Kurkun leikkaaminen koristeeksi - video

Eräs lukijamme kysyi feta-metwurstivoileipäkakun kohdalla ohjetta kurkkukoristeiden tekemiseen. Ajattelimme kokeilla ensimmäistä kertaa videobloggaamista ja tällainen hommasta simppeliydessään tuli. Kurkkukoristeesta tulee luonnollisesti kauniimpi jos teet ohuempia siivuja jolloin saat useamman "lehden".

Liemessä Jenni on tehnyt "hieman" isotöisemmän videon viime sunnuntain blogipiknikistä Helsingissä, jonne en millään jaksanut kammeta itseäni vaikka aluksi vakaa tarkoitus olikin. Herkullista ja leppoisaa tuntuu olleen, mikä onkin tunnusomaista ruokabloggaajien tapaamisille.

Kampasimpukat grilliin limellä maustettuna

Teimme nyt ekaa kampasimpukoita grillissä ja tykkäsimme! Mielestäni kaksi kampasimpukkaa on passeli määrä alkupalaksi.

LIMEKAMPASIMPUKAT GRILLIIN

10 kpl kampasimpukoita
2 lime
1 keltuainen
5 rkl voita
oliiviöljyä
sormisuolaa ja mustapippuria myllystä

Raasta yhden limen kuori. Purista ulos mehut. Laita puolet kuoriraasteesta ja mehusta kampasimpukoiden päälle astiaan. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla.

Sulata voi. Vatkaa munankeltuainen ja jäljellejäänyt limenmehu ja -kuoriraaste keskenään, kunnes ovat seos on vaaleaa ja pehmeää. Lisää joukkoon sulatettu voi ja jatka vatkaamista kunnes seos paksunee.

Sivele kampasimpukat hyvin öljyllä ja laita halutessasi varrastikkuihin. Hyvä öljyäminen on tärkeää, sillä meillä osa otti turhan napakasti kiinni grilliritilöihin. Grillaa molemmilta puolin noin 3 minuuttia.

Tarjoile grillatut kampasimpukat limevoin ja limelohkojen kera, jotka voi sitten vielä puristella kokonaisuuteen. Meillä koristeena vielä lehtipersiljaa.

Miekkavartaat olivat aika rouhean kokoiset simpukoille, mutta lättänä muoto oikein passeli. Nyt simpukat eivät pyörineet varrastikun ympärillä käännettäessä.

Patisserie Teemu ja Markus

Tämä tyylikkään kaunis paikka on Patisserie Teemu & Markus Kiseleffin talossa Helsingissä. Konditoria on Teemu Auran ja Markus Hurskaisen haaveiden tulos. Teemu on Ravintola Demon ja Groteskin omistaja ja Markus taas on työskennellyt noissa huippupaikoissa.

Ihastelin silmilläni kauniita kakkuja, jälkiruokia ja leivoksia. Tässä porkkanakakussa minua viehätti erityisesti ohuenohuet porkkanalastut. Nettisivujen tiedoissa kerrotaan hauskasti, ettei tätä voinut Demossa tehdä liian usein, sillä se aiheutti henkilökunnassa liikalihavuutta ja ähkyä. Aika valmis myyntipuhe minulle.

Mustikoin koristeltu suklaa-vadelmakakku oli dramaattisen kaunis, vaikken sen hienoutta saanutkaan kunnolla vangittua kamerallani. Miten tuo valuva suklaa voi näyttääkin samaan aikaan huolitellulta ja huolettomalta?

Myyjäneidin suosituksesta päädyin valkosuklaa-passionleivokseen, joka kuvaillaan nettisivuilla näin: Valkosuklaafinancier, passionkreemiä ja sitruunaruoholla maustettua valkosuklaamoussea.

Itse olisin tykännyt leivoksen ulkonäöstä enemmän ilman tuota valkosuklaista "kiekkoa", mutta maun puolesta toisaalta kiitin ymmyrkäisestä ostokseni päällä.

Olen ihastellut kuvissa näkyviä Pip Studion astioita usein Stockalla ja tänne konditoriaympäristöön ne istuivat kauniisti lintutapetin ja lintuhäkin kanssa.

Leivos oli hurjan herkullinen passionin raikastaessa pehmeän suklaista kokonaisuutta. Ostin mukaan perheelle tuliaisiksi macaronseja, joita maistellaan huomenna. Tänne menen toistekin, ehkä seuraavaksi perheen kera!

Villisian ribsit ja ilmakuivattu sydän

Jukan isälle Savonlinnan liepeille ajaessa  ohitamme aina villisikatilan aivan vierestä Rantasalmen Hilttulan kylässä. Puhetta poikkeamisesta on ollut monesti, mutta teon tasolle emme hommaa tuntuneet saavan. Viime reissulla reipastuimme ja paikansimme osoitteen suurinpiirtein. Katsoimme myöhemmin tietoja netistä. Tila paljastui Riistatarha Koivikkonotkoksi, jonka selkeillä nettisivuilla oli tietoa karvaisista mölliköistä yleensäkin, tarhauksesta Koivikkonotkossa ja tuote sekä hintatietoja. Soitimme hiukan etukäteen tilalle ja poikkesimme kotiinpaluumatkalla paikanpäälle.

Tilalla jutustelimme mukavan isäntäparin Sirkun ja Mika Luosujärven kanssa.  He kertoivat nauruahelähdyttäviä tarinoita, esimerkiksi siitä kuinka yllätysaikaisin poikinutta emakkoa on juostu karkuun pitkin aitausta. Saimme ihastella pikkuisia villisikapossuja joita emakot valppaina puolustivat ryteikkömäisillä asuinalueillaan.

Päädyimme ostamaan pakkasesta villisian ribsejä ja kasleria. Kun kehuimme miten hyvä on että sisäelimiäkin on ostettavissa, saimme maistiaisiksi vielä kuivattua villisiansydäntä. Pala oli suolainen kuin mikä, mutta mielenkiintoinen kokemus.

pala kuivattua villisiansydäntä riiputusnaruineen

Koivikkonotkon isäntäpari kehui villisian lihan olevan niin maukasta, ettei se paljon apuja kaipaa. Maisteltuamme muutamin vaihtoehdoin - niin rubilla, maustekastikkeella kuin tässä reseptoituna pippurin ja suolan voimin- olemme samaa mieltä. Ystävien tullessa syömään meille tuossa yhtenä ihanan helteisenä sunnuntaina päätimme pistää tulille mukavat ribsipalat.

Aiemmin kokkaamamme, aloituskuvassa näkyvät, paksumman lihakerroksen omaavat palat onnistuivat tosi hienosti näin. Nuo ohuemmat, alla olevassa kuvassa pinoonpannut pääsivät kuivumaan turhan paljon, mutta syötyä tuli nekin, sen voin taata.

VILLISIKARIBSIT

Lado villisikaribsit uunipellille ja paahda 100 asteen lämmössä reilu noin tunti. Tämän esikypsennyksen voit tehdä jo ajoissa ennen grillikypsennystä.

Laita luiset lihat grilliin ja grillaa vielä molemmin puolin noin 4 minuuttia per puoli.

Mausta lautasella rouhimalla mustapippuria myllystä ja ripsimällä päälle sormisuolaa.

Me nautimme villisikaribsimme Ahvenanmaalla pannun hitaan oluen Stallhagenin Delikatin voimin. Tykkäsimme kaikki tuosta vieraidemme tuomasta oluesta.

Villiyrttejä ja kyyttöä Pappilanpuistossa

Lauantaina aurinko paistoi ja mieli oli iloinen, kun kurvasin autollamme villiyrttitapahtumaan Lopen Pappilanpuistoon. Tilan isännät olivat järjestäneet tämän häppeningin yhdessä Puhtaiden makujen puolesta ry:n kanssa.

Entisen kappalaisen talo miljöineen oli tosi idyllinen, varsinkin kun näkyä säesti lampaiden määkiminen, kanojen kaakatus, hevosten hirnunta ja lehmien ammuminen unohtamatta koirien tuliaishaukuntaa.

Pappilanpuistossa järjestetään myös pieniä yksityistilaisuuksia ja esimerkiksi aamiaiskattausta. Hannun keittiöstä tarjoillaan lähiruokaa, josta suurin osa on jopa omalta tilalta saatua.

Villiyrttipäivän asiantuntijoina meitä opasti kokkausnäkökulmasta Kämp Signen keittiöpäällikkö Sami Tallberg ja kasvientunnistusvinkkelistä biologian ja kestävän kehityksen professori Mauri Åhlberg. Kurssilaisia paikalle oli saapunut noin neljäkymmentä ja myös me kommentoimme kokeilujamme ja tietojamme Samin ja Maurin opastuksen ohella.

Päivä alkoi tutustumisella muutamiin ennaltapoimittuihin villikasveihin. Sitten talsimme lehmihakaan kyyttöjen ohitse keräämään aineksia päivän ateriaa varten.

estetiikkaa eläimille(kin) Pappilanpuistossa

Herkän kaunis lemmikki osoittautui syömäkelpoiseksi, joskaan makua tässä kukassa ei kauheasti ollut. Koristeena kukka olisi silti hieno vaikka leivoksissa tai salaatissa.

Koiranputken kukat olivat uusi tuttavuus kaikessa maukkaudessaan. Putkilokasvien joukossa on kuitenkin myös myrkyllisiä lajeja, joten tunnistaminen on ehdottoman tärkeää. Tunnistamisessa hyvänä apuna professori Mauri mainosti itsellenikin tuttua Luontoportti-sivustoa. Tuo sivusto toimii kahdeksalla kielellä ja sisältää myös kasvien tunnistusosuuden eri ominaisuuksien perusteella. Kannattaa käydä tutustumassa!

Keräilyn jälkeen lajittelimme löytömme, huuhtelimme ne ja Sami alkoi kokoamaan saaliista salaattia.

villejä kuivumassa

Ravintola Luomon keittiömestari ja ravintoloitsija Jouni Toivanen apujoikkoineen hääri paitsi keittiössä myös grillin äärellä loihtien meille villikasviksista ja Pappilanpuiston omista tuotteista herkullista ruokaa.

Pöytään katettiin vinegretilla maustettua villiyrttisalaattia, lähiravintola Timjamista ostettua maalaisleipää...

...isäntä Hannun friteeraamia nokkosia...

...munakokkelia viheriöitynä koiranputkella ja maksaruoholla...

...kyyttöä grillattuna. Grilliin päätyi sekä kuvassa näkyviä ulkofileitä että kuvepaistia.

Allekirjoittanut kokosi seuraavanlaisen ihanan kesäisen annoksen, josta löytyy myös Pappilanpuiston pellosta aamuvarhaisella nostettuja perunoita. Potut keitettiin maahumalan maustamassa vedessä ja kattilan päälle nostettiin kunnon kimpale voita. Majoneesi, joka kuvassa väikkyy lihan päällä, on maustettu piparjuuren voimalla. Etikan sijasta Jouni Toivakka laittoi majonesiin ketunleipiä.  Tarvitseeko edes mainita, että oli nautinto haarukoida tätä settiä lehmien ammuessa taustalla ja puheen soristessa ruuan ympärillä muiden kurssilaisten kanssa!

Ruokailun jälkeen Sami Tallberg esitteli vielä navetan ylisillä Villiyrttikeittokirjansa sisältöä Mauri Åhlbergin kommentoidessa tunnistusasioihin. Tuosta kirjasta on tulossa muuten uusi painos keskiviikkona, johon on lisätty noin 10 uutta kasvia. Siinä kuunnellessa mussutimme keltamataralla täytettyjä suklaakonvehteja.

Loppuun Christer Lindgren vielä kertoi lyhyesti PMP:n toiminnasta ja kehotti ihmisiä liittymään yhdistykseen ajamaan puhtaiden makujen asiaa.

Koko päivä oli leppoisuudessaan, herkullisuudessaan ja aurinkoisuudessaan hyvin mielenkiintoinen. Jäi hyvä mieli!

Vuohenjuustoa -putkella

JOS tykkää vuohenjuustosta, tässä vinkki sen nauttimiseen.

VUOHENJUUSTOA VUOHENPUTKELLA

Kerää vielä hiukan supullaan olevia vuohenputken alkuja. Huuhtaise ja kuivaa ne.

Asettele ylle vuohenjuustoa.

Lusikoi päälle hunajaa, jota ei ole lingottu ihan tasaiseksi vaan se on hiukan kiteistä. Parasta!

Ripsi ylle vielä sormisuolaa ja hiukan mustapippuria.

Jukka piti tätä hurjan herkullisena. JOS juusto olisi ollut sellaista pehmeän kermaista, olisin minäkin voinut kokonaisuutta maistaa. Nyt jäi markettivalikoiman vuoksi haarukoimatta.

Huippuherkullinen jäätelö ilman konetta ja sekoittelua

Tästä ei kesäjälkiruoka paljoa parane: raparperi-mesiangervo-valkosuklaajäätelö! Mesiangervonkukka tuo määrittelemättömän mielenkiintoista makua kokonaisuuteen. Raparperikin on niin makeaksi keitetty, ettei varmasti ole kirpeää vaan hellän pehmeää. Olen hurjan täpinöissäni tästä jäätelöstä ja mietinkin jo useita makuvaihtoehtoja kokeiltavaksi. Muscovadosokerin ja kallioimarteenjuuren yhdistelmä on seuraavana listalla.

Alkuperäinen ohje tähän jäätelöön löytyy tuoreimmasta Glorian ruoka & viinistä (4/2011) ollen Outi Väisäsen käsialaa. Tuossa ohjeessa jäätelön sekaan laitettiin siirapissa keitettyjä mansikoita ja omenasiideriä sekä vaniljaa. Meillä nämä korvautuivat siirapissa keitellyllä raparperilla, pappilan liköörillä ja kuivatuilla mesiangervonkukilla. Alkuperäinen ohje neuvoo fiksusti keittämään mansikankeittoliemestä siirappia, jolla kauniisti silataan kokonaisuuden pinta ja maku. Minä laitoin raparperien kanssa sen verran enemmän sokeria, että kokoonkeitetty liemi tönkähti yhdeksi palaksi eikä ollut oikein käyttökelpoista. Tämän olisi voinut varmaan välttää lisäämällä ekstrasokerit  vasta siivilöityyn raparperiin.

Kuten ohjeessa, meilläkin jäätelö tarjotitiin lettujen kanssa. Maitona oli kyytön raakamaidon sijaan pakkasen uumenista sulatettu, juuston teosta jäänyt heramaito. Jukka paistoi letut grillin muurikkapannulla.

Kesänautinto, todella!

RAPARPERI-MESIANGERVO-VALKOSUKLAAJÄÄTELÖ

ilman konetta ja sekoittelua, noin 2 ½ litraa

200 g valkosuklaata

1 kananmuna

3 kananmunankeltuaista

1 ½ dl tomusokeria

1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia (tai vaniljasokeria)

4 dl kuohukermaa

200 g mascarponea (tai ranskankermaa)

siirapissa keitetyt raparperit

400 g raparperia

1 rkl voita

3 dl ruokosokeria

1½ dl pappilan likööriä (tai siideriä tai mehua)

2 tl kuivattuja mesiangervonkukkia (tai 1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet ulosraaputettuna)

Valmista ensin raparperit. Pilko raparperinvarret. Ruskista voi kevyesti kattilassa. Sekoita joukkoon sokeri. Lisää pappilan likööri ja mesiangervonkukat. Lisää raparperinvarret ja keitä noin 10 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja anna raparperien jäähtyä liemessään 15 minuuttia. Siivilöi raparperi.  Keittele liemestä halutessasi miedolla lämmöllä siirappia puolisen tuntia, joskin silloin sinun täytyy miettiä uudelleen sokerimäärää ja sen lisäämisajankohtaa.

Sulata suklaa vesihauteessa tai vähitellen mikrossa tämän tästä sekoittaen.

Vatkaa kerma ja mascarpone keskenään pehmeäksi vaahdoksi.

Riko kananmuna ja keltuaiset metalli- tai lasikulhoon. Valkuaiset voit käyttää lettutaikinaan. Mittaa sokerit ja mesiangervonkukat joukkoon. Nosta kulho poreilevaa vettä sisältävän kattilan päälle. Veden tulee juuri ja juuri koskettaa kulhon alapintaa. Vatkaa seosta sähkövatkaimella 7 minuuttia kunnes vaahto on vaaleaa. Nosta kulho työpöydälle ja vatkaa vielä hetki. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa. Sekoita joukkoon myös kermavaahto sähkövatkaimella.

Kaada puolet jäätelömassasta astian pohjalle ja lisää päälle raparpereja. Kaada tähän päälle loput jäätelöstä ja tähän päälle loput raparperit. Sekoita raparperit ja jäätelö nyt keskenään pystyynasetetulla veitsellä massaa pitkin vedellen.

Suojaa astia kannella tai foliolla ja pane pakastimeen vähintään kuudeksi tunniksi vuuan koosta riippuen.

Ota jäätelö pois pakkasesta muutamaa minuuttia ennen tarjoilua, jotta siitä on helpompi tehdä palloja.

LETTUTAIKINA

5 dl maitoa

3 munanvalkuaista

1 ½ dl vehnäjauhoja

1 dl ohrajauhoja

½ tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä

voita paistamiseen

Sekoita lettutaikinan aineet kulhossa. Anna tekeytyä (jääkaapissa) ainakin tunti.

Kuumenna pannu ja lisää nokare voita. Kaada taikinaa pannulle ja paista lettu rapeaksi molemmin puolin. Lisää voita pannulle ja toista kunnes lettutaikina on loppu.

Tarjoa letut kuumina kylmän jäätelöpallon kanssa.

Vinkiksi muuten, että myös Ankerias Vipunen on käyttänyt mesiangervoa jäätelönteossa, hiukan eri tavalla tosin.

Porvoonmitalla etanoita Timbaalissa

Aurinkoinen, jopa helteinen sää houkutteli perheemme tekemään pienen aamupäiväretken lauantaina. Tuumimme ensin menevämme Helsinkiin, mutta sitten ajatukset kurvasivatkin Porvooseen. Ilmeisesti toiveemme ajanvietosta siellä eivät olleet ihan samanlaiset, sillä siksakatessani Jokikatua pitkin pikkupuodista toiseen perhe alkoi tympääntyä. Vaikken ostanut paljon mitään, minusta on hauska ihastella putiikkien sisustusta, esillepanoa ja kauniita tuotteita. Design Delistä tilasin lusikan "Hyvää ruokahalua"- tekstillä ja mietin, että JOS kukkaronnyörit olisivat olleet löysemmällä, lusikoita olisi voinut ostaa vaikka kahdeksan ja asettaa kattauksen alkuun koristeeksi.  Design Ihania:sta ostin pienen kipon limenvihreillä sydämillä.

Kävimme oluella, siiderillä ja mansikkamehuilla Porvoon Paahtimossa - jo virkistyi shoppailunuhjaantunut miehenmielikin. Lapset nauttivat silminnähden croissanteistaan ja minä Pienen Marenkitehtaan marengista. Nyt googlettaessa huomasin Pienen marenkitehtaan tarjoavan myös seksuaaliterapiaa...Mitä tuohon nyt virkkaisi :).

Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola Timbaali oli etukäteen päätetty aterointikohde. Onneksi näin, sillä puoleltapäivin aurinkoinen terassi loi viihtyisän tunnelman, jota ruuat kohottivat aina vain ylemmäs. Myös listalle tehdyt viinivalinnat olivat onnistuneita.

Lapset tykkäsivät eniten seurailla viinimäkikotiloiden hidasta liikehdintää lasin alla. Ravintolassa on joskus kasvatettu omiakin kotiloita ruokapöydässä tarjottavaksi, mutta tarjoilijan mukaan touhu lopetettiin työläytensä vuoksi. Nyt etanat saapuvat iloksemme Italian Piemontesta.

Minä otin alkuun etanoita ja tatteja smetanalla. Valkoviininä oli mielenkiintoisen petroolinen Willm Riesling Alsace Grand Cru, josta pidin hurjasti. Kokonaisuus eksölent!

Jukan Roquefort etanat olivat myös hyviä, mutta eivät yltäneet oman annokseni tasolle.

Lapset eivät etanoista ruokana niin perusta, joten heille tilattiin ne iänikuiset lihapullaranskikset. Lihapullat olivat aika mauttomia ja suurin osa niistä jäikin lasten lautasille. Timbaalissa oli huomioitu estetiikka myös lasten annoksissa, mistä plussaa.

Pääruuaksi me aikuiset otimme etanoita ja haudutettua porsaan poskea. Hui miten hyvää ja kaunista! Posket olivat niin kypsiä, että hajosivat jo pelkästä haarukan kosketuksesta. Huomatkaa vahvan lämpimät auringonsäteet ja kuunnelkaa - ei yhtään lasten kitinää! Nautinto!

Timbaali oli tunnelmallinen sisältäkin, mutta täytyy sanoa että osin katteella suojattu, isohko terassi oli kyllä ihan huippu!

Siinä se aamupäivä sitten vierähtikin ja oli aika palata kotiinpäin. Matkalle kuuntelimme Jali ja Suklaatehdasta, joka jäi muuten jännään kohtaan juuri kun lapset nukahtivat ja cd oli pakko hiljentää.

Kesäjuomia: Pappilan likööri ja limellä raikastettu raparperijuoma

Aina ei aikuisillekaan halua tai sovi tarjota alkoholipitoisia juomia. Silloin on kiva tukeutua johonkin itsekeiteltyyn juomaan, joista tässä pari kivaa yksilöä. Molemmat toki sopivat myös plantrinkiksikin. Onkohan tuo muuten murresana meiltäpäin? Tarkoitaan siis lantrinkia tai plissiä.

Pappilan likööri on nuorista mustaherukanlehdistä keitelty juoma, jonka opin pari vuotta sitten Jukan isän puolisolta. Tätä juomaa oli tarjottu ennen kuulemma ruustinnoiden toimesta tervetuliais- tai seurustelujuoma, sillä pappilassa ei viinaksia tarjottu. Juoma on ihanan raikas, alkoholittomuudessaan alkoholimainen ja sopii mainiosti kesään. Jotkut ohjeet kertovat juoman säilyvän pari viikkoa, mutta kyllä meillä on juotu vielä keväällä viimekesäisiä "liköörejä".  Appelsiineja ja hunajaa-blogissa keitos tunnetaan Louhisaaren juomana.

PAPPILAN LIKÖÖRI

5 litraa eli puoli ämpäriä pienehköjä, uusia mustanviinimarjanlehtiä
50 g sitruunahappoa (saa apteekista)
5 l vettä
750 g sokeria

Kaada 5 litraa kiehuvaa vettä lehtien ja sitruunahapon päälle.
Anna seistä vuorokausi.
Siivilöi lehdet pois.
Kiehauta liemi sokerin kanssa.
Pullota hyvin pestyihin, uunin kuumotuksessa puhdistettuihin pulloihin.

Juomaa voi käyttää vedellä, kivennäisvedellä tai spritella laimennettuna. Juomalla voi myös maustaa esimerkiksi teetä tai viinaa.

Tämä toinen, raparperipitoinen juoma on uutukainen löytö Elinan Chocochili-blogista. Juoma on hurjan kauniin värinen ja miellyttävän makuinen. Tuoreen inkiväärin puuttuessa lusikoin sekaan inkivääritahnaa. Tahna ei tietenkään korvaa aitoa tavaraa, mutta saatiinpahan sekaan inkiväärinmakua mielenkiintoistamaan kokonaisuutta. Elina vinkkaa, että vaalea rommi sopii juoman kanssa hyvin yhteen.

LIMELLÄ RAIKASTETTU RAPARPERIJUOMA

6 suurehkoa raparperinvartta

2 l vettä

2x2 cm pätkä tuoretta inkivääriä TAI ½ tl inkivääritahnaa

2 dl ruokosokeria

1 limen mehu

jääpaloja (ja mintunlehtiä) tarjoiluun

Pilko raparperit. Lisää palat veden kanssa kattilaan. Raasta tai lusikoi sekaan inkivääri.

Anna kiehua miedolla lämmöllä tunnin ajan.

Siivilöi juoma ja lisää sokeri. Anna jäähtyä kunnolla.

Lisää jääkaappikylmän juoman joukkoon limen mehu. Tarjoile jääpalojen (ja mintunlehtien) kanssa.

Raidallinen peuralasagne ilman uunia

Saimme jo talvella ystäviltämme tuliaisiksi pakastettua peuranjauhelihaa. Olemme jemmanneet arvokasta lihaa, sillä riistan saaminen on meille harvinaista. Männä sunnuntaina päätimme sitten ottaa puoli kiloa tätä aarretta käyttöön ja kyllä maistui. Lahjan antajat vinkkasivat lihan olevan kovin vahvan makuista, mutta ainakaan tällä lailla valmistettuna lihan maku ei pompannut mitenkään ärtsynä esiin vaan oli oikein maukasta.

Peruslasagnen uuniinlykkäämisen sijaan päädyimme keittämään Nellen perheeltä tuliaisiksi saamamme raitaiset lasagnelevyt kattilassa.

Perfektionisteille vinkattakoon, että pastalevyt eivät olleet tasalevyisiä saatikka -raitaisia. Meille kelpasi oikein hienosti, mutta jollakin tarkemmalla tyypillä olisi voinut mennä palkokasvi nenään.

Kokosimme pitkään haudutetun peuranlihakastikkeen, valkokastikkeen ja pastalevyt suoraan lautaselle. Lisäsimme väliin muutaman minuutin höyrytettyä vihreää parsaa, jotta annoksesta saatiin korkeampi ja keväisempi. Pastalevyjen kanssa sai olla aika nopea, jotta ne eivät jumittuneet toisiinsa kiinni.

Maku ja ulkonäkö oli oikein onnistunut, joskin jälkimmäisessä olisi vielä sorvaamisen varaa. Suosittelemme!