Sormisyötäviä helposti ja nopeasti

Saimme eilen kylään ihmisiä, joiden kanssa olemme aika tiiviissä kanssakäymisessä aloittaneet perhe-elämän kun ensimmäiset lapsemme syntyivät. Olemme vuosien varrella olleet tekemisissä paljonkin, mutta nyt rako näkemisten välillä oli hurahtanut luvattoman pitkäksi. Onneksi saimme perheen meille kylään lauantaina, jotta pystyimme kuromaan umpeen väliinjäänyttä aikaa. Paljon oli ehtinyt tapahtua molemmille perheille, mutta kaikki oli silti kuin ennen. Ja lapset pelmahtivat heti leikkimään yläkertaan niinkuin mitään aikoja ei olisi välissä ollutkaan. Illan päätyttyä hiljaiseen pimeyteen tuumasin, että juuri tämä on arvokasta. 

Kaveriperhe saapui meille jo kolmelta, joten tuumailimme tekevämme alkuun pieniä sormisyötäviä. Joku voisi kutsua näitä coctailpaloiksi tai pikkupaloiksi - samapa tuo kun suussa maistuu hyvälle. Kulautimme ne alas Lontoosta ostetulla Bathtub ginillä, jota jatkoi yhtälailla kardemummainen tonic. Lapsille oli varattu mehua. 

Uusi kokeilumme oli ylihelppo ja -nopea sormisyötävä. Se saatiin aikaan Hakaniemen Hallin Helsinkituliaisista. Aivan loistava, makea luomu viikunahillo yhdistettiin savuisan makuiseen ilmakuivattuun villisikaleikkeeseen  vaalean ohutnäkkileivän päällä. Yhdistelmä oli hienostunut ja samaan aikaan ronski, ollen makea ja suolainen yhtäaikaa. Lapsetkin tykkäsivät tästä!

 Pienemmäksi palastettu saaristolaisleipä sai ylleen avokadoa suolaripauksella, kylmäsavulohta ja korianteria. 

Filokupit tomaatilla ja lakritsilla täytettynä löytyväkin jo blogista. 

Ai mitäkö sitten oli varsinaiseksi ruuaksi? Alkuun Jukan loistavaa kurpitsakeittoa, pääruuaksi apsikoosilammasta ja kanelista couscousia sekä jälkiruuaksi lakritsi-limejuustokakkua. Kaikkiin uusiin ruokiin tulee ohjeet ennemmin tai myöhemmin tänne blogin puolelle. Ja kyllä, maistui hyvin kaikille ja pinkarallaan taisimme olla jokainen.  

Paras, pata ja piirakka

Jos harrastaisin musiikkia blogipostausten taustalla, tähän voisi pläjäistä Tina Turnerin "Simply the best". Meillä kävi meinaten arki-iltaa sulostuttamassa ruokabloggaajista paras, Chez Jasu, perheineen. 

Ruuan suhteen emme halunneet ottaa riskejä, joten muhitimme villisian potkaa noin yhdeksän tuntia tomaattisessa viini-lihaliemessä vihannesten kera. Liha oli hyvin helppo irrottaa luista vain nostamalla luut padasta pois. Samalla tyylillä sujui lihan paloittelu. Padan lisäksi tarjosimme uunissa paahdettuja maa-artisokkia ja simppeliä pinaatti-retiisisalaattia. Kokonaisuus onnistui onneksi hyvin. Lapsosia ajatellen teimme vielä erillisen setin sekoittamalla villisikapataa pastan joukkoon. 

Jälkiruoka oli meille uusi, BBC:n GoodFoodista bongattu "Spiced toffee apple cake". Paksuus viittaa kyllä kakkuun, mutta piirakkavuuassa teko piirakkaan. Maku menee vahvasti taatelikuivakakun suuntaan omenoiden mehevöittäessä kokonaisuutta ja toffeeraitojen tehdessä makeuslisää. Tähän piirakkaan käytettiin isän viimoiset omenat. Talvella voisin kokeilla omppujen tilalle puolukkaa tai karpaloita. Jukka kaipasi kakun kera jäätelöä, me muut emme. 

Tämän jutun lopusta löytyy resepti pienin muunnoksin. 

Kylässä olleen Jasun vaimo bloggaa myös. Kokkaamisen ihastuttava rouva jättää miehelleen, mutta eräänlaista ruokablogia kirjoittaa hänkin: nainen pitää pihapiirin myyrät ja peurat lihoissa. Kerkeäväinen "Akvamarin" aikaansaa myös kauniita koruja, myyntiinkin. Ja tiedättekö, minä sain tuliaiseksi kuvassa olevan upean korun täynnä ruokasymboliikkaa! Lusikan merkityksen nyt ymmärtää vähemmänkin taiteellinen, mutta se että vihreä siruhelmi meinaa viiniä ja helmet "kulinarismin helmiä" onkin jo daideellista se. Muita hienoja merkityksiä voi kurkata täältä ja nähdä siellä myös paremman kuvan korusta. Aivan ihana tuliainen, kiitos vielä kerran!

Koru olisi ollut jo tarpeeksi hieno juttu, mutta lisäksi saimme huippukauniita, oman maansa sipuloita ja kuulemma hyvää viiniä. Ei etiketistä heti arvaisi. 

Oli rentouttavaa ja mukavaa nähdä vastavuoroisesti meillä tätä perhettä. Arki-illat vain ovat kovin lyhyitä, varsinkin kun lasten nukkumaanmenoajan kohtuullisuuttakin on ajateltava. 

OMENA-TAATELIKAKKU TOFFEERAIDOILLA

piirakkavuokaan

200 g pehmeitä taateleita

2 dl täysmaitoa

250 g voita

280 g vehnäjauhoja

1 ½ tl leivinjauhetta

4 kananmunaa

150 g fariinisokeria

50 g sokeria

1 tl kanelia

ripaus muskottipähkinää

ripaus inkivääriä

ripaus cayennepippuria

3 omenaa

(sitruunamehua)

toffeeta (esim. Alku-toffeeta pussillinen)

liraus kermaa tai maitoa

Pilko taatelit ja laita ne maidon kanssa kattilaan. Anna porista muutama minuutti ja laita 15 minuutiksi syrjään levyltä muhimaan. Surraa sileäksi vaikkapa sauvasekoittimella. 

Tarvittaessa kuori, ja lohko omenat haluamasi kokoisiksi paloiksi. Minä tein tosi ohuita paloja. Jos olet tarkka omenapalojen tummumisesta, pirskottele jo paloiteltuihin lohkoihin sitruunamehua. Minä en niin tehnyt. 

Sekoita huoneenlämpöinen voi, jauhot, munat, sokerit, mausteet ja taatelitahna keskenään kulhossa sähkövatkaimella. 

Kaavi taikina leivinpaperoituun piirakkavuokaan. Asettele päälle omenalohkot. 

Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Jäähdytä.

Laita pieneen kattilaan toffeet ja liraus kermaa tai maitoa. Kuumenna koko ajan sekoitellen, kunnes seoksen rakenne on juoksevaa. Liruttele piirakan päälle raitoja toffeesta. 

VINKIT! 

• Kun syöt loput toffeet lusikasta ja /tai kattilasta, odota että se hiukan jäähtyy. 
• Älä siirrä kakkua leivinpaperista nostamalla, jos kerran tiedät että leivinpaperi on halki keskeltä
• Ole ylpeä siitä että kerrankin rikoit munat erilliseen kulhoon, sillä viimeinen muna oli pilalla ja kulhossa oli jo kaikki muut aineet. 

Ultimate munakoisovuoka

Tästä vuuasta syötiin ihan liikaa. Salaisuutena suosioon oli muhitus. Ja villisika. Ja valtaisa nälkä. Tarkkaa ohjetta ei ole, mutta tässä suuntaviivoja. Eikä tämän ruuan kokoonsaattaminen niin nökönuukaa olekaan- Tärkeää on aika, aika ja juuston määrä. Käytimme settiin maitona Valiolta saatua juustokeittoa, mutta punainen tai ruskea maito menee varmasti myös hyvin. 

Muhita villisian potkaa noin 7 tuntia liemessä, jossa on punaviiniä, lihalientä, tomaattimurskaa, suolaa, mustapippuria ja laakerinlehteä. Viiden tunnin kohdilla voit riipiä lihat irti luusta, jotta saat jutusta kastikemaisemman.  Laita potkaluu silti takaisin syventämään makua. Jos tuotos on liian nestemäistä, anna setin kiehua ilman kantta. 

Nautimme muhitettua villisikaa ensimmäisenä päivänä fettucini-pastan kera. 

Seuraavana päivänä halusin siitä jotain muuta, joten alkoi munakoisovuuan kokoonsaattaminen. 

Viipaloi kaksi munakoisoa pituussuunnassa ja ripsi niiden päälle suolaa. Pyyhi suolat ja munakoison kyyneleet tunnin päästä pois ja paahda viipaleet 200 asteisessa uunissa kunnes ne ovat kullanruskeita. 

Valmista maitokastike lisäämällä siihen runsaasti emmentaljuustoa. 

Kokoa vuoka aloittaen villisikakastikkeella, laita päälle paahdettuja munakoisoviipaleita ja sitten juustoista maitokastiketta. Toista. Kypsennä 175 asteisessa uunissa kunnes pinta on kaunis. 

Syö hiukan vetäytyneenä ja varo ähkyä.

Farangin karkkipossua villisiasta

Ihan kuin suklaata lihalla eikö vain? Farangin karkkipossu oli saatu soimaan päähäni ja makunystyröilleni, vaikken ollut sitä koskaan maistanutkaan. Päätimme korjata asian villisian kaslerin voimin ja kutsua Nelleläisetkin arvioimaan lopputulosta.

Ja voi miten oli herkkua! Suutuntuma ja maku oli oikein onnistunut. Aika vähti ruuassa kyllä oli, mutta lopputulos oli kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Meillä tuhdinmakuinen karkkipossu tarjottiin maustetulla kaali-retiisiraasteella ja yhteen jökähtäneillä mustilla nuudeleilla. Jälkimmäiset olivat tosi turha lisä. Lautasen reunalle katettiin myös pikkukipossa chilirenkailla maustettua riisiviietikkaa.

Kulinaarimurulan Jaana on tehnyt samaista ruokaa Farangin oman keittokirjan opastamana. Minä seurasin Kiehuu!-kirjan ohjetta Farangin omistajakaksikon Matti Wikbergin ja Tomi Björkin ohjeistamina. Seuraamani ohje on hiukan vähempiraaka-aineinen. Esimerkiksi minulle outo cassia puuttuu Kiehuu!-kirjan resepteistä. Tähtianiksen määrä on myös huomattavasti pienempi, sillä ne puuttuvat haudutusliemestä kokonaan. Jaanan blogista sain hyvän vinkin korvata korianterinjuuren korianterinsiemenillä. Tuoretta korianteria ei täältä Nummelasta löytynyt ja rapeaksi paahdetut valkosipulit paloivat kitkeriksi. Muuten kaikki onnistui hyvin.

FARANGIN KARKKIPOSSU VILLISIASTA

reilu mitoitus noin kuudelle ahmatille

1000-1500 g possun niskaa eli kasleria, meillä villisian kasleria

HAUDUTUSLIEMI

2 l vettä

2 valkosipulinkynttä

10 sentin pätkän inkivääriä

2 korianterinjuurta tai 2 rkl korianterinsiemeniä murskattuna

2 valkopippuria

4 dl valkoviiniä

8 dl vähäsuolaista soijaa

2 dl osterikastiketta
1 dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

KARKKIKASTIKE

2½ dl haudutuslientä

4 tähtianista
1 kanelitanko

400 g palmusokeria

1 dl vettä

rypsi- tai auringonkukkaöljyä friteeraukseen

2 rkl rapeaksi paahdettua valkosipulia

2 rkl rapeaksi paahdettua salottisipulia

2 punaista pitkää chiliä renkaiksi pilkottuna

3 rkl riisiviinietikkaa

1 puntti tuoretta korianteria

Aloita possun valmistus päivää ennen sen tarjoilua.

1.PÄIVÄ

Kiehauta kaikki haudutusliemen ainekset isossa kattilassa. Lisää liha liemeen ja anna sen hautua 3-4 tuntia miedolla lämmöllä kannen alla ylikypsäksi. Itse hulautimme liemen kattilasta uunivuokaan ja vuorasimme vuuan foliolla. Viivytimme vuokaa 160 asteisessa uunissa reippaan 4 tuntia.

Nosta ylikypsä liha varovasti kattilasta jäähtymään. Siirrä jäähtynyt liha astiaan kevyen painon alle ja laita astia jääkaappiin. Anna sen olla siellä yön yli.

Siivilöi liemi. Laita liemi omaan astiaan ja lykkää jäähtyneenä jääkaappiin.

2. PÄIVÄ

Paahda tasakokoiset sipulirenkaanpuolikkaat runsaassa, kuumassa öljyssä. Valuta kuivaksi talouspaperin päällä (ja ripsi päälle sormisuolaa). Paahda halutessasi myös pilkottua valkosipulia samalla tapaa.

Kuori haudutusliemen pinnalta hyytynyt rasva. Mittaa lientä kattilaan, lisää joukkoon kanelitanko ja tähtianikset. Kiehauta ja siirrä kattila pois liedeltä.

Laita toiseen kattilaan vesi ja palmusokeri. Sulata sokeri miedolla lämmöllä. Kun sokeri on liuennut veteen, kuumenna seosta kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta.

Lisää liemi karamellisoituneen sokerin joukkoon. Kaada tosi varovasti, sillä sokeri on kuumaa ja se kuplii voimakkaasti. Kiehuu!-kirja puhui räjähtämisestä, jota ei kyllä tapahtunut. Anna seoksen kiehua hissukseen, kunnes se paksunee. Minä kuumensin puoli tuntia, kun tuntui ettei tapahdu mitään. Jäähtyneenä sain sitten loivantaa karkkikastiketta hiukan lihaliemellä.

Kuumenna öljy omassa kattilassaan 170 asteeseen. Käytä öljyn lämpötilan mittaamiseen digitaalista paistomittaria laittamalla anturi öljyyn. Paloittele possu arpakuution kokoisiksi paloiksi. Friteeraa lihapaloja öljyssä kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta lihanopat kattilasta reikäkauhalla talouspaperin päälle. Paperi imee possupaloista ylimääräiset öljyt.

Viipaloi chili ja nypi korianteripuskasta kourallinen lehtiä.

Yhdistä kulhossa possunpalat, karkkikastike, molemmat rapeat sipulit, (chilirenkaita sekä korianteria).

Tarjoile chiliviipaleilla maustetun riisiviinietikan kanssa.

Kyssäkaalipyree ja kyssäkaalilehdykät voipaistolla

Kyssäkaali ei ole useinkaan täyttänyt jääkaappiamme. Sitä vaan ei oikein ole tullut kokeiltua. Kämpin Signessä juures maistui sen verran hienolle, että pakkohan sitä oli kotonakin kokkailla eri tavoilla. Molemmat kokeilut onnistuivat hienosti, joskin voipaistetut kiekot saivat Jukan maiskuttamaan ihastuksesta.

Kokonaisuudesta tuli aika syksyinen, kun kyssäkaalipyreen ja -kiekkojen ohelle grillattiin luomupossun kasleria, villisian makkaraa ja pannulla paistettiin kurpitsaa metsäsienillä. Hyvin herkullista oli!

Pyree valmistui sen verran nopealla varoajalla, ettei kauppaan enää kerennyt. Siksi pyrettä ei ole ohennettu kermalla, mikä toki olisi voinut olla paikallaan. Hyvin toimi kuitenkin pelkällä voillakin notkistettuna. Suutuntuma oli näin runsaampi.

Tästä vinkkelistä kuvattuna framille pääsevät pannulla paistetut, salvialla maustetut kurpitsapalat ja metsäsienet.

Täällä kulmassa patseeraavat taas tukevanmakuiset villisikamakkarat kyssäkaalipyreen yllä.

KYSSÄKAALIPYREE

kahdelle

kyssäkaali

voinokare

(kermaa)

suolaa

valkopippuria

Kuori kyssäkaali ja paloittele se pieniin paloihin. Keitä kunnes palat ovat pehmeitä. Surista pyreeksi sauvasekoittimella. Painele soseen kaksi kertaa siivilän läpi, jotta pyreen rakenne on samettinen. Lämmitä pyree uudestaan. Notkista voilla ja halutessasi myös kermalla. Mausta pippurilla ja hippusella valkopippuria.

OHUEN OHUET KYSSÄKAALIKIEKOT

kyssäkaali

voita

suolaa

musta- tai valkopippuria

Kuori kyssäkaali. Vetele se läpinäkyvän ohuiksi kiekoiksi mandoliinilla. Paista voissa pannulla molemmin puolin, kunnes kiekot saavat hiukan väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Munakoisokääröt ja yrttiöljytyt vihannekset grilliin

Munoisokääröt huutavat kuvassa lisää ansaitsemaansa tilaa, mutta kuvaaja pahoittelee: tälleinen tästä nyt tuli. Kääröjen lisäksi kuvassa grillattuja villisianribsejä maustamattomana, soijamaustettuja broilerinsydämiä grillattuna, grillattuja kasviksia ja  ketunleipiä balsamicolorautuksella.

Munakoisokääröt päätimme kääräyttää ystäviemme vinkistä. Vaihtaessamme lomakuulumisia kun tuli vaihdettua aika paljon maistelukuulumisia. Yrttiöljytyt grillivihannekset ovat olleet tämän kesän helppoussettiä (sanoo nainen joka ei ole tehnyt ainoatakaan settiä vaan antanut miehensä hoitaa hommat).

MUNAKOISOKÄÄRÖT

munakoiso

halloumi

tomaattia

tuoretta basilikaa

Viipaloi munakoiso pituussuuntaan ohuiksi viipaleiksi. Sutikoi pintaan ohuelti öljyä. Grillaa nopeasti grillissä ja nosta syrjään.

Laita jokaiselle grillatulle viipaleelle pala halloumia, viipale tomaattia ja tuoretta basilikaa. Kääri munakoiso ympärille ja kiinnitä liepeet toisiinsa vaikkapa coctailtikulla. Nosta kääröt hetkeksi grilliin.

YRTTIÖLJYTYT KASVIKSET

erilaisia kasviksia, esimerkiksi kukkakaalia, porkkanaa, perunaa, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, sieniä ja maissia pilkottuina

oliiviöljyä

tuoreyrttejä, esimerkiksi timajamia, mäkimeiramia, rakuunaa

suolaa

mustapippuria

Pilko ja ripottele yrtit ja muut mausteet öljyn sekaan. Öljy kannattaa tehdä hetken etukäteen jotta yrtit ehtivät antaa makua öljyyn. Jukka antaa myös vinkiksi, että öljyä kannattaa laittaa kasviksiin sen verran, että ne kostuvat pinnaltaan. Jos öljyä on liikaa, se tippuu paistoastian raoista grilliin ja aiheuttaa turhanpäiväisen pyroshown.

Esikypsennä kasviksia tarvittaessa. Esimerkiksi perunaa, porkkanaa ja sipulia on hyvä höyryttää hiukan, ennen kuin lisää ne grillikaukaloon kesäkurpitsan ja porkkanoiden kanssa. Näin kasvikset kypsyvät valmiiksi samaan aikaan.

Yhdistä yrttiöljy ja kasvikset, laita grillikasviskaukaloon ja grillaa käännellen napakan kypsiksi. Nauti vaikkapaa grillilihan kera, joka valmistuu sopivasti siinä sivussa.

Cumberland-kastike villisialle

Meillä tehdään liian harvoin kastikkeita, mutta ajatus on ollut ryhdistäytyä sillä saralla. (Niinkuin on ollut papujen ja linssienkin kanssa, mutta...)

Kun saimme Prinsessapariskunnan vieraaksi tuolta kaukaisesta, suuuuresta Valtakunnasta, päädyimme tekemään heille villisian kasleria grillissä. Lautaskumppaniksi valikoituivat kukkakaalipyree ja grillatut paprikat. Halusin pyöräyttää keralle myös kastikkeen ja opastajakseni sain kirjastosta lainatun Sonja Leen Kastike-kirjan. Cumberland-kastikkeeseen löytyivät kaikki raaka-aineet kotoa appelsiinia lukuunottamatta. Sen keittoon siis! Ohjeistuksen puolukkahyytelö vaihtui meillä mustaherukkahyytelöön. Kastike keittyi meillä turhan paljon kokoon grillaajan hitauden tahi keittäjän nopeuden vuoksi. Hyvin maistui silti!

Cumberland-kastiketta voi Sonja Leen mukaan nauttia kuulemma sekä kylmänä että lämpimänä riistaruokien seurana.

CUMBERLAND-KASTIKE

4 annosta

1 appelsiini (mehu ja kuoret)
1 sitruuna (mehu ja kuoret)
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl hienoksi silputtua salottisipulia
1 rkl Dijon-sinappia
2 dl puolukka- (tai mustaherukka-)hyytelöä
1 dl portviiniä
1 tl suolaa (meillä enemmän)
½ tl cayennepippuria
½ tl jauhettua inkivääriä

Kuori appelsiini ja sitruuna ohuelti. Leikkaa kuoret hyvin ohuiksi suikaleiksi (julienne) ja voi niitä pituussuunnassakin pätkiä. Kuoret meinaten jäävät ihan lautaselle asti. Blanseeraa kuorisuikaleet kitkerän maun hävittämiseksi eli : pane suikaleet veteen kattilaan ja kiehauta. Vaihda vesi ja kiehauta uudelleen.

Purista sitruunasta ja appelsiinista myös mehut ja laita syrjään odottamaan.

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Kun öljy on savuavan kuumaa, lisää silpuuttu salottisipuli. Kuullota sipuli pehmeäksi, mutta älä anna ruskistua.

Lisää kuorisuikaleet ja sinappi kattilaan. Sekoita hyvin. Lisää hyytelö ja sekoita. Kaada kattilaan myös portviini sekä appelsiinin- ja sitruunanmehu koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, cayennepippurilla ja inkiväärillä.

Anna kastikkeen kiehua ilman kantta 10 minuuttia, kunnes neljäsosa nesteestä on haihtunut. Tarkista maku suolalla.

Kastike on valmis tarjottavaksi.

Kastike-kirja saattaa päätyä ostoslistalle, sillä sen ohjeilla on tullut onnistuttua nyt parikin kertaa. Tänään Jukka teki sienipitoista, kermaista kanakastiketta kirjan reseptillä ja hyvää oli! Kastike-kirjan kuvitus on raikas ja ohjeet mielenkiintoisen oloisia.

Villisian kasler grillissä

Kuten sanottua, juhannuksena grillasimme villisian kasleria. Kyseisen lihan grillaamisesta ei ollut kenelläkään porukastamme aiempaa kokemusta, joten netti, tutut ja yhteinen pähkäily Nellen ja miehensä kanssa otettiin käyttöön. Päädyimme yhteistuumin valmistustapaan, joka kirvoitti ruokapöydässä sanoja "upeaa", "ankanrinnan tapaista" ja "hyvistä raaka-aineista syntyy priimaa"- lausahduksia. Vaikka olimme syöneet villisikaa muussa muodossa, kasler grillattuna pääsi yllättämään puhtaalla, syvällä maullaan ja kauniilla tummuudellaan.

VILLISIAN KASLER GRILLATEN

1,6 kg villisian kasleria

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Ota raaka kasleri hyvissäajoin huoneenlämpöön.

Lämmitä grilli kuumaksi (250 astetta) ja paista kokonaisen kaslerin pinnat. Siirrä joka puolelta paistettu liha epäsuoraan lämpöön. Alenna lämpöä noin 170 asteeseen ja myöhemmin vielä 150 asteeseen. (Nelleläisten grillissä on lämpömittari). Grillaa kokonaisuudessaan, siis pintojen paisto mukaanottaen noin tunti, kunnes lihan sisälämpö on 50 astetta.

Ota kasler pois grillistä ja kääri folioon. Anna lihan levätä foliossa 15 minuuttia. Näin liha pitää nesteet sisällään eikä leikatessa valuta niitä leivinlaudalle. Avaa folio, leikkaa liha ja tarjoile. Jokainen voi ripsiä lautasellaan haluamansa määrän suolaa ja pippuria kaslerpalalleen.

Meillä kaslerin kanssa syötiin uunipaahdettuna uusia perunoita, joille oli valutettu öljyä ja revitty yrttimaasta ainakin mäkimeiramia ja timjamia. Mukana paahtumassa oli myös valkosipulia.

Viininä toimi australialainen syrah Wyndham Estate Bin 555. Ihan mukava uusi tuttavuus. Viini värjäsi kielen tosi tehokkaasti siniseksi.

Villisian ribsit ja ilmakuivattu sydän

Jukan isälle Savonlinnan liepeille ajaessa  ohitamme aina villisikatilan aivan vierestä Rantasalmen Hilttulan kylässä. Puhetta poikkeamisesta on ollut monesti, mutta teon tasolle emme hommaa tuntuneet saavan. Viime reissulla reipastuimme ja paikansimme osoitteen suurinpiirtein. Katsoimme myöhemmin tietoja netistä. Tila paljastui Riistatarha Koivikkonotkoksi, jonka selkeillä nettisivuilla oli tietoa karvaisista mölliköistä yleensäkin, tarhauksesta Koivikkonotkossa ja tuote sekä hintatietoja. Soitimme hiukan etukäteen tilalle ja poikkesimme kotiinpaluumatkalla paikanpäälle.

Tilalla jutustelimme mukavan isäntäparin Sirkun ja Mika Luosujärven kanssa.  He kertoivat nauruahelähdyttäviä tarinoita, esimerkiksi siitä kuinka yllätysaikaisin poikinutta emakkoa on juostu karkuun pitkin aitausta. Saimme ihastella pikkuisia villisikapossuja joita emakot valppaina puolustivat ryteikkömäisillä asuinalueillaan.

Päädyimme ostamaan pakkasesta villisian ribsejä ja kasleria. Kun kehuimme miten hyvä on että sisäelimiäkin on ostettavissa, saimme maistiaisiksi vielä kuivattua villisiansydäntä. Pala oli suolainen kuin mikä, mutta mielenkiintoinen kokemus.

pala kuivattua villisiansydäntä riiputusnaruineen

Koivikkonotkon isäntäpari kehui villisian lihan olevan niin maukasta, ettei se paljon apuja kaipaa. Maisteltuamme muutamin vaihtoehdoin - niin rubilla, maustekastikkeella kuin tässä reseptoituna pippurin ja suolan voimin- olemme samaa mieltä. Ystävien tullessa syömään meille tuossa yhtenä ihanan helteisenä sunnuntaina päätimme pistää tulille mukavat ribsipalat.

Aiemmin kokkaamamme, aloituskuvassa näkyvät, paksumman lihakerroksen omaavat palat onnistuivat tosi hienosti näin. Nuo ohuemmat, alla olevassa kuvassa pinoonpannut pääsivät kuivumaan turhan paljon, mutta syötyä tuli nekin, sen voin taata.

VILLISIKARIBSIT

Lado villisikaribsit uunipellille ja paahda 100 asteen lämmössä reilu noin tunti. Tämän esikypsennyksen voit tehdä jo ajoissa ennen grillikypsennystä.

Laita luiset lihat grilliin ja grillaa vielä molemmin puolin noin 4 minuuttia per puoli.

Mausta lautasella rouhimalla mustapippuria myllystä ja ripsimällä päälle sormisuolaa.

Me nautimme villisikaribsimme Ahvenanmaalla pannun hitaan oluen Stallhagenin Delikatin voimin. Tykkäsimme kaikki tuosta vieraidemme tuomasta oluesta.