Joulukiireiden keskeltä tavoitimme Lyonin keittiön ohjeistamaan keltuaisten teossa. He vakuuttivat edelleen, että keltuainen piti vain pakastaa ja sulattaa sitten öljyssä. Ihmettelimme voiko asia olla todella niin yksinkertainen tehdä ja päätimme kokeilla.
Se oli.
Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.
Nautimme keltuaisemme graavisiian päällä, joka oli hakkeloitu mallasleivän päälle. Lopputulos oli meistä leivosmaisen kaunis. Maku oli todella ihana eri tekstuurien sekoittuessa. Kermainen keltuainen, suolainen kala ja makea leipä olivat loistavia yhdessä.
pakastettu keltuainen valmiina sukeltamaan öljyyn
yksi
kananmuna, josta käytetään keltuainen
rypsiöljyä
Riko kananmuna ja laita keltuainen ehjänä jääpalarasian koloon.
(Säästä valkuainen munakkaaseen, sorbettiin, marenkiin tms.)
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.
Laita jääpalarasia pakastimeen. Pakasta kunnes keltuainen on jäätynyt kauttaaltaan, mieluiten monta tuntia tai yön yli.
Ota keltuainen pois jääpalarasiasta ja laita sulamaan rypsiöljyyn niin että keltuainen peittyy. Noin 30 minuuttia riittää sulamiseen huoneenlämmössä (keltuaisen koosta riippuen).
Nosta sulanut keltuainen valmiiseen annokseen.
Mausta haluamallasi tavalla, meillä mallasleivän ja siikatartarin kanssa riitti suola ja mustapippuri.
Ihailin tätä keltuaista heti, kun postasitte joulumenun. Kuvassakin annos on niin kaunis, että tätä on kyllä pakko kokeilla. Sulatetaanko keltuainen siis ihan huoneenlämpöisessä rypsiöljyssä?
VastaaPoistaJuurikin näin me ainakin teimme.
PoistaOnpa nätti annos:)
VastaaPoistaPakko kokeilla! :D
VastaaPoistaNo eikö vaan olekin Jael! Kalanystävänä saattaisit pitääkin.
VastaaPoistaSari kokeile ihmeessä. Ei tarvitse paljoa muuta tehdä kuin odottaa.
Ihailin kanssa näitä jo joulumenupostauksessa! Ihana! Pitää kyllä ehdottomasti kokeilla :-)
VastaaPoistaOnneksi saaristolaisleipää on vielä vähän jäljellä, taidan kokeilla. Tosi erikoinen ja silti niin järjettömän simppeli juttu.
VastaaPoistaHanna: No eikö olekin. Kokeile vaan!
VastaaPoistaJohanna Lyonissa nämä tarjottiin vaalean kalan kanssa, joten voihan tätä keltuaista toki muihinkin ruokiin yhyttää. Salaattiin, uppomunan tilalle vaikka mihin...
Jännää! Hauskalta jutulta kuulostaa - voiko olla kokeilematta ;).
VastaaPoistaWAUTSI! Pakko koittaa!! Kiitos, kiitos!
VastaaPoistaDinnerit: Miksi edes yrittäisi olla kokeilematta :)
VastaaPoistaNanna: No niin minustakin - vau!
Täydellinen luomus, saaristolaisleipäni viimeiset murut kuiskivat jo tätä.
VastaaPoistaHyvä että kuiskivat :)
VastaaPoistaJännä kikka! Tämä varmaan kannattaa vetäistä yhdellä suupalalla sotkun välttämiseksi..?
VastaaPoistaOi, mitä kaunottaria. Ihan uskomatonta, että voi toimia noin. Pakko kokeilla. En ikimaailmassa olisi tullut ajatelleeksi.
VastaaPoistaLotta ei tule sotkua. Keltuainen on ihan kiinteä, siitä voi veitsellä leikata paloja. Mutta ihanan pehmoinen, melkein sulaa suuhun.
VastaaPoistaNo ei Minna olisi tullut mieleen itselläkään :)
Vau, tämä menee kyllä testiin!
VastaaPoistaWau! Mind blown. Tuota pitää kokeilla!
VastaaPoistaTätä pitää kokeilla! Ihanan näköistä!
VastaaPoistaNiin söötti. Ja täysin sulaneenako keltuainen on kiinteä? Miltä maistuu vs keitetty keltuainen?
VastaaPoistaAnnaleena; minni ja taru: meitäkin houkutteli kokeilla heti kun asiasta kuultiin, mutta muutama kuukausi ehti vierähtää.
VastaaPoistaMari: No eikö olekin! Kyllä, täysin sulaneena keltuainen pysyy tuossa muodossa. Keitettyyn makua on vaikea verrata. Ehkä jos ajattelisi valuvan keltuaisen (esim. uppomunassa) pysyvän kasassa, maku olisi melko samanmoinen. Tässä ihanaa silti on juurikin keltuaisen rakenne.
Merituuli Jukan tunnuksilla