Grillattu raparperi ja lakritsimousse

Hillityn hallitun pikkuannoksisen grillimenumme päätti aivan ihanan makuinen raparperijälkiruoka, joka oli helppokin vielä! Grillattuun raparperiin yhdistettiin etukäteen jääkaappiin tehty lakritsimousse ja muutama mintunlehti ryytimaasta. Minusta esillepanostakin tuli yksinkertaisen tyylikäs. 

Tämä Jouni Toivasen ohje löytyy Glorian ruoka & viini-lehden numerosta 4/2017. Muutimme kyllä kokonaisuutta hiukan, etenkin koon puolesta. Tässä ohjeistetuilla määrillä saa kuvan mukaiset neljä annosta. Alkuperäisen ohjeen tumman ruokosokerin vaihdoimme muscovadosokeriin, sillä pidämme sen jo valmiiksi lakritsaisesta mausta kovasti.

GRILLATTU RAPARPERI JA LAKRITSIMOUSSE
neljälle

raparperinvarsi neljään osaan pilkottuna
¼ dl muscovadosokeria
mintunlehtiä

lakritsimousse
(1 dl valmista moussea)

50 g mascarponea
30 g ranskankermaa
½ tl lakritsijauhetta
2-3 rkl muscovadosokeria

Aloita moussesta. Laita kaikki raaka-aineet kulhoon. Vaahdota säkhövatkaimella kiinteäksi vaahdoksi. Laita jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna grilli. Grillaa raparperia molemmin puolin 3 minuuttia niin että kuori tummenee.
Laita raparperinvarret lautaselle. Ripsi päälle muscovadosokeria. Laita viereen lakritsimoussea. Viimeistele annos mintunlehdillä.

Rouskuvatortillainen salaatti avokadokastikkeella

kaupallinen yhteistyö ARLA

Tässä salaatissa on hauskoja elementtejä:

• tortillat friteerataan rouskuviksi salaatin pinnalle 
• ranskankerman pehmeyttämässä avokadokastikkeessa on runsaasti yrttejä
• avokadokastikkeessa on myös tequilaa tuomassa hedelmäisyyttä ja särmää

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tätä mainiota salaattia vaikka grillilihan kaveriksi. 

Avokadokastike kävi hyvin myös grillatun naudanlihan kanssa ihan itsekseen. 

Alkuperäinen, meidän hiukan muuttama ohje on Jamie Oliverin kirjasta "Jamie's America". 

SALAATTI AVOKADOKASTIKKEELLA JA TORTILLALLA

neljälle lisukkeeksi

AVOKADOKASTIKE

1 kypsä avokado

tuore chili tai chilihiutaleita

2-3 limetin mehu

½ dl oliiviöljyä

6 tillinvartta

6 mintunvartta, lehdet irti nypittynä

pieni nippu korianteria

1 rkl Arla Lempi Créme Fraîche eli ranskankerma

suolaa

mustapippuria

noin 1 rkl tequilaa

ROUSKUVAA SALAATIN YLLE

rypsiöljyä

tortilla pieniksi suiroiksi pilkottuna

TAI 

valmiiksi paahdettua sipulia

SALAATTIPOHJAKSI

erivärisiä ja tekstuurisia salaatteja

retiisiä neljään palaan lohkottuna

Aloita kastikkeesta:

Puolita avokado, poista kivi ja kaavi avokado pois kuoresta. Laita kaikki kastikeainekset kulhoon tequilaa lukuunottamatta. Surrauta sauvasekoittimella löysäksi tahnaksi. Lisää halutessasi tequilaa tuomaan lopullista särmää ja hedelmäisyyttä kastikkeeseen. 

Friteeraa tortillapalat: 

Laita öljyä paksupohjaiseen kattilaan. Kuumenna 180 asteiseksi. Laita tortillapalat hetkeksi kuumaan öljyyn saamaan väriä. Nosta pois reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt ja rapsakoitumaan. Friteeraa tortillapalat pienissä erissä jos kattilasi on pieni. 

Jos friteeraus ei huvita, voit lisätä salaatin päälle tekstuuriksi rapeita, valmiiksi paahdettuja sipulipaloja. 

Kokoa salaatti: 

Pese ja kuivaa salaatinlehdet. Pese ja pilko retiisit. Ripsi salaatin päälle friteeratut tortillapalat.  Laita avokadokastike erilliseen astiaan jottei se lössäännytä tortillapaloja. 

Mehevä possunfileerulla

Olemme suuria ilmakuivatun kinkun ystäviä. Herkuin on ehkä San Danielin kinkku, jota maistoimme ensikertaa Venetsiassa aikoinaan. Muutkin kyllä maistuvat oikein oiville, esimerkiksi Parmankinkku tai espanjalainen serrano. 

Tuottoisin yrtti kotimme ryytimaassa on salvia. Sitä riittää kuivattavaksi asti ihan kimppukaupalla. 

Näistä lähtökohdista Jukka innostui Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Hyvää Joulua-kirjan possurullasta, jossa yhdistetään ilmakuivattua kinkkua ja salviaa sitruunaisen voin kanssa. Vähän niinkuin possulla täytetty possu. 

Kirjan ohje oli suunnattu avatulle ja nuijitulle possun ulkofileelle, mutta me lähestyimme asiaa muhkea luomupossun sisäfileen kanssa. 

Rullasta tuli todella herkullinen! Se oli sopivan suolainen salvian antaessa makuun mielenkiintoisuutta ja raikkautta yhdessä sitruunan kanssa. Liha jäi rullattuna ihanan meheväksi. Lapsetkin ottivat lisää lihaa! Meillä rullat syötiin puuropolentan kanssa, joka ei edelleenkään saa minua hihkumaan, mutta jota Jukka piti mukavana vaihteluva. 

TÄYTETTY POSSUN SISÄFILEE

kuudelle

possun sisäfile (tai ulkofile)
suolaa
mustapippuria
1 luomusitruuna
100 g pehmeää voita
½ tl cayennepippuria
100 g Parmankinkkua
1 ruukku salviaa tai runsaasti kuivattuja salvianlehtiä
2 rkl rypsiöljyä

Jos käytät kuivattua salviaa, laita lehdet likoamaan veteen jotta ne pehmittyvät.

Leikkaa possunfilee auki levyksi. Ohjetta voit tarvitessa katsoa vaikka täältä. Nuiji aukileikattu levy vielä littanammaksi. Mausta filee molemmin puolin suolalla ja pippurilla. 

Raasta sitruunankuori. Sekoita se pehmeän voin sekaan. Sekoita mukaan myös cayennepippuri.
Levitä voiseos fileen pinnalle. Laita tähän päälle kinkkusiivut. Laita tähän päälle vielä reilusti salvianlehtiä. Kääri filee täytteineen napakaksi rullaksi.
Puolita rulla tarvittaessa niin että se mahtuu pannulle paistumaan. Sido liha kiinni paistinarulla.
Sipaise pinta rypsiöljyllä. Paista rullan pintoihin kaunis väri kuumalla pannulla. Nosta lihat uunivuokaan. Purista päälle sitruunan mehu. Peitä vuoka foliolla.
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.
Anna vetäytyä hetki, poista paistinaru. Leikkaa rulla viipaleiksi juuri ennen tarjoilua. 

Luomuporsaan sisäfilettä on rullailtu aiemmin syksyllä, sieni-pähkinätäytteellä. 

Leivitetty lampaankääpä ja ciapatta

 

Vähän niinkuin lampaankääpähampurilainen, mutta nopeammin leivottavalla leivällä. Sellainen on tämä yltiöherkullinen lampaankääpäciapatta. Makujujuna on paitsi leipätaikinaan leivottu suppilovahveromurska, myös lampaankäävän kanssa hienosti yhteen sopiva tilli. Tässä ohjeessa tilli on upotettu majoneesiin. Alla löydät ohjeen kaikkiin osasiin paitsi etikkakurkkuun. 

Lampaankääpää tuntuu olevan nyt joka puolella. Se täyttää somefeedini tehokkaasti ja tänään onneksi myös meidän sienikorimme. 

Lähdimme Jukan kanssa työpäiviemme jälkeen hetsiltään metsään hakemaan sienimuhennosaineksia. Työkaverini suositteli meille paikkaa joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Aurinko paistoi kuulakkaan kauniisti, muttei paahtavan kuumasti. Metsässä oli hurjan kaunista! Uusi metsämaisema tarjosi meille runsaasti erilaisia sieniä: kantarelleja, orakkaita ja hiukan suppilovahveroitakin. Lampaankääpiä oli ihan hurja määrä, myös toukattomia. Osa piti jättää jo metsään. Löysimmepä myös elämämme ensimmäiset mustatorvisienetkin. 

Lampaankääpää on meillä kokattu aiemmin tomaattisen pastan seuraksi ja juurikin leivitettyinä pihveinä. Mikä on sinun lempireseptisi lampaankäävästä? Toimiiko tämä sieni piirakassa tai keitossa? Uudet reseptit olisivat kullan kalliita, nyt kun lampaankääpää on jääkaappimme hylly väärällään.

Sarita Koskirannan ciapatta-ohje napattiin Soppa 365 sivulta, mutta sitä maustettiin meikäläisittäin kuivatuista sienistä tehdyllä sienimurskalla.
Määriä ja riittävyyksiä en osannut ohjeisiin laittaa, sillä se riippuu kovasti sienten koosta ja vaikkapa majoneesinmättämismieltymyksistä.

CIAPATTA

noin 10 pitkulaista ciapattaa

10 g tuorehiivaa
3 3/4 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl suolaa (tai vähän enemmän)
2 rkl kuivattuja suppilovahveroita murskana
n. 9 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja suola. Sekoita joukkoon myös sienimurska.

Lisää jauhot vähitellen ja alusta taikinaa 10 minuuttia. Taikina on valmista, kun se alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina saa jäädä hyvinkin pehmeäksi, sillä sitä ei tarvitse muotoilla työpöydällä. Kohota taikinaa 1,5-2 tuntia.

Jaa taikina 3 osaan. Nostele taikinapalat uunipellille leivinpaperin päälle siten, että nostaessasi venytät leivän ilmassa pitkän malliseksi ja lasket leivinpaperille. Leivän ei tarvitse olla säännöllisen muotoinen.

Kohota leipiä liinan alla lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista kohonneita leipiä uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

TILLIMAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl makeaa sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria
2 rkl tuoretta tilliä pienenä hakkeluksena

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

LEIVITETTY LAMPAANKÄÄPÄ

lampaankääpiä (ilman jalkoja)

kananmunia

korppujauhoa

suolaa

rypsiöljyä

Riko kananmunia syvälle lautaselle. 

Laita toiselle syvälle lautaselle korppujauhoja. Mausta korppujauhot suolalla. 

Sivele puhdistetut lampaankäävät kananmunalla, ohuet sienet voi upottaa munaan. Ripsi tai upota munatut sienet korppujauhoon. (Monesti paneroidessa aluksi tehtyä vehnäjauhotusta ei lampaankäävässä tarvita).

Laita paistinpannuun tai kattilaan rypsiöljyä reilu kerros niin että vähintään lampaankäävän toinen puoli uppoaa pinnan alle kokonaan. Kuumenna öljy 180 asteiseksi (digitaalista paistolämpömittaria mittaamisessa apuna käyttäen). Muista laittaa liesituuletin pois päältä öljyn leimahdusuhkan vuoksi. 

Käännä tarvittaessa kypsennyksen aikana. (Meillä lampaankääpä oli hiukan kupera ja halusimme säilyttää sen kokonaisena, joten öljyä tarvittiin aika reilusti). 

Jukka pisti väliin myös juustoa mutta minusta se ei sovi

KOKOA LEIPÄ

ciapatta

leivitetty lampaankääpä

tillimajoneesia

etikkakurkkua

salaattia

Halkaise ciapatta. 

Laita sisään leivitetty lampaankääpä. 

Lusikoi sisään majoneesia. 

Laita leipään sisälle myös etikkakurkut ja salaatti. 

Karviaisella kypsennetty kuha

Minä tykkään kokkaamisesta täällä Jukan isän luona Savossa. Kala nostetaan järvestä, yrtit haetaan kasvihuoneesta ja myöhemmin syksyllä pihalta saa marjoja ja kasviksia. Viereisestä metsästä löytyy villiyrttejä, sieniä ja marjoja. Syödään täällä toki paljon kaupasta ostettuakin ruokaa. 

Nyt kun on sopivasti raakojen karviaisten sesonki, halusin ehdottomasti kokeilla sauvajyväsen ohjeistamaa todella mielenkiintoista ohjetta, jossa vaalealihainen kala kypsennetään karviaisen hapolla. Ceviche ja sitrushedelmillä kypsentäminen on tuttua, mutta karviaisen hapolla kypsentäminen ei ollut tullut mieleenkään. Papan pihalta löytyy onneksi karviaistakin. 

Miehet kävivät kalassa ja saivat uistimella kuhan. Me käytimme sen tähän ohjeeseen lapamatouhalla, vaikka riski liekin aika pieni. Kehotamme silti teitä käyttämään vaalealihaisia merikaloja. 

 

Karviaisten antama raikkaan hapokas maku oli todella hieno ja lipstikan suoma sävy sopi kokonaisuuteen hienosti. Lipstikan kanssa pitää olla varovainen, sillä se on tosi vahva mauste. Olin yllättynyt miten hienosti se kävi karviaisen ja kalan kanssa. Ennen olen mieltänyt lipstikan eniten kaali- ja keittomausteena, vaikka onhan sitä meillä jälkiruokaankin laitettu. Kiva kun tulee tällekin kasville lisäkäyttövinkkejä. 

Jukka ehdotti uutena ideana että kalathan voisi kääräistä krassin lehtiin. Muistuttelin ettei krassinlähtökääröidea tainnut ihan uusi meidän taloudessa olla. Nyt krassinlehtiin käärittiin kuhan lisäksi sokeriherneen palkoja. Vielä littanat palot toivat rouskuvaa suutuntumaa kääröihin ja jatkoivat mukavasti raikkaita makuja. 

KARVIAISELLA KYPSENNETTY KALA

pieni (meri)kuha tai muuta vaaleaa kalaa
(meri)suolaa
2 dl raakoja karviaismarjoja
pieni lehti lipstikkaa

Fileoi kala. Pilko se ohuiksi suupaloiksi. Laita tarjoiluastiaan. 

Ripsi päälle maltillisesti suolaa. 

Survo sauvasekoittimella karviaiset ja listikka rikki. Laita muhju siivilään ja valuta karviaisen mehu kalapalojen päälle muhjua painellen. Anna kypsyä vain muutama minuutti ja nauti. 

Terapeuttinen nyhtötomaattisalaatti

Terapeuttisin salaattiresepti on tässä. Kaikki raaka-aineet revitään salaattiin. Repimisessä on jotakin niin alkukantaisella tavalla rauhoittavaa, että salaatin tekoa ei malttaisi lopettaa lainkaan. 

Ohje on Jonna Vormalan salaattikirjasta Jäävuoren huippu, joka on inspiroinut meitä hurjasti tänä keväänä. Lupaan, etten laita enää reseptejä kirjasta nettiin (jottei koko opus tule kopioitua tänne), mutta tämä minun oli vielä pakko esitellä teillekin.

Salaatti on Jonnan kirjassa nimetty pulled capreseksi. Pulled porkin myötä meillä alettiin repiä, nyhtää erilaisia lihoja, mutta Jonna kertoo repivänsä mieluummin salaattiaineita. 

Jonna mainitsee tomaatin mehun olevan osa salaatinkastiketta, mutta me olemme repineet tomaatit niin etteivät siemenet ja mehu tule mukaan lainkaan. 

PULLED CAPRESE

375 g buffalamozzarellaa

8 kypsää tomaattia

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaalea balsamietikkaa

1 nippu tuoretta basilikaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

Revi sormin mozzarellapallukka tarjoilulautaselle. Rouskauta päälle puolet suolasta ja pippurista. 

Pese tomaatit. Revi tomaatit käsin astian päällä, jonne siemenet ja mehu päätyvät*. Heitä kannat pois. Laita tomaattipalat lautaselle mozzarellapalojen seuraan.

Kaada päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamietikkaa. Rouhi tähän ylle loput suolat ja pippurit. 

Revi päällimmäiseksi runsaasti tuoretta basilikaa. 

*Käytä siemenet esimerkiksi  tomaattikastikkeen joukkoon. 

Vesimeloni"pizza" fetalla

yhteistyössä Arla 

Minusta tämä idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella ihastuttava. Vesimeloni pilkotaan kiekoiksi ja näin syntyneet "pizzat" lohkotaan edelleen pizzapaloiksi. Päälle murustellaan fetaa (tai no, välimerellistä juustoa). Sitten lisätäänkin enää mintun lehtiä ja lisuke vaikkapa grilliaterialle on valmis. 

Kolmikon muodostama makukokonaisuus on yhtä aikaa valloittavan raikas ja fetan ansiosta suolainen. Se ei minusta kaipaa lisäsuolaa lainkaan. Halutessasi voit pyöräyttää lisäksi pippurisuutta myllystä. 

Fetana käytin perheemme vatsavaivaisia ajatellen Arla Apetina laktoositonta välimerellistä juustoa. Haluan käyttää juustoa palana, jolloin voin murtaa kivoja epäsäännöllisiä muruja siitä ruuan pinnalle. 

Idea ei todellakaan ole omani, vaan olen tähän törmännyt useasti netissä. Kokeiltuani ihastuin vesimelonipizzaan kovasti! Tätä taidetaan meillä tehdä usein tänä kesänä, sillä sekä vanhat maahan että vasta ruukkuun istutetut mintut tuntuvat puskevan voimalla uusia lehtiä iloksemme.

Äkkäsin uusimmasta Glorian ruoka & viinistä vinkin grillata vesimelonia. Savun maun kuvaillaan sopivan loistavasti yhteen makean melonin kanssa. Tämä valmistustapa on ehdottomasti kokeiltava, sillä se tekee vesimelonipizzasta luonteeltaan ihan toisenmoisen.

Meillä vesimeloni-feta-minttupaloja nautittiin vieraiden kanssa entrecôte-pihvien, grillattujen varhaiskaalilohkojen, broccoliinien ja pimientos de padronien kanssa. 

Rapu-fenkoli-kesäkurpitsasalaatti

Vappupiknikiä suunnitellessa haluisimme ehdottomasti mukaan jonkun uudenmoisen salaatin  Jonna Vormalan vastajulkaisusta salaattikirjasta "Jäävuoren huippu" löytyi helposti selailemalla monta mielenkiintoista salaattia, joista Jukka päätyi rapuiseen. Tässä kesäkurpitsaa ja fenkolia sisältäneessa rapusalaatissa on vahvasti läsnä kesä, joten se sopi erinomaisesti kevään ekalle piknikille vappuna. Fenkoli ja tilli antoivat ihanan raikasta makua salaattiin kesäkurpitsan huolehtiessa ruokaisuudesta. Ravut nyt ovat aina hyviä, varsinkin näin tuoreesti tarjottuna.  

Entisen bloggaaja-Jonnan Jäävuoren huippu-salaattikirja on ollut meillä paljon käytössä, vaikka se ilmestyikin vasta muutama viikko sitten. Äitienpäiväbrunssillekin oli päätynyt monta herkkua Jonnan ohjeistamana. Pidän hurjasti siitä, että monipuolisesti erilaisia raaka-aineita sisältävät salaatit on jaoteltu kausiruoka-ajattelun mukaan. Näin on helppo löytää kirjasta kesäisen kepeitä salaatteja tai vastaavasti tuhdimpia talvisalaatteja. Kastikkeet käyttökohdevinkkeineen on koottu omille sivuilleen, josta niihin vinkataan salaatin kohdalla erikseen. Jonna antaa kirjassa myös hyödyllisiä ja herätteleviä vinkkejä tyyliin "salaatti EI ole hyvää jääkaappikylmänä" ja että kulho ei ole välttämättä se näyttävin tapa laittaa salaatti esille vaan esimerkiksi laakea alusta tai ravintolatyyliin annoslautanen. Kirjassa mainittu punajuuren ja tillin yhdistelmä on pakko kokeilla, samoin lämmin bataatti-papusalaatti. 

Suvi Kesäläisen ottamat kuvat houkuttelevat kokkaamaan. Niistä saa hyviä vinkkejä esillepanoon. 

Koko kirja on Jonnamaisen selkeä, mistä pidän kovasti. Kirjan käytännöllisyys korostuu varsinkin hakemistojen kohdalla. Ne on tehty sekä aakkosten että kasvisten että salaattityyppien  mukaan. 

Suosittelen lämpimästi kirjaa sekä salaatteja jo paljon harrastaville, että niille jotka pitävät salaatteja tylsänä tai yksitoikkoisina ja haluavat muuttaa käsityksensä. 

Rapusalaattia piknikille kootessa katkaravut vaihtuivat meillä jokiravunpyrstöihin ja sipulinvarret omalta yrttimaalta puskevaan ruohosipuliin. 

Ohjeistettu tillidressinki toteutettiin meillä hiukan oikoisesti, kun löysää majoneesia oli tehty toistakin ruokaa varten. Salaattiin tarvitsimme kastiketta aika vähän. Jukka lisäsi puoleen desiin majoa 2 ruokalusikallista tillisilppua ja 2 teelusikallista sitruumehua saaden aikaan oikein hyvän kastikkeen. Laitamme tähän kuitenkin kirjassa kerrotun ohjeen, jota tulee toki aika paljon. Salaattiohje on myös suurempi mitä me teimme monisorttiselle piknikille. 

RAPU-FENKOLI-KESÄKURPITSASALAATTI

neljälle

200 g katkaravun- (meillä jokiravun)pyrstöjä (750 g jos käytät kokonaisia katkiksia)

1 iso fenkoli

200 g kesäkurpitsaa (mahdollisimman pieniä ja kiinteitä)

1 avokado

2 sipulinvartta (meillä ruohosipulia)

1-2 ruukullista salaattia

½ dl hienonnettua tilliä 

Kuori kokonaiset katkaravut.

Leikkaa fenkoli ja kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. 

Halkaise avokado, poista kivi ja kuori puolikkaat. Pilko suupaloiksi. 

Leikkaa sipulinvarret tai ruohosipuli pieniksi. Revi tilli hienommaksi. 

Kokoa salaatti: revi alle salaattia, levitä päälle kerroksittain fenkoli-, kesäkurpitsa- ja avokadopalat. Nostele päälle ravut. viimeistele ripottelemalla ylle sipulinvarsipalat ja tilli.

Tarjoile allaohjeistetun tillidressingin kanssa. 

TILLIDRESSINKI 

merellisille ja kesäisille salaateille

2 dl rypsiöljyä

1 dl hienonnettua tilliä

1 ½ rkl sinappia

1 keltuainen

1 rkl sitruunamehua

½ tl sokeria

½ tl suolaa

Mittaa tilli ja öljy teho- tai sauvasekoittimen kulhoon. Aja tasaiseksi. 

Sekoita keskenään sinappi, keltuainen, sitruunamehu, sokeri ja suola. 

Lisää tilliöljy joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. 

Plantui - kasvattamisen riemua

 

Alkusyksystä meille muutti Plantui. Se on yrttikasvattamo, jossa ei multaa ole lainkaan. Lisäravinnoitettu vesi ja Plantuin omat lamput huolehtivat yrttien kasvusta. Helppoa kuin mikä! Plantuin voisi sijoittaa vaikka ikkunattomaan huoneeseen ja se tuottaa satoa. Tätä aparaattia tosin ei tarvitse piilottaa, sillä ainakin meidän silmäämme se on kaunis. Musta ja punainenkin versio löytyy, jos omaan keittiöön tämä valkoinen ei ole paras. Plantui on myös hiljainen. Erilaisia yrttejä Plantuihin mahtuu kuusi kerrallaan. 

Olemme ehtineet kasvattaa yhden setin jo kokonaan ja nyt on tämä toinen menoillaan. Suurin osa kasveista on lähtenyt hienosti kasvuun. Muutamat siemenet ovat ökkötelleet vastaan kasvamishaluissa, mutta sellaistahan se elävien asioiden kanssa on.Vaihtelevuus tekee tästä hommasta myös mielenkiintoista. 

Plantuissa yrtit kasvatetaan alusta asti itse. Siemenet on upotettu kapseleihin, jotka sujautetaan niille tarkoitettuihin kuppeihin. Plantuin kulhoon lorotetaan vettä ja ravinteita. Sitten laitetaan kansi päälle ja töpseli seinään. Idätysvalo alkaa loistaa vaaleanpunaista valoaan ja kasvu saa alkaa. Plantuin pumppu pumppaa hetken ravinteikasta vettä kasvualustalle, josta se vähitellen valuu alas. Näin kasvit saavat tarpeeksi, mutteivät liikaa vettä. Ensimmäiset kasvit puskevat itujaan pinnalle jo muutaman päivän kuluttua. Kasvien kasvaessa korkeammiksi keskitankoon lisätään ensin yksi ja sitten toinen pala. Samalla valo muuttuu itsestään idätysvalosta kasvatusvaloon.

Plantuin valikoimiin kuuluu meille hyvin eksottisiakin yrttejä, kuten esimerkiksi mizuna ja komatsuna. Sushin ystäviä ilahduttaa shison löytyminen valikoimista. Plantuilla voi kasvattaa myös syötäviä kukkia, sillä erilaisia orvokkejakin löytyy. Siemenet tulevat pakkauksessa, jossa on kolme kapselia siemeniä ja yhdessä lokosessa kasvuun välttämätöntä ravinnetta. Plantuin nettisivuilta löytyy vinkkejä joka kasvin kasvatukseen ja käyttöön. 

Plantuin kasvattamisvalmiiksi saattaminen on idioottihelppoa, sillä minäkin sen tekniikkataitamattomana osasin. Hankalin homma lie kannen kohdilleen osuttaminen, eikä sekään ole vaikeaa. 

Plantuin ehdottomia hyviä puoli on myös sen kotimaisuus. Kaikki suunnittelu- ja valmistelutyötä myöden on tehty Suomessa. Plantuin suunnittelija Janne Loiske kertoo suunnitelleensa paitsi itse kasvatusalustan, myös pakkaukset. Yrttien kasvun ammattiapuna on toiminut emeritusprofessori Risto Tahvonen. Vain siemenet tulevat tällä hetkellä Hollannista. 

Taloudellista etua Plantuista tuskin tulee saamaan, jos verrataan vaikka yrttien ostamiseen kaupasta. Plantui maksaa noin 200 euroa ja kolmen kapselin siemen- ja lisäravinnepaketti kuuden euron paikkeilla. Fiilis on kuitenkin tämän kasvatusmuodon puolella. Voi sitä riemua kun ensimmäinen verso pukkasi lehtiään meidän nähtäväksi. On hauska seurata miten kasvit kasvavat. Yrtit pysyvät myös hyvin elossa Plantuissa ja niistä voi vähitellen nipsiä makua aamupalaleivälle, salaatin sekaan tai koristeeksi annoksiin. 

Keväällä aion kokeilla yrttien esikasvatusta Plantuissa ja siirtämistä sitten kasvihuoneeseen. Tuolloin kyllä täytyy huolehtia hyvin kastelusta, sillä yrtit ovat Plantuissa asuessaan tottuneet saamaan ravinteensa ylihelposti veden mukana. 

Vastoinkäymisinä pitää mainita pumpun pettäminen ensimmäisessä Plantuissamme. Yhtenä päivänä pumppu ei vaan enää pumpannut. Palautteemme otettiin vastaan riemulla. "Kiitos paljon! Tämä on arvokasta tietoa meille!" Uuden osan saimme parin päivän sisällä. Nyt kaikki on toiminut taas hyvin. 

Yrttien kasvuaika siemenestä sadonkorjuuseen on luonnollisesti pitkä, kasvista riippuen neljästä viikosta ylöspäin. Kun sato on natusteltu, uuden saamiseen kestää useita viikkoja. Ellei sitten hanki kahta kasvattamoa ja limitä kasvatusta. 

Kaikenkaikkiaan meillä on ollut Plantuista paljon iloa! Meillä ei ole mitään viherkasveja kotona, joten kasvun ihmeen näyttäminen lapsillekin on ollut ihan tervetullutta.

Ja tiedättekö mitä vielä? Instassa Plantui-kuvani nähtyään serkkuni soitti minulle kysellen yrttikasvattamon toimivuutta. Puhelu oli todella harvinaislaatuinen ja erittäin mukava. Siinä tuli sitten turistua paljon muutakin elävästä elämästä.

Plantui olisi aivan loistava antaa porukalla vaikkapa tuparilahjaksi. Täältä sopii katsoa itselle helpoin ostospaikka. 

***

Yhteistyössä Plantui