Kiitollisuus ja sorsa

Kiitollisuus. Se oli mielessäni päällimmäisenä kun avasin silmäni tähän sunnuntaiseen isänpäivään. 

Olen kiitollinen omalle iskälleni, joka vei meitä kolmea tyttöä joka paikkaan välittämättä olivatko ne sen kummemmin tyttöjen tai poikien juttuja. Olemme yhdessä luuhanneet ralleissa ja jokkiskisoissa ja ajaneet jäällä autoa kun jalat eivät vielä ylettäneet polkimillekaan. Moottoripyörän taakse tuli hypättyä välillä tukka aamutakussa kun tuli äkkilähtö eikä se haitannutkaan ennen kuin pysähdyttiin kahville. Iskä on valvonut mattopyykin jälkeen uimistamme ja laulanut tyhjään hetkeen laulunpätkän jos toisenkin. Iskä on paistanut lettuja, uunittanut ranskiksia ja ostanut monta pussia markan munkkeja Lehtovirralta. Iskä on luukuttanut Juicea ja Queenia. Iskä on ollut muuttoapuna useammin kuin kerran. Olen kiitollinen että iskä antoi aikanaan Jukalle luvan kosia minua kun Jukka sitä häneltä uskalsi kysyä. Iskä taisi olla se joka vihkikirkossa itki eniten tai ainakin se kuului lujiten. 

Olen kiitollinen Jukalle, joka älysi ajoissa kosia minua. Olen kiitollinen että aikoinaan tapasimme ja että yhdessäelomme on kestänyt jo 16 vuotta. Yhdessätuumin halusimme ja toivoimme lapsia ja heidät sitten myös onnellisina saimme. Olen kiitollinen että tullessaan isäksi Jukka teki minusta äidin. Olemme saaneet yhdessä kasvaa vanhempina samalla kun olemme kasvaneet parina. Olen kiitollinen siitä että rinnallani on ihminen, jonka kanssa voi hullutella, vakavoitua, pohtia ja nauraa. Lapsillemme Jukka on lempeä ja tiukka, hullutteleva ja keskusteleva, tekevä ja oleva. 

Olen kiitollinen elämäni isä-ihmisille, paljosta. 

Tänään söimme isänpäivän kunniaksi pakkasesta sulatettua sorsaa. Jukka paistoi sorsapalat kuivaa, lämpiämään pistettyä pannua vasten. Ympärille mies laittoi myöhemmin öljyä ja voita ja paistoi sorsat rosmariinien ja valkosipulien kanssa 60 asteisiksi. Sitten sorsat laitettiin hetkeksi vetäytymään. Kastikkeen Jukka hämmensi kokoon sorsanpaistopannulla kermasta ja kuivatuista, liotetuista tateista. Keralla tarjottiin uunikasviksia ja puolukka-omenahilloa. 

Kakku lukemattomille

Melkein 11-vuotiaan poikamme sadepäivän sarjakuva iloksenne.

Ruokaa omasta maasta

Suomalaisuus on ollut kovin pinnalla lähipäivinä myös itsenäisyyspäivän vuoksi. Meidät haastettiin osaltamme pohtimaan, mitä suomalainen ruoka meille merkitsee. (Tyyli on kuin Linnan haastattelussa, huomaattekos.)

Suomalaisen ruoan suosiminen meidän taloudessa on helppoa, sillä meillä se tarkoittaa pääasiassa lähiruokaa. Lihat ostamme suoraan tiloilta, jolloin tiedämme eläinten oloista. Kalat hankimme pääosin torilta, jolloin saamme varmasti luotettavaa tietoa siitä mistä ja milloin kalat on nostettu. Juurekset hankimme soveltuvilta osin kotimaisina, sillä muualta rahdatut versiot vain tuntuvat jollainmuotoa järjettömiltä. Maito on aina kotimaista. 

Keväällä osallistuimme Blogiringin Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjaan, jossa tuli kiinnittää huomiota erityisesti tuotteiden suomalaisuuteen. Kampanjan myötä huomasin, että tietoisesti etsimällä suomalaista tuotetta jo suunniteltuihin ruokiin törmäsin itselle ihan uusiin juttuihin ja variaatioihin. Olen jatkanut kotimaisen vaihtoehdon etsimistä tuon jälkeenkin ja yllättynyt välillä iloisesti jonkun itselle uudelle tuotteen edessä. Selkeät merkinnät helpottavat valintoja ja ovat ohjaamassa ostoksia oikeaan suuntaan. 

Näinä tiukkoina aikoina voisi jokaisella olla aika pysähtyä miettimään omia kulutustottumuksia. Ostamalla enemmän suomalaisia tuotteita tuemme suomalaista työtä ja tuotantoa. Valintojen ei tarvitse olla mittavia, kunhan vain jokainen teemme oman osuutemme. Yksi lisäeuro kuukaudessa jokaiselta suomalaiselta tuottaisi  vuodeksi 1500 työpaikkaa Suomeen. 

Voisiko esimerkiksi joululahjaksi ostaa kotimaisia herkkuja, vaikkapa jotain ihanaa glögiä ja suklaata? Olisiko joulupöytään aiheellista nostaa kotimaisia juustoja? Voisiko lahjaksi antaa lahjakortin kotimaisia raaka-aineita suosivaan ravintolaan, vaikkapa Mustion Linnankrouviin, Nokkaan tai Chef & Sommelieriin?  

Maista Suomi-kampanjan sivulla voit osallistua suomalaisen tuotepaketin arvontaan. Voit myös osallistua kampanjaan viestimällä mitä suomalainen ruoka sinulle on. Ota kuva aiheesta ja tägää se facessa, Instassa tai twitterissa #maistasuomi.

***

Yhteistyössä Elintarviketeollisuusliitto ry

Minä olen kukka

Siinä olen kuulemma minä. Tatuoituna ikuisesti pikkusiskon käsivarteen. Ruohosipulinkukkana. Ihana ajatus ja kaunis toteutus. 

Minäkin rakastan sinua Pulla!

Kaasuliesi vastaan induktioliesi

Kaasuliesi voitti. Piste.

Chiliä taas paahdetaan, jotta saadaan kätevästi kuori irti. Maku kuulemma myös muuttuu, makeutuu. 

CHILIN PAAHTAMINEN

Laita chili grillausvartaan nokkaan (tai kuivalle pannulle tai grillivastuksen alle uuniin- okei okei, onnistuu ilman kaasuliettäkin). 

Paahda kaasulieden liekissä kunnes kuori alkaa mustua. Älä polta hedelmälihaa.
Sujauta chili muovipussiin. Sulje pussin suu tiiviisti, jotta höyryt pysyvät sisällä. 

Odota 20 minuuttia.

Ota chili pussista ja irrota kuoret. 

Mummu ja bostonkakku

Kun lastemme Mummulta, Jukkani äidiltä, 

tilaa bostonkakkua seuraavaksi kerraksi kun kyläillään, 

sitä myös saa. 

Reilusti ja kotiinviemisiksikin. 

Mummu ♥.

Mummulaherkkuja, myös peuroille ja karhuille

    

Viikonloppu Mummulassa. 

Meidät  vastaanotti ihana kaalilaatikon tuoksu. 

Tässä tuokiokuvia Mummulasta. 

    

Opimme mummulta sianpuolukan olemassaolon. Erehdyttävästi puolukan näköinen marja on tylsän jauhoinen ja sen sisällä on kivi. Ihmisravinnoksi hiukan puolukkaa littanamman muotoinen marja ei oikein käy, mutta etenkin karhut kuulemma pitävät sianpuolukasta. Vasemmalla sika-, oikealla pelkkä puolukka.

 

Me löysimme runsain mitoin ihan ehtaakin puolukkaa, josta suurin osan survottiin ja säilöttiin niine hyvineen maakellariin. Jukan makuhermoja kutkutti kuulemma mielessä siintävä puolukkavispipuuro. Minä taas haaveilin puolukka-basilikakakusta. 

 Kermainen possukastike on lastemme mummulaherkkua. 

On se hyvää aikuistenkin mielestä!

 Viikonlopun aikana juotiin myös 14-vuotis hääpäiväkahvit.

 Lapsemme pystyttivät teatterin mummulan parvelle. 

 Ryynäri on Jukan ja äitinsä yhteistä herkkua.

   

 Rännipaloilla saa hiukan haastetta krokettiin.

   

   

 Mummulassa on otettu huomioon myös peurojen herkuttelu.

   

 Sahramiriisiä, ja kanaa porkkanapedillä

Ihana viikonloppu täydessä ylöspidossa. Kiitos taas!

Kauneus on puoli ruokaa

 Illallisella Jasulassa. 

Yhtä kaunista ja herkullista viikonloppua teillekin!

 

Ystävien kanssa ihmisen on hyvä olla (sisältää suodatinpussivinkin)

Vietimme koko perhe viime viikonlopun Porissa tyttäremme kummien luona. Perheen äiti ja minä olimme opiskeluaikana luokkakavereita. Lähinnä tunnemme siis toisemme läksyjenluvun ja ryhmätöiden ympäriltä (tai jotain!). 

Vierailumme mahtava ruokaosuus alkoi perjantaina lasten unillemenon jälkeen. Istahdimme aurinkoiselle terassille nauttimaan itsetehdyistä susheista. Jälkiruuaksi availimme pakkasesta sulatettuja viimekesäisiä rapuja. Tämä perhe saa rapunsa omasta mökkirannasta - luksusta, eikö? 

Aamulla istuttiin näin runsaaseen pöytään. Lisää kuvassa näkyvään itsetehdyt sämpylät, vaalea leipä ja saaristolaisleipä, keitetyt munat ja mätitahna.

Yyterin sinappi oli hyvää! Kotisinappimaisen makeaa, mutta mausteisempana.

Hellepäivä houkutti suuntaamaan Yyteriin, jossa vietimme tunnin ja toisenkin. Muutama muukin henkilö nautti hiekkarannasta ja meressä kluttaamisesta.

Päivällinen nautittiin meri-ilman nälkäistämänä. Porilaisperheeseen oli keväällä ostettu sähkösavustin, jossa nyt savustettiin merilohta. Kalan kanssa tarjottiin maukasta kukkakaali-pekonisalaattia, keitettyjä varhaisperunoita, kermaviilikastiketta ja sienisalaattia. En ollut tajunnutkaan miten hyvin kylmä sienisalaatti menee "kastikkeena" tämänmoisessa setissä. 

 Siinä on kesä lautasella! Söimme enemmän kuin olisi pitänyt. 

Jälkiruokakahvin ja konjakin kanssa tarjottiin oman maan mansikoita ja jäätelöä. Jännää kofeiinipitoista suklaata on käytetty myös Saksan armeijan piristämiseen. Lapsille ei annettu konjakkia eikä kofeiinisuklaata.  

Yön hämärinä tunteina pariTrivialin jälkeen isäntäperhe grillasi meille Porilaiset. Paahtoleipien väliin laitettiin ronski siivu Sipuliteemakkaraa, hakkeloitua raakaa sipulia, sinappista kurkkusalaattia, ketsuppia ja sinappia. 

Meille uusi oivallus oli sujauttaa valmis leipä kahvin suodatinpussiin. Minulla on aiemmin ollut kammo jääkaappihaistettuun sipuliteemakkaraan, mutta se karsastus kaikkosi nyt tämän loistosetin myötä. 

Sunnuntailounas nautittiin viltillä Kirjurinluodossa kuunnellen Kids Jazzien antia. Piparjuuriset poro-rieskarullat olivat älyttömän hyviä!

Kotimatkalle lähdimme juuri oikeaan aikaan välttäen kunnon sadekuuron. 

Matkalla poikkesimme vielä lastemme Mummulassa. Sateen ropistessa pihaterassin kattoon söimme ihanan lettuaterian höystettynä mummun itsekeittelemillä hilloilla.

Arvatkaapa onko tällaisen viikonlopun jälkeen etuoikeutettu ja iloisen onnellinen olo?