Pala Nomaa Mikko Utterissa Lohjalla

Jälkiruokalautasellani on muurahaisia. Niiden kuuluukin olla siinä. 

Istumme Jukan kanssa kuuden muun asiakkaan, melkeinpä tekisi mieleni sanoa maksavan vieraan kanssa lohjalaisessa pikkuruisessa ruokabaarissa nimeltä Mikko Utter. Ravintoloitsija Mikon kanssakokkaajana on tänään maailmankuulussa Nomassa työskentelevä Toni Toivanen. Kattaus on saanut nimekseen Erityinen ilta.

Ystävykset tarjoilevat yhteensä seitsemän lautasen illallisen. Kolmessa annoksessa näkyy molempien taitavien kokkien oma näkemys lautasen eri laidoilla. Määrittävänä tekijänä annoksen mietinnässä ovat olleet raaka-aineet ja nautittava viini. Raaka-aineina ovat punajuuri, sorsa ja omena. Neljä annosta ovat Mikko Utterin oman kekseliäisyyden aikaansaannoksia.

Muurahaiset ikäänkuin kylpevät omenamehussa, johon on uutettu makuja kuusenhavuista ja lisätty vielä tummaa vihreää lientä, jota on saatu eroteltua mustaherukanvarresta. Toni Toivanen kertoo, että hän halusi ehdottomasti tarjota muurahaisia, vaikka Nomassa ne ovat jo aikamoinen klisee. Kokki täsmentää kuitenkin, että muurahaisia ei tarjota vain sen vuoksi että voi sanoa niitä syöneensä, vaan nimenomaan niiden tuoman maun vuoksi. Keskustelemme siitä miten eri puolilla maailmaa muurahaiset maistuvat erilaisilta. Noman Rene Rezepi oli kertonut löytäneensä etelä-Amerikasta lajin joka maistui korianterille. Kun maistan annosta, kirpsakka maku tarttuu kielen päähän melkein kuin hyönteinen olisi pistänyt siihen. Tanskalaiset, pakkastapetut muurahaiset ovat annoksessa makunsa lisäksi myös purulisänä. Kokonaisuuden pohjalla, vielä näkymättömissä tiukkaan lautaseen tarttuneena on tiivismakuinen tattikiekko, jonka maut käyvät erinomaisesti yksiin tarjotun Lepaan makean omenaviinin kanssa. Loistavan juoma-ruoka-makuparin tekee myös Mikko Utterin näkemys omenasta, jossa on karamellisoitunutta uuniomenaa, omenasorbettia ja vielä lämmin financier. 

 

Jutustelemme illan aikana kaikenlaista ruoan ympäriltä. Hymysuiselta Toni Toivaselta kysytään, miten muurahaisia kerätään ravintolaa varten. "Kauhaistaan vaan pesän vierestä", kokki selittää. Noman harjoittelijat puhdistavat muurahaiset roskien joukosta yksinkertaisesti noukkimalla hyönteiset pinseteillä. Kolmen neljän kilon tavoitteella nyppimistä on tuntitolkulla. Naurussasuin mietimme yhdessä voisivatkohan Mikko Utterin lapset ottaa vastaan tämän pestin jos Utterissa alettaisiin hyönteisiä tarjoilla. 

Muurahaisannos on vain yksi seitsemän ruokalajin kokonaisuudessa. Saamme maistaa lisäksi mm. fermentoitua mustaa valkosipulia, kokoonkeitettyä maitoa levynä, hapantaikinalla paneroitua sorsansydäntä ja mesiangervotoffeeta. Viimeksimainittu herkku on saanut alkunsa Mikon kokkivaimon kiinnileikkaamasta kinuskista, joka miehen mukaan oli niin herkullista ettei hän useista yrityksistä huolimatta ole pystynyt sitä vielä tarkalleen toistamaan. Sorsa-annoksen Toni Toivanen on kääräissyt kaalitacokuoreen kiinnittäen sen risulla. Kun kysyn mitä puskaa tai puuta kiinnike on, vastaa Toni nauraen ettei tiedä kun otti sen ohimennen Mikko Utterin pihasta.

Erityisessä illlassa saan eteeni myös elämäni parhaan kaaliannoksen, jossa on yksinkertaistetusti sanottuna kolmea eri kaalia pekonimuruilla. Tekstuurit ja herkäksi puetut, tiivistyneen vahvat maut tekevät todella vaikutuksen.

Ilta on erityinen myös juomien suhteen. Sorsan kanssa tarjotaan esimerkiksi Armand Rousseaun Chambertinia vuodelta 2012. 

Erityinen ilta päättyy Mikko Uttermaisesti karkkilajitelmaan, joka on tökätty miehen pihasta kaadetun vanhan koivun palaseen. Lasissa kimaltaa hurmaava lohjalaista omenatislettä  L´Omenaa, joka kuuluttaa etiketissä vahvoin, huumorinvärittämin kirjaimin: this is not calvados.

Erityinen ilta on lempeän rento. Illallisella nauretaan, keskustellaan, ihastellaan ja siemaillaan. Illallisella hiljennytään ihanuuksien äärellä ja aloitetaan taas pulista. Haarukoiden kilinää säestävät hymyt ja kännykkäkameroiden napsuna.

Erityinen ilta jättää jälkeensä paljon uusia makumuistoja ja ison hymyn kasvoille. Tällaisia iltoja lisää, kiitos!

Erityinen ilta maksoi osaltamme 295 euroa alkushampanjoista L'Omenaan ollen koko rahan arvoinen.

***

pst. Mikko Utter toimii hienosti myös ihan tavallisenakin iltana.

Muurahaisdippiä ja bamburiisiä - Quyen Quyen Quan, Ho Chi Minh City

Ravintola Quyen Quyen Quan teki meihin vaikutuksen tarinoillaan, joita kuulimme iloisen ja innostuneen omistajamiehen toimesta pitkin aterointia. Mies on asunut myös Australiassa, joten hänen englanninkielensä oli todella hyvää. 

Mies kertoi, että heidän perheellään on ollut pitkään ravintola Buon Ma Thuot kaupungissa, mistä mies on kotoisin. Ho Chi Minh Cityssä he ovat olleet auki vasta muutaman viikon, joten oli aika tuuria että paikkaan osuimme.  Vahingossa, kun etsimme hotellin läheltä ruokapaikkaa illaksi.

Ravintolan raaka-aineet tulevat jo mainitusta keski-Vietnamin vuoristokaupungista, Buon Ma Thuot:sta. Samainen kylä on myös suuri kahvintuottaja Vietnamissa. Mies puhuu kauniisti joesta, joka antaa paljon rikkauksiaan syötäväksi, kuten myös viidakosta joka tarjoaa ruoka-aarteita.

Ravintolan raaka-aineista mahdollisimman suuri osa on luomua, mutta omistaja toteaa rehellisesti että luomusertifikaatissa on ongelmia Vietnamissa. Tarkastajan käydessä tilalla ja leimatessa sen tuottavan tietyn määrän luomua, ostaa tuottaja monesti lisää ei-luomulaatuista raaka-ainetta myyden sen kuitenkin ulos luomuna. Luomutuottajia on myös kuulemma todella vähän Vietnamissa. Ravintolan kanat ja possut ovat ”free-range”-laatua eli ne ovat saaneet elää vapaana ulkona.

Kävimme syömässä Quyen Quyen Quan:ssa kahtena iltana. Molempina kertoina lapset halusivat todella hyvää kanaa, joka tarjottiin bamburiisin kanssa, vietnamiksi gà nu’omg com lam.

Ruokien valmistuksessa on käytetty vanhoja, luonnollisia menetelmiä. Possunliha on fermentoitumisen myötä saanut hienoa makua, vaikkei se ollutkaan omistajan mukaan vielä täydelliseksi fermentoitunutta, heo dong bào nuong chua.

Bambussa kypsennetty riisi on mielenkiintoinen asia. Kokonaiseen bambuun on laitettu vettä ja riisiä. Bambun pinnassa oleva ohut kerros pitää kosteuden sisällä ja antaa omaa makuaan riisiin. Buon Ma Thuot:ssa riisi kypsennetään nuotion alla miedossa lämmössä. HCMC:ssä käytettiin muistaakseni höyrytystä. Kypsennyksen jälkeen bambukuori halkaistaan ja riisi grillataan nopeasti. Näin riisi saa rapean pinnan, mutta on sisältä tiiviin tahmainen. Pidin riisistä ihan hurjasti, kun se dipattiin seokseen joka sisälsi paahdettuja seesaminsiemeniä, suolaa ja suolapähkinöitä.

”Jungle leaves” ja kuivatut pikkukalat tarjottiin meille paikan puolesta. Jälkimmäiset olisivat tosi oivia pureskeltavia oluen kanssa.

Mustekala oli täällä erinomaisen hyvin kypsennettyä. Dippisoosi oli minulle turhan mausteista, mutta Jukka syömäpuikotteli sitäkin hyvällä ruokahalulla.

Savustettuun pekoniin käärityt sienet olivat erinomaisia, thit heo xông khói cuôn nãm kim châm.

Yksi mielenkiintoisimmista ruuista oli aurinkokuivattu naudanliha, joka nautittiin pannulla paahdettujen keltamuurahaisten kanssa, khô bò môt nang trúng muõi kin trái mat mât. Meille kerrottiin että kaupungissa muurahaiset on pakko murskata kokonaisena tarjoamisen sijaan, sillä ihmiset ovat hiukan ennakkoluuloisia. Saimme kuulla myös, miten eri muurahaislajeja käytetään erilaisiin tarkoituksiin: mustamuurahaisissa on savuista makua, kun taas keltamuurahaisissa hapokkuutta.

Ravintoloitsijan pääelinkeino on viinien tuottaminen jungle noni hedelmästä. Näitä Yokdoni viinejä ja viinoja saa kuulemma ihan pian lentokenttävalikoimistakin. Saimme maistaa viiniä, mutta meihin se ei makeudessaan uponnut.

Valitettavasti vasta aterioinnin loputtua saamme kuulla että pieniä kaloja sisältävä salaatti on keski-Vietnamin ravintolan hittituote, jota toki saa myös Ho Chi Minh Cityn ravintolasta. Joten maista sinä ihmeessä salaattia ja näitä esittelemiäni herkkuja Quyen Quyen Quan:ssa kun Saigoniin menet. Niin mekin teemme ensi kerralla kun kaupunkiin osumme.

Ravintola Quyen Quyen Quan

42 Tran Cao Van, aivan Turtle Laken vieressä District kolmosella

Ho Chi Minh City, Vietnam 

Lisäys 2017: Ravintolaa ei enää ole Saigonissa. 

San Jose, Ca, ja ravintolat - heinäsirkkoja, pulled pork-leipiä ja pho:ta

Kuten otsikosta voinee päätellä, nautiskelimme San Josen keikalla kuukauden aikana hyvin erilaisissa ravintoloissa. Muiden kuin perusamerikkalaisten paikkojen määrä Piilaaksossa oli suorastaan hämmentävän suuri ja ilahdutti meitä kovasti. Etukäteissuunnitelmat ravintoloiden suhteen olivat kovin suureelliset, joten moni jäi toteuttamatta. Osin siksikin, että varsinkin Whole Foodsista sai niin hurjan hyviä lihoja, että hotellimme grilli kuumeni Jukan toimesta aika usein. Fine dining jäi meiltä kokonaan kokematta, mikä hiukan harmittaa varsinkin San Franciscon houkuttelevien paikkojen osalta. 

Saimme monia hyviä vinkkejä paikalliselta Juhalta facebookissa, suurkiitos! 

Seuraavassa koetan lyhykäisesti esitellä käymiämme ravintoloita San Josessa. Joukkoon mahtuu myös yksi italialainen ravintola, Osteria Coppa, San Mateossa. 

Ravintola Mezcal tarjoaa meksikolaista ruokaa, tarkemmin ottaen Oaxacan alueen erikoisuuksia. Ravintola tuo itse maahan autenttisia raaka-aineita ja olutta.

Alkusnäkseinä otimme heinäsirkkoja, jotka olivat varsin mausteisia tapauksia. Näistä veijareista puuttui nyt siivet (joita aiemmin maistamissani sirkoissa oli), joten ikenet jäivät rauhaan siipitartunnalta.  

Maistoin myös tamaleskääröjä, mutta en ainakaan vielä vakuuttunut niiden herkullisuudesta. Mezcalissa pääsimme maistamaan monia mielenkiintoisia juttuja, mutta kyllä se paikka oli kerralla nähty. Joka annoksessa oli hurjasti tuorejuustoa, joka pidemmän päälle puudutti. Jukka sai myös heti ravintolan jälkeen kovasti ärhäkän allergiakohtauksen näppylöineen meille tuntemattomaksi jääneestä syystä, joka onneksi talttui lääkkeillä nopeasti. 

***

Lang Chau tarjoaa MSG-vapaata vietnamilaista kasvis- ja vegaaniruokaa. Kevätrullat olivat tosi freesejä! Pho keitto oli ihan ok, mutta soija"kana" pääsi yllättämään herkullisuudellaan.

***

  

Toinen meitä ihastuttanut vietnamilainen oli Beef Noodle #1. Pho oli täällä erityisen hyvää, liemi oli aivan uskomattoman syvän makuista. Pienempi soppakulhokoko oli hurjan suuri ja riitti taltuttamaan kovankin nälän. Lapset pitivät myös kovasti grillatusta possusta ja naudasta. Bahn mi:t olivat täällä kuivakkoja, niihin älkää sijoittako. Todella edullinen paikka mukavalla palvelulla. 

***

Black Bird Tavern ihan keskustassa hurmasi ennenkaikkea tunnelmallaan, käsityönä tehdyllä ruuallaan ja lähipuutarhayhteistyöllään. Jos olisi ollut enemmän voimaa, olisi ollut kiva jäädä kuuntelemaan illan livebändiä. Grillatut, miedot chilit olivat tosi hyviä, samoin sipseille tarkoitettu savustettu sipulidippi. Jukan ottama Rockfish oli myös mukavan raikas. Ihastuin täällä kovasti Soul Sister Pinot noiriin. 

 ***

Grub Shack oli mielenkiintoinen yhdistelmä aasialaista ja havaijilaista ruokaa amerikkalaisittain. Vai mitä sanotte hurjan maistuvasta hodarista, jonka nimi on KaluaDog sisältäen esimerkiksi kaluapossua, furikakea ja merilevää. Eipä omat CukuiTaconikaan varjoon jääneet kaluapossuineen ja chicharroineen. Tuhtia settiä kyllä! Kävimme täällä lounasaikaan ja satuimme paikalle onneksi juuri ennen pitkäksi kerääntynyttä jonoa. 

 ***

Loft bar and bistro  oli parhaimmillaan varmaan oman lautaseni kohdalla. Kampasimpukat oli kypsennetty ihan nappiin ja erilailla maustetut kasvikset olivat maukas lisä napakkoine suutuntumineen. Kapriskastikkeen pohja oli kummallinen. Ei nyt erityisen suositeltava jos ei vältettäväkään paikka. 

 ***

Honba Sushi Express tarjosi vähän kaikenmoista japanilaisen ruuan saralta. Sitä myöden me innostuimme ottamaan jos mitäkin. Sushit olivat tuoreita ja gyozat maukkaita. Parasta oli kuitenkin meikäläisittäin harvinainen herkku pehmytkuorirapu! Kana-udonkeiton liemi maistui kumman kalaisalta. 

California rollia piti tietysti maistaa kun huudeilla oltiin.

 Tonkatsu eli paneroitu possunleike oli Honbassa valtavan kokoinen ja hyvän mauinen.

***

 

Huippuhalpa, mutta hyvä meksikolainen La Costa löytyi Alum Rock Avenuelta. Koko perheen lounas juomia myöten maksoi veroineen 30 dollaria. Grillimäinen putiikki tarjosi muunmuassa ostereitakin, mutta niitä emme nyt ottaneet. Cheviche de camarones eli tostadan päältä tarjottu katkarapucheviche oli raikas. Jukan nachot Al pastorilla olivat erinomaisia. Maistoimme ensikertaa elämässämme meksikolaista juomaa horchataa. Jukka ja tyttö pitivät makeasta mausta tuumaten että melkein kuin joisi maitoon upotettuja keksejä. 

***

Cheesecake Factoryyn päädyimme shoppailureissun päätteeksi. Tarkoituksena oli syödä lounas ja päälle paikan ihanannäköisiä kakkuja, mutta vatsa ei vetänytkään kuin ensimmäisen aikeen. Jukan keitto oli yllättävän mausteinen. Minun kiinalaisessa kanasalaatissani oli hauskoja, rapsakan ilmavia riisinuudeleita. 

***

SanPedro Square Marketin Foodcourt aukio oli mainio paikka. Päädyimme sinne perjantaina, kun jazzmuusikot loihtivat ilmoille taitavasti musiikkia. 

Haimme Braylta Pulled pork leivät ja ribsejä saaden tällaisen tee se itse-pakkauksen. Coleslaw maistui sinihomejuustolla ollen näin ulkopuolella minun herkuistani. Revitty possu oli ihan hyvää, mutta ei millään muotoa erityistä.  

 

Lapset massuttivat menmään Bocca Lupon oikein pätevää margerita-pizzaa. 

Hauskaa tuossa foodcourtissa oli juuri se, että kaikki saivat hakea mieluista ruokaansa aukiota ympäröivistä putiikeista ja kokoontua sitten syömään yhdessä. 

***

Reissun viimeinen lounas mutusteltiin Man v Food-ohjelmastakin tutussa, perinteikkäässä Henry´s Hi Lifessa. 

Lihansyöjän paratiisissa kanat ja lihat grillattiin avotulella. 

Kana nyt ei ollut mitenkään ihmeellistä, mutta ribsit ja New York steak tosi hyviä. Lisukkeena olleen uuniperunan maustevoi oli tosi hyvää. Samoin erinomaisia olivat valkosipulileivät. 

***

Suosittelemme lämpimästi tutustumaan myös food truckien tarjontaan. Niistä lisää täällä.

Mielenkiintoisen donitsitarjonnan perässä suosittelemme suuntaamaan Psycho Donutsiin.

***

Yhtenä iltana ajelimme San Mateoon Osteria Coppaan hyvän italialaisen ruuan toivossa. Paikka mainostaa raaka-aineidensa ekologisuutta ja ruokiensa käsityötä. Tyttäremme toivetta risottoa ei ollut listalla lainkaan, mutta korvaavaa hyvää onneksi löytyi. Veal tonnatossa oli perinteisten kapriksien lisäksi myös varsiselleriä. Kokonaisuus toimi erinomaisesti. 

Uunipaahdettu mustekala oli uskomattoman hyvää tomaattisuudessaan.

Scialatielli oli minulle ihan uusi pastamuoto. Lättänä, neliöreunainen, paksuhko pasta maistui erinomaisesti tomaatin, munakoison ja ricotta salatan kanssa.

Osteria Coppa oli kyllä todella hyvä. Suosittelemme lämpimästi!

***

Reissun foodie-kierrosta San Franciscossa voi tirkistellä täällä. 

Kaikenmoista herkkua siis ollut! Amerikan saralta tulossa vielä myöhemmin menovinkkejä San Josen suunnalla.