Loistava quiche eli juustopiirakka vappupiknikille

Minä rakastan suolaisia piirakoita. Muut perheenjäsenet eivät jaa intohimoani, vaikka monista piirakoista toki tykkäävätkin. Siksi meillä ei tehdä piirakoita ihan joka päivä eikä edes viikko. 

Suunnitellessamme vappupiknikkiä halusin mukaan ehdottomasti jonkin suolaisen piirakan, mieluummin uudella reseptillä. Hyllystä käteen osui aikoinaan arvostelukappaleena saatu Suvi Rüsterin Täydellinen ohje, jonka myötä piirakka muotoutui Quiche Lorraineksi, juustopiirakaksi. 

Ja voi miten hyvä piirakasta tulikaan! Luonteikas gruyèrejuusto takasi umamisen makumaailman, jota päälle asetellut ilmakuivatut kinkut täydensivät salvianlehtien mielenkiintoistaessa makua. Kokonaisuus oli minusta kauniin näköinen ja todella maukas! Reseptin mukaan piirakkaan pitäisi laittaa tuoreita salvianlehtiä, mutta kokonaisena kuivatut lehdet ajoivat vallan hyvin asian. 

Täydellinen ohje on muuten hieno reseptikirja. Siinä kerrotaan reseptin lisäksi kyseisen ruuan historiaa, kriittiset vaiheet perustellen ja annetaan vielä ammattilaisvinkit. Quichen kohdalla pro-vinkkinä annetaan mm. se, että piirakkavuokaa ei kannata voidella jottei taikina valu esikypsennyksen aikana alas reunoilta. 

Tänä vuonna vappupiknik nautittiin meillä olohuoneen lattialla, sillä ketään ei kiinnostanut mennä ulos hytisemään vilusta. 

LOISTAVA JUUSTOPIIRAKKA ILMAKUIVATULLA KINKULLA JA SALVIALLA

10 annosta

pohja

3 dl erikoisvehnäjauhoja

75 g kylmää voita

1 munan keltuainen

1 rkl vettä 

täyte

2 kananmunaa

3 dl kermaa

200 g hienoksi raastettua gruyérejuustoa

100 g ilmakuivattua kinkkua

12 salvianlehteä 

Nypi vehnäjauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon keltuainen ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääräise taikina tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin lepäämään ainakin 15 minuutiksi. 

Älä voitele piirakkavuokaa. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Pohjan tulee olla lähes kypsä ennen täytteen lisäämistä, muuten täyte imeytyy raakaan pohjaan. 

Sekoita kananmunat, kerma ja juustoraaste kulhossa. Kaada seos esikypsennetyn pohjan päälle. Asettele pinnalle ilmakuivattua kinkkua ja tuoreita tai kuivattuja salvianlehtiä. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. Jos pinta alkaa tummua mutta piirakka ei ole vielä kypsä, asetapäälle leivinpaperi. Anna jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista. 

Sienireseptejä ja sieniruokaoivalluksia tältä syksyltä

Meitä pitempään seuranneet - tai instaamme kurkkineet - tietävät intohimomme sieniin ja sienestykseen. Olemme saapastelleet useampanakin iltana töiden jälkeen tai viikonloppuisin päivällä metsään sienten toivossa. Aina on jotain löytynyt, välillä niinkin paljon että korin täyttymisen vuoksi on tarvinnut lähteä kotiin. Niin kutsuttu positiivinen ongelma. 

Tuttujen sienireseptien lisäksi haemme aina jotain uutta, sillä emme jaksa tehdä ja syödä aina niitä samoja. Nyt kirjastolainassa on esimerkiksi kovasti oivan tuntuinen "Syötävän hyvä sienikirja", josta en tosin vielä ole ehtinyt mitään kokata. Pidän kirjassa erityisesti siitä, että sieltä löytyy ainakin meille vieraampiakin sieniä ja joka reseptin kohdalla vaihtoehtosieniä jos sitä parasta ei itse löydä tai tunnista. 

Vinkiksi muuten että kaikki meidän sienijuttumme, joita näyttää kertyneen jo tätä ennen 123 kappaletta, löytyvät blogimme vasemmasta sivubannerista *sienet - tunnisteella. 

Ilahduttavan yksinkertainen, mutta hurjan maukas makulöytö tälle syksylle on ollut sienien, varsinkin suppilovahveron liitto metwurstin ja salamien kanssa. Tätä yhdistelmää on maisteltu niin munakkaassa kuin leivän päälläkin. 

Tässä kuvassa leivän päällä herkkuna on kanamaista suomumustesientä lehtipersiljan kera. Vaikka samettikukan mausta pidänkin, tässä kokonaisuudessa se oli turhan vahva maku. 

Kantarellitahna, joka löytyy Perinneruokaa Prkl-blogista, ihastutti taannoin neljän perheen brunssilla. Tämä on loistoresepti myös siihen tilanteeseen kun kantarelleja on tullut kannettua metsästä yli oman tarpeen. 

Säilönnässä olemme luottaneet Hannelen Kokit ja Potit-blogin ohjeisiin umpioimisesta. Se on loistovaihtoehto suolaamiselle. Haapa- ja karvarouskut ovat näin heti käytettävissä eikä ylimääräisiä liotuksia tarvita. Samalla säästyy myös rutkasti suolaa, kun sitä ei tarvitse ensin tunkea sienien väliin ja sitten liottaa pois. 

Yhtenä viikonloppuna teimme kolmen ruokalajin illallisen kotona. Alkuun teimme jo luettuna kin makuhermoja kutkuttaneen mukulaselleri-sienikeiton. Siitä tuli aivan loistava, joten pitää kirjata se tähän ylös. Ohje on Ilkka Isotalon ja Santeri Vuosaran kirjasta "Säilö ja kokkaa". Sellerin karamellisointiin menee aikaa, mutta luottakaa kun sanon että maistaessa ymmärtää miksi. Herkullisuudesta viisastuneena teen seuraavaksi tuplasatsin ja pakastan jotain toista alkupalakertaa varten. 

Kirja ehdottaa keiton kumppaniksi puolukkanäkkäriä ja sienilevitettä, me paistoimme pinnalle rapeaksi suutuntumaksi suppilovahveroita ja känsätuhkeloita. Ohje on tehty kuivatuille sienille, mutta laitoin reseptiin miten me lisäsimme siihen tuoreita sieniä jotka meillä meinasivat suppilovahveroita. 

MUKULASELLERI-SIENIKEITTO 

200 g juuri- eli mukulaselleriä kuorittuna ja kuutioituna

100 g voita

1 sipuli hienonnettuna

80 g kuivia sieniä, esimerkiksi tatteja, koivunkantosieniä tai suppilovahveroja 

    TAI 800 g tuoreita 

2 dl vettä liotukseen jos käytät kuivia sieniä

2 dl täysmaitoa

2 dl kermaa

suolaa

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen tai paista tuoreista sienistä nesteet pois. Jätä odottamaan. Tuoreiden sienien lisäksi kattilaan voi oman maun mukaan lisätä myös vettä. 

Kuumenna kattila miedolle lämmölle. Laita kuutioitu mukulaselleri sekä voi kattilaan ja peitä kannella. Selleri sisältää niin paljon vettä, että sitä ei tarvitse erikseen lisätä. Karamellisointi kestää noin 2 tuntia, joten lämmön tulee olla alhainen ja kannen tiivis, jotta neste ei pääse haihtumaan pois. Kannattaa välillä varmistaa, että kattilassa kuitenkin on tarpeeksi lämpöä jotta sellerit pehmenevät. Sekoita sellereitänoin viidentoista minuutin välein pohjaa myöten jotta sellerit eivät pala pohjaan. 

Kun selleri kahden tunnin päästä on aivan pehmeää ja ruskistunutta, lisää hienonnettu sipuli. Jatka kypsentämistä kunnes myös sipuli on aivan pehmeää. Lisää kattilaan sienet (kuivatut liemineen) sekä maito ja kerma. Jos käytit paistettuja sieniä, kannattaa lisätä 1-2 desiä vettä. Kiehauta. Soseuta keitto samettisen sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Jos vielä haluat ohentaa rakennetta, lisää maitoa. Viimeistele keitto lisäämällä vähän kerrallaan suolaa ja maistelemalla maut kohdilleen. 

Lihapullat jallukastikkeessa - kouluruokaa parhaimmilaan

Kotimme on monien muiden kotien tavoin muuttunut sekä työtilaksi että kouluksi koronan takia. Keittiömme on sitä myöden koulu- ja työpaikkaruokala lounasaikaan. Männä viikolla meidän aikuisten ollessa vielä lomalla meillä oli aikaa tehdä ruokaa myös lounaaksi erotuksena lämmitettäviin annoksiin. Silloin otimme käsittelyyn arvostelukappaleena saadun Stiina Kuisman "Ronskisti ja rakkaudella" opuksesta Jallupullat. Oikeammin Jaloviina löytyy lihapullien sijaan kastikkeesta, mutta yhtäkaikki löytyy. 

Ruuasta tuli todella hyvä. Pullissa lapset maistoivat mummulan, luullaksemme maustepippurin ansiosta. Kastikkeessa oli kiva väri tomaattipyreen ansiosta ja kokonaisuutena se maistui hurjan hyvälle. Riisiviietikka perunamuhennoksessa oli meille uusi idea. Se toi pienen etikkaisen syrjän muussiin, mutta sen verran miedon että maistui tarkoille muksuillekin. 

LIHAPULLAT JALLUKASTIKKEELLA
4-6 annosta

LIHAPULLAT
600 g sika-nautajauhelihaa
2 dl kermaviiliä
1 tl maustepippuria
1 tl suolaa
1 tl kuivattua rosmariinia
1 sipuli
voita

Kuori ja pilko sipuli. Kuullota voissa pehmeäksi. Jäähdytä.
Yhdistä kaikki aineet kulhossa. Pyöritä lihapulliksi.
Paista lihapullat pannulla tai uunissa kypsiksi. (180 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia).
Laita kypsät lihapullat hautumaan hetkeksi jallukastikkeeseen.

JALLUKASTIKE
60 g voita
60 g vehnäjauhoja
4 dl lihalientä
2 cl Jaloviinaa (eli Jallua)
1 rkl tomaattipyrettä
1-2 dl kermaa
1 tl jauhettua mustapippuria

Ruskista jauhot voisulassa. Lisää kuuma lihaliemi ja sekoita. Mausta kastike tomaattipyreellä, maustepippurilla ja Jallulla. Lisää lopuksi kerma. Keitä miedolla lämmöllä hetki kasaan.

PERUNAMUHENNOS

10 perunaa
1 rkl suolaa
2 dl täysmaitoa TAI 1 dl kermaa + 1 dl maitoa
2 rkl voita
½ dl riisiviinietikkaa
(2 rkl sokeritonta chilikastiketta, esim srirachaa)

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi vedessä. Muussaa survimella. Lämmitä maito tai maito-kermaseos. Lisää siihen voi, suola ja riisiviinietikka. Kaada seos perunoiden joukkoon, sekoita hyvin.

Maa-artisokkaa rakuunakermassa muhitettuna

Meillä oli Jukan kanssa varattuna Albanian matka viime viikolle. Meidän piti juhlistaa kahdestaan 17-vuotiasta avioliittoamme syöden, juoden ja nautiskellen. Niin kuin nyt kaikki tiedämme, kirosana korona romutti tämän(kin) suunnitelman. Vara-suunnitelmaksi varasimme pöydät kahteen ihanaan suomalaisravintolaan, mutta luonnollisesti nämäkin suunnitelmat lahosivat omaan mahdottomuuteensa. Lopulta päätimme koostaa kotona herkullisista raaka-aineista kolmen ruokalajin illallisia ja nauttia ne yhdessä rakkauden hedelmiemme kanssa. Hyvä oli tämäkin vaihtoehto, joskin kohdassa tiskaaminen rupesi sapettamaan. Ja siinä kohtaa kun tajusi kuinka pikkumaisista asioista itse voi ärsyyntyä kun tuolla jossain oman kodin seinien ulkopuolella asiat ovat monella aika hurjastikin. 

Yksi illalliskokonaisuuksista sisälsi pääruokana grillattua peuraa, grillattua parsaa ja paistettua sieni-sipuliseosta sekä kermassa muhitettuja maa-artisokkia. Kokonaisuus oli ihan älyttömän hyvä! Juurevia, muhevia makuja yhdessä puugrillimme tuoman savuisuuden kanssa. Riista, metsäsienet ja rakuunalla maustetut maa-artisokkapalat täydensivät upeasti toisiaan ollen kukin itsessäänkin herkullisia. 

Muhitettujen maa-artisokkien ohje on todella suositeltavasta Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana". Olemme tehneet kirjasta monia ruokia sekä itsekseen tarjottavaksi että lisukkeiksi ja aina on onnistuttu. Blogiin asti ovat toistaiseksi päätyneet juurisellerirullat, hunajainen salvia-kurpitsa ja muhevan tyylikäs juuriselleri. 

Seurasimme kirjan ohjetta muuten tarkasti, mutta mantelit jätimme kauppaan. Nämä vesisyöpöt saavat jäädä sinne jatkossakin, koetamme pärjätä esimerkiksi siemenillä. Nyt käyttämämme pistaasipähkinät eivät liene manteleita parempi vaihtoehto, mutta vanhat pussinpohjat on käytettävä loppuun. Jotain pureskeltavaa kokonaisuus kyllä kaipaa. Rakuuna oli meillä kuivattua. Me emme Myllymäen kehotuksesta huolimatta kuorineet maa-artisokkia (eikä hänkään kuvan perusteella niin ole tehnyt). Muunnelmaksi ruotsalaiskokki suosittelee sitä, että vaihtaa maa-artisokat palsternakaksi, porkkanaksi tai juuriselleriksi. 

Tommy Myllymäki kehottaa syömään näitä maa-artisokkia punaisen lihan, kalan tai broilerin kanssa. Me suosittelemme erityisesti peuraa ja miksei tulevana pääsiäisenä myös lammasta.

KERMAMUHITETTUA MAA-ARTISOKKAA RAKUUNALLA

lisukkeeksi neljälle 

8-10 maa-artisokkaa (noin 500 g)

2 dl kermaa

50 g parmesaania

1 dl riivittyä rakuunaa tuoreena, hiukan vähemmän kuivattuna

3 rkl siemeniä tai pähkinöitä

rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese maa-artisokat hyvin. Leikkaa ne koosta riippuen puoliksi tai viipaleiksi. Ruskista paloja kummaltakin puolelta uunin kestävässä pannussa rypsiöljyssä kunnes maa-artisokat ovat saaneet hieman väriä. 

Laita pannu uunin keskitasolle ja kypsennä viipaleita ensin 10 minuuttia. Kaada sitten joukkoon kerma. Jatka kypsennystä toiset 10 minuutia, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä. 

Ota pannu uunista, raasta päälle parmesaani, ripota joukkoon rakuuna ja siemenet. 

Juurisellerirullat juustoisella sienitäytteellä

Tämä ohje on ollut hiirenkorvamerkattuna jo pitkään Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena & pääruokana". Jotenkin se on tuntunut nopealla silmäilyllä haastavalta reseptiltä, mutta ajatuksen kanssa luettuna ei lainkaan. Käytännössä ohuet juurisellerikiekot täytetään sienimuhjulla ja lämmitetään uunissa, siinä se. 

Rullat päätyivät meillä joulun alkupalojen joukkoon, mutta ne toimisivat loistavasti myös alkupalana. Kokki itse suosittaa niitä naudan, riistan tai rouheiden kalaruokien lisukkeeksi. 

Meillä sienimuhju eteni hiukan erimoisesti kuin Myllymäellä, mutta hyvin samaan tyyliin kuitenkin. Aineita en mitannut, eikä siihen lie tarvekaan vaan jokainen muhjuunnuttakoon oman makunsa mukaan. Jos täytemuhjua jää, sen voi syödä sellaisenaan sienisalaattina, uuniperunan täytteenä tai vaikkapa leivän päällä. 

JUURISELLERIRULLAT JUUSTOISELLA SIENITÄYTTEELLÄ

juuriselleriä eli mukulaselleriä isona palana

suolaa

metsäsieniä (meillä kehnäsieniä) 

salottisipuleita

valkosipulinkynsi

voita tai öljyä paistamiseen

silopersiljaa silputtuna

tuorejuustoa 

parmesan-juustoa

suolaa

mustapippuria

Kuori juuriselleri. Viipaloi se mahdollisimman ohuiksi siivuiksi esimerkiksi mandoliinilla*. Laita vettä kiehumaan kattilaan, lisää sinne suolaa. Ryöppää eli kiehauta muutama minuutti sellerisiivuja vedessä niin että ne hiukan notkistuvat. Nosta pois, anna kuivua ja jäähtyä. 

Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit. Paista kaikkia pannulla voissa tai öljyssä. Anna jäähtyä. Lisää silputtua silolehtipersiljaa. Lisää myös tuorejuustoa ja hienoksi raastettua parmesania niin että saat tiiviin sienimuhjun. Mausta suolalla ja mustapippurilla. (Parin desin sienimäärään meillä meni kolme ruokalusikallista tuorejuustoa ja saman verran juustoraastetta).

Aseta juuriselleriviipaleet leikkuulaudalle. Jos haluat rullista viimeistellyn näköiset, leikkaa päät suoriksi. Laita viipaleiden päälle sienimuhjua ja kääri sellerit rullaksi. 

Lämmitä rullia uunivuuassa noin 15 minuuttia. Ripota päälle parmesanilastuja ja silolehtipersiljaa. 

*Loput juurisellerit kannattaa käyttää vaikkapa sosekeittoon tai inspiroitua vaikkapa blogimme lukuisista mukulasellerijutuista. 

Friteeratut munakoisot yllättivät

Selailin taas keittokirjoja kun mietin tarjoiluja viikonloppuvieraille. Silmäni nauliutuivat uppopaistettuihin munakoisoihin, joiden päälle oli friteeraamisen jälkeen liruteltu ruokohunajaa houkuttelevan kimmeltäviksi noroiksi. En millään osannut ajatella miltä nämä riisijauhokuorrutteiset herkut maistuisivat, joten ajattelin että niitähän on sitten tehtävä ja maistettava. 

Lopputuloksena oli helposti kokoonsaatettavat herkut, joiden maku yllätti. Se oli lähellä tusinakiinalaisten fritattuja jälkiruokabanaaneja. Kuori oli rapea, mutta sisus pehmeä. Oli vaikea hahmottaa syövänsä munakoisoa. Pidin näistä yllättävistä munakoisopaloista kovasti ja niin taisi pitää joku muukin sillä kaikki palat hävisivät lautaselta. 

Ohje on Andalusian auringossa-kirjasta, josta olen tehnyt jo vaikka mitä herkkua aina onnistuen. Seurasin ohjetta tarkasti, joskin meillä paloiteltiin munakoisot itkettämättä. Silloin minusta oli paikallaan lisätä rippunen suolaa paloille, joskin suolan voisi laittaa varmaan frittitaikinankin joukkoon. Tarjoiluun käytättävä ruokohunaja vaihtui meillä vaahterasiirappiin, mutta tumma siirappikin kuulemma sopisi. Riisijauhon voi myös vaihtaa halutessaan vehnäjauhoon. Munakoisopaloja kannattaa upotuttaa kuumassa öljyssä reilun aikaa jotta ne pehmenevät sisältä, sillä muutama pala kypsyi meillä turhan niukasti eikä sitkeähkö makuelämys ollut kummempi. 

UPPOPAISTETUT ANDALUSIALAISET MUNAKOISOT 
1 iso munakoiso (400 g)

frittitaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 ½ dl vettä

öljyä uppopaistamiseen

tarjoiluun
suolaa
miel de caña-ruokohunajaa tai vaahterasiirappia tai tummaa siirappia

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet edelleen poikittain saman paksuisiksi tangoiksi. 
Sekoita riisijauhot ja vesi keskenään. 
Kuumenna öljy 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. 
Upota munakoisotangot pienissä erin frittitaikinaan ja tästä edelleen kuumaan öljyyn. Anna tankojen olla öljyssä kunnes pinta on rapeutunut ja alkaa saada vähän väriä. Nosta munakoisotangot reikäkauhalla tai haarukalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Toista seuraavalla munakoisoerällä. 
Nosta valutetut munakoisopalat tarjoiluastiaan, ripsi päälle hiukan suolaa ja tarjoile ruokohunajan tai siirapin kanssa. 

Avokado-artisokka-fenkolisalaatti

Tämä salaatti on todella helppo ja nopeatekoinen. Maut ja tekstuurit käyvät hienosti yksiin toisiaan täydentäen. Kermaisen pehmeä avokado, rapsakka ja raikas fenkoli sekä pehmeät, omaa erityistä makuaan tuovat artisokansydämet muodostavat yhdessä oman salaattimakumaailmansa.  (Sulkuihin pitää kirjoittaa että minähän en edes pidä säilötyistä artisokansydämistä, mutta tähän ne kävivät hienosti).

Ainakin meidän keittiössämme uudet salaatti-ideat ovat tervetullutta vaihtelua ja sitä tämä salaatti todella toi.

Ohje on Jonna Vormalan Jäävuoren huippu-salaattikirjasta, josta on meidän keittiöömme poimittu jo monen monta ideaa ja makuyhdistelmää kirjan kolmivuotisen historian aikana. Tämä salaatti tarjottiin osana vappubrunssia. 

AVOKADO-ARTISOKKA-FENKOLISALAATTI

200 g artisokansydämiä

2-3 avokadoa

1 iso fenkoli

3 rkl sitruunamehua

3 rkl oliiviöljyä

1/4 tl suolaa

1/8 tl mustapippuria

1 dl lehtipersiljaa hienonnettuna

Valuta artisokansydämet lävikössä. Puolita ne. 

Halkaise avokadot, poista kivi. Kuori puolikkaat. Pilko avokado suupaloiksi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi siivuiksi. 

Hienonna persilja.

Kokoa vadille tai lautasille. 

Pirskottele päälle sitruunamehu ja oliiviöljy. Rouskauta myös suolaa ja pippuria. Viimeistele persiljalla. 

Vuosi käynnistyi vaarallisella pettymyksellä: possunkorvasalaatti

Possunkorvasalaatti on odotuttanut tekemistään meillä jo pitkän tovin. 

Maistoimme moista Jukan kanssa Spotted Pig-ravintolassa New Yorkissa kesällä 2017 ihastuen hurjasti. 

Bloggaajakollegakamullamme Kulinaarimurulan Jaanalla on kyseisen ravintolan omistajan April Bloomfieldin kirja "a girl and her pig", josta ohje kyseiselle salaatille löytyy. Viestittelyjen jälkeen olimme melko varmoja että mekin hommaan pystyisimme, vaikutti suoraviivaiselta ja helpolta. 

Korvien hankinnan jälkeen projekti siasta salaatiksi alkoi polttamalla korvakarvat tohottimella. Haju ei ollut miellyttävä, joten olimme tyytyväisiä että teimme sen ulkona. Tämän jälkeen siirsimme korvat pakastimeen odottamaan sopivaa kokkailuintoa ja sitä että saisimme hankittua ankanrasvaa. 

 Kuluneen vuoden alussa viimein toimeennuin tunteja ottavan reseptin kanssa lomapäivänä.

Leikkasin korvat esimerkkisalaatin mukaisesti ja upotin ne ankanrasvaan. Neljään korvaan riitti kapeassa astiassa kaksi tölkkiä ankanrasvaa. Viivytin korvia neljä tuntia uunissa miedolla lämmöllä, jolloin korvien rustoinen (tms. valkoinen) osuus pehmeni mukavasti tehden korvista ihan lötköt. Annoin korvien jäähtyä rasvassa reilun tunnin.

Korvien jäähtyessä sekoitin salaatin. Ohjeistettuja endiivejä ei meidän kaupassamme ollut, joten revin joukkoon Cosmopolitania. Leikkasin sitruunan kalvottomaksi, mikä osoittautui muistikuvaani nautinnollisemmaksi toimeksi. Jäljellejääneet roippeet pusersin nyrkissä salaatinkastikkeen sekaan, josta tuli tarkalla mittailullakin liian sinappinen ja kirpsakka. Korjailin makuja hiukan, mutta mietin josko korvien rasvaisuus kaipasi sitten niin kipakan kastikkeen. 

Korvien jäähdyttyä nostin ne rasvasta, valutin hetken ja kuivasin varovasti. Korvan pinta irtosi ensimmäisen kohdalla helposti, enkä usko sen olleen tarkoitus. Muiden kolmen kohdalla osasin olla vielä varovaisempi. 

Korvat upotettiin 180 asteiseen öljyyn frittaantumaan. Onneksi olin lukenut ohjeen huolellisesti loppuun. Siinä meinaten varoitettiin öljyn roiskuvan poikkeuksellisen paljon. En uskaltanut sulkea kattilaa kannella, koska pelkäsin öljyn lämpötilan nousevan liikaa. Varasin vierelle foliota, jonka laitoin heti korvan upottamisen jälkeen kattilan ylle. Öljyn alkaessa poksua ja roiskua hyvin voimallisesti kiitin varautuneisuuttani. Ilman peittävää foliokantta olisin todennäköisesti saanut päälleni komean pamauksen säestyksellä polttavan kuumaa öljyä. Ja minä sentään olen fritannut useamman kerran ja vaikka mitä. Onneksi pahin poksuna laantui loppua kohden ja valmis korva oli melko turvallista nostaa öljystä, laittaa valumaan ylimääräiset öljyt pois ja maustaa saman tien suolakiteillä. 

Lopputuloksena lautasellamme oli liian kovaksi friteerattu possunkorva turhan kirpeällä salaattipedillä. Annos ei päässyt lähellekään sitä makuelämystä jonka koimme Spotted Pig-ravintolassa. Toisaalta on hyvä että ravintolassa tehtyä ruokaa ei pysty toisintamaan kotona, mutta toisaalta tuntien tuhraantuminen mitäänsanomattomaan ruokaan on turhauttavaa. Varsinkin kun altisti itsensä vielä sille poksuöljylle. En tiedä missä meni vikaan, sillä teimme mielestämme kaiken kirjan ohjeen mukaan. 

Mieleen hiipi aiempi vastaava projektimme sianpäästä Michelin-ruokaa. Onnistuminen ei tuolloinkaan ollut läsnä lopputuloksessa. 

Parasta mitä tästä kokemuksesta jäi käteen on ankanrasvat, jotka ovat jo kahdella aterialla jatkojalostuneet Hawksmoorin perunoiksi. 

Plääh. 

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Vietnamilainen pannukakku ja Brunssikirja

Vietnamilainen ruoka on koko perheellemme todellista herkkua. Aika ajoin on vain grillattava kalakastikkeellakin maustettua possua tai pyöräytettävä kevätrullat vaihtelevilla täytteillä. Niinpä naulitsin silmäni tiukasti Brunssikirjan pannukakkuohjeeseen, joka kertoi sisältävänsä vietnamilaisiakin makuja. Onneksi näin tein, sillä pannari päällisineen oli todella herkullinen ja helppo. Tätä teen brunssille tai vierastarjottavaksi riisijauhoisena kun kaipaan gluteenitonta tarjottavaa. 

Kuvasta puuttuu kalakastikepitoinen kastike, joka todella kruunaa makuelämyksen. Me lisäsimme kirjassa ohjeistetun pannarin päälle vielä cashewpähkinöitä tuomaan purutuntumaa ja omaa makuaan. 

Brunssikirja - josta ohje siis on - on bloggaajakonkari Jenni Häyrisen ja uudemman bloggaajan Saara Atulan yhteisponnistus. Kauniit ja inspiroivat kuvat yhdessä monipuolisen sisällön kanssa tuovat esille brunssin monimuotoisuutta ja sitä miten brunssista voi rennosti koostaa ihan omanlaisensa. Brunssi on oiva tapa tavata ihmisiä, sisällä tai ulkona. Brunssikirja uusine ideoineen on hyvä lisäys kirjahyllyymme, sillä me rakastamme kutsua vieraita nautiskelemaan ruokapöytämme ympärille, myös erilaisille brunsseille. 

Olen kokeillut blogista myös paahdettuja munakoisoja tahinikastikkeella. Seesaminsieminen kastike oli erityisesti Jukan mieleen. Meillä munakoisot tehtiin grillissä uunissa paahtamisen sijaan. 

VIETNAMILAINEN KATKARAPU-PANNUKAKKU

neljälle

pannukakku 

3 kananmunaa 

2 dl kookosmaitoa 

1 dl riisi- tai vehnäjauhoja

½ tl kurkumajauhetta

2 kevätsipulinvartta silputtuna

1/4 tl suolaa

2 rkl voita paistamiseen

päälliset

4 kevätsipulinvartta

180 g katkarapuja (MSC)

½ ruukkua thaibasilikaa

½ ruukkua korianteria

ituja

(cashewpähkinöitä)

kastike

½ punainen chili

1 valkosipulinkynsi

2 rkl sokeria

2 ½ rkl limetin mehua

1 ½ rkl kalakastiketta

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Laita uuninkestävä paistinpannu keskitasolle kuumenemaan.

Vatkaa pannukakkutaikinan kaikki ainekset yhteen. Kun pannu on kuumennut uunissa, laita sille nokare voita sulamaan. Kaada pannukakkutaikina paistinpannuun ja laita pannu takaisin uuniin. Paista noin 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa kastike. Pilko valkosipulinkynsi ja chili hienoksi silpuksi. Sekoita kaikki kastikkeen aineet hyvin keskenään.

Lisää paistetun pannukakun päälle täytteet. Laita kastike tarjolle vaikkapa pieneen kannuun jotta jokainen voi kaataa siitä sitten mielensä mukaan.

***
Brunssikirja on saatu kustantajalta arvostelukappaleena. 

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 

Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 

Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 

Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 

MARJAPIRTELÖ

kahdelle

1 dl Arla Luomu Kuohukermaa Suomesta 

vaniljaa

sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 

3 dl kylmää Arla Luomu Vanhanajan Täysmaitoa Suomesta 

2 ½ dl vaniljajäätelöä

(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 

Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 

Annostele laseihin. 

Lisää päälle kermavaahto. 

Koristele marjoilla. 

Nauti heti. 

Munakoisopyörykät ja linssikastike suppilovahveroilla

Pääsimmepä eräänä syksyisen aurinkoisena päivänä osallistumaan ruokablogikaveri Hannan Kasvis ruokakirjan julkkareihin heillä kotonaan. Miten ihana idea kutsua meidät ruokabloggaajat nauttimaan yhteisen pöydän ääreen kirjan kasvisherkkuja juurikin ohjeiden syntysijoille. Lautaselle sopi nostaa mm. kokonaisena paahdettua, tahinikuorrutteista kukkakaalia ja indonesialaista gado gado salaattia. 

Kasvis ruokakirja on selkeästi jaoteltu kirja, jonka ohjeet ovat vegaanisia tai gluteenittomia hetsillään tai kirjan vinkeillä sellaiseksi muutettavissa. Sekasyöjänä mietin myös (voiko tällaista kasviskirjan yhteydessä sanoakaan) että jos kasvisproteiinit eivät nappaa, saa ohjeista helposti myös vaikkapa jauhelihaisia versioita. 

Hannan kuvat ovat kauniita, mutta eivät ylistailattuja. Ne kertovat uskottavasti, että ruoka on herkullista ja mahdollista tehdä suht helposti kotikeittiössä. 

Kiinnostavia reseptejä ovat esimerkiksi BBQ-burger punajuuri-falafelpihvillä, selleripihvit ja kukkakaalipasta paistetulla parsalla. Hannan kirjan ohjeella voisi ottaa myös uusinnan nyhtökauran kanssa, sillä ensi kosketuksemme nyhtikseen porottoman käristyksen muodossa oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Nyhtökauratortillat tai nyhtökaura pad thai voisivat olla potentiaalisia reseptejä. Nyhtöherneestä en ollut kuullutkaan ennen kuin luin moisesta täytettyjen bataattien kohdalla. 

Suurena munakoisofanina päädyin kuitenkin ensialkuun pyöräyttämään munakoisoisia pyöryköitä, joskin korvasin basilikan korianterilla kasvihuoneemme sisällön vuoksi. Kirjan linssi-lehtikaalikastike vaihtui linssi-suppilovahverokastikkeeseen, sillä lehtikaalia meillä ei ollut mutta sieniä yllinkyllin. Maut passasivat hienosti yhteen, joskin lehtikaali olisi raikastanut ulkonäköä mukavasti. Munakoisomassan pyöryköittäminen hermostutti, mutta turhaan. Hyvin pysyivät koossa. Tosin olisi pitänyt seurata ohjetta tarkemmin ja muotoilla massasta pieniä pyöryköitä niin homma olisi ollut vielä yksinkertaisempaa. Sitruuna ja kaprikset toivat pyöryköihin hauskan raikasta makua!

Meillä munakoisopyörykät ja linssikastike tarjottiin täysjyväbasmatiriisin kanssa. Ruoka toimi hienosti myös seuraavana päivänä lounaaksi lämmitettynä, sillä lapsinirsoilujohtoisesti ruokaa jäi. Onneksi.

MUNAKOISOPYÖRYKÄT

neljälle

1-2 munakoisoa (n. 350 g)

1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 rkl öljyä

2 dl (gluteenittomia) korppujauhoja

2 rkl pieniä kapriksia

1 sitruunankuori raastettuna

1 rkl sitruunamehua

½ rkl balsamiviinietikkaa

1/4 tl chiliä

2 rkl tuoretta basilikaa tai korianteria hienonnettuna

suolaa

mustapippuria

öljyä paistamiseen

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna pannu, lisää öljyä. Freesaa sipuleita ja munakoisopaloja miedolla lämmöllä, kunnolla munakoiso on saanut kunnolla väriä ja pehmennyt. Anna jäähtyä hetki.  Kaada seos kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää loput aineet ja mausteet. Surrauttele melko sileäksi massaksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Muotoile massasta pieniä pyöryköitä. Paista pannulla öljyssä noin kymmenen minuuttia.

LINSSIKASTIKE SUPPILOVAHVEROILLA

neljälle

3 dl kypsiä linssejä (n. 230 g)

1 punasipuli

1 rkl öljyä

pari kourallista suppilovahveroja

400 g säilyke(kirsikka)tomaatteja

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia

suolaa

mustapippuria

Keitä linssit kypsiksi ohjeen mukaan tai käytä valmiiksi kypsennettyjä. 

Kuori ja hienonna punasipuli. Kuumenna öljy kasarissa ja freesaa punasipulia muutama minuutti. Lisää pannulle sienet ja paista niistä neste pois. Lisää pannulle kirsikkatomaatit ja kuumenna. Lisää joukkoon linssit ja hunaja. Anna muhia muutama minuutti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

***

Chocochilin Elina on testannut kirjasta bataattimakaronilaatikon, 

52 weeks of deliciousnessin Anne on koonnut lehtikaalicaesarin

ja Ruoka-alkemisti porkkana-bataattikeiton thaimarinoidulla tofulla

Kuohkea munakas

Munakas on meillä melkein poikkeuksetta aamuinen herkku. Sienillä, chorizolla, aurinkokuivatulla tomaatilla, erilaisilla juustoilla ja/tai avokadolla täytettynä munakas tuo pientä ylellisyyttä aamuihin.

Munakkaamme nousi ruokatoimittaja Sanna Mansikkamäen Muna-kirjan myötä aivan uudelle tasolle. Nyt pinta on sopivasti paistunut, sisälmys pehmeä muttei vetinen ja koostumus kokonaisuudessaan kuohkea. En nyt sano että ennen nämä kaikki olisivat olleet pielessä, mutta toisinaan ainakin jokin osuus, joskus useampikin.

Muna-kirjan neuvot eivät ole avaruustiedettä, mutta eron entiseen kyllä huomaa. Tässä pähkinänkuoressa kuohkean, maukkaan munakkaan ohje:

• esivalmistele täytteet ensin
• sopivan paksun munamassan omalle pannullesi opit kokeilemalla. Meidän 24 cm halkaisijaltaan olevalle paistinpannulle se on 3 kappaletta
• riko munat erilliseen astiaan ja vatkaa niitä nopeasti ½ minuuttia jotta valkuainen ja keltuainen sekoittuvat tasaisesti. Mausta suolalla ja pippurilla.
• älä lisää munakkaaseen vettä, kermaa tai muutakaan nestettä
• laita munakasseos erittäin kuumalle pannulle
• paista munakas vain toiselta puolelta

Kirja antaa muitakin pro-vinkkejä pannunkallistuksineen ja muineen, mutta yllämainitut ovat mielestämme olennaisimpia. Munakkaan ei kuulemma tarvitse ruskistua yhtään, mutta henkilökohtaisesti pidän pienesti rapeahkosta, tummemmasta pinnasta. 

Muna-kirja on kokonaisuutena todella inspiroiva! Tarkka tekeminen tulee esille hyvin jo alussa, kun kirjan ohjeissa mainitaan käytetyn m-kokoisia luomumunia. Mitään piperrystä kirja ei silti sisällä, vaan hyvinkin erilaisia, tunnelmallisesti Pia Inbergin kuvaamia munaruokia. Reseptit vaihtelevat keitetystä munasta pyttiksen ja kohokkaan kautta sushityylisiin munakasrulliin sekä pikkelöityihin etikkamuniin. Leivonnalle on kirjassa oma osuutensa sisältäen esimerkiksi erilaiset marengit ja letut. 

***

kirja saatu arvostelukappaleena