Simaa rosmariinilla ja limellä sekä salaisuus

Haluatteko kuulla salaisuuden? En ole tätä kevättä aiemmin tehnyt ikinä simaa. Onhan se nyt hiukan pelottavaa. Maku on kaiken väkerryksen jälkeen hiivamainen, pullot räjähtelee jääkaappiin ja kaikki sima jää juomatta. Niinkö? Ei ollenkaan! Siman teko oli kokeiluun ryhdyttyä yllättävän helppoa ja nopeaa. Yksikään pullo ei poksahtanut jääkaapissa ja kaikki raikasta juomaa sisältävät pullot tulevat varmasti juotua. Niin hyvää itsetehty sima on!

Rakastan siman raikasta makua. Siitä tulee mieleen lapsuudenkodissa ämpärissä keväällä tehty sima. Juoma on ehdottomasti osa vappua, joskin mietin miksei sitä voisi hyvinkin tehdä myös kesällä. Varsinkin nyt kokeilemani rosmariinipitoinen limesima sopisi hyvinkin helteiseen kesäpäivään. Ohje on suoraan Dansukkerin sivuilta. Vaikka lime ja rosmariini juomassa maistuvatkin, korostaisin makua seuraavalla kerralla lisäämällä limen määrää ja hieromalla vaikka rosmariinihavuja hiukan ennen nesteeseen laittamista. Toisaalta ensi kerralla voisi kokeilla vaihteen vuoksi vaikkapa passionsimaa tai raparperisimaa. Dansukkerin juomaosio oli yllättävän houkutteleva monilta osin ja nostatti kesädrinkkihinkua melkoisesti.

  

Simakokeilu on osa Dansukkerin mainoskampanjaa, jonka osana toivottiin myös ideoita fariinisokerin käyttöön. Fariinisokeria kun tuppaa jäämään simanteosta. Hävikkiestominä oli heti mukana ideoimassa. 

Ihan ensin tuli mieleen vastakokeiltu pannukeksi, josta kehittelin rosmariinisen version samanmakuisen siman kaveriksi. Jukan mielestä yrttiä oli keksissä turhankin paljon, mutta minä ja työkaverimme pidimme mausta kovastikin. Ideoimme myös että toisaalta rosmariininen maku voisi olla keksin keralla tarjotussa jäätelössä tai sorbetissa.

Fariinisokeri-ideoina tulivat mieleen myös blogista löytyvät:

• mausteseos eli rub possun paahtokyljille
• barbequekastike 
• olutkinuski
• sokeroidut pähkinät 
• maustekakku

ROSMARIINI-LIMESIMA

4 l vettä
250 g Dansukker Fariinisokeria
250 g Dansukker Taloussokeria
4 limettiä
6 vahvaa oksaa tuoretta rosmariinia
1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala)

pullotukseen:
sokeria

rusinoita

Mittaa sokerit puhtaaseen isoon astiaan, esimerkiksi suureen kattilaan tai ämpäriin. Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokerien päälle. Leikkaa kahden hyvin pestyn limetin vihreä kuoriosa terävällä kuorimaveitsellä lastuiksi. Purista kaikista limeteistä mehu. Sekoita kuorilastut ja mehu sokeriliemen joukkoon. Lisää rosmariininoksat sekä loput vedestä. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää sitten nestetilkkaan liuotettu hiiva. Anna siman käydä huoneenlämmössä noin 1 vrk.

Siivilöi ja pullota sima. Lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina. Laita pullot viileään. Sima on valmista noin viikossa, kun rusinat nousevat pintaan. Säilytä sima viileässä ja käytä noin viikon kuluessa.

 

ROSMARIINIKEKSI PANNUSSA
8-10:lle jälkiruuaksi

75 g voita
1½ dl Dansukker Fariinisokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
2 rkl tuoretta rosmariinia veitsellä silputtuna
75 g tummaa (86%) suklaata paloiteltuna

tarjoiluun:
jäätelöä

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Ota esille uuninkestävä paistinpannu, esimerkiksi kokovalurautainen. 

Sulata voi pannussa keskilämmöllä. Lisää fariinisokeri sekoittaen. Nosta pannu pois levyltä ja anna jäähtyä 5 minuuttia. 

Sekoita joukkoon kananmuna. 

Yhdistä toisiinsa loput aineet ja lisää voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita tasaiseksi.

Laita paistinpannu kuumenneeseen uuniin. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes keksi on kauniin ruskea. Keskeltä leivonnainen saa jäädä pehmeäksi. 

Anna jäähtyä hetki ja tarjoa jäätelön kanssa.

Lisää simakokeiluja ja fariinisokerivinkkejä löydät Blogiringin kampanjasivulta. Sieltä löytyy esimerkiksi mansikkasimaa ja churroja suklaakastikkeella sekä  simasta tehtyä mahujäätä. 

Yhteistyössä Suomen Sokeri 

Vietnamilainen lihapullakeitto, versio 2

Vanhoja postauksia on joskus hauska lukea. Ne kuvaavat monesti hyvin silloin elettyä aikaa tai sitä millä "kulinaarisella tasolla" sitä ollaankaan oltu. Bo vien postaus lokakuulta 2008 on hyvä esimerkki siitä. Postauksessa on mainittu, ettemme ole koskaan syöneet vietnamilaista ruokaa ja että lihapullakeitto oli keittiöömme kovasti eksoottista. Suorana lainauksena laitettakoon seuraavaa: "seesamiöljyn tuoksu ja maku oli yllättävän, ihanan voimakas ja kalakastikkeen totutusti paha. Mutta makuna kalakastike on hieno ja ihan pakollinen tämäntyypisissä ruuissa."

Kalakastikkeen haju ei käy enää nenään pahana, varsinkaan Jukalla. Hän käy meinaten syömässä moista välillä ihan lusikalla suoraan jääkaapista. Vietnamilaista kalakastiketta kuluu meillä nykyään melkoisesti. 

Jukka tiiraili nyt tehtävään lihapullakeittoon useita reseptejä ja päätyi allaohjeistettuun. Keitto oli niin hyvää, että hetken piipahdimme Vietnamin kaduilla ihanien tuoksujen ja tohinan äärellä. Jujuna lienee paitsi hyvät mausteet, myös itsekeitelty liemi. Kehotamme lämpimästi keittelemään luisista lihapaloista itse liemet, sillä niiden kanssa ruokiin saa helposti lisää syvyyttä ja hienoa makua. 

Lihapullakeittoa syödessä emme silti purskahtaneet ikäväitkuun, sillä samaisena päivänä oli varattu kesälle menolippu, mihinkäs muualle kuin Ho Chi Minh Cityyn. Siitähän se koko ajatus vietnamilaisesta ruuasta lähtikin. 

VIETNAMILAINEN LIHAPULLAKEITTO 
4-6:lle

Lihapullat
500g luomupossun jauhelihaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 tl maizenaa
1 tl suolaa
1/4tl mustapippuria

Liemi
1 rkl inkivääritahnaa (tai 2 cm tuoretta inkivääriä silputtuna)
1 rkl sitruunaruohotahnaa (tai 1 tuore sitruunaruoho silputtuna)
4 valkosipulin kynttä silputtuna
1/2 mieto tuorechili silputtuna
3 pientä sipulia
4 dl lammaslientä (tai muuta lihalientä)
6 dl vettä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl limemehua
2 tähtianista
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
iso kourallinen silputtua lehtikaalia
rypsiöljyä

Tarjolle 
ohutta riisinuudelia (2 kiekkoa)
thaibasilikaa

tuoretta korianteria
mietoa tuorechiliä
(srirachaa)

Sekoita huolellisesti lihapullien ainekset keskenään lukuun ottamatta jauhelihaa. Lisää jauheliha joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile pienehköjä lihapullia erilliseen kulhoon odottamaan.

Kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista öljyä. Lisää inkivääri, sitruunaruoho, valkosipuli ja chili. Paista minuutti. Lisää sipulit ja jatka paistamista pari minuuttia. Lisää lihaliemi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalakastike, limemehu, tähtianikset. Tarkista liemen maku ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Myös lisäämällä kalakastikketta ja limemehua voit säätää makua. Kun liemi kiehuu kunnolla, lisää lihapullat yksitellen kattilaan kiehumaan, niin että seos pysyy kiehumassa. Keitä seosta noin 10 minuuttia, eli kunnes lihapullat ovat kypsiä. Lisää lopussa kourallinen lehtikaalia. 

Keiton kiehuessa laita nuudelit erilliseen kattilaan kiehuvaan veteen kolmeksi minuutiksi. Me laitoimme nuudelikiekot erillisen kattilan pohjalle ja kaadoimme vedenkeittimestä kiehuvaa vetää noin litran niiden päälle. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada kuuma vesi pois ja huuhtele nuudelit kylmällä vedellä. Kaada vesi pois ja irrottele nuudelit toisitaan haarukalla tai syömäpuikoilla nostellen.

Sitten kaikki on valmista tarjolle. Laita syvään lautaseen pohjalle nuudelia...

...kauho keittoa päälle. Lisää vielä annokseen basilikaa, korianteria ja chiliä. Jukka laittoi vielä pari tippaa srirachaa omaan annokseensa.

Kaskis oli maineensa veroinen

Juuri vuoden ikään ehtineestä ravintola Kaskiksesta Turussa kuulee vain kehuja. Ainoa negatiiviseen suuntaan painottunut lausunto on koskenut maistelumenuannosten suurta kokoa, joten suositukset olivat siis kohdillaan. Olinkin enemmän kuin iloinen, kun Jukka oli suunnitellut 12-vuotis hääpäivämme päivällispaikaksi juuri Kaskiksen. 

Jukka oli varannut pöydän pari kuukautta aikaisemmin luullen olleensa ajoissa. Toisin kuitenkin kävi. Ruokailu kahdelle lohkesi vasta klo 22.30. Hiukan arvelutti etukäteen miten noin myöhään ruokailu maistuisi, mutta turhaan...parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Otimme suurempia miettimättä yllätysmenun etukäteen sovitetuilla juomilla. Alkuun nautiskeltiin sampanjaa juhlan kunniaksi, tottakai! Keittiö tervehti meitä suloisen pienillä kupposilla, joista kumosimme kurkkuihimme ihanan pehmoista, kermaisen maistuvaa kukkakaalikeittoa. 

Ensimmäinen varsinainen annos oli sokerisuolattua siikaa, kukkakaalia ja rapua. Nämä oli aseteltu kauniisti ympyrän mutooon, kuin seppeleeksi. Keittiötä luotsaava, vuoden turkulaiseksikin valittu Erik Mansikka kaatoi pöydässä tämän kauneuden keskelle kastikkeen. Vihreät, erimaukkaat pisarat oli saatu maustamalla majoneesi lipstikkaöljyllä. Annos oli niin kaunis ja raikas, että jäimme suurella mielenkiinnolla odottamaan jatkoa. 

Seuraavaksi saimme eteemme kebabia. Astiaihmisminän huomio kiinnittyi heti keramiikkateokseen, jonka tukemana kebabit tarjottiin. Saimmekin kuulla, että Pekka Paikkari ja tyttärensä Mari Paikkari ovat suunnitelleet ja toteuttaneet astioita Kaskikseen. Pidän tällaisesta viimeiseen asti mietitystä kokonaisuudesta ja eri taiteenlajien yhdistämisestä- tässä huipun ruuan ja keramiikan. Pieni kebab taas ihan loistavan makuinen ja ideana hauska. Tulisuutta sopi lusikoida oman maun mukaan settiin kastikkeena. Kebabin perään tuotu, idealtaan niin ikään hymyilyttävä välikalja  Malmgårdin Dinkel, olisi tosin voinut tulla jo kebun aikanakin. Kaskiksessa ei olla ruuan tai meiningin suhteen turhan ryppyotsaisia. Toisinaan puhelimeenkin vastataan kuulemme "kebabravintola Kaskis". 

Savukylki tarjottiin tumman sipuliliemen ja paahdetun mustajuuren kanssa. Napakan kauniit sipulit hurmasivat meidät täysin. 

"Bouillabaisse Kaskis" sisälsi yllätyksellisesti perunoita pyreenä. Merenelävien kypsyys kuten myös kasvisten napakkuus oli just eikä melkein priima.

Pitkään haudutetun possun ja omenan kohdalla vatsa alkoi olla jo aika pinkarallaan, mutta urheasti me haarukoimme ruuat loppuun asti. 

Lisuketta sai lusikoida lautaselle oman nälkänsä mielihalunsa mukaan.

"Porkkanakakkua, kanelia ja tuorejuustoa"-jälkiruoka oli kauniin taiteellinen annos lautasen ryhdittäessä kokonaisuutta väreillään. Sorbetin kylmyys yhdistettynä erilaisiin tekstuureihin toimi meille hienosti!

 

Jukka otti vielä kaiken tämän päälle Kaskiksen GT:n, joka tehtiin Opihr-ginistä.

Kaskis oli kokonaisuutena mieleenpainuva, erinomainen kokemus. Tarjoilu oli ystävällistä ja rentoa, ruuat todella maukkaita sekä kauniita ja seura hääpäivään tietysti mitä parasta. Kuitin olen hukannut, joten tapojemme vastaisesti en pysty sanomaan tarkkaa summaa jonka ravintolassa kulutimme. Veikkaisin kuitenkin noin 230 euroa kun menu ja etukäteen suunniteltu juomapaketti sille on yhteensä 98 euroa per nassu. Suosittelemme lämpimästi Kaskista kun Turkuun suuntaatte! Muistakaa vain varata ajoissa.

Kaskikseen osui samaan aikaan synttäreitään viettävä Nata, joka kirjoittaa White Trash Disease-blogia. Täältä löydät hänen ylistävän arvionsa illasta. (Eikä tämä sankari nyt niin kännissä ollut). 

Vietnamilaisittain maustettu parsa-perunasalaatti

Lännen Median lehdissä oli juttua meistä ja parsaideoistamme männätorstaina. Siinä oli lyhyt juttu meistä ja vinkkejä parsakaudelle. Osa vinkeistä oli tuttuja blogista, mutta vietnamilaisehko oli uusi. Koska Lännen Median jutut ovat maksun takana, tästä pesee ohjeet kaikkeen. Sikäli kuin ohjeita on. 

VIETNAMILAISITTAIN MAUSTETTU PARSA-PERUNASALAATTI
neljälle lisukkeena

3 (uutta) perunaa
8 parsaa
4 retiisiä
½ punasipuli
korianteria

liemi
2 cm chiliä
1 rkl ruokosokeria
1 valkosipulinkynsi
2 rkl kalakastiketta
1 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl vettä
1 rkl sitruunamehua

Höyrytä tai keitä perunat kypsiksi.  Poista parsoista tyven puumainen osa. Kuori tarvittaessa. Höyrytä, keitä tai grillaa parsat napakan kypsiksi, vain muutaman minuutin. Kuori kypsät, vielä lämpimät perunat ja paloittele suupaloiksi.  Paloittele myös parsat suupaloiksi. Lohko retiisit. Paloittele punasipuli puolikkaina renkaina. Riivi korianterista lehtiä. Yhdistä liemen aineet sekoittamalla keskenään. Sekoita kaikki keskenään kulhossa. Tarjoa lämpimänä tai kylmänä.

vinkki: Lämpimät perunat imevät itseensä paremmin makuja liemestä kuin jo jäähtyneet, siksi maustamme perunasalaattimme (aina)lämpimänä. 

Vinkit jutussa oli yhdistää tämän kuvan tapaan kylmäsavulohta, mätiä ja sitruunaista majoneesia parsasuirojen kanssa.

Myös paistetun parsan yhdistäminen pistaasipähkinöiden kanssa toimii todella hienosti.

 Parsapiirakan ohje löytyy jo vanhastaan täältä.

  

Nyt vain kokeiltiin uusia "leivos"- ja parsanpilkontamuotoja. 

Rinnat on ykkönen

Viime viikolla julkistettiin Vuoden Suomalainen Elintarvike kilpailu (ent. Tähtituotekilpailu), johon esiraati on valinnut viisi suomalaista, toisistaan hyvin erilaista tuotetta kisaamaan paremmuudesta. Saimme hauskan haasteen Elintarviketeollisuusliitolta. Meidän osuutemme oli maistella kotona näitä tuotteita ja kertoa oma rehellinen mielipiteemme aiheesta. Arvioitavaksi oli valittu puuroa, gluteenitonta leipää, luomubroileria, mustikkasmoothieta ja luomuvaniljajäätelöä. 

Tuotteet löytyivät kolmesta eri kaupasta, mutta ihan täältä Nummelasta. Berry Smoothie oli vaikein hyllypaikallistettava, sillä vastaavat tuotteet eivät ole meille lainkaan tuttuja. Jymyjäätelön ja luomubroilerin luo osasin suunnistaa heti, sillä ne ovat majailleet ennenkin pakastimessamme ja jääkaapissamme. 

Päätimme maistella tuotteita arjen oikeissa tilanteissa ja sellaisessa muodossa kuin me ne "normaalimmillaan" tarjoilisimme. Emme esimerkiksi lähteneet väkästämään puurohiutaleista välipalapatukoita, vaikka ohje onkin sinänsä kiinnostava. 

Fazerin Alku Sadonkorjuupuuron maistelu jäi minulta väliin, sillä en ole lainkaan puuroihmisiä. Jukka piti puurosta, joskin pakkauksen reseptin mukaan tehty puuro oli miehen mielestä liian vetinen. Mies kiitteli siemenien mukanaan tuomaa mielenkiintoisempaa suutuntumaa. Se oli se sama tuntuma josta lapsemme eivät riemastuneet. 

Puuron pakkaus oli todella kätevä moneen vastaavaan verrattuna. Fazer oli käyttäjäystävällistänyt pahvilaatikkonsa kaatonokalla, josta puurohiutaleita oli helppo kaataa desimittaan. Pakkaus pysyy myös siivosti suljettuna laatikossa. 

Roberts Berry Smoothie on kilpailutuotteista ehkä kauimpana oman keittiömme normaalitarjonnasta. Huippukauniin värinen juoma maistui aamupalalla sekä lapsille että minulle, muttei Jukalle. Terveellisessä smoothiessa tosi kätevää on se, että se säilyy  huoneenlämmössä. Retkieväänä siis mainio!

Smoothien lisäksi aikuiset nauttivat aamupalalla Hannun gluteenittomia tattari-pellavasämpylöitä. Lättänä leipä ei meidän silmiimme ja suuhumme tuntunut sämpylältä lainkaan, pikemminkin littanahkolta ruisleivältä (vaikkei siinä siis ruista olekaan). Pidimme mausta kovasti! Nämä leivät olisivat oivaa tarjottavaa silloin kun pöydässä on gluteenitonta ruokavaliota noudattava vieras, sillä tämä leipä maistuu kaikille. 

Jymy vaniljajäätelö on ylpeästi ensimmäinen suomalainen luomujäätelö. Pidän kovasti jäätelöhyllyssä erottuvasta purkista, samoin kuin Jymyn nettisivujen informatiivisuudesta. Nautimme vaniljajäätelöä laventelisen pannukeksin kanssa pääsiäisaterian jälkiruuaksi. Tällainen jäätelö kelpaa kernaasti myös juhlapöytään! Jätski on kauniin vaniljapilkutteinen ja tuoksuukin ihanasti vaniljalle. Maku on edukseen erottuva, varsinkin itsekseen maisteltuna. Puolen kilon pakkauskoko on hyvä.

Eniten meidän arkeemme vaikuttanut kilpailija on ehdottomasti L'Uomu Nokkan tuotteet. Tässä kisassa framille oli nostettu rottinkirinta eli maustamaton luomubroilerin rintapala, jossa on kiinni siipipalan pää luineen. Ostamassamme pakkauksessa oli kaksi rintapalaa ja 530 g tavaraa, josta riitti mainiosti lihat neljän hengen perheen lounaalle. Tehotuotetun broilerin makuun tai koostumukseen emme osaa rottinkirintaa verrata, sillä emme ole moneen vuoteen syöneet tavallista broileria. Luomubroilerin palat olivat hyvin mehukkaita ja maukkaita. Luomuhinnassa maksamme kuitenkin ensisijaisesti eläinten paremmista oloista. 

Meidän suosikkimme näistä kovin erilaisista tuotteista oli siis L'Uomu Nokkan luomubroileri, sillä se on jo löytänyt tiensä keittiöömme ja lisännyt siivekkäiden syöntiä taas perheessämme. 

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Vuoden suomalaista elintarviketta voi jokainen äänestää 17.4 asti Maista Suomi-sivustolla. Samaiselta sivulta löytää myös lisätietolinkit sekä esiraadin perustelut viiden parhaan joukkoon pääsystä. Äänestäessä voi voittaa Arabian Muumimukeja. 

***

yhteistyössä Elintarviketeollisuusliitto

Nopea ja helppo pannukeksi

Koko taikina sekoitetaan, paistetaan ja laitetaan tarjolle valurautapannussa. Älyvapaata leivontaa nopeasti ja vaivattomasti. Ihastuttuani laventelin makuun naurisviipaleissa innostuin heti pannutoteutuksella tehdystä laventelikeksistä. Lopputulos oli kaikessa makeudessaan ihan älyttömän hyvää. Laventeli tuo makuun fiiniyttä kukikkuudessaan. Tarjosimme keksin suomalaisen luomujäätelö Jymyn kanssa. Jättikokoisesta pannukeksistä tykkäsivät niin aikuiset kuin lapsetkin.  

Ohje on Hannele Kojon kirjasta Yrttiherkut, jonka ohjeistama oli myös eilen blogiin rustattu huippunopea pannupastan. Muutin reseptiä vain hitusen laittamalla sokerin sijasta fariinisokeria. Resepti suosittelee laittamaan laventelia yhdestä kahteen teelusikallista, mutta minä kehoittaisin ehdottomasti laittamaan ainakin 2 teelusikallista jotta laventeli pääsee hyvin esille. Googlettamalla samantapaisia reseptejä löytyi ainakin nimellä jättikeksi. Sweet Food o´mine-blogissa oli tehty tummasuklainen versio, samoin Nannalassa. Englanniksi tämä ihana leivonnainen on nimeltään skillet cookie. 

LAVENTELIKEKSI PANNUSSA 

8-10:lle jälkiruuaksi

75 g voita

1½ dl (fariini)sokeria

1 kananmuna

2½ dl vehnäjauhoja

½ tl ruokasoodaa

2 tl laventelinkukkia hieman jauhettuna

100 g valkosuklaata paloiteltuna

tarjoiluun jäätelöä

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Ota esille uuninkestävä paistinpannu, esimerkiksi kokovalurautainen. 

Sulata voi pannussa keskilämmöllä. Lisää sokeri sekoittaen. Nosta pannu pois levyltä ja anna jäähtyä 5 minuuttia. 

Sekoita joukkoon kananmuna. 

Yhdistä toisiinsa loput aineet ja lisää voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita tasaiseksi.

Laita paistinpannu kuumenneeseen uuniin. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes keksi on kullanruskea päältä ja sivuilta. Keskeltä leivonnainen saa jäädä pehmeäksi. 

Anna jäähtyä hetki ja tarjoa jäätelön kanssa.

Todellinen arjen pelastaja: huippunopea pannupasta

Usean kilometrin mittaiseksi kokemani kauppavaellus päättyi kotona yksinkertaiseen, mutta sitäkin maukkaampaan ruokaan. Melkein vasta pääsin sanomaan, että arvostelukappaleeksi saadusta Hannele Kojon Yrttiherkut KEITTOKIRJAsta ei ole kokeiltu mitään. Nyt toimeennuin sillä saralla korvamerkatun reseptin voimin. Ladoin raaka-aineita pannulle, kaadoin sekaan vettä, nostin pannun liedelle ja odotin kymmenisen minuuttia. Valmis. Pannupasta on tätä myöden meidän perheen uusi arjenpelastaja. Kiehumista nopeuttaakseen veden voi kaataa myös vedenkeittimestä valmiiksi kiehuvana.

Hifistellessä pannupastaan sopisi lisätä kylmäsavulohta tai vaikkapa ilmakuivattua kinkkua. Vegeversionakin pannupasta on todella hyvä, joten miksipä sitä muuttamaankaan. Me lisäsimme lautasannokseen sitruunaista oliiviöljyä, mutta emme lainkaan ohjeistettua oliiveja. Kuten sanoin, herkkua oli. Ja koko homma kasassa ensipilkonnasta vartissa. Uskomatonta. Lapsetkin tykkäsivät. Vielä uskomattomampaa. Käsitiskiä tuli leikkuulaudan ja paistinpannun verran. Tykkään!

PANNUPASTA

neljälle-kuudelle

pannuun: 

250 g spagettia

200 g kirsikkatomaatteja puolitettuna

½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuna

1-2 punasipulia paloiteltuna

2 valkosipulinkynttä viipaloituna

2 rkl (pistaasi)pestoa

1 tl suolaa

mustapippuria

6½ dl vettä

annoksiin lautasella:

raastettua parmesaania

tuoretta basilikaa

sitruunaista oliiviöljyä

Laita ainekset pannulle. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä noin 9 minuuttia kunnes neste on imeytynyt. Sekoita välillä. Tarjoa heti. Lisää annoksiin parmesaania, basilikaa ja oliiviöljyä. 

Tim Raue, ex-jengiläinen Berliinistä

Tim Rauella on rankka menneisyys. Berliinin Kreuzbergin kaupunginosassa varttunut, maahanmuuttajien jengeissä hengaillut kaveri päätti kouluohjaajan suosittelemista maalarin, puutarhurin ja kokin ammateista valita kokkailun. "Minun pitää syödä, joten haluan kokata", kerrotaan Rauen perusteiksi ammatinvalinnasta. 17-vuotiaana Tim Raue pääsi oppisopimuksella ensimmäiseen työpaikkaansa. Määrätietoisesti ja itseensä uskoen hän eteni urallaan päästen töihin aina parempiin keittiöihin. Raue matkusteli paljon ja inspiroitui aasialaisesta keittiöstä. Vuonna 2007, ollessaan 33-vuotias, Raue ansaitsi ensimmäisen Michelin tähtensä ollessaan pääkokkina Swissotel Kurfuerstendammin keittiössä. Heinäkuussa 2010 Raue avasi nimeään kantavan Restaurant Tim Rauen lapsuutensa kulmille Berliinin Kreuzbergiin. Toisen Michelin tähden Tim Raue sai marraskuussa 2012. Tim Raue on niittänyt mainetta ja kunniaa, avannut useita ravintoloita, kirjoittanut kirjoja ja tuomaroinut Saksan Master Chefiä. Kokonaisuutena Tim Rauen tarinassa oli riittävästi kiinnostavia elementtejä, joten miehen nimikkoravintola oli pakko käydä testaamassa. 

Raue tunnustautuu nykytaiteen keräilijäksi ja kaikissa hänen neljästä ravintolastaan löytyy seiniltä taidetta. Aika erikoinen valinta esimerkiksi tämä seinän kokoinen roskasäkkejä kuvaava maalaus.

Lounasmenusta löytyy kolmesta kuuteen ruokalajin maistelumenut ja ruokailija saa itse valita listalta mitkä haluaa. Päätin mennä kuudella vaihtoehdolla. Menu vaihtelee osittain sesonkien mukaan. Ravintolan filosofia kerrotaan kotisivuilla: se tarjoaa aasiasta inspiroitunutta ruokaa saaden vivahteita japanilaisesta perfektionismistä, Thai aromeista ja kiinalaisesta keittiöfilosofiasta. Tämä tarkoittaa että eivät esimerkiksi tarjoa annosten lisukkeena leipää, riisiä tai nuudeleita. 

Menuseen tutustuessa tarjoiltiin keittiöntervehdyksenä sinappista piparjuurta, pähkinöitä, sairaan hyvää possua ja jotain minikasvista, jonka nimi ei jäänyt mieleen.

 Lähdin liikkeelle annoksella "goose liver, jiaogulan & matcha". Annoksessa oli tuhti, tiivis mutta suussa samettisen pehmeää ankanmaksaa, keltaisia rusinoita, merilevää, vihreästä teestä tehtyä kastiketta sekä lisukkeena joniinlaisesta leväastä tehty toast. Makeus ja tulisuus oli sopivassa tasapainossa ja kokonaisuutta täydensi tuhti maksa. Alkupalojen kanssa otin Rieslingiä. Loistava aloitus tiesi hyvää. 

Seuraavana dim sum “pork, leek & yuzu“. Herkän keväiset värit, makeaa kastiketta, pikkelöityä purjoa ja dim sumien possu oli maistuvaa.

Viimeisenä alkupalana valitsin dim sum “peking duck”. Dim sumit oli täytety ankan lihalla ja Pekingin ankkaa mukaelleen tarjoiltiin kurkkua ja kevätsipulia. Maultaan possu dim sumit olivat parempia. 

Ensimmäinen pääruoka oli  "beggar chicken, lotus leaf & field salad". Äärimmäisen pehmeää kanaa, selleriä ja herkkusieniä. Kuvassa näkyvät vihreät pallot hajosivat kastikkeeksi ja kokonaisuudessa oli hiukan yllättäen sinappisuutta. Maukas suoritus. Pääruokien kanssa otin sommelierin suosituksesta lasin Vouvray valkoviiniä.

Listan nähdessäni tämän ruokalajin valitsin ensimmäisenä: "pork chin, papaya & nuoc mam". Vietnamilainen kalakastike kun on suurta herkkuani, niin piti hiukan verrata miten nämä kaverit käyttävät possunsa kanssa kalakastiketta. Kotona on jo klassikoksi muodostunut kalakastikkeella possun marinointi. Kotona ei vaan ihan näin mureaa possua ole saanut, toistaiseksi. Aivan älyttömän hyvää, pehmeää mutta hento rapsakkuus lihan pinnassa. Kastikkeessa oli hienostunut kalakastikkeen maku ja jälkimaussa hiukan tulisuutta. Kyllä kastiketta olisi voinut syödä ämpärillisen. Lisukkeena papaijaa ja porkkanaa. Osaavat hommansa.

Jälkkäriksi "thai mango, lime & saffron". Kuivatut limet oli hauska lisä ja toivat mukavaa rakennetta ja rapsakkuutta. Mangoa oli jäädykkeenä ja tuoreina suiroina. Muuten kokonaisuus oli pikkasen fiinimmin tehty hedelmäsalaatti. Tämä ei yllättänyt ja jäi hiukan vaisuksi.

Lopuksi vielä keittiöntervehdyksenä omenajäädykettä fenkolin ja hunajan kera. Raikas lopetus.

Vaikka Raue tunnustautuu aasialaiseksi ravintolaksi, ei syömäpuikoilla oikeastaan tehnyt mitään. Kaikissa annoksissa oli hiukan kookkaita suupaloja tai jopa leikkaamista vaativia paloja. Siitä pieni miinus Rauelle, mutta kyllä kokonaisuus oli täysin mitaleiden, tunnustusten ja kahden Michelin tähden tasoista. Pellegrinon maailman parhaiden ravintoloiden 2014 listalla Tim Raue on sijalla 78. Lounaalla oli aika rento tunnelma, ei mitenkään jäykistelevä. Asiakkaat olivat pukeutuneet hyvin vaihtelevasti, t-paidoista pukuihin. Moni muukin otti kuvia ruuistaan, eikä kameroita paheksuttu mitenkään. Menu maksoi 68 euroa ja pari lasia viiniä teki loppusummaksi hiukan yli 100 euroa.

Viereisessä korttelissa sijaitsee historiallinen nähtävyys Checkpoint Charlie, joten samalla voi katsastaa tunnetun rajanylityspaikan. 

Tim Raue
Rudi-Dutschke-Straße 26
10969 Berlin, Germany