tiistai 4. joulukuuta 2018

Dublin ja tunnelmalliset cocktailbaarit

Vietimme kaveriporukalla pidennetyn viikonlopun Dublinissa, Irlannissa. Guinness-oluestakin tunnettu maa ja kaupunki sai meidät istumaan paitsi trubaduurien elävöittimissä baareissa tuoppeja kaataen, myös viettämään ihanan tunnelmallisia hetkiä cocktailbaareissa. Niissä tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Sisustukset taustamusiikin ja juomien sekä niihin liittyvien tarinoiden kanssa muodostivat hurmaavia kokonaisuuksia. 

Cocktaillistoilta löytyi perinteisiä juomia hieman erilaisella toteutuksella tai kokonaan uudenmoisia yhdistelmiä. Hinnat huitelivat kympin ja viidentoista euron välillä. Mikäli seurueessa on henkilöitä joille maistuu vain olut, ei sekään ole ongelma. Sitäkin joka tiskiltä saa.

Tässä jutussa kolme ensiksi mainittua cocktailbaaria näkyivät jälkitarkasteltuna olevan samaa ravintolaperhettä. Mahdollista seuraavaa reissua varten koettavaksi jäi vielä ainakin Blind Pig ja Stella Cocktail Bar. Juomien lisäksi paikat tarjosivat myös naposteltavaa tai ruokia, mutta niihin emme nyt tutustuneet ollenkaan. 

Isommille seurueille suosittelemme lämpimästi varauksen tekemistä. Meidän kahdeksan hengen sakkimme mahtui tuurilla kaksi kertaa sisään kävelemällä varausten väliin, mutta kyllä meidät myös käännytettiin ovelta kun paikka oli täynnä.
PERUKE & PERIWIG cocktailbaarissa Dawson streetillä vierailimme päiväsaikaan. Täällä drinkkilista oli inspiroitunut musiikista. 
























Vain alakerran baarikerros oli auki, mutta pääsimme kurkistamaan myös kahden ylemmän kerroksen huoneisiin. Kapeita, taulujen reunustamia portaita kiivettyämme pääsimme kahteen erilaiseen, viehättävään tilaan vanhanaikaisine sisustuksineen. Kauppalehti Optio kuvaa sisustuksen imitoivan kieli poskella kuningatar Viktorian aikaista bordellia, mutta tätä en osaa asiaa tuntemattomana kommentoida.
Peruke & Periwigin cocktailit olivat kauniita ja hienon makuisia erityisine komponentteineen. Tässä tilaamassani "The Beet Goes On"-juomassa oli esimerkiksi Opihr giniä, punajuurta, mansikkaa ja Aperolia. Siemailimme paikassa muutamankin juoman ja aina ne kirvoittivat ihastuneita kommentteja. 

Reissusuunnitelmia tehdessä sinun on ehkä hyödyllistä tietää, että Peruken viereisessä liikkeessä on oikein loistavan gini- ja viskivalikoiman omaava Celtic Whiskey Shop, jossa irlantilaiset tuotteet ovat todella ansioituneesti esillä. Toisella puolen tietä sijaitsee yhden Michelintähden fine dining-ravintola Greenhouse, jota luotsaa suomalaiskokki Michael Viljanen. Kulman takana on suositeltava The Little Museum of Dublin. Viereiseen St Stephensin puistoon linnoittautuneet kapinalliset olivat merkittävässä osassa pääsiäiskapinaa vuonna 1916. 
THE LIQUOR ROOMS sijaitsee Temple Barin alueella, aivan joen rannassa. Paikassa on salakapakkamaista fiilistä, sillä kadulle näkyy vain neonvalokyltti sisäportaiden yllä. Alaspäin astellessa ehtii tuumailla mitäköhän lie vastassa. 

Liquor Roomissa on neljä erilaista tilaa, joista meidän siellä ollessa oli auki vain telttamainen, "The Black Rabbit"iksi kutsuttu tila. Vessakäynnillä - jolla jokainen muuten eksyi - pääsi kurkistamaan muihinkin aivan erilaisiin, yhtä lailla hauskoihin huoneisiin. 
Cocktailit oli taiten tehty ja niitä siemaili ihan ilokseen. Teekupista juotu "Tread softly"a voin suositella erityisesti. Muun muassa vodkaa, porteria ja appelsiininkukkavettä sisältänyt juoma kulki menussa näyttelijä-nationalisti-vallankumouksellisen Maud Gonnen tarinan vierellä. Jos pitää juomistaan jollain selitellä jostain syystä jollekin, historian opiskelu onnistuu täällä juomamenun ja niihin liitettyjen henkilötarinoiden myötä

VINTAGE COCKTAIL CLUB löytyy keskeltä Temple Barin aluetta, Crown Alleyltä. Varastomaisessa ovessa lukee pienellä VCC, mutta ovikelloa soittavalle kyllä avataan. Ikäraja tänne on 23 vuotta.
Yritimme epätoivoisesti päästä Vintage Cocktail Clubiin lauantai iltana ilman varausta. Jukka kävi ovella kyselemässä "joko nyt" niin monta kertaa että viimeisellä yrittämällä ovi avautui jo hyvissä ajoin ennen soittoa ja miesportsari jyrisi tiukkasanaisesti että EI. Odotellessamme aika kului kyllä rattoisasti vastapäisessä "The Old Storehousessa" railakkaissa livemusameiningeissä. Teimme siis sunnuntaille varauksen jolloin sisäänpääsymme onnistui oikein sujuvasti. 
Tunnelma baarissa oli erityisen intensiivinen hämyisyyden, samettisuuden ja mielenkiintoisen valokuvataiteen myötä. Meidät istutettiin yllä olevan kuvan punaisen verhon taakse, jonne olisi voinut kätkeytyä kokonaan vetämällä kankaat ympäriltä kiinni. 
Cocktaillista oli hurjan laaja ja vaikea hallita. Herkkua löytyi jos jonkinlaista. Kysyttäessä tarjoilija osasi kyllä auttaa hienosti. Juomat maistuivat jälleen upeilta erityisine komponentteineen. Meidän pöydästämme pystyi seuraamaan juomien valmistumista jos vain malttoi niin jutustelulta tehdä. 
Koristeet olivat täällä näyttäviä - paitsi siinä yhdessä juomassa jonka tilasin. Ihanassa ginipohjaisessa "Trouble and Strife"-drinkissä lillui meinaten säälittävä yksi neilikka, josta irtosi kyllä iloa ja juttua ihan mukavasti kun toisilla oli yrttisiä ja viuhkamaisia hedelmäkoristeluja. 

Bonuksena cocktailbaareista puhuttaessa mainittakoon Fade Street Socialin juomapuoli yläkerroksessa. Tunnelma on loungemainen muhkeine nahkasohvineen. Täällä voit nautiskella fiinejä drinkkejä ennen tai jälkeen todella maistuvan ruokailun tai poiketa vain juomalle. 

Tripsteri blogista löydät Moona Laakson kirjoittamana lisää perinteisestä irkkupubimainingistä poikkeavia baareja.

Tämä juttu on lisätty blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyvät kaikki matkajuttumme maittain aakkostettuna.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta
Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.
Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 
Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA
neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä
2,5 dl kookoskermaa
muutama oksa timjamia
1 valkosipulinkynsi
pieni laakerinlehti
ripaus vaniljaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita
2 dl maitoa
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl hienoa merisuolaa
1 tl leivinjauhetta
6 rkl voisulaa voiteluun
n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 
Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 
Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita
6 rkl (ruskistettua) voita
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

torstai 29. marraskuuta 2018

Fonduesta silakkalaatikkoon

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ARLA
Olemme tehneet Arlan kanssa yhteistyötä nyt reippaan kuusi vuotta, josta neljä viimeistä vuotta kuukausittaisella jutulla alkaen juustofonduella. Yhteistyö on ollut hyvin vapaamuotoista, mikä on sopinut rönsyilevän erilaiseen ruuanlaittoomme mitä mainioimmin. Välillä Arlan tuotteilla on kokattu hyvinkin arkisia ruokia kuten janssoninkiusausta tai silakkalaatikkoa, välillä taas jotain hieman vaativampaa. 
Nyt yhteistyö on päättymässä. Se sai minut kaivelemaan blogin arkistoja Arlalle tehdyistä jutuista. Oli ihana huomata miten paljon herkullisuutta yhteiseen taipaleeseemme onkaan sisältynyt! 

Tässä muutamia poimintoja vuosien varrelta: 
Ehdottomasti eniten lukijoita kerännyt juttu on leipäjuuston ohje. Tätä en ihmettele yhtään, sillä niin helppoa ja hyvää se oli.
Myös uuniperunat sienitäytteellä ja punajuuri-sipuli-fetagalette ovat olleet hyvin luettuja.

Eniten iloa tuottanut juttu lienee se, kun tein aamupalan työkavereille.

Herkullisimpina oivalluksina mieleen nousee nopeasti grillijuuston ja ruusun yhdistelmä sekä voikukkalevitteinen kokonaisuus.
Useimmin kotona käytössä oleva ohje on granola. Aina kun edellinen satsi loppuu, tehdään uutta nautittavaksi aamupalajogurtin kanssa. 
Leipomisen saralla parhaita juttuja omasta mielestämme ovat olleet överimakeat amerikanpullat rullamitalla leivottuna sekä lakritsinen juustokakku limellä
Suupaloista on tehty useampikin juttu, niistä koonti täällä. Postauksesta löytyy esimerkiksi lakritsiset lohipalat ja voileipäkakkupallot
Lapset ovat myös osallistuneet juttujen tekoon - ja kasvaneet yhteistyön aikana hurjasti.

Kiitokset sujuvasta yhteistyöstä Arlalle - eihän sitä koskaan tiedä vaikka jotain viriteltäisiin yhdessä tulevaisuudessakin.


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Brunssi täynnä inspiraatiota ja ideoita

juomat ja tilat tarjosi Juomavinkki 
Minulla oli suuri ilo saada kutsu viime lauantaiksi brunssille, jonne oli kutsuttu muitakin tuttuja ruokabloggaajia. Etukäteen jo tiesin että tulossa olisi herkullinen hetki, mutta kokonaisuus yllätti minut silti. Inspiroiduin toisten tekemistä herkuista ja kattauksista niin että intouduin koostamaan niistä jutun blogiinkin. Osaan ruuista on tulossa ohjeita myöhemmin, linkittelen niitä sitten sitä myöden tänne. 
Kokoonnuimme Pernod Ricardin tiloihin Helsingin keskustaan. Kävimme kippistelemässä alkumaljat terassilla josta on hienot maisemat. Mukavan luonteikas, kuiva Hola Cava pitääkin painaa mieleen tulevia kippistelyhetkiä varten!

Pöytä katettiin lämpimästi sisätiloihin. Kokonaisuudesta tuli upea! Makuja löytyi monenlaisia eikä kukaan varmasti lähtenyt paikalta nälkäisenä. 
Lyhyenä hetkenä-blogin Pia oli tehnyt brunssille lohipastramia avokadotahnalla, jotka hän tarjoili oivallisesti leivällä ja ilman. Ensiksimainittu on se ruokaisampi, jälkimmäinen luontaisesti gluteeniton vaihtoehto. Pia toi yhteiseen pöytään myös mustaherukan raikastamaa tiramisua, marenkia ja härkäleikkeleitä leivän ja avokadon kanssa nautittavaksi. 
Hannan kurpitsaisessa salaatissa oli upean makuinen kastike, joka sai säväyksen mm. misosta. Tätä ohjetta jään odottamaan, sillä sitä on lupailtu Soppa-blogiin joulukuulle. Nyt se on täällä!
Heli-Hannele Beach House Kitchenistä toi yhteiseen pöytään friteerattuja risottopalloja chilisellä majoneesilla. Erityistä oli, että risotto oli punajuurista ja sydämenä komeili vuohenjuustoa. Sanomattakin lie selvää että oli kovasti ihanaa! Heli-Hannele oli valinnut selkeästi teemaksi "pallurat", sillä hän oli pyöritellyt myös suklaisia palloja jälkiruuaksi. 
Vaimomatskuun Juulia oli tehnyt marraskuun pimeyteen passaavaa mustaa baba ganoushia, jonka hän tarjosi itseleipomansa leivän yllä, poksuvan dukkahin alla. Miten hauska idea ja herkku toteutus!
Hannan tuomisista ihastuttivat myös tomaattiset, savupaprikaiset papuleivät ja bataattikiekot briellä sekä jalapenolla. Ja minä en edes pidä valkohomejuustosta. 

Lumo Lifestyle blogista osallistuttiin brunssiin tiramisun voimin. Se oli koostettu upeasti leivinpaperoitettuun vanhaan peltirasiaan. Idea oli paitsi oivaltava ja kaunis, myös kätevä kun kakku piti kuljettaa kotoa brunssipaikalle. Samaiselta ladyltä pöytään nostettiin myös kvinoapitoista bataattisalaattia granaattiomenan siemenillä

Minä vein brunssille suolaisena pikkupalana ruissipsikuppeja, jotka täytin sitruunamehulla maustetulla tuorejuustolla. Päälle asettelin balsamicolla maustettuja, uunipaahdettuja punajuuria, lakritsipaloja ja sitruunankuorta. Maut menivät hienosti yhteen ja tulivat esiin kerroksittain. 
Jälkiruuaksi tein ökymakeita fudgeja, joihin olin lorauttanut sekaan Kahlua kahvilikööriä. Ohje löytyy blogistamme jo täältä, mutta nyt korvasin habanerosoosin kolmella ruokalusikallisella Kahluaa. 

Jälkiruokia sopi siemailla Espresso Martinin kanssa, jonka tiimoilta meidät itse asiassa oli paikalle kutsuttukin. Juoma on makea ja sopisi ihan itsekseenkin päättämään ruokailun. Tölkin taika on typpipatruunassa, joka tekee kermaisan vaahdon juoman pinnalle. Yhdestä tölkistä riittää juomaa kahdelle.

Lämmin kiitos Juomavinkille ja Hannalle brunssikutsusta! Kiitokset myös bloggajakollegoille ihanasta brunssihetkestä. Koska vaan uusiksi!

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Juhlat ja onnellisuus

Vieraat tekevät juhlan, se on päivänselvää viimeistään nyt. Minulla oli niin sydäntälämmittävän ihanat nelikymppiset reilu viikko sitten, että niistä tihkuu onnellisia asioita mieleen tämän tästä. Ja nyt en yhtään liioittele. 
Halusin rennot juhlat jollain erityisellä ruualla ja yöksijäämismahdollisuudella. Halusin koolle paljon rakkaita ihmisiä pitämään hauskaa tanssien, nauraen ja yleisesti humputellen. Sain tämän kaiken ja vielä enemmänkin. 

Juhlia edeltävänä yönä heräsin pienessä paniikissa ja yökkäyttämään laittamassa vatsakivussa. Tajusin, että minä joka en yleensä jännitä, hermostuin juhlista ihan fyysisestikin. Aamulla muutaman tunnin nukuttuani heräsin edelleen vatsakipuisena ja yökkäävänä, naama riemunkirjavana hermostuksesta. Ei se paras alku juhlapäivään. 
huomaa ihkaoikeat variksenvarpaat

Kävin istumaan Johannan kampaajan tuoliin ja suurin jännitys alkoi laukeamaan. Meikkaajan tuolissa huono olo vielä kupli, mutta juhlapaikalle touhuamaan päästessä suurimmat paineet jo hellittivät. En vieläkään tiedä mitä jännitin, sillä paikalle oli tulossa tuttuja, rakkaita ihmisiä ja etukäteisohjeistuksena oli rentous. 
Juhlat polkaistiin käyntiin French 75 drinkillä, joka yhdistää kaksi lempijuomaani: ginin ja kuohuviinin. Pidin "puheen" joka kertoi elämänpolustani tähän asti sisällyttäen samalla vieraiden esittelyn sitä mukaa kun he ovat elämääni tulleet, sillä kaikki eivät olleet tuttuja keskenään. Olen kova plikka liikuttumaan, joten paikoin meinasi mennä itkuksi. Niissä kohdin mieheni Jukka onneksi luki tekstiä tarvittavan matkaa eteenpäin. 

Ystävät olivat tehneet lahjaksi ohjelmanumerona  Napakympin Kaitsuineen, jonka lopputulemana sain hienon matkalahjakortin. 
Siskot olivat suunnitelleet hauskan bingon minut ja tapani tuntien. Lopputulos voittajan suhteen on vieläkin kovin epäselvä. 

Jukka oli tehnyt minusta, meistä ja harrastuksistani "kalvosulkeiset", jotka kaikilta kuvavalinnoiltaan eivät olleet sitä hehkeintä minua. Kiva se oli silti!
                                                    kuva: Hanna Hurtta Photography

Hanna, Jaakko ja Nanna olivat suunnitelleet ja toteuttaneet hienon ginibaarin itseuuttamastaan juhlaginistä ja mausteista. 

Tällaiset vaivaa vaatineet asiat ovat minulle todella sydäntälämmittävä asia, sillä mikään ei ihmiselämässä ole niin arvokasta kuin aika. Samoin kiitin niin monella tapaa Campasimpukoiden seuraavan aamun lahjaa, kun he muun aamupalan lisäksi kypsensivät mukanaan tuomiaan pekoneita. 

Muina lahjoina sain esimerkiksi rentoutuskelluntaa, korulahjakortin, bilelasit, ginejä, sampanjaa, ihanan Ho Chi Minh Cityn julistekartan ja patalaput. Kaikki yltiöhienoja ja sellaisia joista riittää iloa pitkäksi aikaa. 

Rehellisesti sanottuna paras lahja oli kuitenkin se, että ystävät saapuivat paikanpäälle juhlimaan. 
Ruuaksi juhlissani tarjottiin kokonaisena varrastettua Herrakunnan karitsaa, josta kirjoitinkin enemmän jo täällä. Sen keralle tein ginillä maustettua palsternakka-ohrapataa, sillä minusta nämä kaikki maut käyvät hyvin yksiin karitsan kanssa. Raikkautta tuomassa oli simppeli vihersalaatti, johon sopi eri kipoista laittaa maun ja allergioiden mukaan pähkinöitä, Kreikan tuliaisoliiveja, marinoitua punasipulia, oliiviöljyä ja balsamicoa. Leivän keralle tein voin lisäksi suppilovahverotahnaa ja fetatahnaa. Kylmäksi kastikkeeksi sekoitin pienittyjä, paistettuja suppilovahveroita ranskankerman ja mausteiden kanssa. 
Jälkiruuaksi oli simppelisti juustoja varsiselleri-omenahillolla ja lakritsia. Itsehän olin jo niin tanssimisen lumoissa, että unohdin maistaa koko jälkiruokia.
Iltapalaksi tarjottiin kinkku-, kehnäsieni- ja suppilovahveropiirakkaa, kun joku tutuista vieraista ymmärsi niitä kysyä. Me Jukan kanssa hummasimme menemään jo sen minkä kerkesimme. 
Bändinä juhlissa soitti todella toimiva Duo E.Alavillamo. Olin heiltä jo etukäteen toivonut (ja myös ei-toivonut) muutamia biisejä netistä löytyvän listansa perusteella. Kaikki sopimiset ja juhlapäivän touhut sujuivat yltiöhienosti, myös juhlaväen mukaansa tempaaminen. Siitä kertonee sekin että porukka lähti ex tempore-mukaan juhlapaikkaa kiertäneeseen letkaan tai se että "Nothing else Matters"-biisiä nojailivat melkein kaikki parilliset. 

Tanssiessa tuli juteltua ihmisten kanssa monenmoista, syntyjä syviäkin. "Mä tykkään susta niin että halkeen" biisistä en suuremmin pidä, mutta nyt se sai uuden merkityksen kun sen aikana moni juhlija kävi halaamassa minua. Tämä laulu päättyi ryhmähaliin jonka loppumista ei voi kuvata kyynelehtimiseksi vaan parkumiseksi. Ilosta.  
Tanssi jatkui Spotifyn turvin pitkälle aamuun, niin pitkään ettei eräs vieras kuulemma ole moista tehnyt sitten vuoden 1988. Muutama vieraista taas oli syntynyt niillä paikkein, mikä kertoo minusta oivallisesti siitä miten eri ikäisiä ystäviä minulla ja meillä on. 
Aamupalalle kokoontui 37:sta vieraasta 28. Katoin aamupalaksi jo mainittujen Campisten pekonien, kahvin ja teen lisäksi jogurttia ja granolaa, fetauunimunakasta, leipää, cocktailpiirakoita, metvurstia, kinkkua, suolakurkkuja, mandariinia, tuoremehuja ja jämiä edellisen päivän juhlapöydästä. 

Yön pimeinä tunteina esiintynyt illuusionisti toisti showsa vielä aamullakin, mikä sai naurun raikumaan aina vaan. 
Puheeni juhlan alussa loppui alla oleviin sanoihin. Lie sanomattakin selvää että Jukka joutui lukemaan ne. 
Minulle ystävät ja kaverit ovat ihan suunnaton ilon aihe. Teistä ja yhteisistä muistoista ammennan paljon iloa myös niinä harmaina tai ihan paskoina päivinä. On rikkautta että olette niin erilaisia ja tulleet elämääni ihan eri aikoina. Pidän suurena aarteena sitä että olen saanut pitää osan matkassa melkein koko elämäni ja toisaalta taas sitä että  olen saanut mukaan uusia tyyppejä vielä aikuisenakin. 
Blog Widget by LinkWithin