskus melkein toivonut itselleni lahjaksi omenankuorimakonetta, ja tämä oli vielä aikana, jolloin en pystynyt syömään omenaa kypsentämättömänä. Siihen aikaan se vaan vaikutti joltain uudelta, ihmeelliseltä ja hienolta. Kaikenlaista.. Onneksi en toivonut enkä saanut, omenaa menee niin harvoin ja silloinkin usein kuorineen.
VastaaPoistaNyt jäi vaivaamaan, että mikä ihme on kanan "perämurikka"? Vai onko se eufemismi jollekin tuhmemmalle...
VastaaPoistaMä ostin meille mökille perunankuorimakoneen, ja se on ihan eto peli siellä! Meillä on yleensä landella aina hirveä revohka jengiä, ja uudet perunat käytössä: koneella niitä surauttaa äkkiä isonkin kattilallisen. Mut ymmärrän hyvin, ettei kaupungissa sellaisella ehkä virkaa ole :)
Nauratti kovin tuo tahtiero keittiössä. Meillä on sama juttu ja voi mikä kärsivällisyysharjoitus se onkaan minulle, kun toinen on hiiiiidas. :)
VastaaPoistaJytis: se on niin valtavan kokoinen kone ja kuitenkin sinne menee suht vähän pottujA. ja sitten sesähkörakkine pitää niin hurjaa metakkaa!
VastaaPoistavois sillä salaattiakin kuivata, mutta...
Rauna: kaikenlaista tosiaan :)
Inez:Jukka saa selventää kun langoille ehtii. se on ihan sellainen pala kanaa, ei mitään tuhmaa :).
Lotta: kiva kuulla ettemme ole ainoat eritahtiset. jos yhdessä kokkaamme meillä täytyy olla selkeä marssijärjestys, jottei hommat mene sekaisin.
Inez: kanan perämurikalla tarkoitamme kanan koipien välissä olevaa pientä, noin pari senttiä kanttiinsa olevaa lihapalaa. Se on kuin "selkärangan" jatke, tai pyrstöpala. Grillatun kanan yksi mehevimmistä ja maukkaimmista osista. Hmm. ompa vaikea selittää, kuva puhuisi tässäkin enemmän kuin sanat.
VastaaPoistaInez: meidän tölkkikanapostauksen ekassa kuvassa näkyy perämurikka sojottavan koipien välissä vasemmalla alhaalla. Tässä linkki postaukseen: http://sillasipuli.blogspot.com/2008/06/kaljatlkki-kanan-oss.html
VastaaPoistaNoita keittiövehkeitä kertyy kyllä helposti aivan liikaa: meillä on ollut tai on vieläkin ainakin toasteri, raclette-pannu, vohvelurauta, fonduepata, pastakone... Vievät aika tavalla tilaa ja käytettyä tulee aika harvoin, vaikka kuinka hyviä juttuja saisi aikaiseksi. Noille pitäisi ehdottomasti keksiä sivukäyttöä!
VastaaPoistaHaluaisinpa joskus kuulla Jukan pastanteosta pojan kanssa, että miten sellainen sujuu ja vaikuttaako lasten ruokahaluun. Tätä tulee joskus mietittyä.
Haarukka: meillä on kaikki mainitsemasi paitsi toasteri. ja kaikki aika ahkerassa käytössä :). toasterina meillä toimii vohvelirauta tai parilapannu tähän tapaan.
VastaaPoistatuorepastapostaus löytyy täältä. poikamme osallistuu lähinnä pastan veivaamiseen, joka on edelleen ihan huippuhommaa. nyt myös tyttäremme on asiasta innostunut, hetken.
olemme huomanneet että lasten itsetekemä ruoka on heidän mielestään melkein poikkeuksetta hyvää, siitä lisää täältä. ja pasta nyt uppoaa aina lapsillemme!
tulipa linkkailtua. toivottavasti jaksat kurkkia linkkien taakse :).
Kiitos "perämurikan" selityksestä :)
VastaaPoistaMuistin vasta nyt käydä katsomassa tämän postauksen viestit: täällähän olikin vastaus ja oikein kuvan kanssa! Tuo "perämurikka" on aika hyvä termi...
Onnea teille SRE:n tunnustuksesta! Olette sen ansainneet!
Inez: perämurikka tosiaan on aika kuvaava :).
VastaaPoistakiitokset onnitteluista!