Ihana ihana Ahvenanmaa

yhteistyössä Tallink Silja ja Visit Åland

Tätä juttua on vaikea aloittaa. Kertoisiko ensin miten IHANAA oli päästä pitkästä aikaa reissuun ja matkafiilikseen vai pitäisikö juttu aloittaa siitä miten iloinen ja innoissani olin taas päästessäni juuri Ahvenanmaalle? Vai pitäisikö jutun alkuun turinoida siitä, että oli todella virkistävää tutustua pressimatkalla uusiin ihmisiin ja keskustella matkoista muiden reissupöllööntyneiden kanssa? Kuten näette, en osannut päättää miten aloittaa. Mutta se on pakko todeta, että reissun jälkeisinä viikkoina olen höpöttänyt varmaan kyllästymiseen asti kaikille miten ihana reissu meillä oli merellä ja maissa - miten Ahvenanmaa taas todella tuntui siltä kuin olisi piipahtanut ulkåmailla. 

Mieleen hiipivät myös edelliset reissut saarelle, joista viimeisin tehtiin teinien kanssa viime kesänä. Tuolloin reissuinnostus lähti Didrichsenin museosta, jossa puhuttiin Ahvenanmaalla sijainneesta Önnikenbyn taiteilijayhteisöstä. Kuvaavaa reissun onnistumisesta lie se, että kun tytsyltä kysyin mikä oli parasta viime vuodessa, hän mainitsi juurikin Ahvenanmaan reissun. 

Tähän juttuun olen kerännyt vinkkejä näistä vuoden sisään tehdystä kahdesta reissusta. Aiemmat reissujutut lasten kanssa leirintäyöpymisineen voit lukea täältä ja ruokapainotteisempaa settiä täältä. Niissä mainitaan paitsi lehmäputki, myös noitavainot ja pannukakkupaikka venevajassa.  

AURINKOINEN AHVENANMAA

Lomareissuilla meillä on ollut loistotuuri kelien suhteen Ahvenanmaalla. Siksikin saarella on ollut niin helppo viihtyä. 

Hyvällä ilmalla voi suunnata istuskelemaan vaikkapa Bouquerian suojaiselle, tyylikkäälle terassille tapaksia ja drinkkejä nauttien tai herkuttelemaam ÅSS Paviljongenin terassille Pommernin läheisyyteen. 

Jos tekemistä kaipaa, voi pelata vaikkapa minigolfia loistoradalla rannassa tai kokeilla  matkailuneuvonnasta lainattavilla kiekoilla frisbeegolffia. 

Uimarantoja on luonnollisesti eri puolilla saarta, niistä koontia löytyy täältä. 

Lentokonevalokuvaajille löytyy hyvät spottailupaikat terminaalin aidan vierestä, helikopterihallin portin läheltä ja kiitotien toiselta puolelta, terminaalia vastapäätä. Jos tuuria käy, niin samalla reissulla voi sairaalan pihalla havaita helikopterin. 

Ahvenanmaalla on myös lukuisia mahdollisuuksia aktiivilomailuun. Niistä en tiedä mitään, mutta Visit Ålandin sivu tietää. 

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

Sadesäälläkin tällaiset sokerista tehdyt turistit voivat tehdä monenlaista Maarianhaminassa ja Ahvenanmaalla! Maarianhaminassa on hieno, palkittu Merenkulkumuseo, jossa saa koskea ja kokeilla. Vierellä uljaasti kelluvassa museolaiva Pommernissa on omat mielenkiintoiset ääniopastuksensa niin aikuisille kuin lapsillekin.

 
Niinikään Maarianhaminassa on hyvä taidemuseo, josta viime kesänä ostimme useamman Jonas Wilenin työn kotiinkin. Museokaupat ovat ihania, mutta tulevat toisinaan hieman tyyriiksi. 

Maarianhaminan ulkopuolelta suosittelemme ehdottomasti Kastelholman linnavierailua opastuksella ja pientä, sympaattista Önnigenbyn taiteilijayhtseisöstä kertovaa museota.

Illalla on kiva mennä hotelli Arkipelagin Companiet ravintolaan ja ginibaariin pelaamaan sisätiloissa vaikka petankkia tai pöytäcurlingia. 

HERKUTTELIJOIDEN AHVENANMAA onkin sitten jo toisen blogijutun aihe, ettei juttu veny turhan pitkäksi. 

Tarkan selostuksen pressireissustamme voit lukea Valkeat laivat sivuston Merellä-blogista. Sieltä löytyy myös hyvät vinkit Siljan clubikortin hyödyntämiseen Ahvenanmaalla. Myös Matkaunelmia-blogissa on fiilistelty Ahvenanmaata ja reissuamme, samoin kuin Lumo Lifestyle-blogissa. Himomatkaajakin on turinoinut omia vinkkejään.

Tänä kesänä Tallink Silja avaa ihan uuden reitin Maarianhaminaan, jossa on 8 tuntia aikaa tallustella kaupungissa. Maarianhaminan toinen laitahan tulee vastaan kilometrin päässä, joten kyse on kompaktista ja käveltävissä olevasta kohteesta. 

Me olemme varanneet jo koko perheen ja tyttäremme ystävän kanssa reissun saarelle kesäkuun lopussa. Reittimme kulkee Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenadella yhden laivayön taktiikalla. Maarianhaminassa yövymme pari yötä hotelli Pommernissa. Yhdeksi yöksi etsimme vielä jotain kivaa majapaikkaa, sillä toivomamme Kvarnbo Gästhem oli jo täynnä. 

Turkuun risteilemme takaisin Baltic Princesin kyydissä. Koronatestauksia ei luonnollisestikaan tarvita, sillä matkaa taitetaan Suomen sisällä. Lisää laivaristeilyn turvallisuudesta voi lukea Tallink Siljan sivuilta.  Passi silti pitää muistaa ottaa mukaan, koska laiva kurvaa Tallinnan satamaan ottamatta kuitenkaan reittimatkustajia kyytiin. Odotan jo reissua kovasti!

Mustaherukanlehdet kalan maustajana

Ihan vaan semmoinen pikkuvinkki että mustaherukan pienet lehdenalut käyvät loistavasti paistetun kalan, tässä ahvenen kaveriksi. 

Itse hoksasin vinkin Copas y Tapas - erilaisia tapoja -kirjasta ja ajattelin vinkata teillekin ellei ole vielä tuttu juttu. Lehdet toivat meinaten hurjan kivan säväyksen kalalle. 

 

Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun. 

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet. 

Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko. 

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi. 

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian. 

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta. 

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta. 

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja

3 dl erikoisvehnäjauhoja

75 g kylmää voita

1 munan keltuainen

1 rkl vettä 

täyte

2 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa

100 g ilmakuivattua kinkkua

12 salvianlehteä 

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi. 

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan. 

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista. 

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella. 

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 

    TAI 800 g tuoreita 

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 

Helppo arkiruoka: Currywurst

Currywurst on herkku, jota on pakko saada jokaisella Saksan reissulla. Maku on yksinkertainen ja koukuttava. Makkaran -usein valmiiksi pätkityn- päälle kauhaistaan reilusti tomaattista currykastiketta ja tumpsautellaan tähän ylle vielä runsaasti curryjauhetta. Makkara tarjotaan joko itsekseen, leivän kanssa tai ranskalaisten vierellä. 

Tämä currywurst-annos syötiin vuosi sitten Tegelin EsS-Bahn vaunussa. 

Helppoja arkiruokia tuumaillessa currywurst pompsahti mieleemme. Koko setti onnistui koostaa ranskisten uunissaoloaikana, joten helposta ja nopeasta herkusta on kyse. Kastikkeen maku oli oikein hyvä. Siinä oli sopivasti makua ja pehmeyttä niin että se kelpasi toiselle lapsistakin. (Toinen mutisi jotain suutuntumasta ja vivahteesta joku ei osunut omaan makuhermoon - phuuh.) 

Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Kastikkeen ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan kirjasta "Street food", jonka ohjeella on ennenkin onnistuttu aamiaistacojen muodossa. 

CURRYWURST

makkaroita
halutessasi leipää tai ranskalaisia perunoita
currywurst-kastiketta (ohje alla)
curryjauhetta

Grillaa tai paista makkarat. Viipaloi halutessasi.
Tarjoa leivän tai uunissa kypsennettyjen ranskanperunoiden kanssa.
Kauhaise päälle kastiketta ja tumpsuta vielä päälle curry-jauhetta.

CURRYWURST-KASTIKE

neljälle

2 rkl öljyä
1 iso sipuli
2 tl (savu)paprikajauhetta
1 rkl curryjauhetta
½-1 tl chilijauhetta
1 tölkki tomaattimurskaa
1 dl ketsuppia
2 tl Dijon-sinappia
1 Rkl sokeria
3 rkl worcestershire-kastiketta
suolaa ja mustapippuria

Kuori ja pilko sipuli. Paista keskilämmölllä pehmeäksi, noin 10 minuuttia.
Lisää paprikajauhe, curry ja chilijauhe. Paista pari minuuttia jatkuvasti sekoittaen.
Kaada mukaan tomaattimurska, ketsuppi, sinappi, sokeri ja worcestershire-kastike. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna kiehahtaa ja lske lämpöä. Hauduttele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin puoli tuntia.
Surauta kastike sauvasekoittimella tasaisemmaksi.

Tallinna - aina uutta kivaa

Viro on meidän perheelle aina kiva matkakohde. Se on Nummelasta käsin mukavan helposti saavutettavissa, lyhyen laivamatkan päässä. Löydämme aina uusia kivoja kohteita ihan Tallinnasta tai muualtakin Virosta. Tässä muutamia vinkkejä viime reissulta kesäkuulta. 

Ensinnäkin pitää vinkata, että kesäkuussa matkaillessa kannattaa huomioida Viron juhannuksen sijoittuminen kalenteriin. Me osutimme tästä tietämättöminä osan reissustamme juuri siihen ajankohtaan, mikä tarkoitti että valtaosa ravintoloista ja museoista oli kiinni. 

RUMMUN KAIVOS

Rummu Karjäär

40 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Neuvostoaikainen Rummun kaivos, jossa työtä tekivät aikanaan pääosin vangit.  Kaivostoiminnan loputtua loppui myös pohjaveden pumppaaminen ja näin alueelle muodostui tekojärvi. Veden pinnan alle kätkeytyy osia vanhasta kaivoksesta ja sen työkaluista muodostaen ikäänkuin vedenalaisen museon. Rustiikkinen ympäristö luo upean erilaiset puitteet rantareissulle ja voin vain kuvitella miten mielenkiintoinen paikka on sukeltajille. 

Rummuun on muutaman euron pääsymaksu, neljän hengen perheeltämme se maksoi 12 euroa. Lähelle rantaa pääsee parkkeeraamaan auton ja rannan vieressä on kioski josta voi ostaa pientä syötävää ja juomia. Paikanpäältä voi myös vuokrata esimerkiksi suppilautoja. 

 ***

PATAREIN VANKILA

Alunperin linnoitukseksi rakennettu Patarein vankila oli todella mielenkiintoinen kohde! Tallinnassa lähellä merimuseota sijaitseva vankila kätkee sisäänsä karuja tarinoita, joista opas kertoi meille suomeksi noin tunnin kestävällä kiertokävelyllä. Opastus keskittyi nyt pääosin kommunismin aikaisiin tapahtumiin. 

Opastus pitää varata 3 arkipäivää ennen tarvetta sähköpostilla ja se on tosiaan mahdollista saada myös suomeksi. Meidän käyntimme vankilassa maksoi 35 euroa opastuksesta + 15 euroa pääsymaksuna perhelipusta. 

 ***

PAKOHUONEET

Olemme käyneet nyt pakenemassa kahdessa eri pakohuoneessa Tallinnassa ja aiomme jatkaa perinnettä tulevillakin reissuilla. Meillä on kokemusta toistaiseksi vain Claustrophobian huoneista Stormy Ocean ja Baker Street. Ensimmäisessä lojui kuvan mukainen kapteenin ruumis, mutta jos se ei haittaa, huone sopii 13-vuotiaillekin. Baker Street on siitä helppo lasten kanssa että siinä ei ole mitään pelottavaa ja vihjeetkin saa siihen tarvittaessa suomeksi. 

Paikka on kävelymatkan päässä Vanhan Kaupungin portilta ja maksaa alkaen 55 euroa per porukka riippuen peliajasta. 

***

RAVINTOLA TAI BOH

Aasialaista fuusioruokaa mielettömän hauskan sisustuksen keskellä tarjoava Tai Boh sijaitsee aivan Vanhan kaupungin laidalla, siinä ison liikenneympyrän varrella. Ravintola oli meille todella positiivinen yllätys. Pidimme koko perhe ravintolan mauista. Lapset ottivat muutaman annoksen ala carte-listalta ja me vanhemmat maistelumenun. Erikoista menussa oli se, että annoskoot olivat niin suuria ettemme millään saaneet syötyä kaikkea. Myös cocktailit ja mocktailit olivat täällä kehuttavia. 

 ***

NOA KEITTIÖMESTARIN SALI 

Pitkään odotettu vierailu monesti Viron parhaimmaksi valittuun fine dining ravintola Noaan oli pettymys. Maut olivat kyllä hyviä ja erinomaisiakin, tarjoilijamme ystävällinen ja sommelier oikein asiansa osaava. Tunnelma jäi kuitenkin ikävän jäykäksi ja aterioiden sekä juomien rytmitykset ontuivat. Emme ole käyneet yhdessäkään vastaavan tasoisessa paikassa, jossa leivät levitteineen olisi laskettu varsinaiseksi ruokalajiksi kuten täällä. Mitään keittiöntervehdyksiä tai pre-jälkiruokiakaan ei tullut. Hinta ja laatu ei siis mielestämme täällä kohdanneet, valitettavasti.

***

WHISPER SISTER 

Salakapakka Whisper Sister oli valloittavan ihana kokonaisuus Tallinnan vanhan kaupungin laidalla, Pärnu Maantien varressa. Sisään pääset vain ovelta soittamalla. Kellarikerroksesta löytyy kolme ihan eritunnelmaista huonetta, joihin palaamme varmasti uudestaankin. Juomat täällä olivat erinomaisen hyviä ja palvelu huomioivan lämmintä.

***

Lisää Tallinnan vinkkejä löydät blogimme aiemmista teksteistä:
Lasten kanssa Tallinnassa, 10 + monipuolista vinkkiä
Tallinna mummun kanssa - Nommen tori, Kadriorg..
Ravintola Paju Villa, Nõmme, Tallinna
Art Priori ravintola, Tallinna
La Tabla ravintola, Tallinna
Halpa ja hyvä Kompressor lettuineen, Tallinna

Idyllinen Nõmmen tori, Tallinna

NOP- ihana aamupala Tallinnassa 
Ravintola Tuljak ja cocktailpaikkoja, Tallinna
Nõmmen seikkailupuisto, Tallinna 
Telliskiven ravintoloita, Tallinna
Kolm Sibulat ravintola, Tallinna
Viron miniloma, myös Tallinnassa
Leib resto ja aed ravintola, Tallinna
Kohvik Moon ravintola, Tallinna
Tallinnan herkkuja Ridgellä
Tallinnassa lasten kanssa

Vinkkejä muualle Viroon löytyy täältä:
Tartto lasten kanssa
Ravintola Rannahotel, Pärnu
Ravintola NOOT, Pärnu
Mainio kylpylähotelli Pärnuun, ESTONIA Resort & Spa
Pärnu syksyllä
Pärnu - ihastuttava monella tapaa
Matkalla Pärnuun: ihana ravintola Pohjaka
Eiveren kartano, lähellä Paidea
Radio Rock-risteily
Põhjaka, ihana ravintola Paidessa

Ja lisää matkavinkkejä maittain jaoteltuna blogimme MATKAT-välilehdeltä. 

Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!

Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT

muscoli ripienti

neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita

1 dl valkoviiniä

2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna

hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:

1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna

3 rkl oliiviöljyä

150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa

4 rkl tuoretta lehtipersiljaa

85 g mausteista salamia pieninä kuutioina

merisuolaa

mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.