Oulan kisällit osasivat Kruunumyllyssä

Hämeenlinna ei ole meille tuttu ravintolatarjontansa puolesta. Siksi olimme kovasti iloisia kun saimme kutsun Katisten Kartanolta saapua heille syömään ravintola Kruunumyllyn erikoisiltaan.  Tällainen "Oulan keittiössä"-ilta järjestettiin nyt neljättä kertaa. Vuoden keittiömestariksi alkuvuodesta Pro-gaalassa valittu Oula Hänninen on aiempina vuosina kutsunut keittiöönsä kokkaamaan niinkin ansioituneita miehiä kuin Kari Aihinen (ravintola Savoy) ja Marko Palovaara (Bistro o Mat). Nyt illan otsikkona oli "Kartanon kisällit". Tämä meinasi Kartanon omien nuorten kokkien esiin nostamista.  

Nuoret miehet Silvar Jänes, Tomi Koivula ja Suomen kokkimaajoukkueessakin jäsenenä oleva Aki Kinnunen olivat saaneet jokainen suunnitella ja toteuttaa ainakin yhden osan illan antia. Punaisena lankana menussa oli lapsuuden ruokamuistot lähiruokaa kunnioittaen. Menu oli saatu hienosti kokonaiseksi ja kiinnostavaksi. Viinit ruuille oli valinnut Kartanon hovimestari Ville Viitamäki. 

Ilta alkoi hovimestarin ja Oula Hännisen jutustelevalla Kartano-esittelyllä. Miehet rakensivat alusta asti illasta rennon ja leppoisan, mutta ruuan esillepanossa tai maussa ei silti tingitty ollenkaan. Saimme illan aikana kuulla myös nuorten kokkien tarinointia kehittymisestään kokkina ja siitä miksi ruuat ovat valikoituneet juuri niin kuin ovat. Koko illan aikana oli toivottavaa käydä kurkkimassa keittiöön ja jutustella siellä hääräävien kokkien kanssa. Kokit myös kiertelivät pöydissä turisemassa ja olivat selvästi aidon kiinnostuneita ruokailijoiden ajatuksista.

Menun aloitti Oula Hännisen annos parsasalaattia hollandaise-kastikkeella. Vihreät parsat oli leikattu suiroiksi ja rapsakoitettu jääkylmässä vedessä. Valkoinen parsa oli kypsennetty nopeasti niin että ne olivat jääneet sopivan napakoiksi. Menossa mukana oli myös pieninä paloina sipulia, kinkkua ja pähkinöitä, mikä mielenkiintoisti annosta hyvin. Pieni suolalisäys tai reilumpi ropsautus kinkkua olisi meidän suuhumme sopinut oivasti. Parsan kanssa nautittiin itävaltalaista Sepp Moser:n Muscat Ottonelia joka oli mielenkiintoinen ja hieno. 

Tomi Koivula kertoi nuorena miehenä olleensa kova kalamies, mutta usein saaliina saatu hauki ei ollut tuolloin vielä taipunut herkulliseksi ruuaksi. Vaan nytpä kävi toisin. "Haukimousseline ja muikunmätiä" sisälsi tilliä kolmella tapaa; öljynä, pölynä ja oksana. Lautanen oli upean keväinen, kepeä ja kaunis. Kokonaisuus oli oikein tasapainoisen makuinen. Tämän kauneuden kanssa siemailtiin André Dezat:n Sancerrea. 

Silvar Jänes oli juuri palannut Italian opintomatkalta ja tuonut sieltä tuliaisena mm. ihan huipun raviolientekotaidon. Ankanmaksaravioliin oli piilotettu maksan lisäksi myös ankankoipea. Savoijinkaalisuirojen ja tryffelivaahdon kanssa tarjottu täytetty pasta oli loistavan makuista. Tähän ruokaan olisi kuulunut myös tuo edellisen annoksen Sancerre ellei joku viinihoto olisi juonut kaikkea jo pois. 

Seuraavaksi tarjottiin "borssikeitto" erittäin vahvoissa lainausmerkeissä. Silvar Jänes kertoi annoksen saaneen innostuksen siitä, että hän Virosta kotoisin olevana oli joutunut syömään inhoamaansa borssikeittoa jokakesäisillä Vironvierailuillaan. Nyt nuori mies oli pilkkonut keiton osiin ja tehnyt siitä itselleenkin maistuvan version. 

Borssi sisälsi 12 tuntia kypsytettyä Pappilanpuiston karitsanlapaa. Liha oli todella maukasta ja upean hajoavaista. Lautaselta löytyi myös mm. porkkanaa, punajuurta, ruusukaalia ja smetanaa. Punajuurikastike kaadettiin pöydässä. Itse olisin kaivannut nimen vuoksi annokseen enemmän punajuurta, joskin kokonaisuus oli todella hyvä. Viininä Luciano Sandronen Dolcetto d'Alba.

Punajuuriallerginen huomioitiin koko illan aikana hienosti. Borssikeiton kohdalla hänen lautaselleen ei laitettu punajuurikiekkoa. Kastike oli myös eri ja maistajan mielestä todella hyvä. 

Pää- ja jaälkiruokien välissä suuta raikastettiin todella tymäkän raikkaasti piparminttusorbetilla ja eukalyptusmarengilla. 

Ensimmäinen jälkiruoka oli yksinkertaisuudessaan kaunis. Raparperiparfait ja mansikkageeli muodostivat murujen kanssa hienon kokonaisuuden. Raparperi on kasvanut Kartanon omalla kasvimaalla, josta saadaan kesäisin myös esimerkiksi porkkanaa, punaherukkaa ja yrttejä. Rohkeana viinivalintana herkälle jälkiruualle oli läheisen Lepaan viinitilan viherherukasta tehty Mamsellin makea. Pidin marjaviinistä, mutta vahvuudessaan se jyräsi herkän kauniin jälkiruuan. Jukka tosin oli tästä asiasta kanssani eri mieltä. 

Iltamme päätti oikein kaunis ja makumaailmaltaan harmoninen "kirsikkaa, suklaat ja kookosta". Kokki Aki Kinnunen oli saanut idean tähän annokseen australialaisesta suklaapatukasta. Keralla siemailtu australialainen Yalumban Museum Muscat oli oikein osuva valinta kaikessa rusinaisuudessaan ja luonteikkuudessaan. 

Iltamme oli hirmu onnistunut paitsi makujen, myös tunnelman ja viihdyttävyyden osalta. Voimme tämän kokemuksen perusteella suositella lämpimästi Katisten kartanoa herkuttelupaikkana. Oulan keittiön erikoisillat saavat jatkoa taas syksyllä ja silloin aiheena on ainakin riista. 

Lämmin kiitos Katisten kartanolle ja koko ravintolan väelle oikein hienosta illasta!