tiistai 9. lokakuuta 2018

Muistojen menu syntymäpäivillä

Sain synttärieni kunniaksi pöydän täyteen rakkaita ihmisiä viime viikonloppuna. Vietimme oikein leppoisan ja makoisan päivän yhdessä kippistäen, jutustellen ja nauraen. Vaikka lahjatkin olivat todella hienoja, minulle ehdottomasti tärkeintä oli saada ihmiset paikalle. 
Syntymäpäiviä suunnitellessa pyörittelin ajatuksia ravintolaruokailusta tai kokin kutsumisesta kotiin tekemään meille ruokaa. Sitten sain idean "muistojen ruokailusta", johon kuuluisi makumuistojani paikalla oleviin ihmisiin liittyen. Tästä muodostui ihan päähänpinttymä, eikä paluuta enää ollut. 
Ihanaa juhlia valmistellessa oli se, että vaikka edelleen asumme vesivahinkoremontin keskellä eivätkä kaikki paikat ole vielä tiptop, en saanut muodostettua siitä stressiä. En ole ikinä ollut mikään viimeisen päällä siivoushullu, mutta jossain vaiheessa elämää esimerkiksi kodinhoitohuoneen kaappi olohuoneessa olisi tuonut juhlien alla minulle näppylöitä ja hammastenkiristelyä. Ikä lunkiuttaa? Ihanaa oli myös se, miten me perheenä yhdessä siivosimme kodin kuntoon samalla kun teimme kokkailuvalmisteluja. Kun neljä ihmistä puuhasi, valmista tuli muutamassa tunnissa. 
Seitsemän ruokalajin menusta muodostui lopulta tosi kiva! Ei fiinistelevä, mutta fiilistelevä. Naureskelimme mieheni kanssa jälkeenpäin että harvan 40-vuotismenussa ainoa liha on jauheliha. Minun ja mieheni Jukan vanhemmilta, äidin siskolta ja perheeltäni oli menussa joko heistä muistuttava raaka-aine tai heiltä saatu resepti. Rennolla ranteella mentiin siis ruokalajienkin suhteen. Osa ruuista oli tehty jo etukäteen, mutta osa vain valmisteltu niin että kokkailin niitä sitten syömisen myötä valmiiksi. Jukka ja lapset auttoivat koko ajan kattamisessa ja astioiden korjaamisessa sekä juomien kaatamisessa. 

Menun aloitti proseccon kanssa nautittu pannuleipä, suupalakoossa. Tämä on poikamme bravuuri. Pannulla paahdettuun leipää tulee ketsuppia, juustoa ja palvikinkkua. "Oikea ääni paistaessa on rapeuden kannalta olennaista" ohjeistaa nuorimies. 
Seuraavana menulla oli paneroitu haukimureke ja rakuunaporkkanat. Hauki tulee Jukan isältä, sillä hänen luonaan järvestä nousee hyvin haukea jota nautiskellaan usein pyöryköinä. Rakuunaporkkanoita syödään taas Jukan äidin luona. Esillepano suirotettuna oli erilainen kuin mummon porkkanapalat. 

Oman isäni bravuuri on ollut jo vuosia hunajasavulohi, josta muistutti lautasella torilta ostettu lämminsavulohi. Sen kanssa haarukoitiin kallioimarteella maustettua maa-artisokkapyrettä sekä lehtikaali- ja mustavahakassipsejä. 
Äitini siskolla, kumitädilläni, vietin useita viikonloppuja lapsena. Hänet halusin ehdottomasti mukaan synttäripöydän ääreen. Kumitäti teki usein pitkään haudutettua jauheliha-sulatejuustoherkkua, joka syötiin savikipoista ihanan liukkaiden pikamaronien kanssa. Noita makaroneja sain vain kumitädilläni Turussa, kyläkaupassamme Lehtovirralla niitä ei ollut. 
Oma osuuteni menuun oli tattiliemeen tehty tattirisotto, sillä se liittyy vahvasti minun "kulinaristiseen heräämiseeni" ja on nyt yksinkertaisesti vaan tosi herkkua. 
Jukka teki menun ensimmäisen jälkiruuan, äidiltään oppimansa pannukakun. Sen kanssa nautiskeltiin minun oman äitini tuomaa mansikkahilloa. Äidiltä saamme aina itsekeiteltyjä mehuja ja hilloja, joiden marjat hän on kasvattunut siinä lapsuudenkotini pihassa jossa minäkin olen kasvanut kolmevuotiaasta ylöspäin. 
Menun päätti 11-vuotiaan tyttäremme leipoma suklaakakku, jonka ohjeen hän oli hakenut netistä. Tyttö halusi koristella täysin itse leipomansa kakun tomusokerilla ja minä ehdotin vielä orvokkia. Nuori nainen halusi ehdottomasti koota yksin jälkiruoka-annokset.
Tällaisia juhlia toivoisin lisää vielä monia. Jäi niin hyvä mieli.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Kantarellipasta ilman kermaa

Hiljainen metsästys eli sienestys on ollut meille mukavan antoisa myös tänä vuonna. Muutama uusi sieni on tullut opeteltua, mikä onkin joka syksyinen tavoitteemme. Tänä vuonna se on meinannut mustavahakasta, haaparouskua ja ruskotattia. Vanhat tutut ovat toki löytyneet myös korista. Nyt kun syötäväksi kerättäviä sieniä on viisitoista erimoista, ei metsästä tarvitse koskaan tulla pois tyhjin käsin.

Viime viikolla löysimme useamman litran kantarelleja. Ne päätyivät kokeiluluonteisesti raikkaaksi pastaksi, kun huomasin iltahämärissä ettei seuraavan päivän työlounasta ole vielä valmiina. Päädyin hyvin yksinkertaiseen toteutukseen oliiviöljyn kanssa ja olin lopputulokseen hurjan tyytyväinen!

Sieniruuat hukutetaan usein kermaan ja juustoon, mutta tällainen kevyempi valmistaminen tuo mielestäni sienen omat maut paremmin esille. Blogista löytyy vastaavia kermattomia reseptejä muitakin, esimerkiksi herkkutatticeviche, lampaankääpäwokki, herkkutatti carpaccio, kantarelli perunasalaatti, lampaankääpäsalaatti ja kantarelli kiinalaisittain. Todella suositeltaviin vastaaviin lukeutuvat myös sienileipä soijamunalla ja maailman helpoin sienipiirakka

En ottanut määriä ylös, mutta pastan teko nyt onnistuu ilmankin. Tässä suuntaviivoja sienipastaan, joka toimisi varmasti myös esimerkiksi orakkailla, kehnäsienillä ja miksei suppilovahveroillakin. 

KANTARELLIPASTA OLIIVIÖLJYLLÄ


kanteralleja
sipulia
lehtikaalia
timjamia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
pastaa

Keitä pasta ohjeen mukaan napakaksi. Valmista pastan keittyessä sienet. 
Putsaa ja pilko sienet. Kuori ja pilko sipuli. Revi lehtikaali irti ruodistaan ja edelleen pieniksi paloiksi. 
Laita pannulle loraus öljyä ja pehmennä sipulia siinä miedolla lämmöllä. Lisää sienet ja kypsennä kunnes sienistä on haihtunut kosteus kokonaan pois. Lisää pannulle lehtikaalipalat ja paistele hetki kunnes lehtikaalit ovat pehmenneet. Lisää tarpeen mukaan öljyä. Mausta paistos timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. 
Sekoita sienipaistos keitettyjen pastojen joukkoon. Lisää aimo loraus hyvää oliiviöljyä.

lauantai 29. syyskuuta 2018

Saapuminen Roomaan ja nälkäkiukun taltutus trapizzinoilla

 
Lennon jälkeen on aina nälkä. Tai jos ei nälkä, niin ruokaa ajattelee joka tapauksessa. Se on vähän kumma. Ja sitten taas ei. Lyhytkin lento ottaa yleensä aikaa kenttämuodollisuuksineen. Sitten on vielä edessä kohteeseen siirtyminen. Tässä vaiheessa nälkäkiukku kurkkii jo olan takaa valmiina tekemään loman alusta ärtyisän. Kuulostaako tutulta vai onko tämä vain meidän perheen murhe?
Roomaan saapuessa nälkäkiukku ei ehdi yllättää, kun suuntaa lennon ja helpon junamatkan päätteeksi päärautatieasemalla sijaitsevaan Mercato Centraleen. Täältä saa monenlaista evästä nopeasti nenän alle kello kahdeksasta puoleenyöhön. Mausta ei ole tingitty ollenkaan, eikä tietysti paikallisuudestakaan - ollaanhan Italiassa. Eksoottisen tuulahduksen valikoimaan tuo ramenia tarjoava koju. Esillepanot ovat selkeitä ja houkuttelevia. 
Mercato Centralesta löytyy esimerkiksi pizzaa, täytettyjä leipiä, suppli risottopalleroita ja pastaa. Täältä voit ostaa myös herkkuja kuten leipää, juustoja, lihaa ja kasviksia. 

Me suuntasimme hääpäivämatkalla Mercato Centraleen heti kaupunkiin saavuttuamme koska halusimme maistaa  Trapizzino pizzataskuja. Ilokseni listalla oli tuona päivänä vakiovaihtoehtojen lisäksi myös trippa alla romanaa joka meinaa vatsalaukkua tomaattisessa kastikkeessa.
Tilauksen jälkeen Jukka haki baaritiskiltä meille Aperol- ja Campari Spritzit. Kilistellessämme yhteiselle pitkälle viikonlopulle nautimme nenään kiirivistä tuoksuista. 
Pötsipitoinen trapizzino jäi lopulta toiseksi, sillä haukkailemamme munakoiso parmesaanilla oli ihan julmetun hyvää! Pizzataskut olivat sisältä ihanan pehmoisia ja päältä rapsakoita. Sisälle lusikoiduissa täytteissä maistui pitkään hautuminen tasapainoisesti ja muhevasti. 
Suosittelemme ehdottomasti maistamaan trapizzinoja joko rautatieasemalla tai muualla Roomassa, Italiassa tai New Yorkissa

Jälkiruuaksi haimme yhden supplin, vaikka yhtään nälkä ei enää ollut. Olimme hyvin valmiita nautinnolliseen viikonloppuun ja pikku päikkäreihin parin korttelin päässä sijaitsevalla hotellilla. 

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Silakkalaatikko himoon

kaupallinen yhteistyö ARLA
Mistäköhän nämä kaikenmaailman ruokahimot tulevat? Sitä mietin taas kun himoitsin koko viime viikon silakkalaatikkoa. (Ja ei, en ole raskaana). En osaa mainita yhtään herkkumuistoa silakkalaatikkoon liittyen, enkä mitenkään pysty muistamaan että olisin koskaan tehnyt sitä itse. Yhtä kaikki himoni oli herännyt ja laatikko oli pistettävä muhimaan. 
 Mallia otin Marttojen sivuilta, joskin käsittelyssäni resepti hieman muokkaantui.
Suurin muokkaus oli se, että toiseen päätyyn laatikkoa pilkoin perunoiden, kalojen ja possupalojen sekaan kehnäsieniä, joita on nyt metsässä hurjan hyvin. Sienten maku passasi laatikkoon hienosti! Arvasin etukäteen että lapset eivät tätä lisäystä arvostaisi, siksi lisäsin sienipaloja vain puoleen vuokaan. Reseptiin merkitsin määrän koko silakkalaatikkoa ajatellen.
Kerma ja maito lorautettiin sekaan yhteistyökumppanimme Arlan tuotteina.

Lopputulema oli ihanan muheva! Tein laatikon jo sunnuntaina jääkaappiin ja söimme sitä tiistaina arki-illalliseksi töiden päälle. Silakkalaatikko toimi ihan loistavasti lämmitettynä. 

SILAKKALAATIKKO
neljälle

200 g silakkafileitä
2 sipulia
800 g perunaa
4 dl kehnäsientä paloina
150 g siansivua eli läskisiä kylkipaloja
voiteluun nokare Arla Normaalisuolainen meijerivoi

2 dl Arla kuohukermaa Suomesta
2-3 dl Arla luomu täysmaitoa
2 tal suola
½ tl maustepippuria

Pilko ja kuori sipulit. Kuori ja siivuta perunat. Paloittele siankylkipalat. Pilko kehnäsienet.
Voitele uunivuoka voinokareella. Laita vuoan pohjalle puolet perunoista ja sipuleista. Asettele päälle kaikki silakkafileet. Laita tähän päälle sienipalat. Lisää loput perunat ja sipulit. Laita päällimmäiseksi siankylkipalat.
Sekoita keskenään kerma, maito ja mausteet. Kaada vuokaan perunoiden päälle.
Laita 175 asteiseen uuniin tunniksi. Laske lämpöä 150 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia.
Nauti hiukan jäähtyneenä tai uudelleen lämmitettynä.


maanantai 17. syyskuuta 2018

Pintxo mustekalasta ja perunasta

Mustekaloista ja maustetuista perunoista kootut pintxot eli baskilaiset tapastyyppiset napostelupalat ovat helppo ja maistuva syötävä vaikkapa viinilasin ja gin & tonicin kera. 

Nämä mustekalapintxot sopisivat ulkonäkönsä puolesta mainiosti myös Lego-teemaisille syntymäpäiville, vai mitä?
Mustekalapintxot tarjottiin meillä osana espanjalaista illallista. Olimme juuri kotiutuneet San Sebastianista ja toimme mukanamme valmiiksikypsennettyjä mustekalan lonkeroita. Siellä niitä sai ostettua kätevästi lihatiskiltä vakumoituna. Kotosuomessa olemme sittemmin oppineet kypsentämään mustekalaa, joten tätä herkkua on jatkossa saatavilla ilman Espanjan reissuakin. 
Itse pintxo on todella yksinkertainen. Tarkkoja mittoja en ottanut.

Keitä tai höyrytä perunat. Kuori ja pilko mahdollisimman kuumina. Lorauta sekaan hyvään oliiviöljyä, mausta suolalla ja savustetulla paprikajauheella eli pimientosilla. Kun maustat perunat kuumina, vastakuorittuina, ne imevät itseensä makuja paljon jäähtyneempiä paremmin.
Pilko kypsennetty mustekala suupaloiksi.
Yhdistä cocktailtikkuun maustettu peruna ja mustekalapala.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Seili - mielenkiintoinen, ristiriitainen saari

 
Astuessani alas Seilin laiturille minulle nousee pala kurkkuun. Niin minulle käy usein kun pääsen paikkaan johon olen pitkään halunnut. Nyt se pala meinaa muotoutua kyyneliksi, sillä tämän saaren historia on täynnä tarinoita joita ei pitäisi ollakaan. 
Seili on saari jonne tuotiin 1600-luvulta alkaen eristyksiin lepra- eli spitaalipotilaita. Siellä leprapotilaat myös kuolivat. Myöhemmin Seiliin perustettiin hourujenhuone, hospitaali, jonne suljettiin mieleltään sairastuneita. Vuodesta 1889 alkaen potilaina oli ainoastaan naisia. Tosin kaikilla ei ollut mielen sairautta, vaan heidät oli jollain tavoin luokiteltu sopimattomiksi yhteiskuntaan. Joillekin diagnoosi oli annettu nykykäsityksen mukaan hyvin erikoisin perustein, mutta ajat olivat toiset. Vain kaksi naista 192:sta potilaasta on päässyt pois saarelta ja hourulasta. 
Seili on kaunis. Siellä kukkii harvinainen peltomaitikka. Koko saari on määritelty suojelualueeksi. Lehmät laiduntavat laiskasti kuumuudessa ja vesi kimmeltää auringon säteissä. 
Aloitamme koko perhe vierailumme lounaalta, joka täyttää kaikkien vatsat mukavan maukkaasti. Nyt jos tekisin reissun uudestaan, söisin vähän reippaammin ja vuokraisin kahvilasta kuulokkeet audiomatkaan, jossa saarella eläneet kertovat Seilistä kotinaan. 
Tutustumme kasvio-näyttelyyn ja 1962 suljetun mielisairaalan ruokalistaan. Sianlihakastike aamupalalla ihmetyttää. Torstaisin näkyy olleen lounaaksi luukeittoa ja pannukakkua.

Kokoonnumme suuren puun varjoon oppaan ympärille. Hän tarkistaa kuitit ja huutelee etukäteen maksaneiden nimiä. Joukkio on onneksi alle viisitoistahenkinen, jolloin liikkuminen on helppoa ja keskusteluakin syntyy. Puhe keskittyy paljolti hourulan ympärille, mutta myös leprapotilaat ja Seilin luonto saavat oman tilansa oppaan puheessa. 
Lastemme sanavarasto laajenee sellaisilla termeillä kuin sähköshokki ja sterilisaatio. Me aikuiset opimme että Topeliuksen Dante-siteeraus "Ken tästä käy voi kaiken toivonsa heittää" kuvaa juurikin Seiliä. Samoin kuin sanonta "olla seilissä" viittaa leprapotilaiden lääkitsemiseen viinalla. Hoidettiin heitä jumalattomiksi luokiteltuja myös Kupittaan vedellä ja Jumalan sanalla. Mikäli Hanna Haurun "Tyhjien sielujen saari"-kirjan kuvaus pitää paikkansa, leprapotilaiden pahoin tulehtuneet raajat sahattiin irti puudutuksena vain juurikin viina ja nokkosilla hakkaaminen. 
Seilistä puhutaan paljon karua ja kovaa, mutta myös lohdullistakin. Luotetuilla potilailla on ollut laajennettuja oikeuksia esimerkiksi liikkumiseen ja jokaisella potilaalla on ollut ajalle epätyypillisesti omat huoneensa. Nämä pikkuiset huoneet on maalattu senaikaisen ajattelun mukaan rauhoittavilla väreillä ja kuvioilla. Seiliin päätyneet potilaat on ajateltu parantumattomiksi, mutta heidän oloaan on haluttu helpottaa erilaisin hoidoin ja esimerkiksi kuntouttavalla työllä. 
Mielenkiintoinen opastuskierros päättyy Seilin puukirkkoon, jossa on ollut "saastuneille" leprapotilaille oma sisäänkäyntinsä ja rajattu tilansa huonommilla penkeillä. Läheiseen hiekkamaahan, ei hautausmaalle, lepraa sairastaneet 663 henkeä on ehkä haudattu. Ehkä siksi, ettei tätä ole koskaan pystytty todentamaan.  

Vierailupäivämme on niin kuuma, että tyttäremme haluaa pulahtaa uimaan. Me muut istahdamme sileälle rantakalliolle ja annamme vienon tuulen pyyhkiä ihoamme. Minä mietin millaisia hetkiä tällä kalliolla on ennen vietetty. En osaa ajatella kovin syvälle, sillä aurinko lämmittää niin mukavasti ja perheen puheensorina ympärillä saa ilon vilkkumaan mielessä.

Tunnelma saarella vierailun aikana vaihtelee kauneuden ja ihmetyksen kautta surumielisyyteen, vihaisuuteenkin. Seili on ristiriitainen paikka. Se on toisille ollut turvapaikka tai ainakin vuosien sielläolon aikana muodostunut sellaiseksi. Vai onko niin että hourulassa tarpeeksi kauan oltuaan ei enää tunne pärjäävänsä muualla? Monille Seili on ollut vankila josta ei ole koskaan ollut poispääsyä. Jään miettimään leprapotilaiden kohdalla varsinkin niitä, jotka ovat väärin diagnosoidun psoriasiksen takia joutuneet sinne. Jään miettimään naisten mielisairaalan kohdalla niitä, jotka ajalle epäsovinnaisella käytöksellä ovat aiheuttaneet itselleen passituksen saarelle - kun samalla käytöksellä miehelle ei ole käynyt kuinkaan. Jään miettimään vallankäyttöä, äitiyttä, parantumattomuutta ja sitä kuka on hullu. 
Amanda Aaltosen hauta melkein kirkossa kiinni.

Olimme kolme vuotta sitten katsomassa Jukan kanssa vuoteen 1910 sijoittuvan Seili-musikaalin Turun kaupunginteatterissa. Muistan itkeneeni valtoimenaan kohtausta, jossa mies saapuu Seilin saarelle hakemaan vastasyntynyttä lastaan hospitaalin potilaalta vieden sen kotiin vaimonsa luo. Totta tai ei, tämä kohtaus kuvannee hyvin sitä mikä oli sallittua kenellekin. 

Odottaessamme laiturilla venekyytiä takaisin Turkuun mieleni on paljon levollisempi kuin tullessa, mutta surumielisempi. Seili on jättänyt minuun suuremman jäljen kuin sinne astuessa uskoinkaan. 

***

Me matkasimme Seiliin Turusta ja Turkuun m/s Fannylla. Seiliin pääsee myös omalla veneellä tai yhteysaluksilla Nauvosta ja Rymättylän Hanka-satamasta. Opastuksen varasimme netistä etukäteen, mutta ne voi ostaa myös Seilin kahvilasta. Seilin majoituksesta ja ravintolapalveluista löydät enemmän tietoa Visit Seili-sivustolta

***
Lisää Seilistä: 

Yle Areenasta löytyviä dokumentteja:

Studio 55 

Jenni Vartiainen: Seiliin soudetaan

Blog Widget by LinkWithin