Persimonhillo tähtianiksella

Tässäpä hillo joka on helppo ja nopea tehdä. Lopputulos on todella makea. Vinkeyttä hedelmäiseen makuun tuo tähtianis. 

Suuntaviivoja hilloon haettiin Peggyn keittiöstä, mutta maustamisen suhteen päädyimme eri ratkaisuun. Peggyn käyttämä kardemumma vaihtui meillä tähtianikseen. 

Persimonhillo käy hienosti lahjaksi, varsinkin kauniisti pakattuna. Hilloa voi nauttia juustojen kanssa ja marmeladin tapaan paahtoleivillä. Hilloa voi lusikoida letuille, puuroon ja vaikkapa jäätelöannokseen. Meillä hillo päätyi jouluisaan, todella helppoon jälkiruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

PERSIMONHILLO TÄHTIANIKSELLA

1 kg persimoneja
½ sitruunan mehu
½ dl vettä
1 tähtianis
300 g hillosokeria

Kuori persimon. Poista kanta. Pilko pieniksi paloiksi.
Laita kaikki ainekset kattilaan.
Keitä välillä sekoittaen 15 minuuttia.
Kuori vaahto.
Poista tähtianikset.
Halutessasi surrauta vielä sauvasekoittimella soseemmaksi.
Lusikoi hillo lasipurkkeihin.
Nauti jäähtyneenä.

Pieni sievä arvonta

Minun nuorin siskoni Pilvi on tosi taitava käsistään. Hän ei varmaan pari vuotta sitten tiennyt sitä itsekään. Jonkun pimahduksen saaneena siskoni rupesi virkkaamaan patalappuja, sisustuskoreja, pupuja, mattoja ja vaikka mitä. Nykyään plikka tekee tilauksestakin tuotteita. Minusta erityisesti unirievut pupuisina ovat todella valloittavia. Kuvassa oleva kauniinkeltainen pupuriepu menee lahjaksi yhdelle pienelle tytölle, jahka pääsemme häntä ensi kertaa tapaamaan.

Pilvi on tehnyt useamman pupun juuri lahjansaajaa ajatellen. Minä sain viime syntymäpäivänä tämän ihanaisen, joka essu ja kokkihattu yllään pitää kädessään kauhaa ja toisessa kirjaa. Kirjassa on hyvin henkilökohtaisia viestejä, joka nostaa lahjan arvoa huikeasti. 

Viimeisin aluevaltaus siskollani lie tiskirätit, joita tehtaillaan eri väreissä. Puuvilla- bambu-viskoosisekoitteiset rätit voi pestä astian- tai pyykinpesukoneessa, joten ne ovat ekologisia. Ostin meille kotiin tuon nätin punaisen rätin ja teille arvottavaksi tummansinisen samanmoisen. Jos siis moisen haluat omaksesi, kommentoi tämän postauksen loppuun. Tiskirätti arvotaan jo torstaina klo 20. 

Pilvin kädenjälkeä voit kurkkia, tykkäillä ja tilata Pilvin pienet sievät-facebooksivustolla. Onnea arvontaan!

Äitienpäivälahja huijaamalla

Tyttäremme antoi minulle äitienpäivälahjaksi hienon kirjan. Sen sivuilta paljastui hänen luokkansa äitien herkkureseptejä. En edes ehtinyt kysyä miten ne on koottu, kun intopunaposkinen tyttö selitti että matematiikan tehtävään pyydetty resepti oli huijausta - ohjetta pyydettiinkin tähän kirjaan. 

Meikä-äiti oli antanut "matikan tehtävään" punajuurimuffinssien ohjeen, sillä tytsymme pitää niistä kovasti. En vain ollut laittanut lainkaan mukaan tekovaihetta luullessani listan olevan laskutehtävä. Onneksi en ollut ainoa. Kuorrute näkyy jääneen myös pois kun pikkuiset sormet ovat näpytelleet ohjetta printattavaan muotoon. 

Jokainen oppilas on kuvittanut kirjansa itse, joten ne ovat aivan uniikkeja kappaleita.

Ensimmäisenä kokeiltavana reseptinä tytsymme toivoi tehtävän Onnin äidin omenapiirakkaa. Kookoshiutaleita lukuunottamatta seurasimme ohjetta tarkasti. Siinä leipoessa tuumasin itsekseni, että olin saanut lahjaksi paitsi hienon kirjan upealla kuvituksella, myös yhteistä aikaa mieluisan tekemisen ympärillä oman muksuni kanssa. Lämmin tunne hiipi sisälleni purkautuen halaukseksi ja pusun moiskautukseksi omalle pikkuiselleni. Kiireetön puuhaaminen yhdessä on todella arvokasta!

 
Piirakkaomenoina käytimme luomulaatuisia Juliet omppoja, joiden makuun olemme ihastuneet kovasti.

Näin hieno piirakasta sitten tuli tyttäremme aseteltua leikkamansa omenat pohjan päälle. Pidimme maustakin oikein paljon. Kardemumma oli minulle uusi asia omenapiirakassa ja oikein hyvä sellainen.

Ai mitäkö sitten sain pojaltamme? Tällaisen hienon patsaan, jossa minä ja hän olemme juuri halaamassa. 

Perhe ja lapset ovat minulle suunnaton aarre ja ilonlähde. 

Lumoavat suklaakeksit ilman silkkinauhaa

Tiedän. Nuo piparit olisi pitänyt pinota päällekkäin ja kietaista ympärille korkeussuunnassa silkkinauha, joka oleellisesti hankaloittaa keksien ahmimista. Tämä läjä vaan on enemmän meikämoinen.

Herkullinen pipariläjä sai alkunsa, kun tyttäremme toivoi meidän leipovan juuri niitä sunnuntain ratoksi. Olivat aiemmin tehneet mummun kanssa kuulemma ja hyviä olivat olleet. Niin hyviä ettei jäänyt edes meille maistiaiseksi. 

Tänään työkaverit, joille maistatin myös näitä "Bellen lumoavia suklaakeksejä" kyselivät ohjeen perään, joten täältä pesee. Minä luulen että me teemme uudet pellilliset viimeistään joulun alla kun haluamme lahjoa opettajia ja kerho-ohjaajia. Tämä ohje on helppo aikaansaada myös lasten kanssa. 

Resepti on kotoisin Prinsessojen keittokirjasta.

LUMOAVAT KEKSIT

2 pellillistä, 25 kpl

125g huoneenlämpöistä voita 

3dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

1dl kaakaojauhetta 

1tl leivinjauhetta

koristeluun:

nompparelleja / suklaahippusia jne.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Vatkaa rasva, sokeri, munat ja vaniljasokeri isossa kulhossa vaahdoksi esimerkiksi sähkövatkaimella.

Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, kaakaojauhe sekä leivinjauhe. Siivilöi  jauhoseos rasva - sokerivaahtoon.

Sekoita tasaiseksi taikinaksi. 

Laita pellille leivinpaperi. Nosta taikinaa kahden teelusikan avulla leivinpaperille. Laita jokaiselle nokareelle haluamiasi koristeita. Paista keksejä uunin keskiosassa 5-10 minuuttia niin että keksit jäävät keskeltä hiukan "tahmaisiksi". 

Nosta ritilälle jäähtymään. 

Häät ♥ ja lahjaksi ruokaa

Viime viikonloppuna juhlittiin kavereidemme häitä. Vihkiminen oli yksi kauneimpia näkemiäni. Isä saattoi tyttärensä mäntymetsästä sillalle, jonka yläpäässä odotti sulhanen tarttuen kaunottarensa käteen varmoin ottein. Vihkijä puhui todella kauniisti realistisesta rakkaudesta, eikä sellaisesta "pilviähipovastaikihuumasta". 

Jos vihkimisen jälkeen jännityshikoaminen päättyi parilta, minulla ja Jukalla se vasta alkoi. Olimme luvanneet häälahjaksi suunnitella ja valmistaa häihin alkupalat ja iltapalaa 70:lle hengelle. Maut oli maistatettu hääparilla etukäteen, mutta määrien arviointi oli kovin kovin vaikeaa meille amatööreille. Päätimme ottaa pöydästä viimeisinä jos jotain jää. Onneksi jäi. 

  

Pääruokana oli sulhasen isän tekemää kermaista porokeittoa, joka todettiin maistamisen jälkeen aivan loistavaksi. Kun tiesimme tämän keväällä, pähkäilimme että jotain juurevaa ja rouheaa tulisi olla alkupaloissa. Halusimme jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta idioottivarmaa valmistettavaa. Huhuillessa apua saimme sitä myös arvon bloggaajakollegoilta, mistä iso kiitos! 

Lopulta päädyimme mandoliinilla oheutettuihin punajuuriin fetalla (tarkempi ohje täällä) ja suppilovahveropiirakkaan. Sienipiirakka toteutettiin  uunipellillisinä Sasu Laukkosen ohjeella hieman yksinkertaistaen. Punajuurinaateista pyöräytin salaatin yhdessä kurtturuusun terälehtien ja maitohorsmankukkien kanssa. Sekaan vielä hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. 

Jotta punajuurista ja sienipiirakasta tuli visuaalinen kokonaisuus, otimme muotilla piirakasta irti pyöreitä paloja. Hääparin sienipiirakat painettiin tietysti sydänmuotilla. 

Kattausta yhtenäistimme niin, että tarjoiluastioille tuli kaikkiin ruusun terälehtiä. Ne sopivat häihin hyvin myös sydämenmuotoisuuksineen. Alkupalat saivat kiitosta osakseen ja me olimme huojentuneita. Ilmeisesti ruusun terälehdet olivat monelle uusi asia ruokana. 

Porokeiton kanssa tarjottiin Lapin rieskaa ja voita. 

 

Hääkakku oli upea, vaikka tekijä harmittelikin ettei helteessä saanut kakkua hyytymään kunnolla. Valkosuklainen, lakoilla viimeistelty maku oli hieno ja minun silmääni myös kakun ulkonäkö. 

  

Makeapöydässä oli lastemme suureksi iloksi myös mokkapaloja, ja leivonnaisia Lapista.

 

Iltapalana tarjottiin jo meidän lapsellisten lähdettyä perunasalaattia, jonka saatoimme kokoon uusista perunoista, isomaksaruohosta, kapriksista ja hyvästä oliiviöljystä maustaen suolalla ja mustapippurilla. Joku muu oli tehnyt savuporopiirakka (jota ennen lähtöä kyllä maistoin jääkaapista, tunnustan!) ja makkaraakin oli varattu grillattavaksi. 

Näissä häissä oli paljon persoonallisia, rentoja elementtejä. Vieressä oli esimerkiksi uimaranta jossa varmaan juhlien jokainen lapsi -ja myöhemmin myös jotkut aikuiset- kävivät hellesäällä pulikoimassa. Juttelimmekin siitä, miten hienoa on että juhlien perinteisyyden tilalle on tullut paljon parille omanlaisia juttuja, jotka tekevät häistä aina vain ihanampia juhlia. 

Iloista onnea ja paljon rakkautta vielä kerran tuoreelle avioparille! 

Ei ihan lahjattomia

Meidän perheessä aikuiset ovat aika vähälahjaisia, jouluisin. Tämä joulu teki siinä suhteessa ison poikkeuksen. Olen tosi utelias aina kuulemaan, mitä muut ovat lahjaksi saaneet, joten voisin tässä vastavuoroisuuden toivossa esitellä ruokaan liittyvät lahjamme. 

Aloituskuvan puu on upea jo esineenä ja kuulemma hurjan toimiva pastaottimena. Äkkäsin hänenlaisen Porvoon Design Delissä viime viikonloppuna. Kauniin esineen lahjaksi saaminen vahvistaa uskoani siihen, että tontut tosiaan kurkistelevat ikkunoista ihan aattoon asti. Otin on porvoolaisen pariskunnan designia. Toivoin erityisesti heidän keksimällään "velvet steel" tekniikalla tehtyä eläväpintaista otinta ja sen sain. 

Kovasta paketista löytyi ilokseni palkittu keittokirja "Turku lautasella 2", jonka antia löytyy osittain myös netistä. Kirjaan on koottu 10 kiinnostavaa ravintolaa Turusta, Tuomiokirkon liepeiltä jokirantaa pitkin satamaan ja ruotsinlaivoille asti. Opuksesta löytyvät tutut Tintå ja Niska, joista jälkimmäinen paljastaa mm. maistuvan peltileipätaikinansa ohjeen. Pelkkä alustava selailu sai minut jo kiinnostumaan E. Ekblomista sekä Pinellasta. Ne on ehdottomasti otettava vierailulistalle. Jukka sai Onnellisen miehen keittokirjan Pentti-Oskari Kankaan omistuskirjoituksella. 

Pukki oli muistanut meitä myös hienolla, käsinvirkatulla pannunalusella, joka oli juuri passelin värinen. Saimme myös erikokoisia paperivuokia, jotka kartuttavat vuokahamstraajan alati kasvavaa varastoa. 

Vielä saimme jouluisia herkkuja muikkuja, glögiä ja poropateeta myöden. Tästä pakista löytyy varmasti jokaiselle jotakin!

Tyttäremme sai jokajuhlaiseen tapaansa Carelia-aterimia, joita eskarilaisella alkaa olla jo kotoamuuttavan kokoinen arsenaali. Leivontatarvikkeitakin ilopillerimme sai possuspatuloita myöden. 

Tässäpä meidän ruokaan liittyvät upeat lahjamme. 

Nyt on teidän vuoronne. Mitä kivaa pukki toi?

Suolaiset rosmariinikeksit

Omenaminttu-blogin Hannele oli taannoin tehnyt ihananoloisia rosmariinikeksejä. Ryhdyin niiden tekoon heti sopivan hetken tullen ajatuksena parittaa niitä glögin ja juustojen kanssa. Juustoihin asti en ole ehtinyt vielä, mutta kovasti ovat hupenevaa sorttia itsekseenkin.

Tein suosiolla heti reseptin tuplana ja hyvä niin. 

ROSMARIINIKEKSIT
neljä pellillistä

200 g voita

3 dl ruisjauhoja

3 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1½  tl suolaa

4 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna

4-6 rkl kylmää vettä

(pinnalle suolahiutaleita)

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuutioi kylmä voi kulhoon. Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja rosmariini. Sekoita taikina murumaiseksi sormenpäillä. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi nopeasti.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Ripottele päällekin jauhoja ja kauli ohueksi levyksi. Painele muotilla taikinasta kuvioita. Siirrä pellille leivinpaperin päälle, (pistele) ja ripottele halutessasi pinnalle suolahiutaleita. Paista uunin keski- tai ylätasossa noin 10 minuuttia.

Lahjaksi juhlailta baletissa herkutellen

Rakas kummityttömme, lapsuudenystäväni tyttö, täytti 10 vuotta. Pohtiessamme lahjaa päädyimme ostamaan neitokaiselle liput Prinsessa Ruusunen-balettiin. Minusta on tullut vuosien myötä entistä enemmän elämyksellisten lahjojen ystävä. Lahjasta ei aina tarvitse jäädä mitään konkreettista käteen. Lahja voi olla myös yhdessä vietetty aika, sellainen josta syntyy muistoja. 

Lähdimme balettiin lopulta tyttöjen kesken, minä ja ystäväni tyttäriemme kanssa. Jo pynttäytyminen nosti juhlafiilistä. 

Iltamme kohottautui ylelliseksi, kun saimme kilistellä ennen esitystä rauhassa Afternoon Tea:n äärellä. Lapsille kuohuviinilaseihin kaadettiin Lehtikuohua, meille aikuisille sampanjaa. 

Kippis ja onnea!

 

Afternoon Tea-setti sisälsi kauniisti katettuna sekä suolapaloja että makeita. Yhdellä kerrostarjottimella voi nähdä kokonaisuuden kahdelle hengelle. Kaikki oli todella hyvää. Maut olivat niin täyteläisiä ja tuhteja, että pieniltä näyttäneet suupalat olivat lopulta oikein passelin kokoisia. 

Laktoositonta ruokavaliota noudattava sai ihan omat makeapalansa. Suklaaleivos sai toivottua kevennystä mansikoista. Suklaamacaron oli ihastuttava sekä rakenteeltaan että maultaan ja omenapiirakka raikas.  

  

Syntymäpäiväsankarin ehdoton suosikki suolapaloista oli saaristolaisleipä kalaisalla moussella. Retiisikoristelu oli hieno oivallus!

Aikuiset taisivat nauttia suolaisten kohdalla eniten spelttiskonsseista, joihin sopi sipaista lisäksi mascarponea, sitruunacurdia tai mustaherukkahilloa. Näistä jälkimmäinen oli ehdottomasti oma suosikkini. Kolmioleipien sisällä oli täytteinä kurkkua, lohta ja paahtopaistia. 

Välillä käytiin nauttimassa balettiesityksestä, joka oli kummityttömme ensimmäinen laatuaan. Hän nautti musiikista, tanssista, lavastuksista, juonenkäänteistä ja huumorista silminnähden. Väliajalle suunnatessamme nuori neiti vain huokaisi: "Kaikki on niin ihanaa!"

Väliajalla me aikuiset nautimme oikein ihanat mustaherukka-praliinileivokset kahvin kera. 

Lapset herkuttelivat Kuningatar tikkuleivoksilla omenamehun kanssa. Syntymäpäiväsankari piti tästä leivoksesta todella paljon!

Koko ilta oli täynnä hymyjä, hyvää mieltä ja hurjasti kauneutta. Toivon että ilta painuu kummityttömme mieleen yhtä ihanana ja erityisenä kuin se piirtyi minun muistiini. 

Herkut meille tarjosi Kansallisoopperan ravintolat eli Kanresta Oy.

Yhteistyön myötä opin, että Kanresta on Suomen kansanterveysyhdistys ry:n tytäryhtiö. Kansallisoopperan asiakkaana on sitä myöden mukana tukemassa Lastentautien tutkimussäätiötä, Suomen Mielenterveysseura ry:tä, Suomen Sydänliitto ry:tä ja Vanhustyön keskusliitto ry:tä. 

Mitä lahjaksi opettajalle ?

Ja iltisohjaajille? Ja päiväkodintädeille? Ja kuviskoulun opettajalle?

Joka jouluinen ja keväinen pulma nosti taas päätään. On kauhean vaikea keksiä mitään uniikkia, hyvää ideaa niille tärkeille henkilöille, jotka ovat opettaneet ja ohjanneet aarteitamme koko pitkän kauden. Haluaisimme antaa  kaikille jotain ihanaa ja persoonallista, mutta jo toistamiseen (vai peräti kolmannen kerran?) olemme päätynyt kuohuviiniin. Shampanjaa kaikki olisivat toki ansainneet, mutta kukkaronsisus sanoo siinä kohtaa stopin. Persoonallisemmaksi lahjan tekivät lapsemme itsetaiteilemat ja kirjoittamat kortit. 

Aiempina vuosina olemme antaneet esimerkiksi ruusunterälehtihilloa kotimaisella juustolla ja itseleivottuja suklaanamuja. Kerran leivoin saaristolaisleipää koko sakille. Ekaluokan jouluna annoimme poikamme opettajalle Porvoon glögiä - tai niin siis luulimme. Olimmekin vahingossa napanneet mukaan mamman keittelemää sekamehua, joka oli pullotettu Porvoon glögin pulloon. Kuittasimme lahjasta kiitelleelle opettajalle, että tämä kertonee perheestämme aika paljon. 

Mietimme joskus kokoavamme kimppalahjankin monen perheen kesken, mutta se on jäänyt toimettomuuksissa tekemättä. 

Olen ollut myös saavana osapuolena joulu- ja kevätlahjoissa. Erityisesti minua ovat ilahduttaneet lapsen itsensä tekemät tai valitsemat asiat. Ne ovat voineet olla teepaketti (joka oli mietitty värin perusteella) , itsetehty baakkelsi tai kotitekoinen hillo. Kaikki kulutustavara on ollut loistavaa, sillä se kuluu. Ruuan ja juoman lisäksi tällaisia ovat esimerkiksi suihkusaippuat. Kollega kertoi saaneensa joskus sikspäkin olutta, joka osui ja upposi aivan täysin. Tosin siinä lahjassa pitää tuntea saaja melko hyvin. 

Mitä hienoa te olette keksineet opettajille tai hoitajille lahjaksi kauden päätyttyä? Tai mistä itse olette tykänneet jos olette tällaisia lahjoja saaneet? Kaikki ideat ja ajatukset olisivat tosi tervetulleita!