Loistava alkupala tai suupala: kuorrutetut paistetut sinisimpukat

Kun minulla ei ole ajatustakaan mitä kokkailisin, selaan keittokirjoja. Joihinkin olen jo valmiiksi merkinnyt kiinnostavia juttuja, mutta ne tuntuvat muuttuvan  vuosien myötä välillä erilaisiksi. Lomaviikon lopuksi istahdin nojatuoliin ja nostin viereen kasan italialaiseen ruokaan liittyviä keittokirjoja. Hetken niitä selailtuani huomioni kiinnittyi "Makuja Toscanasta"-keittokirjassa ilta-auringon täplittämään kuvaan, jossa valkoviinin ja rapeakuorisen leivän eteen terassipöydälle oli nostettu lautasellinen kuorrutettuja sinisimpukoita. Tunnelma kuvassa vei heti ajatukset ystävien täyttämään illallispöytään, jossa istutaan pitkään ja napostellaan keskustelun lomassa sitä sun tätä. Tuli kova halu kokata näitä simpukoita. 

Kuorrutetut sinisimpukat oli helppo tehdä, mutta ne vaativat hiukan askartelua. Maku kyllä palkitsi! Ihastuimme ihan hurjasti rapsakkapintaisen kuorrutteen ja pehmeän simpukan yhdistelmään, jota salami mukavasti suolaisti ja sitruunaöljy terävöitti.  

Simpukat höyrytettiin kypsäksi, ladottiin puolikkaina pellille ja päälle ripsittiin paistettu leivänmuru-salamikuorrute ennen uunissa kypsennystä. Hommaa voi kevittää hyvin pesemällä simpukat etukäteen ja tekemällä leivänmurukuorrutteen valmiiksi. Me käytimme viimeistelyyn sitruunaöljyä, mutta aivan hyvin loppusilaukseksi käy myös sitruunamehu ja öljy erikseen valutettuna. Resepti alla on melkein sama kuin kirjassa. 

Vielä knoppitieto joka tuli meille uutena: oranssit simpukat ovat naaraita, vaalean hailakat uroksia. Molemmat toki hyviä syötäviä!

Me olemme tarjonneet näitä simpukoita nyt suupaloina drinkkien kanssa ja osana alkupalaa italialaisella illallisella. Tulevaisuudessa nämä löytynevät myös tapaskattauksista ehkäpä espanjalaisella salamilla ja brunssipöydistä.

KUORRUTETUT PAISTETUT SINISIMPUKAT

muscoli ripienti

neljälle alkupalaksi

1 kg tuoreita sinisimpukoita

1 dl valkoviiniä

2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna

hyppysellinen kuivattua chiliä

sitruunaista oliiviöljyä simpukoiden päälle

leipäkuorrute:

1 sipuli hyvin hienoksi silputtuna

3 rkl oliiviöljyä

150 g kuivahtanutta leipää murennettuna / korppujauhoa

4 rkl tuoretta lehtipersiljaa

85 g mausteista salamia pieninä kuutioina

merisuolaa

mustapippuria

Harjaa simpukat puhtaiksi ja poista mahdollinen parta vetämällä haivenia simpukan sarapuolta vasten poikki. Kopauta simpukoita työtasoa vasten. Poista simpukat jotka eivät sulkeudu sillä ne ovat kuolleet. Poista myös simpukat joiden kuori on vaurioitunut. Pane simpukat kulhoon jossa on kylmää vettä. Anna niiden olla siinä kypsennykseen asti. 

Tee leipäkuorrute valmiiksi. Paista sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää leipämurut ja persilja. Sekoita hyvin. Anna paistua viitisen minuuttia kunnes leipämurut alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon salamipalat. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Pane isoon kattilaan viini, valkosipulit ja chili. Peitä kannella ja kuumenna. Lisää simpukat. Peitä jälleen kannella ja anna kiehua kovalla lämmöllä muutama minuutti kunnes simpukat ovat auenneet. Älä keitä liian kauaa, sillä silloin simpukan liha sitkistyy. Heitä pois simpukat jotka eivät avaudu. Siivilöi simpukat. 

Asettele simpukankuoren puolikkaat uunipellin päälle. Irrota simpukat jo valmiiksi kuoristaan niin ne on helpompi syödä ja palauta takaisin kuoren päälle. Valuta simpukan päälle hiukan sitruunaista oliiviöljyä. Lusikoi päälle leipäkuorrute. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 5 minuuttia.

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

Tapaspöytä lounaaksi

Lounaspöytään tapaksia ja pikkusyötäviä. Miksei!

Mietimme vierastarjottavat aina tarkkaan sitä myöden kuka pöydän ympärille istahtaa. Yritämme muistella (tai tarkistaa blogista) mitä heille on ennen tarjottu ja miettiä mistä he ovat pitäneet. Joskus arvailemme mistä he ehkä voisivat pitää tai kysymme suoraan millaista makumaailmaa he visiitilleen toivoisivat.

Kun tyttäremme kummit muksuineen tulivat meille viikonlopuksi, tuumailin tekevämme iltasella paellaa. Lounaaksi pläänäilimme tapaksia pöydän täydeltä, sillä tiedämme perheen nauttivan tämänkaltaisesta napostelusyömisestä. Täytyy sanoa että nappiin meni, sillä siinä kuulumisia vaihtaessa saimme kuulla kiittäviä ja ylistäviä kommentteja useampaan kertaan. Minä taas tuumasin että on ilo kokata ihmisille jotka osaavat sitä arvostaa. 

Melkein kaikki tapakset / pintxot / pikkusyötävät löytyvät blogista jo entuudestaan, joten klik vaan linkin taa jos kiinnostaa:

pimientos de padron

chorizoa leikkeleenä

serranoa leikkeleenä

manchego-juustoa siivuina

vesimelonia lohkoina

tonnikalapintxot

pekoniin käärittyjä taateleita
serranokupit juustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla

manchegoa hunajalla ja limellä

vuohenjuusto-sipuli pintxot

ankanrasvaisia perunoita + majoneesia

Uutuutena meille tarjolle nostettiin kuivattuja, puolitettuja pepperoneja (ihan niitä tölkkiversioita). Ne täytettiin notkealla vuohenjuustolla ja maustettiin tuoreella tillillä. Hauska ja todella toimiva yhdistelmä!

Jälkiruuaksi söimme yltiötuhtia ja ihanaa poltettua juustokakkua.

Aikuisille kylmensimme keralle vielä rose cavan, joka sopi tilanteeseen ja makuihin erinomaisesti!

Olemme tehneet vastaavantyyppisiä vieraskattauksia aiemminkin:

Täältä löytyy  kolmelle perheelle katettu pöytä tapastelutyyliinkin, sisältäen mm. espanjalaista äyriäissalaattia ja manchego-kroketteja.

Täältä löytyy tapaspöytä joka koottiin alkupalaksi pääosin Espanjan tuliaisista. 

Täältä löytyy naisten kesken vietetty tapasteluilta, jossa oli paljon suomalaisia raaka-aineita.

Pintxo tonnikalasta

Tämä on tonnikalaleipänen on mukaelma San Sebastianin reissulla nautitusta pintxosta. Raaka-aineina ei kotona Nummelassa voi olla niitä paikallisia herkkuja, mutta meidän kaupoistammekin löytyvät raaka-aineet passaavat hyvin. Tonnikalassa olemme tarkkoja että se on kestävän kalastuksen mukainen eli MSC-merkillä merkittyä.

Tonnikalan mukaan sekoitetaan majoneesia, joka kivasti pehmentää ja pyöristää makua. Pienityt sipulit tuovat pikkiriikkistä rousketta ja jalapenosiivut luonnetta. Helppoudessaan tämä pintxo on todella hyvää! Tonnikalaseoksen voi tehdä etukäteen valmiiksi ja lisätä vasta hiukan ennen tarjoilua patonkisiivujen päälle. Meillä tonnikalapintxoja tarjottiin taannoin osana espanjalaista illallista. 

Kalatahnan riittävyys riippuu paljon siitä miten paksun tonnikalatahnan leivän ylle haluat. Tässä ohjeistettu riittää ainakin kymmenen patonkipalan ylle kuvan osoittama määrä.

PINTXO TONNIKALASTA

1 purkki tonnikalaa

pieni sipuli
1 rkl majoneesia
½ rkl sitruunamehua
mustapippuria
suolaa
säilöttyjä jalapenoja

Poista jalapenoista siemenet. Siivuta ne pitkittäin.
Laita tonnikala purkkiin ja pieni rakennetta vielä haarukalla.
Silppua sipuli ihan pieneksi.
Yhdistä tonnikala, sipuli, majoneesi ja sitruunamehu.
Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Siivuta patonki, laita tonnikalatäytettä leivän päälle.
Laita tähänpäälle vielä jalapenopala tai kaksi.

Pintxot ja San Sebastian ovat kulinaristinen taivas

Pintxo on baskilainen nimitys pikkusyötäville, joita muualla Espanjassa kutsutaan nimellä tapas. Tämä on karkea erottelu, jota voi toki käydä halkomaan suuntaan jos toiseenkin. Monesti pintxoja lävistää tikku (pincho) ja usein herkku on koottu leivän päälle. Ei kuitenkaan aina. Pintxot voivat olla hyvinkin yksinkertaisia, taiteellisesti koostettuja tai mitä vain tältä väliltä. 

Pintxo-kierros San Sebastianin, paikallisittain Donostian, vanhassa kaupungissa on ihan pakollinen juttu kun noilla main matkaat. Ideana on piipahtaa erilaisissa paikoissa vaikka vain lasillisella ja poimia houkuttelevia pikkupaloja tiskiltä tai tilata lämpimänä tarjottavia pintxoja erikseen. Joissakin paikoissa saat käteesi menun josta tiirailla tarjontaa, toisessa paikassa sinun pitää lukea päivän tarjonta liitutaululta tai tarkastella tiskille valmiiksi koottua valikoimaa. Joissain paikoissa näitä tapoja yhdistellään niin että esimerkiksi lämpimät tilataan listalta. Ravintoloiden valikoimaan kannattaa tutustua etukäteen, sillä paikoilla on omat erikoisuutensa. Jännää on, että tiskin takaa niitä ei välttämättä suositella vaikka erikseen kysyisitkin. Tässä kohtaa osasyynä voi olla myös se, ettemme me osanneet espanjaa saatikka paikallista baskia, eikä tiskin takana välttämättä taidettu taas englantia. 

Joka paikassa saimme pyytämättä kaksi lusikkaa tai haarukkaa jos syöminen sitä kaipasi. Muutenkin palvelu oli ystävällistä kaiken häsellyksen keskelläkin. Huomionarvoista pintxokierrosta suunnitellessa on, että kaikki paikat eivät ole auki joka päivä tai koko päivää tai olivat tauolla esimerkiksi maaliskuun alussa. 

Me matkasimme San Sebastianiin kaksin juurikin maaliskuun alussa. Tuolloin pintxopaikoissa ei ollut ylenpalttista tungosta, mutta suosituimmissa riitti kyllä paljon asiakkaita. Syyskuussa San Sebastianissa edellisen kerran vierailleena mieheni tuumi että porukkaa oli liikkeellä paljon enemmän.

Vaikka pintxot ja lasilliset maksavat meikäläisittäin ajateltuna kappaleelta vähän, vain muutamia euroja, saa tälläkin tyylillä rahaa menemään oikein mukavasti kun syö ja juo päivät läpeensä. 

Tässä meidän suosituksemme lyhyesti. Toivottavasti niistä on apua kun tuolle suunnalle matkaat. 

GILDA

Tämä on tietynlainen pintxo, jota tarjotaan monessa paikkaa. Se sisältää paikallista anjovista, giundilla pepperoneja ja oliiveja cocktailtikkuun keihästettynä.

TXANGURRO eli San Sebastianin vesissä asuva hämähäkkirapu

KOKOTXA meinaa kalan poskia. Kannattaa ehdottomasti maistaa!

SIIDERI

Paikallinen siideri sopii erinomaisesti paikallisten ruokien kanssa, joskin me päädyimme usein viiniin. Siideri tarjottiin aina samanlaisesta ohutreunaisesta lasista. 

TXAKOLI

Varsinkin merenelävien kanssa hyvin passaava nuori, hedelmäinen valkoviini txakoli on pakkomaistettavien listalla kun San Sebastianissa vierailet. Viinin showmainen kaataminen korkealta on hauskaa seurattavaa. 

Sitten itse pintxo-paikkoihin vanhassa kaupungissa:

ATARI

Atarilla on hauska terassi kadun päässä, kirkon portaiden vieressä. Täällä erityisen hyvää olivat naudankieli kuskusilla ja kanelikastikeella sekä artisokat pähkinäpyreellä ja läskisillä possunniskapaloilla. Läskit melkeinpä sulivat artisokkien päälle. Jukka maistoi edellisellä reissullaan pintxon, jossa foie gras oli yhdistetty valkosuklaan ja maissikastikeen kanssa. Erikoinen yhdistelmä ei vakuuttanut, vaikka se yksi paikan klassikoista onkin.

SIRIMIRI

Atarin sisarravintolassa, joka sijaitseekin ihan Atarin kyljessä, meitä ilahduttivat taiten tehdyt cocktailit ja kroketit. Erityisesti mustekalakrokettiin oli saatu niin uskomattoman pehmeä, jopa vaahtomainen rakenne ja ohut kuori, että ihan mietitytti miten se oli saatu pysymään koossa. Sirimirissä oli myös reissun paikoista nuorekkain tunnelma.

GANDARIAS

Täällä lautasellemme päätyi reissun paras foie gras, joka tarjottiin mustikkahillon kanssa. Myös paikan ilmakuivattu kinkku oli suuhun sulavan loistavaa. 

SIDRERIA BEHARRI

Kroketit ilmakuivatulla kinkulla olivat täällä hyviä. Paikan oma siideri maksoi niinkin paljon kuin euron kaato.

LA CUCHARA

Paikkaa pyörittää El Bullissa Ferran Adrián opissa ollut Alex Montiel. Turskanposket ja kukkakaali maistuivat täällä erityisen hyviltä, samoin rapsakka siankorva munakoisolla. Foie-annos, jossa oli myös rapsakkaa syöttöporsasta oli todella maukas.

La Cucharassa oli myös hauskaa jutustella viereisen syöjän kanssa, joka oli kotoisin Tokiosta mutta asui parhaillaan Teheranissa.

A FUEGO NEGRO

Täällä paikassa oli hauskan erilainen lähestymistapa pintxoihin. Esillepanot olivat leikitteleviä, monesti annosmaisempia kuin muualla. Maullisesti mieleen jäivät erityisesti pikkuruinen kebab raikkaan minttuisena ja lasissa vaahtojen seassa tarjottu simpukka. "Brownie" sisälsi häränhäntää ja turnipsivaahtoa hämäten hienosti ulkonäöllään. Paikan sisustus oli myös hauska.  

LA MEJILLONERA

Tämä paikka tarjoaa simpukoita, mustekaloja ja yhden peruna-annoksen, siinä kaikki. Rustiikkiseen ulkoasuun puetut annokset olivat kaikki todella hyviä, mutta suosikiksemme nousi "tigres picantes" eli passelin pehmeärakenteiset simpukat sopivasti mausteisella tomaattikastikkeella. Merellistä tuoksua ja tiskin takana työskentelevien miesten kovaäänistä huutoa ei kannata pelästyä. Tämä paikka nousi yhdeksi suosikeistamme. La Mejillonerassa käy vain käteinen.

BAR AZKENA

Bretxan kauppahalli

Ohikulkiessa huomiomme herättivät kauniisti esillelaitetut pintxot, jossa eri tekstuurit tukivat hienosti toisiaan. Munakoiso-kinkku-yhdistelmä oli maukas, samoin ankka makean hillon kanssa.

LA VIÑA

La Viñan juustokakkua ei ole turhaan ylistetty. Tuhdin juustoisen kakun rakenne oli meille jotain ihan uutta, liivatteisen ja paistetun välimaastosta. Kakun kanssa tarjottu paksu sherry maistui suorastaan siltä kuin olisi juonut rusinoita. Kokonaisuus oli aivan loistava.

NESTOR

Paikan tomaatit ovat aivan loistavia. Ne tarjotaan suupaloiksi pilkottuna yksinkertaisesti suolan ja oliiviöljyn kanssa. Me nautimme täällä myös loistavat pihvit, mutta se ei mene valtavuudessaan enää lainkaan pintxo-kategoriaan. 

Pari vinkkiä vielä vanhan vielä kaupungin ulkopuolelta:

COCKTAIL BAR SEBASTOPOL

San Martin 39 

Täällä suosittelemme tietysti cocktaileja, mutta myös pintxoa, jossa oli rakennettu leivän päälle ihana kokonaisuus ilmakuivatusta kinkusta, vuohenjuustosta ja sipulihillokkeesta. Muutkin pintxot näyttivät houkuttelevilta. Tämä inspiroi meitä jo omiinkin kokkailuihin.

LA GINTONERIA

Zabaleta Kalea 5

La Gintoneria on loistava paikka nauttia taidolla tehtyjä ginijuomia yli sadan ginin valikoimasta. Sen lisäksi tämä paikka osoittautui loistavaksi myös napostelujen suhteen. Äkkäsin tiskillä hanhenkauloja, joita olen halunnut maistaa jo pitkään.

Opastuksen jälkeen osasimme syödäkin niitä. Maku oli hienostunut ja rakenne tiivis mutta pehmoinen - ei näitä turhaan ole kehuttu! Samalta istumalta söimme myös paahdettuja läskipaloja, jotka olivat loistavia nekin. 

Pintxo vuohenjuustosta ja sipulihillokkeesta

Maistoimme tällaisen pintxon taannoisella San Sebastianin kaksinreissulla, kun pysähdyimme taas kerran lasilliselle, tällä kertaa Cocktail Bar Sebastopoliin. Pysähdys taisi sijoittua aamupalan ja ginikauppaan menon väliin. Matkaa oli kuitenkin reilu puoli kilometriä. 

Pintxo oli koottu leipäpalasta, ilmakuivatusta kinkusta, paistetusta vuohenjuustosta ja makeasta sipulihillokkeesta. Tämä tarjoiltiin kylmänä. Suolaisen ja makean leikki täytti suun eri tekstuureiden hivellessä makunystyröitä. 

Minä en erityisemmin pidä vuohenjuustosta. Sellainen perusmarkettikamaa kermaisempi menee kyllä hyvin, mutta juustoista puhuttaessa vuohenjuusto ei ole ensimmäisenä herkkuna mielessäni. Tässä kokonaisuudessa se kuitenkin maistuu todella hyvältä. Tai siis täydentää kokonaisuuden herkuksi, miten vaan. 

Koostaessamme naapureille espanjalaista iltaa teimme yhtenä alkupalana myös näitä pintxopöytään. 

Hyvän makuinen ja punasipulisuudessaankin kivan värinen sipulihilloke löytyi Soppa 365 sivulta Anne-Maaritin lisäämänä. Me teimme pienen tarpeen vuoksi reseptin puolikkaana ja silti sitä hiukan jäi lasipurkkisäilöttäväksi jääkaappiin.

SIPULIHILLOKE

2 punasipulia
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
½ dl vettä
½ dl väkiviinaetikkaa
½ dl sokeria

Kuori sipulit. Leikkaa ohuiksi renkaiksi/puolirenkaiksi.
Silppua valkosipulinkynsi.
Laita pieneen kattilaan vesi, etikka ja sokeri. Kuumenna seos kiehuvaksi.
Lisää sipulit.
Miedonna lämpöä ja muhita sipuleita noin 15 minuuttia kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.
Tarjoa jäähtyneenä.

Raikkaasti maustettu manchego

Tämä ohje on helppoakin helpompi, mutta silti -tai ehkä siksi- se ilahdutti maullaan meitä kovasti taannoisessa vierastarjoilussa. Manchegot maustetaan kaikessa yksinkertaisuudessaan hunajalla ja limetin kuorella saaden aikaan makea ja raikas setti. 

Idean nappasimme Mikko Takalan ja Sami Rekolan Street Food-kirjasta. Tosin unohdimme lisätä mustat seesaminsiemenet, jotka olisivat varmaan tuoneet mukavaa rakennetta settiin. Kivan näköisen pilkutuksen nyt kuitenkin. Takala on valuttanut mausteet juustokuutioiden ylle, me pyöräytimme ne kauttaaltaan astiassa. 

Varrastimme juustot coctailtikkuihin, keihästäen osaan myös oliiveja. 

Ihanan iisiä ja hullun hyvää! Suosittelemme!

HUNAJAINEN MANCHEGO LIMETISTI

250 g manchego-juustoa

2 rkl juoksevaa hunajaa

1 limetin kuori raastettuna

(2 rkl mustia seesaminsiemeniä)

mustia ja vihreitä oliiveja

varrastikkuja

Leikkaa juusto isohkoiksi kuutioiksi niin että tikut pysyvät niiden voimin pystyssä. Laita kulhoon. Valuta päälle hunajaa, raastettu limetinkuori (ja seesaminsiemeniä). Pyöräytä niin että kaikki juustopalat maustuvat. 

Keihästä juustot varrastikkuihin yhdessä oliivien kanssa. 

Espanjalainen perunasalaatti ja vieraspöytä

 

Saimme pääsiäisenä iloksemme kaksi ystäväperhettä kylään. Pöydän ympärillä riitti hälinää ja sähellystä, kunnes lapset saivat syötyä ja aikuiset jäivät nautiskelemaan keskenään. Rakastan tällaista vipinää ja sitten taas ajan kanssa aikuisten kanssa istumista. Siinä on sitä elämäntuntua parhaimmillaan. 

Aloitimme ruokien valmistelut jo tortaina, jolloin saimme stressittömän aamupäivän perjantaille. Ainoa epäonnistunut ruoka oli appelsiininen crema catalana jonka kanssa tappelimme torstaina. Rakenne ei hyytynyt kunnolla ja lopputulos ei herkuttunut. 

Kaikki muut ruuat onnistuivatkin sitten odotetusti ja jotkut jopa yli. Myöhemmin tässä jutussa ohjeistettu espanjalainen äyriäisiä sisältänyt majoneesinen perunasalaatti oli jopa parempaa mitä uumoilimme, samoin serranoakin sisältäneet kroketit. Valtaosa ohjeista oli poimittu kanssabloggajan Arielan uutukaiskirjasta Andalusian auringossa. Pöytä piti alunperin täyttää tapaksilla, mutta käsite hiukan laajeni suunnitellessa. Pienet lapset huomioimme myös menusuunnittelussa lisäämällä settiin esimerkiksi yleensä takuuvarmat lihapullat. Krokettien ja maustettujen manchegojen ohje tulee myöhemmin. 

LAAJENNETTU TAPASPÖYTÄ

naudanlihapullia

manchego-kroketit sekä serranolla että ilman

salaatti grillatuista paprikoista (ilman chorizoa)

espanjalainen perunasalaatti äyriäisillä

israelilainen salaatti

maurilaiset lihavartaat luomupossusta

lohkoperunat

sinihomejuustodippi ja sipsit

hunaja-limemaustetut manchegot

lime-chilimaustetut silakkafileet

oliivit

pimientos de padron eli grillipaprikat

leikkelelautanen:

pippurinen salami

fenkolisalami

serrano 

manchego

omena-varsisellerihillo

Perunasalaatissa kävi niin hölmösti etten huomannut ottaa valmiista lainkaan kuvia. Tässä kuitenkin salaatti majoneesin sekoittamista vailla valmiina. 

Majoneesin tuhdittamaa salaattia raikastivat herneet ja porkkanapalat. Pidin kokonaismausta ja suutuntumasta ihan älyttämösti! Äyriäiset voisivat tässä muodossa maistua myös niitä haasteellisena pitäville. Jos merenmöllykät ovat ylivoimaisia, Ariela vinkkaa Andalusian auringossa kirjassaan jättämään ne pois tai korvaamaan joko kinkkusuikaleilla tai chorizolla. 

Espanjasta voit tapastiskeiltä etsiä tätä herkkua nimellä Ensalada rusa eli venäläinen salaatti. 

Puolitimme kirjan ohjeen vieraspöytään ja saimme valmista salaattia litran. 

ESPANJALAINEN PERUNASALAATTI

2 isoa perunaa

1 iso porkkana

1 pieni sipuli

100 g herneitä

1 pkt (300 g) pakastettua äyriäissekoitusta

kastike

1 ½ dl majoneesia

1 ½ dl tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

vajaa 1 tl sitruunankuorta hienoksi raastettuna

1 tl valkoviinietikkaa tai sitruunamehua

 ¹⁄_{4 tl sinappia}

_suolaa

_{mustapippuria}

_{Kuori  je pilko perunat ja porkkanat noin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Höyrytä tai keitä vähässä vedessä kypsäksi. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli - jälkilämpö pehmentää sen. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.} 

_{Valuta herneet ja sulatetut äyriäiset. Kääntele muiden ainesten joukkoon.} 

_{Yhdistä kastikkeen ainekset ja sekoita varovasti salaatin joukkoon. Anna maustua kylmässä muutama tunti ennen tarjoilua.}