Kaskis oli maineensa veroinen

Juuri vuoden ikään ehtineestä ravintola Kaskiksesta Turussa kuulee vain kehuja. Ainoa negatiiviseen suuntaan painottunut lausunto on koskenut maistelumenuannosten suurta kokoa, joten suositukset olivat siis kohdillaan. Olinkin enemmän kuin iloinen, kun Jukka oli suunnitellut 12-vuotis hääpäivämme päivällispaikaksi juuri Kaskiksen. 

Jukka oli varannut pöydän pari kuukautta aikaisemmin luullen olleensa ajoissa. Toisin kuitenkin kävi. Ruokailu kahdelle lohkesi vasta klo 22.30. Hiukan arvelutti etukäteen miten noin myöhään ruokailu maistuisi, mutta turhaan...parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Otimme suurempia miettimättä yllätysmenun etukäteen sovitetuilla juomilla. Alkuun nautiskeltiin sampanjaa juhlan kunniaksi, tottakai! Keittiö tervehti meitä suloisen pienillä kupposilla, joista kumosimme kurkkuihimme ihanan pehmoista, kermaisen maistuvaa kukkakaalikeittoa. 

Ensimmäinen varsinainen annos oli sokerisuolattua siikaa, kukkakaalia ja rapua. Nämä oli aseteltu kauniisti ympyrän mutooon, kuin seppeleeksi. Keittiötä luotsaava, vuoden turkulaiseksikin valittu Erik Mansikka kaatoi pöydässä tämän kauneuden keskelle kastikkeen. Vihreät, erimaukkaat pisarat oli saatu maustamalla majoneesi lipstikkaöljyllä. Annos oli niin kaunis ja raikas, että jäimme suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. 

Seuraavaksi saimme eteemme kebabia. Astiaihmisminän huomio kiinnittyi heti keramiikkateokseen, jonka tukemana kebabit tarjottiin. Saimmekin kuulla, että Pekka Paikkari ja tyttärensä Mari Paikkari ovat suunnitelleet ja toteuttaneet astioita Kaskikseen. Pidän tällaisesta viimeiseen asti mietitystä kokonaisuudesta ja eri taiteenlajien yhdistämisestä- tässä huipun ruuan ja keramiikan. Pieni kebab taas ihan loistavan makuinen ja ideana hauska. Tulisuutta sopi lusikoida oman maun mukaan settiin kastikkeena. Kebabin perään tuotu, idealtaan niin ikään hymyilyttävä välikalja  Malmgårdin Dinkel, olisi tosin voinut tulla jo kebun aikanakin. Kaskiksessa ei olla ruuan tai meiningin suhteen turhan ryppyotsaisia. Toisinaan puhelimeenkin vastataan kuulemme "kebabravintola Kaskis". 

Savukylki tarjottiin tumman sipuliliemen ja paahdetun mustajuuren kanssa. Napakan kauniit sipulit hurmasivat meidät täysin. 

"Bouillabaisse Kaskis" sisälsi yllätyksellisesti perunoita pyreenä. Merenelävien kypsyys kuten myös kasvisten napakkuus oli just eikä melkein priima.

Pitkään haudutetun possun ja omenan kohdalla vatsa alkoi olla jo aika pinkarallaan, mutta urheasti me haarukoimme ruuat loppuun asti. 

Lisuketta sai lusikoida lautaselle oman nälkänsä mielihalunsa mukaan.

"Porkkanakakkua, kanelia ja tuorejuustoa"-jälkiruoka oli kauniin taiteellinen annos lautasen ryhdittäessä kokonaisuutta väreillään. Sorbetin kylmyys yhdistettynä erilaisiin tekstuureihin toimi meille hienosti!

 

Jukka otti vielä kaiken tämän päälle Kaskiksen GT:n, joka tehtiin Opihr-ginistä.

Kaskis oli kokonaisuutena mieleenpainuva, erinomainen kokemus. Tarjoilu oli ystävällistä ja rentoa, ruuat todella maukkaita sekä kauniita ja seura hääpäivään tietysti mitä parasta. Kuitin olen hukannut, joten tapojemme vastaisesti en pysty sanomaan tarkkaa summaa jonka ravintolassa kulutimme. Veikkaisin kuitenkin noin 230 euroa kun menu ja etukäteen suunniteltu juomapaketti sille on yhteensä 98 euroa per nassu. Suosittelemme lämpimästi Kaskista kun Turkuun suuntaatte! Muistakaa vain varata ajoissa.

Kaskikseen osui samaan aikaan synttäreitään viettävä Nata, joka kirjoittaa White Trash Disease-blogia. Täältä löydät hänen ylistävän arvionsa illasta. (Eikä tämä sankari nyt niin kännissä ollut).