Bunyong homestay ja Angkorin temppelit on loistoyhdistelmä

Kambodžan reissustamme on nyt tasan vuosi. Se oli ihana reissu perheen kesken aurinkoon, historiaan, ystävällisyyteen ja hyvin erilaiseen ympäristöön. Parhaiten reissukohteista nousee mieleen kolme paikkaa: Koh Rongin saari, Angkorin yli tuhannen temppelin alue ja temppeleihin liittyen Bunyong Homestay. Kahdesta viimeisimmästä en ole kertonut vielä lainkaan, mikä on suorastaan vääryys. Korjataan se nyt. 

Olimme varanneet lennot Kambodžan Sihanoukvillestä Siem Reapiin (ja sieltä edelleen Phnom Penhiin) yhden yön pysäykselle aikomuksena tutustua Angkorin temppeleihin. Majoitusvaraus vain odotutti ja onneksi teki niin, sillä yhtenä iltana työkaverini vinkkasi Adalmina's adventures-blogin kotimajoitusjuttuun. Innostuimme asiasta heti ja teimme varauksen. Se olikin ihan paras majapaikka tuolla reissulla! 

Varaus ja etukäteissopimiset sujuivat hienosti sähköpostin välityksellä. Kesken reissumme majapaikan isäntä James Bun laittoi sitten viestiä ettei ole itse paikalla, mutta muut huolehtivat kyllä meistä. Pieni pelko alkoi hiipiä meihin - osaavatko muut englantia, miten hoituu meidän ja tavaroidemme haku kentältä, entä muut sovitut asiat. Huoli oli aivan turha ja jälkikäteen ajateltuna naurettava, sillä kaikki sujui todella hienosti. 

Meitä oli vastassa lentokentällä kaksi tuk tukia, joihin mahduimme hyvin koko perheen ja laukkujen kanssa. Kärryyttelimme hymy korvissa kuoppaisia teitä pitkin hökkelimäisen kylän läpi. Perillä meitä odotti valmiiksilaitettuna kaksi kivaa huonetta hyttysverkkoineen perheen kodin yläkerrassa.

Tyttäremme iloksi pihapiirissä oli paljon eläimiä : koiria, kanoja, tipuja ja kukko. Kylän lapsilla loppui juuri kouluhetki majoituspaikassamme kun istahdimme pöydän ääreen jutustellen neljän muun majoittujan kanssa. Muut matkalaiset sattuivat kaikki olemaan Amerikasta, kahdesta eri seurueesta.

Ehdimme illalla oppaan ja tuk tuk-kuskin kanssa käydä ostamassa vuorokauden liput temppeleille ja myös katsomassa auringonlaskun.

Tosin hassusti niin että katsoimme auringon laskevan puiden taa meidän seisoessa temppelin päällä, kun auringonlasku jonkun temppelin taa olisi voinut olla kiintoisampaa.

Söimme illallista perheen ja heidän ystäviensä kanssa nauttien mm. kalaa, riisiä ja kasviksia. Oli hauska jutustella porukalla pimeässä illassa monen moisista asioista. Toimme tuliaisina Suomesta mm. salmiakki, joka sai melkein kaikkien naamat vääntymään oudolla maullaan. 

Aamulla heräsimme ennen kukonlaulua, sillä oppaamme tuli tuk tukilla hakemaan meidät Angkorin temppeleille. Minun piti korjata pukeutumistani oppaan neuvojen mukaan: olkapäät ja polvet on ehdottomasti laitettava piiloon eikä liian avoimia kaula-aukkoja saanut olla. Vietimme monta tuntia temppeleillä selkeästi englantia puhuvan oppaan kanssa.

Aloitimme auringon noususta Ankgor Watin temppeliltä jatkaen toivomaamme viidakon valtaamaan, ruokkoamattomaan Ta Prohm temppeliin.

Siellä käyntimme oli aivan maaginen, sillä saimme tutustua temppeliin hetken ihan keskenämme neuvokkaan oppaan kanssa ennen kuin muut turistit jylistäen rynnivät paikalle. Ympärillämme oli vain heräilevä viidakko linnun liverryksineen ja lempeine auringonsäteineen.

Kävimme vielä kivassa ruokapaikassa ja parissa muussakin temppelissä ennen kuin pyysimme uupuneina paluuta majapaikkaan. Ehdimme ottaa pikku tirsat ennen kentälle suuntaamista.

Lapset toivoivat että olisimme viettäneet kotimajoituksessa useammankin yön ja totta puhuen me vanhemmat olimme aivan samaa mieltä. Vaan minkäs teet kun lennot ja jatkomajoitukset oli jo varattu. 

Kuljetukset, oppaan ja ruokailut hoiti pyynnöstämme kotimajoituksen isäntä James Bun. Tarkastellessani nyt majapaikan muuta tarjontaa sieltä löytyy myös ruoanlaittokurssia ja pyöränvuokrausmahdollisuutta. Paketti oli todella helppo ja mikä parasta, hyödytti koko yhteisöä. Työntekijät James Bun palkkaa omasta kylästään. James on myös adoptoinut kylän lapsia joko niin että hän auttaa taloudellisesti heitä sijaiskodeissaan tai on ottanut luokseen asumaan. Kylän koulua James Bun perheineen tukee myös, sillä hän uskoo koulutuksen voimaan köyhyyden voittamisessa. Tästä(kin) kannattaa lukea lisää Anna-Katrin blogista.

Angkorin temppeleistä voit lukea enemmän esimerkiksi Meriharakka-blogista , Travelloverilta ja Muuttolintu-blogista. Meidän kuviamme temppeleiltä voit katsella vielä lisää alla.

Tässä linkit muihin juttuihimme Kambodžasta. MATKAT-välilehdeltä löytyykin sitten juttuja muistakin maista.
Parissa viikossa neljä kohdetta
Koh Rong - paratiisisaari
Kambodzalainen kokkauskurssi ja kala amok
Phsar Leu market täynnä tohinaa, Sihanoukville
Sihanoukvillen ravintolasuositukset + katuruokalisät
Phnom Penh, hyväntekeväisyyttä nautiskellen

Angkor Wat-temppelillä auringonnousua ei tarvinnut seurata yksin. 

Kukkuu!

Ta Prohmin ympärille ja päälle kasvanut viidakko osin myös kannattelee sortumassa olevia rakenteita. Siksikään niitä ei ole mielekästä raivata pois.

Tai Ne temppelillä ei ollut kuin muutama seurue meidän lisäksemme. Paikka oli todella viehättävä! Sortuneiden kivien joukosta paljastui kauniita yksityiskohtia - ja suuria hämähäkkejä.

Joulumenu 2018

 

Minulla on ollut jo monena vuonna tapana laittaa tänne jouluaaton menumme. Vanhoja juttuja on kiva selailla itsekin, joten laitanpa tänne taas joulun kokonaisuutemme. 

Tänä vuonna saimme Jukan äidin eli mummun vieraaksemme. Oli kiva istuttaa mummu valmiiseen pöytään, sillä hän on elämässään kyllä saanut tehdä monta monituista joulupöytää itsekseen. 

Halusimme tänäkin jouluna panostaa enemmän alkupaloihin. Joka ainoa vuosi käy niin, että minä mietin joitakin juttuja, jotka Jukka toteaa hyviksi, mutta etsii sitten vielä viisi tai kuusi muutakin ruokalajia. En silti valita tästä, sillä mies väkästää nuo ideansa itse. Teimme alkupaloja ihan pieniä määriä vaikka sortteja olikin monta.

Tänä vuonna ostimme kaloja paljon valmiina Nummelan torin loistavasta kala-autosta. Työkaverini teki korvausta vastaan todella hyvän lanttulaatikon. Leivät ja maksalaatikon ostimme myös valmiina. Tämä päätös helpotti paljon pöydän koostamista eikä stressiä saatu aikaan edes markettien jouluruuhkassa. 

Kaikki ruokalajit onnistuivat todella hyvin! Omaksi suosikikseni nousi Veikkolan kartanon joulusta kopioitu fenkolinen lohipastrami limemajoneesilla. Jukka piti eniten silleistä, silakoista sekä naudan ja aiolin yhdistelmästä. Lapset pitivät eniten kinkusta ja lämminsavulohesta. Mummu kertoi diplomaattisesti tykänneensä kaikesta, mutta mainitsi erikseen kinkun, sienisalaatin ja kalat. 

Mikko Utterin ja Dani Hännisen kattauksista viisastuneina osasimme yhdistää perunalaatikkoon mätiä ja punasipulisilppua. 

JOULUMENU 2018

tomaattisilli

Skoonelainen sinappisilli

katajanmarjasilakat Gin Mare-ginillä

saaristolaisleipä + smetana + kirjolohenmäti

sienisalaatti haaparouskulla ja ranskankermalla

kylmäsavulohi

saaristolaisleipä + graavisiika + confit-keltuainen

Piipanojan kylmäsavusiika

fenkolinen lohipastrami + limemajoneesi

kylmäsavunauta + aioli

lämminsavulohi

katkarapu + currymajoneesi

leipäjuusto

omena-sellerisalaatti

joululimppua, saaristolaisleipää, voita

Eijan lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko - johon halukkaille lisäksi myös punasipulisilppua ja mätiä

maksalaatikko

kinkku sinappihunnutuksella 

tattijäätelö

vaniljajäätelö

konvehteja
juustoja ja omena-varsisellerihilloa

Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

2017 ihastuttivat limemarinoidut katkaravut 

2016 alkupaloissa komeili confit-keltuainen ja pääruuaksi oli possu confit

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-artisokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Veikkolan kartanon kaunis ja herkullinen joulu

Veikkolan kartano Vihdissä täyttyi eilen lämpimästä tunnelmasta, kun joukko nautiskelijoita kokoontui jouluillalliselle kauniisti katettujen pöytien ääreen. Lepattavien kynttilöiden luoma pehmeä valo osui kauniisti laseihin ja joulupalloihin, jotka yhdessä havuoksien kanssa muodostivat hillityn juhlavat puitteet. Isäntäparin henkilökohtainen tervehtiminen ja rento ote iltaan saivat vieraatkin leppoisalle tuulelle. 

Veikkolan kartanoon oli katettu nyt ensimmäistä kertaa jouluillallinen, johon kutsu kävi kartanon facebook-sivujen kautta kaikelle kansalle. Me Jukan kanssa ostimme illallisen toisillemme joululahjaksi ja se olikin oikein hyvä päätös! 

Meidät ohjattiin istumaan viiden hengen pöytään, joka meidän oli ilo jakaa ennestään tuntemattoman espoolaisperheen kanssa. Oli virkistävää tutustua ihan uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia töistä, matkoista, ruokakulttuurista, hiihdosta ja vaikka mistä! Merkitsin muistiin vinkkejä niin Berliinin reissua kuin kirjastokäyntiäkin varten. 

Houkuttelevat herkut Veikkolan kartanon buffet-pöytään olivat loihtineet läheisen Hopeaniemi Resortin ravintolan yrittäjäpariskunta Mika ja Maria Hanski. Mukana oli kartanon perinteikkäitä ruokia joskin myös moderneja herkkuja.

Menu oli jo etukäteen makusteltuna herkullisen kuuloinen. Jukka odotti erityisesti tomaattisilliä ja minä linnunmaksapasteijaa. Ne molemmat olivat todella upean makuisia, joskin parhaimmaksi makukokemukseksi taisi nousta haukipinaattiterriini piparjuurikastikkeella. 

Pidimme hurjasti myös fenkolilla maustetusta lohipastramista, jota haarukoitiin limemajoneesin kanssa. Päätimme tehdä tätä myös osaksi omaa joulupöytäämme.

Sienisalaatti kirvoitti keskustelua parhaasta reseptistä: laittaako sekaan kermaviiliä, smetanaa vai jotain muuta. Kartanon illalliselle keittiömestari Mika Hanski oli sekoittanut metsäsienet ranskankerman ja majoneesin kanssa. Juhlapöydässä päälle oli murusteltu myös rapeaa pekonia. 

Nautimme pöydästä paitsi makujen ja osuvien makuparien vuoksi, myös kauniin ja värikkään kattauksen ansiosta. 

Jälkiruuaksi tarjotut puolukkapäärynät olivat kartanon emännän Eeva Vesterisen käsialaa. Ne tarjottiin valkosuklaakastikkeen kanssa. Kokonaisuus oli juuri sopiva lopetus ihanalle jouluillalliselle. Olo oli oikein tyytyväinen ja kylläinen. 

Illalliskortti (49 euroa) oli maksettu etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Paikanpäällä sopi ostaa viinejä tai UG-Breweryssä pantua kartanon nimikko-olutta. Jälkiruuan kanssa sopi siemailla kermalikööriä tai minun suuhuni erityisen hyvin sopivaa L'Omenaa.

Isäntä Henrikki Halme toivotti alkuillasta tervetulleeksi kartanon ensimmäiseen, perinteiseen jouluillalliseen. Toivottavasti tästä tosiaan tulisi perinne, sillä ilta oli ihana laskeutuminen joululomaan.