Sain pöydän ravintolaan saman päivän aikana, kun aloitimme nautiskelun varhaahkosti kuudelta. Saapuessamme paikka oli melkein tyhjä, mutta lähtiessä ravintola oli jo pöytää vaille täynnä.
Päädyimme ottamaan viiden ruokalajin menun. Viinipaketti jäi meiltä nauttimatta. Alkuun otimme tarjoilijan suositteleman valkoviinin ja pääruuan kanssa samoin suositellun punaviinin.
Keittiön tervehdyksenä meille tarjoiltiin kylmää tomaattikeittoa. Pohjalle sijoitetut rapsakat murut tekivät kokonaisuudesta mielenkiintoisen ja aloitus lupasi jo hyvää.
Demon oma pähkinäleipä ja focaccia maistuivat oikein hyvin. Voi vain levittyi hyvin huonosti koska se oli aivan kovaa.
Pinaattikeitto on minulle henkisesti kova pala, mutta Demon pinaattikeittoa voisin kauhoa kulhotolkulla. Keitto tuotiin pöytään niin, että lohi mäteineen oli sijoitettu munakokkelin päälle. Kauniin vihreä keitto kaadettiin edessämme lautasille. Kokonaisuus oli kovasti keväinen, mutta täyteläinen. Itävaltalaisen Sattlerhof:n Sernauberg 2007 toimi upeasti keiton kanssa.
Pääruoka marmoroituneesta härästä oli illan vaisuin esitys. Kielen läsnäolo sai meiltä pluspisteitä. Pluspisteitä keräsi myös ylikypsä, hurjan hienosti maustettu, revitty liha. Punaviini, Herdade do Portocarro 2008, oli makuumme aika tiukka.
Upean pinaattikeiton lisäksi tulen varmasti muistamaan pisimpään tämän juustojen kanssa tarjotun leivän, johon oli onnistuneesti leivottu pähkinöiden lisäksi lakritsia. Erityisesti Camembert meni hienosti yksiin lakritsileivän kanssa.
Jukan onneksi minulle maistui oikeastaan vain kova juusto, joten vaihdoimme lautaset.
Kokonaisuutena Demo oli oikein maistuva, yllätyksellinenkin, mutta pönöttämätön. Miten sitä odottaakin aina tähtipaikoilta sitä pönötystä, mitä emme ole kyllä yhdessäkään (kuudesta käydystä) vielä kokeneet? Tarjoilu sujui mukavasti, joskin jälkiruokaa odotimme aika kauan. Laskun loppusummaksi muodostui 212 euroa, joka on toki paljon, mutta iso oli elämyskin. Tilaisuuden tullen voisimme käydä Demossa uudestaankin.
Tosi kaunis tuo parsa-annos, joka kiipeää lautasen reunalle:)
VastaaPoistaNäyttipä hyvältä tuo menu! Me käytiin juuri maistelemassa Demon Riesling-menuta, mutta se ei kyllä yltänyt ihan kymppiin tällä kertaa..
VastaaPoistaMinulla tulee olemaan aina Demoon erityinen tunneside, koska se oli joskus aikoinaan avautuessaan ensimmäinen kokemukseni tooooddeeealla hyvästä ruoasta ja ravintolasta. Palvelu (silloin Nicholas Thiellon) oli käsittämättömän hyvää ja ruoka vei kielen ja mielen.
VastaaPoistaHienoa, että taso on säilynyt!
Aikoinaan tuli käytyä Demossa useammankin kerran ja päällimmäisenä on mieleen jäänyt, ikävä kyllä, se saatanallinen suolan määrä kaikessa. Mutta koska siellä tuli käytyä kuitenkin aika usein, niin ruoka on pakostakin ollut myös hyvää. :)
VastaaPoistaCampasimpukka: Miksei tuollaisia kiipeilyjä tule tehtyä kotona? Ihan hurjan kaunista. Ja jotenkin lettimäistä yhtä aikaa.
VastaaPoistaHanna: En minä tästäkään ihan kymppiä antaisi, mutta vahva ysi.
Jonna: Meillä tuo sama kokemus jää ainaiseksi Locatellin Locandasta Lontoosta - L-tarina ;).
Veera: Onnentyttö kun olet päässyt noin hienoihin paikkoihin useamminkin! Nyt se saatanallinen suola lie loppu, sillä meidän annoksemme olivat oikein hyviä ;)! Myös revitty liha joka maustetaan usein turhan suolaiseksi.
Onko teillä kommentoineilla (tai tulevilla kommentaattoreilla) jäänyt mieleen jotain erityisen hyvää/kekseliästä mieleen Demosta?
Mulla on prikulleen samanlainen tunneside Demoon kuin Jonnallakin! Se oli vuosia sitten, Demon ensimmäisen elinvuoden aikana, eka fine dining kokemukseni ja siksi ikimuistoinen. Demoon on tullut palattua usein sen jälkeen.
VastaaPoistaMieleen on jäänyt eräs poroannos jossa oli lisukkeena paistettuja sieniä, en pidä sienistä yhtään mutta se oli ensimmäinen kerta kun söin sieneni ja jouduin toteamaan, että ne voivat hyvin laitettuna olla jopa syötäviä. Siksi myös hyvin opettavainen kokemus mulle :)
Ollaan oltu siellä Annan kanssa samoihin aikoihin, eli aikalailla ensimmäisen vuoden aikoihin mekin. En muista ruoasta yksityiskohtia, muuta kuin tajusin, miten hyvää ruokaa voi parhaimmillaan olla, mutta sitäkin lähtemättömämmän vaikutuksen teki palvelu - ja kankaiset käsipyyhkeet naistenhuoneessa ;-)
VastaaPoistaanna: sittenhän sinulla kävi sienien kanssa samoin kuin minulla pinaattikeiton kanssa. Kysyin jo valmiiksi missä on vessa, sillä minulla tulee yökkäys yleensä pelkästä tuoksustakin (noloa, tiedän, mutten voi sille mitään vaikka olen yrittänyt).
VastaaPoistaJonna: Kankaiset käsipyyhkeet ON kyllä luksusta. Ja kumma miten tuollaiset pienet juttu nostavat heti fiilistä. Kuten se kourukin jolla pöydät putsataan ennen jälkkäriä.