Ruokabloggaajien kokoontumisissa ei ole pruukattu olla nälkäisinä. Nyt kuitenkin kävi niin, että söin (usean blogaanitoverin tavoin) itseni niin ähkyksi, että oli pakko etsiä mukavaa asentoa ennestään tuntemattomalta olohuoneen lattialta. Helpotti.
Kokoonnuimme tovi sitten Soppaa ja silmukoita-blogin tukikohtaan noin kymmenen blogaanin* voimin. Kaikki toivat yhteiseen pöytään jotain ja sitten syötiin. Alkupalapöytä oli tällä kertaa se runsain.
Etiopialaiset injera-letut mausteisine kastikkeineen olivat minulle aivan uusi, herkullinen juttu.
Jälkiruokapöydästä en jaksanut mi-ten-kään maistaa enää kaikkea. Harmitti.
Paitsi makoilu, myös nauraminen varmasti eheytti kaikki herkut oikeisiin lokosiin, jotta auton ajaminen kotiin yöllä oli mitenkään mahdollista.
Suurkiitos kaikille blogaaneille* loistoillasta, etenkin tietysti isäntäparille.
On suuri ilo ja kunnia olla osa tätä porukkaa.
*isäntäperheen tyttären keksimä osuva nimi blogin pitäjille
Oli kyllä niin hauska ilta, että oksat pois! :)
VastaaPoistaNo niin oli! Toivottavasti te tapaatte vielä Jukan kanssa jossain miitissä, lie paljon yhteistä juteltavaa :).
VastaaPoistaSe olisi kyllä kivaa kans!
VastaaPoistaEns kerralla täytyy kasata kaikki huushollin koristetyynyt olohuoneen lattialle niin on astetta pehmeämpi köllötellä :)
VastaaPoistaCampis: Eiköhän näitä tapaamisia tule!
VastaaPoistaMarja: Oikein oli hyvä näin! Se iso tarjotin taisi pelastaa muutaman kuvan ;).
Ah, mitä kuvia... Nälkäisenä tällaisia kannattaakin selailla! ;) Kaunis blogi sinulla, oikein hyvää loppusyksyä!
VastaaPoista-Bea
http://lovecurryandotherspices.blogspot.com
Joo, nälkäisenä ruokakuvat ovat enemmän kiusaavia kuin kiusottelevia.
VastaaPoistaLuulis sitä tähän ikään mennessä jo oppineen vatsansa rajat, mutta ei. Ylen tuli syötyä, mutta kun niin kovasti halusi maistaa ihan kaikkea.
VastaaPoistaToivottavasti tavataan taas pian.
No niinhän sitä luulis. Toivottavasti tavataan. Sun naurus on kyllä ihana!
VastaaPoista