Kalkkunaviillokki Top Chef tyyliin

Viime viikonloppuna istuimme ystäviemme luona pöydän ääreen, jossa mussutettiin 7-kiloista luomukalkkunaa. Kahdelta perheeltä jäi hieman siivekästä syömättä, joten pakkasimme osan mukaamme. Kyselin täällä blogin puolella ideoita kalkkunan jatkokäyttöön ja saimmekin muutamia hyviä. Katskin ja Soppakellarin Tuslan yhteisopastuksella suunnistimme Top Chef-sivuille tutkailemaan finalisti Lassen kanaviillokkia.

Kaarina Turtia mainitsee Gastronomian sanakirjassa viillokin eli frikasseen olevan keitetty vasikan-, lampaan- tai linnunlihamuhennos, jossa on usein myös pieniä sipuleita ja sieniä ja kastikkeena keitinliemi, jossa lisänä keltuaista ja kermaa, joskus myös sitruunamehua. Tämän määritelmän mukaan Lassen munaton kastike ei ole ihan puhdasoppinen, mutta upposi meihin oikein maukkaasti. Kastikkeena käytetty sauce veloutée muuten on samaisen lähteen mukaan vaalea peruskastike.

Jukka toteutti viillokin oikein onnistuneesti. Kasvisliemi vaihtui meillä kalkkunaliemeen, joka keiteltiin luonnollisesti kalkkunamöllykän luista.

CURRY-VELOUTÉ
2-4:lle

2 dl kalkkunalientä

1 rkl vehnäjauhoja

2 rkl voita

mustapippuria

suolaa

currya
1 dl kuohukermaa

Valmista velouté seuraavasti: Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon vehnäjauhot.

Kypsennä jauhoja voissa noin 5 minuuttia, mutta älä anna jauhojen ottaa väriä. Lisää joukkoon currylla maustettu kalkkunaliemi kokoajan sekoittaen. Kypsennä kastikepohjaa noin 15 minuuttia. Mausta ja aateloi kermalla.

Tarjoiltaessa kaada kalkkunapalojen päälle.

PILAHVIRIISI
kahdelle

1,5 dl basmatiriisiä

hiukan currya

hiukan sahramia

oliiviöljyä

3 dl vettä

1 kpl shalottisipulia hienonnettuna

suolaa

Freesaa sipuleita ja currya oliiviöljyssä. Lisää basmatiriisi, josta on huuhdeltu tärkkelys pois. Lisää vesi. Keitä kypsäksi. Lisää vettä tarvittaessa. Mausta suolalla.

Lisäksi lautaselle tulee ehdottomasti lusikoida MUSTAHERUKKAHILLOA.

Me käymme joulun viettohon...eli pakastekalkkunan tarina

Ranslaissyntyinen ystävämme oli huomannut eräänä päivänä Nummelan Prisman pakastealtaassa kalkkunan. Hän kertoi vaimolleen himoinneensa ostaa linnun, koska poikkeuksellisesti tänä jouluna Ranskanvisiitillä oli ollut naudan paistia joulupöydässä (joka kuulemma oli ollut hirmuisen hyvää sekin). Asia muistui mieleeni, kun itse näin 7-kiloisen, kotimaisen luomumöllykän jäätyneenä. Niinpä laadimme ehdotuksen: ostaisimme kalkkunan puoliksi ja ystävämme kutsuisivat meidät kylään syömään sitä. "Juonemme" onnistui ja vielä nopealla aikataulullakin. Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina kuluvaa vuotta istahdimme ranskalaiseen joulupöytään Nummelassa.

Alkuun nautimme pikkusuolaisia Muscat-viinin kanssa ihastellen uunista leijuvaa, paistuvan kalkkunan tuoksua. Onneksi kovasti nälkäisinä.

Kalkkunaa oli viivytetty uunissa koko päivän. Luomukomistus painoi siis 7 kiloa. Ranskan äidin luottoreseptillä lintua pidettiin uunissa tunti per 1300 grammaa. Se maustettiin vain suolalla ja pippurilla. Aluksi, ensimmäisen kahden tunnin aikana lintua myös valeltiin vedellä ja voilla. Emäntämme oli omasta halustaan tunkenut linnun sisälle pari halkaistua luomuappelsiinia mehevöittämistarkoituksissa. Lopputulos oli oikein murea ja maukas rapsakalla pinnalla.

Lisukkeina nautimme kuulemma perinteikkäästi höyrytettyä ruusukaalia ja vastaavanlaisesti kypsennettyjä papuja. Lisänä oli myös tervetullut raikastava vihersaalaatti makeilla tomaateilla ja kurkkupaloilla.

Jouluperinteeseen kuuluu myös perunakroketit. Ne oli tehty vihannesmyllyn läpikäyneistä, jo kypsennetyistä potuista, joiden sekaan laitattiin kananmunankeltuaisia. Maitolisä tekisi massasta kuulemma liian löysän. Mausteina perunakroketeissa oli muskottipähkinää ja suolaa. Kroketit kieriteltiin muotoilun jälkeen munassa ja korppujauhoissa. Sitten ne friteerattiin kuumassa öljyssä pinnaltaan ihanan rapsakoiksi.

Kokonaisuus maistui oikein hyvältä lautasella. Suomalaiselle annos ei tuonut lainkaan jouluista fiilistä, mutta Noël:iin tottuneet kokivat kyllä joulua lautasillaan. Ehkä viimeinenkin joulufiilis karisi siinä vaiheessa kun luikautin ilmoille pätkän kipaletta "Me käymme joulun viettohon...". Esitykseni vaimennettiin toki nopeasti.

Tuhdin ja riittoisan ruokailun olisi päättänyt aivan mainiosti hyvä konvehti tai pari, mutta eikös meidän perheemme jälkiruokavastuullisina ollut päättänyt lähestyä asiaa köyhien ritareiden kautta. Aluksi makea lopetus kuulosti ylivoimaiselta, mutta syödessä voipaistettua pullasiivua, hyvää vaniljajäätelöa ja itsekeiteltyä kinuskia ei oikein viitsinyt valittaa.

Nyt "joulupäivänä" jääkaapissamme on melkoisesti kalkkunapaloja tuosta valtavasta mötikästä odottamassa jatkojalostusta. Ideoita?