maanantai 11. kesäkuuta 2018

Mustekalan kypsennys hauduttamalla + grillaaminen

Toisinaan kokkailu innostuttaa tavallista enemmän. Yleensä siihen liittyy suuria odotuksia ja jännitystä onnistumisesta. Niin kävi nyt kun valmistin mustekalaa Giorgio Locatellin tapaa.

Mustekala on ollut minulle pelottava raaka-aine. Olen kerran kokkaillut moista Teneriffalla apartementos keittiön hieman vajavaisvarustetuissa olosuhteissa eikä lopputulos ollut hyvä kuin lonkeron päiden osalta. Suomessa mustekalamötiköitä tapaa harvoin kalatiskillä ja hintakin on sen moinen ettei haluaisi sössiä koko hommaa syömäkelvottomaksi. Nyt kuitenkin päätin rohkaista mieleni. Ostin Sellon Citymarketin tiskiltä pari tuoretta 300 grammaista mustekalaa mielessä parikin ruokalajia. Mustekalat oli jo valmiiksi perattu, vain kova "nokka" piti työntää ulos suuaukosta. Kuusisataa grammaa mustekalaa maksoi yhteensä noin 18 euroa. 
Olen ajat sitten päättänyt että seuraava yritys möllyköiden kanssa otetaan Giorgio Locatellin ohjeella. Olemme vuosia sitten syöneet miehen ravintolassa Lontoossa yhden elämämme parhaista lonkeroveijareista, joten luottoa miehen kykyihin oli. Lisäksi ra-kas-tan Locatellin tarinapitoista kirjaa Made in Italy.
Locatellin opastamana mustekala kypsennetään omissa nesteissään hauduttamalla. Kun lonkeroveijarin nakkaa pannulle, alkaa se päästää itsestään nesteitä jotka kannen alla muhitellessa kypsentävät mustekalan. Pohjois-Italiasta kotoisin oleva Locatelli kertoo kirjassaan kypsentäneensä mustekalan kaksikymmentä vuotta keittämällä, kunnes oppi tämän "braising" tavan napolilaiselta ystävältään Vincenzo Borgonzololta. Keittämistä mies käyttää nyt vain tiettyihin resepteihin kuten carpaccioon, jossa mustekalan gelatiinin pitää pitää ohuet palat koossa. Muuten Locatelli preferoi hauduttamista, joka hänen mukaansa tiivistää maut paremmin ja tekee koostumuksessa pehmeän lihaisan. 

Mustekalan mötkimisen jätin pois kokonaan. Se olisi meinannut mustekalan kietaisemista keittiöpyyhkeen sisään ja mötkimistä vasaralla 3-4 minuuttia. Muuten seurasin ohjetta tarkasti. Lopussa kun mustekala oli hyvän kypsyistä, oli nestekin muuttunut pannulla siirappimaisen paksuksi. Tuoksu oli huumaavan ihana tuoden mieleen Italian ja Espanjan reissuja. Maku oli riemastuttavan hyvä ja tekstuuri juurikin oikeanmoinen. 
Mustekalaa syödään meillä taatusti jatkossakin! Tulossa on ainakin tapas-palan ja ihanan perunasalaatin ohje. 

MUSTEKALAN KYPSENNYS HAUDUTTAMALLA


2  x 300 g mustekala
1 chili puolitettuna, siemenet poistettuna
kourallinen lehtipersiljaa
3 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä

Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa. 
Nosta lonkeroveijari sivuun ja jatka reseptisi vaatimalla tavalla. 


MUSTEKALAN GRILLAAMINEN


Toisen mustekaloista grillasimme hiilloksella ihan vain muutaman minuutin hetimiten hauduttamisen jälkeen. Lopussa maustoimme mustekalan suolalla. Grillaamisen jälkeen pilkoimme mustekalan paloiksi ja nautimme sitruunalohkojen ja aiolin kera. 


torstai 7. kesäkuuta 2018

Tartto lasten kanssa

Vappuvapaat houkuttelivat lähtemään jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Pienen tuumimisen jälkeen päädyimme matkaamaan meille käymättömään Tarttoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Matkustustavaksi valitsimme auton ja sitä myöten tietysti myös lauttaylityksen Helsingistä Tallinnaan, josta ajaa reilu pari tuntia Tarttoon. Jukalta tähän sellainen varoittava vinkki, että matkan varrella on paljon tutkia ja esimerkiksi pikkukylän risteyksissä saattaa olla viidenkympin rajoitus ja tutkapömpeli ehkä hieman yllättäen liikenteenjakajassa.

Tarttoon olisi päässyt kuulemma helposti ja halvalla myös bussilla
Me pysähdyimme ajomatkan puolivälissä lounaalle aina niin ihanaan Pohjakaan. Tätä ravintolaa voimme suositella lämpimästi ihmisille, jotka arvostavat tuoretta ja sesonkista ruokaa joka on tehty pipertämättä mutta ajatuksella. 
Majoituimme Booking.comin kautta löydettyyn Tigutorn Apartment huoneistoon, joka on aivan keskustan tuntumassa. Pyöreä tornitalo poikkeaa ympäröivästä arkkitehtuurista ja on helppo havaita. Siistin ja tilavan huoneiston hintaan sisältyi ilmainen parkkiruutu.


Aivan majapaikkamme vieressä sijaitsi Baltian suurin ja nykyaikaisin tiedekeskus Ahhaa. Se oli todella hauska paikka kokea ja kokeilla! Muutama tunti vierähti nopeasti täällä tieteen ja teknologian parissa. Paikasta tuli mieleen San Josen Childrens discovery museum, sillä AHHAA:ssa oli hyvin samanlainen vesileikkipaikka. 


Viron kansallismuseo sijaitsee ehkä hiukan yllättäen Tartossa (eikä Tallinnassa). Museo on jo arkkitehtuurisesti upea nähtävyys.
Me ihastuimme tapaan toteuttaa näyttelyjen opaskyltit digitaaliseen muotoon: kun pääsylippukassalta saadun kortin vei lähelle opastusnäyttöä, muuttui teksti siinä suomenkieliseksi. Muutenkin näyttelyt oli koottu esille tuoreella ja mielenkiintoisella tavalla. 

Ruokakultturista oli myös oma osuutensa, mistä tietysti ropisi meiltä paljon pisteitä!

Kansallismuseon vieressä oli aisakeinu, jossa lapsemme tykkäsivät keinua. 

Aivan kansallismuseon vieressä tönötti talo nurinperin rakennettuna. Sepä olikin iloa aikaansaava paikka, kun mietimme miten itsemme kuvaisimme niin että todella näyttäisi että olemme katossa. Oli yllättävän hankalaa kuvitella miltä kuva näyttäisi toisin päin käännettynä. Vinkiksi esimerkiksi se, että älkää pitäkö käsilaukkua olalla kun tällaiseen kuvaan menette. Näyttää hassulta kun se ei roikukaan lattiaan päin. 

ILMAILUMUSEO eli EESTI LENNUNDUSMUUSEUM

Rehellisyyden nimissä emme vierailleet täällä lasten kanssa, vaan Jukka ilmailuinnostuneena kävi täällä yksin. Joitakin lapsia tämä voisi silti aivan hyvin kiinnostaa! Museo oli yllättävän laaja, tarjoten monipuolisesti venäläisiä ja lämsimaisia lentokoneita.
Tupolev TU-134 oli suurin esillä oleva siviilikone. Koneeseen pääsi tutustumaan myös sisälle.
 Aika tuore lisäys museon valikoimiin oli Saksan ilmavoimien McDonnell Douglas F-4F Phantom II.
22,5 metriä pitkä Sukhoi SU-24 hävittäjä oli varsin näyttävä kone.

Museo sijaitsee noin 15 kilometriä etelään Tarton keskustasta. Museo on tätä kirjoittaessa avoinna joka päivä 28.4.-28.10. välisenä aikana. Pääsyliput ovat 10 euroa aikuiselta ja 5 euroa lapsilta.

Eesti Lennundusmuuseum
Lange, 62115 Tartumaa, Viro (kartta)

VANHA KAUPUNKI
Kompakti vanha kaupunki oli kaunis ja tunnelmallinen. Mielenkiintoisen oloisia ravintoloita ja kahviloita löytyi paljon. Raekoja aukiolla olisi varmasti mukava istuskella lämpimällä säällä terasseilla. 
Perustuksiltaan kallistuneessa taidemuseossa emme etukäteissuunnitelmista huolimatta ehtineet käymään, kuten emme myöskään Emajoen varrella olevassa kauppahallissa.

RAVINTOLAT
Tarton paras ravintolakokemus oli Campasimpukoiden suosituksesta illallistettu hotelliravintola Polpo. Erityistä ihastusta aiheutti rosmariinisavustettu nautatartar, jonka kanssa tarjottiin kapriksen kukkanuppuja ja mustaa valkosipulia sekä yrttimajoneesia. Hinnaltaan paikka oli mielestämme maltillinen. Esimerkiksi kolmen ruokalajin etukäteen mietitty menu maksoi 26 euroa.

Netissä paljon kehuttu Meat Market Steak & Cocktail oli ihan ok, muttei mitenkään hehkutettava varsinkaan hintaansa nähden. Kivesannoksen tosin voisin mennä syömään uudestaankin, jos sen saisi vaikka saman paikan drinkkipuolelle jonkun ihanan juoman kanssa. Pidimme myös hurjasti monien mielestä varmaan brutaalistakin viiriäisannoksen asettelusta, jossa linnun koivet sojottivat tömäkästi kohti kattoa.
Esimerkiksi blogeista Keittotaiteilua ja Jotain maukasta löytyy lisää ravintolavinkkejä kaupunkiin. 

Kaiken kaikkiaan Tartossa oli kiva viettää pari päivää yhdistäen sen yhden yön Tallinnassa yöpymiseen. Shoppailumahdollisuudet olisiavt olleet hyvät kolmessa toisiaan likikkäin olevassa kauppakeskuksessa. Me tyydyimme vain piipahtamaan Tigerissa lasten toiveesta. Kaupunki tarjosi lapsiperheelle mukavasti puuhaa ja nähtävää sekä kivoja ruokapaikkoja. Mitään suurta paloa palata kaupunkiin ei kuitenkaan syttynyt.

Tämä kirjoitus lisätään myös blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyy yli kolmekymmentä juttua Virosta ja reipas 230 muualta maailmalta.  

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Grillattu kukkakaali ja maustevoit

kaupallinen yhteistyö ARLA
Grillatut kukkakaalipihvit ovat olleet tämän kesän ehdottomasti koukuttavin uusi löytö. Pihveinä grillatut kaalit ovat maistuneet myös henkilölle, joka ei yleisesti ottaen ole millään muotoa kukkakaalin ystävä. Grilli tuo öljysipaistuihin kaaleihin mukavaa luonteikkuutta, jota ylle sulava voinokare hienosti pehmittää ja maustaa. 
Kukkakaalipihvien grillaamisohje on todella yksinkertainen. Pihvien pinta öljytään ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Kaaleja grillataan pari minuuttia per puoli, jonka jälkeen ne laitetaan tarjoilulautaselle. Päälle nakataan nokare maustevoita, annetaan sulaa hetki ja nautitaan. 
Yhdestä keskikokoisesta kukkakaalista saa kolme kuvanmukaista "pihviä". Jujuna pihvien koossapysymiseen on se, että riittävän paksu pala kantaa on mukana. Kaalin päätypalat on joskus saatu myös paistettua, mutta muuten ne on pätkitty seuraavan päivän lounassalaatin sekaan ihan raakana. 

Tässä ohjeistettu lime-korianterivoi on Kaikki Äitini Reseptit-blogista, tomaattinen voi taas oma versio. Erilaisuudessaan molemmat ovat tosi toimivia. Muina yhdistelminä voin kanssa ajattelimme kokeilla valkosipuli-persilja-sitruunaa tai timjami-sitruunaa. Lipstikkaa tullaan kokeilemaan myös, sillä se sopii hyvin ainakin keräkaalin makuun. 

LIME-KORIANTERIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
½ limetin mehu
½ dl tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Limetin mehu ei mene kunnolla sekaisin voin kanssa, mutta se ei haittaa. Mehua voi kipata tai lusikoida lisäksi pihveille.
Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.


AURINKOKUIVATTU TOMAATTI-PARMESAANIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
1 rkl sitruunamehua
3 aurinkokuivattua tomaattipalaa silputtuna
2 rkl hienoksi raastettua parmesaania

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Poltettu juustokakku


Tämä kakku ei kaipaa erikseen vatkailuja, eikä vaativaa koristelua. Itse asiassa ei mitään koristelua. Riittää kun sekoitat tuhdit ainekset tasaiseksi massaksi ja saat kypsennettyä sen oikeanmoiseksi - päältä palaneeksi, sisältä pehmoiseksi. 
Kyse on San Sebastianissa La Vina ravintolassa nauttimastamme juustokakusta. Netti on pullollaan tämän kakun hehkutuksia. Mietimme etukäteen voiko juustokakku nyt NIIN ihmeellinen olla, mutta maistettuamme huokailimme että voi. Varsinkin paksun, ihan rusinaisen makuisen sherryn kanssa nautittuna jälkiruokaelämys kohosi elämäni ihan parhaitten joukkoon.

Kakun koostumus on hyvin erilainen aiemmin nauttimiini. Se on jotain liivatteisen ja perinteisen paistetun juurtokakun välimaastosta. Maku on todella tuhti, kuten raaka-ainelistasta tuorejuustoineen, kermoineen ja munineenkin voi tulkita. Jos kakkua jää seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään, maku muuttuu voisemmaksi vaikkei siinä voita olekaan. Poltettu pinta tuo oman hauskan makulisänsä pehmeällä karvaudellaan.
Olemme tehneet kakkua nyt muutaman kerran päättämään espanjalaista illallista ja aina se on ollut menestys. Luonnollisesti ihan La Vinan tasolle emme ole päässeet, mutta liki kuitenkin. Paikanpäällä he tietysti käyttävät jotain tiettyä paikallista tuorejuustoa ja kikkoja joilla saavat reunankin kakusta poltettua.

POLTETTU JUUSTOKAKKU

1 kg tuorejuustoa
5 dl kuohukermaa
5 isoa kananmunaa
350 g sokeria
1 rkl vehnäjauhoa

Laita leivinpaperi kuppimaisesti rengasvuokaan, siis sekä pohjalle että reunoille. Kakkutaikina on todella löysä, joten leivinpaperi estää taikinaa valumasta rengasvuuasta pois.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Aloita notkistamalla tuorejuusto ja lisää sitten vähissä erin muut aineet.
Kumoa seos vuokaan.
Paista kakkua uunissa 45 minuuttia 200 asteessa. Laita tämän jälkeen uunin grillivastus päälle. Paista kakkua näin vielä 10-15 minuuttia. Pinta palaa näin oikeanmoiseksi.
Kakku on keskeltä hyllyvä kun otat sen pois uunista. Jäähtyessään kakku jämäköityy kyllä sopivaksi.
Tarjoa kakku jäähtyneenä. 

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Mesiangervovispipuuro

Mesiangervovispipuuro. Tähän sanaan naulitsin silmäni kun tuttava kertoi facebookissa ravintola Oran tarjoilemasta vappukattauksesta. Tykkään kovasti mesiangervon hiukan mantelimaisesta, kuitenkin kukkaisesta mausta. Olen ennenkin käyttänyt sitä menestyksekkäästi niin suolaisiin kuin makeisiinkin ruokiin. Ajattelin ehdottomasti kokeilla vispipuuroa kotonakin. 

Sain Orasta suuntaviivoja puuron tekemiseen. Heillä keitetyt lehdet oli blendattu sekaan, mutta koska meillä ei ole tarpeeksi tehokasta härveliä siihen, otin lehdet kokonaan pois. Hyvin toimi näinkin. Maku liemessä on todella tymäkkä, mitä ei pidä pelästyä.

Puuron maku itsekseen nautittuna oli hieman liian vahva, mutta maidon kanssa nautittuna juuri sopivanlainen. Pidimme kovasti ja suosittelemme lämpimästi! 

Varoituksen sana kuitekin niille jotka ovat aspiriiniallergisia. Mesiangervoa pidetään luonnon omana aspiriinina eikä se välttämättä sovi aspiriiniallergisille. Pari tuttuamme on saanut mesiangervosta armottoman päänsäryn.

MESIANGERVOVISPIPUURO

4 pientä annosta

1 l vettä
250 g mesiangervon lehtiä

         Kiehauta vesi. Lisää mesiangervonlehdet sekaan, Keitä hetki ja siivilöi seos.

1 l mesiangervoliemi
1,5 dl sokeri
1,5 dl mannasuurimo

Kiehauta liemi. Lisää joukkoon sokeri ja mannasuurimot.
Keitä niin kauan kunnes suurimo kypsyvät.
Kumoa vatkausastiaan. Laita kansi päälle jotta puuroon ei tule kuorta.
Vatkaa sähkövatkaimella (hiukan) jäähtyneenä.

Nauti maidon kanssa.


torstai 24. toukokuuta 2018

Cacik - helppo turkkilainen kurkku-jogurttikastike

kaupallinen yhteistyö ARLA 
Minä selailen usein keittokirjoja inspiraation toivossa. Bloggaajalle luulisi netin olevan ensisijainen uusien ideoiden lähde, vaan eipä ole. Tosin netistä tulee heti vastaantullessa talletettua kiinnostavat ohjeet omaan kansioonsa, jonne ne kyllä turhan helposti myös uppoutuvat. 

Selasin tuossa yhtenä päivänä Sabrina Ghayourin kirjaa Persiana, joka on täynnä minulle uudenmoisia, houkuttelevia ruokia Lähi-idästä. Siellä silmäni nauliintuivat helppoon kurkku-jogurttikastikkeeseen, johon yhdistettiin myös tuoretta tilliä ja valkosipulia. Reseptin helppous ja kesäisyys alkoi heti houkuttamaan, varsinkin kun kauppalistalla oli jo muikkuja. 
Yllätyksekseni luin, että tätä jogurttikastike cacikia tarjoillaan turkkilaisissa ravintoloissa aina grillatun lihan kanssa. Suomalaisena yhdistin makumaailman helpommin kalaa tai kasviksia, mutta tätä pitää ehdottomasti kokeilla myös lihalle - sitten tietää miten se kombinaatio osuu omaan makuhermoon. 


Koska cacikin yhteydessä mainittiin turkkilaisuus, ostin jogurttipohjaksi tietysti yhteistyökumppanimme Arlan laktoositonta Lempi Turkkilaista jogurttia. Mehevä kurkku sujahti jogurttiin raastettuna, ylimääräiset kostaudet poispuristettuna. Näin kastikkeesta tuli napakkarakenteinen erotuksena vetisestä. 

Pidimme helposta kastikkeesta kovasti ja tulemme taatusti tekemään tätä toistekin. Suurina valkosipulin ystävinä saatamme lisätä valkosipulin määrää jatkossa, mikäli ruokaseuramme sen sallii. 

CACIK eli kurkku-jogurttikastike

2 dl Arlan Lempi turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin 10 cm pätkä)
1 valkosipulinkynsi
1 dl tilliä silputtuna
suolaa
mustapipppuria
oliiviöljyä

Raasta kurkku. Laita raaste siivilään ja painele ylimääräinen kosteus pois.
Pilko valkosipulinkynsi ihan pieneksi silpuksi.
Yhdistä jogurtti, kurkku, valkosipuli ja tilli kulhossa.
Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Valuta tarjoilukulhossa päälle hyvää oliiviöljyä.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Latva-artisokka ja serrano

Latva-artisokka on harvinainen, joskin hyvin tervetullut vieras keittiössämme. Tuoreita saa Suomesta kohtuuhintaan aika harvoin enkä pidä säilöttyjen mausta muuta kuin erilaisten tahnojen muodossa. Latva-artisokan maku on erityisyydessään niin hieno, että reissuissa niitä tulee monesti tilattua ravintoloissa. Yhden parhaimmista artisokkaruuista maistoimme Roomassa reilu vuosi sitten. Artisokat oli valmistettu "juutalaiseen tapaan" lyttäämällä ne vasten pannua niin että typistetyt suomut olivat rapsakoituneet ihanasti. 

San Sebastianissa maistoimme myös aivan loistavan artisokka-annoksen Atarin terassilla. Lämpimät artisokat oli laskettu pähkinäisen pyreen päälle. Ylle oli aseteltu hyvin läskinen sianniskapala, joka melkeinpä suli latva-artisokan päälle. 

Viettäessämme Espanjalaista iltaa naapureidemme kanssa teimme yksinkertaisemman ja yhtä lailla toimivan pintxoversion latva-artisokasta. Ostimme oikein hyvää espanjalaista ilmakuivattua kinkkua eli serranoa, jonka asettelimme pannulta juuri nostettujen, viinissä hetken aikaa kypsennettyjen artisokanpuolikkaiden päälle. Maku oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan loistava! Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan!

Täältä löytyy vinkit artisokan käsittelyyn ja täältä paistamiseen. Paisto tehtiin tällä kertaa puolitettuina ilman sipulia ja pancettaa. 

maanantai 14. toukokuuta 2018

Nautiskelevan perheen äitienpäivä

Meidän perhe on sellaista nautiskelevaa sorttia. Oli kyse sitten yhdessäolosta, matkailusta, ruuasta, juomasta tai muuten vapaa-ajasta, suunnitelmia tehdään ennenkaikkea nautiskelu edellä, ei vaikkapa helppous tai halpuus. Ylenmääräinen tuhlailukaan ei kuulu meidän perheemme tyyliin, mutta jos tuumailemme esimerkiksi ravintolaa, eivät kustannukset ole ensimmäisenä mielessä. Olen oppinut ymmärtämään että näin ei kaikilla ole ja siksikin olen hyvin tyytyväinen että me olemme yhdessä kasvaneet tähän nautinnolliseen suuntaan. Tämä tuli taas selväksi äitienpäivänä, kun perheeni oli suunnitellut minulle aivan ihanan päivän miettien mistä minä pitäisin.
Päivä alkoi perheemme tavan mukaan sänkyaamupalalla. Se sisälsi esimerkiksi Kouvolan lakritsia, croissanttia avokadolla ja kylmäsavulohella sekä kuplajuomaa. Poikamme oli tehnyt netissä näkemiään suklaakuorrutteisia herkkuja, mikä oli aika ihanaa. Jätkänpätkä ei meinaten suuremmin kokkailusta välitä, mutta oli nyt juhlapäivän kunniaksi toimeentunut. 

Ohjelmanumerona oli Lumottu pakohuone Helsingissä. Prinsessan pelastaminen oli sopivan jännittävä ja haastava peli koko perheellemme. Pääsimmepä uloskin minuuttia ennen pelin loppumista. Vinkiksi muuten että Escape Room Helsingissä sunnuntain perhepelit ovat edullisempia kuin muulloin. 
Kotona sain rojahtaa GT-lasillisen kanssa riippukeinuun, kun muu perhe valmisteli ja kattoi juhlaillallisen. Ja katsokaa nyt tuota listaa millainen se olikaan! Suunnitellessa oli haettu kesäisyyttä, merellisiä makuja ja omia herkkujani. Kokonaisuudessa oli onnistuttu ihan täydellisesti! Nautimme herkullisen illallisen omalla pihallamme helteen helliessä. 
Sokerisuolatun lohen ja avokadosalsan ohjeen Jukka kopioi mestarikeittäjä Matti Jämseniltä lisäten kokonaisuuteen kotimaisia varhaisperunoita. 
Kampasimpukka ja tryffelimajoneesi-idea tuli kuulemma siitä, että olin blogissa kehunut moista yhdistelmää käydessäni ruokailemassa Saaressa.
Kuha-annokseen Jukka oli suunnitellut ottavansa pakkasesta suppilovahveroita sulamaan, mutta iloksemme löysimmekin lauantaina omalta pihamaalta kartiohuhtasieniä. Nämä sienikaunokaiset täydensivät sousvide kypsennettyä kuhaa ja varhaiskaalia aivan loistavasti!

Raikkaasta ginisorbetista ei näköjään tullutkaan napsattua kuvaa. 
Mutakakkuidea ja -toteutus oli leipomisesta innostuneen tyttäremme käsialaa. Vaikka leivonnainen ei jäänytkään hyllyvän löysäksi, oli se silti hurjan hyvää. Jäätelössä oli kinuskista makua mistä pidän myös kovasti.
Tässä kuvassa tönöttää onnellinen äiti muksujensa kanssa. 
Suurinta elämässäni on olla äiti. 

***

Jos haluat kurkistaa vanhoihin äitienpäiviin, 
niin viime vuonna vietettiin raivaritonta äitienpäivää
sitä edellisenä ei

Blog Widget by LinkWithin