torstai 25. huhtikuuta 2013

Sakura

Kun sain käsiini japanilaisen keittokirjan Sakuran, ihastuin jo ensisilmäyksellä valkoisiin kansiin ja kukkaiseen paperinyöriin kansien ympärille. Olen aina ollut "kansi-ihminen". Kirjastossakin tuntemattoman teoksen mukaanlähtöprosentti on paljon suurempi jos kannet ovat mielenkiintoiset.

Sakuran on koonnut kuusihenkinen työryhmä. Reseptit ovat Satomi Sugimoton käsialaa. Yumessa, Olossa ja Bläkissä työskennellyt Satomi on kotoisin Japanin Niigatasta.

Yksi työryhmän kirjoittajista, Christer Lindgren, toteaa kirjan alkusanoissa, että "vieraan kulttuurin, myös ruokakulttuurin jäljentäminen toisessa, kaukaisessa ympäristössä ei yleensä onnistu. Siksi oli tärkeää luoda kahden gastronomisen kulttuuripiirin kulttuurin kohtaaminen helsinkiläisessä miljöössä". Mielestäni juuri tässä on onnistuttu. Resepteissä seisovat rinnakkain mustikka ja shiratamako-riisijauho sekä katajanmarjamarinoitu silakka ja inkivääri. Japanilainen ruokien asettelu istuu hyvin valittuihin helsinkiläismaisemiin.
Monipuoliset reseptit kauniin yksinkertaisine esillepanoineen ovat hyvin houkuttelevia. En ole kokeillut vielä yhtäkään reseptiä, mutta olen lehteillyt kirjaa usein ihaillen ja tunnelmoiden. Ensimmäinen testiresepti voisi olla teriyaki-loimulohi ja vartaisiin pujotetut riisipallot tai "kozakana no kanroni" eli karamellihaudutetut muikut. Nabe-padan ympärille kokonntuminen ystävien kanssa voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto. 
Jos joskus olenkin mutissut Liisa Valosen kuvista jotain vähemmän kehuvaa, nyt valokuvaaja saa minut henkäilemään ihastuksesta. Hän on tavoittanut ruokien herkullisuuden upean elegantisti. Pidän hurjasti siitä, että annokset on viety paitsi heleän kauniiseen koivumetsään, myös raffiin kaupunkimaisemaan, jossa betonin ja lasin kovuus yhdistyy hienosti maki- ja sushipaloihin. Ihmisten mukaantuominen kuviin tuo lämpöä ja mielenkiintoa kokonaisuuteen. 
Hakemisto löytyy kirjan alusta vain otsikkotasoisesti, mutta tämäkään ei haittaa minua. Se sopii  hyvin kirjan viipyilevään tyyliin ja pistää lehteilemään kauniita sivuja aina uudestaan ja uudestaan.

Sakura keittokirja on saatu arvostelukappaleena.

2 kommenttia:

Herkkusuun Lautasella kirjoitti...

japanilaisen ruoan valokuvaaminen ja sen hengen välittäminen onkin vaikeaa...miten saada välitettyä se minimaalisuus, se henkevyys ja rauha joka ruoasta hillitysti hohkaa. japanilainen ruoka on raakaa puhtautta, (jos niin edes voi sanoa)

Merituuli kirjoitti...

Olen Herkkusuu ihan samaa mieltä. Tässä kirjassa henki on mielestäni toteutettu hienosti: iloisesti, kepeän elegantisti, ei jäykästi. Kirjaa on ilo selailla ja selailusta inspiroitua.

Blog Widget by LinkWithin