Mesiangervovispipuuro

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin. 

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi! 

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä

250 g mesiangervon lehtiä

         Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi

1,5 dl sokeri

1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.

Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.

Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.

Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 

Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 

Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 

Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 

MARJAPIRTELÖ

kahdelle

1 dl Arla Luomu Kuohukermaa Suomesta 

vaniljaa

sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 

3 dl kylmää Arla Luomu Vanhanajan Täysmaitoa Suomesta 

2 ½ dl vaniljajäätelöä

(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 

Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 

Annostele laseihin. 

Lisää päälle kermavaahto. 

Koristele marjoilla. 

Nauti heti. 

Piimäletut - lasten suosikki

yhteistyössä ARLA

"Ihania!" "Nää on tosi hyviä kun nää on päältä rapeita ja sisältä pehmeitä!" "Ja kun nää on paksuja." Tällaisia kommentteja sain lapsiltani, vaikka kerroin rehellisesti että paistamani letut oli tehty piimään. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin miten tosissaan muksut olivat, kun tuumasivat että nämä ovat parempia kuin tavalliset. Vaativatpa että tehdään näitä pian uudestaan.

Ja tehtiinkin. Paistoin letut söpöpannuksi nimeämälläni ihanalla kirppislöydöllä.

Muksut nauttivat aamupalalettunsa makeina mamman vadelmahillon kanssa, me aikuiset herkuttelimme lettumme suolaisina. Ladoimme lettujen päälle kylmäsavulohta, smetanaa, suolakurkkua ja hunajaa. Hiukan blinityyliin. Oikein hyvää niinkin!

Lisäys 18.2. Lastemme pappa soitti minulle konsultaatiopuhelun koskien lettuja. Hän oli halunnut tarjota hiihtolomalle tuleville herkkuhetken ja paistanut nämä letut isolla pannulla. Hankalaa oli kuulemma ollut. Suosittelemmekin paistamaan nämä letut pikkukolopannulla, sillä taikina on kovasti paksu ja isona varmasti hankala käsitellä. 

PIIMÄLETUT
noin 20 pientä

1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
5 dl Arla vähälaktoosista AB-piimää

paistamiseen:
Arla laktoositonta meijerivoita

Sekoita aineet keskenään.
Anna seistä puolisen tuntia.
Laita voita lettupannun koloon.
Lusikoi päälle sopivasti taikinaa.
Paista keskilämmöllä välillä kääntäen. .

Leivänpaahtimessa paahdetut munakoisot

yhteistyössä ARLA 

Munakoiso on minulle ainainen intohimon aihe, kun ruuasta puhutaan. Tämä vihanneshedelmä hurmaa paitsi ulkonäöllään, myös maullaan ja monipuolisuudellaan. Munakoisoruuissa on vähän samaa kuin sieniaterioissa - lihan syöminen vähentyy. Blogistamme löytyy useita munakoisoreseptejä, joissa kasvista käytetään ihan eri tavoilla. Näistä esimerkkinä vaikkapa grillatut munakoisot sahramijogurttikastikkeella, munakoisovuoka villisialla, cheddar-bataattitäytteiset munakoisokääröt ja munakoisoraaste. 

Voitte siis kuvitella miten ilostunut olin kun näin MieliRuoka-blogissa Outin kokeilemana leivänpaahtimella paahdetut munakoisotoastit. Himoamani munakoiso yhdistyy helppoon ja nopeaan reseptiin, joka toteutetaan hullunhauskasti leivänpaahtimella. Aikoinaan ylioppilaslahjaksi saamaani paahdinta on (tässä muutaman vuoden ajan) käytetty meillä aiemmin...tuota...leivän ja karjapiirakoiden paahtamiseen. Tasan. Vaan nyt muuttuu meininki. Outi on testannut myös bataattikiekkojen paahtamista, niitäkin onnistuneesti. Idean hän oli saanut taas tuulian blogista. Ihan hullua ja mahtavaa! Leivänpaahdin onkin kasvispaahdin!

Idea ja toteutus on hirvittävän yksinkertainen:

Siivuta munakoiso noin puolen sentin viipaleiksi ja leikkaa paahtimeen mahtuviksi paloiksi. 

Paahda leivänpaahtimen suurimmalla teholla 2-3 kierrosta, riippuen miten tehokas paahtimesi on. 

Päällystä paahdetut munakoisot millä ikinä mielit. 

Lopputuloksena on päältä rapsakat, sisältä pehmeät munakoisosiivut ilman öljyllä läträämistä. Päälle laitettavat lisukkeet vievät ruuan aasialaiseen, välimerelliseen tai mihin vaan suuntaan. Meillä jääkaapin sisältö määräsi tällä kertaa päälle laitettavat herkut ilman että niitä oli erikseen leivänpaahdinmunakoisoille tuumailtu. Jotain kosteaa tai tahnaa tulee heti munakoison pinnalla olla, jotta kokonaisuus ei käy kuivakaksi ja täytteet pysyvät hyvin siivun päällä. Outi käytti omissa paahdetuissa munakoisoissaan tahinia ja suositteli myös hummusta, me etenimme Arla Apetinan laktoosittomilla välimerellisillä juustopaloilla. Kutsumme niitä tutummin fetaksi, vaikka tarkimmat henkilöt saattavatkin siitä ärsyyntyä. Murskasimme ennen päällystämistä fetan haarukalla, joskin voihan fetasta tehdä vaikka tahnaakin yhdessä ranskankerman kanssa. 

Suosikkipäälliseksi nousi feta-mustapippuri-kantarelli-krassinlehti. Tähän kokonaisuuteen paistoimme pannulla nopeasti kesän ensimmäiset lilliputtikantarellit. 

 Raikas ja klassinen yhdistelmä oli feta-mustapippuri-aurinkokuivattu tomaatti-tuore tomaatti-basilika.

 

Kirpsakan kivaksi kokonaisuukseksi muodostui feta-mustapippuri-aurinkokuivattu tomaatti-pikkelöity varsiselleri. Jukka sai omaan munakoisoonsa eiliseltä grilliaterialta jäänyttä sataykastiketta. 

Munakoisotoastit käyvät hyvin gluteenittomaksi aamupalaksi, jossa munakoiso korvaa leivän. Me innostuimme leivänpaahtimella paahdetuista munakoisoista eniten alkupala- tai brunssitarjottavana. 

Suppistettu, cheddaroitu aamupala

Viikonloppuisin meillä syödään usein lettuaamupala. Se sopii hyvin kiireettömyyteen ja nautiskeluun, sillä koko perheemme tykkää kovasti letuista. Kukapa ei? Kaivoin valurautapannun esille taas viime sunnuntaina. Paitsi nauttiminen mielessä, lettuiluun ajoi myös parhaat päivänsä nähnyt maito, jonka toki vielä voi hyödyntää lettutaikinaan. 

Lapset haluavat plättinsä aina makeina. Suosituimmeat hillot ovat mamman tekemät vadelma- ja mansikkahillo. Me aikuiset natustamme lättymme usein suolaisina. 

Tällä kertaa suolaisena täytteenä toimi pannulla paistetut suppilovahverot ja sipuli sekä mukaan raastettu juusto. Rouskulisänä päälle ripoteltiin paahdettua sipulia. Paahdetut pähkinätkin olisivat toimineet hyvin. Avokadokin passaisi tähän kokonaisuuteen hirmuisen hyvin, mutta meidän vihreät möllykät olivat vielä harmittavan kovia. 

Jukka toi viikonlopuksi meille kaupasta Arlan uutuuscheddaria, jota juurikin raastoimme letun päälle. Se passasi hyvin kokonaisuuden kermaistajana ja maukkaana makulisänä. Erityisen hyvin huomasimme cheddarin passaavan sipuleille, joten tänään sitä meni oikein aimo kimpale sipulipiirakkaan, johon sipulit paistettiin ensin pehmeän makeiksi. 

*

Yhteistyössä Arla

Avokado rakastaa herkkutattia

 

En tiedä miksi ja miten avokadon ja herkkutatin yhdistelmä kävi kutkuttamaan. Yhtenä aamuna näin kuitenkin kävi ja päätin heti käydä tuumasta toimeen. Lopputuloksena oli todella herkullinen leipä, joita olen nauttinut nyt useampana aamuna. Herkkutatti toimii avokadon kanssa sekä raakana että pannulla paistettuna. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä vaihtoehdosta.

Nappasin kuvan aamuleivästäni instaan ja ajattelin jutun jäävänkin sille tasolle. Tänä aamuna tein sitten leivän myös Jukalle, joka piti kokonaisuudesta tavallani ihan pöllösti. Mies kehotti ehdottomasti vinkkaamaan asiaa täällä bloginkin puolella, joten niin myös tein. 

En aio pyytää anteeksi sitä että tämä on jo vaikka kuinka mones perättäinen sieniohje. Tatteja on nyt nautittu ahkerasti ja siitä nautinnosta on ilo jakaa ideoita myös eteenpäin. Alkaakohan seuraavaksi syntyä kurpitsajuttuja ihan kyllästymiseen asti. 

AVOKADO-TATTILEIPÄ 

yhdelle

paahtoleipä tai vastaava

puolikas avokado

tattia

öljyä paistamiseen
sitruunamehua
paahdettuja (suolattuja) pähkinöitä 

mustapippuria

suolaa

Pilko puhdistettu tatti. Lorauta pannulle hiukan öljyä ja paista tattipalat kauniin ruskeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda leipä. Laita leivälle paistetut tattipalat. Kauhaisen puolikas avokado kuorestaan ja pilko se edelleen leivälle. Purista päälle sitruunamehua. Ripsi päälle hiukan suolaa ja paahdetut pähkinät.

Aurinkoa! Salaattia!

Aurinko on ihana asia. Aurinkoisuus on yhtä lailla hieno juttu, sekä ihmisissä että lautasella. 

Tämä helppo appelsiini-tomaattisalaatti on todella aurinkoinen ja sopii loistavasti juuri tähän aikaan kun appelsiinit maistuvat makealle. (Tomaattien maistuvuudesta ei tässä kohtaa sitten sanotakaan mitään, mutta suositellaan kuitenkin kirsikkatomaatteja). 

Aurinkoa päiviinne!

TOMAATTI-APPELSIINISALAATTI

15 kirsikkatomaattia

1 appelsiini

loraus hyvää oliiviöljyä

hiukan sormisuolaa

pari rouskautusta mustapippuria

Puolita kirsikkatomaatit. Kuori ja ja pilko appelsiini. Saat kuorettomia paloja kun kuorit appelsiinin ensin kokonaan (unohdin tässä vaiheessa itse kuoria veitsellä ulkokuoreltaankin "nahattomaksi") ja sitten alat terävällä veitsellä irroitella appelsiinin hedelmälihaa lohkojen kuorien välistä. 

Laita kaikki kulhoon ja sekoita. 

*

Aurinkoinen Hanna ja partainen Jaakko ovat tehneet muuten melko samanmoista, mutta mausteisempaa salsaa mexpäissään.

Salamannopeat banaaniletut

Neljä munaa rikki astiaan, perään 3 banaania ja sur rur sauvasekoittimella. Taikina valmis. Valurautapannu tulille, reilusti voita, paisto molemminpuolin. Valmis. Näin helppoa ja nopeaa oikeasti on tehdä monessakin blogissa kokeiltuja maidottomia ja jauhottomia lettuja. Maistoimme näitä herkkuja tänään brunssilla ystäväperheen kanssa. Tytärtämme lukuunottamatta kaikki pitivät maistamastaan. Yksi söi lettunsa hunajan kanssa, toinen inkivääri-omenahillolla ja muut äitini mansikkahillon kera. 

Jo aiemmin lettuja kokkailleiden kommenttiketjuissa tuumailtiin, voiko näitä edes letuiksi kutsua. Tekotapa nyt on kuitenkin lettumainen ja maku makea, joten kyllä nämä minusta letuista menevät. Munanmaku ei lyönyt lainkaan läpi, vaikka niin olisi voinut luulla. Lapset tuumasivat tuoksunkin olevan plättimäinen. 

Banaaniletut pysyivät hyvin koossa, kun paistoi ne valurautapannulla runsaassa voissa hiukan normaalia lettujenpaistolämpötilaa miedommalla. Kiitos näistä vinkeistä Jannalle! Näitä tehdään meillä takuulla toistekin aamu-, ilta tai välipalaksi. Toimisi varmaan hyvin myös retkieväänäkin. 

Laitetaan tähän vielä ohjeistusta, vaikka se melkein tarkkaan tuossa yllä olikin. Käyttämämme reilun kaupan banaanit olivat niin pieniä, että niitä piti laittaa muiden ohjeistamaa enemmän. Taikinaa voi toki halujensa mukaan maustaa vaikkapa kanelilla, vaniljalla tai vaikka kardemummalla, mutta me menimme ihan perussetillä. 

BANAANILETUT

15 kpl pikkulettuja

3 pientä banaania

4 kananmunaa

voita paistamiseen

Riko munat astiaan. Nakkaa perään banaanit paloina. Surrauta taikinaksi sauvasekoittimalle. 

Lämmitä valurautapannu. Sulata voinökäre joka paistokolossa ja lusikoi niihin taikinaa. Malta odottaa kunnes  lettu on kunnolla ruskistunut ja käännä. Ota pois pannulta kun toinenkin puoli on kauniin ruskea. 

Syö marjojen, hillojen, vaanhterasiirapin, hunajan...kanssa. 

Pumpulinpehmeää pihlajapuuroa

Pihlajanmarjojen hyödyntäminen on ollut meidän taloudessa hävettävän vähäistä: marjoja on kokeiltu sämpylätaikinan sekaan ja kukkia on friteerattu. Siksi innostuin kovasti kun hoksasin Isoäidin reseptillä-blogista ohjeistuksen Pihlajanmarjapuurolle. 

Tavalliset puurot (minun keittäminä) menevät alas liukkaasti vain perheemme nuorimmalle. Siksi muunsin ohjetta vispattuun suuntaan ja hyvää tuli. Rakenne oli erityisen ilmavaa ja kuohkeaa. Tyttäremme ennakkoluulottomana maistajana huudahti puuron olevan tosi tosi herkullista!

PIHLAJANMARJA-OMENAVISPIPUURO

2,5 dl pihlajanmarjoja

2,5 dl kotimaisia omenapaloja kuorineen

8 dl vettä

1 dl mannasuurimoita

1½ dl sokeria

Huuhtele pihlajanmarjat ja kiehauta ne vedessä. Valuta vedet pois. (En tiedä tämän vaiheen tarkoitusta, mutta varmuuden vuoksi toimin näin Isoäidin ohjetta seuraten).

Laita kattilaan uudestaan marjat, omenapalat ja 8 dl vettä. Kiehauta ja jätä keittymään noin 20 minuutiksi. 

Laita siivilä kulhon päälle. Kaada kattilan sisus siivilään niin että mehu menee kulhoon. Painele loputkin maut marjoista ja omenapaloista kulhoon mehun sekaan. 

Laita mehu takaisin kattilaan ja kiehauta. Kun mehu kuplii, lisää mannasuurimot koko ajan vispaten. Pienennä levyn lämpöä niin että puuro hiukan pulpahtelee. Anna pulputtaa 10 minuuttia välillä pohjia myöden sekoittaen. Kaada puuro taas kulhoon, nyt jäähtymään. 

Anna puuron jäähtyä hetki (tunti). Laita jäähtymisen ajaksi kulhon päälle kansi jotta puuroon ei muodostu kuorta. Tämän vinkin opin Omenamintulta. 

Lisää hiukan jäähtyneeseen puuroon  sokeria makusi mukaan välillä maistellen. Vatkaa sähkövatkaimilla kuohkeaksi ja anna jäähtyä kokonaan. Nauti maidon kanssa tai ilman. 

Kurpitsaletut Ameriikan malliin

Olen taas monivuotiseen syystapaan ihan pöhkönä kurpitsaruokiin ja haluan oppia niitä lisää lisää lisää! Olen nyt paahtanut kurpitsapaloja valmiiksi uunissa isomman setin, jolloin minulla on jääkaapissa heti käyttönotettavaa sosetta. 

Tänään kokeilin sujauttaa kurpitsamuhjua Ameriikanmallisten, paksujen lettujen sekaan. Letuista tuli ihanan kuohkeita ja runsaan voipaiston ansiosta pinnalta rapsakoita. Nautimme tuhteja lettuja iltapalaksi itsekeitellyn omenasoseen ja kanelihumpsautuksen kera. Maistui! Letut olisivat myös mukavaa aamupala- tai brunssiainesta, sillä taikina vain sekoitetaan yhteen ja paistaminen aloitetaan heti pannun kuumennettua. 

KURPITSALETUT 
15-20 kpl lettukoosta ja paksuudesta riippuen

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

¼ tl suolaa

3 dl täysmaitoa (osa kermaa jos purkki on sopivasti auki)

2 dl kurpitsasosetta *

1 muna

2 rkl hunajaa

voita paistamiseen

Yhdistä kuivat aineet. 

Sekoita toisessa kulhossa keskenään maito, kurpitsasose, muna ja hunaja. 

Sihtaa jauhot nesteen sekaan ja sekoita nopeasti. 

Paista pannulla keskilämmöllä runsaassa voissa molemmin puolin. 

Tarjoile heti. 

* Paahda kurpitsalohkoja 200 asteessa 40 minuuttia tai kunnes tuntuvat pehmeältä. Irroita kuoret ja muhjaannuta kurpitsa vaikka haarukalla tai sauvasekoittimella. Anna ylimääräisten nesteiden valua siivilän läpi (mikäli tarpeellista. Esimerkiksi tähän reseptiin en valuttanut.) Kurpitsamuhjun voi myös pakastaa. 

Mustaherukkapilvi Martan kasviskeittiöstä

Jälkiruokiimme pystyy harvoin liittämään sanan kevyt. Silloin kun makeapalaa aterian päätteeksi käymme tekemään, on se usein todella makeaa ja täyteläistä. Siksikin tämä Martan Kasviskeittiö-kirjasta eteen tullut mustaherukkapilvi oli mukava löytö.

Maku teki oikeutta mustaherukalle, sillä marjaa ei ollut hukutettu sokerin makeuteen. Rakenne oli todella pilvimäisen pehmeä. Mustaherukan kuoripalat voivat jonkun mielestä olla ärsyttäviä pehmeyden joukossa, meistä ne olivat hauskoja.

Herkkuun sai upotettua mukavasti pakkasessa vielä talvehtivia marjoja. Marttojen kirja vinkkaa kokeilemaan tähän myös esimerkiksi mansikoita. Seos kehotetaan tekemään monitoimikoneessa, mutta sähkövatkaimellakin homma toimii.

MUSTAHERUKKAPILVI

4-6 annosta

200 g (4 dl) mustaherukoita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 munanvalkuaista

(pala valkosuklaata)

Sekoita mustaherukat ja sokerit monitoimikoneessa tai sähkövatkaimilla. Lisää valkuaiset ja vaahdota suurimmalla teholla. Tarkista makeus ja annostele jälkiruokamaljoihin. Raasta pinnalle valkosuklaata koristeeksi ja mauksi.

Arvostelukappaleeksi saatu Martan  Kasviskeittiö on kivanoloinen kirja, joka sisältää paljon ohjeita. Onnistuneen mustaherukkapilven jälkeen kokeiltavaksi on merkitty muumuassa "kuorrutetut naurisviipaleet", "lipstikkakeitto" ja "porkkanatoffee".

Mietin kirjan ohjeita selaillessani, että se olisi mainio opus kotoaan poismuuttavalle nuorelle. Tuolloin on monesti raha tiukassa, jolloin sesonkisesti syödyllä kasvisruualla säästäisi pitkän pennin. Tuohon sesonkisuuteen kirjassa saakin vinkkiä taulukonkin muodossa.

Martan kasviskeittiö-kirjan lopussa esitellään lyhyesti myös kasvisruokavaliota. Itseä ilahduttava sivu sisältää kootusti papujen ja linssien liotus- sekä keittoaikoja. Myös kananmunan korvaaminen (vegaaniaterioitakin silmälläpitäen) tulee itselle tarpeeseen. En ollut ajatellutkaan, että leivonnassa desilitra omena-päärynäsosetta voi korvata kananmunan.

Kirjassa on vain vähän kuvia, mutta selkeät reseptit aukeavat kyllä ilman kuvitustakin. Kirja on kovin turvallisen oloinen, arkikasviskokkaukseen houkutteleva teos.

Pumpkin Jamin Marikin oli tykännyt kirjasta.

Ensimmäinen rypytys

Kun tyttäremme oli päiväkodissa "Tähtilapsi", oli häneltä kysytty haastattelussa, mitä hän mieluiten tekee meidän vanhempien kanssa. Isän kanssa on kuulemma kivaa käydä uimahallissa ja äidin kanssa on hauskinta leipoa. Minustakin on kiva leipoa tytsymme kanssa ja sitä harrastettiin taas eilen kun pääsin ajoissa töistä.

Projektiksi päätyivät karjalanpiirakat, joita tyttäremme rypytti elämänsä ensimmäistä kertaa.

Ja heti tuli uniikkia priimaa!

Nam!

Minä lisäsin muutamaan piirakkaan kokeilunomaisesti voissa paistettuja suppilovahveroita. Itse tykkään näistäkin versioista kovasti, mutta muut perheessämme eivät sienipitoisista piirakoista innostuneet. Mietin sienien kaveriksi aluksi ohrahelmistä keitettyä "puuroa", mutta punaiseen maitoon keitetty riisipuuro voitti samettisen pehmeällä suutuntumallaan tällä kertaa.

Välipala siskonmakkarasta

Ruokablogeihin tutustuessani etsin aktiivisesti erilaisia välipalaohjeita. Olin kyllästynyt tarjoamaan aina jogurttia, leipää, karjalanpiirakoita, muroja, vispipuuroa tai muuta vastaavaa. Siksi omassa blogissammekin on tunniste "välipala", joka tosin on viettänyt hiljaiseloa pitkän aikaa. Nyt tunniste saa kuitenkin uuden reseptin, siskonmakkarakierteet.

Me emme ole taivuttaneet siskonmakkaraa aiemmin kuin keittotyyppisiin ruokiin tai pastan kaveriksi. Mieltäni jäi siten kaivelemaan taannoin jonkin kaupan mainosresepteissä vilahtaneet siskonmakkarakierteet. Toteutus tapahtui ihan omin voimin, sillä minulla ei ollut hajuakaan millä nimellä tai mistä alkaisin reseptointia etsimään.

Kierteet tehtiin simppelisti lehtitaikinasta levittämällä päälle siskonmakkaraa kuin tahnaa. Kokeilin laittaa sekaan myös muitakin aineksia. Itse pidin eniten pinaattipitoisesta kierteestä. Lapset mutustivat mieluiten pelkkää ketsuppia ja makkaraa sisältäviä pötkylöitä. Muihin leivonnaisiin laitoin täytteeksi makkaran lisäksi tomaattimurskaa ja harissa-tahnaa. Kaikkiin myös mausteeksi mustapippuria, mutta ei suolaa, sillä makkara itsessään on aika suolaista.

Ainoa ongelma muuten ylihelpoissa kierteissä oli paistaminen. Lehtitaikina vaatii paistamiseen kovaa lämpötilaa, mutta silloin kierteet jäävät sisältä raaoiksi. Tämä ei tietysti ole suositeltavaa raakamakkaran osalta, eikä lehtitaikinakaan hyvältä raakana maistu. Niinpä annoin kierteiden olla ensin kovalla lämmöllä uunin keskivaiheilla noin vartin ja sitten siirsin ne uunin alatasolle. Kikkaile sinäkin miten parhaaksi näet, mutta ennen paiston lopettamista tarkista kypsyys leikkaamalla yksi kierrepötkylöistä halki.

Tarkkoja mittoja minulla ei ole antaa, sillä leipomishetkestä on vierähtänyt jo tovi. Muistelisin kuitenkin laittaneeni puolikkaan makkaransisälmyksen yhdelle taikinalevylle.

SISKONMAKKARAKIERRE PINAATILLA

lehtitaikinaa

siskonmakkaraa

mustapippuria

ketsuppia

pinaatinlehtiä

Sulata lehtitaikina ohjeen mukaan. Laita pellille. Levitä taikinan päälle ketsuppia. Purista siskonmakkaroista makkara-ainesta taikinalle ja levitä tasaiseksi niin että toisesta päästä hiukan jää taikinaa näkyviin. Mausta mustapippurilla. Laita päälle tuoreita pinaatinlehtiä. Rullaa kääretortun tavoin löysähkösti. Katso paistamisesta reseptin yläpuolelta.

Nauti ihanasti murustuvaista kierrettä kaffeen tai maidon kanssa.

Raparperivispipuuro

Uneliaan kokin ilmoille kuuluttama tammikuun ruokahaaste PUURO on meille todellinen haaste. Olen siinä mielessä huono äiti, etten tee lapsilleni puuroja. En itse pysty syömään moisia, joten valmistaminenkin jää, silloin tällöin tehtyjä mikropuuroja lukuunottamatta.

Vispipuuro sentään uppoaa meille kaikille, se kun oikeastaan on mannaryyneillä ryyditettyä sokerilientä marjoilla, hedelmillä tai muilla vastaavilla makustettuna :).

Normaalisti teemme puuron puolukoista, mutta nyt keittelin puuron raparperistä.

7 dl vettä

n. 2 dl raparperinpaloja (pakastimesta)

1 dl mannaryynejä

0,75 dl sokeria

Laita vesi kattilaan kiehumaan raparperinpalojen kanssa. Kun palat ovat hajonneet, lisää mannaryynit nauhana koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä levyllä ja keittele hiljalleen sekoittaen viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro joko kattilassa tai nopeammin kumoamalla se erilliseen astiaan.

Vaahdota jäähtynyt puuro sähkövatkaimilla . Lisäile sokeria maun mukaan, meillä vajaa desi. Mielestäni sokerin lisäys kannattaa vasta tässä, ei keittovaiheessa, jotta maun tarkastaminen on helpompaa.

Nauti valmis puuro vaikkapa välipalana maidon kera, sillä maito neutralisoi raparperin haitallisia oksaalihappovaikutuksia.

Vaikka tämä nyt ihan perushuttua onkin, osallistumme silti tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Eikös se nyt ole ihan luvallista kun pääraaka-aine kuitenkin aiemmin blogatusta on muutettu? Ja jos ei onnistu, ei sekään haittaa. Tämän puurompaan emme pysty :).

Omenanyytit

Saimme Pastapään isältä paljon omppuja matkaamme, kun lähdimme Savonlinnasta. Kotonakin oli vielä muutaman hedelmä, joten jotain piti keksiä. Silloin törmäsin näihin omenaleivonnaisiin Tofu for Two - blogissa.

Kaikkea leivonnaisiin vaadittavaa löytyi kotoa - siis piti löytyä. Spelttijauhot olivat kuitenkin loppuneet, joten taikina meni omalla sovelluksella. Hurjan helppoa oli tämäkin tehdä ja leipoa.

Sisälmysomena"hillo" oli huippuherkullista! Kardemumma, kaneli ja limenkuori tekivät yhdessä maukkaan ja ihanantuoksuisen yhdistelmän. Omalla kaulintatyylilläni (liian paksuksi jäi vissiin taas!) hilloa jäi noin puolet, mutta ei haittaa mitään. Sose yhdistettynä aamumuroihin on herkullinen päivänalku!

Omppuleivonnaiset olivat mainio välipala, sillä taikina ei ollut makea. Toimivat silti hyvin jälkkärikahvillakin. Pastapää antaa vinkiksi, että jäähtyneitä leivonnaisia kannattaa hiukan lämmittää mikrossa ja taas on namia!

Annin ja Heikin keittiössä omenaleivokset oli leivottu taskuiksi, meillä nyyteiksi. Näin:

Täyte:
noin 10 dl kuorittuja, pilkottuja omppuja
noin 1 dl vettä

4-5 rkl (muscovado)sokeria
2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl vaniljasokeria

1 tl kanelia
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1 limen raastettu kuori (mieluiten luomuhedelmä)
ripaus suolaa
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä sekoitettuna pikkuiseen määrään vettä (esim. Maizena)

Aloita täytteestä, jotta ehtii jäähtyä ennen varsinaista leipomista.

Laita paloitellut omput ja vesi kattilaan. Keittele keskilämmöllä kunnes ompot hiukan pehmenevät. Lisää mausteet ja keittele kunnes omenat ovat haluamasi muhjaantuneita. Itse jätin pehmeiksi paloiksi. Lisää sitten veteen sekoitettu tärkkelys ohuena nauhana soseen joukkoon koko ajan sekoittaen ettei tulisi klimppejä. Seos saostuu heti. Siirrä omppusose jäähtymään.

Taikina:

5 ½ dl spelttijauhoja TAI 1½ dl vehnäleseitä + 4 dl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

5 rkl margariinia tai voita
2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää rasva pieninä kuutioina ja sekoita keskenään. Anni oli käyttänyt apuna haarukkaa, minä omaa kättäni. Lisää sitten maito, sekoita taikina hyvin ja vaivaa pari minuuttia leivottavaksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa.

Laita uuni lämpeämään 175 asteiseksi. Muotoile takinasta 12 palloa ja kaulitse ne noin 15 cm halkaisijaltaan oleviksi "lätyiksi". Laita hurmaavalta tuoksuvaa omenasosetta taikinalle. Jos haluat taskuja, taita toinen reuna toisen päälle ja painele reunat yhteen haarukalla. Jos taas haluat meidän tavallamme nyyttejä, nosta "lätyn" reunat ylös soseen päälle ja sido ne yhteen foodloopilla. Paina haarukalla ilmareikiä taikinaan (jos muistat).

Paista omenaleivonnaisia leivinpaperin päällä uunissa noin 25 minuuttia kunnes saavat hiukan väriä. Poista foodloop ja laita tilalle silkkinauhaa koristeeksi. Söpöilyä :)

Yhdellä foodloopilla hoitui kaksi nyyttiä kun solmi toisen ja toiseen käytti loopin omaa kiinnitystä

Ruusuohukaiset

"Vivi-Annin keittiössä" keittokirjassa on omistettu yksi osuus - siis useampia sivuja- ruusuruokiin. Ihmetellen selailin kauniita ja itselle ihan uusia ruokia ruusurisotosta erilaisiin hilloihin ja friteerattuihin ruususydämiin. Mieltäni alkoi kutkutella ajatus ruusuohukaisista, varsinkin kun Lokalahden Luomumyllystä oli tullut hankittua kehuttua Lettujauhoa. Tämä jauhoseos sisältää vehnä-, ohra- ja kaurajauhoa.

Vivi-Ann Sjögren on edellämainitussa kirjassaan omistanut osuuden myös letuille ja köyhille ritareille. Tässä hänen perustaikinaohjeensa:

3 kananmunaa

6 dl maitoa

½ tl suolaa

3 dl jauhoja

voita (ja öljyä) paistamiseen

Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Lisää vatkaten jauhot, vähän kerrallaan. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin. Paista pikkuletuiksi tai isoiksi räiskäleiksi voissa ja öljyssä. Sekoita taikinaa joka kerran kun otat sitä pannulle, jauhot painuvat pohjaan.

Muunnelmina Vivi-Ann mainitsee, että korvaa joskus 2 dl vehnäjauhoista samalla määrällä grahamjauhoja tai lisää taikinaan ruis-, ohra- tai kaurahiutaleita, vehnäleseitä tai neljän viljan hiutaleita. Ei ole tullut omaan pieneen mieleenikään, mutta tosiaan - miksikäs ei!

Nesteen Vivi-Ann mainitsee voivan olla maidon lisäksi vaikkapa piimää, kasvislientä tai olutta. Mielenkiintoista! Taannoin kokeilin piimäohukaisia ja voi jukra jotta olivat hyviä!

Sitten ruusuosuuteen:

Puolen litran lettutaikinaa varten tarvitaan noin ½ litraa tuoksuvien ruusujen terälehtiä. kaikki ruusut kuulemma kelpaavat, kunhan ne tuoksuvat ja kunhan niissä ei ole torjunta-aineita. Osaako joku selittää miksi vain tuoksuvat kelpaavat? Vivi-Ann ohjeistaa ottamaan terälehdet juuri ennen kuin ne putoavat. "Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea, minuuttia myöhemmin tuulenpuuska pyyhkäisee ne maahan", hän vielä kirjoittaa. Näillä evästyksillä uskalsin lähteä ruusunterälehtien metsästykseen, sillä omalla pikku pihallamme niitä ei kasva. Lasten kanssa ulkoillessa huomasin asukaspuiston kukkien olevan tuoksuvia ruusuja. Osa kukista oli pudottanut jo terälehtensä, joten ajattelin terälehtien keruuajan olevan juuri nyt käsillä. Varmistin vielä Espoon kaupungin viherpalvelusta, ettei puskia ole ainakaan puistossa myrkytetty. Siispä puolisen litraa terälehtiä matkaan ja menoksi. Terälehdet säilyvät muovipussissa säilytettynä yön yli, kun ripsaiset niille hiukan vettä. Ennen käyttöä ruusun terälehdistä tulee nappaista pois valkoinen kantaosa, sillä se on kitkerä.

Lettutaikinaan lisätessä poista siis valkoinen kantaosa ja suikaloi terälehdet. Itse lisäsin terälehdet vasta juuri ennen paistamista, taikinan jo turvottua. Mukaan kehotettiin sekoittamaan myös ruokalusikallinen sokeria.

Paista letut sydämenmuotoisella valurautapannulla. Jos et omista sellaista, harmittele hetki ja yritä paistaa vaikkapa pitsireunaisia lohdutukseksi. Vivi-Ann antaa muuten vinkin, että pitsireunaisia lettuja saa helpommin voi-öljyseoksessa paistamalla.

Paistamisen aikana keittiöön leijaili vieno ruusun ruoksu ja fiilis vaihteli prinsessa Ruususmaisesta Muumimammaan. Lettujen ulkonäkö oli melko tavallinen, vain sieltä täältä kuulsi kauniisti ruusun lilahtavaa punaa. Maku letuissa oli hienostunut ja erilainen. Tarjosimme elegantin välipalamme tomusokerilla ja hunajalla hunnutettuna, kuten keittokirjassa suositeltiin.

Ihana, erilainen ja varmasti uudestaan kokattava herkku. Suosittelemme lämpimästi koko perhe! Puolen maitolitran taikina tuli meinaten syötyä neljään naamaan :D. Nyt lähdemme puistoon uudestaan poimimaan terälehtisatoa ruusuhilloa varten.

Joulu on kerran vuodessa vaan?! piparit ja Jätskiannosten rakentelua

Tuli ihan joulufiilis kun teimme tässä päivänä eräänä pipareita :D. Pian neljävuotiaamme on jo monesti pyytänyt leipomaan ja koristelemaan pipareita. Aamulla päätin että tämä olkoon se päivä. Eikä ollut muuten hullumpi valinta, sillä koristamisen aikaan vettä tuli ihan hulluna alas taivaalta. Koska edellisenä päivänä ulkoilimme puolitoistatuntia suorassa sateessa, en kokenut huonoa omaatuntoa sisällejäämisestä.

Ohje suklaisiin pipareihin löytyi Mansikkamäeltä. Taikina oli helppo tehdä ja leipoa, kunhan jauhotti leivonta-alustan hyvin eikä ollut turhan kunnianhimoinen taikinan ohuudessa. Täytyy kyllä sanoa että tämäkin piparitaikina on parempi ennen uunia, kuten niin moni...;)

Pursotin ekaa kertaa valkuais-tomusokerikuorrutteella ja se olikin nopeampaa tavaraa kuivumaan kun vesi-sokeriseos. Dan sukkerilta löysin suhteeksi 3-3½ dl tomusokeria per valkuainen. Ja tuon valkuaisen saa ensin vatkata käsin kevyesti. Jaoin yhdestä valkuaiseste syntyneen seoksen kolmeen osaan: yhden jätin valkoiseksi, yhden osan värjäsin vaaleanpunaiseksi elintarvikevärillä ja yhden osan ruskeaksi Van Houtenin kaakaojauheella. Kuorrutteella paitsi koristimme, myös kiinnitimme nompparelli(tyyppiset) koristeet kii pipareihin.

Tänään teimme omien ja hoitomuksujen kanssa JÄÄTELÖANNOKSIA. Kokosin pöydälle erilaisia lisukkeita jädelle, ja lapset saivat siitä sitten koota itselleen mieluisat välipalat. Lisukevaihtoehtoina oli paljon erilaisia nompparelleja, luumua, omenalohkoja, mansikanpaloja, viinirypäleitä puolitettuna, kaakaojauhetta, makusiirappeja, hunajaa ja koristelemattomia suklaakeksejä. Tässä valmiita annoksia, joiden myötä toivotamme kaikille maistuvaa viikonloppua!

oman poitsun annos

hoitotytön satsi

hoitopojan kulhon sisältö

äidin tekemä annos 1-vuotiaalle

oma poitsumme totesi kun näki ruokapöydän alkuasetelman:

"Tulkaa katsomaan! Täällä on mansikoita, nomppaelleja

ja... kaikkee! OIKEESTI!!!"
Lasten innostus on ihanaa!

Raparperikiisseli inkiväärillä

Lainasimme taannoin kirjastosta Mysi Lahtisen hauskan ja mielenkiintoisen kirjan "Makujen synty" (Otava 2001). Olen lukenut sitä ihan sieltä täältä, mutta nyt kaivoin kirjan taas pinosta esiin tutustuakseni inkiväärin alkuperään. No, luettuani minulle selvisi, ettei sen alkuperää varmaksi tiedetä, mutta kotiosoitteen arvellaan olleen alkujaan kaakkois-Aasiassa. Nykyään inkivääriä ei kasva missään luonnonvaraisena. Kiinalaisille inkivääri on ollut tärkeä lääke-, mauste- ja uhrikasvi jo satoja vuosia ennen kuin länsi sai makuun tutustua. Esimerkiksi poikalasta toivottaessa inkiväärin on uskottu auttavan. Salernon yliopiston lääketieteen tohtorit suosittelivat "inkivääriä henkilölle, joka on ikänsä takia menettänyt rakastamisen halunsa". Ja hevoshuijarit ovat kuulemma saaneet heponsa näyttämään virkuisemmilta hieromalla hevosen hännän alle inkivääriä. Mysi Lahtinen suosittelee lisäämään inkivääriä mm. omenakiisseliin lastuina ja poistamaan ennen syömistä, ohuina lastuina omenapiirakkaan, kermavaahtoon hillottuna versiona ja viiliin. Ohjeitakin löytyy mm. inkivääripossuun.

Meillä inkivääriä on käytetty lähinnä wokkeihin sekä tuoreena, että tahnana. Myös konvehteihin on sisällytetty inkiväärisiirappia. Nyt tuo samainen sokerinen liemi maustoi raparperikiisseliä. NAM! Pitäisi oppia lisää inkiväärin käytöstä, sillä se on mauste meidän makuumme, vaikka hevoshuijareita emme olekaan, eikä tuo ikäkään vielä paina ;)

1 l vettä

noin 8 dl raparperipaloja

noin 3 rkl perunajauhoja kylmään veteen sekoitettuna

sokeria maun mukaan

inkiväärisiirappia

(vaniljakastiketta vaahdotettuna pinnalle)

Laita kiehuvaan veteen paloitellut raparperit. Keitä hetki kunnes raparperit ovat silppuna. Ota pois liedeltä ja lisää ohuena nauhana puolisen desiä kylmää vettä johon on sekoitettu perunajauhoja. Kolmella ruokalusikallisella kiisseli jää tosi juoksevaksi. Jos haluat tönkömpää tavaraa, niin lisää perunajauhoja peliin vaan. Mausta sokerilla, mutta muista että myöhemmin lisätään vielä supermakeaa siirappia. Siirrä kiisseli takaisin levylle ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä ja lisää inkiväärisiirappia makusi mukaan.

Meillä kiisseliä nautitaan jäähtyneenä ihan pelkälteenkin, mutta mukana maistuvat myös esimerkiksi vaniljavaahto, pannukakku tai murot. Tiedän, että jotkut syövät kiisseliä myös jälkiruokana, mutta meillä se kuuluu aamu-, väli- tai/ja iltapalapöytään.