Tokio

Reissuni Japaniin alkoi Osakan ja Koben seudulta jatkuen Tokioon. Tokiossa oli tarkoitus olla kolme yötä, mutta Islannin tulivuoren mielestä Tokio-visiitti kannatti venyttää yhdeksään yöhön. Vuoden 2008 Tokion vierailussa tuli käytyä aika hyvin kaupunkia läpi, mutta kyllä tässä 35 miljoonan ihmisen kaupungissa riittää näkemistä ja kokemista. Edellisellä käynnillä jäi maistamatta pallokala, mutta se tuli nyt kuitattua. Tsujiki kalatorin liepeiltä löytyi koju, jossa muovinen pallokala kutsui luokseen.

Kojun edustalla oli styroxilaatikossa pari elävää pallokalaa. Tai ainakin ne näyttävät samoilta kuin wikipedian kuvassa. Japanissa käytetään pääasiassa Takifugu rubribes lajia, eli tutummin fugua.

Kojun kylmätiskissä oli tarjolla pallokalaa raakana, erilaisissa annoksissa.

Ja lämpökaapissa oli tarjolla friteerattuna. Päädyin friteerattuun maistiaiseen. Friteerattuna pallokalan liha oli aika kanamainen. Maku peittyi hiukan frittitaikinaan, mutta mielenkiintoinen maistiainen se silti oli.

Japanissa ei juurikaan törmää huonoon ruokaan. Hotellini oli Tokyo towerin ja World Trade Centerin välisessä maastossa, joten ruokakokemukset sijoittuvat pääasiassa samalle seudulle. Lähiravintolassamme oli menu englanniksi, sillä alueella on monia suurlähetystöjä ja kansainvälisisä konttoreita.

Tämän pienen ravintolan juttu oli grillivartaat. Kokki grillasi vartaita suoraan asiakkaan edessä.

Tarjolla oli ainakin kanaa, possua ja vihanneksia. Eläimistä käytetään kaikki osat, joten kokeiluun päätyi butabara (mahalaukkua ja sipulia, kuvassa vasemmalla), kashira (possunposki, kuvassa keskellä) sekä tan (kieli, kuvassa oikealla). No, onhan kotona jo maistettu kieltä ja poskea, mutta ei näin valmistettuna. Mahalaukku oli yllättävän pehmeää ja rasvaista, grillattuna varsin toimivaa. Poski oli hiukan sitkeää ja kieli taas aika samanlaista kuin kotona valmistamamme

Eräässä ravintolassa tilasimme friteerattuja kanan rustoja. Ilmeisesti kyseessä oli kokonaisessa kanassa rintafileiden välissä oleva kiilamainen luu. Hiukan se oli outoa syötävää, mutta kyllä se purressa meni murskaksi. Frittitaikina toi taas hiukan makua elämykseen. Ei tuo nyt ihan noussut hitiksi, jota olisi pakko kotona tehdä.

Suosittuja tikkuja olivat kawat, eli kanan nahat, joita sai monesta paikasta. Erittäin maukasta settiä!

Eräässä paikassa toivoimme veistä, jotta saisimme leikattua maistiaisia koko pöytäseurueelle. Tarjoilijatar toi sakset...

Moni paikka suositteli meille kalaa, eikä suotta.

Kalaa oli luonnollisesti saatavilla monessa muodossa ja montaa eri lajia, saarella kun olimme.

Joskus annokset olivat todella pieniä. Varsinkin kun halusimme kaikki maistaa kaikkea.

Sunnuntaina oli pakko käydä Harajukussa, jossa sijaitsee Yoyogi-puisto. Ennen puistoa kävin tarkastamassa nuorison suosiman muotikadun eli Takeshita Dorin, joka sijaitsee Harajukun asemalta itään. Katu oli yhtä vilkas kuin ennenkin ja täynnä mitä ihmeellisemmin pukeutuneita nuoria.

Sitten suuntasin Yoyogi-puistoon. Tarjolla oli heti alkuun ilmaisija haleja. En vielä sunnuntaina ollut niiden tarpeessa, kun matkani ei ollut siihen mennessä venynyt kuin kaksi päivää.

Puistossa olivat elvikset ja rokkarit jammailemassa, mutta bändejä ei tällä kertaa näkynyt. Ilmeisesti bändit esiintyivät jossain eri puolella kuin aiemmin. Nälkä alkoi tulla kävellessä, mutta onneksi paikalla oli grilliauto.

Autosta sai muutamalla eurolla friteerattua kanaa ja paistettua nuudelia. Todella maittava annos! Toki tarjolla oli paljon muutakin: possua, kasvisnyyttejä, ym.

Puistossa pidettiin satuhetkiä lapsille.

Olipa paikalla joku vanha viisas mieskin, jota noin parikymmenpäinen yleisö kuunteli hiiren hiljaa. Kaveri oli ilmeisen valaistunut, sillä ukko paloi puhki vaikka miten yritin kuvata.

Kiinnitin huomioni eräässä lähikaupassa perällä seisoviin miehiin. Menin katsomaan, niin mitäpä muuta miehet teki, kuin lukivat pehmopornoa sarjakuvista ja lehdistä. "Rankimmat" lehdet oli teipattu asiakkaiden harmiksi kiinni.

Jos ei pehmoporno sillä hetkellä kiinnostanut niin aina voi mennä pelihalliin. Voi sitä metelin määrää mikä näissä halleissa vallitsi.

Jäipä tältä matkalta silti jotain myös ensi kertaan, sillä edelleenkään en käynyt karaokeklubeilla, enkä yöpynyt kapselihotelleissa. Japanissa on kiva käydä, joskin mukavampaa siellä on olla vapaaehtoisesti, eikä jonkin tulivuoren takia.