Kermainen kukkakaalipeti etanoille

Kermaisten kukkakaalinuppujen etanoittaminen on odotuttanut uuden kukkakaalisadon tuloa. Nyt kun se on käsillä, halusin ehdottomasti ryhtyä tuumasta toimeen. Vaikka tähän käyvät aivan mainiosti ulkomaiset, talvella marketissa myytävät kukkakaalitkin, on minusta mainiompitunnelmaisempaa koostaa homma lähitilan kaaleilla. 

Melkein naapurissamme on nimittäin Illilän tila. Parhaiten tila on kylällä tunnettu kaaleistaan ja reippaan iloisista myyjätytöistä. Tilalta saa ostettua kaalin lisäksi myös muita tuotteita.

Mansikoita olemme käyneet poimimassa Illilän pelloilta itse ja välillä ostaneet tiskiltäkin valmiiksipoimittuja. Paikasta saa myös perunaa, sipulia ja pakastettuna lampaanlihaakin.

Lähikukkakaalit pienittiin nupuiksi ja muhitettiin pannulla kerman kanssa. Nopsaan lämmitetyt etanat ja annoksen päälle nostellut sinihomejuustopalat tekivät ruuasta ihanan tuhdin iltasyömisen. Reseptistä riittää kahdelle pieneksi syömiseksi tai siitä voi jakaa alkupalan neljälle.

Kukkakaaliset etanat saivat Jukan naaman vääntymään alaspäin. Fiilis meni kuulemma ihan liikaa kohti sellaista kesäkeittoa, jossa vihannekset on keitetty ylimuhjuisiksi. Minä en tuota tunnelmaa tavoittanut lainkaan, vaan haarukoin kokonaisuutta ylen tyytyväisenä valkoviiniä siemaillen. Jukan ilmekin kirkastui, kun hän nosteli reilusti enemmän sinihomejuustoa ruuan päälle. Maku kuulemma parani huimasti. 

Suuntaviivoja ruokaan katsottiin Kalle Kirstilän Pieni suuri kaali-kirjasta toteutuksen ollessa hiukan erimoinen. 

KERMAISET KUKKAKAALIT JA ETANOITA

kahdelle 

1 salottisipuli

öljyä paistamiseen

1 valkosipulinkynsi

3 dl kukkakaalinuppuja

1 dl Arla vähälaktoosista kuohukermaa

purkillinen (125 g) isoja etanoita

1-2 tl sitruunamehua

maun mukaan Castello Blue sinihomejuustoa

tarjolle:

vaaleaa leipää

Kaada etanat tölkistä siivilään ja huuhtele hyvin juoksevan veden alla. Kuivaa talouspaperilla. 

Pieni kukkakaali pikkurillin pään kokoisiksi nupuiksi. Silppua sipuli. 

Lorauta öljyä lämpimälle pannulle ja kuullota sipulisilppua hetki. Lisää kukkakaalinuput ja valkosipuli sekä kerma. Kuumenna viitisen minuuttia, kunnes kukkakaali alkaa pehmetä ja kerma keittyä kasaan. Kukkakaaliin saa jäädä kuitenkin purutuntumaa. Lisää joukkoon etanat ja kuumenna. 

Ota pois levyltä ja purista sekaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.

Jaa seos lautasille ja nostele päälle sinihomejuustoa maun mukaan. 

Tarjoile vaalean leivän ja valkoviinin kanssa.

***

yhteistyössä ARLA



Porvoonmitalla etanoita Timbaalissa

Aurinkoinen, jopa helteinen sää houkutteli perheemme tekemään pienen aamupäiväretken lauantaina. Tuumimme ensin menevämme Helsinkiin, mutta sitten ajatukset kurvasivatkin Porvooseen. Ilmeisesti toiveemme ajanvietosta siellä eivät olleet ihan samanlaiset, sillä siksakatessani Jokikatua pitkin pikkupuodista toiseen perhe alkoi tympääntyä. Vaikken ostanut paljon mitään, minusta on hauska ihastella putiikkien sisustusta, esillepanoa ja kauniita tuotteita. Design Delistä tilasin lusikan "Hyvää ruokahalua"- tekstillä ja mietin, että JOS kukkaronnyörit olisivat olleet löysemmällä, lusikoita olisi voinut ostaa vaikka kahdeksan ja asettaa kattauksen alkuun koristeeksi.  Design Ihania:sta ostin pienen kipon limenvihreillä sydämillä.

Kävimme oluella, siiderillä ja mansikkamehuilla Porvoon Paahtimossa - jo virkistyi shoppailunuhjaantunut miehenmielikin. Lapset nauttivat silminnähden croissanteistaan ja minä Pienen Marenkitehtaan marengista. Nyt googlettaessa huomasin Pienen marenkitehtaan tarjoavan myös seksuaaliterapiaa...Mitä tuohon nyt virkkaisi :).

Suomen ainoa etanoihin erikoistunut ravintola Timbaali oli etukäteen päätetty aterointikohde. Onneksi näin, sillä puoleltapäivin aurinkoinen terassi loi viihtyisän tunnelman, jota ruuat kohottivat aina vain ylemmäs. Myös listalle tehdyt viinivalinnat olivat onnistuneita.

Lapset tykkäsivät eniten seurailla viinimäkikotiloiden hidasta liikehdintää lasin alla. Ravintolassa on joskus kasvatettu omiakin kotiloita ruokapöydässä tarjottavaksi, mutta tarjoilijan mukaan touhu lopetettiin työläytensä vuoksi. Nyt etanat saapuvat iloksemme Italian Piemontesta.

Minä otin alkuun etanoita ja tatteja smetanalla. Valkoviininä oli mielenkiintoisen petroolinen Willm Riesling Alsace Grand Cru, josta pidin hurjasti. Kokonaisuus eksölent!

Jukan Roquefort etanat olivat myös hyviä, mutta eivät yltäneet oman annokseni tasolle.

Lapset eivät etanoista ruokana niin perusta, joten heille tilattiin ne iänikuiset lihapullaranskikset. Lihapullat olivat aika mauttomia ja suurin osa niistä jäikin lasten lautasille. Timbaalissa oli huomioitu estetiikka myös lasten annoksissa, mistä plussaa.

Pääruuaksi me aikuiset otimme etanoita ja haudutettua porsaan poskea. Hui miten hyvää ja kaunista! Posket olivat niin kypsiä, että hajosivat jo pelkästä haarukan kosketuksesta. Huomatkaa vahvan lämpimät auringonsäteet ja kuunnelkaa - ei yhtään lasten kitinää! Nautinto!

Timbaali oli tunnelmallinen sisältäkin, mutta täytyy sanoa että osin katteella suojattu, isohko terassi oli kyllä ihan huippu!

Siinä se aamupäivä sitten vierähtikin ja oli aika palata kotiinpäin. Matkalle kuuntelimme Jali ja Suklaatehdasta, joka jäi muuten jännään kohtaan juuri kun lapset nukahtivat ja cd oli pakko hiljentää.

Filotaikinakupit

Piti tehdä pasteija, vaan tulikin kuppi.

Vai olisiko se lumpeenkukka pinaatinlehdellä?

Tai sitten se meni niin, että filotaikinaleivonnaisia kolmionmuotoon "leipoessa" muutamasta suirosta jäi päätyä jäljelle, jonka tungin silikonisiin minimuffinssivuokiin. Meillä ei todella heitetä mitään (melkein koskaan) hukkaan. Perään vielä sinihomejuustoa ja etanoita - herkku oli valmis!

Oli kyllä tekstuureiltaan hieno sormisyötävä ja maultaan tuhdin maistuva. Suosittelemme vaikka kuohuvaa tai hyvää olutta seuraksi!

ETANAISET FILOTAIKINAKUPIT

sulatettua filotaikinaa

purkkietanoita hyvin huuhdeltuna ja kuivaksi taputeltuna

sinihomejuustoa murennettuna

Asettele filotaikinaa silikonisiin minimuffinssimuotteihin lomittain. Maksimissaan kolme kerrosta on hyvä, kaksikin riittää. Sivele taikinaa asettaessasi kerrosten väliin hiukan öljyä, niin taikinalevyt tarttuvat toisiinsa kiinni.

Täytä jokainen kuppi etanalla ja sinihomejuusomuruilla.

Kypsennä 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia eli kunnes juusto kuplii ja taikinan reunat ovat saaneet kauniin värin.

Herkkutattietanat parmesaanilla

Jos tämän syksyn ruokarakkaus ylitse muiden pitäisi nimetä, olisi se meidän perheen aikuisten mielestä etanat. Lasten mielestä ei todellakaan.

Tässä yksi lempiresepteistämme, jonne ohjeistusta katsottiin useastakin paikasta elementtejä yhdistellen. Me laitoimme vain 50 g voita, mikä ilmeni pikkuisena kuivakkuutena. Nuo kuivatut sienetkin varmaan imivät oman osansa voista. 100 g olisi ollut parempi määrä.

HERKKUTATTIETANAT PARMESAANILLA

200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)

100 g voita

kourallinen kuivattuja herkkutatteja

1 iso tai 2 pientä valkosipulinkynttä

lehtipersiljaa

parmesaaniraastetta

vaaleaa leipää oheen liemien syöntiä varten

Huuhtele etanat huolellisesti juoksevan veden alla.

Sulata voi. Lisää joukkoon pieneksi hakkelukseksi murennetut sienet, valkosipulihakkelusta ja pilputtua lehtipersiljaa.

Lusikoi etanapannun pohjalle maustevoita, laita päälle huuhdottu etana ja lusikoi päälle vielä pikkuisen maustevoita. Ripsi ylle parmesaania.

Lykkää etanat pannuineen 200 asteiseen uuniin 10 minuutiksi tai kunnes liemi kiehuu ja juusto saa väriä.

Sitruunaiset etanat rapsakkuuslisällä

Ystävämme olivat jo aikansa uhkailleet meitä etana-aterialla. Viime viikonloppuna he sitten toteuttivat uhkailunsa, onneksemme, osana ihanaa lauantai-iltaa.

Etanat oli nakattu pannuun alkupalaksi, Pastanjauhajien blogista löytyvällä sinihomejuustoisella ohjeella. Tykkäsimme etanoista hurjasti näin valmistettuna!

Etanoiden kanssa nautittiin Alkosta löytynyttä, chileläistä Adope-valkoviiniä. Viini on valmistettu Gewürztraminer-rypäleistä. Kuiva, selkeästi ruusulta tuoksuva ja maistuva sitruunainenkin viini sopi mielestämme oikein hyvin vahvasti maistuvien, suolaisten sinihome-etanoiden kanssa. Myös viinin luomu-laatuisuus toi plussaa.

Tarjoilusta innostuneina täpötäydet kaappimme saavatkin nyt venyttää laitojaan, sillä sinne on mahduttava vielä ostamamme etanapannutkin. Pannuostoksissa päädyimme Chez Prismasta löytyviin mataliin, lautastyyppisiin ratkaisuihin. Pinottuna ne vievät tosi paljon vähemmän tilaa kuin samaan tarkoitukseen valjastetut, paksut, kahvalliset alustat.

Omat pannumme korkattiin Kokit ja Potit-blogista löytyneellä reseptillä, jossa etanavoihin lisättiin sitruunamehua. Jujuna oli paistella vierelle rapeaksi ilmakuivattua kinkkua, joka toisi mielenkiintoista suutuntumaa pehmeisiin etanoihin.

Me paistoimme rapsakaksi lisäksi ilmakuivattua possun poskea, jonka tuomitsimme yksimielisesti liian vahvaksi mauksi etanoiden kanssa. Seuraavaksi edetään serranolla tai jollakin italialaisella ilmakuivatulla kinkulla, koska idea on loistava! En usko että etanat hätkähtäisivät, jos mukaan raastaisi myös hitusen sitruunan kuorta.

SITRUUNAISET ETANAT RAPSAKALLA POSSULLA

kahdelle
200g isoja etanoita suolaliemessä (säilykepurkki 200g, josta etanoita 125g =noin 18 kpl)
50g voita
1rkl sitruunamehua
1 suuri valkosipulinkynsi
ripaus suolaa

4 siivua ilmakuivattua kinkkua

vaaleaa leipää

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Valuta etanat suolaliemestä, huuhtele hanan alla ja valuta huolella uudelleen. Sekoita pehmeään tai sulatettuun voihin sitruunamehu ja silputtu valkosipulinkynsi. Laita seokseen hivenen suolaa. Laita etanat etanapannun kolosiin ja lusikoi voiseosta kolot täyteen.

Rapsakoita kinkut(/posket) haluamallasi tavalla. Me laitoimme ne (pekonin tapaan) kylmälle pannulle ja paistoimme molemmin puolin kauniin värisiksi keskilämmöllä. Sitten siirsimme ilmakuivatut kinkut talouspaperin päälle rapsakoitumaan. Jäähdyttyään pilkoimme kinkut murenoiksi.

Kinkkujen rapsakoituessa laita etanat uuniin 10-15 minuutiksi. Jos haluat välttyä uunin siivoamiselta, laita pannu joko pellin tai suuren uunivuoan päälle, sillä rasva saattaa tiristä yli laidan.

Laita kinkkumurenat kippoon ja tarjoa etanoiden kanssa vaalean leivän kera. Laita samaan suulliseen etanaa ja rapeaa kinkkua. Leipäpalalla voit koukkia kaikki ihanat rasvat etanapannun koloista.