Grillatut raparperi-broileri-halloumivartaat

Olipas hauska yhdistelmä makeaa, suolaista ja hapokasta rosmariinin tuodessa oman havuisen lisänsä mausteöljyssä. Kyse on Dani Hännisen Glorian Ruoka ja Viinissä ohjeistamasta grilliruuasta, joka oli helppo ja nopea saattaa kokoon. Ainekset vain pilkottiin, päälle sipeltiin sekoiteltua mausteöljyä grillauksen alkuun ja loppuun. Lehdessä oli ohjeistettu tekemään keralle smetanavaahtoa, mutta se jäi meiltä nyt tekemättä. Hyvin maistui ilmankin! 

Jukka tuumasi että hänellä menee aina reilusti enemmän mausteöljyjä grillaamisessa kuin on ohjeistettu. Tästäkin hän teki kolminkertaisen määrän, joskin muitakin aineksia taisi olla reilummin. Minä tuumasin että vartaat olisivat olleet hyviä ilman broileriakin, mutta muut olivat eri mieltä. 

RAPARPERI-HALLOUMI-KANAVARTAAT

400 g luomubroileria fileetä
2 raparperinvartta
200 g halloumia

mausteöljy:

2 oksaa rosmariiniä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl rypsiöljyä
1 tl hunajaa
1 tl suolaa

varrastikkuja

Laita puiset varrastikut likoamaan veteen niin ne eivät syty niin helposti grillatessa. 
Leikkaa broilerifileet, raparperit ja halloumi sopiviksi paloiksi. Pujota varrastikkuihin. 
Laita varrastikut laakeaan astiaan. 
Sekoita mausteöljy. Sivele sitä tikuille. 
Grillaa vartaita käännellen noin 10 minuuttia.
Lisää mausteöljyä vielä ennen tarjoilua grillattujen vartaiden päälle. 

Blogimme muut raparperijutut läytyvät *raparperi-tunnisteen takaa. 

Sitruunainen ja yrttinen broileri-kikhernepata

Meillä syödään tosi harvoin kanaa tai broileria. Se johtuu siitä, että tyttäremme ei pidä sen mausta lainkaan. Lapsemme nirsoilevat kieltäytymiseen asti niin harvoista ruuista (toinen on munakoiso ja toisella risotto), että olemme tämän sallineet. Silloin kun meille muille tehdään jotain luomubroilerista, tyttäremme lautaselle nostetaan linssejä, papuja tai kikherneitä proteiiniksi. 

Siksi ilostuin kovasti kun näin Viikonloppukokin blogissa tämän reseptin, joka yhdisti broileria ja kikherneitä. Samalla uunituksella saisimme sitten ruokaa koko sakille. Puolitin lihan määrän alkuperäisestä ohjeesta ja salvian nakkasin mukaan kuivattuna. Paahdoimme broilerien nahat houkuttelevan tummiksi grillivastuksen alla ihan lopuksi. Muuten etenimme ohjeen mukaan.

Maku oli raikkaan sitruunainen! Broileri jäi mehevän kypsäksi ja kasvikset napakoiksi erotuksena siihen että olisivat olleet löllön epämiellyttäviä. Värikäs vuokaruoka oli helppo tehdä maanantain iloksi, kun broilerit oli pantu maustumaan jo edellisenä iltana. 

Söimme tästä vuuallisesta koko perhe päivällisen ja aikuisille riitti vielä aineksia kolmeen lämpimään lounassalaattiinkin. 

SITRUUNAINEN JA YRTTINEN BROILERI-KIKHERNEPATA

(4 annosta + 3 lämmintä kasvislounasta)

4 luomubroilerin koipinuijaa

7 keskikokoista porkkanaa

punainen paprika

keltainen paprika

6 salottisipulia

2 tlk ( á 240 g ) kikherneitä

suolaa

Yrtti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa (tai kourallinen kuivattuja lehtiä)

1 ruukku timjamia

kokonainen valkosipuli

1 luomusitruuna

mustapippuria

3 laakerinlehteä

2 tl suolaa

2 tl sokeria

1,5 dl oliiviöljyä

3 dl valkoviiniä

Valmista marinadi. Hienonna yrtit kulhoon, johon broileritkin mahtuvat. Lyö valkosipulin kynnet rikki veitsen lappeella ja irrota kuoret. Viipaloi luomusitruuna. Laita kaikki marinadin ainekset kulhoon ja sekoita huolellisesti. Lisää broilerit marinadiin. Peitä kulho kelmulla tai kannella ja anna marinoitua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kuori ja paloittele porkkanat isoiksi paloiksi. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja pilko isoiksi paloiksi. Kuori ja lohko sipulit. Huuhtele kikherneet lävikössä. Sekoita kasvikset ja laita padan pohjalle. Nostele päälle broilerit. Kaada marinadia pataan ja asettele sitrukset päällimmäiseksi.

Paista kannen alla noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Ota kansi pois ja säädä uunin grillivastus päälle. Jatka kypsentämistä grillivastuksen alla vielä viitisen minuuttia, jotta koipinuijat nahkoineen saavat väriä pintaa 

Broilerinsiivet aasialaisittain

Nyt on kyllä maistuvaa settiä! Luomubroilerin marinadiin tulee valkosipulia ja vietnamilaista kalakastiketta, joten enempää ei tarvinne sanoa? Sanotaan nyt kuitenkin, että makua riittää ja että lapsetkin tykkäsivät. Instatykkääjät 

Ohje on versio Mikko Takalan Street food-kirjasta, jossa puhutaan portlandilaisen PokPokin legendaarisista siivistä. Tuossa kirjassa marinoidut siivet paneroitiin erimoisesti ja fritattiin. Me tyydyimme nyt kypsentämään ne uunivuossa. Vietnamilaista kalakastiketta emme ole onnistuneet löytämään kuin Vietnamista (niitä onneksi on vielä), mutta thaimaalainen käy myös.

Sorminuoltavan hyvää, todella!

BROILERINSIIPIÄ KALAKASTIKKEESSA

1 kg luomubroilerinsiipiä (marinoimattomia)
6 valkosipulinkynttä
3/4 dl vettä
1 dl vietnamilaista kalakastiketta
1 dl tomusokeria
2 dl riisijauhoja
3/4 dl korppujauhoja
3/4 dl vettä
vajaa 1 dl öljyä

Marinointi

Hienonna valkosipulinkynnet pieniksi palasiksi (vaikka viiteen osaan), ei liian hienoksi silpuksi. Laita valkosipulinpalat kuppiin. Kaada lämmintä vettä päälle ja anna seoksen seistä muutama minuutti. Siivilöi valkosipulit talouspaperin päälle kuivumaan. Kaada valkosipulista makua saanut vesi talteen marinointikulhoon. Sekoita valkosipuliveteen tomusokeri sekä kalakastike. Näin marinadi on valmis. 

Ota broilerin siivet pakkauksestaan, kuivaa niitä kevyesti talouspaperilla ja laita marinointikulhoon. Sekoita niin että marinadikastiketta on kaikilla siivillä. Marinoi jääkaapissa useampi tunti välillä käännellen. Meillä siivet marinoituivat kuusi tuntia, enemmänkin olisi voinut. 

Friteeraa valkosipulin palat pienessä öljymäärässä kullanruskeiksi ja rapsakoiksi. Nosta ruskistuneet palat talouspaperin päälle kuivumaan ja odottamaan tarjoilua.

Kypsennys

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Kaada broilerinsiivet lävikköön ja ota marinointiliemi samalla talteen kattilaan. Anna siipien valua lävikössä 15 minuuttia välillä käännellen. 

Sekoita isossa kulhossa tai isossa kestävässä muovipussissa riisijauhot ja korppujauhot. Voitele uunivuoka reilulla öljymäärällä. Pyörittele siivet jauhoseoksessa kauttaaltaan pienissä erissä. Nosta jauhotetut siivet öljyttyyn uunivuokaan. Laita siivet uunivuuassa uuniin kypsymään. 

Keitä marinadia kattilassa kokoon, noin puoleen. Käännä siipiä välillä uunivuuassa että ne saavat väriä kauttaaltaan. Lusikoi kokoonkeitettyä marinadia kypsennyksen aikana siipien päälle ja vielä lopussa ennen tarjoilua. Kypsennysaika kokonaisuudessaan noin 30-40 minuuttia. Nosta kypsät ruskistuneet siivet tarjoiluvuokaan ja ripottele friteeratut valkosipulin palat päälle.

Juopunut kana

Vai pitäisikö sanoa peräti känninen? Sen verran tequilaa ja sherryä tähän ihanaan ruokaan tulee. Alkoholi tietysti kiehuu pois, joten lopputulosta voi huoletta tarjota myös lapsille. 

Kanan kanssa pataan tai kasariin sukeltaa ihan tuttuja ja hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita. Ruokabanaani ja rusinat tuovat kastikkeeseen hauskaa makeutta, tequila hedelmäisyyttä yhdessä omenan kanssa ja muut osaset suolaisuutta. Kastike onkin hauska yhdistelmä erilaisia makuja ja sen myötä tervetulleen erilainen kanaruoka kotiimme. Mantelit ovat ehdoton lisä suutuntuman kannalta!

Ohje on Jane Miltonin kirjasta Meksikolainen keittiö. Broilerinkoivet piti käsitellä nahattomiksi, mutta me emme moisista ohjeista perusta vaan laitoimme sekaan kaiken. Hävikin estämiseksi muokkasimme määriä hieman, esimerkiksi ruokabanaanin pistimme puolikkaaseen annokseen kokonaan.

Ruuan kanssa neuvottiin nauttimaan vihreää tai keltaista riisiä ja vehnätortilloja, mutta me päädyimme ihan vain keitettyyn riisiin. Raikkautta kokonaisuus sai mangosalsasta. 

JUOPUNUT KANA 

1 dl rusinoita 

½ dl sherryä

1 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

2 rkl öljyä

4 kanan- tai luomubroilerin koipea

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 kirpeä omena, esim. Granny Smith

1 dl manteleita 

1 keittobanaani 

1½  dl voimakasta kanalientä

1 dl tequilaa

(tuoreita yrttejä pinnalle)

Pane rusinat kulhoon ja kaada päälle sherry. Jätä turpoamaan. 

Kuori ja pilko sipulit. 

Kuori omena, poista siemenkota ja kuutio. 

Rouhi mantelit veitsellä noin puolikkaiksi. 

Kuori ja pilko ruokabanaani. 

Laita jauhot syvälle lautaselle. Rouhi sekaan suola ja pippuri. Kuumenna 1½ rkl öljyä paistinpannussa tai kasarissa. Pyörittele kanankoivet jauhoissa ja paista kuumassa öljyssä ruskeiksi. Kääntele välillä. Siirrä syrjään talouspaperin päälle valumana. 

Kuumenna loppu öljy paistinpannussa. Lisää sipulit ja kuullota 2 minuuttia. Lisää omenakuutiot, mantelit ja banaanit. Paista välillä sekoittaen 3 minuuttia. Lisää rusinat. Lisää kanat. 

Kaada kanaliemi ja tequila myös joukkoon. Peitä pannu kannella ja anna kiehua noin 15 minuuttia. Ota kansi pois ja keitä vielä 10 minuuttia tai kunnes lientä on noin puolet. 

Tarkista kananjalkojen kypsyys. Jatka tarvittaessa kypsentämistä. Ripottele halutessasi ruuan pinnalle tuoreita yrttejä. 

Paholaisen kana vielä parempana

Olemme aiemminkin kruntsauttaneet luomukanan taikka -broilerin halsterikapeaksi. Teimme näin taas tutulla pollo alla diavolo reseptillä, joskin Jukka vaihtoi aiemmin käytetyn sitruunan limeen.

Tuo minun mieheni on vähän sitä laatua että kaikkea pitäisi aina tuunata ja parannella. Onneksi hän teki niin tämänkin siivekkään kohdalla, sillä maku parani entisestään. Jukka halusi nimittäin kanan pintaan kunnon glaseerauksen. Näin pinta rapsakoitui ihanaksi, sai kauniin rusketuksen ja kiillon. Siskot kokkaa blogista löytyi maukas sitruunaglaze-kastike, jonka sitruunat Jukka vaihtoi limeen. Näin glaseeraus jatkoi luomuboilerin marinadin makuja hienosti. Jukka muunteli ohjetta muutenkin pikkuisen kaappimme sisältöjen mukaan saaden aikaan oikein herkullisen lopputuloksen. 

Tämä grillibroileri oli herkkua myös lasten suuhun. Broisku imi hienosti makuja itseensä marinoinnin aikana ja oli kauttaaltaan maistuva. Lisukkeena tarjosimme simppelisti grillattua kaalia ja vesimelonia, jolloin broilerista riitti viidelle.

LUOMUBROILERI GRILLATTUNA
1 luomubroileri, noin 1,5 kg

marinadi
n. 2 dl oliiviöljyä
2 limen mehu ja kuoret
4 valkosipulinkynttä
n. 1 cm pasilla chiliä silputtuna
suolaa
mustapippuria

limeglaseerauskastike
2 luomulimeä (kuori pieninä suiroina + mehu)
0,5 dl öljyä
4 rkl hunajaa
3 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
n. 1 cm tuoretta inkivääriä pieneksi pilkottuna

Leikkaa ja litistä broileri irrottamalla selkäranka ja painamalla siivekästä. Tarkemmat ohjeet kuvineen löydät täältä. 

Sekoita marinadin aineet keskenään broilerinmentävässä kulhossa. Nosta broileri sekaan ja sivele käsin marinadia joka puolelle. Laita maustumaan jääkaappiin 5 tunniksi.

Tee glaseerauskastike. Laita ainekset pieneen kattilaan ja keitä noin puoleen alkuperäisestä tilavuudesta. Kuoria ja inkivääripaloja ei oteta pois kastikkeesta vaan sivellään broilerin pintaan kastikkeen mukana. 

Laita broileri halsteriin, jolloin sitä on helppo käännellä grillaamisen aikana. Grillaa noin puoli tuntia tai kunnes broileri on kypsää. 

Sivele glaseerauskastiketta joka puolelle ja grillaa vielä muutama minuutti. 

Rinnat on ykkönen

Viime viikolla julkistettiin Vuoden Suomalainen Elintarvike kilpailu (ent. Tähtituotekilpailu), johon esiraati on valinnut viisi suomalaista, toisistaan hyvin erilaista tuotetta kisaamaan paremmuudesta. Saimme hauskan haasteen Elintarviketeollisuusliitolta. Meidän osuutemme oli maistella kotona näitä tuotteita ja kertoa oma rehellinen mielipiteemme aiheesta. Arvioitavaksi oli valittu puuroa, gluteenitonta leipää, luomubroileria, mustikkasmoothieta ja luomuvaniljajäätelöä. 

Tuotteet löytyivät kolmesta eri kaupasta, mutta ihan täältä Nummelasta. Berry Smoothie oli vaikein hyllypaikallistettava, sillä vastaavat tuotteet eivät ole meille lainkaan tuttuja. Jymyjäätelön ja luomubroilerin luo osasin suunnistaa heti, sillä ne ovat majailleet ennenkin pakastimessamme ja jääkaapissamme. 

Päätimme maistella tuotteita arjen oikeissa tilanteissa ja sellaisessa muodossa kuin me ne "normaalimmillaan" tarjoilisimme. Emme esimerkiksi lähteneet väkästämään puurohiutaleista välipalapatukoita, vaikka ohje onkin sinänsä kiinnostava. 

Fazerin Alku Sadonkorjuupuuron maistelu jäi minulta väliin, sillä en ole lainkaan puuroihmisiä. Jukka piti puurosta, joskin pakkauksen reseptin mukaan tehty puuro oli miehen mielestä liian vetinen. Mies kiitteli siemenien mukanaan tuomaa mielenkiintoisempaa suutuntumaa. Se oli se sama tuntuma josta lapsemme eivät riemastuneet. 

Puuron pakkaus oli todella kätevä moneen vastaavaan verrattuna. Fazer oli käyttäjäystävällistänyt pahvilaatikkonsa kaatonokalla, josta puurohiutaleita oli helppo kaataa desimittaan. Pakkaus pysyy myös siivosti suljettuna laatikossa. 

Roberts Berry Smoothie on kilpailutuotteista ehkä kauimpana oman keittiömme normaalitarjonnasta. Huippukauniin värinen juoma maistui aamupalalla sekä lapsille että minulle, muttei Jukalle. Terveellisessä smoothiessa tosi kätevää on se, että se säilyy  huoneenlämmössä. Retkieväänä siis mainio!

Smoothien lisäksi aikuiset nauttivat aamupalalla Hannun gluteenittomia tattari-pellavasämpylöitä. Lättänä leipä ei meidän silmiimme ja suuhumme tuntunut sämpylältä lainkaan, pikemminkin littanahkolta ruisleivältä (vaikkei siinä siis ruista olekaan). Pidimme mausta kovasti! Nämä leivät olisivat oivaa tarjottavaa silloin kun pöydässä on gluteenitonta ruokavaliota noudattava vieras, sillä tämä leipä maistuu kaikille. 

Jymy vaniljajäätelö on ylpeästi ensimmäinen suomalainen luomujäätelö. Pidän kovasti jäätelöhyllyssä erottuvasta purkista, samoin kuin Jymyn nettisivujen informatiivisuudesta. Nautimme vaniljajäätelöä laventelisen pannukeksin kanssa pääsiäisaterian jälkiruuaksi. Tällainen jäätelö kelpaa kernaasti myös juhlapöytään! Jätski on kauniin vaniljapilkutteinen ja tuoksuukin ihanasti vaniljalle. Maku on edukseen erottuva, varsinkin itsekseen maisteltuna. Puolen kilon pakkauskoko on hyvä.

Eniten meidän arkeemme vaikuttanut kilpailija on ehdottomasti L'Uomu Nokkan tuotteet. Tässä kisassa framille oli nostettu rottinkirinta eli maustamaton luomubroilerin rintapala, jossa on kiinni siipipalan pää luineen. Ostamassamme pakkauksessa oli kaksi rintapalaa ja 530 g tavaraa, josta riitti mainiosti lihat neljän hengen perheen lounaalle. Tehotuotetun broilerin makuun tai koostumukseen emme osaa rottinkirintaa verrata, sillä emme ole moneen vuoteen syöneet tavallista broileria. Luomubroilerin palat olivat hyvin mehukkaita ja maukkaita. Luomuhinnassa maksamme kuitenkin ensisijaisesti eläinten paremmista oloista. 

Meidän suosikkimme näistä kovin erilaisista tuotteista oli siis L'Uomu Nokkan luomubroileri, sillä se on jo löytänyt tiensä keittiöömme ja lisännyt siivekkäiden syöntiä taas perheessämme. 

Mikä näistä on sinun suosikkisi? Vuoden suomalaista elintarviketta voi jokainen äänestää 17.4 asti Maista Suomi-sivustolla. Samaiselta sivulta löytää myös lisätietolinkit sekä esiraadin perustelut viiden parhaan joukkoon pääsystä. Äänestäessä voi voittaa Arabian Muumimukeja. 

***

yhteistyössä Elintarviketeollisuusliitto

Kanaa arkeen nopeasti ja huippumaukkaasti

Luomubroilerin rantauduttua marketin valikoimiin meillä on ruvettu syömään taas enemmän kotkottavien lihaa. Olemmepa usein ostaneet luomubroiskua pakkaseenkin kun alennustarroja on silmiin osunut. Kalliiden rintafileiden sijaan ostamme usein edullisempia koipi-reisiä ja poistamme itse luut kun resepti ei niitä kaipaa. Näin teki Jukka tässäkin reseptissä.

"Kanaa Igorin tapaan" on Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä lähtöisin oleva resepti, joka on saavuttanut paljon suosiota somessa ja printissäkin. Ihastuimme monen  muun tapaan kastikkeen hienoon makumaailmaan. Tämä resepti jäänee elämään keittiöömme, sillä se oli suht nopea saattaa kokoon ihan arki-iltanakin. 

Meidän syömismäärällä Peggyn ohjeesta sai puolitettuna ruuan hyvinkin neljälle. Maustekurkut lisäsimme vasta annoksiin, kun Peggy laittaa ne jo uuniin. 

IGORIN KANAA 
neljälle 

400 g luomubroileria tai -kanaa

öljyä paistamiseen

½ punainen paprika suikaloituna

½ keltainen paprika suikaloituna

1 iso sipuli kuutioituna

2 valkosipulin kynttä pilkottuna

35 g tomaattipyrettä

½ rkl sokeria

1 tl suolaa

1 dl kanalientä

175 g smetanaa

1 kuutioitu maustekurkku, ripottele juuri ennen tarjoilua

mustapippuria myllystä

Paista kanapalat nopeasti öljyssä kuumalla pannulla, niin että ne saavat kauniin värin. Nosta hetkeksi syrjään. Jos käytät kokonaisia rintafileitä ne kannattaa paistaa ja vasta sitten leikata paloiksi. Näin ne imevät paremmin kastikkeen makuja itseensä. 

Lisää öljyä pannulle. Kuullota pannussa paprikat ja sipulit.

Lisää joukkoon tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, persilja ja kanaliemi.

Lisää smetana joukkoon ja sekoita. Anna kastikkeen saostua muutama minuutti.

Asettele kanapalat vuokaan ja kaada kastike fileiden päälle, niin että ne peittyvät. Jos käytit pannua jonka voi lykätä uuniin, lisää smetanakastikkeen joukkoon kanapalat.

Laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi.

Ripottele joukkoon kuutioitu maustekurkku ja nosta tarjolle.

Tarjoile vaikkapa riisin kanssa. 

Grillattua kukkoa herkusti

Seesaminsiemenet päälle ripsittynä tekevät grillatut kukot heti hiukan erimoisemman näköiseksi, eikö? Tummaksi grillattu pinta kätkee alleen ihanan mehevää kukkoa ja nautinnollisia makuja. Kokeile vaikka!

Alkuperäinen ohja on täältä. Jostain käsittämättömästä syystä reseptin kehittäjä on käyttänyt nahattomia paloja, mutta me toki pidimme herkullisen nahan kukon yllä. Jukka myös lisäsi appelsiinia sekaan, joka tekikin mukavaa makua kokonaisuuteen. 

GRILLATTUA KUKKOA VIETNAMILAISITTAIN

1 kg kukonkoipia
6 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 rkl kalakastiketta
4 rkl hunajaa
4 rkl sitruunamehua
2 rkl seesamiöljyä
4 tl mustapippuria
1 appelsiinin mehut ja kuori raasteena

seesaminsiemeniä koristeluun grillaamisen jälkeen

Sekoita marinadin aineet keskenään isossa kulhossa. Leikkaa kukonkoivet nivelkohdasta kahtia, jotta helpottaa tasaisempaa grillaamista. Lisää kukkopalat marinadin joukkoon. Kääntele koipia kunnes kaikki ovat saaneet osansa marinadista. Anna maustua jääkaapin viileydessä useampi tunti. Grillaa kypsäksi. Valele grillaamisen aikana marinadia kukkopaloille. Nosta kukkopalat kypsinä tarjoilulautaselle ja ripsi päälle seesaminsiemeni. 

Kukkoa karamellikastikkeessa

Tämä ruoka on näitä Jukan loistavia älynväläyksiä (ei sarkastisesti sanottuna, vaan tosissaan). 

Vaimo palaa töistä ja huomaa ensimmäisenä puhtauttaan kiiltävän ja tuoksuvan kodin. Heti perään sieraimiin tunkeutuu ihana ruuan tuoksu, joka myöhemmin paljastuu vietnamilaisittain valmistetuksi kukoksi. Siivekästä peittää ihanan tahmainen kastike.  Tähän tyytyväinen huokaus. Miehen päivä kotona kuumeesta toipuvan lapsen kanssa on ollut enemmän kuin osasin odottaa. 

Tämä meille uudenmoinen kukkoruoka oli ihan älyttömän hyvää koko perheen mielestä! Riisin kanssa nautittuna se upposi helposti jokaiseen vatsaan ja sovittiinpa tätä tehtävän toistekin. Raaka-aineetkaan eivät eksoottisuudella huumaa, kunhan kalakastiketta löytyy ja kevätsipulin vaihtaa ruohosipuliin. 

Jukan käyttämä ohje on "Parhaat reseptit - Vietnam"-kirjasta, joskin kanan rintapalat vaihtuivat kukon koipiin. Tämä siksi, että pidämme koipia maistuvampina rasvansakin ansiosta. Koivissa on myös enemmän nahkaa, joka on tietysti suurta herkkua. 

Paljolti samoissa meiningeissä on lähiaikoina ollut myös suolaa ja hunajaa blogin Jonna tahmakanoineen.

KUKKOA  KARAMELLISOIDUSSA KASTIKKEESSA

500 g kukon tai kanan koipireisiä
2 valkosipulinkynttä
5 cm tuoretta inkivääriä
3 rkl sokeria
2 rkl öljyä
4 rkl nuoc mamia eli vietnamilaista kalakastiketta
2 rkl ruskeaa sokeria
1 - 1½ dl kanalientä
2 kevätsipulia TAI nippu ruohosipulia
mustapippuria

Leikkaa kukonliha ohuiksi suikaleiksi. Saksilla onnistui kuulemma kätevästi. Laita kulhoon. 

Kuori ja pilko valkosipuli. Kuori ja pilko myös inkivääri. 

Sulata kasarissa sokeri 1 ruokalusikallisessa vettä koko ajan sekoittaen. Kun sokeri karamellisoituu, lisää joukkoon valkosipulisilppu, inkiväärisilppu ja öljy. Sekoita. Kaada joukkoon 1 dl kiehuvaa vettä. Lisää 2 rkl kalakastiketta ja anna kiehua hieman kokoon. 

Lisää loppu kalakastike ja ruskea sokeri. Kaada tämä marinadi kukkopalojen päälle. Anna maustua vähintään ½ tuntia, meillä 2 tuntia jääkaapissa. 

Laita lihat pannulle marinadissaan ja kiehauta. Nahkaiset kukkopalat Jukka paistoi erikseen paistinpannulla ja lisäsi sitten muiden joukkoon. Anna kastikkeen saostua. Kaada joukkoon kanalientä ja anna kiehua hiljaa noin 8 minuuttia. Mausta mustapippurilla. 

Ripsi päälle ruohosipulia tai vinosti leikattua kevätsipulia.  

Kokonainen kukko vietnamilaisittain - gà mât ong

Oikeasti ruuan suomennos lie hunajabroileri, mutta kun meillä ei broiskua syödä. Teimme sitten setin kotimaisesta kukonpojasta, maukkaasti.

Olemme talvilomalla suuntaamassa koko perhe Vietnamiin ja haluamme jo kotikeittiössä hiukan fiilistellä maan makuja. Toivon, että ohjeiden kokeilun lomassa hoksaisimme myös joitain välttämättä tuliaisena tuotavia raaka-aineita. Toistaiseksi sellaisia on "vietnamilaisen keittokirjan" mukaan olleet oikeastaan van natriumglutamaatti. Onko teillä ajatuksia mitä Vietnamista kannattaa muassaan tuoda? Muutkin vinkit Ho Chi Minhin suuntaan ja Phan Thietiin otetaan ilolla vastaan!

Tämä "vietnamilaisen keittokirjan" ohje on helppo toteuttaa suomalaisen marketinkin antimilla, (varsinkin jos tyytyy broileriin). Kokkailutekniikassa perusuuniinlykkäämiseen verrattuna oli maustamistyyli. Lintu olisi pitänyt ripustaa koukkuun, laittaa astia alle ja kaataa mausteliemi roikkuvan siivekkään päälle. Kun lintu olisi kuiva, tämä tulisi toistaa, kokonaisuudessaan noin kuuden tunnin ajan. Koska kylmäsäilytyksemme ei tällaiseen taivu, Jukka päätti laittaa kukon maustumaan yön yli. Seuraavana päivänä hän toteutti tätä kaato-/kuivumistekniikkaa muutaman tunnin ajan laittamalla kukon lävikköön, jonka alla oli kulho. Tämä lävikkökokonaisuus mahtui meinaten jääkaappiinkin. 

Johtuipa se sitten siitä tai tuosta, kukkomme maistui tummahipiäisenäkin todella maukkaalta. Mauste oli mennyt lintuun asti, eikä jäänyt vain nahkaan. Lapset kysyivät pöydässä, saako Vietnamissa sitten varmasti samanlaista, hyvää ruokaa. Uskomme vahvasti että parempaakin!

VIETNAMILAINEN HUNAJAKUKKO

neljälle lisukkeiden kanssa

kukko (ankka tai broileri)

4 ananasrengasta

marinadi: 

2 rkl hunajaa

1 rkl ananasmehua

1 sipuli

1,5 dl soijakastiketta

2 rkl viinietikkaa

Silpu sipuli pieneksi. Sekoita marinadiainekset keskenään. 

Pese ja kuivaa lintu. Laita lintu astiaan ja kaada marinadi päälle. Hiero marinadia joka puolelle lintua. Laita lintu marinadeineen pussiin ja pussi edelleen astiaan valumishaittojen ehkäisemiseksi. Laita jääkaappiin maustumaan yön yli. 

Laita astian päälle lävikkö. Laita lintu pussittomana lävikköön. Kaada päälle marinadi. Laita takaisin jääkaappiin. Toista muutaman kerran tämä marinadin päälle kaataminen. 

Laita linnun sisään ananasrenkaat. Kypsennä 200 uunissa noin tunti. 

Leikkaa hiukan jäähtynyt lintu ohuiksi viipaleiksi. (Tätä harjoitellaan vielä).

Me tarjosimme kukkoa keittokirjan ohjeistamana keitetyn riisin kanssa. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma ollut leipä. Ohjeessa mainitaan vielä, että vietnamilaisten mielestä nahka on maukkainta osaa. Siitä olemme täysin samaa mieltä!

Vietnamilais-Pariisilainen kukkopata

Saavuinpa taas erään työpäivän jälkeen kotipihalle, kuten tapanani arkena on. Pihalla haistoin aivan mahtavien tuoksujen tulvivan jostain ja toivoin kovasti että se olisi meiltä. Ovea avatessani huokasin helpotuksesta, sillä tuoksut vain vahvistuivat ja keittiöstä kuului ruuanteon sinfoniaa. Jukka siellä kokkasi sika-essussaan Tomi Björkin ohjeella kukkopataa, jossa oli ujutettu aasialaista makumaailmaa klassiseen ranskalaiseen ruokaan. Ohje on Viini-lehdestä 1/2010.

Kukkopata (jonka toki voi valmistaa myös kanasta kuten ohjeessakin) onnistui oikein hyvin. Tiivismakuinen liemi oli hieno. Ohjeessa kehotetaan keittämään muhituslientä kokoon ja hauduttamaan siinä muutamia minuutteja riisinuudeleita. Jukalla liemi keittyi turhan paksuksi, jonka johdosta nuudelitkin tönkkööntyivät. Syödyksi silti tuli, kaikki. Keralle mies pyöräytti salaatin, joka väritti ja raikasti kokonaisuutta mukavasti.

KUKKOA VIINISSÄ VIETNAM-PARIISI

neljälle

1 kana tai kukonpojan koipireisiä

1 punasipuli 

4 valkosipulinkynttä

3 cm:n pala inkivääriä

½ dl rypsiöljyä paistamiseen

1 dl sokeria

1 rkl mustapippuria

½ pulloa valkoviiniä

2 dl osterikastiketta

1 dl (mustaa) riisiviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa

5 rkl soijaa

1 l kanalientä

riisinuudelia

Valmista ensin liemi kattilaan . Kuori ja pilko sipulit, kuori ja hienonna inkivääri. Kuullota edellämainitut öljyssä kullanruskeiksi. Lisää kattilaan sokeri, mustapippuri ja valkoviini. Kiehauta. Lisää joukkoon osterikastiketta, etikka, soija ja kanaliemi. Kiehauta uudelleen. Laita kana tai kukkopalat pataan ja hauduta miedolla lämmöllä kunnes siivekäs on kypsää. 

Siivilöi haudutusliemi takaisin kattilaan ja keitä hetki tiiviimmäksi, kuitenkin niin että liemi on juoksevaa. Kääri kukkopalat liemen keittämisen ajaksi folioon, ettei liha kuivu. Lisää liemen joukkoon riisinuudelit ja anna hautua noin 4 minuuttia, kunnes nuudelit ovat kypsiä. 

PAPUSALAATTI

1 dl höyrytettyjä papuja

3 cm:n pala inkivääriä

1 salottisipuli pienittynä

1 punainen chili paloiteltuna

1 nippu minttua silputtuna

1 punasipuli siivutettuna 

paahdettua sipulia

Yhdistä papusalaatin aineet ja tarjoa yhdessä kukkopadan kanssa. 

Valkoviinissä kypsennettyä kukkoa ja paahdetut maa-artisokat

Te vakiolukijat jo tiedättekin, että meillä ei ole enää aikoihin syöty broileria. Sen sijaan meille maistuu hurjan hyvin Viskilän kukonpojat, jotka on häkkikasvannaisserkkujaan eettisempi vaihtoehto. Tällä kertaa arvosiivekäs päätyi pataan muhi(noi)maan valkoviinin ja mausteiden kera. Resepti on hyvin inspiroivasta kirjasta "Italialaiset mestarit". Yltiöhelpon, tiskausystävällisen ohjeen nimi  on italiaksi "Pollo casalingo al vino bianco". 

Kukko oli maukas ja sitruunainen. Tosin nesteen piti imeytyä ja kukonpoikien saada väriä, eikä meillä näin käynyt. Siksi irrotin ällöttävän lötköt nahat kukkojen päältä ja paistoin ne erikseen runsaassa öljyssä rapeiksi. Ei ehken se hehkeimmän näköinen kukkoruoka, mutta ei taatusti myöskään huonoimman makuinen! Reseptiin tarvitaan 6 desiä valkoviiniä, joten kokille jää oikein passeli määrä ruuanlaittoviiniä. 

maa-artisokka, tuo symmetrian ystävän painajainen

Kukon seuraksi lautaselle päätyi paahdettuja maa-artisokkia. Tähän lisäkkeeseen ryhtymisestä on kiittäminen  sen ohjeistanutta Nelleä, maa-artisokan epäkuorimisinnokkuuttani ja lastemme mummua jolta muhkuraiset saimme. 

Kuorineen syötävät maa-artisokat olivat paahdettuna hurjan hyviä! Basilika ja tomaatit lisättiin lautaselle värikkyyssyistä, mutta yllättäen basilika olikin mainio kumppani paahdetulle maa-artisokalle. 

KUKKOA VALKOVIINISSÄ JA ETIKASSA

1,2 kg kanan- tai kukonpaloja (koipia, rintaa, reittä tms.)

600 ml valkoviiniä

3 rkl valkoviinietikkaa

2 salottisipulia 

2 porkkanaa 

1 lehtisellerinvarsi

4 laakerinlehteä

2 mausteneilikkaa

suolaa

10 mustapippuria

40 g voita

4 sitruunaviipaletta

Laita kaikki aineet isoon pataan tai kattilaan. Kiehauta, vähennä lämpöä ja peitä osittain kannella, jotta osa höyrystä pääsee ulos. Anna kiehua hiljallee noin tunti. Käännä kukkoa puolivälissä kypsennystä. 

Kypsennä kukkoa kunnes ovat kypsiä (liha pakenee luista).

Poista liedeltä ja tarjoile. 

PAAHDETUT MAA-ARTISOKAT

maa-artisokkia

öljyä

suolaa

mustapippuria

Pese maa-artisokat hyvin. Halkaise. Laita vuokaa.

Lorota päälle reippaasti öljyä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Kypsennä 200 asteisessa uunissa kunnes maa-artisokkien kuori on paahtunut. Tähän menee noin 20-30 minuuttia. 

Antto Melasniemen kanasalaatti loistavalla kastikkeella

Antto Melasniemen kanasalaatti kyseessäolevan eläimen sisäelimistä tehtynä on kaivellut mieltäni jo jonkin aikaa. Raaka-aineita vaan ei oikein meidän leveyksiltä saa, vaan niitä on hamstrattava Hakaniemen hallista. Kun sinne sitten taas osuimme, oli lounassalaatti ajatuksentasolla valmis. Toteutuskaan ei kauaa ottanut.

Tämän salaatin kastike on nerokkaan, maistuvan yksinkertainen. Ja minä vedin mutkat vielä entistä suoremmiksi. En nimittäin liottanut rusinoita kuten olisi pitänyt, vaan lisäsin ne sinällään öljyyn ennen surrautusta. Viivytin sisäelimiä pannulla ohjeistettua minuuttia kauemmin ja silti maksa oli makuumme liian raaka. Varovainen näiden kanssa saa silti olla, sillä kanan sisäelimet ovat kovin pienet. Kivipiiroja emme salaattiin ahtaneet, sillä emme ole järin innostuneita niiden rustomaisuudesta. Tuplasimme salaatin sisäelinmäärän, mikä oli virhe. Elimet ovat niin tuhdin makuisia, että lihaan nähden vähempi riittää. Pitäytykää te siis tässä Lindgrenin Kiehuu!-kirjasta löytyvässä reseptissä. Villiyrttilisä on hurjan tervetullut jahka noita ihanuuksia taas pukkaa. Maksaruoho pukkaa jo mullan läpi!

KANASALAATTI ANTTO MELASNIEMEN TAPAAN

kahdelle-neljälle

100 g kanansydämiä

100 g kananmaksaa

(100 g kanan kivipiiraa)

½ punasipulia

salaattia (meillä pinaattia, jääsalaattia)

villiyrttejä (ketunleipää, maksaruohoa, nokkosta) maun mukaan

kastike

1 dl kapriksia

1 dl rusinoita

1 dl oliiviöljyä

½ sitruunan mehu

Aloita kastikkeesta. Huuhdo kapsiket. (Pehmitä rusinoita tunnin ajan tilkassa vettä). Pane edellämainitut oliiviöljyn ja sitruunamehun kanssa kulhoon ja surrauta vaikka sauvasekoittimella kastikkeeksi. Koostumut saa jäädä karkeaksi.

Kuumenna pannu tulikuumaksi. Paista sydämiä, (kivipiiroja) ja maksaa noin minuutin tai tavalla useammankin. Ota pannu pois liedeltä. Lisää punasipulia ja kastiketta pannuun hetkeksi. Kaada kulhoon. Lisää salaatit ja villiyrtit. Sekoita hellästi salaatiksi.

Kukkoa viinissä huippuherkullisesti

Tämä ruoka aloitettiin aamusella talsimalla metsään ja löytämällä sieltä juuri sopiva satsi herkkutatteja.

Myös näin kauniita.

Olemme tehneet kukkoa viinissä aiemminkin, mutta silloin saimme siihen mukaan kitkerää makua. Ehkä vika oli viinissä, ehkä liottamattomissa sienissä. Tiedä tuota, mutta tänä sunnuntaina saimme ruuan onnistumaan hurjasti paljon paremmin. Sienet olivat juuri poimittuja, lintu ehtaa Viskilän kukonpoikaa ja punaviini täyteläistä sellaista suositellulta alueelta Ranskasta kun ykkösvaihtoehto Burgundia ei Nummelasta löytynyt. Pata viipyi nyt uunissa kauemmin ja reseptikin oli eri. Tällä kertaa myös marinoimme kukkoa viinissä, yrteissä, sipuleissa ja porkkanassa ennen paistamista pari tuntia. Seuraavalla kerralla kokeilemme mitä tekee vuorokauden marinointi. Hurjan paljon paremmaksi silti tuskin voi mennä.

Pataan päätynyttä viiniä juotiin myös laseista ruuan keralla.

KUKKOA VIINISSÄ - COQ AU VIN

noin kuudelle

1,3 kg kukonpoikaa paloiteltuna

½ pullo täyteläistä Burgundin tai Côtes du Rhônen punaviiniä

n. 10 salottisipulia

4 valkosipulin kynttä, murskattuna

2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna
jauhoja leivitykseen

öljyä

(suolatonta) voita

yhteensidottu kimppu yrttejä: 5 oksaa timjamia ja 1 laakerinlehti

suolaa ja mustapippuria

6 pekoniviipaletta kuutioina

250g sieniä, meillä herkkutatteja

ruukku lehtipersiljaa

Leikkaa kukko haluamankokoisiin paloihin ja laita astiaan. Kaada puoli pulloa viiniä päälle. Lisää salottisipulit, porkkanapalat ja yrtit. Peitä ja laita jääkaappiin. Anna marinoitua muutamasta tunnista vuorokauteen.

Ota kukko ja vihannekset pois viinistä ja kuivaa ne. Laita viini sivuun myöhempää käyttöä varten.

Pyörittele kukkopalat jauhossa. Ruskista kukkopalat voi-öljyseoksessa pannulla. Laita palat kattilaan tai pataan. Käytä kukkojen paistoon käytettyä paistinpannua ja paistele valkosipulia sekä vihanneksia pari minuuttia. Laita myös nämä pataan. Kaada päälle marinoinnissakin käytetty viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta.

Peitä pata kannella. Keitä liedellä miedolla lämmöllä 2 tuntia. Me lykkäsimme oman patamme 185 asteiseen uuniin tunniksi, jonka jälkeen Jukka laski lämpöä 135 asteeseen ja antoi padan viipyä uunissa vielä tunnin.

Ruskista pekoni- ja sienipalat pannulla. Lisää tämä valmiiseen kukkopataan. Ropsauta päälle vielä silputtu lehtipersilja ja kanna pata pöytään.

Campasimpukan ja Julia Childin suosituksesta tarjosimme viinikukkomme persiljaperunoiden kanssa, mutta se onkin jo toinen juttu se.

Grillikanaleipä rucola-aiolilla

Grillasimme kokonaisen kanan, emmekä perheen voimin saaneet syötyä sitä kokonaan. Niinpä loput sijoitettiin leipien väliin rucolapitoisen aiolin kanssa. Lopputuloksena oli maukas leipä, johon voisi laittaa aiolia kyllä vieläkin reippaammin. Jukka innostui leipien kokoamiseen selailtuaan Louise Pickfordin kirjaa "Grilliruuat".

Samalla kun kana kypsennettiin, grillattiin myös leipiin tarvittavat paprikat.

KANAPANINI PAAHDETULLA PAPRIKALLA JA RUCOLA-AIOLILLA

2 punaista paprikaa

4 leipää tai litteää sämpylää halkaistuna

kanaa

salaattia/pinaattia/tms.

rucola-aioli

1 munankeltuainen

1 tl valkoviinietikkaa

nippu rucolaa pilkottuna

1 valkosipulinkynsi

1 ½ dl öljyä

merisuolaa

mustapippuria

Kuumenna paprikat grillissä kunnes ne ovat kauttaaltaan hiillostuneet. Paprikoiden pinta tummuu siis mustille läikille. Pane paprikat kuumina muovipussiin ja anna jäähtyä. Irrota kuoret, jotka lähtevät nyt helposti. Poista siemenet ja leikkaa malto suikaleiksi.

Tee aioli. Mittaa monitoimikoneeseen tai vatkaa sähkövatkaimella keltuainen, viinietikka sekä hieman suolaa ja pippuria. Sekoita hetki niin että seos vaahtoaa. Lisää rucola ja pilputtu valkosipuli. Kaada joukkoon vähitelle liruttaen oliiviöljy, kunnes seos sakenee. Maista ja tarkista mausteet.

Levitä aiolia leipäviipaleen päälle. Pane täytteeksi kanaa ja paprikasuikaleita sekä salaatinlehtiä. Paina toinen leipäpuolisko päälle.

Kuumenna leivät grillissä. Voit painaa leivän päälle painoksi vaikka valurautapannun, jolloin leipä raidottuu mukavasti ja pysyy paremmin koossakin.

Paholaisen grillattu kana eli Pollo alla diavolo

Paholaisuus tämän ruuan nimessä tulee kuulemma siitä, että levitetty lintu muistuttaa ulkonäöltään paholaisen kasvoja.

Minusta levitetty kana näyttää lähinnä sievistelevältä tai ihmismäisittäin vessahätäänsä viimeisillään pidättämässä olevalta. Mutta se olenkin vain minä. Ulkonäöstä viis, kana oli oikein herkkua syötävää! Vinkkiä tähän valmistustapaan saimme Makuja Toscanasta-kirjasta, josta on menestyksekkäästi otettu vinkkiä aiemminkin.

Kanan levittäminen tehdään, jotta lintu kypsyisi tasaisesti. Kana tulisi toscanalaisen tavan mukaan asettaa harmaatuhkaisille hiilille jalallisella ritilällä. Me asetimme kotkottajan halsterissa puilla lämpiävän grillimme hiilloksille (tulivuoren hohkan puuttuessa).

Ennen maustamista kana pitää preparoida, kas näin:

Käännä kana rintapuoli alaspäin. Selkäranka erottuu helposti nahan alta. Leikkaa saksilla liha auki selkärangan toiselta puolelta. Leikkaa liha irti samaten toiselta puolelta ja poista selkäranka. Itse avitin hommaa myös puhtaasti sormivoimin runksautus-tekniikkaa hyödyntäen.

Käännä kana siten, että rintapuoli on ylöspäin ja levitä kana. Paina lujasti rintalastaa, kunnes rusahtaa. Paina kana litteäksi. Sitten maustamaan. Nyt käytimme Clarkin kirjan maustamisohjeita. Lapset eivät tykänneet sitruunaisuudesta, joten seuraavaksi joku muu maustamistapa. Me aikuiset kyllä pidimme tätäkin hyvänä makuna!

PAHOLAISEN GRILLATTU KANA

1 kana, noin 1,5 kg
2 dl oliiviöljyä
1 sitruunan vastapuristettu mehu
2 valkosipulinkynttä
1 tl chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
(sitruunalohkoja tarjoiluun)

Sekoita öljy, sitruunamehu, silputtu valkosipuli ja chili. Lisää hyppysellinen suolaa ja runsaasti pippuria. Kaada seos kannelliseen astiaan. Pana kana astiaan ja kääntele sekä sivele kanaa kunnes se on yltympäsiinsä mausteöljyssä. Laita kansi kii. Anna marinoitua jääkaapin viileydessä vähintään tunti, mieluummin yön yli.

Tee grilliin, takkaan tai vastaavaan kuuma hiillos. Ota kana pois jääkaapista ja asettele litteäksi halsterin päälle. Sulje halsteri. Me olimme hieman hämmästyneitä että kana tosiaan mahtui (kalalle tarkoitettuun) halsteriin. Grillaa luista puolta ensin 20 minuuttia.

Käännä ja vähennä lämpöä. Valele välillä marinadilla. Kypsennä vielä 20-30 minuuttia kunnes liha on kauttaltaan kypsää ja tummentuntu, vaan ei palanut.

Kun grillikana on syöty kokonaan, keittele luista maistuva kanaliemi.

Rapsakkaa kukonpoikaa Viskilän tilalta

Olemme päättäneet olla ostamatta kotiin tehotuotettua broileria. Tämä päätös kypsyi ajan kanssa, eettisistä syistä. Mietimme, onko ulkomainen luomukana ainoa vaihtoehto nyt meille, mutta sitten tarjoutui toinenkin "ehdokas": Viskilän tilan kukonpoika. Kertokaa toki jos jostain muualtakin on mahdollista saada eettisesti tuotettua kanaa tai vastaavahkoa.

Viimeksi mummulareissulla kävimme hamstraamassa Viskilänkukonpoikaa pakkaseemme. Jos kiinnostuit eikä Huittinen osu matkasi varrelle, katso täältä muut jälleenmyyjät.

Kukonpoikien arvoinen sunnuntairesepti löytyi Kaikki äitini reseptit-blogista. Meillä tosin taisi mennä vielä enemmän voita settiin, joka oli kuitenkin kokonaista kanaa pienempi kolmen koiven voimin. Meillä ei valitettavasti ollut sitruunoita, joiden kuori raastettuna olisi tehnyt varmasti enemmän makua kuin pelkkä mehu. Muutenkin pikkuisen sovellettiin, mutta vain vähän. Lopputulos oli herkullisen rapsakka, hurjan maistuva! Poikamme olsii halunnut syödä kaikkien koipien nahat. Kasvikset kukonpojan koipien alla olivat saaneet ihanaa makua itseensä ja pehmenneet, joskin ehkä liikaakin.

RAPSAKKAA KUKONPOIKAA

3 kukonpojan koipireittä
50-70g voita
1 sitruunan (raastettu kuori ja) mehu
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
10 valkosipulinkynttä kuorittuna
4 perunaa puolitettuna
4 isoa porkkanaa
3 sipulia kuorittuna ja lohkottuna

Valmista maustevoi lisäämällä sitruunankuoret pehmenneeseen voihin. Lisää myös timjamia maun mukaan.
Tee koipiin varovasti pussit eli irroita nahkaa lihasta. Tunge syntyneeseen pussiin maustevoita ja hiero se  nahan päältä suurinpiiretein tasaiseksi.

Kanan päälle voit nokkaista loput voit, jotka nahan alle eivät sopivasti menneet. Rouhi päälle vielä suolaa ja mustapippuria.

Kuori valkosipulinkynnet. Puolita perunat ja paloittele porkkanat sekä sipulit isosti. Aseta kasvikset padan pohjalle yhdessä valkosipulien kanssa. Ripsauttele vähän suolaa ja mustapippuria päälle. Aseta kukonpojan koivet kaiken päälle. Kanan päälle voit nokkaista loput voit, jotka nahan alle eivät sopivasti menneet. Rouhi päälle vielä suolaa ja mustapippuria.  Sulje padan kansi.

Laita pata 200 asteeseen uuniin ja anna olla omissa oloissaan noin tunti. Poista sitten kansi, valele koipia vähän pataan kertyneellä nesteellä ja anna kukonpojan nahan ihanasti rapeutua vielä puoli tuntia uunissa.