Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella. 

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 

    TAI 800 g tuoreita 

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 

Savusärkikeitto - yksinkertaisesti hurjan maistuvaa

Tässä särkikeitossa yhdistyy syvä, hieno maku, helppo ja nopea tekeminen sekä yksinkertaiset raaka-aineet. Myös ekologisuus ja aina suositeltava kalaruokien syöminen sisältyy tähän soppaan. 

Savusärkisopan keittely sai inspiraationsa järvenpääläisestä Härmän Ratista, sillä siellä tarjotulla luomulounaalla toinen keittovaihtoehto oli juurikin savusärkikeitto. Otimme molemmat sitä kaksi kulhollista, sillä se oli ihan huokailuttavan hyvää! Jukka päätti siltä istumalta keitellä soppaa myös kotona. Ohjetta emme Härmän Ratista kysyneet, vaan Jukka teki sopan oman mielensä ja makunsa mukaan saaden aikaan loistavan keiton!

Jos haet lisäinspiraatiota särjelle, voin ilokseni ilmoittaa että Järki Särkeä on aiemmin laitettu onnistuneesti kirkkaaseen perunasalaattiin. Särkisiin suupaloihin hyödynsimme myös purkin öljyn. Myös särkileipiä leipäjuustolla ja muhevaa särki-perunalaatikkoa on natustettu hyvällä ruokahalulla.  Liemessä Jenni on upottanut Järki Särkeä pastaan ja pizzaan. Myös Järki Särjen omilta sivuilta löytyy ideoita särjellä kokkailuun. Meillä kokeillaan seuraavaksi Satu Koiviston särkitahnaa. 

Tämä keitto passaa hyvin lounaaksi tai alkupalaksi.

SAVUSÄRKIKEITTO
noin neljälle

700 g varhaisperunaa (kiinteää)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
voita
öljyä
1 dl valkoviiniä
n. 1 l kalalientä
2 dl kermaa
1 prk Järki Särki savustettu & luomuvalkosipuli
tuoretilliä

Silppua sipulit ja laita ne kattilaan muhimaan kattilaan voi-öljyseokseen. Älä ruskista. Pese perunat ja halkaise suupaloiksi mikäli ne ovat isoja. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kattilaan valkoviini ja kiehauta. Lisää edelleen kalaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunat ja keitä ne napakan kypsiksi. Lisää kerma ja kiehauta. Kaada Järki Särki-purkista öljy pois ja kaada kalat kattilaan. Kalat kuumenevat riittävästi hetkessä, ja keitto on valmis nautittavaksi. Koristele annokset tai keitto kattilassa tuoretillillä.

Palsternakkakeitto ja sieniä

Tässäpä helppo keitto, joka juurevan syksyisen makunsa ansiosta kelpaa vaikka alkupalaksi fiinisti tarjoiltuna. Maku saa syvyyttä uunissa paahdetuista kasviksista. Suutuntuman mielenkiintoistajaksi ja keiton koristeeksi olemme paistaneet tuoreita suppilovahveroita tai laittaneet päälle kuivattuja kantarelleja ihan sinällään. Kumpikin on toiminut aivan loistavasti. 

Ohje on napattu Kauppalehdestä, Mikko Takalan ja Sami Rekolan Täydellinen resepti osiosta. Me vain lisäsimme päälle sieniä.  

Keiton kanssa nautitiin Croque Monsieur Junior leivät. Se meinaa sitä että kahden vehnäleipäsiivun väliin laitettiin palvikinkkua ja vahvaa juustoa raastettuna. Sitten koko hoito paistettiin pannulla niin että leivän pinta rapsakoitui ja juustot sisällä sulivat. 

PALSTERNAKKAKEITTO

neljälle

½ kg palsternakkaa
1 iso sipuli
5 dl kana-tai kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

päälle 
tuoreita sieniä paistettuna tai kuivattuja sieniä

Lohko palsternakat kuorineen sormen paksuiksi paloiksi. Kuori ja lohko sipuli. Laita nämä uunipellille. Liruta päälle ruokaöljyä ja pyöräytä sekaisin.
Paahda vihanneksia 180 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Kuumenna liemi kattilassa. Lisää kypsät vihannekset. Surrauta soseeksi sauvasekoittimella.
Lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna uudestaan.
Laita tarjoillessa päälle kuivattuja sieniä tai tuoreita sieniä paistettuna.

Fiini lohikeitto

Parasta tässä lohikeitossa oli kirkkaan oranssi lohi, jonka mehevyysaste hersytti makunystyröitä. Vai oliko se sittenkin sitruunaruohon tuoma raikkaus? Vai kerman ja kylmäsavulohen yhdessä tuoma suolainen täyteläisyys? Niin tai näin, keitto oli todella herkullinen ja kaunis! 

Ohje on Glorian ruoka & viini-lehdestä, osiosta jossa lukijat ovat toivoneet jonkin ravintolan mieleenpainuneen ruuan ohjetta. Tämä lohikeitto on kotoisin Kampin Ravintolakorttelin Fisken på Disken ravintolasta. Ohjeen antoi ravintolan keittiömestari, voitokkaasta kokkimaajoukkueestakin tuttu Mikko Pakola. Keitto vaatii hieman aikaa, muttei ole lainkaan vaikea tai työläs. 

Reseptin kulmakiviä ovat confit-menetelmällä meheväksi kypsennetty lohi ja liemen syvä maku yhdistettynä raikkaaseen sitruunaruohoon. Me aikuiset pidimme keitosta ihan hurjasti, lapset tuumasivat ristiriitaisesti: "Kiva tää sitruunan maku" ja "Liikaa sitruunaa". Se nyt olisikin ollut liikaa pyydetty että uudesta ruuasta olisivat tykänneet ihan kaikki. 

Huomasin vasta jälkikäteen, että ravintolassa keittoa koristavat vielä tilliöljy, kuivatut tonnikalalastut ja purjotuhka. Muita mainittuja ei olisi ollutkaan, mutta purjotuhkaa olen säästänyt nimenomaan tällaisia hetkiä varten ja nyt se meni ohi. No, ehkä seuraavalla kerralla. Tai sitten pitää mennä maistamaan keittoa paikan päälle. 

Näin fiini keitto sai kattamaan pöytään harvoin (ei vielä koskaan) käytössä olleet perintöhopealusikat.

FISKEN PÅ DISKEN - LOHIKEITTO

4-6:lle

keittopohja
600 g varhaisperunoita
1 sipuli
1 pieni purjo (100g)
2 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
5 dl kalalientä (meillä lohiperkeistä keitettyä)
4 dl kanalientä
2 sitruunaruohon vartta
merisuolaa
mustapippuria
2 dl kuohukermaa
150 g kylmäsavulohta

lohiconfit
500 g nahatonta kirjolohta
ruokaöljyä riippuen astian koosta (n. 5 dl)
sormisuolaa

suolaliemi
5 dl vettä
50 g merisuolaa
tilliä koristeeksi

päälle halutessasi
tilliöljyä
kuivattuja tonnikalalastuja
purjotuhkaa

Tee suolaliemi. Mittaa vesi ja suola kattilaan. Kuumenna, kunnes suola on liuennut. Jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Laita lohi mahdollisimman lohifileen kokoiseen uunivuokaan. Kaada suolaliemi päälle 15 minuutiksi. Kuumenna uuni 75 asteeseen. Kaada liemi pois, huuhtele lohifile kylmällä vedellä ja kuivaa pinta. Leikkaa lohifile noin 5 cm leveiksi siivuiksi. Laita kalat uunivuokaan ja kaada öljyä päälle, kunnes palat peittyvät. Kypsennä uunissa 40–50 minuuttia, niin että kala on vielä keskeltä punertavaa. Hyvä sisälämpö on 42 astetta.

Kun lohi on uunissa, tee keitto. Paloittele perunat. Hienonna sipuli, purjo ja sitruunaruoho, mutta älä sekoita silppuja keskenään. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia ja purjoa 5 minuuttia. Lisää perunat ja viini. Kiehauta. Lisää kala- ja kanaliemet sekä sitruunaruohot kattilaan. Lisää pippuria ja suolaa maun mukaan. Keitä 10 minuuttia.

Lisää kerma. Kun keitto alkaa kiehua, paloittele kylmäsavusavulohi joukkoon. Keitä, kunnes perunat ovat kypsiä. Tarkista suolan määrä.

Nosta lohipalat öljykylvystä kun sisälämpö on sen max. 42 astetta. Kuivaa lohipalat öljystä talouspaperilla. Jaa keitto kulhoihin ja nosta lohet päälle. Ripottele kalapalan päälle sormisuolaa ja viimeistele annokset tuoreella tillillä.

Ravintolassa joukkoon lisätään vielä tilliöljyä, purjotuhkaa ja kuivattuja tonnikalalastuja. 

Kantarellikeitto - syvää makua lihaliemestä

Minä himoan kantarellileipiä ja Jukka saman sienen keittoja. Molempia on päästy jo tänä syksynä kokkaamaan, sillä uudesta metsätuttavuudesta on löytynyt ihan mukavasti keltaista kultaa. 

Tänä syksynä loppukesänä kokeilimme ensimmäistä kertaa laittaa lihalientä sienikeittoon ja se toimi hienosti! Kokokermaiseen verrattuna keitto sai makuun hienoa syvyyttä. Meillä liemet keitetään itse pakkaseen, mistä niitä onkin helppo ottaa aina tarvittaessa. Jukka lisäsi omaan keittolautaseensa vielä sinihomejuustoakin, mikä kuulemma entisestään paransi makua.

Uusilta naapureilta saimme kesällä Lapin tuliaisena ilmakuivattua poroa, joka sopi oivasti tämän keiton päälle. Raastaminen oli helppoa kun palan noukki pakkasesta. Sinne lihapala oli myös helppo palauttaa uusia raastamis- tai vuolemiskertoja varten. 

KANTARELLIKEITTO

kahdelle

3 dl kantarelleja
1 pieni sipuli
0,5 rkl voita
1-1,5 dl tuhtia lihalientä
2 dl kermaa
(sinihomejuustoa)
mustapippuria
suolaa tarvittaessa

päälle:
ilmakuivattua poroa
ruohosipulia
muutama pieni kantarelli

Hienonna sienet ja sipuli. Paista sieniä ja sipuleita voissa kattilassa, kunnes sienistä irtoava neste on lähes haihtunut. Ota talteen muutama pieni sieni koristeeksi. Lisää joukkoon kerma ja keitä kunnes kerma hieman paksuuntuu. Kaada joukkoon lihaliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla n. 10 min tai ilman kantta mikäli haluat keiton saostuvan lisää. Mausta mustapippurilla ja suolalla. Halutessasi lisää keitoon sinihomejuustoa.

Lisää pinnalle ruohosipulisilppua ja jäisenä raastettua ilmakuivattua poroa sekä pari paistettua kantarellia. 

Parsakeitto tuorejuustolla

kaupallinen yhteistyö ARLA

Parsakausi on yksi varmoja keväänmerkkejä. Meillä se on meinannut jo grillattuja parsoja ja parsojen lisäämistä höyrytettynä salaatin sekaan. Jukka kaipasi parsasta jotain uudenlaista keittoa, jota kokeilimmekin tehdä tuorejuustoisena. Keiton sekaan pyöräytimme yhteistyökumppanin Arlan maustamatonta ja lisäaineetonta tuorejuustoa. 

Heleän vihreästä keitosta tuli ihan älyttömän hyvää! Samettisen pehmeä koostumus yhdistettynä keväiseen makuun toimi todella hienosti. Koristeeksi ja rakennetta tuomaan päälle nakattiin parsanuppuja sekä aiemmin parsan kanssa toimivaksi todettuja pistaasipähkinöitä. Helppoa ja maistuvaa keittoa teki mieli lusikoida yksi jos toinenkin lautasellinen. Parsakeitto sopii hyvin lounaalle tai tyylikkääksi alkukeitoksi. 

Blogin muut parsareseptit löytyvät täältä. Olisiko sieltä esimerkiksi JärkiSärkinen perunaparsasalaatti tai kiinalaisittain maustetut parsat mieleenne? Vai maistuisiko paremmin kenties limellä raikastettu helppo parsapiirakka tai vietnamilaisittain maustettu parsa-perunasalaatti. 

PARSAKEITTO
3:lle lounaaksi, 4:lle alkukeitoksi

1,5 rkl Arla laktoositon meijerivoi
1 sipuli
500 g parsaa
6 dl liha- tai kasvislientä
150 g Arla maustamaton tuorejuusto
suolaa
mustapippuria
suolattuja pistaasipähkinöitä kuorittuna

Laita liemi kuumenemaan.
Pilko sipuli pieneksi. Laita lämpimään kattilaan voi ja kuullota sipulit pehmeiksi.
Pilko parsat. Säästä muutama nuppuosa koristeluun.
Lisää parsapalat kattilaan sipulisilpun joukkoon.
Lisää liha- tai kasvisliemi. Keitä noin 10 minuuttia kunnes parsapalat ovat kypsiä.
Soseuta sauvasekoittimella.
Lisää tuorejuusto ja lämmitä varovasti.
Mausta suolalla ja pippurilla.
Annostele lautaselle. Asettele päälle parsanuppuja ja pistaasipähkinöitä.

Papu-kasviskeitto kylmiin päiviin

Jukan isä antoi joskus palautetta että blogissa on liian vähän tai harvoin keitto-ohjeita. No tässä olisi Jarmo yksi tosi maistuva resepti siltä saralta! Muut keitot löytyvätkin keitto-tunnisteen alta. 

Lämmittävän tuhti keitto on alunperin Kamera ja Kauha-blogin Antin käsialaa, minä muokkasin sitä ihan pikkuisen lisäämällä esimerkiksi nuupahdusuhan alla ollutta palsternakkaa. Vaalea juures sopikin keiton makuun ihan loistavasti! Meillä pavut noukittiin pakastimen kätköstä, jonne olin keittänyt niitä valmiiksi papumuussin teon yhteydessä. 

Juustokannikan hyödyntäminen on hauska vinkki Antilta. Me olemme aiemmin sekoitelleet parmesaaninkantoja risoton seassa, mutta muuhun emme ole juuston loppuja hyödyntäneet. 

Keitto oli yrtteineen aromaattisen ihana ja pekonisuudessaan sopivan suolainen. Pidin keitosta hurjasti tuoreeltaan, mutta myös seuraavana päivänä työlounaaksi mikrolämmitettynä. 

Keitosta saa helposti kasvisruuan käyttämällä kasvislientä ja jättämällä pekonin pois. 

PAPU-KASVISKEITTO

neljälle

2 porkkanaa
3 lehtisellerin vartta
1 palsternakka
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl tomaattipyrettä
500 g paseerattua tomaattia
2 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 laakerinlehti
ripaus chilihiutaleita
mustapippuria
suolaa
n. 7 dl kasvis- tai kanalientä
purkki kypsiä isoja valkoisia papuja
reilusti lehtikaalia
(juustonkannikka)

päälle:

pekonia paistettuna

Kuori ja pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kaada kattilan pohja peittoon oliiviöljyä ja lisää porkkanat, palsternakka, lehtisellerit, sipulit ja valkosipulit. Kuullota keskilämmöllä kymmenisen minuuttia välillä sekoittaen. Lisää yrtit ja mausta pippurilla, suolalla ja ripauksella chiliä.

Lisää kattilaan tomaattipyre ja paseerattu tomaatti. Pyörittele aineksia viitisen minuuttia. Lisää

liemi sekä juustonkannikka jos käytät. Anna hautua hiljaa kuplien noin 45 - 60 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä.

Lisää pavut ja paksusta lehtiruodista irtirevitty lehtikaali. Hauduta vielä noin 10 minuuttia.  

Paista haudutuksen aikana pekonit rapeiksi. 

Poista juustonkannikka, mahdolliset yrttihavut ja laakerinlehti keitosta ja tarkista maku.

Tarjoa keitto pekonien kera kuumana vaikka hyvän leivän kanssa.

Porokeitto orakkailla

yhteistyössä ARLA

Ei äkkiä tule mieleen parempaa keittoa. Kermaisuus yhdistettynä tuhtiin lihaliemeen, poroleikkeleen suolaisuus ja orakkaiden sieninen maku soivat yhteen syksyisesti ja todella kauniisti. Palsternakka kohottaa makunautintoa pehmeästi ja harmonisen värisesti. Huomaatteko että pidin tästä keitosta ihan hirveästi? 

Jukka teki meille poro-sienikeiton, jossa hän halusi yhdistää nämä ainekset soseuttamatta keittoa. Lopputulos oli niin hyvä, että se jää varmasti keittiömme vakioruokiin. Poro-sienikeitto oli helppo valmistaa kun lihaliemen vain sulatti pakastimesta ja sienet oli valmiiksi noukittuna jääkaapissa.

Voisin kuvitella että orakkaan sijaan tai lisäksi keittoon sopisi myös suppilovehvero. Metsäsientä se kuitenkin olla pitää!

PORO-SIENIKEITTO
neljälle

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
170 g puhdistettuja orakkaita
1 rkl Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoi
1 palsternakka (200 g)
2 isoa perunaa (200g)
5 dl lihalientä (miedosti suolainen)
100 g kylmäsavuporoleikkelettä
2 dl Arla vähälaktoosinen kuohukerma
1 rkl silputtua lehtipersiljaa
mustapippuri
(suola)

Pilko sipulit pieneksi hakkelukseksi. Pilko sienet, palsternakka ja perunat hiukan reilummiksi paloiksi. Pilko savuporo pieniksi lastuiksi. Paista sieniä ja sipulipaloja voissa noin 5 minuuttia. Laita kasvikset ja porot kattilaan sekä lisää lihaliemi. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää kerma. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Lisää lopuksi keittoon lehtipersiljasilppua ja jätä silppua hiukan koristeeksi lautasellekin.

Mustatorvisienikeitto

Tässä mustatorvisienikeitossa ei ole mitään ihmeellistä ja silti se on todella hyvää. Kermainen tuhtius, lihaliemen tuoma syvyys ja mustien sienien tuoma dramaattinen väritys tekee keitosta ihan loistavan lusikoitavan. 

Mustatorvisienikeitto sopii makunsa puolesta ehkä parhaiten alkukeitoksi, mutta en minä sitä lounaanakaan vierastaisi. 

Meillä mustatorvisienikeitto tarjoiltiin fiinisti sampanjan siemailuun tarkoitetusta jalallisesta lasista yhdessä mustatorvisienisipsien kanssa. Viimeksimainitut tarkoittavat kaikessa yksinkertaisuudessaan kuivattuja sieniä. 

MUSTATORVISIENIKEITTO

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 dl lihalientä
2 dl kermaa
1 l tuoreita mustatorvisieniä
suolaa
pippuria
voita

Paista silputtuja sieniä kattilassa hetki, niin että suurin osa nesteistä haihtuu. Nosta sienet syrjään. Paista silputtuja sipuleita voissa kattilassa kunnes ovat pehmenneet. Lisää lihaliemi. Keitä hetki. Lisää sienet takaisin kattilaan. Soseuta sauvasekottimella hienoksi. Lisää kerma ja soseuta lisää, kunnes keitto on tasaisen pehmeää. Mausta suolalla ja pippurilla.

Tomaattikeitto ginillä

Tomaattikeitto ginillä kuulostaa hiukan paremmalta kuin tomaattikeitto, eikö? Me ainakin innostuimme ideasta heti sen huomattuamme ollen kuitenkin hieman skeptisiä ginin tuomasta lisäarvosta. Turhaan.

Jukka hoksasi tämän ohjeen Kauppalehti Option Mikko Takalan isännöimästä Reseptitesti-osiosta, jonne se oli päätynyt Jonna Pulkkisen ja Merja Ruotsalaisen Viinakeittokirjasta. Takala myy keiton ideaa tokaisemalla, että kelpuuttaa gininsä seuraksi jatkossa muutakin kuin tonicia. Huomaavainen naapuri vinkkasi meille myös tätä ohjetta, ihan sillä jos olisi sattunut menemään ohi silmien. Gini-innostuneisuutemme on näköjään tunnettu juttu. 

Reilun desin lorautus giniä toi keittoon hedelmäistä makua ja raikkautta. Me aikuiset pidimme keitosta kovasti siloittelemattomana versiona, lasten mielestä ruoka oli "hassulla tavalla hassua". Kysymykseen hyvällä tavalla vai ei, vastaus oli vain "hassulla". Ota noistakin sitten selvää. Sen verran verkkaisesti lautaset kyllä tyhjenivät, että ihan lempparia ei tainnut olla. 

Lehden reseptissä oli pieni epäselvyys pekonin lisäämisen suhteen - se kyllä paistettiin rapeksi muttei kerrottu miten keittoon sujautetaan. Ratkaisimme asian ohjeessa näkyvällä tavalla tiskiä säästäen ja kaikki maut talteen ottaen. Ohjeessa ei myöskään otettu kantaa mitä giniä keittoon tulisi laittaa. Me valitsimme hyllystämme "perusginiä", josta kumpikaan ei ole löytänyt mitään erityisiä vivahteita tonicin kanssa nautittuna. Muutama pieni muutos ohjeeseen tehtiin. 

Tomaattiginikeitto toimisi hyvin myös alkupalana ja sileäksi surrautettuna shottilaseista tarjoiltuna vaikka osana brunssia. Tätä keittoa teemme varmasti toistekin. 

TOMAATTIKEITTO GINILLÄ
neljälle 

70 g eli puolikas paketti luomupekonia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
1 siivu ranskanleipää
1 tölkki kuorittua tomaattia
1,5 tl suolaa
1 tl mustapippuria
tuoretta chiliä oman maun mukaan
2 rkl hunajaa
1 tl kuivattua timjamia
3 dl vettä
1,25 dl giniä
0,5 dl kermaa

Pilko pekoni suupaloiksi. Paista rapeaksi paistiunpannulla.
Pilko kuoritut sipulit. Pilko tomaatti poistaen kanta. Kuullota pekonien seassa pannulla.
Revi leipä paloiksi ja lisää pannulle. Anna paistua hetken.
Lisää mausteet ja tölkkitomaatit. Painele tomaatit rikki pannulla. Anna kiehua noin 15 minuuttia.
Lisää vesi ja gini. Anna kiehahtaa.
Lisää kerma. Tarkista maku.
Jos haluat keitosta sileää, soseuta se sauvasekoittimella.

Hurjan maukas nuudelikeitto salaatilla

yhteistyössä Cosmopolitan salaatti

 

Ulkomailla kuljeskellessa yksi suurimmista nautinnoistamme on tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Meidän kohdallamme se tarkoittaa usein ihan kaikkea fiinistä ravintolaruokailusta katuruokakojuihin. Viimeisin matkamme Taiwaniin ei ollut mikään poikkeus tästä. Nautimme yhden illallisen Taiwanin parhaaksi tituleeratussa ravintolassa ja yhden jos toisenkin nightmarketeilla, joiden parasta osuutta meille ovat katuruokaa tarjoavat kärryt. 

Taiwania ei voi ohittaa maistamatta naudanlihalla rikastettua nuudelikeittoa, hong shao niu rou mian. Syvänmakuinen, tähtianiksella mielenkiintoistettu liemi tarjoillaan kulhosta yhdessä mureaksi kypsytettyjen lihapalojen, nuudeleiden, kevätsipulin, toisinaan itujen ja aina salaatin kanssa. Nuudeleita saattoi olla tarjolla eri paksuisia. Liemissä oli selkeitä eroja maun syvyyden ja tulisuuden suhteen. 

Reissumme parhaan beef noodle soupin saimme Dongfeng kadulla Banmuyan ravintolassa, jossa isot, mureat lihapalat ja veitsellä leikatut nuudelit, Dao Xiao Mian, tekivät keitosta hurjan hyvän. Minä otin keiton ohuilla nuudeleilla. 

Katukeittiössä, jossa kävimme useamman kerran Kaohsiungissa, nuudelikeitto tarjottiin murusiksi paistetuilla jauhelihapaloilla. Nuudeleiden seassa oli niin paljon paksuja ituja, että lapsemme vieroksuivat tätä keittoa. Oli hauska katsoa miten tarkkaan muksut osaavat jo käyttää syömäpuikkoja, kun erottelivat nuudeleita iduista. 

Keiton ainekset oli aina pilkottu valmiiksi. Toivotunlaiset nuudelit ja joskus myös idut pantiin reikäkauhaan, upotettiin hetkeksi kuumaan veteen ja nostettiin pienen tovin valuttaen jonka jälkeen nuudelit nakattiin tarjoilukulhoon. Sitten päälle laitettiin salaattia, lihaa ja mahdollisia maustekastikkeita. Lopuksi päälle kauhottiin lihaliemi. Pöydässä saattoi vielä lisätä maustekastikkeita tai vaikka chilitahnaa nuudelikeiton joukkoon. Keiton sattumien loputtua liemi tuli yleensä juotua kulhon reunalta. 

Kotiuduttamme halusin kokeilla katukeittiöviritteistä omaa versiota taiwanilaisesta nuudelikeitosta, oikoen ja lapsiystävällisesti maustaen. Kesällä on kiva saada nopeasti hyvää ruokaa eteensä, mutta mausta en toki halua tinkiä. Lihaliemen otin pakkasesta, jonne keittelemme niitä aina valmiiksi. Keittoa nautiskellessa Jukka tuumaili, että pääsimme hetkeksi takaisin Taiwanin kuumuuteen ja makurikkauteen. 

Taiwanissa kiittelin aina salaatin keventävää osuutta keitossa. Usein se oli paksoita, mutta saattoi olla jotain muutakin. Suomessa päädyin repimään keittoon Cosmopolitan salaattia, sillä se kestää kuuman liemen rusehtumatta, säilyttäen rapsakkuutensa. Nyt kesäkaudella Cosmopolitan on kotimaista tullen joko pälkäneeltä Rödingen tilalta tai haukivuorelta Vihannesyhtymä 3T:ltä. Rödingen tilan Cosmopolitanien kasvatukseen ei ole käytetty lainkaan kemiallisia torjunta-aineita, mikä tietysti ilahduttaa tällaista puhtaan ruuan ystävää. Tarkkasuu poikamme(kin) ihastui Cosmopolitanin makeahkoon, kitkeryysvapaaseen makuun kun teimme taannoin vietnamilaisia kääröjä.

NUUDELIKEITTO 

neljälle

liemi

1 l lihalientä

2 tähtianista

½ kanelitanko

peukalonpään kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja paloiteltuna

kevätsipulin valkoinen osa pilkottuna

2 rkl shaoxing riisiviiniä tai sherryä

1 dl soijakastiketta

1 rkl (ruoko)sokeria

(chiliä)

liha

1 rkl oliiviöljyä

400 g naudan jauhelihaa

1 rkl soijakastiketta

lisäksi

180 g eli 3 "levyä" pikanuudeleita

(paksuja ituja)

kevätsipulin vihreät varret pilkottuna

4-6 Cosmopolitan salaatin lehteä paloiksi revittynä

(chilikastiketta tai pilkottua tuoretta chiliä)

Laita lihaliemi kattilaan (tai keitä se kattilassa). Lisää joukkoon mainitut ainekset. Keitä muiden valmisteluiden ajan. 

Kuumenna paistinpannu. Laita pannulle öljyä. Paista jauhelihaa pannulla niin kauan, että se on pientä, murumaista. Mausta soijakastikkeella ja sekoita se joukkoon huolellisesti. 

Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit laittaa idut mukaan nuudelien kypsennysastiaan. Valuta nuudelit (ja idut) siivilässä.

Laita sipulivarsisilppu ja salaatinlehtipalat esille. 

Halutessasi voit siivilöidä lihaliemen. 

Kokoa nuudelikeitto kulhoihin laittamalla ensin nuudelia, sitten salaattia, kevätsipulinvarsia ja lihamuruja. Kauho päälle lientä. 

Pöytään voit laittaa tarjolle chilikastiketta tai tuoretta chiliä. 

Cosmopolitanin sivuilla voit osallistua New Yorkin makumatkan arvontaan. Olisipa huikeaa päästä tallaamaan tuon suurkaupungin katuja ja maistamaan...ihan kaikkea!

j.Är eli jälkeen Äitienpäiväraivarien

Perheessämme eletään nyt Äitienpäiväraivarien jälkimainingeissa. Yltäkylläisen hienoruokaisena äitienpäivänä saimme kertakaikkisen slaagin lastemme nirsoilusta, jonka johdosta julistimme ruoankunnioittamisohjelman. Viikon aikana molempien muksujen tuli suunnitella ja toteuttaa kaksi lämmintä ruokaa iltaisin.

Jotta lapsille konkretisoituisi todella mitä ruuan laittaminen meinaa, heidän tuli hoitaa koko kokkailu suunnittelusta siivoamiseen ihan itse. Muksuille annettiin reunaehdoiksi että ruokien pitäisi olla monipuolisia ja sisältää myös kasviksia. Tyttö kertoi tekevänsä tiistaina pasta carbonaraa. Minä kyselin kasvisten perään, jolloin plikka tuumasi että eihän meillä ikinä ole ollut sen kanssa salaattia. No, se osui ja upposi. Tällä kertaa kasviksia kuitenkin vaadittiin kasvatuksellisuuden vuoksi.  

Keittokirjojen plaraamisen jälkeen muksut kirjoittivat itse kauppalistat jonka jälkeen suunnattiin markettiin. Lupasin auttaa raaka-aineiden löytämisessä, mutta pääasiassa muksut vaelsivat itsekseen pitkin kaupan käytäviä. Naurutti kun viidesluokkalainen kertoi asioineensa tiskillä hakiessaan nahatonta lohifilettä. Poika kiitteli asiantuntevaa ja ripeää palvelua.

Kotona muksut latasivat ostokset itse oikeille paikoilleen jääkaappiin tai kaappeihin. Yhdessä mietittiin pitikö pakkasesta vielä ottaa esille jotain. 

Tiistaina meillä oli tytön toimesta pasta carbonaraa pekonilla ja salaattia.

Keskiviikkona poitsu keitti kalasoppaa. 

Torstaina tytsy teki pikaisen katkarapunuudelin ja lisäksi salaattia. 

Perjantaina poika paistoi jauhelihapihvit hampurilaisten väliin, johon ladattiin myös tomaattia, varhaiskaalia ja kurkkua.

Nurisin lasten tyylisesti ensimmäisten ruokien noustessa pöytään, mikä kuulemma tuntui pahalta. Niinpä! Totta puhuen pidin kaikesta, etenkin poitsun tekemästä kalakeitosta. Senkin sanoin, tietysti.

Kunakin päivänä lapset valmistivat ruuat itse, mutta äiti auttoi neuvoen. Isähän oli paennut koko tilannetta Portugaliin työmatkalle. Pakettiin kuului myös pöydän kattaminen. Ruuan jälkeen muksut tiskasivat itse ja siivosivat keittiön. Tietysti. Tässä kohtaa homma kuului menevän hiukan raskaaksi, mutta tiukkisäiti ei taipunut, edes kavereillemenoanelun edessä. Homma mikä homma.

Minulle äitinä raskainta lie ollut se, että varsinkin pojan tapa toimia keittiössä on hyvin verkkainen ja ponneton. Toivotaan että se siitä kokemuksen myötä reipastuu tai sitten äidin on pakko mennä pilkkomisen ja muun alkuvalmistelun ajaksi pihalle näkemästä kaikkea. Pienten alkupalojen kanssa jotka vievät pahimman nälkäkiukun.

Lapset kertoivat kokkailun olleen kivaa ja sovimmekin että he toki saavat harrastaa sitä myös jatkossa. Tätä ennen tyttäremme on silloin tällöin leiponut jotain. Kaupassa käynti lapun kanssa mainittiin myös hauskaksi vaihteluksi.

Lopputuloksia ei vielä voi julistaa. Pitkän aikavälin nirsoilemattomuutta ei pysty vielä todentamaan, mutta selkeää harkintaa sanomisiin on tullut. Yhtään ruokaa ei ole kokeilun jälkeen jäänyt lautaselle. Eilen grillattuani vartaita lapset söivät nurisematta kaiken, myös kesäkurpitsat ja iki-inhokit munakoisot.

Tähän loppuun laitan ohjeistuksen siihen hyvään kalakeittoon, jonka poikamme löysi Apukokin keittokirjasta nimellä Kuninkaallinen kalasoppa. Reseptin esittelyssä mainitaan enteellisesti, että "juhlavampi versio perinteisestä kalakeitosta maistuu niin nälkäisille lounasvieraille kuin nirsoimmille sukulaismukuloillekin". Minusta keitto oli ihanan makuinen, mutta pojalle kuulemma turhan fenkolinen. Tie-tys-ti. Söi kuitenkin mukisematta. 

Meillä alla kerrottu ohjeen puolitus riitti kolmelle ja sain vieläpä kahtena päivänä lounaseväänkin. 

LOHIKEITTO

neljälle

tuoretta tilliä

250 g nahatonta kalafilettä (meillä lohi)

suolaa

400 g perunaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

½ fenkoli 

25 g voita

7,5 dl maitoa

5 kokonaista valkopippuria

½ tl timjamia

1 laakerinlehti

100 g voimakasta sulatejuustoa 

Silppua tilli (saksilla) hienoksi. Säästä paksut varret liemeen. 

Poista kalafileestä ruodot. Kuutioi suupaloiksi. Laita kulhoon. Ripottele kalakuutioille varovasti suolaa. Sekoita tillisilppu joukkoon. Jätä maustumaan.

Kuori ja pilko perunat, sipuli ja valkosipulinkynsi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. 

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. 

Lisää kattilaan sipulit ja fenkoli. Paista muutama minuutti. 

Lisää joukkoon perunat ja hieman suolaa. Paista hetki. 

Kaada päälle maito. 

Lisää keittoon tillinvarret, valkopippurit, timajmi ja laakerinlehti. 

Kun keitto kiehuu, vähennä lämpöä. Vahdi ettei maito pala pohjaan. 

Murenna sulatejuusto käsin.

Kun perunat alkavat olla kypsiä, lisää sulatejuusto keittoon. Kun sulatejuusto on sulanut, lisää kalapalat. Kypsennä vain muutama minuutti. 

Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.

Papukeitto elikkäs Cajun Bean soup

Tämä papusoppa ei sovi lihattomaan lokakuuhun, jos sellaista sattuu viettämään. Tuhti keitto saa makua savuisesta pekonista, enkä millään jättäisi sitä pois tästä keitoksesta. Pekoni on nimittäin se lopullinen säväys pavuille ja paprikaiselle tomaattiliemelle.

Ruoka on osa ikuisuusprojektiamme, jonka tarkoituksena on lisätä papuruokien osuutta keittiössämme. Hitaasti tuntuu aie etenevän, mutta eteneepä kuitenkin. 

Tämä papukeitto maistuu jo kymmenen minuutin keittämisen jälkeen, mutta vielä paremmin pitkään muhitettuna kun maut ovat tiivistyneet. Ruoka toimii aivan loistavasti myös uudelleenlämmitettynä esimerkiksi lounaaksi. Suosittelemme siis muhittamaan saman tien isomman annoksen. 

Keiton ohjeen löysin Miikka Järvisen ja Maija Koskin kirjasta "Apukokki maailmalla". Kirja tuo minulle jostain syystä hymyn huulille. Ehkä se johtuu kuvista, joissa lapset pilkkovat, mussuttavat ja hymyilevät. Tai ehkä se on rento ote, joka kirjasta välittyy. "Apukokki maailmalla" on syntynyt perheen muutettua vuodeksi Kaliforniaan. Eri ruokakulttuureita huolettomasti yhdistelevä kirja on hyvä siihen tilanteeseen kun miettii mitä ihmettä sitä nyt kokkaisi ja pää ihan kumisee ideattomuutta. Siihen kohtaan voisi kirjan resepteistä valita vaikka mac & cheeseä, intialaista sinikastiketta tai kurpitsaruukkuja. Resepteihin on erikseen merkitty kohdat jotka lapsetkin osaavat tehdä tai joita tehdään yhdessä lapsen kanssa. Saman perheen "Apukokin keittokirja" on myös osa keittokirjakokoelmaamme.

Hämmensin kirjan ohjeella myös jambalayaa, joka mainitaan risoton ja paellan louisianalaiseksi serkuksi. Minusta riisiruoka jäi sieluttomaksi, mutta tykkäsimme yhtä kaikki syödä sitä koko perhe. Tyttäremme rakastui makuun ja otti kolme lautasellista. Ehkä sielua olisi tullut chileistä tai tulisista maustekastikkeista, jotka huomasin vasta jälkilukeneena suositellun nostamaan pöytään jotta jokainen voi lisätä niitä makujensa mukaan. 

Papukeiton ohje on hieman erilainen kuin kirjassa johtuen oman ruokakaappimme sisällöstä ja Suomen pakkauksista. Sulkuihin olen merkinnyt käyttämämme nuupastumisuhan alla olevan varsisellerin, jota ohjeessa ei alunperin ollut mutta joka kävi makuihin hienosti. 

CAJUN BEAN SOUP elikkäs LOUISIANALAINEN PAPUSOPPA

kuudelle

3 purkkia (285g/purkki) erilaisia papuja

paprika

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä
(2 varsisellerin vartta)

150 g luomupekonia

1 rkl öljyä

0,5-1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria 

1 l lihalientä

500 g tomaattimurskaa

puolikas sitruuna

Kumoa papupurkit lävikköön, huuhtele ja jätä valumaan.
Pilko paprika. 

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet.
Leikkaa varsiselleri pieniksi paloiksi. 

Leikkaa pekoni pieniksi suikaleiksi. 

Lisää pekonisuikaleet kylmään, paksupohjaiseen kattilaan, laita kattila kuumenemaan ja paista pekonit rapeiksi. 

Lisää pannulle oliiviöljyä ja sipulit. Kuullota. 

Lisää paprika- (ja varsiselleri)palat sekä mausteet. Paista hetki. 

Lisää joukkoon valutetut pavut, tomaattimurska ja lihaliemi. 

Kiehauta ja madalla lämpöä niin että juuri ja juuri kiehuu. 

Hauduta miedolla lämmöllä vähintään 10 minuuttia tai pari tuntia.

***

Kirja saatu arvostelukappaleena

Nopeaa arkiruokaa: siskonmakkarakeitto nuudeleilla

Tulin tänään kotiin kiljuvan nälän kanssa. Odotin ovella kohtaavani maukkaan lämpöisen keiton tuoksun, mutta sen sijaan kuulinkin mieheni puhuvan työpuhelua. Puin siis phuuhkautettuani essun päälleni, höyläsin pari juustosiivua ensinälkään ja aloin pilkkomaan sipuleita. Olin jo edellisenä iltana ottanut pakkasesta jääkaappiin sulamaan lihalientä ja siskonmakkaroita. Ensinmainittu loiskahti kattilaan saaden pian seurakseen pieneksi pilputun sipulin. Sitten pilkkomisveitsen alle joutuivat porkkanat, palsternakka, pari kaalinlehteä ja kesäkurpitsa. Höylän alle päätyi juusto, jonka siivun nakkasin suuhun ruuantekoruuaksi. Meinasin pilkkoa mukaan myös perunoita, mutta kasvislokerossa törröttänyt sitruunaruoho sai ajatukset kääntymään itään, jonka tuloksena rapistelin esille nuudelinloput jostain nyssäkästä. Tuumailin eikös Chez Jasukin tehnyt jotain nuudelikeittoa vasta. Jatkoin tuumailemalla että tekisin postauksen minäkin Jasun tämänkertaisen mallin mukaan ilman varsinaista reseptiä. Ajatellessani pilpuin mukaan sen sitruunanruohon tuomaan raikasta tuoksua. Plumpsautellessani siskonmakkarapalluroita kuumaan keittoon laskin aikaa menneen varmaan vajaa puoli tuntia kotiintulosta, joten pikaruoan ääressä siinä pakerrettiin mausta ja tuoreudesta tinkimättä. Lopuksi nakkasin sekaan nuudelit, laitoin kaasuliekin pois päältä ja jäin odottamaan että koko perhe olisi koolla. Ja otin vielä yhden juustosiivun ikäänkuin alkupalaksi. 

Vietnamilainen lihapullakeitto, versio 2

Vanhoja postauksia on joskus hauska lukea. Ne kuvaavat monesti hyvin silloin elettyä aikaa tai sitä millä "kulinaarisella tasolla" sitä ollaankaan oltu. Bo vien postaus lokakuulta 2008 on hyvä esimerkki siitä. Postauksessa on mainittu, ettemme ole koskaan syöneet vietnamilaista ruokaa ja että lihapullakeitto oli keittiöömme kovasti eksoottista. Suorana lainauksena laitettakoon seuraavaa: "seesamiöljyn tuoksu ja maku oli yllättävän, ihanan voimakas ja kalakastikkeen totutusti paha. Mutta makuna kalakastike on hieno ja ihan pakollinen tämäntyypisissä ruuissa."

Kalakastikkeen haju ei käy enää nenään pahana, varsinkaan Jukalla. Hän käy meinaten syömässä moista välillä ihan lusikalla suoraan jääkaapista. Vietnamilaista kalakastiketta kuluu meillä nykyään melkoisesti. 

Jukka tiiraili nyt tehtävään lihapullakeittoon useita reseptejä ja päätyi allaohjeistettuun. Keitto oli niin hyvää, että hetken piipahdimme Vietnamin kaduilla ihanien tuoksujen ja tohinan äärellä. Jujuna lienee paitsi hyvät mausteet, myös itsekeitelty liemi. Kehotamme lämpimästi keittelemään luisista lihapaloista itse liemet, sillä niiden kanssa ruokiin saa helposti lisää syvyyttä ja hienoa makua. 

Lihapullakeittoa syödessä emme silti purskahtaneet ikäväitkuun, sillä samaisena päivänä oli varattu kesälle menolippu, mihinkäs muualle kuin Ho Chi Minh Cityyn. Siitähän se koko ajatus vietnamilaisesta ruuasta lähtikin. 

VIETNAMILAINEN LIHAPULLAKEITTO 
4-6:lle

Lihapullat
500g luomupossun jauhelihaa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 tl maizenaa
1 tl suolaa
1/4tl mustapippuria

Liemi
1 rkl inkivääritahnaa (tai 2 cm tuoretta inkivääriä silputtuna)
1 rkl sitruunaruohotahnaa (tai 1 tuore sitruunaruoho silputtuna)
4 valkosipulin kynttä silputtuna
1/2 mieto tuorechili silputtuna
3 pientä sipulia
4 dl lammaslientä (tai muuta lihalientä)
6 dl vettä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl limemehua
2 tähtianista
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
iso kourallinen silputtua lehtikaalia
rypsiöljyä

Tarjolle 
ohutta riisinuudelia (2 kiekkoa)
thaibasilikaa

tuoretta korianteria
mietoa tuorechiliä
(srirachaa)

Sekoita huolellisesti lihapullien ainekset keskenään lukuun ottamatta jauhelihaa. Lisää jauheliha joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile pienehköjä lihapullia erilliseen kulhoon odottamaan.

Kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista öljyä. Lisää inkivääri, sitruunaruoho, valkosipuli ja chili. Paista minuutti. Lisää sipulit ja jatka paistamista pari minuuttia. Lisää lihaliemi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää kalakastike, limemehu, tähtianikset. Tarkista liemen maku ja lisää suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Myös lisäämällä kalakastikketta ja limemehua voit säätää makua. Kun liemi kiehuu kunnolla, lisää lihapullat yksitellen kattilaan kiehumaan, niin että seos pysyy kiehumassa. Keitä seosta noin 10 minuuttia, eli kunnes lihapullat ovat kypsiä. Lisää lopussa kourallinen lehtikaalia. 

Keiton kiehuessa laita nuudelit erilliseen kattilaan kiehuvaan veteen kolmeksi minuutiksi. Me laitoimme nuudelikiekot erillisen kattilan pohjalle ja kaadoimme vedenkeittimestä kiehuvaa vetää noin litran niiden päälle. Kun nuudelit ovat kypsiä, kaada kuuma vesi pois ja huuhtele nuudelit kylmällä vedellä. Kaada vesi pois ja irrottele nuudelit toisitaan haarukalla tai syömäpuikoilla nostellen.

Sitten kaikki on valmista tarjolle. Laita syvään lautaseen pohjalle nuudelia...

...kauho keittoa päälle. Lisää vielä annokseen basilikaa, korianteria ja chiliä. Jukka laittoi vielä pari tippaa srirachaa omaan annokseensa.

Pikaruokaa parhaimmillaan: kermainen madekeitto

Tässä madekeitossa ei ole vedetty mutkia suoriksi missään kohtaa ja silti se on pikaruokaa. Onnistumisen salaisuus on etukäteisvalmisteluissa: kalan perkeistä keitetty liemi on otettu pakkasesta ajoissa sulamaan ja made on keitetty ja perattu valmiiksi niinikään pakkaseen. Keitto on myös tehty hävikinestomielessä hiukan nuupahtanesta varsiselleristä ja puolikkaasta fenkolista jolle piti keksiä käyttöä. Sekaan lisättiin vielä pari perunaa ja porkkana pieneksi pilkottuna niin että kypsyvät nopeasti. Lopuksi Arlan laktoositonta kuohukermaa sekaan ja kevätsipulia silputtuna koristeeksi. Nopeaa arkiruokaa pöytään mausta tinkimättä!

***

yhteistyössä Arla