Viime keväänä Jukka yritti muutaman kerran tehdä Hollandaisekastiketta. Yhdellä kertaa kastike kokkaroitui, eli keltuaiset alkoivat kypsyä. Toisella kertaa kastike pysyi ihan loirona, mutta muuttui ruman vihreäksi. Tähän emme keksineet syytä emmekä välittäneetkään keksiä. Kiukuissamme vannoimme että kokeilut loppuvat nyt tähän.
Talven tuiskuissa vastoinkäymiset olivat ilmeisesti mieheltäni päässeet unohtumaan, sillä vihreän parsapuntin ostaessaan hän ilmoitti tekevänsä niiden ylle hollandaisekastikkeen. Skeptinen minä mutisi sisäisesti "siitä vaan, piloille se menee!" ja rohkaiseva minä lausui ääneen: "kiva kun jaksat vielä kokeilla". Yrittänyt perheineen palkittiin tänä keväänä ihanan kuohkealla, kauniin vaaleankeltaisella kastikkeella, jonka maku ja suutuntuma oli valloittavan kevyen keväinen. Ihanaa!
Meillä hollandaisekastikkeeseen hyödynnettiin Rajamäeltä lahjaksi saatua Sitruunaista Valkoviinietikkaa, jonka voi toki korvata sitruunamehulla tai viinietikalla. Jukan isällä -jossa teimme jo kevään toisen kastikesatsin- ei ollut mustapippuria, joten siksi ohjeeseen on merkitty myös maustepippurimäärää.
Lautanen toimi alkuruokana Keväisessä Pääsiäismenussamme.
HOLLANDAISEKASTIKE PARSOJEN KERA
150 g voita
1 sipuli
nökäre voita paistamiseen
3 dl valkoviiniä
10 mustapippuria (6 maustepippuria)
1 rkl sitruuna valkoviinietikka (tai sitruunamehua tai viinietikkaa)
3 keltuaista
(suolaa)
Sulata voi. Jätä seisomaan jotta hera painuu pohjalle ja voi kirkastuu.
Kuullota sipuli voinökäreessä kattilassa. Älä ruskista. Lisää viini ja pippurit kattilaan.Keitä kokoon noin puoleen. Tähän menee noin 10 minuuttia kuumalla lämmöllä. Siivilöi kastike.
Laita kastike takaisin kattilaan. Lisää sitruunaviinietikka ja keltuaiset. Laita kastikekattila vesihauteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kattila laitetaan toisen kattilan ylle. Alemmassa kattilassa pitää olla kiehuvaa vettä, jonka höyryt lämmittävät kastiketta lempeästi. Sekoita kastiketta jatkuvasti voimakkaasti, jotta se alkaa kuohkeutumaan. Tässä menee noin 10 minuuttia taas.
Kun kastike on valmis, sekoita kirkas voisula joukkoon jättäen hera astian pohjalle. Lisää halutessasi suolaa, vaikka jo valmiinkin annoksen ylle suolankukkina.
Poista parsoista kova alaosa. Keitä vihreitä parsoja muutama minuutti kiehuvassa vedessä. Jos mahdollista, anna kauniiden nuppujen kypsentyä vesihöyryssä. Meillä parsat kypsentyivät nyt kolme minuuttia. Napakan kypsä parsa on hurjan herkullista, ylikypsynyt ei herkkua ollenkaan.
Laita parsa lautaselle, valuta ylle kuohkea, vaaleankeltainen kastike ja nauti valkoviinin kera.
Nam,parsaa...täälläkin just alkanut parsakausi,pitääkin ostaa sitä joku päivä.
VastaaPoistaminkä hintaisia puntit sielläpäin on? vai ostetaanko parsa siellä Israelissa irtotavarana?
VastaaPoistaparsa on kyllä yltiömäisen hyvää! tykkään myös vihreän parsan väristä ja nupun käpymäisestä suomuisuudesta.
Tuosta hollandaisekastikkeen teoriasta on kirjoitettu monta kaunista tarinaa maailman molekyyligastronomiakirjoissa. On pitänyt tehdä siitä itsekin tutkielma, mutta toistaiseksi on vielä jäänyt. Teen sen vielä joskus.
VastaaPoistaTuo vihreä väri on saattanut muuten olla sama reaktio joka tapahtuu, kun liian kovaksi keitettyn kananmunan keltuaisen pinnalle tulee vihreä vaippa. Kananmunassa olevat rikki ja rauta siinä reagoivat keskenään. On saattanut olla vanhahko muna. Olen muuten monesti miettinyt, että miksi kananmunatiedotuksessakaan ei kerrota siitä, miten erilainen vanha ja tuore kananmuna voi kemiallisesti olla. Kyllä vanhastakin kananmunasta saa ihan ok munakkaan, mutta nämä gastronomiset hienoudet kannattaisi kyllä aina tehdä mahdollisimman tuoreista munista.
Anu: olipas hienoa saada kommenttia tähän mietintään sinulta.
VastaaPoistaei ole tullut mieleenkään katsoa munan päivämääriin herkkuja tehdessä, mutta jatkossa tämä muuttuu. kiitos sinun!
Minulla oli jonkinlainen moukan tuuri pari ensimmäistä kertaa kun laitoin hollandaisea enkä voinut ymmärtää miksi sitä pidetään niin hankalana... no kappas, sitten mokasinkin sarjassa seuraavat kastikkeet, totta kai silloin kun tuli vieraita. Mutta se on kyllä onnistuessaan ihanaa. Me emme tosin tapaa laittaa sipulia ja taidamme tehdä muutenkin aika lailla tuhdimman (voisemman) soosin.
VastaaPoistaKetturouva: millä lailla mokasit? (jos vois ottaa opiksi)
VastaaPoistaon se ihanaa onnistuessaan. meilläkään ei muistaakseni laitettu viime vuonna sipulia, mutta tykättiin mausta näin. en kyllä usko että voisempikaan voisi huonoa olla ;).
Raudan ja rikin reaktio. Mielenkiintoista. Mahtaakohan se olla pyriittinä vai markasiittinä?
VastaaPoistaKokkaroituminen on IMHO kokemattomuutta ja Anun kanssa olen siitä samaa mieltä, että taideruoassa munien on syytä olla mahdollisimman tuoreita vaikka munat säilyvätkin kylmässä syömäkelpoisina reilusti parasta ennen -päivän.
Oliko toi IMHOn H honest, humble vai holy ;).
VastaaPoistaMuuten en oikein osaa kommentoida kommenttiasi, meni pikkusen yli oman ymmärryksen. mutta kyllä, munien tuoreuteen tulemme tämänmoisten ruokien kohdalla kiinnittämään jatkossa erityistä huomiota.
Kyllä se oli humble se H.
VastaaPoistaPyriitti ja markasiitti ovat mineraaleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta eri kiderakenne. Molemmat syntyvät raudan ja rikin reaktiosta. Selvensiköhän tämä vai sekoittiko?
ei sekoittanut, ymmärsin ton H-jutun vallan mainiosti ;).
VastaaPoista