sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Villiyrttejä ja kyyttöä Pappilanpuistossa

Lauantaina aurinko paistoi ja mieli oli iloinen, kun kurvasin autollamme villiyrttitapahtumaan Lopen Pappilanpuistoon. Tilan isännät olivat järjestäneet tämän häppeningin yhdessä Puhtaiden makujen puolesta ry:n kanssa.
Entisen kappalaisen talo miljöineen oli tosi idyllinen, varsinkin kun näkyä säesti lampaiden määkiminen, kanojen kaakatus, hevosten hirnunta ja lehmien ammuminen unohtamatta koirien tuliaishaukuntaa.
Pappilanpuistossa järjestetään myös pieniä yksityistilaisuuksia ja esimerkiksi aamiaiskattausta. Hannun keittiöstä tarjoillaan lähiruokaa, josta suurin osa on jopa omalta tilalta saatua.
Villiyrttipäivän asiantuntijoina meitä opasti kokkausnäkökulmasta Kämp Signen keittiöpäällikkö Sami Tallberg ja kasvientunnistusvinkkelistä biologian ja kestävän kehityksen professori Mauri Åhlberg. Kurssilaisia paikalle oli saapunut noin neljäkymmentä ja myös me kommentoimme kokeilujamme ja tietojamme Samin ja Maurin opastuksen ohella.

Päivä alkoi tutustumisella muutamiin ennaltapoimittuihin villikasveihin. Sitten talsimme lehmihakaan kyyttöjen ohitse keräämään aineksia päivän ateriaa varten.
estetiikkaa eläimille(kin) Pappilanpuistossa

Herkän kaunis lemmikki osoittautui syömäkelpoiseksi, joskaan makua tässä kukassa ei kauheasti ollut. Koristeena kukka olisi silti hieno vaikka leivoksissa tai salaatissa.
Koiranputken kukat olivat uusi tuttavuus kaikessa maukkaudessaan. Putkilokasvien joukossa on kuitenkin myös myrkyllisiä lajeja, joten tunnistaminen on ehdottoman tärkeää. Tunnistamisessa hyvänä apuna professori Mauri mainosti itsellenikin tuttua Luontoportti-sivustoa. Tuo sivusto toimii kahdeksalla kielellä ja sisältää myös kasvien tunnistusosuuden eri ominaisuuksien perusteella. Kannattaa käydä tutustumassa!
Keräilyn jälkeen lajittelimme löytömme, huuhtelimme ne ja Sami alkoi kokoamaan saaliista salaattia.
villejä kuivumassa
Ravintola Luomon keittiömestari ja ravintoloitsija Jouni Toivanen apujoikkoineen hääri paitsi keittiössä myös grillin äärellä loihtien meille villikasviksista ja Pappilanpuiston omista tuotteista herkullista ruokaa.


Pöytään katettiin vinegretilla maustettua villiyrttisalaattia, lähiravintola Timjamista ostettua maalaisleipää...
...isäntä Hannun friteeraamia nokkosia...
...munakokkelia viheriöitynä koiranputkella ja maksaruoholla...
...kyyttöä grillattuna. Grilliin päätyi sekä kuvassa näkyviä ulkofileitä että kuvepaistia.
Allekirjoittanut kokosi seuraavanlaisen ihanan kesäisen annoksen, josta löytyy myös Pappilanpuiston pellosta aamuvarhaisella nostettuja perunoita. Potut keitettiin maahumalan maustamassa vedessä ja kattilan päälle nostettiin kunnon kimpale voita. Majoneesi, joka kuvassa väikkyy lihan päällä, on maustettu piparjuuren voimalla. Etikan sijasta Jouni Toivakka laittoi majonesiin ketunleipiä.  Tarvitseeko edes mainita, että oli nautinto haarukoida tätä settiä lehmien ammuessa taustalla ja puheen soristessa ruuan ympärillä muiden kurssilaisten kanssa!
Ruokailun jälkeen Sami Tallberg esitteli vielä navetan ylisillä Villiyrttikeittokirjansa sisältöä Mauri Åhlbergin kommentoidessa tunnistusasioihin. Tuosta kirjasta on tulossa muuten uusi painos keskiviikkona, johon on lisätty noin 10 uutta kasvia. Siinä kuunnellessa mussutimme keltamataralla täytettyjä suklaakonvehteja.

Loppuun Christer Lindgren vielä kertoi lyhyesti PMP:n toiminnasta ja kehotti ihmisiä liittymään yhdistykseen ajamaan puhtaiden makujen asiaa.

Koko päivä oli leppoisuudessaan, herkullisuudessaan ja aurinkoisuudessaan hyvin mielenkiintoinen. Jäi hyvä mieli!

8 kommenttia:

  1. Olihan hieno päivä teillä! Itse en mahtunut kurssille, kun kun ehti täyttyä ennen kuin kuulin siitä. Ensi vuonna aion olla tarkkana, jos vielä uusivat tapahtuman.

    VastaaPoista
  2. Oispas ollutkin kiva nähdä!
    Minäkään en osannut ajoissa tapahtumasta vinkata, kun en oikein tiennyt homman luonnetta. Sami Tallberg tuntuu kiertävän monessa paikassa nyt, ehkä häneltä voisi tiedustella tulevia kursseja jos nimenomaan villiyrtit kiinnostaa. Joku oli tuonne Pappilanpuistoonkin tullut googlettamalla "villliyrttikurssia" :).

    VastaaPoista
  3. Wau, hienolle kurssille olet päässyt! Luonnon kasveja kun ei kannata tosta noin vaan poimia, jos ei ole lajeista ihan varma. Vähän niinkuin sientenkin kanssa. Juuri tuollaisia kursseja voisi olla lisää, kysyntää on varmasti.

    Annalassa on muuten ollut melkein joka vuosi yrttiluentoja, niillä olen käynyt.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Omenaminttu: Maksoin kyllä ihan oman osuuteni, mutta pääsemiseltä se silti tuntui :).

    Kasvien kanssa pitää tosiaan olla tarkkana, samoin kuin mainitsemiesi sienten kanssa. Joukossa on myrkyllisiäkin. Oletko kurkannut tuota Luontoportti.fi sivustoa? Aika hyvät tunnitekuvat eri kasvin kasvuvaiheissa ja paljon tietoa. Joidenkin kasvien kohdalla tietoa myös ruuanlaittokäytöstä.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. No jopas, en tiennyt tuotakaan että lemmikkiä ja koiranputkeakin voi syödä. Mahtaisiko koiranputken "porkkanamainen" juurikin olla syömäkelpoinen? Meillä ne ovat toistaiseksi päätyneet vain Pojan leikkeihin esittämään juureksia, kun olen niitä kesäkodin pihalta harventanut.

    VastaaPoista
  8. Katsoin Tallbergin kirjasta vinkkiä. Siinä on mainittu että kukat ja nuoret lehdet voi ottaa syömiskäyttöön, samoin palsternakkamaiset juuret. Juurta voi käyttää sitten juuresten tavoin.

    Koiranputkea vinkataan käyttämään kirvelin tavoin. Itse tykkäsin varsinkin kukkien mausta kovasti!

    Lajintunnistus on tässä kohtaa erityisen tärkeä, sillä sarjakukkaisten joukossa on myös myrkyllisiä lajeja, esim. hukanputki ja myrrkykatko. Koiranputkien seassakin voi olla myrkyllisiä kasveja.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin