torstai 16. elokuuta 2018

Saariston rengastie nautiskellen

Turun saariston rengastie on houkuttanut meitä kiertämään jo useana vuonna. Kuvittelin etukäteen reissun olevan täynnä kivoja maisemia ja leppoisaa fiilistä. Ehdimme saarireitille ensimmäistä kertaa tänä kuumana kesänä. Se oli yksi loistavan kesämme huippuretkiä herkkuruokien ja kiireettömän yhdessäolon vuoksi.
Lähdimme matkaan aika niukoilla pohjatiedoilla, joskin kavereilta saimme hyviä vinkkejä ruokapaikoista. Päätimme edetä kolmen yön taktiikalla, mikä lienee keskimääräistä paljon hitaampi tahti. Läpiajon sijaan halusimme nähdä muutakin kuin rengastien ja viettää aikaa saarilla. Majoittumiseen meillä oli mukana teltta. 
Kaksisataakilometrinen Saariston rengastie kulkee Turusta Kaarinan kautta Paraisille ja sieltä lossiyhteyden myötä Nauvoon. Täältä matka jatkuu Korppoon, Houtskarin ja Iniön saarten kautta takaisin mantereelle Kustaviin. Seuraavina etappeina ovat Taivassalo, Merimasku ja Naantali, josta Raision kautta päädytään takaisin Turkuun. Siis JOS kaikki menee nappiin eli paremmin kuin meillä. Luonnollisesti voit aloittaa matkasi mistä vain ja laajentaa reissua lähipitäjiin tai -saariin. Ajamalla rengastien suorinta tietä ei hienoja merimaisemia näe kuin lautoilta. Siksi suosittelemmekin varaamaan aikaa läpiajoa enemmän ja piipahtamaan eri puolilla rantoja. 
Meidän reissumme kulki Turusta Nauvoon, jossa vietimme ensimmäisen yön teltalla Grännasissa. Täältä jatkoimme Houtskariin asti majoittuen sielläkin teltalla Mossalassa. Kolmantena päivänä ajoimme sitten takaisin melkein koko renkaan päätyen Kustaviin kummitätini majoitukseen Tamminiemen Lomamökkeihin. Meillehän kävi hassusti kun Antonia-lautta Houtskarin Mossalasta ei liikennöinytkään kulkupäivänämme Iniöön kuin yhden vuoron aamulla teknisen vian ilmaannuttua. Sitä myöden reitti meni aikalailla uusiksi, kun autoilimme melkein koko renkaan takaisinpäin. Iniön jälkeen olisi tullut sen illan määränpäämme Kustavi. Tällaiset kulkemattomuudet ovat kuulemma ylen harvinaisia, mutta toisaalta hyvä ottaa huomioon.
Seuraavassa parhaat kokemuksemme ja vinkit ruokapainotteisesti paikkakunta tai saari kerrallaan listattuna: 

PARAINEN


Pohjoismaiden suurin avolouhos löytyy Paraisilta. Meistä se oli mielenkiintoinen paikka nähdä.

Sattmarkin ravintolassa istuimme aurinkoiselle terassille. Ruuat osoittautuivat erinomaisiksi. Käsinkuoritut katkaravut hukuttivat alleen leivän niin että arvelin sen ensin unohtuneen. Tuoreesta kuhasta tehdyt fish & chipsit keräsivät ohuen rapsakan panerointinsa ansiosta paljon kehuja. Samassa pihapiirissä ravintolan kanssa oli kalamyymälä, matkamuistopuoti ja sympaattinen kahvila mielenkiintoisella Johanna Leskisen valokuvataidenäyttelyllä. 


NAUVO

Nauvo jäi mieleen vilkkaana rantabulevardinsa ansiosta. Satamassa oli hauska tunnelma ja monia erilaisia ruokapaikkoja valittavana. Tyttäremme teki hyvän mekkolöydön pop up outletista.

Ravintola L'Escale oli hyvänmielen ja - maun kokemus. Keittiö luottaa ranskalaiseen keittämiseen käyttäen paikallisia raaka-aineita saaristosta. Ihastuimme erityisesti pehmeärakenteisiin etanoihin, viherpippuripateehen ja kokonaisena savustettuun siikaan. Kaikki maistui todella hyvältä hienoja viinivalintoja myöten ja tarjoilu oli hymyilevän ystävällistä. 

Ravintola Köppmans hurmasi meidät puutarhapöydillään ja hauskoilla makuyhdistelmillä, joissa kokeellisen kuuloiset kombot sulautuivat hienoiksi mauiksi. Nauvolaisen Piipanojan kylmäsavulohta yhdistettiin poksuvien lohenmätipalluroiden ja söpön viiriäisen uppomunan kanssa. Haukiburgerista löytyi paikallisten makujen lisäksi myös Kreikkaa: "sämpylänä" toimi saaristolaisleipä, jonka välissä oli haukipihvi, ouzokastiketta, fetajuustoa, tyrmisinappia ja mummonkurkkua. Jälkiruokapannari lakritsaisuuksineen oli ihana päätös kesälounaalle.

Båthusin terassilla nautimme munkkikahvit. Ginivalikoima paikassa oli sen verran kiva, että nautin yhden gin & tonicin lomapäivän kunniaksi.
Nauvon kirkko oli kaunis ja kanttorin soitto sisäänastuessa viritti tunnelman ihan uuteen ulottuvuuteen. Åke Sandvallin laivapienoismalleja löytyy Nauvon kirkon lisäksi myös esimerkiksi Turun tuomiokirkosta. 

KORPPOO
Saaristokeskus Korpoströmin brunssilla oli terassilla hauska tunnelma, kun dj soitti vinyyleiltä muunmuassa ruotsinkielistä M.A.Nummista. Itse brunssia pidimme ylihintaisena.

Olisimme kovasti halunneet kokea Back Pocketin lounaan tai illallisen, mutta se ei osunut aikatauluihimme millään. 

HOUTSKARI
Korppoosta Houtskariin kulkee Suomen pisin lauttamatka, 9.5 kilometriä. Tällä lauttamatkalla on myös kahvila, jossa tarjolla on niin suolaisia kuin makeitakin herkkuja. Kun Houtskarin Kittuisiin saavuttuaan jatkaa suorinta tietä kohti Mossalaa, vastaan tulee seuraavaksi Suomen lyhin lauttamatka 169 metriä Kivimolla.
Borgbergin näköalatornilta oli hienot maisemat, vaikka vierailuajankohtanamme sataa tihuttikin.
Mossalan leirintäalue hiekkarantoineen oli erityisesti tyttäremme mieleen. Ravintolassa söimme ihan kelpo ruokaa.

INIÖ

Tarkoitus oli lounastaa saaren thairuokaa tarjoavassa ravintolassa, mutta lautan teknisen vian vuoksi se jäi koko saaren tavoin harmiksemme kokematta. 

Kaikkein parhaiten tästä reissusta minulle jäi mieleen hetki kesäyössä Nauvon leirintäalueella, kun vatsa pinkarallaan ravintolan herkkuja loikoilimme koko perhe päivästä vielä lämpimällä kalliolla. Yksi luki, toinen piirsi, kolmas jumppasi ja neljäs kuunteli musiikkia hiljaisella. Hyttysten syönnin yltyessä hermostuttavaksi kömmimme koko sakki telttaan tuumaillen mitä huominen mahtaakaan tuoda tullessaan.


Sitten vielä muutama vinkki matkan suunnitteluun:

Jos rengasmatkailuun on tiukka aikataulu, suosittelen huomioimaan lautta-aikataulun  Korppoosta Houtskariin sen pituuden vuoksi ja samaten harvemmin liikennöivät lautat Iniön ympärillä. Myös sunnuntain harvennettu liikenne kannattaa ottaa huomioon. Kaikki muut lautat ja lossit ovat maksuttomia, mutta matka Houtskarista Iniöön pitää maksaa. FinnFerries-sivulle päivitetään tietoa poikkeuksista, esimerkiksi jos joku lautta ei teknisen vian vuoksi kuljekaan. Lauttamatkat itsessään ovat hauska tapa matkustaa tällaisille maakravuille.
Majoittuminen saarilla kannattaa sesonkiaikaan varata etukäteen. Saaristossa on paljon tapahtumia, jotka perusturistien lisäksi täyttävät saarien elämää.

Telttamajoitukseen löytyy saarissa kolme camping-paikkaa: Houtskarissä Kittuisissa ja Mossalassa, sekä muutama telttapaikka Nauvon Grännäsissä. Viimeksimainitussa telttapaikat loppuivat meidän pystyttäessä telttaa. Varaaminen ei silti ole mahdollista.

Paraisten kaupunkiin kuuluva Seilin saari on myös todella mielenkiintoinen kohde, mutta sinne pitää tehdä erikseen pisto Nauvosta tai Turusta jos mielit yhdistää reissua Saariston rengastiehen. Me aloitimme reissumme Seili-päivällä helposti aamupäivällä Turusta palaten illalla Turkuun, mutta se onkin toisen jutun aihe se.

Suosittelemme Saariston rengastietä lämpimästi rentoon ja kiireettömään matkailuun. 
Kulinaristille saaristo on myös oiva kohde!



sunnuntai 12. elokuuta 2018

Viikonloppuaamupala: briecroissant

kaupallinen yhteistyö ARLA
Huh huh. Ensimmäisestä koko perheen arkiviikosta on selvitty. Lomat ovat siis päättyneet kaikilta ja työt sekä koulut alkaneet. 

Muistelin juuri menneitä lomanloppumisia. Esimerkiksi sitä kun lopetin kotiäidin uran mennen töihin ja lapset aloittivat päiväkotinsa. Ei ollut ihan helppoa se aika sairasteluineen ja kränäisine aamuineen. Välillä piti polkea hoitoon huutavan lapsen kanssa ja miettiä minuutit tarkkaan että ehti ajoissa töihin. Nykyelämä tuntuu jo helpolta kun kaikki suoriutuvat ihan itse matkaan. Tahmaiset aamut lienevät näinä päivinä niitä tiukimpia. 
Vaikka elämä onkin lasten kasvamisen myötä juuri nyt helpompaa - tai hei, ehkä juuri siksi - halusimme juhlistaa ensimmäistä lomanjälkeistä viikonloppua syömällä vähän fiinimmän aamupalan. Mallia otimme tyttäremme kummien kesällä Yyterin mökillä loihtimasta aamusyömisestä

Kyse ei ole mistään vaikeasta, vaan hyviä, harkittuja makuja yhdistävästä kokonaisuudesta joka vielä näyttääkin hyvältä. Croissantti halkaistaan, sisään asetellaan siivutettua valkohomejuustoa ja tuoreita vadelmia. Päälle lorotetaan paksua balsamicoa noroina ja nautinto on valmis. 
Valkohomejuustona käytimme yhteistyökumppanimme Arlan Castello luomu Brietä juurikin sen luomuisuuden ja laktoosittomuuden vuoksi. Kyllä maistui hyvältä tujun kahvin kanssa terassilla nautittuna!

Miten sinä hellit itseäsi viikonloppuaamuisin?

perjantai 3. elokuuta 2018

Vietnamilainen pannukakku ja Brunssikirja

Vietnamilainen ruoka on koko perheellemme todellista herkkua. Aika ajoin on vain grillattava kalakastikkeellakin maustettua possua tai pyöräytettävä kevätrullat vaihtelevilla täytteillä. Niinpä naulitsin silmäni tiukasti Brunssikirjan pannukakkuohjeeseen, joka kertoi sisältävänsä vietnamilaisiakin makuja. Onneksi näin tein, sillä pannari päällisineen oli todella herkullinen ja helppo. Tätä teen brunssille tai vierastarjottavaksi riisijauhoisena kun kaipaan gluteenitonta tarjottavaa. 

Kuvasta puuttuu kalakastikepitoinen kastike, joka todella kruunaa makuelämyksen. Me lisäsimme kirjassa ohjeistetun pannarin päälle vielä cashewpähkinöitä tuomaan purutuntumaa ja omaa makuaan. 
Brunssikirja - josta ohje siis on - on bloggaajakonkari Jenni Häyrisen ja uudemman bloggaajan Saara Atulan yhteisponnistus. Kauniit ja inspiroivat kuvat yhdessä monipuolisen sisällön kanssa tuovat esille brunssin monimuotoisuutta ja sitä miten brunssista voi rennosti koostaa ihan omanlaisensa. Brunssi on oiva tapa tavata ihmisiä, sisällä tai ulkona. Brunssikirja uusine ideoineen on hyvä lisäys kirjahyllyymme, sillä me rakastamme kutsua vieraita nautiskelemaan ruokapöytämme ympärille, myös erilaisille brunsseille


Olen kokeillut blogista myös paahdettuja munakoisoja tahinikastikkeella. Seesaminsieminen kastike oli erityisesti Jukan mieleen. Meillä munakoisot tehtiin grillissä uunissa paahtamisen sijaan. 

VIETNAMILAINEN KATKARAPU-PANNUKAKKU
neljälle

pannukakku 
3 kananmunaa 
2 dl kookosmaitoa 
1 dl riisi- tai vehnäjauhoja
½ tl kurkumajauhetta
2 kevätsipulinvartta silputtuna
1/4 tl suolaa
2 rkl voita paistamiseen

päälliset
4 kevätsipulinvartta
180 g katkarapuja (MSC)
½ ruukkua thaibasilikaa
½ ruukkua korianteria
ituja
(cashewpähkinöitä)

kastike
½ punainen chili
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sokeria
2 ½ rkl limetin mehua
1 ½ rkl kalakastiketta

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Laita uuninkestävä paistinpannu keskitasolle kuumenemaan.

Vatkaa pannukakkutaikinan kaikki ainekset yhteen. Kun pannu on kuumennut uunissa, laita sille nokare voita sulamaan. Kaada pannukakkutaikina paistinpannuun ja laita pannu takaisin uuniin. Paista noin 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa kastike. Pilko valkosipulinkynsi ja chili hienoksi silpuksi. Sekoita kaikki kastikkeen aineet hyvin keskenään.

Lisää paistetun pannukakun päälle täytteet. Laita kastike tarjolle vaikkapa pieneen kannuun jotta jokainen voi kaataa siitä sitten mielensä mukaan.

***
Brunssikirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena. 

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Serlachius-museo ja ravintola Gösta ovat upeita yhdessä

Oletteko  koskaan olleet bussireissulla, jossa poksautetaan sampanja auki heti lähtötohinoissa, pysähdytään ihastelemaan taidetta ja nautitaan maukasta ruokaa useammankin kerran päivässä. Minäpä olen ja muistelen reissua vieläkin lämmöllä. Viime keväänä pääsin nimittäin Olo Group:n kutsumana Mäntän keikaukselle, josta aikanaan kirjoittivat Campasimpukka-Sari ja Kulinaarimurulan Jaana. Minä en Serlachius-museolle suunnatusta reissusta ikinä naputellut, mutta sen verran olen paikkaa hehkuttanut että Jukka halusi sinne myös. Tämän kesän koko perheen lomareissulle saimme kohteen sovitettua hyvin Savonlinnan ja Tampereen väliin. Onneksi!
Aloitimme kokemuksen ravintola Göstasta, jonne onnekkaina mahduimme ilman varausta. En tiedä miten olimme niin ajattelemattomia että emme varausta tehneet, mutta suosittelemme sitä kaikille lämpimästi. Seurueita jouduttiin käännyttämäänkin ovelta. Tarjoilijat tuumasivat että mikäli mahduttavat meidät saliin, on meidän varauduttavat odottamaan. Hyvä että näin sanottiin, joskaan emme kokeneet ruokailun aikana minkäänmoista turhan pitkää odottelua tai kiireen tuntua. 

Lapsemme halusivat molemmat Göstan hampurilaisen, joka sisälsi muunmuassa härän kokolihapihviä, aitoa cheddaria ja sinapinsiemenmajoneesia. Vierellä oli rapsakoita, tyttäremme sipsimäisen makuisiksi kehumia maalaisranskalaisia. Meidän vanhempien mieltä lämmitti kun lapsilta itseltään kysyttiin pihvin kypsyydestä - varsinkin kun toteutus vielä onnistui toivotun mediumina. Muksut olivat valinnastaan oikein hyvillään. 4-12-vuotiaat saivat annoksensa puoleen hintaan, mitä ihmettelimme kovasti mutta olimme maksajina siihen tyytyväisiä.
Me vanhemmat otimme suurempia miettimättä neljän ruokalajin taidemenun (49 euroa). Kuski valitsi alkoholittoman juomapaketin (16 euroa) minun siemaillessa viinipaketin (34 euroa).

Menu alkoi ihanan samettisella kukkakaalikeitolla, jonka suutuntumaa ja makua mielenkiintoistivat hauenmätipallerot. Jukan seljankukkakuohuva ja minun lasissani väikkyvä riesling olivat eri luonteisia, mutta passasivat keiton kanssa molemmat mainiosti. Lusikan helpposyötävyydestä pitää antaa erityisplusmaininta. 
Hiillostettu lohi tarjottiin kauden vihanneksien ja vaahdotetun piparjuurikastikkeen kanssa. Rouskuntalisää toivat mallaskrutongit. Kala-annos oli mainion kesäinen kokonaisuus, joka osui hyvin ravintolan sesonkiseen ajatteluun. 

Pääruoka tarjoiltiin kahdesta astiasta: varhaisperunat minipadoista ja karitsa kahdella tapaa lautaselta. Karitsanlapa oli kypsennetty ihanan roseeksi ja niska taas ylikypsäksi. Lisäksi lautaselta löytyi pinaatti-parsakaalimuhennosta ja valkosipulilastuja. Suolaa oli makuumme juuri sopivasti, kuten läpi koko menun. 

Tässä kohtaa taisin kiitellä ravintolan hienosti kiikkuvia selkänojia, jotka mahdollistivat etäisemmän kuvakulman kameralle. 
Sesonkisen menun päätti juuri sopivanlainen annos, joka sisälsi mehustettuja mansikoita, rosmariini-valkosuklaanamelakaa, pistaasijäätelöä, marenkia ja ruusunterälehtiä. Rosmariini-mansikka-ruusuyhdistelmä pitää muistaa kotikokkailuissakin!

Sanomattakin lie selvää että ruokahetkemme oli erittäin nautinnollinen!

Serlachius Gösta-museon annista koko perhettä kiinnosti erityisesti belgialaisen Koen Vanmechelenin näyttely "Kyse on ajasta". Jokainen nimesi eri taideteoksen näyttelyn hienoimmaksi. 
Medusa-hahmojen esittelyssä kerrottiin seuraavaa: 
"Medusan merkitys on kaksitahoinen. Myyttisen medusan katse voi muuttaa ihmisen kiveksi, vaikka sen veri samalla pelastaa ihmiskunnan ja herättää kuolleet. Nykyaikainen lääketiede käyttää kananmunaa monien lääkkeiden ja rokotteiden ainesosana, ja kana taas on naisellisen voiman symboli. Käärmeet voivat tappaa, mutta kanojen ylijalostuksesta on seurannut uusia tappavia tauteja ihmiskunnalle. Tiedossa piilee aina vaara. Ihminen on kaikkein vaarallisin eläin".

Koen Vanmechelsen: Kesytetty jättiläinen. "Rusennammeko elämän vai hellimmekö sitä?"
Kaksi teosta museon "vanhalta puolelta" jäivät viime vuodelta erityisesti mieleen ja ne olivat siellä onneksi nytkin ripustettuina. Kyse oli Akseli Gallen-Kallelan maaluksesta "Elämä ja kuolema" sekä saman taiteilijan luonnoksesta "Salasynnyttäjä".  


Viime vuonna minuun teki todella syvän vaikutuksen Riiko Sakkisen pakolaisuuteen liittyvä näyttely "Rajat kiinni". Vieritin näyttelyssä muutaman kyyneleenkin, sillä asia kosketti omaa elämäänikin aika läheltä. 

Niin ikään viime kesänä Antti Oikarisen "Maalauksia" ilahduttivat ja ihastuttivat minua (kunhan ensin tajusin niihin sisältyvän idean "laudan" kääntöpuolelle kurkkaamalla). 

Serlachiukseen pääsee sisään Museokortilla tai maksamalla 10 euroa. Alle 18-vuotiaille museo on ilmainen. Lippuun kuuluu sisäänpääsy niin tässä kerrottuun taidemuseo Göstaan kuin Mäntän keskustassa sijaitsevaan Gustaf-museoon. 

Monipuolinen ja mielenkiintoinen tarjonta niin ruuan kuin taiteenkin suhteen saa meidät hyvin todennäköisesti palaamaan museoon uudestaankin. Reissu olisi helppo tehdä esimerkiksi Tampereelta käsin Serlachius-bussilla

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Upeita rauhallisia rantoja Kardamilista Stoupaan

Kreikan loman yhtenä hienoimpana asiana koimme rauhaisien rantojen kiertelyn. Hämmästyttävää oli, että rannat olivat kaikki ihan erilaisia, vaikka sijaitsivat maantietellisesti alle 10 kilometrin säteellä toisistaan. Aina kun luulimme ettei hienompaa rantaa löydykään, tuli vielä upeampi eteemme.
Kardamylin kylästä on vain noin vartin ajomatka hieman suurempaan pitäjään Stoupaan. Tie mutkittelee rannan suuntaisesti toisella puolellaan Messinian lahti, toisella puolella oliivipuiden peittämät vuorenrinteet. Kahden kylän väliin jää kolme hienoa rantaa, joiden lisäksi joukkoon sopii lisätä myös pitäjien omat "biitsit".

Vietimme Kardamylin kylässä muutaman yön kesäkuussa ja saimme hyvät rantavinkit isännältämme Nikos Giannouleasilta. Majoituspaikassamme Maison Virossa olisi ollut myös aurinkovarjo lainattavana, mutta sitä emme halunneet ottaa matkaan. Pyyhkeet kaappasimme kainaloon kyllä, kun yhtenä päivänä lähdimme kiertämään rantoja vuokra-autolla. Emme aluksi hahmottaneet ollenkaan miten lyhyitä välimatkat olivatkaan. Jouduimme kääntymään muutaman kerran takaisin ennenkuin löysimme etsimämme.

Kaikki rannat oli merkitty google-karttaan. Viitoitus tiellä oli huono tai olematon. Pienuudestaan huolimatta kaikilla rannoilla oli jonkinlainen, yllätävän kattavakin juoma- ja snäksikoju. Parkkeeraus tapahtui joko tienvarteen tai omalle parkkipaikalleen.

Kaikki rannat olivat täynnä isoja sileitä kiviä, joskin joillain rannoilla seassa oli myös hiekkaa. Matalapohjaiset rantakengät olivat täällä siis enemmän kuin tarpeen.

Aloitetaan isoimmasta rannasta Stoupassa siirtyen sitten ranta kerrallaan Kardamyliin päin:
Stoupassa

Tämä on Stoupan pienempi ranta, isommassa emme käyneetkään. Täältä löytyi vuokrattavia lavereita ja tyynyjä varjojen alla chillailevaan menoon. Poikamme totesi hauskasti: "Ensin ihmiset maksavat itsensä kipeäksi päästäkseen aurinkoon ja istuvat sitten varjojen alla". Varjoihin oli myös kiinnitetty rannekkeella toimiva turvalaatikko, jonne voi jättää huoletta arvoesineet jos vaikka koko porukka haluaa samaan aikaan uimaan.

Rannan tuntumassa oli kiva ravintola N.Kazantzakis, jossa erityisen hyvää olivat friteeratut munakoisot ja lampaasta muhitettu paikallinen rosvopaisti kleftiko.
***

Tämä  pieni ranta tuli vastaan seuraavaksi ajeltuamme pari kilometriä Kardamyliin päin. Tässä kohtaa tiellä oli kyltti rannalla olevasta "katuruokapaikasta" ja parkkipaikasta joka meinasi alamäkeen tien reunaan pysäköintiä. Jätimme suosiolla auton ylös isomman tien viereiselle levikkeelle ja kävelimme alas rantaan.
Ihastelimme upean sileitä kiviä joissa oli ohuita valkoisia kuvioita pinnassa. Delfinassa katselimme myös Kalamatassa myllertävää ukkosta, joka ei onnistunut edes viilentämään ilmaa tässä poukamassa.
Delfinan rannalla minua huvitti reppureissaajan näköinen heppu joka tinkasi pitkään jonkinlaista erikoiskahvia pienestä rantakojusta ties millä vaahdoilla ja härpätyksillä. Itse olin hämmästynyt että kojussa oli juomia ihan kylmäsäilytyksessä.
***

Vain noin kilometrin päässä Delfinasta piti taas pysähtyä. Jätimme auton jälleen ison tien varteen levikkeelle ja kävelimme alas rantaan pusikkoista reittiä. Alhaalla huomasimme että vieressä olisi ollut parkkipaikkakin, mutta minusta puskista sukeltaminen tähän upeaan näkyyn oli kiehtovampaa.
Tämä ranta oli jylhyydessään ehdoton suosikkimme. Ison rannalla kököttävän lohkareen läpi pääsi uimaankin. Rannalla oli pieni luola, jonka uumenista löysimme grillin.
***

Tämä oli kaikkein tuulisin ranta. Kylmä ei tullut silti lainkaan, sillä tuuli oli lämmintä. Lapset tykkäsivät kellua ja hyppiä pienissä aalloissa. Täällä oli kivien seassa paljon hiekkaa kun pääsi veteen asti. Täällä oli myös parkkipaikka ihan rannassa, joskin me jätimme taas varmuuden vuoksi ison tien varteen.



***

Ritsa oli valkokivinen ranta auringonottotuoleineen. Emme jääneet tänne lainkaan oleilemaan, joten emme tiedä tuolien maksullisuudesta tai maksuttomuudesta lainkaan.
Kävimme rannalla Yalos-ravintolassa ihan ensimmäisellä lounaalla Kardamylissä. Pidimme paikasta kovasti! Maut olivat ihania, näkymä kaunis ja palvelu ripeää.

Blog Widget by LinkWithin