Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko. 

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi. 

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian. 

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta. 

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta. 

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja

3 dl erikoisvehnäjauhoja

75 g kylmää voita

1 munan keltuainen

1 rkl vettä 

täyte

2 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa

100 g ilmakuivattua kinkkua

12 salvianlehteä 

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi. 

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan. 

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista. 

Gluteeniton varsiselleripiirakka

 

En ole mikään erityisruokavalioiden ekspertti. Ystävissämme ja tuttavissamme on minimaalisen vähän ihmisiä, joilla olisi minkäänmoisia rajoitteita syömisen suhteen jos makumieltymyksiä ei lasketa. Kokemukseni ton-ton-ruokien saralta on siis olematon.

Yksi kavereistamme on gluteeniton. Hänen tullessa syömään olemme monesti tehneet luontaisesti gluteenittomia ruokia - esimerkiksi salaatteja, lihapatoja tai wokkia riisinuudeleilla. Kun kutsuimme hänet vappubrunssille jonne halusin leipoa varsiselleripiirakkaa, päätin kokeilla ensimmäistä kertaa gluteenittoman pohjan kokoonsaattamista. 

Hannan kehuttua blogissaan juustoista gluteenitonta pohjaansa uskalsin lähteä sen osoittamaan suuntaan. Ja hyvä että tein niin! Juustoinen pohja oli mukavan maistuva. Taikina oli helppo käsitellä. Leipoessa tinttanan oloinen taikina ei ollut semmoinen syödessä, vaan kevyen oloinen. Tätä pohjaa voin lämpimästi suositella muihinkin suolaisiin piirakoihin, sillä tyttäremme teki sen kanssa myös juustoisen kinkkupiirakan. 

Miedosti chiliseen varsiselleripiirakkaan löytyi ohje Glorian ruoka & Viini lehden numerosta 3/2019 Sanna Manderin ohjeistamana. Tykkäsimme täytteestä kovastikin! Maukkaat juustot toivat täyteläisyyttä, jota varsiselleri raikasti ja keveytti. Miedot chilit toivat mukavaa jälkipotkua ja syrjää piirakan makumaailmaan. Varsisellerin määrää voisin seuraavaan piirakkaan vielä lisätäkin. Chiliä olisi hyvä maistaa jo pilkkoessa, sillä osan ronklasin pois paistaessa nenän alkaessa kirvellä. 

Tätä teemme toistekin! 

VARSISELLERIPIIRAKKA

gluteeniton

piirakkavuoallinen

gluteeniton piirakkapohja:

200 g (n. 3 dl) vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta

50 g voita

½ tl suolaa

50 g voimakasta juustoa raastettuna

1 kananmuna

½ rkl omenaviinietikkaa

n. 3-4 rkl kylmää vettä

voinokare piirakkavuuan voiteluun

täyte:

200-250 g varsiselleriä 

2 vihreää (mietoa) chiliä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria rouhittuna

3 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g voimakasta juustoa (esim. cheddar, parmesaani, pecorino)

Mittaa kulhoon jauhoseos, voi pieneksi kuutioituna, suola ja juustoraaste. Nypi taikina murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja omenaviinietikka. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan kunnes taikinasta saa muodostettua kiinteän taikinapallon. Kääri taikina kelmuun. Laita jääkaappiin noin tunniksi. 

Tee täyte. Leikkaa varsiselleri ½ cm paksuiksi tikuiksi. Ota halutessasi siemenet pois chileistä ja maista chilien vahvuus. Pilko chilit. Pehmennä selleritikkuja ja chiliä ruokaöljyssä miedolla lämmöllä pannulla noin viisi minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Sekoita täytteen munat ja kermat keskenään. Lisää raastettu juusto. 

Voitele piirakkavuoka nokareella voita. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Kaada päälle muna-kerma-juustoseos. Asettele - tai minun tavallani ripottele- päälle varsiselleri-chiliseos. 

Kypsennä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes piirakka kiinteytyy ja saa kauniin värin pintaan. Tarjoile hiukan tai kokonaan jäähtyneenä. 

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Blinit ja kirkastettu voi

kaupallinen yhteistyö ARLA

Blinit kuuluvat meillä aina vuoden alkuun. Jonain vuonna niitä on tehty vohvelisina versioina ja toisena poffertjesin muotoisina. Parhailta ne maistuvat meille kuitenkin ihan perinteisessä muodossa, mikä tarkoittaa paksuja lettuja erotuksena ohuista venäläisistä.

Meillä  blinejä paistetaan kahden pannun taktiikalla. Paistan omalle perheelle blinit  aina syöjien tahtiin. Saadessamme vieraita blinipöydän ääreen laitan valmiit letut ritilälle ja lykkään ne lämpimään uuniin odottamaan muiden blinien paistumista.

Tänä vuonna kokeilin ensimmäistä kertaa kirkastettua voita blinien paistamisessa. Yhteistyökumppanimme Arlan kirkastettu voi oli aivan loistotuote paistamiseen. Kirkastetusta voista on poistettu proteiini ja vesi, jolloin se kestää korkeitakin lämpötiloja palamatta. Blinien paisto kirkastetulla voilla oli paljon vähemmän krääsäistä, mikä oli kyllä tervetullutta varsinkin kun vieraat istuivat jo pöydässä. Seuraavaksi kokeilemme tätä tuotetta pihvien paistossa. Retkeilymeininkiin kirkastettu voi on myös loistotuote, sillä se ei kaipaa kylmäsäilytystä. 

Blinien paistamiseen saimme taannoin hyvän vinkin Mikko Utterilta: kun taikina on jääkaappikylmää ja pannu kuuma, syntyy rapsakka pinta ilman ylenpalttista voilla läträämistä.                                             

Blinitaikinan alun voi tehdä jo puoli vuorokautta aiemmin jääkaappiin kannelliseen astiaan. Ennen paistoa taikinaan lisätään sitten olut, keltuaiset ja vaahdotetut valkuaiset. Teimme viimeksi vieraiden varalle liikaa taikinaa, joten jätin loppuosan sitten paistamatta. Perjantaina aamulla tehty taikinanloppu paistettiin jääkaappisäilytyksen jäljiltä sunnuntaina lounaaksi ja hyvin maistui vielä. 

Meillä blinit tarjottiin smetanan, etikkakurkun, kylmäsavulohen, punasipulin sekä tillin kanssa. Päälle lorotettiin vielä kauniisti kiiltävää hunajaa. Kaikki täytteet pilkottiin ihan pieniksi, sillä niin me tykkäämme blinimme nauttia. 

BLINIT

noin 10 kpl

25 g hiivaa
300 g (3 dl) Arla Lempi kreikkalainen jogurtti
3 dl Arla Luomu vanhanajan täysmaito Suomesta
4 dl tattarijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 tl sokeria

3 keltuaista
3 valkuaista
1 pullo (3,3 dl) vaaleaa olutta

paistamiseen
Arla Lempi kirkastettu voi eli ghee

Murusta hiiva kylmän maidon ja jogurtin joukkoon. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon jauhot, suola ja sokeri. Laita kannellisessa astiassa jääkaappiin noin 12 tunniksi.
Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset omiin astioihinsa. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
Lisää hiivataikinan joukkoon kylmä olut. Sekoita hyvin. Lisää joukkoon keltuaiset ja sekoita hyvin.
Lisää vielä valkuaisvaahto nostellen, niin että taikina säilyy ilmavana.
Laita lämpimälle pannulle nokare kirkastettua voita. Kauho päälle taikinaa. Paista toiselta puolelta kauniin kullanruskeaksi. Käännä ja paista kypsäksi. Nosta tarjoilulautaselle tai laita ritilän päällä lämpimään uuniin odottamaan tarjoilua.

Kantarellipiirakka currylla

Anoppini laittaa aina currya kantarellikastikkeeseen. Kastike on sitämyöden todella hyvää ja ihan erityisen makuista. Tästä rohkaistuneena me halusimme yhyttää kantarellin ja mausteseoksen kotikeittiössämmekin. Se tapahtui sienipiirakan muodossa todella maistuvin lopputuloksin!

Ehtoisammat emännät sekoittavat mausteseoksen tietysti itse, mutta koska meiltä uupui ruskeat sinapinsiemenet päädyimme lusikoimaan muovista curry-maustepussia. Jotka ne ehtoisat emännät tietysti aina kumoavat lasipurkkeihin odottamaan käyttöä. 

Vinkiksi sanoisin, että jos taloudessanne on - sanotaan vaikka puolet- sellaisia henkilöitä joille sienet ei maistu, heille voi tehdä vaikkapa kinkkupiirakkapuolen. Se tapahtuu niin että puolitetaan kantarellitäyte joka kumotaan vain toiselle puolelle. Toiseen puoleen piirakkaa pilkotaan sitten kinkunpaloja. Tähän päälle kumotaan normaalisti ranskankermat juustoineen. 

Niiden toisten emäntien lapset luonnollisesti maistavat ja syövät kaikkea pyytäen vielä lisääkin. 

KANTARELLIPIIRAKKA CURRYLLA

piirakkavuokaan

pohja:
125 g voita
(4 rkl kuivattuja kantarelleja murskattuna)
½ tl suolaa
2 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
30 g (n. 1 dl) parmesaania raasteena
2 rkl kylmää vettä

sienitäyte:
400 g kantarelleja tai orakkaita
2 sipulia
1 rkl voita
3 rkl valkoviiniä tai 1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
2 rkl currya

päälle:
3 munaa
200 g ranskankermaa
60 g (n. 2 dl) parmesaania raasteena
1 tl suolaa

Nypi voi, kuivatut sienet, suola ja jauho murumaiseksi seokseksi. Lisää parmesaaniraaste. Lisää lopuksi kylmä vesi. Sekoita taikina tasaiseksi muttei enempää. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille tasaisesti. Laita jääkaappiin täytteiden valmistuksen ajaksi.

Paista sieniä ja sipulia kuivalla pannulla kunnes neste on haihtunut. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi.

Riko kulhoon munat. Sekoita rakenne rikki. Sekoita joukkoon ranskankerma, parmesaaniraaste ja suolaa.

Ota pohja kylmästä. Pistele se haarukalla. Kypsennä 200 asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Lisää päälle sienitäyte ja siihen päälle muna-ranskankermaseos.

Kypsennä uunin keskitasolla vielä noin 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman tai kokonaan ennen tarjoilua.

Vuohenjuustoinen punajuuripiirakka

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / ARLA

Punajuuri on minulle suuri herkku, mutta mieheni on sille valitettavasti allerginen. Siksi kauniinpunaista juuresta tulee harvoin kokattua kotona. Punajuurihimon yltyessä suureksi päätin leipoa siitä piirakan ja viedä sitä sitten vaikka työkavereille, että herkku tulisi syötyä. Piirakasta tulikin niin erinomainen, että luulenpa työkaverien ilahtuvan huomenna. 

Hunajalla ja balsamicolla maustettu punajuuri kohtaa piirakan täytteessä vuohenjuuston upotettuna timjamilla maustettuun tuorejuustoon ja kermaan. Pitääkö kuvailla vielä enemmän vai uskotko jo että herkkua on? Ajattelin itsekin ottaa piirakkaa huomenna lounaaksi pinaattipohjaisen salaatin kanssa jossa on reilusti cashew-pähkinöitä.

Innostus tähän punajuuripiirakkaan lähti Alisan blogista, jonne herkku oli päätynyt muokattuna Maku-lehden päätoimittajan Satu Koiviston piirakasta. Omassa toteutuksessani menin mutkat oikoen. En esimerkiksi keittänyt punajuuria lainkaan etukäteen, vaan paistelin raakaa punajuuriraastetta noin vartin verran pannulla. Pohjaan lisäsin suppilovahvero"jauhetta", eli kuivattuja suppilovahveroita pieneksi murskattuna. Sientä olisi voinut olla enemmänkin niin olisi maistunut selkeämmin muiden vahvojen makujen joukossa. Vehnäjauhoina käytin spelttiä, mutta tavallinen käy yhtä lailla. Minusta vain speltti-punajuuri-sienet-vuohenjuusto on ihanan juureva porukka, joiden maut menevät muhevasti yhteen. Koita vaikka! 

PUNAJUURIPIIRAKKA

piirakkavuokaan

pohja:
3 dl (speltti)vehnäjauhoja
100 g Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoita
1 tl suolaa
2 tl kuivattuja suppilovahveroita murustettuna
1 kananmuna
2 rkl kylmää vettä
½ rkl Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoita vuuan voiteluun

täyte:
3 punajuurta
1 punasipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl hunajaa

150 g pehmeää vuohenjuustoa
150 g Arla tuorejuusto maustamaton laktoositon
1 dl Arla luomu kuohukermaa Suomesta
3 kananmunaa
1 tl suolaa
2 rkl timjaminlehtiä oksistaan riivittynä

Aloita pohjan leipomisesta. Yhdistä kulhoon jauhot, suola ja suppilovahverojauhe. leikkaa voi pieniksi kuutioiksi ja nypi se jauhojen sekaan. Lisää kananmuna ja vesi, sekoita nopeasti. Muotoile taikinasta pallo ja laita jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Kuori punajuuret ja raasta ne. Pilko sipuli pieniksi paloiksi. Paista näitä kasviksia pannulla oliiviöljyssä noin 15 minuuttia miedolla lämmöllä. Mausta hunajalla ja balsamicolla.

Murusta vuohenjuusto pienemmiksi paloiksi. Sekoita kulhossa keskenään vuohenjuusto, tuorejuusto, kerma, 3 kananmunaa, suola ja timjami.

Voitele vuoka. Painele taikina pohjalle ja reunoille. Laita päälle leivinpaperi ja painoksi kuivattuja herneitä tai riisiä. esipaista piirakkapohjaa 175 asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Ota leivinpaperi ja painot pois. Levitä pohajlle ensin juuresseos ja päälle juustoseos. Kypsennä uunissa noin 25 minuuttia, kunnes piirakan pinta on saanut hiukan väriä.

Lampaankääpäpiirakka

yhteistyössä ARLA

Lampaankääpä on nyt hurjan satoisa, ainakin uudessa metsäpaikkalöydössämme. Yhtenä päivänä emme edes jaksaneet kantaa kaikkia potentiaalisia yksilöitä kotiin. Monet sienistä ovat kovin toukkaisia, joten metsässä sienen kanssa tarkistushalkominen on oikein hyvä idea. 

Lampaankääpä on lihaisan herkullinen ja kovasti kauniskin jos minulta kysytään. Se on helppo sieni tunnistaa valkoisen värinsä ja laakean muotonsa ansiosta. Joskus sen voi sekoittaa typäskääpään, joka on tyypillisimmillään lampaankääpää hieman tummempi ja reunoiltaan mutkaisempi. Viimeistään pannulla sienet saa erotettua hyvin: lampaankääpä muuttuu keltaiseksi, typäskääpä ei. Myrkyllinen typäskääpäkään ei ole, mutta kuulemma varsinkin vanhemmiten kitkerä.

Kokeilin pilkkoa lampaankääpää piirakkaan ja olin lopputulokseen kovasti tyytyväinen. "Pohjaresepti" löytyy jo blogista herkkutattisena versiona. Halusin piirakkaan täyteläisen pehmeää makua, joten käytin Arlan vanhanajan täysmaitoa ja Arlan täyteläistä ranskankermaa. Muokkasin reseptiä paitsi käyttämällä eri sientä myös lisäämällä yrtiksi hyvin tähän piirakkaan passaavan salvian.

Jukka tuumasi salvian olevan paikoitellen turhan voimakas, minä pidin taas makua juuri sopivana. Mitä sinä tuumaat? Vai korvaisitko salvian esimerkiksi rosmariinilla, sitruunatimjamilla tai timjamilla, jotka käyvät metsäisiin makuihin melkeinpä poikkeuksetta?

Blogimme muut lampaankääpäreseptit löytyvät linkkien takaa:
Tomaattinen lampaankääpäpasta tillillä 
Leivitetty lampaankääpä ja ciapatta 

Säilömiseen kokeilen Nellen vinkkiä lampaankääpän vakumoinnista ja pakastamisesta. 

LAMPAANKÄÄPÄPIIRAKKA
piirakkavuokaan

pohja:
100 g Arla laktoositon vähemmän suolaa meijerivoi + nokare voiteluun
3 dl spelttijauhoja
2 rkl kuivattua suppilovahveroa murskana
1 tl suolaa
½ dl vettä

täyte:
300 g lampaankääpää
1 rkl öljyä paistamiseen
1 dl Arla Keittiö Täyteläinen Crème fraîche
1½ dl Arla Luomu vanhanajan täysmaito Suomesta
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 dl parmesaania raastettuna
5 tuoretta salvianlehteä silputtuna

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää hiukan jäähtynyt voi. Lisää myös vesi. Sekoita hyvin. Siirrä jääkaappiin siksi aikaa että valmistelet täytettä.

Pilko lampaankäävät paloihin. Paista sienipalat öljyssä pannulla kunnes vesi on haihtunut ja palat ovat saaneet hiukan väriä. Kumoa kulhoon. Laita joukkoon muut aineet ja mausteet. Sekoita hyvin.

Voitele piirakkavuoka voilla. Tasoita piirakkataikina pohjalle sormin.

Kumoa sienitäyte piirakkapohjan päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Hakatut pannarit eli flaky scallion pancake

Hakatut pannarit tuntuu aika rajulta nimeltä, mutta minusta se on tekotapansa vuoksi aika kuvaava nimi. Ilmava pannukakku saattaisi olla suorempi käännös, mutta se ei minun mieleeni oikein toimi. 

Taiwanin reissua suunnitellessa etsin kuumeisesti erilaisia katuruokaherkkuja ja niiden valmistuspaikkoja. Suosituksia löytyi onneksi paljon selkeilläkin karttamerkinnöillä. Yhdeksi etukäteen halutuimmaksi katuruuaksi nousi juurikin nämä pannukakut. 

Ilmavat, kesätsipulipaloja taikinaansa kätkevät pannarit paistetaan tasaisella alustalla. Taikina on kerroksellista, joka tekee pannukakuista osaltaan ilmavia. Toinen vaikuttava tekijä on pannareitten hakkaaminen pihdeillä ja lastalla paistamisen loppuvaiheessa. Tuloksena on ihanan repeytyvä, todella maukas pannari. Paistaminen mainion suihkepulloöljytyksen kanssa näkyy tässä ottamallani meluisalla videolla:

Makuvaihtoehtoja pannareissa on useita kinkkuisesta ja juustoisesta munaiseen tai kaikilla mausteilla otettavaan. Vaikka yhteistä kieltä taitavien paistajien kanssa ei löytynyt, hosottamalla hommasta selvittiin oikein mallikkaasti. Itse maistoin pannarin, jossa oli taiwanilaista basilikaa ja munaa. Se maistui yhtä aikaa raikkaalle ja täyteläiselle kastikkeiden ja mausteiden mielenkiintoistaessa makumaailmaa. Lapset nassuttivat menemään kinkkuversion ja alkuperäisen pannarin ilman lisukkeita. Hinnat eivät päätä huimaa. Nykykurssin mukaan pannarit maksoivat noin 56c-1,4 euroa lisukkeista riippuen. 

Moni paikka tarjosi kevätsipulisia pannareita, mutta itse törmäsimme näihin ilmaviin versioihin Taipeissa vain tällä kojulla (joskin tietysti muitakin varmasti on). Tämä Yong Kang kadulla sijaitseva Tian Jin Flaky Scallion Pancake-koju on mainittu monessa lähteessä huipuksi, joten pistinpä karttamerkin mikäli joku samalle kojulla halajaa. Suosittelen sitä lämpimästi! Kävelymatkan päässä on myös muitakin herkuttelupaikkoja, kuten esimerkiksi huippu dumplings-paikka Din Tai Fung ja Smoothie House josta saa kuuluisaa mangojäätä. 

Me käpyttelimme lasten kanssa nautiskelemaan hakatut pannukakkumme Daan puiston rauhaan ja vehreyteen. Siellä oli hauska seurailla lammen lintujen ja eläinten touhuja.  

Joku harvinaisempi tsirppa taisi olla liikenteessä.

Etanakierteet kinkulla

yhteistyössä Arla

Etanoita voi nauttia myös tuorejuustolla ja kinkulla täytettynä, lapsellisesti. Oikeastihan kyse on kyllä kotiloista, mutta kuka näistä nyt nillittää. 

Leppoisaa brunssia kootessa pyysin lapsiltakin ideoita tarjottaviin. Poitsumme hoksasi kirjastolainassa olevasta Aku Ankan keittokirjasta Etanakierteet, joita hän halusi tehdä omilla täytteillään. Täytteiksi valikoitui tuorejuusto ja kinkku, sekä äidin pakottama salaatti. Viimeksimainittu todettiin lopulta hyväksi rapsakkuuslisäksi ja se sopi kuulemma etana-ajatukseenkin mukavasti. Etanoiden pään poika leikkasi pikkuruisista säilykekurkuista sopiviksi. Tuntosarvet taiteiltiin ruohosipulista. Kivan näköisiä vai mitä?

Etanakierteet maistuivat hyvin sekä lapsille että aikuisille. Mitään yllättävää makumaailmassa ei ollut, mutta käärittynä maut sekoittuivat kivasti. 

ETANAKIERTEET

suorakaiteen muotoisia rieskoja

Arla Tuorejuusto maustamatonta

palvikinkkua

salaattia

pikkuruisia säilykekurkkuja

ruohosipulia

kelmua

Sivele rieskoille Arlan lisäaineetonta, maustamatonta tuorejuustoa. Asettele päälle kinkkua ja salaattia. Rullaa tiukaksi rullaksi. Laita kelmu ympärille ja pistä jääkaappiin odottamaan. Odottaessa rulla myös tiivistyy mukavasti ja pysyy siis paremmin kiinni.

Hiukan ennen tarjoilua leikkaa rieskapötköistä sopivan kokoisia kiekkoja. Avaa niitä hiukan alhaalta. 

Laita pikkukurkkujen toiseen päähän kaksi reikää ja tökkää niihin ruohosipulipalat tuntosarviksi. 

Leikkaa pikkukurkuista toisesta päästä viistottain pieni pala pois, jotta saat etanan pään ujutettua sopivammin paikoilleen. 

Kokoa etana mallin mukaisesti lautaselle. 

Siemennäkkäri

TIE-DÄN! Kaikki ovat tehneet siemennäkkäreitä jo useamman vuoden. Olen minäkin niitä syönyt ja lahjaksi antanut kuiva-aineina, mutta vasta nyt toimeennuin ensimmäisen kerran itse tekemään. Homma oli juuri niin helppoa kuin sen on hehkutettukin olevan. Lopputlos palkitsee maulla. 

Meillä varioitiin ohjetta hiukan auringonkukkasiemenisempään suuntaan, sillä pellavansiemenet loppuivat kesken. Ainakin oli rouskutettavaa! 

Siemennäkkärin ohje on loistavasta Suupaloja-kirjasta, josta löytyy myös kuvassa muikisteleva ihana punajuuri-cashewtahna. 

SIEMENNÄKKÄRI

pellillinen 60 cm uunissa

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

3/4 tl suolaa

3/4 dl vehnä- tai spelttijauhoja

3/4 dl ruisjauhoja

2 rkl öljyä

2 dl vettä

1 tl tai enemmän tuoretta rosmariinia tai timjamia hienonnettuna

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Sekoita kulhossa kuivat aineet sekä halutessasi hienonnettu yrtti. Lisää öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi. Anna taikinan tekeytyä noin 5 minuuttia. 

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Levitä taikina ohueksi. Paista uunissa 30-40 minuuttia tai kunnes näkkäri on rapeaa. Jäähdytä ritilän päällä. Taita pieniksi paloiksi. Säilytä huoneenlämmössä. 

Suolainen vohveli: feta, avokado ja pekoni

yhteistyössä Arla

Ystävänpäivän aamuksi tyttäremme toivoi vohveleita. Lapset mielivät natustaa omansa makeina, mutta me aikuiset halusimme vohvelin suolaisena. 

Täyte rakennettiin takuuvarmoista aineksista. Avokado, pekoni ja feta (tai no, välimerellinen juusto) tuoreen korianterin kanssa suorastaan soivat suussa. Pohjalle paistettu vohveli oli rasahtelevan rapsakka. Aamu alkoi siis aivan loistavasti!

Yksi vohveli ositettiin sydämiksi. Tämä makeapala tarjottiin ruusunterälehdistä keitellyn hillon kanssa.

Täytteen aineksia en lähtenyt mittaamaan, sillä jokainen kasaa ne mielensä mukaa. Suuntaviivoiksi sanottakoon, että meillä laitettiin kokonainen avokado ja kolme pekonisuiroa per vohveli. Välimerellistä, fetatyyppistä juustoa murusteltiin noin neljäsosa palaa per vohveli. 

TODELLA RAPEAT VOHVELIT 
5 kpl

vohvelit:
2 dl Arla vähälaktoosinen kuohukerma
1 dl kylmää vettä
1 ½ dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
Arla laktoositonta voita paistamiseen

täyte:
pekonia
avokadoa
Arla Apetina laktoositon pala välimerellistä juustoa
tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria

Valmistele täyteaineet:

Paista pekonit kypsiksi. Laita talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Pilko pekonit. Puolita avokadot, ota siemen pois keskeltä ja  lusikoi avokadot pois kuorestaan. Siivuta avokadonpuolikkaat. Irrota korianterista lehdet erilleen. Murusta juusto. 

Tee vohvelit:

Laita vohvelipannu kuumenemaan. Vaahdota kerma. Sekoita kylmä vesi, jauhot ja suola yhteen. Sekoita joukkoon kermavaahto varovasti nostellen. 

Laita nokare voita tai valmiiksisulatettua voita vohvelipannulle ja sivele sitä silikonisella sudilla molempiin vohvelipannun puoliskoihin kauttaaltaan. Kauhaise taikinaa vohvelipannulle ja sulje kansi. Paista rapsakan kypsäksi. 

Nosta lautaselle, täytä kerroksittain muistaen myös suola ja pippuri. Tarjoa heti. 

Neljän sipulin Tarte Tatin

Kirja tuntuu hyvältä kun sen nostaa käsiin. Kovat, mutta pehmeän kartonkimaiset kannet tuntuvat lempeiltä. Kirjanmerkkinauha odottaa lukijaa siirtämään itseään edemmäs kun lukeminen alkaa. Kädessäni on Prisca Lecleren "Tarte Tatin - suuri ranskalainen keittokirja", joka on minulle nyt usean selailun jälkeen ensisijaisesti hyvänmielinen kirja. 

Leppoisat tarinat ja valokuvat ihmisistä ja tapahtumista reseptien ympärillä luovat sydämellisen kehyksen ruuille. Siksi tartuinkin juuri tähän kirjaan kun mietiskelin sopivaa rotinatarjottavaa vauvaperheeseen mennessä. 

Kirjasta löytyy ruokia arkeen ja pidempää aikaa vaativaan kokkailuun. Tähän mennessä kokeiltaviksi on merkitty Hervén béarnaisekastike, Patrickin ratatouille ja rosmariini-perunasose. Jokainen resepti on nimetty myös ranskaksi, mistä pidän kovasti vaikken kieltä osaakaan. 

Päädyin leipomaan rotinatarjottavaksi neljän sipulin Tarte Tatinin. Arvelin sen maistuvan aikuisille loistavasti, varsinkin kun piirakkapalan päälle lusikoitiin vielä notkeaa vuohenjuustoa. Näin kävikin. Punaviinietikka antaa tummaa makua piiraaseen ja pohjan rakenne on erityisen onnistunut, murean rapea. 

Hykerryttävintä piirakan teossa oli tilkkutäkkimäinen taikina, joka oli minulle uusi asia. Taikinapallosta otettiin paloja, jotka taputeltiin käsien välissä sopivan litteiksi ja lisättiin täytteen ylle toistaen kunnes taikina oli loppu. Pidin tekniikan käsityöläisyydestä ja ulkonäön näin muodostuneesta rustiikkisuudesta, pingottamattomuudesta todella paljon. 

Ulkonäköasioista puheenollen ohjeistetut sipulirenkaat olisivat olleet piirakassa paljon kauniimmat, mutta hosoheikin oli helpompi kuoria ja paistaa siivutetut puolikkaat. Makuunhan tämä ei vaikuttanut. Olen laittanut ohjeeseen sulkuihin vinkkejä kärsivällisempiä kokkeja varten, joilta renkaat onnistuvat.

NELJÄN SIPULIN TARTE TATIN
Tarte Tatin aux oignons
valurautapannullinen, halkaisija 25 cm

pohja
125 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
n. 1,5 rkl kylmää vettä

täyte
3 punasipulia
2 keltasipulia
5 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
25 g voita
1 rkl sokeria
1,5 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa

tarjoiluun
pehmeää vuohenjuustoa

Ota voi ajoissa pehmenemään. Paloittele.
Mittaa jauhot kulhoon. Lisää joukkoon suola ja voipalat. Nypi voi jauhojen joukkoon, kunnes seos on tasaisen karkeaa. Lisää kylmä vesi. Painele taikina nopeasti pallon muotoon. Jos taikina ei pysy pallona, lisää vielä hieman vettä. Anna taikinan levätä kulhossa.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Kuori ja leikkaa sipulit (renkaiksi). Pilko valkosipuli.
Sulata voi ja sokeri uuninkelpoisella (valurauta)pannulla. Lisää sipulit ja anna kuullottua muutama minuutti, kunnes kaikki sipulit ovat saaneet kuultavan pinnan. (Kääntele sipuleita varovasti jotta renkaiden muoto säilyy).
Lisää viinietikka ja suola. Anna kaiken karamellisoitua pannulla , kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut, noin 3-5 minuuttia. Ota pannu pois liedeltä.

Ota taikinaa osissa käteen ja litistä taikinasta käsiesi välissä ohuita paloja, noin 0,3 cm paksuja. Asettele palat yksi kerrallaan pannuun sipulien päälle.

Laita pannu uuniin 20-25 minuutiksi, kunnes taikina on saanut hieman väriä. Ota pannu pois uunista ja anna jäähtyä peri minuuttia.

Aseta tarjoiluastia pannun päälle ja käännä pannu tarjoiluastiaa vasten ympäri niin että piirakka keikahtaa sipulipuoli ylöspäin.

Tarjoile lämpimänä tai kylmänä vuohenjuustonokareiden kanssa.

***

Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena