Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun. 

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet. 

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella. 

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 

    TAI 800 g tuoreita 

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 

Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!

Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT

muscoli ripienti

neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita

1 dl valkoviiniä

2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna

hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:

1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna

3 rkl oliiviöljyä

150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa

4 rkl tuoretta lehtipersiljaa

85 g mausteista salamia pieninä kuutioina

merisuolaa

mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana

suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä) 

salottisipuleita

valkosipulinkynsi

voita tai öljyä paistamiseen

silopersiljaa silputtuna

tuorejuustoa 

parmesan-juustoa

suolaa

mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 

Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).

Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 

Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista. 

Savusärkikeitto - yksinkertaisesti hurjan maistuvaa

Tässä särkikeitossa yhdistyy syvä, hieno maku, helppo ja nopea tekeminen sekä yksinkertaiset raaka-aineet. Myös ekologisuus ja aina suositeltava kalaruokien syöminen sisältyy tähän soppaan. 

Savusärkisopan keittely sai inspiraationsa järvenpääläisestä Härmän Ratista, sillä siellä tarjotulla luomulounaalla toinen keittovaihtoehto oli juurikin savusärkikeitto. Otimme molemmat sitä kaksi kulhollista, sillä se oli ihan huokailuttavan hyvää! Jukka päätti siltä istumalta keitellä soppaa myös kotona. Ohjetta emme Härmän Ratista kysyneet, vaan Jukka teki sopan oman mielensä ja makunsa mukaan saaden aikaan loistavan keiton!

Jos haet lisäinspiraatiota särjelle, voin ilokseni ilmoittaa että Järki Särkeä on aiemmin laitettu onnistuneesti kirkkaaseen perunasalaattiin. Särkisiin suupaloihin hyödynsimme myös purkin öljyn. Myös särkileipiä leipäjuustolla ja muhevaa särki-perunalaatikkoa on natustettu hyvällä ruokahalulla.  Liemessä Jenni on upottanut Järki Särkeä pastaan ja pizzaan. Myös Järki Särjen omilta sivuilta löytyy ideoita särjellä kokkailuun. Meillä kokeillaan seuraavaksi Satu Koiviston särkitahnaa. 

Tämä keitto passaa hyvin lounaaksi tai alkupalaksi.

SAVUSÄRKIKEITTO
noin neljälle

700 g varhaisperunaa (kiinteää)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
öljyä
1 dl valkoviiniä
n. 1 l kalalientä
2 dl kermaa
1 prk Järki Särki savustettu & luomuvalkosipuli
tuoretilliä

Silppua sipulit ja laita ne kattilaan muhimaan kattilaan voi-öljyseokseen. Älä ruskista. Pese perunat ja halkaise suupaloiksi mikäli ne ovat isoja. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kattilaan valkoviini ja kiehauta. Lisää edelleen kalaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä ne napakan kypsiksi. Lisää kerma ja kiehauta. Kaada Järki Särki-purkista öljy pois ja kaada kalat kattilaan. Kalat kuumenevat riittävästi hetkessä, ja keitto on valmis nautittavaksi. Koristele annokset tai keitto kattilassa tuoretillillä.

Joulumenu 2018

 

Minulla on ollut jo monena vuonna tapana laittaa tänne jouluaaton menumme. Vanhoja juttuja on kiva selailla itsekin, joten laitanpa tänne taas joulun kokonaisuutemme. 

Tänä vuonna saimme Jukan äidin eli mummun vieraaksemme. Oli kiva istuttaa mummu valmiiseen pöytään, sillä hän on elämässään kyllä saanut tehdä monta monituista joulupöytää itsekseen. 

Halusimme tänäkin jouluna panostaa enemmän alkupaloihin. Joka ainoa vuosi käy niin, että minä mietin joitakin juttuja, jotka Jukka toteaa hyviksi, mutta etsii sitten vielä viisi tai kuusi muutakin ruokalajia. En silti valita tästä, sillä mies väkästää nuo ideansa itse. Teimme alkupaloja ihan pieniä määriä vaikka sortteja olikin monta.

Tänä vuonna ostimme kaloja paljon valmiina Nummelan torin loistavasta kala-autosta. Työkaverini teki korvausta vastaan todella hyvän lanttulaatikon. Leivät ja maksalaatikon ostimme myös valmiina. Tämä päätös helpotti paljon pöydän koostamista eikä stressiä saatu aikaan edes markettien jouluruuhkassa. 

Kaikki ruokalajit onnistuivat todella hyvin! Omaksi suosikikseni nousi Veikkolan kartanon joulusta kopioitu fenkolinen lohipastrami limemajoneesilla. Jukka piti eniten silleistä, silakoista sekä naudan ja aiolin yhdistelmästä. Lapset pitivät eniten kinkusta ja lämminsavulohesta. Mummu kertoi diplomaattisesti tykänneensä kaikesta, mutta mainitsi erikseen kinkun, sienisalaatin ja kalat. 

Mikko Utterin ja Dani Hännisen kattauksista viisastuneina osasimme yhdistää perunalaatikkoon mätiä ja punasipulisilppua. 

JOULUMENU 2018

tomaattisilli

Skoonelainen sinappisilli

katajanmarjasilakat Gin Mare-ginillä

saaristolaisleipä + smetana + kirjolohenmäti

sienisalaatti haaparouskulla ja ranskankermalla

kylmäsavulohi

saaristolaisleipä + graavisiika + confit-keltuainen

Piipanojan kylmäsavusiika

fenkolinen lohipastrami + limemajoneesi

kylmäsavunauta + aioli

lämminsavulohi

katkarapu + currymajoneesi

leipäjuusto

omena-sellerisalaatti

joululimppua, saaristolaisleipää, voita

Eijan lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko - johon halukkaille lisäksi myös punasipulisilppua ja mätiä

maksalaatikko

kinkku sinappihunnutuksella 

tattijäätelö

vaniljajäätelö

konvehteja
juustoja ja omena-varsisellerihilloa

Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

2017 ihastuttivat limemarinoidut katkaravut 

2016 alkupaloissa komeili confit-keltuainen ja pääruuaksi oli possu confit

2015 pääruokana oli palvattu karitsa

2014 pääruokana komeili ankka

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-artisokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Mukulaselleriä alku-, pää- ja jälkiruuaksi

No, ehkei ihan otsikon mukaisesti läpi aterian ja toisaalta taas miksei. Juuri- eli mukulaselleri taipuu erilaisiin tekstuureihin ja makuyhdistelmiin niin mukavasti, että siihen tuskin pääsisi kyllästymään vaikka söisi sitä läpi useamman ruokalajin kokonaisuudenkin. 

Olen nostanut tähän juttuun Satokausikalenterin haastamana vanhoja juttujamme mukulaselleristä vuosien varrelta. Meille mukulaselleri on maistunut loistavasti niin lisukkeena kuin lautasen pääelementtinäkin. Parhaimpia yhdistelmiä ovat olleet metsäiset ja juurevat maut - sienet, riista ja poro. Joulupöydän alkupaloissa mukulaselleriä on tarjottu useammankin kerran. Lopusta löytyy myös muutamia ravintolapoimintoja mukulaselleriä sisältäen, sillä ainakin meille ravintolakäynnit ovat hurjan inspiroivia.

                             Omena-mukulasellerisalaatti on ollut osana joulupöytäämme

kuten myös marinoitu mukulaselleri ja mukulasellerikreemi.

Juuriselleriä, parmesaania ja hasselpähkinää on tarjoiltu tyylikkäästi perintöastialta.

Perunarieska, sellerikreemiä ja suppilovahveroita on tämän syksyn löytö.

Sellerikreemi kävi hyvin yksiin pienenä alkupalana 

kampasimpukan ja tomaatticoncassen kanssa. 

Mukulaselleri toimii hyvin myös gratinoituna, vaan mikäpä ei. 

Mukulaselleri on myös paikallaan osana juuresmuussia.

Yllättäen juuriselleri taipui myös jälkiruuaksi, jossa mallia otettiin klassisesta Waldorfin salaatista. 

Juuriselleripannacotta, omenagranite ja karamellisoidut saksanpähkinät

Muina ideoina ravintolakäynneiltä mainittakoon:

Tukholmalaisessa Gastrologik ravintolassa mukulaselleri tarjottiin "tortillana" poron, kuusenkerkän ja puolukan kanssa. 

Ravintola Ernstissä Berliinissä mukulaselleri nautittiin grillattuna. Se oli maustettu korianterinsiemenillä, hunajalla ja timjamilla. Kokonaisuuden kruunasi miedolla kirpsakkuudella piparjuurikerma. 

Helsinkiläisessä ravintola Chapterissä mukulaselleristä käytettiin myös juurentyngät. Juuresta löytyi lautaselta monessa muodossa. Auringonkukansiemenet sopivat hyvin mukulasellerin makuun. 

Aikanaan myös Chef & Sommelierissä juuriselleristä käytettiin ihan kaikki osat sellerisotossa, jossa pikkuruiset selleripalat oli valmistettu risoton tapaan. Liemen vihreys tuli varsista. 

Bocuse d'Or harjoituskeittiössä vuonna 2016 Eero Vottonen valmisti mukulasellerin kokonaisena suolakuoressa. Tuolloin se tarjottiin saksanhirven kanssa. 

Miten teillä syödään juuri- eli mukulaselleriä?

Onko löytynyt jotain ylivoimaista tai yllättävää makuparia mukulasellerille?
Mieluusti saa pistää linkinkin kommentteihin!

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.

Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut. 

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin. 

Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä. 

Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita. 

Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.

Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa. 

Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.

Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa. 

Suurinta elämässäni on olla äiti. 

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin, 

niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää, 

sitä edellisenä ei. 

Karitsatartar ja pikkelöityä maa-artisokkaa

Saimme viikonloppuna taas tuttuja vieraita kotiimme ja tietysti istuimme yhdessä ruokapöydän ympärille. Vieraamme ovat 10-vuotiasta tytärtään myöten aikamoisia herkuttelijoita, joten menua lähdettiin koostamaan siitä vinkkelistä. 

Poikamme tekemä menukortti.

Lopulta menusta tuli mielestämme oikein hyvä. Mitään kokoavaa teemaa ei oikeastaan ollut. Toistuvia elementtejä olivat kuitenkin gini, varsiselleri ja karitsa. 

Olimme koonneet suupalat ensinaposteluun ja valmistelleet muut ruuat pikkelöimällä, sirkuloimalla, pakastamalla ja jääkaapittamalla. Karitsan niskapaloista valmistettu ossohko buco oli lykätty uuniin kuusi tuntia ennen sen ulosottamista, joten liha irtosi luista melkein ajatuksen voimalla. Valmistimme ruokia pitkin iltaa, sillä mihinkään ei ollut kiire vieraiden jäädessä yökylään. 

Suupaloina meillä tarjottiin varsiselleristä, sinihomejuustosta ja pähkinästä koottuja herkkuja, espanjalaisia juustoja ja leikkeleitä sekä oliiveja. Nämä kulautettiin alas vieraiden toivoman gin & tonicin kanssa. 

Alkupalaksi kokosimme Herrakunnan vastateurastetun karitsan ulkofileestä pilkotun tartarin. Keralle pikkelöitiin maa-artisokkaa ja sous-vide kypsennettiin keltuaista. Opimme tämän tavan tarjota tartaria kokkimaajoukkueen joukkueenjohtajalta Kristian Vuojärveltä Mimisin järjestämässä kivassa kokkailuillassa. Olemme tehneet aiemmin tartarista myös suupalakokoisia naposteltavia ruiskuppeihin. Tuumasimme että keltuaisen voisi joskus tehdä myös confit-menetelmällä. 

Tässä ohjeistetusta kokonaisuudesta riittää viidelle. Maa-artisokkamitoitus tosin on reilu.  

KARITSATARTAR 

500 g karitsan ulkofilettä
lipstikkasuolaa
mustapippuria

Puhdista fileistä kalvot.
Leikkaa liha hienoksi veitsellä.
Mausta liha lipstikkasuolalla ja mustapippurilla. 
Älä hirveästi vaivaa tai sekoita massaa, jotta se pysyy ilmavana.

PIKKELÖITYÄ MAA-ARTISOKKAA

3 kpl maa-artisokkaa
0,3 dl etikkaa
0,5 dl sokeria
0,7 dl vettä
sinapinsiemeniä
korianterinsiemeniä
tähtianis

Mittaa nesteet kattilaan lisää mausteet. Kiehauta liemi
Pese artisokat ja tee niistä mandoliinilla ohutta levykettä.
Laita maa-artisokat pikkeliliemeen maustumaan ainakin kahdeksi tunniksi.
Siivilöi ennen tarjoilua.

KELTUAISKREEMI

3 keltuaista
suolaa

Erottele kananmunista keltuaiset.
Riko keltuaisten rakenne vispilällä. Lisää suola. Siivilöi massa ja laita vakuumipussiin.
Kypsennä sirkulaattorissa 66.5 asteessa 45 minuuttia.
Jäähdytä.

KORISTELUUN

versoja ja syötäviä kukkia