Kuittihaastevastauksena Munaleivos mämmillä

Tämän kuukauden ruokahaaste oli ylihyvä! Kulinaarimurulan Jaanan kuulutuksen mukaan löydetystä kauppakuitista tuli poimia vähintään kaksi raaka-ainetta ja koota niistä ruoka.

Vakaa aikomukseni oli löytää kaupan käytävältä joltakin pudonnut kuitti. Mennessäni paikalliseen markettiin sellainen lojuikin sopivasti jo tuulikaapissa. Sen sisältö tuotti kuitenkin suuren pettymyksen: ei pelkästä huulipunasta ja kynsilakasta saa mitään syötävää. Kiertelin kauppaa muina miehinä ympärilleni kuikuillen näyttäen varmaan näpistystä aikovalta rouvashenkilöltä. Kuitteja ei vaan näkynyt. Lähestyin jo poismenoa ajatuksenani, että pitääkö minun nyt ruveta kölppäämään niitä kassojen päädyssä olevia roskiksia, kun pelastavana enkelinä tuttuni oli maksamassa ostoksiaan. Katsomatta hänen ostamiaan artikkeleita pyysin saada kuitin, jolloin tuttavani sanoi että toki, mutta minkä ihmeen takia.

Mietin jo etukäteen, että jos kuitti sisältää kondomin, aion testata sous vide-tyylistä kypsennystä kumiveijarilla. Mutta kuten kuitista näette, näin ei käynyt.

Aika nopeasti päätin, että jonkinlainen pääsiäismäinen leivos näistä saadaan aikaan. Kuitin raaka-aineista poimin siis kananmunan (meillä luomuja) ja säntillisesti samaa mango-ananasrahkaa. Jos vielä haluaisi lisää juttuja tästä kuitista, voisi lopputuloksen tarjota keltainen vessapaperi servettinä. Ehkä.

Viime vuonna innostuin mämmileivonnasta ja päätin jatkaa hommaa tänä vuonna. Pyöräytin ilmoille leivoksen, jonka pohjaan upotin mämmiä. Mämmi maistuu loppumaussa, mutta lähinnä rukiisena makuna. Leivoskuppi täytettiin rahkan ja kermavaahdon seoksella, johon kananmunamaista ulkonäköä tuli esittämään tuoreesta mangosta koverrettu "keltuainen".

Minä sain koverrettua yhdestä mangosta 9 "keltuaista".

Jos mielii saada leivokseen lisää mämmimäistä makua, voi rahkatäytteen alle upottaa jo "hillosilmäksi" mämmiä.

Toki mämmin voi sijoittaa myös paraatipaikalle leivoksen huipulle yhdessä mangopalojen ja parin keltaisen nompparellin kanssa.

MANGOISET MÄMMI-MUNALEIVOKSET

noin 25 kpl

POHJA

160 g voita

70 g mämmiä

1 dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

4,5 dl vehnäjauhoja

TÄYTE

1 dl kermaa

270 g mango-ananasrahkaa (1,5 purkkia)

2 rkl tomusokeria

tuoremangoa silputtuna

KORISTEEKSI

mangosta koverrettu puolipallo

Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Lisää jauhot edelliseen. Sekoita joukkoon myös mämmi. Sekoita kunnes  taikinasta saa yhtenäisen pallon. Kääri ympärille kelmu ja laita jääkaapin viileyteen vähintään puoleksi tunniksi.

Painele taikina pieniin leivosvuokiin ohuelti. Voitelua ei tarvita sillä taikina on niin voinen. Paina päälle toinen vuoka, jotta kuppimaisuus leivonnaisessasi säilyy. Jos sinulla ei ole tarpeeksi kuppeja, laita päälle leivinpaperipala ja painoksi papuja. Paista uunissa kiertoilmalla 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kun kupit ovat jäähtyneet, irrota taikinakupit vuuista.

Valmista täyte. Koverra mangosta puolipallon muotoisia keltuaisia ja siirrä syrjään. Pilko loppu mango pieneksi silpuksi. Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahtoon rahka, tomusokeri ja mangosilppu.  

Koristemangokeltuaisen voi kovertamisen jälkeen halutessaan upottaa  sokeriveteen kiehumaan kahdeksi minuutiksi ja jättää hetkeksi myös jäähtymään liemeen. Näin hedelmän rakenne pehmenee syötävyysmukavuuden kasvaessa. Joillekin tuoreen mangon maku on myös liian karvas, joka sekin taittaa terävimmän kärkensä sokeriuitossa värin silti kärsimättä. Mangokeltuainen lisätään leivokseen täysin jäähtyneenä.

Kokoa leivos. Jos mielit, laita pohjalle ensin mämminokare, sitten rahkatäyte ja lopuksi "mangokeltuainen".

Nuudelimuumioidut tiikeriravut

Toisinaan törmää resepteihin, joita ihan hinkuaa kokeilla mahdollisimman pian. Tämä nuudeleihin kiedotut tiikeriravut oli yksi niistä. Ja kun Japani on aiheena kuukauden ruokahaasteessa, oli aihetta lisähinkuun.

Soba ja udon-nuudeleista tehtynä tämä olisi varmaan enemmän japanilainen, meillä nyt tylsästi tällaisista pikanuudeleista tehtynä. Toivottavasti mahdumme silti joukkoon mukaan! Pikkuruoka sopisi hyvin alkupalaksi tai vaikka sormisyötäväksi. Pidimme koko perhe nuudeleiden rapsakkuudessa yhdistettynä tiikerirapujen mehevän tiiviiseen lihaan. Maku oli oikein kohdillaan, samoin ulkonäkö!

Resepti on meillä nyt kovassa huudossa olevasta "Mestarit keittiössä"-tiiliskivestä. Ohjeessa vihjataan kokeilemaan samaa tekniikkaa esimerkiksi kampasimpukoihin ja kalapaloihin.

NUUDELEIHIN KIEDOTUT TIIKERIRAVUT

16 raakaa tiikerirapua
2 tl kalakastiketta
½ tl jauhettua chiliä
250 g tuoreita ohuita munanuudeleita (tai laiskanmiehen versiona  kaupan valmiita)
rypsiöljyä uppopaistamiseen

Keitä nuudelit ohjeen mukaan, valuta ja huuhdo kylmällä vedellä.

Kuori tiikeriravut, mutta jätä pyrstö paikoilleen. Poista suoli. Mausta ravut kalakastikeella ja jauhetulla chilillä.

Jaa nuudelit 16 nippuun. Levitä kukin nippu alustalle ja kiedo nuudelit tiikerirapujen ympärille. Tai sitten vain pyörittelet nuudelia ravun ympärille pärräten niiden poikkimenoa.

Kuumenna öljy wokissa tai paksupohjaisessa kattilassa 180 asteeseen. Käytä apuna vaikka digitaalista paistolämpömittaria niin että uitat anturia öljyssä. Lisää muutama tiikerirapu kerrallaan ja paista niitä noin 3 minuuttia. Tällöin ravut ovat muuttuneet punaisiksi ja nuudelit ovat rapeita ja kullanruskeita.

Nosta ravut öljystä reikäkauhalla. Valuta talouspaperin päällä turhat öljyt pois.

Tarjoa vastapaistettuna makean chilikastikkeen kanssa.

Broilerinmaksapasteija

Olen luullut maksapasteijan teon olevan vaikeaa. Empä luule enää. Jos olitte luuloltanne kanssani samankaltaisia, katsokaa nyt, näin helppoa se on:

BROILERINMAKSAPASTEIJA

300 g kanan- tai broilerinmaksaa
voita paistamiseen
3/4 tl suolaa
2 tl viherpippuria
3 tl oreganoa
1,5 rkl sherryä tai calvadosia
1,5 dl ranskankermaa

Leikkaa maksasta jänteet ja kalvot pois. Kuumenna pannulla vähän voita ja paista maksaa siinä suolan, pippurin ja oreganon kanssa kymmenen minuuttia. Ihastele todella valloittavaa tuoksua! Lisää joukkoon alkoholi, mutta varo jos se syttyy palamaan. (Me säästyimme liekkiepisodilta). Anna kiehua lähes kuivaksi.

Siirrä koko paistinpannun sisälmys muoviastiaan. Hienonna sauvasekoittimella (tai monitoimikoneella). Lisää ranskanskerma ja pyöräytä sieläksi massaksi. Anna levätä vähintään tunti jääkaapissa.

Nauti tahna paahtoleivän päällä vaikka ylimääräisenä pikkupalana. Toista tarvittaessa ja himon iskiessä. Me puputimme omat leipäpalamme ruuan alle, kun kummityttömme saapui iloksemme kylään perheineen. Olisihan ne leivät toki voinut kauniisti sipaistakin broiskupasteijalla, mutta me lähestyimme hommaa glögin kera tällä tavalla ronskimmin.

Maku oli selvästi maksainen, mutta hyvä. Silti seuraavalla kerralla laittaisin ehkä inan verran enemmän ranskankermaa taittamaan makua.

Mietin nuuhkiessani upeita paistotuoksuja, että näillä mausteilla saisi myös aikaiseksi varmasti maistuvan maksakastikkeen kun lisää alkomahoolin tilalle kermaa.

Ohje on tämän Joulun hitistäni, Hannu Sarenströmin kauniista kirjasta "Talven juhlat". Meillä ohjeistettu calvados muuttui sherryksi viinakaapin puuttellisen sisällön vuoksi, muuten noudatimme ohjetta prikuulleen - olimmehan ensikertalaisia maksapasteijoijia. Olemme tehneet kirjasta niin paljon onnistuneita juttuja, että lienee aiheellista ostaa opus ja palauttaa tuo lainaamamme takaisin kirjastoon (ja maksaa myöhästymissakot).

Osallistumme tällä broilerinmaksapasteijalla joulukuun ruokahaasteeseen "alkoholi", jonka ilmoille kuulutti Krisu Merkintöjä Melukylä-blogista.

Chilijättikatkaravut

Chili ja minä emme ole suurimpia ystäviä. Pidän kyllä mausteisuudesta, mutta tulisuus ei inspiroi. Jukka on tässä suhteessa toista maata.

Parhaiten mieleen jäänyt tapaaminen herra Chilin kanssa oli ennen edellisen asuntomme tupareita. Teimme sinne meksikolaistyyppisen kattauksen, johon Jukka mm. paistoi pannulla 100 tortillalettua. Minä puolestani pilkoin chilejä tuumaillen siementen hottisuudesta varoittelun olevan liioittelua ja aivan ylimitoitettua hoilotusta. Yöllä olin toista mieltä kun kynnenalusia ja sormia poltti niin että nukuin kädet vesisoikoissa. Viisastuin asiasta sen verran, että seuraavaksi kokeilen uinumista kädet maitokipossa, se kuulemma tepsii paremmin.

Chilin ja jättikatkiksien yhdistelmä vaan toimii, karrasta toiseen. Täytyi blogata pikaisesti tämä Marraskuun ruokahaastetta varten ennen kuin joku muu ehtii ensin. Ei siis mikään kovin omaperäinen, mutta ah niin maistuva kokonaisuus.

Edellämainitun chilin tulisuusastetta pystyy säätelemään hyvin sillä pistääkö sekaan siemenet vai ei. Minä en laittanut ja tuloksena oli miellyttävä mausteisuus niin että suuhun jäi mukava tunne jälkikäteen. Rahola kylläkin kertoo täällä, ettei chilin polte itseasiassa olekaan siemenissä, vaan chilin seinämien sisäosassa. Tämähän tulee samalla rapsutettua pois, kun siemeniäkin veitsellä pois kaapii. Jos sinä pidät tulisesta, nakkaa chili kokonaisuudessaan pilkottuna sekaan! Ohjeistus mukailee pitkälti "Ruokaa luonnosta" opuksen chilissä paistettuja katkarapuja.

CHILIJÄTTIKATKARAVUT

kahdelle

noin 13 jättikatkarapua (kuori ja suolista, jos niin ei ole jo valmiiksi tehty)

2 tl soijakastiketta
öljyä ja kuivattua chiliä (tai chiliöljyä)
1 iso sipuli pienittynä

1 tuore punainen chili pilkottuna (ensin siemenet pois raaputettuna)

3 valkosipulinkynttä pienittynä

(pari desiä sipulinvarsia pilkottuna)

nuudeleita
papuja

Laita raa'at, sulatetut katkaravut marinoitumaan soijakastikeeseen ja chiliöljyyn jääkaapin viileyteen. Meillä katkikset viipyivät viileässä parisen tuntia kannellisessa rasiassa.

Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi ja lorauta osa marinointiliemestä pannulle. Paista silpututtua sipulia, chiliä ja valkosipulia ihan hetki. Lisää jättikatkaravun pyrstöt ja pienityt sipulinvarret. Paista harmaat katkamöllykät punaisiksi. Älä viivytä herkkuja pannulla pitkään, ettet saa sitkeää lopputulosta.

Pistä ryöpättynä pakastetut pavut suolalla maustetun, kiehuvan veden joukkoon. Anna porista muutama minuutti jotta pavut lämpiävät kunnolla. Ota kattila pois liedeltä ja laita nuudelit kuumaan veteen papujen sekaan. Siivilöi setti nuudelien kypsyttyä ja sekauta katkisten kanssa.

Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta

Mennessäni Kumitätini luokse viikonloppukylään hän teki aina jauhelihakastiketta pikamakaroneilla ja Tuulamantorttua. Leivonnainen oli levännyt jääkaapin viileydessä pari päivää, joten siinä oli omanlaisensa, ihana maku, jota itse en koskaan saavuttanut. Lapsuudenperheessäni pellillinen Tuulamantorttua nimittäin hävisi suihin jo leipomispäivänä.

Jauhelihakastikkeen erikoisuus oli pikkuisiksi murusiksi paistettu jauheliha, pehmeän juustoinen, tomaattinenkin maku ja se, että kastike haarukoitiin napaan pikamakaronien kanssa. En tiedä löytyikö moisia edes kotipitäjämme kaupasta, mutta Turun kaupoissa niitä kyllä oli! Aterian erikoisuus oli myös sen sijoittaminen ruskeisiin savikippoihin lautasen sijasta.

Vieläkin muistan miten ihana oli istua pyöreän, valkoisen pöydään ääreen keittiön erkkeriin ja syödä rakkaan Kumitädin kanssa turisten viimeaikojen kuulumisia. Rakastin pikamakaronien suutuntumaa: irtonaisuutta ja puhdaspintaisuutta. Ikkunoiden takana humisi tumma metsä. "Saisiko tätä lisää?"

Tämän postauksen innoittajina oli paitsi Kuukauden ruokahaaste, myös Kumitätini Puolivuosisataspäivä. Paljon onnea rakas Tiina ja hauskoja juhlia!

Kumitädin ihana jauhelihakastike

noin kuudelle

500 g jauhelihaa

1 musta Koskenlaskija-sulatejuustopaketti

1 iso tai 2 pientä sipulia

vettä

3 tomaattia

ketsuppia

mustapippuria

suolaa

500 g pikamakaronia

Paista kattilassa tai padassa jauhelihaa ja pilkottuja sipuleita kunnes jauheliha menee ihan pieniksi murenoiksi. Lisää joukkoon nelisen desiä vettä, enemmänkin jos on tarpeen. Lisää pilkotut tomaatit, joista kannat on poistettu. Keittele hetki. Lisää sulatejuusto pilkottuna joukkoon. Anna juuston sulaa kastikkeen sekaan. Mausta ketsuppiturauksilla, suolalla ja pippurilla vähitellen maistellen. Ketsuppi tekee kastikkeeseen paitsi makua myös kauniimpaa väriä.

Laita vesi kiehumaan, mausta merisuolalla ja lisää pikamakaronit keittäen nelisen minuuttia.

Tärkeää: Älä sekoita edellämainittuja keskenään, vaan lado kulhomaiseen astiaan ensin pikamakaroneja ja päälle kastiketta. Jokainen ruokailija sekoittaa itse kastikkeen pikkuruisten makaronien sekaan.

Tuunattua tässä tätini ohjeessa on vain sulatejuuston plaadun muuttaminen. Miksi korjata loistavaa :)?

Savustettu tyrnihunajasiika

Kuukauden ruokahaasteeseen oli pienimuotoinen pakko osallistua, sillä Herkku ja Koukku-blogin kuuluttama aihe oli niinkin inspiroiva kuin Luonnon antimet. Halusimme kokeilla jotain itsellemme uutta ruokaa. Yhteisen pohdinnan jälkeen pääsyimme savustamaan siikaa ja sipelemään se ennen paistoa tyrnihunajalla.

Hunajanhan voisi tehdä itsekin lisäämällä kuivattujen tyrnien muruja hunajaan. Me olemme ostaneet omamme valmiina Tuunalan lumosta.

Kala maistui selkeästi savustetulta. Pippuroiminen hiukan jyräsi tyrnin makua, joten suosittelemme olemaan varovaisia maustamisessa. Kala oli oikein hyvää ja pinnaltaan kaunis. Kanervankukkia piti vielä ripsutella kalan ylle kaunistukseksi, mutta se unohtui touhutessa. Onneksi salaatin ruusut hiukan paikkasivat asiaa.

Savukala tarjottiin nokkosmuussin ja Villivihreistä kootun salaatin kanssa. Salaatti sisälsi hentoisia siankärsämön lehtiä, pihatähtimöä ja ruusun terälehtiä. Villivihanneksista puheenollen muuten: löysin tässä syksyllä kirjaston lastenosastolta mainion kirjan Villiinny villivihanneksiin. Sen on kirjoittanut Raija Kivinen. Kirja tarjoaa ainakin aloittelijalle hyviä vinkkejä villien keruuseen ja säilömiseen, värillisiä valokuvia myöden. Tulen takuulla lainaamaan teoksen keväällä uudestaan.

Mutta sitten jo savustamaan suomalaista kalaa!

2 pikkusiikaa, yhteensä 500 g
merisuolaa

4 rkl tyrnihunajaa
sitruunapippuria

3 dl savustuspuruja

Fileoi siiat. Laita fileille reippahasti merisuolaa. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa. (Keitä fileointitähteistä kalaliemi ja pakasta jos et tarvitse sitä heti).

Pyyhi suolat kalan pinnalta. Valele fileet tyrnihunajalla ja ripsuttele päälle sitruunapippuria. Ole pippurin kanssa varovainen.

Laita savustuslaatikon pohjalle 3 dl puruja. Aseta kalat ritilöiden päälle. Savusta grillissä noin vartti. Nauti savukalaa terassilla lisukkeiden kanssa - mmmmmm!

Kiinnostuneille vinkattakoon, että blogissamme on myös tunniste luonnon aarteista, josta löytyy lisää vastaavanlaisia herkkuja.

Jazzia ja maustettua viinaa salakapakassa

Kieltolain aikaan salakapakka vatää ihmisiä jazzin ja alkoholin voimalla juhlimaan. Nyt huhutaan viinasta, joka on maustettu kallioimarteen juurilla lakritsaisen makuiseksi. Kaikki haluavat maistaa tuota uutuutta ja päästä kuulemaan tuoretta jazzlupausta.

Uteliaimmille baarimikko paljastaa, että puolen litran pirtuun (tai Koskenkorvaan) on lisätty kuivattua, kuorittua kallioimarteen juurta puolisen metriä. Juoman on annettu maustua vuorokausi pullossaan. Terävänsä saa juomankaatajan mukaan nauttia kovana teenä tai sellaisenaan snapseina.

Loppuillasta salakapakka on jo melkein tyhjentynyt. Vain sydänsuruihinsa hiljaa yksikseen juova mies nuokkuu pöydässään ja toisiaan salaa tapaamaan tullut pari yrittää jättää kyyneleisiä hyvästejä. Taustalla soi haikea saksofoni pimenevään iltaan...

Jazzista vain ei kertakaikkiaan tullut mitään ruokaa mieleen, sen sijaan kyllä kapakka ja juomia. Koetamme osallistua tällä vastikään kehittämällämme Kallioimarrekossulla kuukauden ruokahaasteeseen, mikäli kesän emäntä sen sallii. On kyllä maistuvaa, suosittelemme. Maltilla ;).

Savukala-fenkolitahnalla täytetyt nokkosletut

Pastanjauhajien mainio toukokuun haasteaihe, piknik-eväs, on mietityttänyt monta iltaa. Halusimme ehdottomasti osallistua, sillä piknikoiminen on huippuhauskaa hommaa! Kun päädyin ajatuksissani täytettyihin lettunyytteihin, kuulutti Kulunaarimurulan emäntä omat lettunsa ilmoille. Tuumasimme Pastiksen kanssa silti yhteistoimin ettei se haittaa, sillä meidän murkinamme poikkeavat toisistaan aika paljon.

Nyyttikokeilu oli kohdallamme ensimmäinen, muttei takuulla viimeinen. Oli meinaten aika mainion makuinen eväs! Savukala sopi hyvin yhteen fenkolin kanssa tuorejuuston seassa. Vihreällä pilkutettu nokkoslettu kätki tahnan maukkaan kätevästi sisuksiinsa. Ruohosipulisidonnan kanssa meinasi mennä hermot, kun suirot katkeilivat tämän tästä, mutta onnistuihan tuo viimein. Seuraavalla kerralla ”tyytyisin” ehkä purjosta tehtyihin nauhoihin tai ihan silkkinauhaan, kuten näissä omenaisissa leivonnaisissa.

Tämän ruuan laitto aloitetaan tallustelemalla metsään kohti nokkospöheikköjä. Villivihreiden käytöstä on puhuttu lähiaikoina paljon ainakin Hesarissa. Itseäni kiinnostaa kovasti kaikki tuollainen ruokaan liittyvä, johon voi yhdistää sanat ilmainen, terveellinen ja tavallisuudesta poikkeava. Siispä lähdimme metsikköön kolmisin: minä, tyttäremme ja pikkukori. Noukimme vaaleanpunaiseen koriin nuoria pieniä nokkosia, jotka kotona keitimme pikaisesti vedessä hyvän huuhtelun jälkeen. Näin pisteliäisyys ko kasvin kohdalla päättyi. Sitten nokkosmassa pilkottiin silpuksi.

LETUT (4 lettua)

1 muna
3 dl maitoa
n. 1½ dl jauhoja (meillä lettujauhoja ja vehnäjauhoja)
½ dl esikäsiteltyjä nokkosia
pikku rippu suolaa

Sekoita lettutaikina tasaiseksi. Anna levätä ainakin puoli tuntia, enemmänkin jos maltat. Paista letut ohueksi paistinpannulla voi-öljyseoksessa.

SAVUKALATAHNA (neljälle letulle)

2 dl savulohta paloina
½ dl tuoretta tilliä siputtuna
4 rkl tuorejuustoa
noin kolmannes höyrytetystä fenkolista pilkottuna
1 tl sitruunamehua
sitruunapippuria
suolaa

Sekoita savukalatahna vaikkapa lusikalla tasaiseksi. Ainesosien suhteet ovat tietysti täysin makuasia, tässä esimerkki meidän tyyliin. Monelle maistuisi varmaan paljon tuorejuustoisempikin versio.

Nakkaa tahnaa keskelle lettua, nosta letun reunat ylös ja sido ne ruohosipulin korrella. Jos menee hermot, taittele letusta vaikka nyytti tai kääri rullalle. Samalta se maistuu :) .

Pastaruokaa Munalla ja Kanalla karnevaalien aikaan

Mietiskellessämme osallistumistamme kuukauden ruokahaasteeseen ”Muna ja kana” saimme Pastapään kanssa samana yönä saman idean – pasta carbonara mutta kanalla. Pohdimme aluksi onko juttu liian yksinkertainen, mutta toisaalta – simppelit ne usein maistuvat herkulle. On myös kiva tehdä jotain italialaismaista, maassa kun nyt ollaan. Googlettamalla huomasimme ettemme toki ole ensimmäisenä asialla, mutta näinhän yleensä käy. Ensin keksit mielestäsi loistavan jutun vain huomataksesi että moni on ehtinyt sinua ennen etkä vain ole törmännyt asiaan. Kehittelimme ruokaa itse täällä Venetsian rumassa keittiössämme ja lienee turha sanoa – maukasta on!

Kana carbonara

250-300 g broiskun rintaleikettä
voita paistamiseen
2 dl paksua ruokakermaa
3 keltuaista
mustapippuria myllystä
suolaa
parmesaania raastettuna

lisäksi pitkää pastaa

Jos olisimme olleet kotona, reseptointi olisi alkanut: Grillaa tai paista pannulla kypsäksi broilerin rintaleike, siis sellainen jööti jossa on myös luu mukana mehevöittämässä. Nyt jouduimme kaupan valikoiman vuoksi tyytymään ohuisiin broiskuntisseihin, mutta menivätpä nuokin. Ainakin olivat nopeita paistaa! Siis, resepti alkaa:

Laita vesi kiehumaan ja lisää siihen suolaa. Keitä valitsemasi (pitkä) pasta kypsäksi niin että purutuntumaa jää.

Paista broiskunleikkeet tms. kypsäksi pannulla voissa veden ja pastan kiehuessa toisaalla. Leikkaa tämän jälkeen broiskut reilun kokoisiksi paloiksi. Leikkuupinnat ottavat vastaan helposti mausteita ja kosteutta, joten mehevyyden aikaansaamiseksi tämä on hyvä keino paistella broiskut (erotuksena siihen että pilkkoisi lihan ennen paistamista tai käyttäisi valmiita suikaleita).

Lisää sitten pannulle paksu ruokakerma ja sekoittele kunnes kerma on melkeinpä kokonaan imeytynyt kanapaloihin ja kuorruttanut ne ihanasti pehmeydellään. Mausta pippurilla ja suolalla.

Riko 3 kananmunaa ja erottele niistä keltuaiset. Laita keltuaiset tarjoilukulhon pohjalle. Kun broisku-kermaseos on valmista, samoin pastat, lisää ne kaikki raakojen keltuaisten päälle ja sekoita hyvin nostelemalla pastoja.

Raasta päälle vielä ronskisti parmesaania ja tarjoile nälkäiselle väelle.

Valkuaiset voi sitten upottaa vaikka marenkien tekoon.

Meillä pasta loihdittiin tarjolle nopsaan kun palasimme San Marcon aukiolta karnevaalitunnelmista. Seuraavassa muutamia kuvia tuosta häppeningistä:

Karnevaalien avajaisten kohokohta on perinteinen Volo dell’Angelo, eli enkelin laskeutuminen. "Enkeli" laskutui San Marcon aukiolle Campanile:stä eli kellotornista.

Väkeä oli paikalla runsaasti.

Tätä karnevaalit on, pukuloistoa!

Toinen toistaan hienompia luomuksia...

...joita sitten kuvataan ahkerasti.

Perinteikäs on myös Festa delle Marie paraati Castellosta San Marcolle.

Yllättäviäkin tilanteita sattuu ja tapahtuu!
Seuraavissa postauksissa lisää pukuloistoa ja tapahtumia.

Raparperivispipuuro

Uneliaan kokin ilmoille kuuluttama tammikuun ruokahaaste PUURO on meille todellinen haaste. Olen siinä mielessä huono äiti, etten tee lapsilleni puuroja. En itse pysty syömään moisia, joten valmistaminenkin jää, silloin tällöin tehtyjä mikropuuroja lukuunottamatta.

Vispipuuro sentään uppoaa meille kaikille, se kun oikeastaan on mannaryyneillä ryyditettyä sokerilientä marjoilla, hedelmillä tai muilla vastaavilla makustettuna :).

Normaalisti teemme puuron puolukoista, mutta nyt keittelin puuron raparperistä.

7 dl vettä

n. 2 dl raparperinpaloja (pakastimesta)

1 dl mannaryynejä

0,75 dl sokeria

Laita vesi kattilaan kiehumaan raparperinpalojen kanssa. Kun palat ovat hajonneet, lisää mannaryynit nauhana koko ajan sekoittaen. Pienennä lämpöä levyllä ja keittele hiljalleen sekoittaen viitisen minuuttia. Jäähdytä puuro joko kattilassa tai nopeammin kumoamalla se erilliseen astiaan.

Vaahdota jäähtynyt puuro sähkövatkaimilla . Lisäile sokeria maun mukaan, meillä vajaa desi. Mielestäni sokerin lisäys kannattaa vasta tässä, ei keittovaiheessa, jotta maun tarkastaminen on helpompaa.

Nauti valmis puuro vaikkapa välipalana maidon kera, sillä maito neutralisoi raparperin haitallisia oksaalihappovaikutuksia.

Vaikka tämä nyt ihan perushuttua onkin, osallistumme silti tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Eikös se nyt ole ihan luvallista kun pääraaka-aine kuitenkin aiemmin blogatusta on muutettu? Ja jos ei onnistu, ei sekään haittaa. Tämän puurompaan emme pysty :).

Joulukuun ruokahaastevoittaja on selvinnyt!

Ta ta da daa!!! Upeiden joulukuisten ruokahaasteehdokkaiden joukosta voittajaksi on kohonnut Uneliaan blogin Anna upealla Savulohi-puolukkamoussellaan! Suurensuuret onnittelut Annalle!

Toiseksi sijoittuivat Hyttysellinen timjamia blogin Glögimarinoidut jättikatkaravut rosmariinivartaassa ja kolmannelle sijalle Bella Vanillan Karpalosorbetti.

Kiitokset kaikille 93:lle äänestäjälle ja upeille osallistujille.

Nyt sitten Annan keittiöön tiirailemaan mitä hän keksii tulevan vuoden ensimmäiseksi haasteeksi!

Ruokahaasteäänestys meni uusiksi - pahoittelemme

Jostain syystä - mikä nyt ei ole niin ihmekään meiltä epänörteiltä- polli jonka olimme laittaneet kuukauden ruokahaastetta varten ei ilmoittanut äänestyksen rekisteröitymisestä. Olisimme halunneet tulosten selviävän vasta lopuksi, jolloin valitsimme sen vaihtoehdon. Kun nyt saimme palautetta, ettei tulos ole näyttänyt rekisteröityvän, muutimme systeemiä.

Äänestystulokset olivat yhden aamupäivän osalta niin huimat, että äänestysnappia on todennäköisesti paineltu samojen henkilöiden toimesta kerran jos toisenkin, mitä emme kyllä ihmettele lainkaan. Nyt laitoimme äänestysprosentin näkymään äänestäjillekin. Toivomme tämän auttavan siinä, että äänestäjä näkee äänensä todella menneen perille.

Jos asiassa on vieläkin häikkää, ilmoittakaa toki yhtä ystävällisesti kuin nytkin. Sitten siirrymme postikorttiäänestykseen tai jotain :D.

Olemme todella pahoillamme jo äänestäneiden ja kilpailijoiden puolesta. Palaattehan uurnalle antamaan äänenne uudestaan suosikillenne. Ja muistakaa, että jokaisella on vain yksi ääni :).

Joulukuun ruokahaasteen äänestys

Joulukuun ruokahaastehan meni seuraavasti:

Perinteiset suomalaiset jouluruuat ovat monesti melko tuhteja ja tylsän näköisiä. Ajatelkaapa nyt vaikka lautasta jolla on laatikoita ja kinkkua...herkullista, mutta ankean näköistä. Kehitelkääpä nyt siis jouluisessa hengessä raikas, uudenlainen ja/tai näyttävä lisä joulupöytään. Se voi olla osana alkupala-, pääruoka- tai jälkiruokatarjoilua.

Haasteeseen vastasi 9 blogia ja oolalaa millaisilla herkuilla. Tässä koko porukka silmiähivelevillä ja makunystyröitä kutkuttavilla jouluisilla luomuksillaan. Äänestä mielestäsi parasta! Äänestysaikaa on 29.12 yömyöhään asti.

Ehdokkaat esitellään ilmoittautumisjärjesteyksessä:

Bella Vanilla: Karpalosorbetti

Äijäruokaa: Teriyakikana inkiväärillä

Siskot kokkaa: Punajuuricarpaccio vuohenjuustotahnalla ja tähtianissiirapilla

Hyttysellinen timjamia: Glögimarinoidut jättikatkaravut rosmariinivartaassa

Perunanuija: Jouluinen klementiini-halvajäädyke

Appelsiineja ja hunajaa: Itämainen variaatio luumukeitolle

Vellipoika: Jouluinen porkkanaspagetti

Unelias Kokki: Savulohi-puolukkamousse

Ketun keittiössä: Lumipalloja ja Petterin kuonoja

Ruokahaaste joulukuulle 2008

Krisun luotsaaman lammashaasteen jäljiltä saamme nyt voittajina päättää vuoden viimeisen ruokahaasteen. Ja täältä pesee...

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle

Perinteiset suomalaiset jouluruuat ovat monesti melko tuhteja ja tylsän näköisiä. Ajatelkaapa nyt vaikka lautasta jolla on laatikoita ja kinkkua...herkullista, mutta ankean näköistä. Kehitelkääpä nyt siis jouluisessa hengessä raikas, uudenlainen ja/tai näyttävä lisä joulupöytään. Se voi olla osana alkupala-, pääruoka- tai jälkiruokatarjoilua.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.Haasteruoka tulee postata 4.-21.12.2008 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ilmoittautuminen päättyy 21.12.2008 klo 23.59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme. Joulukuun ruokahaasteen järjestäjinä jääväämme itsemme sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 22.12.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 29.12.2008. Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsemme voittajan näiden postausten joukosta glögin voimalla yhdessä miettien. Voittaja julkistetaan 30.12.2008.

Vuoden 2009 ensimmäisen ruokahaasteen järjestä(v)ä(t) joulukuun ruokahaasteen voittaja(t). Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen/heidän päätettävissään.

Paljon luovaa mieltä ja iloista kokeiluhenkeä!

Parhaassa tapauksessa haastepostaukset ehtivät vielä herkkusuiden joulupöytiä koristamaan.

Katajanhavulammas

Melukylän esille kuuluttama mainio Marraskuun ruokahaaste LAMMAS antoi potkua meidän suunnitelmiimme tehdä Vivi-Ann Sjögrenin ohjeistamaa Katajanhavulammasta. Vielä kun ehdimme Hakaniemen halliin Reinin Lihan lihatiskille, oli lauantairuokamme sinetöity.

Vivi-Annin keittiössä-kirjan omistajille resepti voi näyttäytyä hieman kummallisena - mittasuhteet eivät ihan täsmää ja jotain on lisättykin. Alla olevaan reseptiin on nimittäin otettu vinkkiä niin Vivi-Annilta, Reinin lihan asiantuntevalta ja avuliaalta myyjältä kuin omien päidemme maalaisjärjeltäkin.

Lopputulos oli hyvä! Konjakki ja kataja maistuivat, mutta hyvin vienosti. Hyvä niin, sillä liha itsessään oli upean tuntuista hampaissa ja mukavan makuista. Suosittelemme! Mistään pikaruuasta nyt ei ole kyse, sillä valmistelut aloitetaan jo useita päiviä ennen paistin pitkää paistoa. Vaivanarvoista on, uskokaa pois!

tarvitset:

(luista) lampaanpaistia

2 rkl+ hiukan suolaa

1 rkl sokeria

katajanoksia

1 dl konjakkia

reilunkokoisia muovipusseja (kysy lihakauppiaaltasi)

vettä

lisää katajanoksia uuniinlaitettaessa
3 rkl katajanmarjoja murskattuna
foliota

Aloita valmistelut tiistaina, mikäli aiot syödä lauantaina:

Kutsu vieraita syömään, sillä neljälle hengelle (joista kaksi on lapsia) tämä satsi on turhan suuri.

Osta tuoretta lampaanpaistia. Pakastelihojen marinoiminen 5 päivää tuskin on suositeltavaa. Oma karitsamme oli kotoisin Ahvenanmaalta ja laadultaan luomua. Pistele lampaanpaistiin veitsenkärjellä pikkuviiltoja, jotta maut imeytyvät lihaan paremmin. Hiero lihaan 2 ruokalusikallista hienoa suolaa. Erotuksena karkeaan hieno suola imeytyy tasaisemmin. Hiero myös 1 rkl sokeria. Aseta paisti reilunkokoiseen muovipussiin. Tiiviissä tilassa marinoituminen tapahtuu paremmin (kuin esim. astiassa) ja jääkaappikin pysyy tuoksuvapaana. Laita pussin sisälle paistin ympärille myös hyvin huuhdeltuja katajanoksia ja konjakkia. Laita pussi jos toinenkin vielä ensimmäisen pussin ympärille, jotta jääkaappiin ei leiju vahvaa konjakintuoksua. Laita pussitettu paisti jääkaappiin.

Kääntele paistia silloin tällöin, jotta se marinoituu tasaisesti.

Laita pussiin vielä vettä vuorokautta ennen paistoa. Syytä tähän vesilisään emme tiedä, mutta tässä seurasimme varmuuden vuoksi Vivi-Annin ohjeistusta tarkasti.

Kuivaa paisti. Hiero pintaan vielä hiukan hienorakeista suolaa. Kääri se folioon tuoreiden, hyvin huuhdeltujen katajanoksien ja murskattujen katajanmarjojen kanssa. Jos omistat foodloopeja, saat tiukemman käärön kietomalla niitä folioidun paistin ympärille. Tuikkaa paistiin paistomittari. Kypsennä paistia 100 asteisessa uunissa noin 7 tuntia. Lampaanlihanhan voi jättää ihan punaiseksikin, joten on oikeastaan oman maun mukaista milloin paistin ottaa uunista ulos. Meillä folioitu paisti oli 7 tunnin kypsennyksen jälkeen sisälämpötilaltaan 73 astetta. Anna paistin levätä ainakin vartin ennen leikkaamista ja syömistä.

Luisen lihan leikkaaminen oli melko haasteellista, mutta onnistui kuin onnistuikin.

Ja sitten ei kun nauttimaan! Lampaan seurana lautasella olivat bataatti-juurisellerimuhennos ja katajanmarjakastike. Annos oli osa Katajaista menuta.

Lisäys: Lampaan loppu pakastettiin ja valmiiksi paloitelluista lihoista tehtiin myöhemmin kermaista nokkospastaa ja sipulipitoista pizzaa, molemmat suorastaan huippuherkullisia. Tuntui että konjakin maku korostui uudelleenlämmitettäessä.

Taivaallisen herkullinen kurpitsarisotto

Kurpitsamoskan Mari laittoi meidät kuukauden ruokaahaasteessaan todella haasteen eteen aiheellaan KURPITSA. Kesäkurpitsa on kyllä tuttu pötkylä, mutta niistä pyöreistä, kauniista kurpitsoista meillä ei ollut kokemusta lainkaan. Vaan nytpä on ja kiitos siitä Marille. Olemme kokeilleet kurpitsaa nyt muutamaan kertakaikkisen herkulliseen ruokaan - ja aiomme jatkaa kokeiluja!

Tämä kurpitsarisotto oli kuitenkiin niiiiiin uskomattoman hyvää ja kaunista syötävää, että osallistumme tällä kuukauden ruokahaasteeseen. Risottona ruoka oli tähänastisista työläin, mutta myös "omimman" makuinen. Risotto ilman mitään krumeluureja eli ylimääräisiä lisäyksiä on tähän asti ollut suosikkimme, mutta tämä kurpitsarisotto taitaa kiilata rinnalle. Tässä ohjeessa hyödynnettiin myös terveellisiksi paljastuneet kurpitsansiemenet -jopa köyhän miehen Viagraksikin mainittu- jotka toisissa ohjeissa käskettiin laittaa pois.

Alkuperäinen ohje on Jamie Oliverin kirjasta Jamien keittiössä. Muutamia muunnoksia tehtyämme olimme hurjan tyytyväisiä ja kovasti kylläisiä. Ihanaa!

Perusrisottomme, johon lisätään

1 keltainen talvikurpitsa

1 tasainen rkl korianterinsiemeniä

2 pientä kuivattua chilipalkoa/chiliä

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

oliiviöljyä

pekonia maun mukaan

ruukullinen tuoretta salviaa lehdet riivittyinä

Aloita kurpitsamuhjun - vai pitäisikö Marin ollessa haasteen keksijänä sanoa kurpitsamoskan- tekemisellä ;).

Leikkaa talvikurpitsan hattu pois ja koverra kurpitsaa. Yritä säilyttää kuori ehjänä tarjoilua varten. Koverra tai paremminkin leikkaa kurpitsasta puolen sentin paksuisia viipaleita kun ensin olet poistanut siitä siemenet - ja pannut ne talteen! Hienonna korianterinsiemenet ja chili morttelissa (tai paremman puutteessa kulhossa muussinuijalla). Ihastele valloittavaa tuoksua ja kutsu mahdollinen kanssakokkaajakin tuoksuttelemaan! Lisää hyppysellinen suolaa ja pippuria. Sirota mausteseos kurpitsaviipaleille, lorauta sekaan oliiviöljyä ja sekoita. Lado viipaleet tiiviisti uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa vajaa puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Kurpitsan moskaantuessa uunissa on aika valmistaa risottoa:

sipuli silputtuna

400g arborioriisiä

pari desiä valkoviiniä

noin litra kanalientä

suolaa ja pippuria myllystä

50-70g voita

100g/runsaasti tuoretta parmesaania raasteena

Kuullota sipulit oliiviöljyssä padassa. Lisää riisi ja pyörittele, kunnes riisi on öljyyntynyt. Lisää viini ja anna höyrystyä hetken. Lisää kuumaa kanalientä vähän kerrallaan. Lisää kevyen kiehumisen edetessä edelleen lientä niin kauan että riisi on al dente. Joskus lientä jää, siksi en viitsikään laittaa ihan tarkkaa desimäärää. Lisää suolaa, pippuria, voita ja runsaasti parmesaania.

Tarkista risottoa tehdessäsi kurpitsan kypsyyttä uunissa. Kun ovat pehmenneet, lisää päälle seos, jossa on siemenet ja revityt tai leikatut salvianlehdet. Anna olla uunissa vielä viitisen minuuttia.

Kun kurpitsamoska on valmis, ota se uunista ja kuori salvia-siemenseos syrjään. Lisää kurpitsa risoton joukkoon sekoittaen. Tarkista vielä makua tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Paista pannulla pekoni rapeaksi. (Käytä pannulla nyt myös sisäfile sikäli mikäli sellaista haluat risoton kanssa nautisekella).

Tee annokset laittamalla koverretun kurpitsan sisään tai lautaselle ensin kurpitsarisottoa, päälle siemen-salviaseos ja siihen kruunuksi vielä pekoni.

Me nautiskelimme risoton naudan sisäfileen kanssa, joka oli juuri oikean punainen. Kertakaikkisen loistava tapa aloittaa viikonloppu!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoillemmekin!

Susan haastevastauksen testaaminen

Annoimme Kulttuureja sekoitellen-blogin Susalle salamahaasteeksi kehitellä jotain tryffeliöljystä. Reseptin tulisi olla valmistus- ja/tai nauttimisvaiheessa tunnelmaltaan sopiva Norah Jonesin musiikkiin. Ja millaisen vastineen saimmekaan!

Susa oli päätynyt fondueen, jossa tryffeliöljyä oli peräti ½ desiä. Susan kuvaama video fondue-kattauksella, musiikilla ja elävällä liekillä oli todella tunnelmallinen. Teimme fonduen muuten Susan ohjeen mukaan, paitsi Kirchiä emme käyneet ostamaan. Lisäsimme notkeuden vuoksi myös hiukan enemmän valkkaria. Valmistimme Susan ohjeen puoliksi kahdelle, mikä oli ihan passeli määrä. Toki enemmänkin olisi voinut syödä... :)

Olemme nautiskelleet erilaisia fondue-settejä aiemminkin, mutta Susan käyttämistä upotettavista vain leipä oli tuttu. Kaikki sopivat oikein hienosti tryffelisen juustoseoksen makuun! Henkilökohtainen suosikkini oli parsa, Pastapää piti eniten päärynästä.

Viikonloppumme alkoi siis perjantaina loistavasti, kun fondueta nautiskellessamme taustalla soi Norah Jonesin live dvd vuodelta 2004 Handsome Bandin kanssa. Kiitos kaunis Susalle! Tämä tryffeliöljyfondue ei varmasti jää viimeiseksemme.

"What did you say?
I know what you were singing
But my ears won't stop ringing
Long enough to hear
Those sweet words
And your simple melody
I just have to hear
Those sweet words
Spoken like a melody
I just want to hear
Those sweet words"

Salamahaaste lyö kauas!

Soppakellarista meille saapunut salamahaaste tuli suoritettua vaniljaisissa merkeissä. Iso kiitos mielenkiintoisesta, hauskasta ja innostavasta haasteesta! Tuskin muuten olisi tullut kokeiltua laittaa vaniljaa pastakastikkeeseen...;)

Nyt haaste lähtee eteenpäin kauas, joskin täällä netissä kaikki tietysti on lähellä :)
Kulttuureja sekoitellen blogin pitäjä Susa saa meiltä tehtäväkseen keksiä uutta käyttöä joskus johonkin ostamallemme TRYFFELIÖLJYLLE. Olemme käyttäneet sitä täällä blogissakin parsakaalikeittoon, mutta muuten emme oikein osaa kyseistä lientä hyödyntää. Joten...

Haaste:

Haastaja: Sillä Sipulin Hyppysellinen ja Pastapää
Haastettu: Kulttuureja sekoitellen/Susa
Haasteen aihe: Tryffeliöljy ja Norah Jones
Deadline:keskiviikko 21.5.2008

Valmista ateria tai ateriakokonaisuus, jossa tärkeässä roolissa on tryffeliöljy. Ruoka saa olla makea tai suolainen, voit itse valita. Ruokaa tehdessä ja / tai syödessä pitää olla sellainen fiilis, että Norah Jonesin musiikki sopii taustalle soimaan (muukin kuin antamamme linkin biisi).

Ilmoita kun olet saanut haasteruuan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudumme kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saat vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saapi laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, teillä on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallenne blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseen sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluat jonkinlaisen purtavan tai jota haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotta et valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Vaniljainen menu - salamahaasteen kuittaus

Soppakellarin kokkaajat ilahduttivat meitä salamahaasteella, jossa meidän piti tehdä ateria tai ateriakokonaisuus vaniljaa käyttäen. Hmmm…

Vanilja aitonakin on meille jo entuudestaan tuttu makeiden ruokien sulostuttajana. Kun nyt mietimme haastetta, emme halunneet päästää itseämme niin helpolla että olisimme valinneet jonkun leipomuksen. Päämme ruksuttivat pari päivää miettien erilaisia vaihtoehtoja ja muutamat näistä päähänpälkähdyksistä sitten pääsivät kokeilun asteelle. Meillä oli ihan älyttömän hauskaa ja toisiamme innostuttavaa, kun kokkailimme, maistelimme ja tuumailimme pikkuisessa keittiössämme.

”Karjan rehuun lisättynä vaniljan maku lisää eläinten ruokahalua ja sitä kautta nopeuttaa niiden kasvua” todettiin Wikipediassa. ”Outokin saa olla” yllyttivät taas Soppakellarin kokit haasteessaan. Hetken hihitettyämme päätimme kuitenkin olla lähtemättä tälle rehutielle jo ihan siitäkin syystä, että A.I.Virtasen bravuurit eivät ole meille tuttuja.

Sen sijaan näillä koetamme saada homman kuitatuksi:

Tervetulotoivotukseksi vaniljainen kuohujuoma ja hedelmiä vaniljatangossa

Pilkutettua pastaa vaniljaisessa katkarapusipulikastikkeessa

Täytetyt tomaatit tomaattikeitossa

Päivällisen aloitus ja pääruoka osuivat omaan makuumme. Varsinkin vaniljaiseen katkarapusipulikastikkeeseen olimme todella tyytyväisiä. Siinä vanilja erottuu vienona, erikoisena makuna taustalla. Jälkimaku on todella vaniljainen.

Jälkiruuasta emme pitäneet lainkaan. (Tämä ohje oli muuten herra Välimäen, ei omamme). Sen erikoisuus kuitenkin kutkutti itseämme suunnitteluvaiheessa ja oikeasti – jos tuon verran tulee piperrettyä niin onhan se pakko postata ! Hyppysellisen mielestä tomaattikupeissa – ja keitossa maistui liiaksi anis, Pastapään makuun satsissa oli turhan voimakas rosmariinin maku. Kaikkiaankin jälkkärin maut olivat turhan erikoiset.

Ateriakokonaisuus näin on ehkä turhan vaniljainen, mutta osina nämä toimivat mielestämme hyvin (jälkkäriä lukuun ottamatta).

Vaniljainen kuohujuoma lasiin

3 cl (tai oman maun mukaan) tomaattien marinointilientä (ks. jälkiruoka)
Loput kuivaa kuohujuomaa

Hedelmät vaniljatangossa

Keihästä pilkotut mansikat ja kiivit käytetyllä, halkaistulla vaniljatangolla. Laita maustumaan jääkappiin. Meillä maustuivat vahingossa yli vuorokauden ennen kuin ehdimme maistaa, ja hyvin oli vaniljanmaku aistittavissa. Ehkä vähempikin riittäisi, sillä varsinkin mansikoissa oli havaittavissa pientä nuupahtaneisuutta.

Pilkutettua pastaa

Laita kahdelle hengelle tarkoitettuun tuorepastataikinan joukkoon puolikkaasta vaniljatangosta raaputettuja siemeniä. Vaniljan makua emme pastasta näin löytäneet, mutta kiva pilkutus tuorepastaan kyllä tuli.

Katkarapusipulikastike

(yhdelle tai kahdelle)

½ dl kermaa
½ vaniljatanko
katkarapuja
reilusti sipulia ihan pieneksi silputtuna

Raaputa puolikkaasta vaniljatangosta sisällys kermaan. Anna maustua hetki. (Emme oikeasti tiedä oliko tällä merkitystä…) Kuullota sipulisilppu ja katkaravut pannulla. Lisää vaniljapilkutettu kerma. Kiehauta.

Keitä vaniljalla pilkutettu pasta suolatussa vedessä. Valuta lävikössä, asettele lautaselle ja kumoa kastike päälle. Koristele halutessasi ruohosipulilla. Nauti!

Tomaattikupit

Ja sitten se piiperrysosuus eli Hans Välimäen kirjasta ”Koti Keittiössä” kopioitu ohje. Kuulosti niin eksoottiselta, että meidän oli ihan pakko ruveta askartelemaan. Valmistimme ohjeen kahdelle, joskin pannacottatäytettä tuli tosi reilusti.

2 kypsää luumutomaattia
½ l vettä
2,5 dl sokeria
½ sitruunan kuori
½ halkaistu vaniljatanko
tähtianis

Kiehauta vesi ja lisää siihen sokeri. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Lisää mausteet ja jäähdytä. Kalttaa tomaatit ja leikkaa ylin neljännes pois niin, että kannallaan seistessään tomaatit muodostavat kupin. Koverra lusikalla varovasti siemenet pois. Minä käytin apuna myös terävää veistä. Aseta tomaattikupit korkeaan astiaan ja kaada jäähtynyt sokeriliemi päälle. Anna marinoitua yön yli. Säästä liemestä 2 dl tomaattikeittoon ja jonkun verran alkudrinkkeihin. Anna marinoitua yön yli.

Pannacottatäyte (tätä voi tehdä puoletkin tästä ja riittää kahteen tomaattikuppiin)

3/4 liivatelehteä
1 3/4 dl kermaa (Välimäki ”korvasi” ½ dl maidolla, me ei)
1 rosmariininoksa
25 g sokeria (n. ¼ dl)

Liota liivatteet. kiehauta kerma ja rosmis. Vedä kattila sivuun ja lisää sokeri. Anna seistä vartti ja siivilöi. Sulata liivate kattilassa vesitilkkaan ja lisää kermaan.
Ota tomaattikupit sokeriliemestä ja valuta. Kaada kermamassa kuppeihin. Siirrä jääkaappiin ainakin kolmeksi tunniksi.

Makea tomaattikeitto

4 kypsää luumutomaattia
1rkl oliiviöljyä
1 dl sokerilientä
suolaa

Kalttaa tomaatit. Poista siemenet ja pilko. Lämmitä öljy kattilassa ja lisää tomskut. Kuullota miedolla lämmöll, kunnes tomaatit alkavat luovuttaa nestettä. Lisää 1 dl sokerilientä ja hauduta kunnes tomaatit ovat pehmeitä (n. 20 min). Soseuta seos sauvasekoittimella. Mausta ripauksella suolaa. Jäähdytä.

Kokoa annos laittamalla tomaattikuppi lautaselle, ja ympärille tomaattikeittoa. Me koristelimme annosta vielä ylijääneellä pannacotta täytteellä ja rosmariini”havuilla”.

Alkuperäisessä ohjeessa päälle olisi vielä pitänyt ripotella oliivipurua jota mm. uunitettiin tunti, mutta meidän askarteluinto ei kantanut ihan sinne asti…

Syömiseen suosittelemme paitsi pikkulusikkaa myös jälkiruokahaarukkaa ja – veistä.