Kukikkaat spelttinäkkärit ja kokkailun iloa

bloggaajien illan tarjosi 

Kotipellon puutarha ja yhteistyökumppanit

Olen sen sanonut muutaman kerran ennenkin ja tuskin tuumaan nytkään viimeistä kertaa: bloggaamisen parasta antia ovat sen kautta tutuksi tulleet ihmiset. Joistakin on tullut niin rakkaita, että he kokkailutilaisuuteen tullessa juoksevat luoksesi avoimin käsin valmiina halaamaan kunnolla. Näin teki kuvassakin koko olemuksellaan iloitseva Nanna kun tuli Mimisin eli Kotipellon puutarhan koolle kutsumaan bloggaajien iltaan Kokkikoulu Espaan. Tuli siellä halattua tuttu jos toinenkin ja turistua vielä useamman kanssa. 

Olimme vastaavassa tilaisuudessa viime vuonnakin ja ilahduimme hurjasti kun saimme kutsun tänäkin keväänä. Kokkimaajoukkueen kapteenin Kristian Vuojärven resepteillä ja ohjeistuksella on hyvä kokata. Viime vuoden tapaan nytkin mukaan oli koottu hienoja Varsinais-Suomalaisia tuottajia ja tuotteita, joiden raaka-aineilla oli helppo onnistua. Tällä kertaa mukana olivat Mimis, Pieni Kalatila, Lihapaja, Sorri, Vakka-Suomen  Panimo Osakeyhtiö ja Vihannespörssi. 

Meidän porukkamme oli vastuussa raikkaista alkupaloista ja niiden keralla tarjottavista näkkäreistä. Koristimme viimeksimainittuja Mimisin kuivatuilla kukilla (alkuperäisestä reseptistä poiketen) ja mielestämme rouskutettavista tuli näin hurjan kauniita. Näihin helposti leivottaviin näkkäreihin löytyy ohjetta jutun lopussa. 

Rennon ja hauskan kokkailun jälkeen oli mukava istahtaa pitkän pöydän ääreen syömään ja juomaan. Tarjolla oli viinejä ja Vakka Suomen Panimon oluita, joista pidin erityisesti Prykmestarin Hunajabockista. 

Menu oli keväisen maukas ja täynnä hienoja makuja, vai mitä tuumaat:

Alkuun nautimme Sorrin salaatteja ja yrttejä kahdella tapaa. Lasista kumosimme kylmää keittoa, joka oli surrautettu salaattimixistä, vihreistä tomaateista ja kurkuista maustaen oivallisesti salvialla ja mintulla. Lautaselta haarukoimme salaattia, josta löytyi salaatinlehtien lisäksi retikkaa ja makurakkauttani kyssäkaalia. 

Seuraavana herkkuna tarjottiin minttusuolattua Pienen Kalatilan siikaa, suolaheinällä maustettua voi-valkoviinikastiketta, hiillostettua kurkkua ja kukkakaalia kolmella tapaa: friteerattuna, pyreenä ja pikkelöitynä. 

Pääruokana herkuttelimme Lihapajan karitsalla, joka oli maustettu islantilaisella Nordic Wasabilla. Annoksessa oli myös valkosipulista mukulaselleripyrettä ja paahdettua mukulaselleriä, sekä kiinansipulia ja wasabinkukkaista kastiketta.

Jälkiruuassa keikoili sitruunaverbena niin valkosuklaamoussen kuin graniten ja kinuskinkin seassa. Sitruuna-valkosuklaacrumble mielenkiintoisti hyvin pehmeää suutuntumaa.

Torstaiseen iltaan poistui hyvin tyytyväinen ja iloinen ruokainnostuneiden joukko monta makuelämystä rikkaampana.

Tässä vielä lupaamani Kristian Vuojärven näkkäriresepti, jota on muokattu vain kukkalisällä.

KUKIKKAAT SPELTTINÄKKILEIVÄT 

20 g hiivaa
2 dl vettä
6 dl spelttijauhoja
5 g suolaa


Mittaa aineet kulhoon ja sekoita hyvin.
(Jätä taikina huoneenlämpöön 10 tunniksi.)
Jos taikina on löysää lisää jauhoja.
Kauli taikinasta pastakoneella ohutta levyä.
Ota muotilla taikinalevystä pyöreitä muotoja.
Siirrä leivinpaperin päälle uunipellille.
Sirottele päälle Mimisin kuivattuja kukkia ja painele niitä kevyesti kiinni näkkileivän pintaan.
Paista uunissa 180 astetta 8 minuuttia. Vahdi tarkasti etteivät ohuet näkkileivät pala.

Loistava yhdistelmä suppilovahveroa, juuriselleriä ja perunarieskaa

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Perunarieska suppilovahveroilla ja kallioimarteella kiinnitti huomioni heti, kun selailin arvostelukappaleena tullutta Sami Tallbergin Villisienikeittokirjaa. Rakastan kallioimarteen lakritsaista makua ja olenkin kerännyt sitä kuivattuna talteen. Tässä ohjeessa juuri ei kuitenkaan maistunut, ainakaan niin selkeästi että olisin sen itsenään erottanut. Kokonaismaku silti palkitsi monivaiheisen ja paljon tiskiä synnyttäneen tekemisen. Maut olivat juurevuudessaan hienosti yhteensointuvia, kuitenkin toisistaan erottuvia. Eri tekstuurit - pehmeä sose, rouskuvat pähkinät ja tiivis rieska- toivat mielenkiintoa annokseen.

Rieska päällisineen sopisi pieneksi mitoitettuna hyvin alkupalaksi ja vaikkapa pannusta suoraan tarjoiltuna brunssille. Nyt söimme puolikkaasta taikinasta tehdyn paksun rieskan lounaaksi kahteen nenään. Tätä tarjoaisin suurella ylpeydellä vaikkapa ulkomaisille vieraille esimerkkinä hienoista suomalaisista mauista.

Ohje on siis Tallbergin kirjasta, mutta joitain mittasuhteita ja ohjeistusta olen muuttanut meidänmoiseksi. Sellerisose on esimerkiksi vähänesteisempää. Taikina kehotetaan ohjeessa painelemaan valurautapannuun kokonaan, mutta kirjan kuvan perusteella luulisin näin jälkikäteen että taikina tulisi jakaa vähintään neljään osaan ja paistaa joka pallura omanaan. Vastaavasti voisi lämmittää vaikka uunipellin etukäteen ja painella taikinan kokonaan siihen. Minä laitoin taikinan kiireen vuoksi nyt puoliksi. Rieskasta tuli paksu, muttei sekään huono ollut. Jukka teki selleripyreen jo edellisenä päivänä ja otti siitä tuolloin pikku nökäreet tarjottavaksi alkupalana kampasimpukoiden ja tomaatticoncassen kanssa. Tämä etukäteisvalmistelu helpotti minun työtäni mukavasti, kun loppupyre piti vain lämmittää ennen tarjoilua. Sienten määrää lisäsin myös reilusti omaan kokonaisuuteemme.

Tallbergin Villisienikeittokirja sisältää 72 eri sientä ja niille tehtyjä ohjeita. Uskon että kirjan suurin anti minulle tulee olemaan uusien sienien opetteleminen. Suomuorakasta tuli maistettua jo tänä syksynä kirjan houkuteltua siihen. Kirja ansioituu taattuun Tallbergilaiseen tapaan villiyrttien käyttämisessä, mikä ilahduttaa minua suuresti. Jokaisesta sienestä on havainnollinen kuva ja maininnat mausta sekä tekstuurista. Kirjassa ohjeistetaan myös miten erilaisilla öljyillä, ruskistetulla voilla ja vinegretillä saadaan entisestään nostettua sienten makua. Hyvistä makupareista esitellään esimerkiksi yrttejä, pähkinöitä, papuja, liemiä ja juustoja. 

Jukka teki Villisineikeittokirjasta aiemmin syksyllä annoksen "Oodi mustavakkaalle", joka oli sekin todella onnistunut makujensa puolesta. Artisokkakreemiin ja paahdettuihin maa-artisokkiin yhdistettiin mustavahakkaita, pinaattia ja yrttejä varsin maukkaasti. Tässäkin ohjeessa passailimme kreemin nestemäärää paljon niukemmaksi. 

PERUNARIESKAA, SUPPILOVAHVEROITA JA KALLIOIMARRETTA

neljälle

SELLERIKREEMI

600 g juuriselleriä

2,5 dl kookoskermaa

muutama oksa timjamia

1 valkosipulinkynsi

pieni laakerinlehti

ripaus vaniljaa

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kuori juuriselleri. Pilko pieniksi paloiksi. Laita kattilaan kookoskerman ja mausteiden kanssa. Hauduta pehmeäksi. Ota neste pois kattilassa, soseuta selleri ja lisää nestettä takaisin siinä määrin että saat toivomasi rakenteen soseeseen. 

MANTELIT

1 dl kokonaisia manteleita

Pilko mantelit karkeasti veitsellä. Paahda 180 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

PERUNARIESKA

500 g jauhoisia perunoita

2 dl maitoa

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

1 tl hienoa merisuolaa

1 tl leivinjauhetta

6 rkl voisulaa voiteluun

n. 1 dl extrajauhoja pannulle ja rieskan päälle

Keitä perunat kuorineen. 

Laita valurautapannu tai uunipelti kuumenemaan uuniin. Lämmitä uuni 250 asteiseksi. 

Kuori ja muussaa kypsät perunat. Sekoita muussi muiden taikinan aineiden kanssa. Jaa taikina neljään osaan. Painele joka taikina uunissa kuumennettuun, sen jälkeen jauhotettuun valurautapannuun tai peltiin. Pistele taikinaan reikiä haarukalla. Penslaa voisulalla ja ripottele vielä jauhoja päälle. Kypsennä uunissa rieskan paksuudesta riippuen 5-15 minuuttia. 

SIENET

1 l suppilovahveroita

6 rkl (ruskistettua) voita

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

10 cm pätkä kallioimarretta

Pese kallioimarteen juuri hyvin. Pilko ihan pieneksi silpuksi. Kypsennä sienet ja kallioimarre ruskistetun voin kanssa paistinpannulla.

RAKUUNA

½ ruukkua tuoretta (meillä noin ½ dl kuivattua, vedessä pehmitettyä)

KOKOA ANNOS:

Laita rieskan päälle sellerikreemiä, tähän päälle sienet. Lisää vielä rakuunat ja mantelit. 

Viikonloppuaamupala: briecroissant

kaupallinen yhteistyö ARLA

Huh huh. Ensimmäisestä koko perheen arkiviikosta on selvitty. Lomat ovat siis päättyneet kaikilta ja työt sekä koulut alkaneet. 

Muistelin juuri menneitä lomanloppumisia. Esimerkiksi sitä kun lopetin kotiäidin uran mennen töihin ja lapset aloittivat päiväkotinsa. Ei ollut ihan helppoa se aika sairasteluineen ja kränäisine aamuineen. Välillä piti polkea hoitoon huutavan lapsen kanssa ja miettiä minuutit tarkkaan että ehti ajoissa töihin. Nykyelämä tuntuu jo helpolta kun kaikki suoriutuvat ihan itse matkaan. Tahmaiset aamut lienevät näinä päivinä niitä tiukimpia. 

Vaikka elämä onkin lasten kasvamisen myötä juuri nyt helpompaa - tai hei, ehkä juuri siksi - halusimme juhlistaa ensimmäistä lomanjälkeistä viikonloppua syömällä vähän fiinimmän aamupalan. Mallia otimme tyttäremme kummien kesällä Yyterin mökillä loihtimasta aamusyömisestä. 

Kyse ei ole mistään vaikeasta, vaan hyviä, harkittuja makuja yhdistävästä kokonaisuudesta joka vielä näyttääkin hyvältä. Croissantti halkaistaan, sisään asetellaan siivutettua valkohomejuustoa ja tuoreita vadelmia. Päälle lorotetaan paksua balsamicoa noroina ja nautinto on valmis. 

Valkohomejuustona käytimme yhteistyökumppanimme Arlan Castello luomu Brietä juurikin sen luomuisuuden ja laktoosittomuuden vuoksi. Kyllä maistui hyvältä tujun kahvin kanssa terassilla nautittuna!

Miten sinä hellit itseäsi viikonloppuaamuisin?

Mustamakkarahodarit ja puolukkamajoneesi

Tähän ruokaan idea tuli vuoden 2017 Tuska-festareilta, jossa emme edes olleet. Sähköpostimainossyistä päädyimme tiirailemaan Tuskan mustanpuhuvaksi mainostettua ruokatarjontaa, jossa komeili yhtenä annoksena mustamakkarahodari puolukkamajoneesilla. Jukka innostui asiasta heti, sillä mies pitää tuosta ryynisestä verimakkarasta kovasti.

Toimeennuimme asiassa kuitenkin vasta nyt, mutta onneksi edes nyt. Mies piti kokonaisuudesta todella kovasti! Minulle mustamakkara ei edusta herkullisuutta, vaikka muuten en veriruokia karta ja ryynimakkaraakin olen oppinut syömään. Jukka sai siis syödä mustamakkarahodarinsa yksin meidän muiden nassuttaessa tavallisia versioita. 

Hodarisämpylät tehtiin Voisilmäpeli-blogista  tutulla ohjeella . Nyt Jukka käytti desin verran vähemmän jauhoja ahkeran vaivauksen ansiosta. Makkaran lisäksi sämpylän väliin päätyi tässä meidän versiossamme vain puolukkamajoneesia ja rapsakaksi paahdettua sipulia.

Jos majoneesia jää yli hodaritarpeen, sillä voi maustaa vaikkapa coleslawn, jota me taas tungimme perushamppareiden väliin.

PUOLUKKAMAJONEESI

perusmajoneesia (ohje täällä)
1 dl puolukoita

Tee majoneesi. (Keltuaisen erottelusta jääneellä valkuaisella voit voidella hodarisämpylät).
Survo puolukat rikki.
Nostele haarukalla puolukoita niin ettei ihan kaikkea mehua mene majoneesiin.
Sekoita.

HODARISÄMPYLÄT

8 kpl

4 tl sokeria                          
2,5 tl kuivahiivaa                  
3 dl lämmintä vettä    
2 rkl rypsiöljyä                     
2 tl  suolaa                         
6-7 dl  vehnäjauhoa         
voiteluun: munanvalkuaisia

Sekoita sokeri, kuivahiiva ja ½ desiä lämmintä vettä. Odota noin 5 minuuttia kunnes seos alkaa hieman kuplia. Lisää loppu vesi, öljy ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Ota taikina kulhosta jauhotetulle pinnalle ja vaivaa n.10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Jos taikina tarttuu kovasti käsiin, lisää jauhoa tarpeen mukaan, mutta vältä laittamasta jauhoa yhtään enempää kuin on pakko.

Kohota taikinaa lämpimässä, ei-vetoisassa paikassa 1 ½ tuntia. Jaa sen jälkeen taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele hodarisämpylän muotoisiksi. 

Asettele leivinpaperin päälle. Peitä sämpylät liinalla ja kohota vielä puolisen tuntia. Voitele valkuaisella ja paista 200-asteisessa uunissa n. 12-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kohonneet ja saaneet hieman väriä. Tarjoa haaleana tai kylmänä. 

KOKOA HODARIT

sämpylä

mustaa makkaraa

puolukkamajoneesia

paahdettua sipulia

Lämmitä pätkä mustaa makkaraa. 

Laita mustamakkara halkaistun sämpylän väliin. 

Lusikoi päälle puolukkamajoneesia.

Ripsi päälle paahdettua sipulia. 

Särkileipä italialaisittain

Särkileipä on hienon tasapainoinen kokonaisuus. Se yhdistää tuttuja makuja uudella tavalla. En ole itse ainakaan ennen syönyt buffalamozzarellaa ja särkeä samassa annoksessa. Ohjeen löysimme Järki särki-säilykkeen facebooksivulta. 

Kokeilimme suomalaistaa leipiä korvaamalla mozzarellan leipäjuustolla. Italianjuusto kuitenkin voitti tällä kertaa maukkaudessaan. Basilika on ehdoton raikastaja, muuten maut leivässä voivat käydä pidemmän päälle liian tuhdeiksi.

Korvasimme alkuperäisen ohjeen perunarieskat littanoilla leipäpaloilla. Huokoisempi leipä olisi ollut varmaan parempi, jolloin osa öljystä olisi imeytynyt leipään sisälle. Täytynee kokeilla niillä perunarieskoillakin joskus ja mikä jottei ihan pizzapohjallakin. 

ITALIALAISHENKISET SÄRKILEIVÄT

4 leipäpalaa tai rieskaa

1 pallo (buffala)mozzarellaa

1 prk Järki Särki luomutomaatti & yrtit-säilykettä

kirsikkatomaatteja

basilikaa 

mustapippuria 

(suolaa)

Kuumenna uuni täysille. 

Leikkaa tomaatit siivuiksi. 

Revi mozzarella paloiksi. 

Laita leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Laita tomaattisiivut leiville. Haarukoi tähän päälle särkisäilykkeen palat. Valuta päälle myös öljy. Nostele ylle mozzarellapalat. 

Paahda uunissa noin 5 minuuttia. 

Ota pois uunista, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Revi päälle reilusti basilikanlehtiä. 

Erittäin hyvä hampurilaissämpylä

Tämän hampurilaisen olisi hyvin voinut nimetä Hakaniemen Halli-hampurilaiseksi, sillä innoituksensa se sai juurikin hallista. Näimme Reinin lihatiskillä brisketistä jauhettuja valmiita pihvejä, joita halusimme kovasti maistaa. New Yorkin Spotted Pig-ravintolassa nautiskelleina halusimme kotitoisintaa heidän hittihampurilaisensa, jossa lihan lisäksi oli täytteenä vain Roquefort-sinihomejuustoa. Juustoherkut haettiin tietysti hallissa Lentävän Lehmän tiskiltä. 

Gourmethampurilaisiin leivottiin toki sämpylät itse. Toimiva ohje löytyi CampaSimpukka-blogista, ohjeen ollessa alunperin Jonnan Suolaa ja hunajaa-blogista. Kohotuskärsivällisyyyttä vaativa ohje löytyy postauksen lopusta. 

Hampurilaisten keralle paisteltiin keittämällä esikypsennettyjä perunoita lohkon muodossa. Parilalla ne saivat mukavan rapsakan pinnan.

Pihvit päätyivät grilliritilälle ja ne kypsennettiin jättäen keskeltä punaiseksi. Myös halkaistut hampurilaissämpylät lämmitettiin ja raidoitettiin grillissä. 

Lasten hampurilaissämpylät täytettiin heidän toiveestaan pihvillä, paksulla cheddar-palalla ja tomaatilla.

Lohkoja dippailtiin itsesurrautettuun majoneesiin. 

Hampurilaisista tuli ihan hurjan hyviä, vaikkei nyt ihan yhtä hyviä kuin Spotted Pigissä. Ironmankin suosittelee.

HAMPURILAISSÄMPYLÄT

6 isoa

3,75 dl maitoa

15 g kuivahiivaa tai 50 g tuorehiivaa

500 g vehnäjauhoja

35 g voita

ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lämmitä maito (kuivahiivan herätyslämpö on 41 astetta). Laita kaikki raaka-aineet kulhoon ja sekoita. Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ainakin 10 minuuttia. Laita taikina takaisin kulhoon. Peitä liinalla ja anna kohota puoli tuntia. 

Laita uunipellille leivinpaperi. Kumoa taikina pöydälle. Leikkaa taikina kuuteen osaan. Pyörittele taikinasta palloja ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paina palloja hieman litteämmiksi. Peitä ja kohota nyt 1,5 tuntia. 

Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. 

Hitaat aamut ja uppomuna

yhteistyössä ARLA

Minä rakastan hitaita aamuja. Sellaisia, jolloin ei ole hoppu mihinkään. Saa rauhassa keitellä kahvia ja puuhastella aamupalaa. Tehdä jotain arkista aamupalasta herkumpaa ja istahtaa rauhassa nautiskelemaan. Ottaa vielä kolmaskin kuppi kahvia tai keittää uutta jos huvittaa. 

Hitaisiin aamuihin tykkään monesti pyöräyttää uppomunat. Valuvakeltuaiset herkut yhdistän avokadon ja kylmäsavulohen kanssa paahdetun leivän päälle lisäten suolaa. Täytteiden alle sipaisen Arlan maustamatonta ja lisäaineetonta tuorejuustoa, jonka ylle rouhaisen myllystä hiukan mustapippuria. 

Kylmäsavulohen mieto suolaisuus ja kevyt savunmaku menee loistavasti yksiin avokadon kanssa. Valuva keltuainen antaa kastikemaista kosteutta leipään ja hieman hapan tuorejuusto täydentää kokonaisuutta. Nautinto on valmis!

Uppomunan ohjeen löydät blogistamme jo täältä, mitäpä sitä toistamaan. 

Millainen on sinun hitaiden aamujesi herkku? 

Quimet y Quimet tapas-baari Barcelona

Aika usein tarkistan onko Anthony Bourdainilla jotain suositeltavaa ravintolaa kaupunkiin, minne ikinä menenkin. Bourdain suosittelee usein hyvin pieniäkin ravintoloita, joissa voi aistia aidon paikallisuuden. Barcelonassa päädyin Bourdainin mainitsemaan pieneen tapas-ravintolaan nimeltä Quimet y Quimet, joka sijaitsee El Poble Sec kaupunginosassa. Tätä paikkaa on useissa eri lähteissä kehuttu klassikoksi ja on yksi tunnetuimmista bodegas de tapas eli tapas-baareista.

Sisään mahtuu noin parikymmentä henkeä, mutta paikkoja vapautuu nopeasti kun ihmiset syövät vain nopeasti muutaman tapaksen. Avonaisesta ovesta saavuttaessa ensin näin vain valtavan määrän viinejä ja muita juomia lattiasta kattoon kaikilla seinillä. Quimet y Quimet on perustettaessa vuonna 1914 ollut pelkkä viinitupa. Alkuun tarjoilivat mm. anjovista ja oliiveja lisätäkseen viinin myyntiä. Hiljalleen ravintoitsija muokkasi ja laajensi ruokapuolta ja viinitynnyrit vaihtuivat pulloihin. 

Tänään Quimet y Quimet tarjoaa laadukkaita, erikoisiakin ja kekseliäitä makuyhdistelmiä perinteisiin tapaksiin ja toisaalta baskityylisiin rapean leivän päälle koottuihin herkkuihin (montaditos). Quimet y Quimet on tunnettu raaka-aineistaan, joina se käyttää laatusäilykelihoja ja -mereneläviä (conservas), sekä hillottuja, suolattuja, ilmakuivattuja ja muilla tavoin säilöttyjä herkkuja, juustoja ja tuoretuotteita unohtamatta. Simppeliä, mutta niin maukasta. Kaiken kruunaa erilaiset kastikkeet, joita annoksien päälle lorautellaan (kuvassa tiskin päällä peltipurkissa).

Otin montaditos listalta neljä erilaista leipästä ja lasin valkoviiniä. Montaditosit maksoivat 2,5 euroa kappale ja viinilasi pari euroa. Tapas-annokset olisivat olleet 2-10 euroa.

 Alcachofas, queso y caviar, Artisokka, juusto ja kaviaari. Päällä hiukan paria kastiketta ja kuivattua oreganoa. Ai ai ai, mikä aloitus. Makeaa, suolaista ja hapanta sopivassa suhteessa.

 Queso azul con piquillo, sinihomejuusto, paprika sekä makeaksi paahdetua sipulia ja tuhtia balsamicoa. Sinihomejuuston ystavän pakko-ostos. Herkkua.

 Chipiron con cepolla, vauva-kalmaria ja sipulia. Miten pehmeää kalmaria jota makea sipuli komppaa täydellisesti.

 Boquerones con tomate seco, tuore anjovis ja kuivattu tomaatti. Päällä oliivihakkelusta ja vaaleaa makeahkoa kastiketta. Makuvastinparit taas toimii.

Koko lysti maksoi 12 euroa. Olin todella tyytyväinen tähän retkeen. Quimet y Quimet oli juuri sopiva paikka piipahtaa ja maistella muutamia pikku juttuja. Minulla ei ollut iso nälkä ja nämä neljä leipää veivät nälän tunteen loppuillaksi. Jaksoin enää käydä parilla lasillisella tämän jälkeen. Suosiosta ja tunnettuudesta kertoo jotain sekin, että paikalle saapui kolme aasialaista naista taksilla suoraan ovelle. Naisten kamerat kuvasivat jokaisen annoksen ja maistelivat toistensa annoksia innolla. Muut asiakkaat vaikuttivat olevan paikallisia, joka on sekin aina hyvä merkki. Bourdain oli jälleen oikeassa suosituksensa kanssa. 

Quimet y Quimet
Carrer del Poeta Cabanyes 25 (kartta)
08004 Barcelona, Espanja
Avoinna lounasaikaan klo 12-16 ja illallisaikaan klo 19-22

Mallasleipä

Jukka toivoi joulupöytään tummaa leipää ja sellaista tarvittiin lopulta myös confit-keltuaisen ja graavisiian kaveriksi. Tuttu saaristolaisleipäresepti olisi toki kelvannut, mutta mies halusi kokeilla jotain uutta. Kauppalehden keittokirjatestauksesta löytyi kuopiolaisen lounasravintola Urbanin maalaisleipä.  

Makea, saaristolaisleivän tyyppinen mallasleipä maistui fenkolinsiementen ansiosta inanverran lakritsaiselle. Siitä tulikin mieleen, että leipään voisi hyvin leipoa sisään lakritsinpalojakin, jos se sopisi keralla syötävien kanssa. Pidimme leivästä kovasti! Tätä tehdään toistekin. 

Me puolitimme reseptin, jotta leipää ei tulisi vallan mahdottomasti. 

MALLASLEIPÄ

1,5 leipävuoallista 

0,5 l piimää

1,25 pussia kuivahiivaa

1,5 dl siirappia

1,5 dl ruisjauhoja

1,5 dl mallasrouhetta

1,5 dl vehnäleseitä

5 dl vehnäjauhoja

0,5 rkl fenkolinsiemeniä

0,5 rkl kuminaa

0,5 rkl suolaa

Lämmitä piimä 42-asteiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele leipävuoka ja täytä se korkeintaan puoleenväliin. Kohota taikinaa vuoassa noin tunnin ajan. Paista 180-asteisessa uunissa 70 minuuttia.

Lakritsituorejuustoiset kylmäsavulohisuupalat

yhteistyössä ARLA

Ihastuin lakritsin ja lohen makuyhdistelmään tehdessäni lakritsigraavattua lohta. Mietin miten hommasta saisi vieläkin yksinkertaisemman ja lakuisemman. Päätin yhdistää lakritsipaloja tuorejuustoon ja tarjota tämän kylmäsavulohen kanssa leivän päällä. Kokonaisuudesta tuli jopa riemastuttavan hauska makean ja suolaisen leikki. Pidimme hurjasti näistä pikkusyötävistä!

Tuorejuustona käytin Arlan maustamatonta tuorejuustoa, joka on paitsi lisäaineetonta myös laktoositonta. 150 gramman purkki tuntui aluksi kovin pieneltä, mutta olen huomannut sen olevan monesti tosi passelin kokoinen perheemme tarpeisiin. 

Lakritsinen tuorejuusto ja kylmäsavulohi löysivät itsensä saaristolaisleivän päältä, jolloin lakritsisuus korostui hienosti. Kun samainen kokonaisuus lusikoitiin vaalean näkkäripalan ylle, esille nousikin kalan savuisuus ja leivän rapsakkuus. Molemmat leivät olivat tosi hyviä, mutta aivan eri luonteisia. 

Nämä suupalat ovat loistava tarjottava brunssilla tai ennen ruokaa kuohuvan kanssa.  Me nautimme näitä lakritsituorejuustoisia kalapaloja osana syntymäpäivän kunniaksi vietettyä sänkyaamupalaa. 

Jos lakritsille hakee lisää erikoisia makupareja, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan blogimme ohjetta tomaattisiin ja lakuisiin filokuppeihin. 

LAKRITSITUOREJUUSTOISET KYLMÄSAVU-SUUPALAT 
noin 16 kpl

150 g Arla maustamaton tuorejuusto
4 palaa (n. 30g) Kouvolan lakritsia
ripaus suolaa
8 siivua saaristolaisleipää
kylmäsavulohta

Pilko lakritsit veitsellä pieniksi paloiksi. Sekoita hyvin tuorejuuston joukkoon. Laita pieni ripaus suolaa mukaan korostamaan makuja. Sekoita hyvin. 

Leikkaa leivästä siivu. Puolita siivu. Lusikoi jokaisen siivun päälle noin teelusikallinen lakristsista tuorejuustoa ja nosta päälle kylmäsavulohta. 

Suupalat kannattaa nauttia aika pian kokoamisesta, sillä lakritsi värjää tuorejuuston ruman keltaiseksi. 

Leivitetty lampaankääpä ja ciapatta

 

Vähän niinkuin lampaankääpähampurilainen, mutta nopeammin leivottavalla leivällä. Sellainen on tämä yltiöherkullinen lampaankääpäciapatta. Makujujuna on paitsi leipätaikinaan leivottu suppilovahveromurska, myös lampaankäävän kanssa hienosti yhteen sopiva tilli. Tässä ohjeessa tilli on upotettu majoneesiin. Alla löydät ohjeen kaikkiin osasiin paitsi etikkakurkkuun. 

Lampaankääpää tuntuu olevan nyt joka puolella. Se täyttää somefeedini tehokkaasti ja tänään onneksi myös meidän sienikorimme. 

Lähdimme Jukan kanssa työpäiviemme jälkeen hetsiltään metsään hakemaan sienimuhennosaineksia. Työkaverini suositteli meille paikkaa joka osoittautuikin aivan loistavaksi. Aurinko paistoi kuulakkaan kauniisti, muttei paahtavan kuumasti. Metsässä oli hurjan kaunista! Uusi metsämaisema tarjosi meille runsaasti erilaisia sieniä: kantarelleja, orakkaita ja hiukan suppilovahveroitakin. Lampaankääpiä oli ihan hurja määrä, myös toukattomia. Osa piti jättää jo metsään. Löysimmepä myös elämämme ensimmäiset mustatorvisienetkin. 

Lampaankääpää on meillä kokattu aiemmin tomaattisen pastan seuraksi ja juurikin leivitettyinä pihveinä. Mikä on sinun lempireseptisi lampaankäävästä? Toimiiko tämä sieni piirakassa tai keitossa? Uudet reseptit olisivat kullan kalliita, nyt kun lampaankääpää on jääkaappimme hylly väärällään.

Sarita Koskirannan ciapatta-ohje napattiin Soppa 365 sivulta, mutta sitä maustettiin meikäläisittäin kuivatuista sienistä tehdyllä sienimurskalla.
Määriä ja riittävyyksiä en osannut ohjeisiin laittaa, sillä se riippuu kovasti sienten koosta ja vaikkapa majoneesinmättämismieltymyksistä.

CIAPATTA

noin 10 pitkulaista ciapattaa

10 g tuorehiivaa
3 3/4 dl vettä
2 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl suolaa (tai vähän enemmän)
2 rkl kuivattuja suppilovahveroita murskana
n. 9 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja suola. Sekoita joukkoon myös sienimurska.

Lisää jauhot vähitellen ja alusta taikinaa 10 minuuttia. Taikina on valmista, kun se alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina saa jäädä hyvinkin pehmeäksi, sillä sitä ei tarvitse muotoilla työpöydällä. Kohota taikinaa 1,5-2 tuntia.

Jaa taikina 3 osaan. Nostele taikinapalat uunipellille leivinpaperin päälle siten, että nostaessasi venytät leivän ilmassa pitkän malliseksi ja lasket leivinpaperille. Leivän ei tarvitse olla säännöllisen muotoinen.

Kohota leipiä liinan alla lämpimässä paikassa vähintään puoli tuntia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista kohonneita leipiä uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

TILLIMAJONEESI

1 munankeltuainen
2 tl makeaa sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria
2 rkl tuoretta tilliä pienenä hakkeluksena

Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta.

LEIVITETTY LAMPAANKÄÄPÄ

lampaankääpiä (ilman jalkoja)

kananmunia

korppujauhoa

suolaa

rypsiöljyä

Riko kananmunia syvälle lautaselle. 

Laita toiselle syvälle lautaselle korppujauhoja. Mausta korppujauhot suolalla. 

Sivele puhdistetut lampaankäävät kananmunalla, ohuet sienet voi upottaa munaan. Ripsi tai upota munatut sienet korppujauhoon. (Monesti paneroidessa aluksi tehtyä vehnäjauhotusta ei lampaankäävässä tarvita).

Laita paistinpannuun tai kattilaan rypsiöljyä reilu kerros niin että vähintään lampaankäävän toinen puoli uppoaa pinnan alle kokonaan. Kuumenna öljy 180 asteiseksi (digitaalista paistolämpömittaria mittaamisessa apuna käyttäen). Muista laittaa liesituuletin pois päältä öljyn leimahdusuhkan vuoksi. 

Käännä tarvittaessa kypsennyksen aikana. (Meillä lampaankääpä oli hiukan kupera ja halusimme säilyttää sen kokonaisena, joten öljyä tarvittiin aika reilusti). 

Jukka pisti väliin myös juustoa mutta minusta se ei sovi

KOKOA LEIPÄ

ciapatta

leivitetty lampaankääpä

tillimajoneesia

etikkakurkkua

salaattia

Halkaise ciapatta. 

Laita sisään leivitetty lampaankääpä. 

Lusikoi sisään majoneesia. 

Laita leipään sisälle myös etikkakurkut ja salaatti.