perjantai 18. kesäkuuta 2021

Grillatut raparperi-broileri-halloumivartaat

Olipas hauska yhdistelmä makeaa, suolaista ja hapokasta rosmariinin tuodessa oman havuisen lisänsä mausteöljyssä. Kyse on Dani Hännisen Glorian Ruoka ja Viinissä ohjeistamasta grilliruuasta, joka oli helppo ja nopea saattaa kokoon. Ainekset vain pilkottiin, päälle sipeltiin sekoiteltua mausteöljyä grillauksen alkuun ja loppuun. Lehdessä oli ohjeistettu tekemään keralle smetanavaahtoa, mutta se jäi meiltä nyt tekemättä. Hyvin maistui ilmankin! 

Jukka tuumasi että hänellä menee aina reilusti enemmän mausteöljyjä grillaamisessa kuin on ohjeistettu. Tästäkin hän teki kolminkertaisen määrän, joskin muitakin aineksia taisi olla reilummin. Minä tuumasin että vartaat olisivat olleet hyviä ilman broileriakin, mutta muut olivat eri mieltä. 

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

400 g luomubroileria fileetä
2 raparperinvartta
200 g halloumia

mausteöljy:

2 oksaa rosmariiniä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsiöljyä
1 tl hunajaa
1 tl suolaa

varrastikkuja

Laita puiset varrastikut likoamaan veteen niin ne eivät syty niin helposti grillatessa. 
Leikkaa broilerifileet, raparperit ja halloumi sopiviksi paloiksi. Pujota varrastikkuihin. 
Laita varrastikut laakeaan astiaan. 
Sekoita mausteöljy. Sivele sitä tikuille. 
Grillaa vartaita käännellen noin 10 minuuttia.
Lisää mausteöljyä vielä ennen tarjoilua grillattujen vartaiden päälle. 


Blogimme muut raparperijutut läytyvät *raparperi-tunnisteen takaa

torstai 10. kesäkuuta 2021

Sympaattisen kaunis Tammiston tila ja Kuulas Garden Grill & Cafe

Kesän ensimmäinen lomareissu sai alkunsa kun näin Instagramissa kauniita kuvia Naantalissa sijaitsevasta Tammiston tilasta. Varasimme sieltä yhden yön viipymisen kaksin Jukan kanssa.
Paikka oli koettunakin hurjan kaunis, viihtyisä ja herkullinen. Lomani alkoi siis aivan loistavasti!
Etukäteistutustuminen jäi niukaksi, joten yllätyimme kovasti kun Tammistoon suunnatessa kurvasimmekin keskelle omakotitaloaluetta. Olimme jotenkin ajatelleet päätyvämme "keskelle ei mitään". Lopulta muiden talojen läheisyyttä ei edes huomannut, niin suojaisa Tammiston terassi ja puutarha oli. 

Huoneemme oli ihanan vanhanaikaisesti sisustettu. Kierrätyskeskuslöytömatkalaukkuni sopi tänne aivan loistavasti!

Me herkkuperseet olimme hieman hermostuneita mahdummeko syömään Tammiston tilan omaan ravintolaan, sillä varausta ei voinut tehdä. Onneksi murheemme oli turha ja heti laukut huoneeseen kiikutettuamme istahdimme terassille auringonpaisteeseen. 
Tammiston oma ravintola Kuulas Garden Grill & Cafe on mutkaton ruokapaikka, jossa annokset tehdään ajatuksella ja kauniisti esillepannen. Tilaukset tehdään tiskiltä ja annokset tarjoillaan pöytään. Grilli on keskellä terassia, joten herkulliset tuoksut nostavat ruokahalua entisestään. 
Tavoillemme uskollisena tilasimme pöydän täyteen erilaisia makuja ollen ylen tyytyväisiä. 
Kaikki annokset olivat hyviä, mutta ehdottomasti herkullisin oli etukäteen monen suulla hehkutettu grillattu varhaiskaali. Sen kanssa tarjottiin limeaiolia ja karamellisoituja manteleita. Makeus komppasi hienosti kaalia rapeiden mustakaalisipsien tuodessa omaa kivaa lisäänsä. 
Naudan ribsit ovat Suomessa aika harvinaista herkkua. 
Aamupala Tammistossa oli hurjan kaunis ja maistuva. 

Tammiston aamupalan esillepanossa ihastuttivat myös tarinat raaka-aineiden ja ruokien ympärillä. 


Jukan mielestä aamupalalla parasta olivat sämpylät, minä ihastuin eniten maustamattoman jogurtin kanssa lusikoituun tilan omaan omenahilloon ja itsetehtyyn granolaan. 


Tammistolla on myös loistoidea piknikkiä rakastaville: paikasta voi etukäteen tilata herkkukorin ja terassilta voi lainata räsymaton puutarhanurmikolle levitettäväksi. 

Kuulas on mukana tämän vuoden ruokatapahtuma Smakussa, vegaanisesti. 

 
Tammiston lisäksi tutustuimme Naantaliin vain kävelemällä rannalla ja vanhassa kaunpungissa. Kaunista oli sielläkin! Satamaa reunustavat ravintolat terasseineen olivat houkuttelevan näköisiä. Tänne olisi kiva tulla viettämään kesäiltaa kaveriporukalla. 


 
Naantalista matkasimme Merimaskun kautta kaunista reittiä Louhisaaren kartanolinnaan Askaisiin. 

tiistai 8. kesäkuuta 2021

Rikkikääpä - herkullinen sieni

Mikä ilo! Pääsin ensi kertaa elämässäni valmistamaan rikkikääpää. Hoksasin sienen tammen kyljessä sattumalta viikonloppuna Ruissalossa. 
Rikkikääpä on lähinnä tammien lahottajasieni, mutta sitä tavataan Suomessa myös esimerkiksi hopeapajujen kyljissä. Otin tästä "ryppäästä" vain osan matkaan, loput jätin kasvamaan muiden iloksi. Rikkikäävän poimiminen ei vahingoita puuta, joten sen kerääminen kuuluu yhtä lailla jokamiehen oikeuksiin kuin maassa kasvavat sienet. 
Suomeksi en onnistunut löytämään ainoatakaan reseptiä. Sieniruoat ja ruokasienet facebook-ryhmästä löytyy muutamia ideoita, esimerkiksi Esko Routamaan kauniita kuvia joissa valkosipulivoissa paistettuja rikkikääpäsiivuja on yhdistetty vehnäolutrisoton kanssa. Enemmän ohjeita alkaa löytyä, kun naputtelee googleen rikkikäävän englanninkielisen nimen "chicken of the woods".

Sientä kehutaan kovasti kanamaiseksi, mitä se osin rakenteeltaan onkin. Maussa on enemmän itselleni mietoa lampaankääpämäistä makua kivalla sitruunaisella lisällä. Yhtä kaikki sieni on todella hyvä, riittoisa ja paistettuna houkuttelevan kauniskin. Viisammat ja sientä enemmän käyttäneet opastavat käyttämään vain nuoria sieniä, sillä vanhemmiten makuun tulee kuulemma kalkkimaisuutta ja jauhoisuutta. 
Teimme rikkikäävästä muutaman yksinkertaisen ruuan, jossa sienen oma maku pääsisi esille hyvin. Tänään ajattelimme kokeilla grillata sienisiivuja ribsien alkupalaksi. 

Jos sinulla on herkullisia ruokaohjeita rikkikäävälle, kuulisimme niistä mieluusti vaikka kommenteissa. 

RIKKIKÄÄPÄPASTA

rikkikääpää siivutettuna
sipulia ohuina lohkoina
timjamia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
rypsiöljyä paistamiseen 
pastaa

Laita pasta keittymään suolalla maustettuun veteen. 
Laita paistinpannulle öljyä ja lisää rikkikääpäsiivut paistumaan. Kääntele siivuja kunnes ne punertavat kauniisti. Lisää joukkoon ohuet sipulisiivut ja tarvittaessa lisää rypsiöljyä. Jatka paistamista kunnes sipulit ovat pehmeitä. Mausta suolalla ja hitusella mustapippuria.
Yhdistä pastat ja sienipaistos. Lorauta joukkoon oliiviöljyä ja sekoita hyvin. 


RIKKIKÄÄPÄ AASIALAISESSA NUUDELISALAATISSA
kahdelle

rikkikääpää
sipulia
valkosipulia
rypsiöljyä paistamiseen
½ rkl soijakastiketta

2 "tyynyä" riisinuudelia 
porkkanaa
kurkkua
(limebasilikaa)
suolapähkinöitä

maustekastike:
2 rkl soijakastiketta
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl sokeria
½ rkl limemehua

Siivuta rikkikääpä ja tee sipuleista ohuita lohkoja. Silppua valkosipuli. Paista sienisiivuja pannulla molemmin puolin kunnes ne ottavat kauniisti väriä. Lisää sipulit ja jatka paistamista kunnes lohkot ovat pehmeitä. Mausta lopuksi lorauksella soijakastiketta. 
Sienien paistuessa kuori ja paloittele porkkana pieniksi tikuiksi. Lisää ne nuudelien sekaan ja kaada päälle kuumaa vettä. Anna tekeytyä. 
Pilko kurkut tikuiksi. 
Sekoita maustekastike. 
Kun nuudelit ovat pehmenneet, valuta ne vedestä. Lisää maustekastike nuudelien joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää myös kurkut ja sienipaistos. Lisää annoksen päälle limebasilikaa jos sinulla sattuu sitä kasvamaan. Ripsi päälle vielä suolapähkinöitä.


sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Ihana ihana Ahvenanmaa

yhteistyössä Tallink Silja ja Visit Åland

Tätä juttua on vaikea aloittaa. Kertoisiko ensin miten IHANAA oli päästä pitkästä aikaa reissuun ja matkafiilikseen vai pitäisikö juttu aloittaa siitä miten iloinen ja innoissani olin taas päästessäni juuri Ahvenanmaalle? Vai pitäisikö jutun alkuun turinoida siitä, että oli todella virkistävää tutustua pressimatkalla uusiin ihmisiin ja keskustella matkoista muiden reissupöllööntyneiden kanssa? Kuten näette, en osannut päättää miten aloittaa. Mutta se on pakko todeta, että reissun jälkeisinä viikkoina olen höpöttänyt varmaan kyllästymiseen asti kaikille miten ihana reissu meillä oli merellä ja maissa - miten Ahvenanmaa taas todella tuntui siltä kuin olisi piipahtanut ulkåmailla. 

Mieleen hiipivät myös edelliset reissut saarelle, joista viimeisin tehtiin teinien kanssa viime kesänä. Tuolloin reissuinnostus lähti Didrichsenin museosta, jossa puhuttiin Ahvenanmaalla sijainneesta Önnikenbyn taiteilijayhteisöstä. Kuvaavaa reissun onnistumisesta lie se, että kun tytsyltä kysyin mikä oli parasta viime vuodessa, hän mainitsi juurikin Ahvenanmaan reissun. 

Tähän juttuun olen kerännyt vinkkejä näistä vuoden sisään tehdystä kahdesta reissusta. Aiemmat reissujutut lasten kanssa leirintäyöpymisineen voit lukea täältä ja ruokapainotteisempaa settiä täältä. Niissä mainitaan paitsi lehmäputki, myös noitavainot ja pannukakkupaikka venevajassa.  


AURINKOINEN AHVENANMAA

Lomareissuilla meillä on ollut loistotuuri kelien suhteen Ahvenanmaalla. Siksikin saarella on ollut niin helppo viihtyä. 

Hyvällä ilmalla voi suunnata istuskelemaan vaikkapa Bouquerian suojaiselle, tyylikkäälle terassille tapaksia ja drinkkejä nauttien tai herkuttelemaam ÅSS Paviljongenin terassille Pommernin läheisyyteen. 

Jos tekemistä kaipaa, voi pelata vaikkapa minigolfia loistoradalla rannassa tai kokeilla  matkailuneuvonnasta lainattavilla kiekoilla frisbeegolffia

Uimarantoja on luonnollisesti eri puolilla saarta, niistä koontia löytyy täältä

Lentokonevalokuvaajille löytyy hyvät spottailupaikat terminaalin aidan vierestä, helikopterihallin portin läheltä ja kiitotien toiselta puolelta, terminaalia vastapäätä. Jos tuuria käy, niin samalla reissulla voi sairaalan pihalla havaita helikopterin. 

Ahvenanmaalla on myös lukuisia mahdollisuuksia aktiivilomailuun. Niistä en tiedä mitään, mutta Visit Ålandin sivu tietää

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

Sadesäälläkin tällaiset sokerista tehdyt turistit voivat tehdä monenlaista Maarianhaminassa ja Ahvenanmaalla! Maarianhaminassa on hieno, palkittu Merenkulkumuseo, jossa saa koskea ja kokeilla. Vierellä uljaasti kelluvassa museolaiva Pommernissa on omat mielenkiintoiset ääniopastuksensa niin aikuisille kuin lapsillekin.

 
Niinikään Maarianhaminassa on hyvä taidemuseo, josta viime kesänä ostimme useamman Jonas Wilenin työn kotiinkin. Museokaupat ovat ihania, mutta tulevat toisinaan hieman tyyriiksi. 



Maarianhaminan ulkopuolelta suosittelemme ehdottomasti Kastelholman linnavierailua opastuksella ja pientä, sympaattista Önnigenbyn taiteilijayhtseisöstä kertovaa museota.

Illalla on kiva mennä hotelli Arkipelagin Companiet ravintolaan ja ginibaariin pelaamaan sisätiloissa vaikka petankkia tai pöytäcurlingia. 

HERKUTTELIJOIDEN AHVENANMAA onkin sitten jo toisen blogijutun aihe, ettei juttu veny turhan pitkäksi. 

Tarkan selostuksen pressireissustamme voit lukea Valkeat laivat sivuston Merellä-blogista. Sieltä löytyy myös hyvät vinkit Siljan clubikortin hyödyntämiseen Ahvenanmaalla. Myös Matkaunelmia-blogissa on fiilistelty Ahvenanmaata ja reissuamme, samoin kuin Lumo Lifestyle-blogissa. Himomatkaajakin on turinoinut omia vinkkejään.

Tänä kesänä Tallink Silja avaa ihan uuden reitin Maarianhaminaan, jossa on 8 tuntia aikaa tallustella kaupungissa. Maarianhaminan toinen laitahan tulee vastaan kilometrin päässä, joten kyse on kompaktista ja käveltävissä olevasta kohteesta. 

Me olemme varanneet jo koko perheen ja tyttäremme ystävän kanssa reissun saarelle kesäkuun lopussa. Reittimme kulkee Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenadella yhden laivayön taktiikalla. Maarianhaminassa yövymme pari yötä hotelli Pommernissa. Yhdeksi yöksi etsimme vielä jotain kivaa majapaikkaa, sillä toivomamme Kvarnbo Gästhem oli jo täynnä. 

Turkuun risteilemme takaisin Baltic Princesin kyydissä. Koronatestauksia ei luonnollisestikaan tarvita, sillä matkaa taitetaan Suomen sisällä. Lisää laivaristeilyn turvallisuudesta voi lukea Tallink Siljan sivuilta.  Passi silti pitää muistaa ottaa mukaan, koska laiva kurvaa Tallinnan satamaan ottamatta kuitenkaan reittimatkustajia kyytiin. Odotan jo reissua kovasti!

tiistai 18. toukokuuta 2021

Mustaherukanlehdet kalan maustajana

Ihan vaan semmoinen pikkuvinkki että mustaherukan pienet lehdenalut käyvät loistavasti paistetun kalan, tässä ahvenen kaveriksi. 

Itse hoksasin vinkin Copas y Tapas - erilaisia tapoja -kirjasta ja ajattelin vinkata teillekin ellei ole vielä tuttu juttu. Lehdet toivat meinaten hurjan kivan säväyksen kalalle. 

 

maanantai 17. toukokuuta 2021

Maitohorsma ja korvasienikastike

Kävimme eilen sienimetsällä tiirailemassa korvasieniä. Saalis oli pienen pieni, joskin juuri sopiva alkupaloille. Jukka ehdotti niistä tehtävän kastiketta parsoille, mutta minä tuumasin että polun vieressä kasvava maitohorsma, rentun ruusu, passaisi ajatuksena kivasti metsäsienen kanssa.

Poimimme nuoria, noin viisitoistasenttisiä maitohorsmia, joiden varsi on vielä maukas eikä puumainen ja lehdet koristavat latvaa tupsuina. Täällä eteläsuomessa horsmien aika on NYT, varjoisilla paikoilla ehkä hiukan myöhemminkin. Ne ovat parsan veroinen herkku, joskin hinta-laatusuhde ainakin kaupan parsaan on ilmaisuudessaan parempi. 

Tähän ruokaan ei ole tarkkaa ohjetta, mutta seuraavassa suuntaviivoja:

Korvasienet keitin kaksi kertaa kiehuvassa vedessä, kerrallaan viisi minuuttia. Tarkempaa ohjeistusta löytyy Ruokavirastolta. Kuullotin kaksi salottisipulia pannulla öljyssä ja lisäsin pehmenneiden sipulipalojen joukkoon kourallisen esikäsiteltyjä korvasieniä. Sitten laitoin perään 1 ½ desilitraa kermaa ja jätin muhiintumaan. Lopulta kerma keittyi kokoon niin että se muutti väriään tummemman ruskeaksi ja hiukan kinuskimaiseksi olematta liian makea. Maustoin muhennoksen suolalla ja mustapippurilla. 

Maitohorsmia paistoin pannulla öljyssä muutaman minuutin käännellen, lopulta suolalla maustaen. 

Sitten vain nostin kaiken lautaselle ja kävimme nauttimaan!

Maitohorsmaa on kokattu meillä ennenkin ja yhdistetty ilmakuivatun kinkun kanssa sekä munakoison ja vetan kanssa. Myöhemmin kesällä maitohorsman kukkia voi käyttää vaikkapa kakun koristeluun

Muita villikasvijuttuja löytyy blogin tunnisteen *villikasvit ja *luonnon aarteista takaa ja sienijuttuja -yllätys!- tunnisteesta *sienet

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko. 

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi. 

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian. 

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta. 

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta. 

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja
3 dl erikoisvehnäjauhoja
75 g kylmää voita
1 munan keltuainen
1 rkl vettä 

täyte
2 kananmunaa
3 dl kermaa
200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa
100 g ilmakuivattua kinkkua
12 salvianlehteä 

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi. 

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan. 

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista. 

Blog Widget by LinkWithin