Tallinna - aina uutta kivaa

Viro on meidän perheelle aina kiva matkakohde. Se on Nummelasta käsin mukavan helposti saavutettavissa, lyhyen laivamatkan päässä. Löydämme aina uusia kivoja kohteita ihan Tallinnasta tai muualtakin Virosta. Tässä muutamia vinkkejä viime reissulta kesäkuulta. 

Ensinnäkin pitää vinkata, että kesäkuussa matkaillessa kannattaa huomioida Viron juhannuksen sijoittuminen kalenteriin. Me osutimme tästä tietämättöminä osan reissustamme juuri siihen ajankohtaan, mikä tarkoitti että valtaosa ravintoloista ja museoista oli kiinni. 

RUMMUN KAIVOS

Rummu Karjäär

40 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta sijaitsee Neuvostoaikainen Rummun kaivos, jossa työtä tekivät aikanaan pääosin vangit.  Kaivostoiminnan loputtua loppui myös pohjaveden pumppaaminen ja näin alueelle muodostui tekojärvi. Veden pinnan alle kätkeytyy osia vanhasta kaivoksesta ja sen työkaluista muodostaen ikäänkuin vedenalaisen museon. Rustiikkinen ympäristö luo upean erilaiset puitteet rantareissulle ja voin vain kuvitella miten mielenkiintoinen paikka on sukeltajille. 

Rummuun on muutaman euron pääsymaksu, neljän hengen perheeltämme se maksoi 12 euroa. Lähelle rantaa pääsee parkkeeraamaan auton ja rannan vieressä on kioski josta voi ostaa pientä syötävää ja juomia. Paikanpäältä voi myös vuokrata esimerkiksi suppilautoja. 

 ***

PATAREIN VANKILA

Alunperin linnoitukseksi rakennettu Patarein vankila oli todella mielenkiintoinen kohde! Tallinnassa lähellä merimuseota sijaitseva vankila kätkee sisäänsä karuja tarinoita, joista opas kertoi meille suomeksi noin tunnin kestävällä kiertokävelyllä. Opastus keskittyi nyt pääosin kommunismin aikaisiin tapahtumiin. 

Opastus pitää varata 3 arkipäivää ennen tarvetta sähköpostilla ja se on tosiaan mahdollista saada myös suomeksi. Meidän käyntimme vankilassa maksoi 35 euroa opastuksesta + 15 euroa pääsymaksuna perhelipusta. 

 ***

PAKOHUONEET

Olemme käyneet nyt pakenemassa kahdessa eri pakohuoneessa Tallinnassa ja aiomme jatkaa perinnettä tulevillakin reissuilla. Meillä on kokemusta toistaiseksi vain Claustrophobian huoneista Stormy Ocean ja Baker Street. Ensimmäisessä lojui kuvan mukainen kapteenin ruumis, mutta jos se ei haittaa, huone sopii 13-vuotiaillekin. Baker Street on siitä helppo lasten kanssa että siinä ei ole mitään pelottavaa ja vihjeetkin saa siihen tarvittaessa suomeksi. 

Paikka on kävelymatkan päässä Vanhan Kaupungin portilta ja maksaa alkaen 55 euroa per porukka riippuen peliajasta. 

***

RAVINTOLA TAI BOH

Aasialaista fuusioruokaa mielettömän hauskan sisustuksen keskellä tarjoava Tai Boh sijaitsee aivan Vanhan kaupungin laidalla, siinä ison liikenneympyrän varrella. Ravintola oli meille todella positiivinen yllätys. Pidimme koko perhe ravintolan mauista. Lapset ottivat muutaman annoksen ala carte-listalta ja me vanhemmat maistelumenun. Erikoista menussa oli se, että annoskoot olivat niin suuria ettemme millään saaneet syötyä kaikkea. Myös cocktailit ja mocktailit olivat täällä kehuttavia. 

 ***

NOA KEITTIÖMESTARIN SALI 

Pitkään odotettu vierailu monesti Viron parhaimmaksi valittuun fine dining ravintola Noaan oli pettymys. Maut olivat kyllä hyviä ja erinomaisiakin, tarjoilijamme ystävällinen ja sommelier oikein asiansa osaava. Tunnelma jäi kuitenkin ikävän jäykäksi ja aterioiden sekä juomien rytmitykset ontuivat. Emme ole käyneet yhdessäkään vastaavan tasoisessa paikassa, jossa leivät levitteineen olisi laskettu varsinaiseksi ruokalajiksi kuten täällä. Mitään keittiöntervehdyksiä tai pre-jälkiruokiakaan ei tullut. Hinta ja laatu ei siis mielestämme täällä kohdanneet, valitettavasti.

***

WHISPER SISTER 

Salakapakka Whisper Sister oli valloittavan ihana kokonaisuus Tallinnan vanhan kaupungin laidalla, Pärnu Maantien varressa. Sisään pääset vain ovelta soittamalla. Kellarikerroksesta löytyy kolme ihan eritunnelmaista huonetta, joihin palaamme varmasti uudestaankin. Juomat täällä olivat erinomaisen hyviä ja palvelu huomioivan lämmintä.

***

Lisää Tallinnan vinkkejä löydät blogimme aiemmista teksteistä:
Lasten kanssa Tallinnassa, 10 + monipuolista vinkkiä
Tallinna mummun kanssa - Nommen tori, Kadriorg..
Ravintola Paju Villa, Nõmme, Tallinna
Art Priori ravintola, Tallinna
La Tabla ravintola, Tallinna
Halpa ja hyvä Kompressor lettuineen, Tallinna

Idyllinen Nõmmen tori, Tallinna

NOP- ihana aamupala Tallinnassa 
Ravintola Tuljak ja cocktailpaikkoja, Tallinna
Nõmmen seikkailupuisto, Tallinna 
Telliskiven ravintoloita, Tallinna
Kolm Sibulat ravintola, Tallinna
Viron miniloma, myös Tallinnassa
Leib resto ja aed ravintola, Tallinna
Kohvik Moon ravintola, Tallinna
Tallinnan herkkuja Ridgellä
Tallinnassa lasten kanssa

Vinkkejä muualle Viroon löytyy täältä:
Tartto lasten kanssa
Ravintola Rannahotel, Pärnu
Ravintola NOOT, Pärnu
Mainio kylpylähotelli Pärnuun, ESTONIA Resort & Spa
Pärnu syksyllä
Pärnu - ihastuttava monella tapaa
Matkalla Pärnuun: ihana ravintola Pohjaka
Eiveren kartano, lähellä Paidea
Radio Rock-risteily
Põhjaka, ihana ravintola Paidessa

Ja lisää matkavinkkejä maittain jaoteltuna blogimme MATKAT-välilehdeltä. 

Firenze - Taidetta ja katuruokaa

Kesäkuussa 2019 kävin muutaman päivän matkan Firenzeen. Kuten Italiassa aina, ajan saa kulumaan hienosti nähtävyyksiä ja ennen kaikkea hyvää ruokaa nauttien. Aloituskuva on otettu kaupunkia halkovan Arno joen eteläpuolelta Piazzale Michelangelolta, josta avautuu ehkä kaupungin hienoimman yleisnäkymät. 

Kesällä Firenze on varsin vilkas kaupunki ja turisteja on yleensä katujen täydeltä.

Keskusta-alueen tunnetuin aukio on Piazza della Signoria, jonka laitamilla on lukuisia patsaita, kahviloita terasseineen ja Neptunuksen suihkulähde Fontana del Nettuno.

Piazza della Signorian tunnetuin patsas on Michelangelon David patsaan kopio. Kopiokin on varsin näyttävä yli viiden metrin korkeudellaan. Alkuperäinen David-patsas on nähtävillä myös Firenzessä, Galleria dell'Accademiassa. Museoon oli aina niin pitkät jonot, että minulla ei ollut mahdollisuutta vierailla siellä.

Aivan David patsaan välittömässä läheisyydessä on avoin kaariholvihalli Loggia dei Lanzi, josta löytyy muutamia hienoja patsaita: Benvenuto Cellinin teos "Perseus Medusan pään kanssa" (Perseo con la testa di Medusa) ja oikealla Jean de Boulognen patsas "Sabinen kidnappaus".

Ponte Veccio on Firenzen pakollinen nähtävyys, jonka ympäristöstä löytyy monenölaisia myymälöitä, ja esimerkiksi kultasepänliikkeet ovat sijoittuneet näille kulmille jo 1600-luvulla. 

Firenzen kaduilla on paljon patsastaidetta, mutta malaustaiteen pariin on parempi suunnata Uffizin taidegalleriaan. Uffiziin oli myös aika pitkät jonot, sisäänpääsyä voi joutua jonottamaan jopa tunnin tai kaksikin. Minulla kävi tuuri kun kohdalleni osui lippukauppias, joka tarjosi jäljelle jäänyttä paikkaa opastetulle kierrokselle. Näin pääsin suoraan jonon ohi ja kierrokselle. Suosittelen ehdottomasti opastettua kierrosta, sillä sen turvin saa paljon nopeammin käytyä pääteokset läpi ja vielä mielenkiintoisten tarinoiden siivittämänä.

Artemisia Gentileschin "Judith surmaa Holoferneen" oli minulle yksi museon kohokohdista. Olen aiemmin nähnyt samasta aiheesta Gentileschin toisenkin version Napolin Museo di Capodimontessa.

 Caravaccion teos "Baccus" sisältää monia viittauksia uskomuksiin tai uskontoon.

 Gerard van Honthorstin teos "Lapsen syntymä" (Adorazione del Bambino).

Kaiken taiteen rinnalle on saatava ruokakulttuuria. Firenzen tunnetuin leipäkauppias on All'antico Vinaio, josta saa viidellä eurolla erittain maistuvia täytettyjä leipiä. Samalla kujalla on kaksi heidän myyntipistettään ja kumpaankin on pahimmillaan noin kolmen vartin jono.

 Leivät tuodaan isoissa pinoissa, niistä leikataan sopiva pala per asiakas.

 Täytevaihtoehtoja on paljon, mutta valintaa helpottaa suosituimpien leipien listaukset.

Minulla maistui! Iltapäivällä ei ollut kuin alle kymmenen minuutin jonotus ja odotus palkittiin. 

Italiassa kun ollaan niin pizzerioita on moneen lähtöön. Kun en heti päässyt leipää ostamaan niin poikkesin Pizza Napoliin. 

 Kyllä tämä suoritus toi mieleen taannoisen Napolin matkan.

Italiasta pitää aina tuoda tuliaisina matkalaukullinen parmesaania. Löysin Mercato Centralesta eli kauppahallista myymälän, jolla oli tarjolla monen ikäisiä parmesaaneja myös luomuna. Kannattaa varmistaa kauppahallin aukioloajat, sillä liikkeet ei ole kovin myöhään auki ja osa liikkeistä oli päivälläkin jonkun tunnin suljettuna. En oikein saanut selvää paikan toiminta-ajoista, kun googlen mukaan kauppahallin piti olla auki klo 8-24. 

Matkustin Firenzeen lentämällä Helsingistä Roomaan ja sieltä junalla Firenzeen. Rooman Fiumicinon lentoasemalta on hyvät junayhteydet ennen kaikkea Roomaan, mutta Roomassa vaihtamalla pääsee parin tunnin kokonaismatka-ajassa Firenzeen. Junalipun voi ostaa etukäteen tai vasta asemalta.

Firenze on ehdottoman suositeltava kohde, mikäli Rooman olet jo valloittanut.

***
Blogimme muut matka-jutut löytyvät linkkeinä MATKAT-välilehdeltä klikkauksen takaa.

Riisipeltojen keskellä vaeltaen - Sapa Sisters, Vietnam

Tämä oli jotain mitä emme ikinä tee: lähteä nyt vaeltamaan pitkin mutaisia ja jyrkkiäkin vuorenrinteitä kun lomalla voisi loikoilla altaalla tai hengailla kaupungilla. Silti olemme ylen tyytyväisiä että venytimme kokemusmaailmaamme Sapassa vaeltamisen verran, sillä ne olivat unohtumattomat kolme päivää. 

Keksin tehdä piston Vietnamin pohjoisrajalle, kahden kilometrin päähän Kiinasta, kun työkaverini näytti riisipeltokuvia Sapasta ja vielä Seikkailijattaret facebook-ryhmässä joku vaellusta suositteli. Kehitin keikauksesta viimein pakkomielteen osana Vietnamin pohjoista reissuamme, varsinkin kun siihen sai yhdistettyä yöjunalla matkustamista. Sekin oli meille perheenä uutta.

Vaellusensikertalaisia kun olimme, otin tietysti heti kolmen päivän keikan. Ilman opasta vuorille ei suositeltu lähtemään, enkä ole varma onnistuuko se edes. Valitsimme vaellusoppaiksemme Sapa Sistersit, jolloin tuimme paikallisten naisten omistamaa ja pyörittämää yritystä. Jälkikäteen olimme enemmän kuin tyytyväisiä valintaamme. 

Varasimme ja maksoimme jo etukäteen Sapa Sisterseiltä trekkauksen, junamenomatkan, pikkubussikuljetuksen juna-asemalta Lao Caista Sapaan, lounaat paikallisissa kodeissa ja kotimajoituksen Zaon perheen kotona. Paluujunamatkan varasimme itse Sapassa ollessamme. Kaikki sujui mutkattomasti ja varmasti sähköpostiviestittelyin.

Viikkoa ja vielä paria päivää ennen Sapaan saapumista laitoin jännittyneenä viestiä ja varmistusta siitä, että haluamme ehdottomasti helpoimman mahdollisimman reitin. Että olemme kokemattomia vaeltajia ja uuden edessä. Perhettä jännitti kokemus vielä enemmän kuin minua, mutta minun harteillani painoi vastuu siitä että olin raahaamassa poppoon huhkimaan vuorille kesken leppoisaa lomaamme. 

Mutkitellessamme pikkubussilla aamuvarhaisella junassa pätkänukutun yön jälkeen sade tihutti ikkunoihin sumuttaen vuorinäkymät harmaiksi. "Tosi tyypillistä täällä" tiesi joku kanssamatkaaja kertoa. Mahtavaa, sadekin vielä hankaloittamaan settiä. Samalla tajusin miten vähän olimme ottaneet Sapaa koskevista asioista etukäteen selvää. 

Sapaan saapuessa aurinko repäisi pilviverhon edestään ja Sapa Sistersien toimistolla aamupalaa nauttiessa ilma alkoi näyttää jo ihan mukavalta kävelyyn. 

 

Oppaaksemme oli valittu black hmong heimoon kuuluva Sy, joka lempeän aurinkoisella tyylillä luotsasi meitä kärsivällisesti toiveitamme kuunnellen. Heti alussa teimme selväksi että helpoin reitti se sitten on, jolloin hän kertoi sen olevan 10 kilometriä. Kun toistimme että helpoin, hän tuumasi että niin, varaamaamme kotimajoitukseen on matkaa lyhintä reittiä 10 kilometriä. Lapset katsoivat tässä kohtaa minua ehkä hiukan syyttävästi, suht helppoahan tästä oli luvattu tuleman. 

Kävimme edellispäivien sateiden vuoksi ostamassa itsellemme parilla eurolla pilipalisaappaat paikallisesta marketista, joskaan Jukan kokoisia ei löytynyt. Sitten lähdimme tallustamaan kohti tuntematonta. 

Helpot reitit olivat pääosin mopojen ja autojenkin mentäviä pomppuisia hiekkateitä, mutta välillä poikkesimme (pyynnöstämmekin) pienille poluille ja mutaisen liukkaille reiteille. Bambukeppi auttoi vaelluksessa paljon, samoin oppaamme Syn hyvät vinkit ja tukeva käsi. 

Kun kysyin lapsilta ennen tämän jutun kirjoittamista mikä jäi Sapan vaelluksesta parhaiten mieleen, mainitsivat molemmat maisemat. Ne olivatkin upeita pengerrettyine riisipeltoineen, korkeuseroineen, jokineen ja vesiputouksineen sekä pienine kylineen. 

Minulle silti parhaana osana reissua jäivät mieleen lounaat paikallisissa kodeissa. Tämä oli palvelu josta maksoimme muutaman euron lisää. Kolmen päivän reissulla ehdimme lounastaa sekä Txhin perheen luona Lao Chain kylässä että Maon perheen luona Giang Ta Chaissa.

Txhin perheessä keittiön virkaa teki nuotiokuoppa tiukkaan tallatussa maalattiassa. Keittiön sähkövalon lisäksi pirttiä valaisi vain oviaukosta sisään loistanut aurinko. 

Herkullista ruokaa oli tehty meille aivan liikaa, joten perheelle riitti niistä varmasti evästä pitkäksi aikaa. Palan painikkeeksi perheen isä halusi tarjota meille kotitekoista riisiviiniä - happy wateria, joka väkevyydessään menisi meillä paremminkin viinana. Lapsillekin moista tarjottiin, mutta kieltäydyimme tottakai. 

 

Maon perheen koti oli hieman modernimpi laitteineen, mutta ikkunoita ei tässäkään kodissa ollut. 

Saimme täälläkin hyvää ruokaa syödäksemme yllin kyllin: liha oli muistaakseni possua ja melko tulisesti maustettua. Vihreä ruoka on raakaa kurpitsaa ja vaalea bambua. Maustetahna keskellä oli hurjan tulista. 

Opas söi aina kanssamme kertoen ruuista ja ruokatavoista, perheet halusivat syödä keskenään. Txhin perhe kertoi syövänsä turistien vierailupäivinä aina nuudelia, sillä se on heille harvinaista herkkua ainaisen riisin sijaan. 

Kotimajoitus Zaon ja Zen luona oli melkoisen ammattimainen versio lämpimine suihkuineen ja sänkyineen. Se oli ihana keidas hikisen vaelluksen jälkeen, joskin rankka kiipeäminen Zaon perheen kotiin vei viimeisetkin mehut meikävaeltajista. Paikassa olisi ollut kaksi yksityishuonettakin, mutta perheellemme riitti hyvin sängyt yhteismakuusalissa. Alaslasketut hyttysverkot toivat yllättävän paljon yksityisyyden tunnetta. 

Illallisilla ja aamupaloilla istuimme muiden vaeltajien kanssa pitkään pöytään paikallisten herkkujen äärelle. 

Norjalainen lääkäriopiskelija, ranskalainen perhe, saksalainen mies, australiasta tulleet äiti ja tytär sekä belgialaiset vaihtoivat kanssamme matkakuulumisia niin Vietnamista kuin muualtakin.

Opettelin myös paikallista kieltä Zaon tyttären kanssa sanakirjaa lukien - hän lausui minulle sanat omalla kielellään ja minä hänelle englanniksi. 

Maailman upeamaisemisin kuivaus"kaappi"?

Reissun aikana oppaamme Sy osasi kertoa meille kysymättäkin paikallisten heimojen tavoista ja kulttuureista. 

Opimme paljon kasveista, eläimistä, elinkeinoista ja vaikkapa bambun hyödyntämisestä uskomattoman monella tavalla. Toiset tavat ihastuttivat, mutta esimerkiksi pulunkakan syöttäminen raa'an munan kanssa aneemisten lapsien vahvistamiseksi lähinnä yökötti. 

Teimme reissumme kesällä 2019, jolloin neljän hengen kolmen päivän trekkaus kahdella kotimajoitusyöpymisellä, kahdella kotilounaalla ja bussikuljetuksilla junalta sekä junalle teki 465 euroa. Sy oli siis vain meidän perheen oppaana kaikki nuo kolme päivää. 

Menomatkan yöjuna Hanoista Lao Caihin Sapa Sisterien kautta ostettuna fiinissä luokassa oli koko perheeltä 160 euroa, takaisin matkasimme saman reitin myös yöllä halvemmassa mutta täysin ok-vaunussa 66 eurolla. 

Sapan vaellusreissu oli meille rankka, sitä ei käy kieltäminen, mutta oli se kyllä voittajaoloakin aikaansaava. Oli tullut perheenä tehtyä jotain meille uudenmoista ja kahmittua uusia kokemuksia roppakaupalla. Minusta on tervettä tuoda lapset ja itsensäkin lähelle uusia kulttuureja samalla näitä suoraan tukien. Ha Giang niinikään pohjois-Vietnamissa olisi mahtavaa nähdä Sapa Sistersien opastamana.

Minä sanon painokkaasti että tällaisia juttuja lisää muun perheen mutistessa pienellä varauksella.

***
Blogimme MATKAT-välilehdeltä löydät linkit muihin reissujuttuihimme. Vietnamistakin löytyy useampi juttu.