Öljyä jätskin ylle

Luonto näyttää voimaansa meille kuolevaisille (taas ylidramatisointia). Yksi tulivuori Islannin perukoilla hönkii ilmaan kivituhkaa ja tuhansien ihmisten elämä vaikeutuu.

Meidänkin piti hurauttaa vastaanottamaan jo viikon poissa ollutta Jukkaa lentokentälle eilen, mutta toisin kävi. Hakureissu on näillä näkymin siirtynyt viikolla eteenpäin.

Ikävä sekä täällä kotoSuomessa että Japanin Tokiossa alkaa olla aika kova. Varsinkin tyttäremme reagoi isänsä poissaoloon ja lausuikin jo eilen, että eikö ne lentokoneet voisi jo lentää että isä pääsisi kotiin.

Mennyt viikko on kulunut kiireen ja väsymyksen keskellä tosi kevyesti "kokkaillen" einesmaksalaatikon, pakastepizzan ja oman pakastimen tyhjennyksen merkeissä. Tänään sentään tein itselleni munakoiso"mössöä", mutta ei lohduttanut yhtään.

Lohtua on haettu myös jäätelöstä, jonka ylle on lorautettu runsaalla kädellä Herkku ja Koukku-blogin Jytiksen suosittelemaa kurpitsansiemenöljyä . Prismasta löytynyt öljy on jäätelön kanssa - yllättävää kyllä - aivan mahtipari. Salaatitkin tulevat meillä jatkossa kokemaan kurpitsansiemenöljylorautuksia.

Mutta vaikka sitä öljyä kuinka lutraisi ja jätskiä napaan kauhoisi, ei se ole sama kuin jos sitä kauhomista tekisi kainalossa...

Mitä Siskot edellä, sitä Sipulit perässä (eli tahmahännät)

Otsikko sen jo kertoo. Olemme enemmän kuin kerran lähiaikoina inspiroituneet tekemiseen asti Nellen touhuista. Tykkään kovasti siitä miten taitava kotikokki loihtii (ainakin meillä)vähemmän käytetyistä ruhonosista taivaallista ruokaa. Tässä loistoesimerkki.

Resepti sisältää häränhäntiä. Meidän naudan luiset lihapalat olivat kovin erikokoisia kuin Nellen, nimittäin 1,5 kiloon mahtui 11 palaa neitokaisen neljään verrattuna.

Reseptin jujuna on padassa muhimisen jälkeen laittaa häntäpalat kasariin liedelle ja siivilöidä liemi perään. Tätä lientä sitten nostellaan lihojen päälle, kun se poristessaan samalla myös tiivistyy. Lihojen ylle muodostuu ihanan tahmainen "kastike". Lautasliinat on syytä kattaa pöytään, sillä meillä ainakin keskenään syötäessä lihapalat päätyivät lopulta sormiotteeseen, jotta kaikki ihanuus saatiin vatsaan asti.

Reseptimme poikkeavat pikkuruisesti toisistaan, lähinnä kaapin sisällön vuoksi. Osan punaviinistä ja balsamicon sekä balsamicosiirapin voi korvata portviinillä. Kannattaa kurkata tästä tarkemmin Siskot kokkaa -blogiin.

TAHMAHÄRÄNHÄNTIÄ

(n. neljälle, lisäkkeestä riippuen)

1,5 kg häränhäntiä

2 isoa sipulia

2 porkkanaa

1 paprika

140g paketti pekonikuutioita

3 dl punaviiniä

0,5dl balsamicosiirappia

0,5dl punaista balsamicoa

1 iso rosmariinioksa

2 laakerinlehteä

2 valkosipulinkynttä rikottuna

1 iso tuore timjamivarpu

1 lihaliemikuutio

1 kanaliemikuutio

7,5dl vettä

Suolaa ja pippuroi huoneenlämpöiset häränhännät. Laita pataan öljyä ja kuumenna se. Ruskista sitten häränhäntiä joka puolelta kauniin värisiksi padassa. Nosta hännät syrjään odottamaan.

Lisää pataan sen jälkeen suurehkoiksi paloiksi pilkottu porkkana, sipulilohkot, paprika ja pekonikuutiot. Paista n. 1-2 minuuttia, kunnes sipuli kuullottuu ja pekoni antaa rasvaansa kasviksille.Laita sitten häränhännät takaisin pataan vihannesten päälle ja kaada sekaan viini, balsamicosiirappi ja balsamico. Kiehuta pataa n. 2 min kovalla tulella.

Madalla sitten lämpöä ja lisää yrtit, valkosipuli ja kana- sekä lihaliemikuutiot ja vettä.

Laita uuniin 175 asteeseen ja kypsennä häränhäntiä n. 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luusta melkein itsestään.

Nosta sitten häränhäntäpalat isoon kasariin ja siivilöi liemi mukaan. Keitä lientä kasaan. Nostele samalla jatkuvasti lientä kauhalla häränhäntien päälle. Vähitellen liemestä muodostuu vähän siirappimainen kastike, joka valuu kauniisti häntien päältä. Tähän menee palttiarallaa vartin verran.

Meillä lihat syötiin rosmariinivoissa paistettujen perunoiden kanssa, joiden joukkoon sekautimme paiston loppuvaiheessa omppupaloja lämpiämään. Lopuksi lisäsimme vielä raakoja, ohuita punasipulirenkaan puolikkaita.

Rämäpää Prinsessa on jo 3 vuotta!

Pikkuisemme ei olekaan enää niin pikkuinen, vaan jo kolme vuotias särpäkkä omatahtoinen neitokaisenalku.

Vietimme tyttäremme kunniaksi pienimuotoiset kaverisynttärit kutsuen paikalle tuttavaperheitä kolmin kappalein. Myöhemmin vietämme viimevuotiseen tapaan lasten yhteissynttärit sukulaisille. Tänä vuonna synttärisankari osasi jo itse esittää toiveita tarjoiluista. Selaillesamme kuvia blogista tyttö osoitti tuulamantorttua ja sanoi:"Tämä kakku". Synttärisankari koristeli piirakan itse valitsemillaan hippusilla. Valmiin, yön yli kohmettuneen piirakan päällisineen sain helposti sydämen muotoon piparkakkumuotin avulla. "Oikein-nurin" muottia asetellessa piirakasta ei mene paljoa hukkaankaan. Tai no hukkaan, kyllä ne pikkuruiset palatkin tuli vähitellen jääkaapista jämälautaselta napsittua...
Myös kaupasta ostettavat vohvelit ja suolatikut päätyivät toivelistalle. Mukaan juhlapöytään hyväksyttiin myös äidin ehdottamat intiaanilakritsit, banaanimuffinssit ja saaristolaisleipä smetanatäytteillä. Täytteet olivat samoja joita täällä tarjosin työkavereille. Pasteijat tehtiin kahdella eri täytteellä. Voitaikinaan käärittiin yksinkertaisesti sinihomejuustoa ja kinkkua, toisiin riisi-jauhelihaseosta. Näin syntyneet pasteijat voideltiin vielä munalla. Lehtevyyden varmistamiseksi voitaikina pitää paistaa vähintään 225 asteessa ja muistaa olla voitelematta taikinan sivuja, jotta ne eivät liimaannu toisiinsa kiinni.

Meidän vanhempien valmistellessa juhlapöytää lapset askartelivat nakkisiilejä nyt prinssinnakeista. Olipa hyvä veto rauhoittaa jännityksestä riehuneet lapset pöydän ääreen saaden samalla varsinkin lapsille maistuneita pikkusuolaisia. Ketsuppia truutattiin lautasen reunaan tottakai!

Eräs ihan pian kaksivuotta täyttävä tyttö kyseli kakun perään, eikä ollut oikein tyytyväinen kun yritimme esittää hänelle tuulamantortun olevan kakkua. Muuten kaikki tarjottavat tuntuivat maistuvan sekä lapsille että aikuisille. Kuka söi sitten mitäkin.
Varsinaisen syntymäpäivän aamuna kokoonnuimme perinteitä kunnioittaen vanhempien sänkyyn aamupalalle. Pakollisena elementtinä oli nyt tyttäremme herkku pekoni ja jotain makeaa. Loistava aurinko silasi tunnelman vielä korkeammalle, kun paketteja availtiin.

Omena-kaneli-valkosuklaamuffinit - ou mai!

On makeaa. On hyvää!

Vakinaisen työpaikkani varmistuttua tarjosin työkavereilleni hiukan mutusteltavaa kahvin kanssa. Saaristolaisleivän keralle sekoittelin kahta "levitettä". Toiseen panin smetanaa, kylmäsavunautaleikkelepaloja ja silputtua punasipulia, maustaen homman mustapippurilla. Toinen leivänpäällinen muodostui kylmäsavulohesta, smetanasta ja ruohosipulisilpusta.

Makeaksi palaksi leipaisin tässä reseptoitavia muffinsseja. Makukolmikko omena-kaneli-valkosuklaa sai innostuksensa Kultasuklaan tuotteesta, jota ostin matkanaposteltavaksi taannoin. Muokattavana reseptipohjana käytin banaanimuffineja. Jäin miettimään, olisiko kuorrutteeseen pitänyt kokeilla omenatuoremehun lisäämistä. Itse tein näitä huippumakeita leivonnaisia minikokoisena. Tavallisia muffineita näillä tulee noin 16 kappaletta.

Leipomukset tuntuivat töissä kahvipöydässä maistuvan. Huh helpotus! Onhan se hiukan jännää leipoa uusille työkavereille ensimmäistä kertaa.

OMENA-KANELI-VALKOSUKLAAMUFFINIT

POHJA:
100g voita
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl kanelia
1 dl kermaa

½ dl omenahilloa

100 g valkosuklaata
1 reilunkokoinen omena

Pilko suklaa pieniksi paloiksi. pilko myös kuorittu omena pieniksi palasiksi.
Vaahdota rasva ja sokeri.Lisää munat yksitellen koko ajan sekoittaen.Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja omenahillo. Lisää myös suklaa- ja omenapalat. Jaa taikina paperisiin muffinssivuokiin ja paista 150°C:ssa n. 30 min.

KUORRUTUS:
75g pehmeää voita
6,5 dl tomusokeria
3/4 tl kanelia
2 rkl juoksevaa hunajaa
125g maustamatonta tuorejuustoa
(1 rkl maitoa tai omenamehua)

Sekoita tasaiseksi seokseksi voi, tomusokeri, kaneli, hunaja ja tuorejuusto. Lisää tarvittaessa maito tai mehu notkistamaan. Levitä tai pursota kuorrute muffinien päälle ja koristele halutessasi. Meillä leivonnaiset koristeltiin kuivatuilla kanervankukilla.

Maa-artisokkakeitto

Rakastamme maa-artisokan hienostunutta makua ja tuoksua. Sen sijaan en rakasta niiden kuorimista, eikä liioin Jukkakaan. Aloitan homman aina kuorimisveitsellä ja jo yhden mukulan jälkeen vaihdan ronskimpaan tyyliin vihannesveitsen kera.

Resepti löytyy meitä ennenkin inspiroineesta Glorian viidennestä ruokakirjasta, josta löytyy muunmuassa tunnettujen (?) henkilöiden lempireseptejä. Tässä Himonaksen pariskunnan ohjeessa keitto maustettiin vielä kahdella ruokalusikallisella tryffeliöljyä. Tämä on jo toinen, edellistä hyvin likihipova keittoresepti maa-artisokasta, mutta menköön.

Keitto jäi nyt hyvin loiroksi, joten seuraavalla kerralla (muistaessani) laittaisin maltillisemmin kasvislientä. Tai toisaalta, lorauttaisin keiton termariin mukaan piknikille tai retkelle, sillä keittoa olisi pystynyt aivan mainiosti juomaan.

MAA-ARTISOKKAKEITTO

500 g maa-artisokkaa

1 jauhoinen iso peruna (Rosamunda)

2 rkl oliiviöljyä

1 litra kana-tai kasvislientä

1 dl valkoviiniä

hiukan valkopippuria

(2 rkl tryffeliöljyä)

suolaa

1-2 dl kermaa

Kuullota kuoritut ja paloitellut maa-artisokat ja pottu öljyssä korkeassa kattilassa. Lisää viini ja kuuma kasvisliemi. (Käytännössä: murustele kasvisliemikuutio juuresten pinnalle ja kaada perään vesi vedenkeittimestä.) Keitä kasvikset kypsiksi.

Soseuta keitto tasaiseksi vaikka sauvasekoittimella. Tätä varten suosittelin korkeaa kattilaa. Ja otathan kattilan pois liedeltä ennen sauvasekoittelua. Mausta suolalla, valkopippurilla (ja tryffeliöljyllä). Tähän asti voit valmistella keiton jo hyvissäajoin. Lisää kerma ja kiehauta keitto juuri ennen tarjoilua.

Pasha onkin herkkua!

Myönnetään. Nimi on kalskahtanut korviini (ennen) niin öklölle, etten ole edes vilkaissut pashan suuntaan. Mieheni ennakkoluulottomuudessaan rohkaistui kuitenkin tutkailemaan pashan ainesosia, eikä mikään niistä näyttänyt huonolta...voita, kermaa, sokeria, keltuaisia, vaniljaa...paitsi epämiellyttävyyttä itsessäni aiheuttava maitorahka. Päätimme kuitenkin pistää pääsiäisherkun testinkiin ihan yleissivistyksenkin vuoksi ja yllätyimme lopputulemasta tosi positiivisesti.

Herkku oli helppo valmistaa, joskin epäaktiivista valmistumisaikaa pasha vaatii.

Eeva Salosen Ruokatorstai-opuksesta kokeilemamme "Arkkipiispa Hermannin pasha" oli makuumme oikein hyvä, vaikkakin aika voinen. Seuraavan kerran vähentäisin hiukan voita, niin oudolta kuin se suustani kuulostaakin.

Me upotimme rahkaisan jälkiruuan sekaan väriksi ja raikasteeksi kuivattuja karpaloita, jotka toimivatkin toivomallamme tavalla -värinä ja raikasteena. Nämä Zen of Naturen kuivatut karpalot olemme ostaneet ihan nummelalaisesta Valintatalosta. Ne sisältävät 52% marjaa itseään, - hupsheijaa- 47,5 % ruokosokeria ja auringonkukkaöljyä. Suutuntuma menee yksiin rusinoiden kanssa. Maku on hyvin makea pienellä jälkikirpeydellä. Mieleen tulee kyllä enemmän puolukka kuin karpalo. Hyviä joka tapauksessa ja upean värisiä!

KARPALOPASHA
noin kuudelle pieni nökäre

1 tlk (250g) maitorahkaa
100 g voita
1,5 keltuaista
1 dl sokeria
0,75 dl kermaa
ripsaus suolaa
1/4 vaniljatankoa
kuivattuja karpaloita (meillä noin ½ dl)

Valuta rahka. Jotkut ohjeet kehottivat tekemään näin yli yönkin, mutta meidän käyttämästämme perusmaitorahkasta ei valunut kyllä mitään pois.

Vatkaa yhteen huoneenlämpöinen voi ja rahka.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Vatkaa kerma kiinteäksi vaahdoksi.

Sekoita nämä keskenään ja lisää ripaus suolaa.

Halkaise vaniljatangon pätkä ja rapsuta siemenet pois lisäten ne pashaan. Lisää myös karpalot.

Kostuta sideharso ja aseta se muottiisi. Meillä muottina käytettiin Jukan isän luona kahvinkeittimen suodatinosaa. Laita pasha muottiin ja aseta alle lautanen valuvaa heraa varten. Pane jääkaappikylmään vuorokaudeksi painon alle. Mitään heraa ei taaskaan meillä muodostunut, ihme juttu. Valutimme pashaa noin 7 tuntia.

Kumoa pasha tarjoiluvadille.

Koska jälkiruoka on SUHT tuhtia kamaa, meillä syötiin tästä pienestä pashasta kaksi kertaa. Sanoisin että annos on kuudelle. Tästä tykkäsi myös pian 3v tyttäremme, poitsumme ei.

Tuolla takana se pasha on juuri laitettu painon alle. Edessä Pääsiäistunnelmaa kohottamassa poikamme maitopurkista päiväkodissa askartelema rairuohoalusta koristeineen.

Palternakkapyree brandylla ja yrttilammaskyljykset

Simpukoita laittaessani koin ahaa-elämyksen - palsternakka ja konjakki yhdessä hivelivät minun makuhermojani kutkuttavasti! Niinpä Pääsiäisen yrttinen lammas sai kumppanikseen ko postauksen kommenteissa pohdittua palsternakkapyrettä, jonka maustoimme käsillä olevalla brändyllä. Ja hyvää oli taas. Osansa teki tietysti nesteenä toiminut kerma.

PALSTERNAKKAPYREE BRANDYPITOISENA

4 palsternakkaa
1 peruna
3 rkl brandyä tai konjakkia
½ dl kermaa
suolaa

Keitä kuoritut juurekset. Soseuta. Notkista kermalla. Laita enemmän jos mielit saada löysemmän pyreen. Mausta viinaksella. Laita toki enemmän jos mielit, kukin makunsa mukaan. Maistele maut kohdilleen suolaa lisäten.


YRTTILAMMASKYLJYKSET

pari kyljystä per syöjä
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
valkosipulia reilusti
suolaa
öljyä

Laita marinadiaineet pussiin ja lihat perään. Anna maustua vuorokausi välillä käännellen, jotta kaikki kyljykset saavat marinadista osansa.

Paista pannulla, uunita päälle halutessasi. Me vain paistoimme pannulla. Kaunista pintaa lihaan oli luiden takia vaikeaa saada, mutta lopputulos oli hyvä. Ei kuitenkaan niin erinomainen kuin ulkofileiden kanssa. Ehkä uunitus olisi toiminut pisteenä iin päällä. Kyljykset tosin myös lopulta "uivat" pannulla. Emme meinaten uskoneet että ne pitäisi paistaa kuivalla pannulla. Ruskistuminen oli melko mahdotontakin lihan pikemminkin kiehuessa. Hyvää siis oli silti, muttei priimaa.

Kun höyrytät vielä ruusukaaleja napakan kypsiksi (ei pehmeäksi pilalle) ja maustat ne pippurilla ja suolalla, saat samanlaisen setin kuin me. Siinä maut osuvat kohdilleen justiinsa ja vihreät kerämäiset pallerot tuovat toivottua väriä lautaselle.

Pääsiäispäivän Pääsiäispäivällinen

Pääsiäisvapaat täyttivät perheemme odotukset rennosta yhdessäolosta ja hauskanpidosta. Ulkoilimme auringonpaisteessa ahkerasti ja saunoimme jokaisen päivän päätteeksi. Minä uppouduin usein kirjojen maailmaan punaviinilasin ja suklaan kera. Jukka istuskeli pilkkijakkaran päällä voittaen isänsä kanssa käymänsä kilpailun. Pääsiäispupukin vieraili piilottaen pieniä ja vähän komeampiakin suklaamunia, joita lapsemme riemunkiljahduksien saattelemani keräsivät koriinsa lumisesta maisemasta.
Ilman muita velvollisuuksia ja kiireitä kokkailu oli hurjan nautinnollista ja maut palkitsivat. Tällaisia pitkiä vapaita saisi toki olla useamminkin...

Sunnuntaina, Pääsiäispäivänä nautiskelimme tähän tyyliin (ohjeita tulee jahka ehdin):

maa-artisokkakeitto

pappan vaalea leipäkoneleipä

yrttikaritsaa

palsternakkapyree brandyllä

höyrytettyjä ruusukaaleja

pasha karpaloilla

Pappa pojantyttärensa kanssa menossa pilkille

Nuotiomakkaraa - tunnelmaa ja makua!

Pääsiäistunnelmointiimme Jukan isän luona kuuluu aina nuotiomakkaran paistaminen. Aikaisempina vuosina järven jäälle on viritetty myös napakelkka, mutta tänä vuonna pintaan kertynyt vesi esti sen.

Nuotio sytytettiin peltilevyn päälle, jonka alla oli eristeenä mineriittilevy. Näin koko komeus pysyi jään yläpuolella. Ensimmäisessä paikassa jää kylläkin petti notskin ympäriltä, mutta vahingosta selvittiin papan housut vaihtamalla ja nuotiota pulkalla siirtämällä (jälkimmäistä emme virallisesti suosittele, ensimmäistä sen sijaan hyvinkin lämpimästi).

Makkarat tuikattiin käristymään Jukan aikoinaan tekemiin makkaratikkuihin. Vatajan nitriitittömät, aromivahvistamattomat ja maidottomat, hyvin sianlihaisat ja sopivansuolaiset lenkinpätkät sekä nakit kiedottiin niin haluaville pekoniin. Kaksi pekonisuiroa per lenkkipala tuntui sopivalta. Jotta pekonin päät eivät jääneet repsottamaan, niihin tuikattiin liotetut puutikut tueksi. Veteenupotuksesta huolimatta jotkut tikut alkoivat palaa nuotion loimussa, mutta siitäkin selvittiin reippaalla ranneliikkeellä lumeen tuuppaamalla.

Hyvää oli, voitte uskoa!

Lisukkeena ketsuppi tai sinappi, juomana mehu, olut tai siideri.

Parsaa hollandaisekastikkeella

Viime keväänä Jukka yritti muutaman kerran tehdä Hollandaisekastiketta. Yhdellä kertaa kastike kokkaroitui, eli keltuaiset alkoivat kypsyä. Toisella kertaa kastike pysyi ihan loirona, mutta muuttui ruman vihreäksi. Tähän emme keksineet syytä emmekä välittäneetkään keksiä. Kiukuissamme vannoimme että kokeilut loppuvat nyt tähän.

Talven tuiskuissa vastoinkäymiset olivat ilmeisesti mieheltäni päässeet unohtumaan, sillä vihreän parsapuntin ostaessaan hän ilmoitti tekevänsä niiden ylle hollandaisekastikkeen. Skeptinen minä mutisi sisäisesti "siitä vaan, piloille se menee!" ja rohkaiseva minä lausui ääneen: "kiva kun jaksat vielä kokeilla". Yrittänyt perheineen palkittiin tänä keväänä ihanan kuohkealla, kauniin vaaleankeltaisella kastikkeella, jonka maku ja suutuntuma oli valloittavan kevyen keväinen. Ihanaa!

Meillä hollandaisekastikkeeseen hyödynnettiin Rajamäeltä lahjaksi saatua Sitruunaista Valkoviinietikkaa, jonka voi toki korvata sitruunamehulla tai viinietikalla. Jukan isällä -jossa teimme jo kevään toisen kastikesatsin- ei ollut mustapippuria, joten siksi ohjeeseen on merkitty myös maustepippurimäärää.

Lautanen toimi alkuruokana Keväisessä Pääsiäismenussamme.

HOLLANDAISEKASTIKE PARSOJEN KERA

150 g voita

1 sipuli

nökäre voita paistamiseen

3 dl valkoviiniä

10 mustapippuria (6 maustepippuria)

1 rkl sitruuna valkoviinietikka (tai sitruunamehua tai viinietikkaa)

3 keltuaista

(suolaa)

Sulata voi. Jätä seisomaan jotta hera painuu pohjalle ja voi kirkastuu.

Kuullota sipuli voinökäreessä kattilassa. Älä ruskista. Lisää viini ja pippurit kattilaan.Keitä kokoon noin puoleen. Tähän menee noin 10 minuuttia kuumalla lämmöllä. Siivilöi kastike.

Laita kastike takaisin kattilaan. Lisää sitruunaviinietikka ja keltuaiset. Laita kastikekattila vesihauteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kattila laitetaan toisen kattilan ylle. Alemmassa kattilassa pitää olla kiehuvaa vettä, jonka höyryt lämmittävät kastiketta lempeästi. Sekoita kastiketta jatkuvasti voimakkaasti, jotta se alkaa kuohkeutumaan. Tässä menee noin 10 minuuttia taas.

Kun kastike on valmis, sekoita kirkas voisula joukkoon jättäen hera astian pohjalle. Lisää halutessasi suolaa, vaikka jo valmiinkin annoksen ylle suolankukkina.

Poista parsoista kova alaosa. Keitä vihreitä parsoja muutama minuutti kiehuvassa vedessä. Jos mahdollista, anna kauniiden nuppujen kypsentyä vesihöyryssä. Meillä parsat kypsentyivät nyt kolme minuuttia. Napakan kypsä parsa on hurjan herkullista, ylikypsynyt ei herkkua ollenkaan.

Laita parsa lautaselle, valuta ylle kuohkea, vaaleankeltainen kastike ja nauti valkoviinin kera.