Vuosi käynnistyi vaarallisella pettymyksellä: possunkorvasalaatti

Possunkorvasalaatti on odotuttanut tekemistään meillä jo pitkän tovin. 

Maistoimme moista Jukan kanssa Spotted Pig-ravintolassa New Yorkissa kesällä 2017 ihastuen hurjasti. 

Bloggaajakollegakamullamme Kulinaarimurulan Jaanalla on kyseisen ravintolan omistajan April Bloomfieldin kirja "a girl and her pig", josta ohje kyseiselle salaatille löytyy. Viestittelyjen jälkeen olimme melko varmoja että mekin hommaan pystyisimme, vaikutti suoraviivaiselta ja helpolta. 

Korvien hankinnan jälkeen projekti siasta salaatiksi alkoi polttamalla korvakarvat tohottimella. Haju ei ollut miellyttävä, joten olimme tyytyväisiä että teimme sen ulkona. Tämän jälkeen siirsimme korvat pakastimeen odottamaan sopivaa kokkailuintoa ja sitä että saisimme hankittua ankanrasvaa. 

 Kuluneen vuoden alussa viimein toimeennuin tunteja ottavan reseptin kanssa lomapäivänä.

Leikkasin korvat esimerkkisalaatin mukaisesti ja upotin ne ankanrasvaan. Neljään korvaan riitti kapeassa astiassa kaksi tölkkiä ankanrasvaa. Viivytin korvia neljä tuntia uunissa miedolla lämmöllä, jolloin korvien rustoinen (tms. valkoinen) osuus pehmeni mukavasti tehden korvista ihan lötköt. Annoin korvien jäähtyä rasvassa reilun tunnin.

Korvien jäähtyessä sekoitin salaatin. Ohjeistettuja endiivejä ei meidän kaupassamme ollut, joten revin joukkoon Cosmopolitania. Leikkasin sitruunan kalvottomaksi, mikä osoittautui muistikuvaani nautinnollisemmaksi toimeksi. Jäljellejääneet roippeet pusersin nyrkissä salaatinkastikkeen sekaan, josta tuli tarkalla mittailullakin liian sinappinen ja kirpsakka. Korjailin makuja hiukan, mutta mietin josko korvien rasvaisuus kaipasi sitten niin kipakan kastikkeen. 

Korvien jäähdyttyä nostin ne rasvasta, valutin hetken ja kuivasin varovasti. Korvan pinta irtosi ensimmäisen kohdalla helposti, enkä usko sen olleen tarkoitus. Muiden kolmen kohdalla osasin olla vielä varovaisempi. 

Korvat upotettiin 180 asteiseen öljyyn frittaantumaan. Onneksi olin lukenut ohjeen huolellisesti loppuun. Siinä meinaten varoitettiin öljyn roiskuvan poikkeuksellisen paljon. En uskaltanut sulkea kattilaa kannella, koska pelkäsin öljyn lämpötilan nousevan liikaa. Varasin vierelle foliota, jonka laitoin heti korvan upottamisen jälkeen kattilan ylle. Öljyn alkaessa poksua ja roiskua hyvin voimallisesti kiitin varautuneisuuttani. Ilman peittävää foliokantta olisin todennäköisesti saanut päälleni komean pamauksen säestyksellä polttavan kuumaa öljyä. Ja minä sentään olen fritannut useamman kerran ja vaikka mitä. Onneksi pahin poksuna laantui loppua kohden ja valmis korva oli melko turvallista nostaa öljystä, laittaa valumaan ylimääräiset öljyt pois ja maustaa saman tien suolakiteillä. 

Lopputuloksena lautasellamme oli liian kovaksi friteerattu possunkorva turhan kirpeällä salaattipedillä. Annos ei päässyt lähellekään sitä makuelämystä jonka koimme Spotted Pig-ravintolassa. Toisaalta on hyvä että ravintolassa tehtyä ruokaa ei pysty toisintamaan kotona, mutta toisaalta tuntien tuhraantuminen mitäänsanomattomaan ruokaan on turhauttavaa. Varsinkin kun altisti itsensä vielä sille poksuöljylle. En tiedä missä meni vikaan, sillä teimme mielestämme kaiken kirjan ohjeen mukaan. 

Mieleen hiipi aiempi vastaava projektimme sianpäästä Michelin-ruokaa. Onnistuminen ei tuolloinkaan ollut läsnä lopputuloksessa. 

Parasta mitä tästä kokemuksesta jäi käteen on ankanrasvat, jotka ovat jo kahdella aterialla jatkojalostuneet Hawksmoorin perunoiksi. 

Plääh. 

Loistavat juusto-perunakroketit serranolla

Minä rakastan kroketteja! Tilaan niitä melkein aina tapaspöytään Espanjassa reissatessa. Parhaimmillaan rapsahtavan rapea, ohut kuori yhtyy maistuvaan täytteeseen, jonka ei todellakaan tarvitse olla silkoisen siloinen. Huono puoli kroketeissa on että niillä saa helposti poltettua kitalakensa. 

Taannoiseen vieraspöytään tein Glorian ruoka & viini-lehden 3/2017 ohjeella juustoisia perunakroketteja lisäten sekaan vielä serranoa. Varsinkin aikuiset pitivät kauniin ruskeista, friteeratuista palloista kovasti. 

Alkuperäiseen ohjeeseen verattuna saimme pyöritettyä taikinasta enemmän palloja. Kananmunia meni sitä rataa sitten tuplaten. Ohjeen vehnöjauho- ja korppujauhomäärä on ohjeellinen, sitä saattaa mennä enemmänkin. Kroketit oli helppo muotoilla ja tehdä tällä ohjeella, joten teemme taatusti näitä toistekin. Kroketit ovat myös siitä käteviä, että perunasoseen voi valmistaa ja maustaa jääkaappiin jo vaikka edellisenä iltana. 

Blogista löytyy aiemmin hiukan eri tyyliin valmistetut korvasienikroketit ja hauki-kapriskroketit.

JUUSTO-PERUNAKROKETIT SERRANOLLA
30 kpl

1 kg jauhoisia perunoita
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
3 rkl huoneenlämpöistä voita
½ tl suolaa
1/4 tl valkopippuria
1/4 tl chilihiutaleita
200 g manchego-juustoa
150 g serranoa pilkottuna

leivitykseen
4 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
3 dl panko-tai korppujauhoja

friteeraukseen
monta desiä rypsiöljyä

Pese perunat. Keitä perunat kuorineen. Kuori perunat kuumina. Painele siivilän läpi soseeksi. Lisää hienonnettu persilja, voi ja mausteet. Sekoita. Peitä seos kelmulla. Laita jääkaappiin noin 2 tunniksi. 

Raasta juusto ja pilko serrano. Lisää ne perunasoseen joukkoon. 

Pyörittele seoksesta tasakokoisia palloja. 

Riko kananmunat lautaselle. Vatkaa niiden rakenne rikki. 

Laita toiselle lautaselle vehnäjauhoja.

Laita kolmannelle lautaselle korppujauhot. 

Pyörittele perunapallot ensin huolellisesti vehnäjauhoissa, sitten kananmunissa ja lopulta korppujauhoissa niin ettö pallot ovat kauttaaltaan kuorruttuneet. 

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 180 asteiseksi. Paista kroketit öljyssä muutamassa erässä kullanruskeiksi. Laita valuttamaan ylimääräiset öljyt talouspaperin päälle. Tarjoa heti. 

Haukitempura - nopeaa ja maistuvaa

Hauki on hyvää, kuumassa öljyssä kypsennetty ruoka on melkein poikkeuksetta hyvää ja itsetehty majoneesi on hyvää. Yhdessä ne ovat ihan loistavia! Tähän kolminaisuuteen päädyttiin ennen reissua kun tutkailimme jääkaapin ja pakastimen sisältöä. Olut sinetöi päätöksen. 

Tempura on japanilainen friteeraustyyli, jossa ohuen, rapsakan kuoren alla piilee mehukkaita vihanneksia, äyriäisiä tai kuten meidän tapauksessa vaaleaa kalaa. Hirame-no-me blogissa on kerrottu paljon tempurasta ja seuraavassa postauksessa vielä ohjeistettukin moinen. Sieltä otimme siis tällä kertaa mallia. 

Ravintola Mikko Utterissa nautiskellessa kuulimme kokilta vinkin että tempura-taikinan tulee olla kylmää lisättäessä kuumaan öljyyn. Näin pinnasta saadaan ohuempi ja rapskampi. Tässä ohjeessa homma on hoidettu jääpalan avulla. 

Unohdin kieritellä kalat ensin jauhoissa ennen tempurataikinaan lisäämistä. Hyvin toimi niinkin, joten laitoin ohjeeseen vehnäjauhokierittelyn sulkuihin. 

Tempura tarjotaan ruuansulatuksellisistakin syistä yleensä daikonin kanssa. Meillä ei sattunut olemaan jääkaapissa lojumassa yhtään moista, joten syöminen suoritettiin majoneesin avulla. Ei huono sekään. 

TEMPURA-TAIKINA

1 muna
2,5 rkl vehnäjauhoja
1 iso tai muutama pienempi jääpala

vettä (tai olutta)

Riko kananmuna kulhoon ja lisää jääpala sekä jauhoja. Vatkaa tasaiseksi taikinaksi. Lisää vähitellen vettä tai olutta, kunnes taikinan koostumus on löysän lettutaikinan oloinen. 

TEMPURAN PAISTAMINEN

rypsiöljyä
vaalealihaista kalaa fileenä, meillä nyt haukea
suolaa
pippuria(vehnäjauhoja)

Leikkaa kalafileet suupalan kokoisiksi. Mausta kala suolalla ja pippurilla. (Kierittele kalat ensin jauhoissa ja) kasta sitten tempurataikinaan. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa n. 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen vaikkapa digitaalista paistolämpömittaria, jonka anturin voi laittaa kuumaan öljyyn. 

Nosta ne taikinoidut kalapalat kuumaan öljyyn pienissä erin. Kääntele välillä. Kun tempuran kuori on paistunut kullanruskeaksi, nosta ne lautaselle kaksinkerroin taitellun talouspaperin päälle. Jos käyttämäsi kala on ruotoista, kuten haukikin on, sen voi uppopaistaa kahteen kertaan, jolloin pienimmät ruodot pehmenevät.

Katkarapupallot ja loistava luumukastike

Viikonloppuna saimme ystäväperheen yökylään ja päätimme kokata aasialaisia ruokia. Emme ruvenneet vaivaamaan päätämme sen enempää tulevatko maut ja ruokalajit Vietnamista, Kiinasta tai mistä-ikinä. Tavoitteenamme oli täyttää pöytä ja vatsat hyvällä ruualla. Näin kävi. 

Yhdeksi ruokalajiksi päätyi katkarapupallot luumukastikkeella. Hakkeloidut äyriäiset yhdistettiin mm. thaibasilikan ja limenkuoren kanssa maistuviksi pikkupalloiksi, jotka dipattiin yllätyksellisen loistavaan luumukastikkeeseen. Seurasin ohjetta muuten orjallisesti, mutta epähuomiossa menin humpsahuttamaan viismaustetta myös pulliin pelkän kastikkeen sijaan. Lopputulema oli silti todella hyvä. 

  

friteerattu ja keitetty

Ratkaisevin ero alkuperäiseen reseptiin verrattuna lie siinä, että vedessä keitettäväksi tarkoitetut pallot sujahtivat meillä kuumaan öljykylpyyn (mikä ei lie yllätys blogiamme seuraaville henkilöille). Meistä katkarapupallot olivat näin maukkaampia ja herkullisemman näköisiä, sillä kokeilimme kyllä myös keittämistä. 

Reseptit kirjasta Parhaat reseptit Aasia. 

KATKARAPUPALLOT

16 kpl pieniä palloja

30 (tiikeri)katkarapua kuorittuna ja suolistettuna

2 rkl seesaminsiemeniä (meillä mustia)

½ nippua kevätsipulia

½ nippua thaibasilikaa

1 limen raastettu kuori

1 rkl (maapähkinä)öljyä

1 rkl maissitärkkelysjauhoa

(1 tl viismaustetta)

suolaa

valkopippuria

friteeraukseen rypsiöljyä

Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla. Hienonna kevätsipuli ja thaibasilika. Paloittele pieniksi paloiksi myös katkaravut. 

Yhdistä kaikki reseptin aineet, suolaa saa mennä reippaasti. 

Muotoile massasta 16 pyöreää palloa. Säilytä kylmässä mikäli et friteeraa heti. 

Lämmitä öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. Hyvänä apuna öljyn oikeanlämpöiseksi saattamisessa on digitaalinen paistolämpömittari. Laske pallot varovasti öljyn sekaan muutamassa erässä. Kypsennä muutama minuutti kunnes pallot ovat läpikypsiä. Laske valmiit pallot hetkeksi talouspaperin päälle valuttamaan itsestään ylimääräiset öljyt.

Tarjoa dippikastikkeen kanssa lämpimänä tai kylmänä. Kumpikin toimii.

Jos haluat keittää pallot, kiehauta vettä kattilassa. Kypsennä palloja pienissä erissä 2-3 minuuttia läpikypsiksi. 

  

LUUMUKASTIKE

½ punaista chiliä
30 g tuoretta inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
200 g luumuhilloa (meillä itsekeiteltyä luumumarmeladia)
1 tl viismaustetta
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl kanafondia (meillä possulientä)
1 tl riisietikkaa

Poista chilistä siemenet ja hienonna. Kuori inkivääri ja valkosipuli, hienonna nekin. Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään. 

* * *

Tämän reseptin myötä tuli mieleen, että jostain kumman syystä meitä viehättää syödä mereneläviä usein myös pallon muodossa. Blogista löytyy ainakin ohje kanelipuikotetuille haukipullille, limppua ja kylmäsavusilakkaa yhdistelevä "voileipäkakkupallo", hauki-kapriskuorukat ja savumuikku-perunapallot. Budjettisein voisi pihvin sijaan pyöritellä hyvinkin palloksi, samoin haukipihvit.

Kanelipuikkoiset kalapullat

Ihan tyhmä nimi, myönnetään, mutta kuvaava omalla hölmöllä tavallaan. Sillä haukijauhelihasta nämä pallurat on todella pyöritelty ja kaneli niihin tosiaan on tökätty. Mainioita, eikö? Kivan ulkonäön lisäksi kalat ovat ihanan raikkaan makuisia sitruunaisen majoneesin kanssa. Pidimme myös rapsakasta pinnasta. 

Appelsiineja ja hunajaa-blogin Jael jakoi hetki sitten maailmalle kalakebabien ohjeen. Innostuin siitä heti mainion esillepanon vuoksi. Meillä on myös jatkuvasti haussa uusia käyttökohteita pakastimestamme runsaasti löytyvälle haukijauhelihalle. 

Maustoin kalan melkein samalla tavalla kuin Jael, vain jeera jäi uupumaan. Sekin siksi että sitä ei kertakaikkiaan maustekaapissa ollut. Tilalle laitoin korianterinsiemeniä. Chilisyys oli meillä lasten vuoksi hyvin maltillinen - sillä lopputulemalla etteivät lapset kuitenkaan syöneet näitä maistamista enempää. 

Osan kalapullista kypsensin uunissa kuten Jaelkin, mutta osan paneroin ja friteerasin. Pidimme jälkimmäisistä vielä alkuperäisiä enemmän, sillä rapsakka pinta toi lisämielenkiintoa settiin. 

Käytimme kalapalluroiden teossa tosiaan pakkasesta ongittua haukijauhelihaa, joka sulamisen jälkeen oli melko vetistä. Palloksi muotoillessa kala tuppasi karkailemaan käsistä, mutta riittävän napakalla puristelulla kalamassasta sai lopulta aika helposti pyörylöitä. 

KORIANTERISET HAUKIPULLAT KANELILLA

300g kiinteälihaista valkoista kalaa (jauhettuna), meillä haukea

kourallinen lehtipersiljaa

kourallinen korianterin lehtiä

1 pieni (puna)sipuli

1 tl luomusitruunan kuori ja mehu

1 murskattu valkosipulinkynsi

1 mieto chili pilkottuna ja siemenet poistettuna

1 tl murskattuja korianterinsiemeniä

1 kananmunan keltuainen

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä pinnalle ja alle

kanelitankoja

friteeraukseen:

rypsiöljyä

vehnäjauhoja

2 kananmunaa

korppujauhoja + suolaa

Kuivaa kalafileiden pinta ja hienonna kala. Kalan voi hienontaa monitoimikoneessa, lihamyllyssä tai silputa hyvällä veitsellä. Hienonna ja sekoita kalanmassan joukkoon yrtit, sipuli, valkosipuli ja chili. Murskaa korianterinsiemenet morttelissa. Raasta sitruunankuori ja purista mehut, lisää edelleen kalamassan joukkoon. Lisää myös kananmunan keltuainen. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla. 

Kastele kädet öljyssä ja muotoile kalamassasta palluroita. Työnnä kanelitanko valmiiseen pyörylään ja puristele kalamassaa vielä tiiviimmin tangon ympärille.  

Jos haluat tehdä alkuperäisen reseptin mukaan, laita tangotetut kalapyörylät öljytylle leivinpaperille ja paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Jos haluat friteerata kalan, laita yhdelle lautaselle jauhoja, toiselle kananmunaa rakenne rikottuna ja kolmannelle korppujauhoja jotka voi maustaa vielä suolalla.  Taputtele kalapullan pintaan ensin jauhoja kauttaaltaan. Kierittele kala sitten joka puolelta kananmunassa ja lopulta korppujauhoissa.  

Laita rypsiöljy paksupohjaiseen kattilaan lämpiämään. Lämmitä öljy 180 asteiseksi. Hommaa helpottaa kun laittaa digitaalisen paistolämpömittarin mittaamaan lämpöä öljyyn.

Laske kalapyörykät kanelitankoineen varovasti öljyyn vaikka reikäkauhan avulla. Kypsennä läpikotaisin. Nosta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöliinan päälle valuttamaan ylimääräisiä öljyjään.

Nauti sitruunaisen majoneesin kanssa vaikkapa alkupalaksi tai tapas-tyypisenä herkkuna. Meillä näitä tarjottiin isänpäivämenun alkuun.

Raps-akka lehtikaali x 3

Olen antanut itseni ymmärtää, että lehtikaali on hurjan terveellinen. Looginen johtopäätös siis on, että se muuttaa taianomaisesti kaikki ruuat terveellisiksi, ikäänkuin kuningas Midas. Eikö? Sitä myöden meillä on syöty terveysruokia tässä lähipäivinä, alkaen sipseistä. Tänään syötiin kermaista kukkopastaa, joka olisi voinut kuulostaa ja näyttää kovin tuhdilta ilman pelastavaa viherlisää. Kaikki kokeilemamme lehtikaaliasiat ovat olleet oikein onnistuneita, joten tätä vihdoinkin tielleni osunutta kaalia tullaan varmasti kotiuttamaan kaupasta toistekin. 

Mikä on sinun lemppari lehtikaalireseptisi jota meidän kannattaisi testata seuraavaksi?

LEHTIKAALISIPSIT

rypsiöljyä
lehtikaalia
sormisuolaa

Tarvittaessa huuhtele ja kuivaa hyvin lehtikaalit. Revi kaalinlehdet sopivankokoisiksi paloiksi. Me jätimme paksun lehtiruodin pois. Ota esille kattila ja etsi siihen hyvin sopiva kansi. 

Laita kattilaan rypsiöljyä sen verran että saat lehtikaalit uppeluksiin. Kuumenna öljy 170 asteiseksi. Digitaalinen paistilämpömittari on tässä oiva apu. 

Laita lehtikaalit kuumaan öljyyn ja paina heti perään kattilankansi hetkeksi. Lehtikaali meinaten präiskyttää kaikessa vetisyydessään niin paljon, että muuten on lähitienoo keittiöstä ihan öljyssä. Kun poksahteluääni loppuu, ota kansi pois. Lehtikaali tummuu hieman rasvakylvyssä, mutta älä huoli, näin kuuluukin. Nosta muutaman minuutin öljyuinut lehtikaali kattilasta pois reikäkauhan avulla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Käännä välillä lehtikaalit toisinkin päin, jotta molempien puolien poimuista valuu öljyt pois. Ripsi päälle sormisuolaa. Ihastele uudelleen vihertynyttä kaalia, jonka ruskeat laikut ovat muisto vain. 

 LEHTIKAALIA JA KASVIKSIA

kukkakaalia
rypsiöljyä paistamiseen
sipulia siivutettuna
herkkutatteja paloina
lehtikaalia pilkottuna
salviaa
timjamia
piparjuurta
suolaa

Höyrytä kukkakaalinuput napakan kypsiksi. Paista pannulla öljyssä tatteja ja sipuleita. Lisää lehtikaali ja mausteeksi salviaa sekä timjamia. Raasta sekaan myös hiukan piparjuurta. Nakkaa mukaan höyrytetyt kukkakaalit ja mausta lopuksi suolalla. Tarjoa esimerkiksi grilliruuan lisukkeena. 

KUKKO-LEHTIKAALIPASTA

edellispäivän grillattu kukonkoipi
rypsiöljyä paistamiseen
lehtikaalia
1 valkosipulinkynsi
2 sipulia
2 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

keitettyä pastaa
parmesaania

Kuori ja pilko sipulit. 

Irrota kukkoliha luista ja revi sopiviksi paloiksi.

Huuhdo ja kuivaa lehtikaali. Pilko.

Kuullota sipuleita pannulla. Kun sipulit ovat hieman pehmenneet, lisää lehtikaali ja paista muutama minuutti. Lisää kukkopalat lämpiämään. Kaada sekaan kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna keittyä hetki. 

Lisää sekaan vastakeitettyä pastaa.

Raasta annoksen päälle parmesaania.

Olisihan sen lehtikaali-kukkopaistoksen voinut jättää pastatta ja kermattakin. 

Myös tähän settiin olisi käynyt hyvin pari herkkutattia.

Caesar salaatti kalakastikkeella

Kotitekoinen caesar salaatti on ihanan täyteläisen makuista. Erilaiset tekstuurit tuntuvat hyvältä suussa. Kun kastikkeen sekauttaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua, kokonaisuus pysyy tuoreena ja napakkana. Salaatti menisi hyvin itsekseenkin vaikka alkupalana, mutta meillä se syötiin grillatun possun kaverina. Tuhti mutta ah niin ihana annos!

Resepti tähän versioon löytyi Ferran Adrián opuksesta "The family meal". Kirjassa on esitelty edesmenneen El Bullin henksuruokaa. Kaikkiin resepteihin on merkitty raaka-ainemäärät kahdelle, kuudelle, kahdellekymmenelle ja 75:lle. Että kysykää vaan jos kaipaatte valmiiksilaskettuna isompaa settiä. 

Jukka kokosi meillä tämän salaatin. Huomatessaan ettei anjovista ollutkaan jäljellä, mies turvautui thaimaalaiseen kalakastikkeeseen. Ainesosalista paljastaa tuotteen sisältävän 75 prosenttia anjovisuutetta, joten ei ihmekään että se toimi oikein hyvin. Salaatinlehdet lienevät autenttiseen annokseen vääränmoisia, mutta mitäs pienistä. 

Tiesitkö muuten, että ceasar-salaatti on kehitelty italialaissyntyisen ravintoloitsijan toimesta Tijuanassa Meksikossa?

CAESAR SALAATTI

kahdelle

salaatinlehtiä (meillä rucolaa ja pinaattia)

20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

krutongit:

30 g vaaleaa, kuivahtanutta leipää

öljyä

salaatinkastike:

½ pieni valkosipulinkynsi

2 öljyyn säilöttyä anjovista kuivattuna TAI 1 rkl kalakastiketta

1 munankeltuainen

2 tl sherryviinietikkaa

3 rkl rypsiöljyä

20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

Aloita krutongeista. Pilko kuivahteneet leipät pieniksi suupaloiksi. Lämmitä öljy 180 asteiseksi. Uppopaista leipäpalat öljyssä kullanruskeiksi. Nosta leipäpalat pois reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Jäähdytä. 

Laita valkosipulinkynsi, anjovikset tai kalakastike ja keltuaiset korkeaan astiaan. Surrauta sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Lisää öljy ohuena nauhana, kunnes seos on majoneesimaista. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani. 

Laita salaatinlehdet kulhoon. Lusikoi sekaan salaatinkastike juuri ennen tarjoilua ja sekoita. Nosta salaatti tarjoiluvadille. Ripottele ylle loput 20 g parmesaania. Lisää krutongit. 

Vuosi vaihtui napostellessa

Vietimme vuoden vaihdetta siskoni perheen kanssa meillä leppoisissa lapsiperhemerkeissä.

Illalla nautimme pääruuaksi luomupossun lavasta tehtyä nyhtöpossua Jonnan malliin, joskin sämpylät tehtiin hodareista tutulla ohjeella. Alkuun napsimme kuitenkin kuohuvan kanssa jotain pientä.

Friteerasin kasviksia kattilassa. Punajuurista tuli hurjan kauniita, kuppimaisia, mutta ne jäivät hieman nahkeiksi vielä keskeltä. Mietin että ne olisi voinut täyttää vaikkapa vuohenjuustolla tai sinihomejuustolla, kun olisi hoksannut etukäteen. Palsternakat, maa-artisokat ja perunat onnistuivat tosi hyvin. 

Minä kokosin tällä kertaa joulupöydän herkuksi nousseen jallu-skagenin. Nyt tarjoilimme sen voitaikinavohveleiden päältä. Jätin salottisipulin (yrityksistä huolimatta) liian suuriksi paloiksi, joten ne maistuivat liian voimakkaasti. Seuraavalla kerralla annan  kyllä Jukan hakkeloida sipulin tai sitten käytämme ruohosipulia. 

Lapset koristelivat jälkiruoaksi suunnitellut cupcaket. Banaanipitoisiin leivonnaisiin oli upotettu geisha-karkki sydämeksi. Kiittelin joulupukin tuomia vuokia, joista kerrankin näkyi kuvio vielä paiston jälkeenkin. Turhan usein vuokapaperi on niin ohutta, että tummataikinaiset baakkelsit syövät kuvion tylsemmäksi tai kokonaan. Tyhmänä menin heittämään kääreen pois joten en tiedä mitä merkkiä vuuat olivat. 

Panda lähetti meille juuri uuden vuoden aattona ison paketin uutuuskarkkeja. Muut tykkäsivät näiden molempien pussien sisällöstä, mutta minä en pahemmin perustanut laimeanmakuisesta salmiakista yhdistettynä suklaaseen. Lakritsi oli kyllä hyvää!

Uuden vuoden vastaanottajaistraditioksi näyttää muodostuvan Dixit:n peluu. 

Saimme tuliaisiksi siskoni perheeltä kananmunakennoista ja sulatetuista kynttilänpätkistä tehtyjä sytykeruusuja. Aivan loistolahja ulkogrilliä ajatellen ja kierrätystä parhaimmillaan!

Sipsii ja drinkkii fiinistiii

Uuden vuoden aattona on kiva laittaa tarjolle jotain fiinimpää, menneen vuoden kunniaksi ja tervetulotoivotukseksi tulevalle vuodelle. Ihan hyvin se voisi olla vaikka kuvanmukaisesti maa-artisokka- ja perunasipsejä sitruunaisella majoneesilla. Päälle vielä mätiä niin saadaan hiukan väriäkin lautaselle. 

Drinkkinä voisi tarjota vaikka tätä raikasta Jukan löytöä:

LYNCHBURG LEMONADE

2 cl                       viskiä

2 cl                       Cointreau

2 cl                       sitruunamehua

8 cl                       sitruunaista limsaa (esim. Sprite)

Lisää viski, Cointreau ja sitruunamehu cockailravistimeen, lisää aimo annos jäitä ja ravista kunnolla. Kaada jääpaloilla täytettyyn (collins)lasiin. Täytä lasi sitruunalimsalla.

Koristeluun voit käyttää sitruunaviipaletta. 

Sitruunaisen majon, mädin ja sipsin innoitus lähti Olosta, jossa ne tarjottiin perunablini-annoksessa. Olossa pottu oli maatiaisemme Blue Kongo, joka olisi toki kauniimpi. Sinistä perunaa ei vaan nyt löytynyt. Maa-artisokka hiukan paikkasi esteettisyyttä. Minusta tuo muhkurainen juures on hurjan kaunis epäsymmetrisyydessään, pehmeässä vaaleudessaan ja maukkaudessaan! Kuoret kannattaa jättää juurekseen, jotta sipsit saavat kauniin, tummemman reunuksen. 

Mäti tuli makuna aika huonosti esille meidän kokonaisuudessa. Pohdimme, että isommat mätipallerot voisivat tuoda settiin mukavaa suutuntumaa palleroiden pirskahdellessa suussa. Vihreä simpun mäti voisi olla kova juttu tässä kohtaa. 

SIPSIT

perunoita
maa-artisokkia
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa

Pese perunat ja maa-artisokat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä kasvikset mandoliinilla ohuen ohuiksi.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, kasvikset palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta. Maa-artisokat nauttivat noin 160 asteisesta öljykylvystä, perunat voi fritata hieman korkeammassa lämpötilassa, 170-180 asteessa.

Laita kasvislastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta lastut muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.

Toista kunnes pottulastut on friteerattu. 

Anna kasvislastujen valuttaa kunnolla ylimääräiset öljyt pois, jotta saat rapsakan lopputuloksen. 

SITRUUNAMAJONEESI

noin 2 dl

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä

4:n luomusitruunan kuoret
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

päälle: valutettua mätiä

Raasta luomusitruunan kuoret muhjuksi. Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta sitruunankuorilla, suolalla, sokerilla ja valkopippurilla.

Tarjolle laittaessa nakkaa päälle myös mätiä. Jos tähän päädyt, majoneesiastian on syytä olla laakea, jotta jokainen halukas saa sekä mätiä että majoneesia sipsilleen. 

INNOSTAVAA, ILOISTA JA MAISTUVAA

VUOTTA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLEMME!

Perunankuorisipsit

Käsi ylös kuka tykkää siitä Taffelin hölläillään-mainoksesta? Minä en. Se on ÄR-syttävä. Vaikka se kai yksi mainoksen tarkoitus onkin.

Sen sijaan tykkään - ja koko perhe tykkää- kovasti friteeratuista perunankuorista, jotka voittavat maussa mennen tullen parhaimmatkin sipsit. Jos siis teet perunaruokia, pese potut ensin hyvin ja kuori vasta sen jälkeen. Näin saat oivaa ainesta friteeraamiseen. Itse säilytin kuoria pari päivää jääkaapissa kuorimisen jälkeen ja toimivat silti oikein mainiosti.

Minulle tulee väistämättä mieleen näistä perunankuorista yksi aika onnistunut Tallinnan-keikaus, jonka aikana söimme aurinkoisella terassilla näitä rapsuvaisia melko varmasti olutta samaan aikaan siemaillen. Tämä reissu tapahtui ajanjaksona eLa. eli ennen Lasten syntymää, tyttäremme kummien kanssa. Reissusta mainittakoon vain, että tuli syötyä, juotua, laulettua, tanssittua ja...sanoinko jo juotua?

FRITEERATUT PERUNANKUORET

puhtaita perunankuoria

rypsiöljyä

sormisuolaa

Laita öljy lämpeämään paksupohjaiseen kattilaan. Upota öljyyn digitaalinen paistolämpömittari. Kun se näyttää toivotun 180 asteen lämpötilan, tipauttele perunankuoria öljyyn noin kourallisen verran kattilan koosta tietysti riippuen. Irroittele perunankuoria toisistaan, jotta öljyyntyvät kukin yksilöinä. Kun kuoret ovat toivotun kauniin ruskeita, nosta ne reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljynsä. Ripsi samantien ylle sormisuolaa. Odota kunnes öljy on taas 180 asteista (mikäli lämpötila on laskenut tai noussut) ja upota seuraava kuorisatsi sekaan.

Sipuliviikon kunniaksi: Syötävä kukkasipuli

...vai sipulikukka? Oli miten oli, tämä "kukkiva sipuli" tai friteerattu sipuli pompsahtaa aika tiuhaan esille, kun googlettaa kuvahaulla sipulireseptejä meneillään olevan sipuliviikon kunniaksi. Friteerauksen ystävänä ja kokeilunhaluisena väkästäjänä halusin ehdottomasti testata, olisiko minusta veitsilöimään tällaista kukkaa. Tulin huomaamaan että terävällä veitsellä homma oli tosi helppoa ja nopeaakin. Maku lopputuloksessa oli oikein hyvä! Frittijauhotuksen cayennepippuri teki rapeapintaisesta sipulikukasta mukavan mausteista, ja yrteistä varsinkin timjami ilahdutti makunystyröitäni. Kukkamainen sipuli voisi olla hauska alkupala jaettavaksi, varsinkin jos viitsii tehdä sen keralle dippikastikkeen.

Sipulilajikkeena meillä oli  "Salaahipuli" (ruotsiksi Silverlok) mikäli uskomme tuotteen mukana ollutta lappua. Kovasti se kuitenkin näytti hopeasipulilta ja vastasi vaalean möllykän makukuvaustakin: makea eikä yhtään kitkerä.  

Friteeraukseen tarkoitettu neste ja jauhot riittävät varmasti toiselle ja kolmannellekin sipulille. Nestettä vaan on oltava reilusti jotta sipulikukan saa upotettua siihen.

SIPULIKUKKA

1 hopeasipuli (myös nimellä salaattisipuli)

2 munaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 ½ tl cayennepippuria

½ tl kuivattua oreganoa

½ tl kuivattua timjamia

rypsiöljyä friteeraukseen

Laita rypsiöljy kuumenemaan 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. Käytä apuna digitaalista paistolämpömittaria.

Leikkaa sipulin kärjestä pois pieni pala, jotta sipuli pysyy hyvin pystyssä leikkuulautaa vasten. Kuori sipuli, mutta jätä karvatupsu paikalleen sipulin kantaan.

Riko kananmunien rakenne korkeahkossa kulhossa, johon mahdut upottamaan sipulin. Lisää joukkoon maito.

Sekoita keskenään jauho ja mausteet syvälle lautaselle.

Käännä sipuli kanta- eli tupsupuoli ylöspäin leikkuulaudalle. Työnnä veitsi sisään sipulin keskiosaan asti jättäen kantaan leikkaamatonta osaa noin 1/5. Leikkaa viilto alas asti. Toista toisella puolella sipulia. Ala nyt leikkamaan samanlaisia viiltoja aina edellisten viiltojen puoleenväliin sipulia ympäri kiertäen. Tällä tavalla tehtynä saat aikaan helposti reippaat 20 viiltoa. Kukkasi on tietysti sitä kauniimpi mitä useamman viillon pystyt tekemään.

Ota sipulikukka käteen ja levittele "terälehtiä" hiukan erilleen.

Tumpsuttele toisella kädellä joka paikkaan jauho-mausteseosta. Ravistele ylimääräiset jauhot pois. Kasta kukkasipuli sitten muna-maitoseokseen. Tumpsuta nyt toistamiseen sipulin päälle jauho-mausteseosta niin että sitä tarttuu joka "terälehdelle".

Huomaa levittää jauhoa myös sipulin ulkosyrjälle.

Kun öljy on 180 asteista, laske sipuli karvatupsu edellä kuumaan rasvaan reikäkauhalla avittaen. Paina sipulia alaspäin friteerauksen aikana, sillä kaunis sipulikukka pyrkii kohottamaan terälehtiensä kärjet ulos öljystä. Öljyn yläpuoliset terälehdet eivät luonnollisestikaan rapsakoituisi. Anna sipulin viipyä öljyssä kymmenisen minuuttia, eli kunnes on kauniin kullankeltainen.

Nosta kukkasipulisi reikäkauhalla talouspaperin tai pyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Nauti napsimalla "sipuliterälehtiä" kukasta.