Rottahampurilaisia, roseeta ja ritareita Turuus

Menomatkoista retken tekee, kun malttaa pysähtyä jossain. Ajellessamme ystäviemme mökille piipahdimme Salon torilla, josta jatkoimme matkaa paljon tyytyväisempinä. 

Ostimme torikojulta kotiin Särkisalolaisen Teijo Lehtolan luomuvihanneksia. Lilat kyssäkaalit ovat rapsakan raikkaita ja keltainen kesäkurpitsa tuo ruokiin mukavaa väriä. Makukin on kuulemma hienostuneempi kuin vihreässä, mutta en minä sitä ainakaan pannulla paistettuna osannut erottaa. 

 Salon torilla pyöräytetään reilun kokoiset jätskipallot...

 ...eikä Torikaffeen kojun pullissa ole raesokerin kanssa pihistelty. 

Ystäviemme mökki sijaitsee kauniissa saaressa. Ennen veneilyä söimme lounaan mainiossa Kotkanpesässä. Annokset olivat melkein grilliruokasapuskoita, joten ceasar-salaatti erottui porukasta. Salaatti oli oikein maukas! Kastiketta oli oikein sopivasti, toisin kuin joskus salaatinlehdet suorastaan uivat kastikkeessa nuukahtaneena. Kana oli myös mehevän kypsää ja parmesaania oli runsaasti.

Mökkivierailumme osui yhteen kesän aurinkoisimmista päivistä tähän asti. Olimme asiasta hurjan iloisia. Mikä nautinto istuskella kalliolla, seurata lasten leikkiä ja kylvettää itseään kuumissa auringonsäteissä!

        

Illalla lapsikatraan painuttua pehkuihin me aikuiset nautimme hämärtyvästä illasta, juoman ja syömän äärellä tietysti!

Isäntäperheemme oli hankkinut mökille tänä vuonna Valugrillin. Malli on eri kuin meillä, mutta tässäkin on sama kätevä tulipesän veivausmahdollisuus. 

Leppoisan saaripäivän jälkeen siirryimme Turkuun, josta Jukka junaili rälläämään Valkeakoskelle ja me muut Turun Linnaan.

Linnan pikkuritarikierros oli todella upea kokemus! Lapsille puettiin ensin ritarikokelaiden viitat, jotka päällä kierreltiin linnaa oppaan johdolla. Opas kertoi ritaritavoista, linnasta ja esimerkiksi siitä, että kuninkaalla oli oma pyllynpyyhkijäkin. Kun kierros meni hyvin ja niiaukset sekä kumartelut oli opittu, itse hänen majesteettinsa kuningatar löi lapset Turun Linnan pikkuritareiksi. Tyttäremme tosin korosti seremonian jälkeen, että hän on nyt sekä ritari että prinsessa.  

Kiertelimme itseksemme vielä hetken linnassa törmäten muun muassa Linnantonttunäyttelyyn. Siellä opimme tonttujen syövän homelientä ja rottapurilaisia. 

Linnassa opimme myös, että riikinkukkopaistit koristeltiin aikanaan entiseen loistoonsa eli kypsään paistiin kiinnitettiin uudestaan pää ja sulat, jotta se näyttäisi komealta pöytään tuodessa. Joutsenpaisti on ollut myös suurta herkkua. Kanipaistin kuvun alle piiloteltiin eläviä pikkukaneja, jotka kuvun nostamisen jälkeen pompahtelivat pitkin pöytää. 

Linnan jälkeen suuntasimme Aurajokirantaan pizzan toivossa. Ykköstoiveemme Tintå oli aivan täyteen tuupattu, joten suuntasimme suositeltuun Sergiosiin. Sieltä saimmekin pöydän sisältä. Samalla hoksasin, että käynnissä on DBTL, joka varmasti jumittaa ennenkin kesäkiireistä jokirantaa. Sergiosin palvelu olisi voinut olla asiantuntevampaa, vähemmän laiskaa ja huomaavaisempaa - olisiko ollut festariekstraajia paikalla? Pizzat olivat kuitenkin oikein maukkaita. Oli hyvä idea sijoittaa ohuet parmankinkun siivut rucolanlehtien päälle! Lapset tykkäsivät hurjasti omavalintaisista kinkkupizzoistaan. Palvelunurinoista huolimatta voisin palata ravintolaan, sillä naapuripöytään kannettu risottokin näytti hirmu hyvältä. 

Reissu oli kokonaisuudessaan aivan ihana pikkuloma oman kesälomani loppuun. Muut vielä jatkavat kesäoleskeluaan, mikä sekin kyllä helpottaa omaa töidenaloitustani.