Persimonhillo tähtianiksella

Tässäpä hillo joka on helppo ja nopea tehdä. Lopputulos on todella makea. Vinkeyttä hedelmäiseen makuun tuo tähtianis. 

Suuntaviivoja hilloon haettiin Peggyn keittiöstä, mutta maustamisen suhteen päädyimme eri ratkaisuun. Peggyn käyttämä kardemumma vaihtui meillä tähtianikseen. 

Persimonhillo käy hienosti lahjaksi, varsinkin kauniisti pakattuna. Hilloa voi nauttia juustojen kanssa ja marmeladin tapaan paahtoleivillä. Hilloa voi lusikoida letuille, puuroon ja vaikkapa jäätelöannokseen. Meillä hillo päätyi jouluisaan, todella helppoon jälkiruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

PERSIMONHILLO TÄHTIANIKSELLA

1 kg persimoneja
½ sitruunan mehu
½ dl vettä
1 tähtianis
300 g hillosokeria

Kuori persimon. Poista kanta. Pilko pieniksi paloiksi.
Laita kaikki ainekset kattilaan.
Keitä välillä sekoittaen 15 minuuttia.
Kuori vaahto.
Poista tähtianikset.
Halutessasi surrauta vielä sauvasekoittimella soseemmaksi.
Lusikoi hillo lasipurkkeihin.
Nauti jäähtyneenä.

Opelahjat tehty: vinkeä aronianmarja-omenahillo

 

Hiukan hävettää. Pihaamme on reunustanut aina aita marja-aronioista, enkä ole koskaan tehnyt niistä mitään. Vinkkejä olen kyllä kuullut siitä miten niitä kannattaisi hillota tai laittaa muiden mehujen sekaan. Jostain kumman syystä en ole toimeentunut. 

Sitten näin Peggyn blogissa marja-aroniaisen hillo-ohjeen, joka maustetaan tähtianiksella. Tähtianiksen maku sopii niin moneen paikkaan hallitusti käytettynä, että hilloa oli pakko kokeilla hetimiten. Olimme nimittäin saaneet isältäni ison kassillisen omenoitakin. 

Kauniin värinen hillo on hurjan hienon makuinen. Tähtianis tuo siihen oman hienon sävynsä. Tehtyämme yhden erän teimme perään heti toisen, sillä Jukka sai loistoidean: tässähän olisi hyvä joululahja lastemme opettajille. 

ARONIANMARJA-OMENAHILLO

300 g omenapaloja (noin 5 kotimaista omenaa)
6 dl aroniamarjoja
3 rkl vettä
1 tähtianis
300 g hillosokeria

Paloittele pestyt omenat ja poista niistä siemenkota siemenineen. Paloja tulisi saada kattilaan noin 300 g. Lisää joukkoon marjat ja vesi. Kiehauta.
Lisää hillosokeri ja tähtianis. Keitä hiljaisella lämmöllä vielä noin 20 minuuttia.
Lusikoi puhtaisiin lasipurkkeihin.

Omena-puolukkahillo helposti

Omena-puolukkahillo on meillä pakollinen jääkaapin varustus. Varsinkin Jukka ja tyttäremme lusikoivat sitä runsaasti kaaliruokien ja maksalaatikon viereen. Omena taittaa terävimmän kärjen puolukan hapokkuudelta sokerin auttaessa hienosti. 

Tänä syksynä omena-puolukkahilloa keiteltiin taas. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että omenoiden kypsyttyä puolukat noukittiin metsän sijaan pakastimesta, jonne ne olivat päätyneet taas Jukan äidin pakastimesta. Kotipuun omenat päätyvät meillä hilloon kuorisina versioina, jotta hävikkiä olisi mahdollisimman vähän. 

OMENA-PUOLUKKAHILLO

750 g omenaa paloiteltuna

250 g puolukkaa

1 dl vettä

½ kg hillosokeria

Kuori ja kuutioi omenat. Laita omenat, puolukat ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia. Lisää hillosokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä 15-30 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta tarvittaessa. Mikäli mielit, soseuta omenapalat vielä sauvasekoittimella. Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Voikukkapikkelssi - nupuilla herkuttelua

Pikku yrttimaata peratessa sain viimein toimeennuttua voikukannuppujen keräämiseen. En ole vielä aiemmin kokkaillut niistä mitään, vaikka iso aikomus on ollutkin useampana vuonna. Nyt muhimassa on useampikin seos, joista kirjoittelen myöhemmin jos ne onnistuvat. Sain nimittäin lahjottua tyttäremme nuppujenkeruuseen ja hän toikin niitä ison astiallisen. 

Ensimmäinen onnistunut kokeilu oli pikkelöidä voikukannuppujen kanssa kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja sipulia. Ohje on Jouni Toivasen kirjasta Viettelevät villiyrtit, jonka ohjeilla on onnistuttu ennenkin: kallioimarrellut kantarellit olivat todella hurmaavia ja mesiangervoinen hauki ihanaa. 

Pikkelöidyt kasvikset saivat mielenkiintoista makua niin voikukannupuista kuin tähtianiksestakin. Nuppuja laittaisin seuraavalla kerralla enemmän, jotta niiden maku voimistuisi ja ihana suutuntuma tuntuisi useammin. Laitoinkin reseptiin suluissa 3 kourallista. Me emme laittaneet mukaan lainkaan voikukanlehtiä, joka on toki voinut laimentaa makua. 

Toivanen suositteli syömään pikkelssiä gravaattujen lihojen tai kalojen kanssa. Me söimme kolme päivää maustunutta pikkelssiä alkupalana graavisiian kanssa lasissa ihanaa rieslingiä. Kyllä oli hyvää! Alkupala sopi hyvin arkiruokavieraiden alkupalaksi, sillä kaikki oli valmiina jääkaapissa vain kokoamista odottamassa. 

Muutkin ovat innostuneet voikukkakokkailusta. Jotain maukasta-blogista löytyy esimerkiksi voikukkaleipää. Meidän blogimme muut villikasviruuat löytyvät täältä.  

VOIKUKKAPIKKELSSI
noin 1 litra

1 pieni kukkakaali
1 kesäkurpitsa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2(-3) kourallista voikukannuppuja (ja pieniä lehtiä)
1 dl väkiviinaetikkaa
4 dl vettä
1 rkl sinappijauhetta
½ dl sokeria
1 tähtianis
2 tl suolaa

Kerää tiukasti nupullaan olevia voikukannuppuja. Laita ne isoon vesiastiaan, jolloin hiekat ja muut roskat painuvat pohjalle. Nosta nuput pois vedestä.
Pilko kasvikset peukalonpäänkokoisiksi paloiksi.
Kiehauta kattilassa etikka, vesi ja mausteet.
Lisää kattilaan sipulit. Kiehauta uudelleen.
Lisää kukkakaalinuput ja kieheuta taas.
Lisää lopuksi kattilaan kesäkurpitsapalat ja voikukannuput (sekä voikukanlehdet).
Siirrä seos hyvin puhdistettuun lasipurkkiin.
Pikkelssi säilyy jääkaapissa pari kuukautta.

Viettelevät villiyrtit : imarrellut kantarellit

Totaalinen hurahtaminen on hyvä alku. Kun sitä täydentää halulla houkutella ihmisiä luontoon ja halulla jakaa parhaat villiyrtit kotikokkien käyttöön, syntyy hyvin käyttäkelpoinen, selkeä ja kaunis villiyrtti-reseptikirja "Viettelevät villiyrit". Saatuani arvostelukappaleen hyppysiini alkukesästä, jo kansikuva ja sen avattua eteen levittyvä heleän vihreä koivikkokuva viritti villiyrtti-minäni seesteisen herkulliselle taajuudelle. 

Kirja on Luomon ja Pure Bistron keittömestarin sekä omistajan Jouni Toivasen käsialaa. Houkuttelevat ruokakuvat ja havainnolliset kasvikuvat on ottanut Tuukka Koski. 

Aloittelevalle villiyrtteilijälle kirja on turvallinen tapa tutustua luonnon ihanuuksiin, sillä kirjassa ei ole mukana ainoatakaan villiyrttiä joka olisi vaarana sekoittaa samantyyppiseen myrkylliseen kasviin. 

Kirjasta olen saanut inspiroivien reseptien lisäksi hyviä vinkkejä. Havunoksat kehotetaan esimerkiksi laittamaan maustepussiin vaikkapa juomia maustaessa. Vinkki käenkaalista eli ketunleivästä mustikan makuparina on minulle uusi. 

Olemme onnistuneesti kokanneet kirjasta mesiangervoista haukea. Viva Ciapattan Aleksi on kokeillut uunimunaa ja savikkaa. Uutena kasvina opin kirjasta jättipalsamin, jonka kukkia lisättiin jauheliha-sieni-täytteisten lettujen väliin. Kokeiltavien reseptien listaan olen merkinnyt mm. mäntyisen graavisiian, käenkaalimajoneesin, maitohorsmalohen ja kamomillavoin. Erikoisin kutkuttava resepti itselleni oli herukanlehtikakku. 

Informatiivisuuden ja innostavuuden lisäksi pidän kirjan huumorista. Tästä esimerkkinä suora lainaus: 

"Tunnetuimpiin rohdoskasveihin kuuluvaan kamomillasaunioon törmää usein teepakkausten ja shampoopullojen kyljessä. Kun tukka on pesty, tuuheaharjainen villiyrttikokki kokkaa kamomillasauniosta kokonaisen menyyn."

Jääkaapissamme on parhaillaan tekeytymässä kallioimarteen juurilla maustettuja pikkelöityjä sieniä. Mausta olemme selvillä vasta lokakuussa, mutta pistänpä "Viettelevät villiyrtit"-kirjan reseptiä tähän jos se kiinnostaa jotain muutakin näinä sienisinä aikoina. Näin säilötyt sienet käyvät kuulemma hyvin yksiin riistaruokien kanssa. 

Kaikki ainekset käskettiin kiehauttaa kattilassa. Minä laitoin kuitenkin sienet jo desinfioituun purkkiin ja kaadoin muut aineet kiehautettuna sekaan. 

IMARTELEVAT PIKKELISIENET
noin litra

1 l metsäsieniä (esim. kantarelli, mustatorvisieni, lampaankääpä)
3 dl vettä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl sokeria
1 tl suolaa
6 mustapippuria
6 (á 10 cm) palaa kallioimarteen juurta

Desinfioi lasipurkki kuumassa uunissa. Keitä korkki.
Puhdista sienet. Jos käytät ryöpättäviä sieniä, muista ryöpätä ne ensin. Me teimme pikkelimme kantarelleista, joita ei tarvitse ryöpätä.
Laita sienet lasipurkkiin.
Kiehauta muut aineet kattilassa.
Kaada sienien päälle.
Anna sienten maustua vähintään 2 kuukautta ennen tarjoilua.

Kasvisten preparointia näppärästi salaattia varten

Osallistuessamme Arlan bloggaajille suunnattuun kokkailutilaisuuteen Jukan kontolle tuli valmistaa fetasalaatti. Miehelle paukasi päälle kyselykausi kesken salaatin kokoonsaattamisen, jonka johdosta saimme hyviä vinkkejä kasvisten pilkkomiseen ja siementen poistamiseen. Tomaattien ja kurkkujen siemenet usein vetisyttävät salaattia, mutta jo pienessä porukassamme oltiin eri mieltä varsinkin kurkun siementen poistamisen tarpeellisuudesta. 

Kokkimaajoukkueessa ja  ravintola Palacessa ahertavan Lasse Koistisen vinkit saatiin myös videolle:

SIPULIN PILKKOMINEN

KURKUSTA SIEMENET POIS HELPOSTI

TOMAATTIEN "FILEROIMINEN"

Tomaatin siemenet voi käyttää jo valmiiksi tomaattipitoiseen keittoon tai kastikkeeseen. Siemenistä voi keitellä myös hillokkeen, jota voi nauttia vaikkapa juustojen kanssa jälkiruuaksi.

TOMAATTIHILLOKE

500 g tomaatin siemeniä

250 g hillosokeria

vaniljatanko halkaistuna

Keittele seosta kunnes se on kutistunut kolmasosan verran. Jos mukana on tomaatin kantoja, voi hillokkeen vielä surrauttaa sileäksi sauvasekoittimella tai vastaavalla. Jäähdytä hyvin ennen nauttimista.

Tortillasipsisetti ja Paholaisenhillo

Maistoimme alkusyksystä ensimmäisen kerran Paholaisenhilloa, jota on kehuttu jo vaikka kuinka ja kauan erinäisissä blogeissa. Meille hilloa maistattaneet tyttäremme kummit olivat löytäneet ohjeen jostain netin syövereistä. Me luotimme Pastanjauhajien ohjeeseen ja hyvää tuli! Omaan settiin käytimme tuoreita tomaatteja, mutta purkitetut menevät varmasti aivan yhtä hyvin.

Sesonkisesti homma tulee aika lailla myöhässä hilloamisen osalta, mutta tästä voi toisaalta olla vinkiksi mihin hilloa käyttää. Me nimittäin lusikoimme hilloa lämpimien maissilastujen ylle pannulla käytetyn sipulisilpun kaveriksi. Mukana menossa oli myös peuran jauhelihaa ja Jukan keittelemää valkokastiketta, jossa oli mukana runsaasti cheddarraastetta. Oikein mainio maanantaifiiliksen selättäjä, suosittelemme!

PAHOLAISENHILLO

(ohje otettu Dansukkerin sivuilta)

2 prk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt hillo-marmeladisokeria

Kaada tomaatit liemineen kattilaan tai paistokasariin. Halutessasi voit leikata tomaatit saksilla neljään osaan. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat veitsellä tai monitoimikoneessa. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput, mausteet ja etikka kattilaan. Anna kiehua noin 20 minuuttia. Lisää hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Lakattoman lakkahilloa karviaisesta ja porkkanasta

Terveisiä Mummulasta! Olemme nauttineet koko viikonlopun valmiin pöydän antimista. Sain parin päivän aikana ihan hurjasti ruokainspiraatioita Jukan äidiltä. Ideoiden satoa ja reseptejä postataan varmaan monta kertaa tänne Sipulaan. Tänään ennen lähtöämme söimme esimerkiksi mureketta, jonka lastemme Mummu oli muotoillut rinkulaksi suoran pötkön sijaan. Simppeliä, mutta kekseliästä!

Tässä muitakin makumuistoja parin päivän ajalta kuvien muodossa, joskaan ei tietysti kaikkia. Postauksen lopusta löytyy hillo-ohje, josta löytyy lakkamaisuutta vaikkei siinä lakkaa olekaan. Hillo on keitelty porkkanasta ja karviaisista. Mummu oli lusikoinut hilloa kääretortun sisään saaden aikaan herkullisen baakkelsin. 

Poitsumme herkku mummulassa on rakuunaporkkanat.

 Oman maan perunoita ja pitkään muhitettua lihapataa.

 Tykkäsimme kaikki pakkasesta sulatetuista marjoista itsekeitellyllä vaniljakastikkeella.

Bostonkakkua minun on PAK-KO oppia tekemään itsekin. Maku ja tahmaisuus oli jotain ihan uskomatonta! Jukka yritti hiukan toppuutella leipuri-innostuneisuuttani, sillä pullantekotaitoni tunnetaan. Mutta josko sitä koittaisi taas...

 Pihakuusen alta tyttäremme poimi ketunleipiä.

 Saimmepa mummulta luvan nostaa maa-artisokkaakin mullan alta.

Lakattoman Lakkahillo- resepti on leikattu aikoinaan jostain lehdestä ja liimattu mummun Morsiuskurssivihkon sisäsivuille. Morsiuskurssi järjestettiin kuulemma 1960-luvulla kaupungin toimesta ja siellä opetettiin morsmaikun vastuita, velvollisuuksia, siviilisäädyn mukanaan tuomia lakeja, vauvan hoitoa ja ruuanlaittoa. Mielenkiintoista. Sulhasille vastaavia kursseja ei tiettävästi ollut.

LAKATTOMAN LAKKAHILLO

1½ kg porkkanoita

3 l (vihreitä)karviaisia

1½ kg hillosokeria

Raasta porkkanat. Laita ne perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkkavettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.

Kypsennä miedolla lämmöllä tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Omena-varsisellerihillo

Loogisesti omena-varsisellerihilloa käsittelevässä jutussa on sitruunan kuva. Tietenkin. Tai sitten raastetut sitruunankuoret siemenineen vain olivat niin valokuvauksellisia, että hillon pulputtaessa liedellä kuva piti näpätä. Asiaan...

Omat omenapuunalkumme eivät tänä vuonna tuottaneet lainkaan satoa. Olemme onneksemme saaneet omenoita paitsi mummulasta, myös esimerkiksi Jukan työkaverilta, jolla niitä on yltäkylläisesti liikaa omiksi tarpeiksi. Paljoa en ole vielä ehtinyt omenoita säilöä, mutta tämän hillon tein heti kärkeen.

Viime syksynä Nellen maistattama, alunperin Viini-lehdessä raportoitu varsiselleripitoinen omenahillo jäi niin lähtemättömästi mieleen, että halusin ehdottomasti tehdä sitä viimevuotiseen tapaan itsekin. Hillo on kivan erilainen kaveri juustopöydässä.  JOS hilloa vielä joulun aikaan on, näitä mennee lahjaherkkukorienkin täytteeksi. JOS.

VARSISELLERI-OMENAHILLO 

(viinilehden ohjeen mukaan, n. 1  1/2 l )

1 kg omenoita
500g varsiselleriä
1 sitruuna
1 appelsiini
2 dl vettä
8 dl hillosokeria

Kuori omenat. Leikkaa omenat ja varsisellerit pieniksi paloiksi. Laita palaset kattilaan, raasta sekaan appelsiinin- ja sitruunan kuori sekä purista mehut. Lisää vesi.

Keittele miedolla lämmöllä kannen alla n. 20 min kunnes aineet mehustuvat. Lisää hillosokeri ja keitä vielä n. 15 min ilman kantta usein sekoittaen. Hillo on valmista kun se alkaa soseutua. Kuori vaahto tarvittaessa.

Täytä pestyt, kuumennetut tölkit kokonaan hillolla ja sulje ilmatiiviisti. Säilytä viileässä

Mahtisienisaaliin kuivatusvinkkejä

Saatuamme 10 kiloa herkkutatteja olimme pienen ongelman edessä - miten kuivata sienet ilman kuivuria? Ja vaikka kuivurikin olisi ollut, ei tätä määrää olisi saanut mahtumaan yhteen koneeseen. Tatit voisi kyllä pakastaa paistamisen jälkeen tai ihan tuoreeltaankin, mutta se ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Pakkastilaa täytyy meinaten varata erilaisia eläintenruhoja varten.

Päädyimme kokeilulinjoille. Totesimme kummatkin tavat toimiviksi, vaikkakin hitaiksi. Marttojen sivuilta opimme, että kuivauksen tulee tapahtua 35 - 40 asteessa. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä liian nopeasti. Tällöin sienet kypsyvät eivätkä enää pysty imemään itseensä nestettä.

Osan tateista kuivasimme kiertoilmauunissa. Lämmönsäätäminen oli helppoa, kun laitoimme digitaalisen paitomittarin anturin uuniin. Se hälyytti jos lämpötila meni yli 40 asteen, jolloin namiskasta säädettiin taas hiukan alaspäin. Luukkua pidettiin raollaan kosteuden haihtumisen vuoksi sijoittamalla maalarinteippirulla luukun ja uunin väliin.

Sienet oli siivutettu ja asetettu ritilöille uuniin. Ritilöitä lainattiin myös naapureilta, jotta saatiin lisää kuivatustasoa.

Kuivaaminen tällä tavalla kesti moooooonta tuntia (vaikea arvioida kuinka monta, sillä yöksi laitoimme kiertoilmakuivatuksen pois).

Toinen kokeilemamme kuivatustapa oli saunakuivatus. Jälleen tatit siivutettiin ja laitettiin löysästi keittiöpyyhkeiden ja talouspaperien päälle. Osa pyyhkeistä oli lauteiden päällä, toiset kuivatustelineen yllä jotta sienet olisivat suurinpiirtein samalla tasolla. Vinkiksi sitten että vessapaperi ei toimi - sitäkin kokeilimme talouspaperin loputtua. Sienet tarttuvat veskipaperiin kiinni kuivuessaan.

Jukka laittoi aina aika ajoin saunaa lämpiämään 45 asteiseksi ja otti sitten sen pois päältä. Sauna pysyi noin 40 asteisena kolmisen tuntia, jonka jälkeen Jukka taas pöräytti sen päälle noin vartiksi. Näin meni muutama vuorokausi (öitä ja työssäoloja lukuunottamatta).

Teimme tosin (kuvassakin havaittavan) virheen, että laitoimme jo melkein kuivanneiden tattien joukkoon tuoreita tatteja kuivumaan. Jo kuivanneet sienet imivät itseensä kosteutta ja niiden kuivaaminen kesti taas kauemmin. Laittakaa siis kaikki sienet kuivumaan samaan aikaan.

Viimeiset nahkeat sienisissit, paksuimmat siivut, laitoimme vielä jääkaapin ylätilaan rapsakoitumaan. Saunaa ei viitsinyt lämmittää enää parin ritilällisen verran.

Kmsu ilmaisi hyvin Kettuterroristit-blogissaan, että tatit ovat riittävän kuivia, kun ne murenevat käsiin. Me olemme tykänneet sulkea kuivatut sienet tiiviisiin lasipurkkeihin, mutta kuulemma paperipussikin toimii.

Kuvassa on tämän vuoden sienisaalista lukuunottamatta tietysti jo napaan popsittuja. Vasemmalla ovat sauna- ja uunikuivatut herkkutatit. Kauneimmat siivut säilöimme kokonaisina löysästi matalaan rasiaan, muut sulloimme tiukasti palasina lasipurkkeihin. Oikealla ovat Köyliöstä saalistetut haperot, jotka kuivasimme siellä anopin kuivurilla. Mukaan kuvaan ovat päässeet myös lahjaksi Valkeakoskelta saadut kanttarellit, jotka kuivuivat helposti ihan jääkaapin ylätilan lämpimässä ritilän päälle asetettuna.

Ketun keittiössä on muuten kuivattu sieniä kauniisti nauhaan ripustamalla.

Sieniin liittyen vielä: täällä on hyviä tunnistuskuvia ja -tekstejä sieniin liittyen.

Seuraavassa postauksessa jo muuta kuin sieniä.

Vihreät tomaatit lilluu

Äitini kaikki tomaatit eivät millään ehtineet punastumaan kesän ja alkusyksyn aikana. Niinpä ne irroitettiin vihreinä. Minä, joka näen punaista kun ruokaa heitetään hukkaan, lupasin keksiä niille jotain.

Sitten meille tarjottiin tuotetestausmahdollisuutta, kuten niin monelle muullekin blogille näemmä. Meille postin tuoma Rajamäen hunajainen väkiviinaetikka tuli kuin tilauksesta, sillä olin jo päättänyt pistää tomaatit lillumaan etikkaiseen liemeen. Ohjeistusta haettiin Britt Sandquist-Bolinin "Kodin keittokirjasta", joskin inan verran muunnellen.

VIHREÄT TOMAATIT ETIKASSA
½ kiloa vihreitä tomaatteja
1,5 dl vettä
1,5 dl hunajaväkiviinaetikkaa
2 dl sokeria
pala kanelitankoa
3 kokonaista neilikkaa
½ tl kokonaisia valkopippureita

Pese tomaatit ja poista kukkaperät. Pistele tomskut haarukalla. Isommat pilkoin neljään osaan, pienet, vain viinirypäleen kokoiset annoin olla kokonaisian. Laita vihreät möllykät veteen kiehumaan, kunnes ovat puolipehmeitä. Valuta tomaatit ja pane ne lasipurkkeihin.

Sekoita vesi, etikka ja sokeri pieneen kattilaan. Laita mausteet pieneen kangaspussiin tai teekelloon ja lisää liemen joukkoon. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti. Ota maustepussi/-kello pois ja kaada liemi tomaattipurkkeihin. Jätä maustumaan seuraavaan päivään.

Kaada liemi takaisin kattilaan , kuumenna kiehuvaksi maustepussin kanssa ja kaada kuuma liemi taas tomaattien päälle. Toista tätä muutamana päivänä.

Emme ole tomskuja aiemmin säilöneet, joten saa nähdä mitä tuleman pitää. Tuoksu on ainakin lupaava. Onko jollain muuten tietoa siitä, miksi liemi pitää keittää noin monesti uudelleen?

Lisäys 14.01.2011 (nyt kun muistan) Tosi hyviä olivat!


Olemme hulauttaneet hunajaista väkiviinaetikkaa myös tähän omenaiseen pinaattisalaattiin, joka majailee kuvassa Luomupossun karekyljyksen takana. Nyt vain korvasimme balsamicon hunajaisella etikalla ja lisäsimme vielä sekaan teelusikallisen hunajaa jälkikirpeyden laimentamiseen. Yllättävän hyvin toimi vaikka olisi luullut olevan turhan kirpsakkaa. Tällä kertaa salaatin pekonit korvautuivat paahdetuilla pinjansiemenillä, mikä ei sekään ollut huono.

Jukka hulautti hunajanmakuista väkiviinaetikkaa myös perunasalaattiin öljyn kanssa. Toimi!

Jollakin tapaa vierastamme tällaisia yhdistelmätuotteita siksi, että kaappimme täyttyisivät tuota pikaa erilaisista etikoista, sinapeista ja hunajista. Mieluummin lisäämme itse hunajaa väkiviinaetikan sekaan saaden toivottavan lopputuloksen, joskin esimerkiksi salaatinkastikkeissa valmisliemi on aika kätevä.

Tämä oli Sillä Sipulin ensimmäinen sponsoroitu tuote, joten aiemmat kehut tai epäkehut ovat menneet itsemaksetuille tuotteille. Jatkossakin tulemme ilmoittamaan selkeästi, jos tuote on saatu erotuksena siihen että olisimme sen itse hankkineet.

Joulu saa tulla!

Jouluvalmistelumme alkavat olla hyvällä mallilla. Kinkku on jo hankittu, joulukoristeita ostettu ja nyt on torttuja varten luumumarmeladikin tehty.

Luumumarmeladin pääraaka-aineet noukimme äitini puusta ja sen juurelta -ihanan liloja pieniä palleroita. En lähtenyt poistamaan kiviä luumuista, vaan paseerasin eli pusersin hedelmät lävikön läpi. Näin kuoret ja kivet jäivät lävikköön ja tuloksena oli aivan sileä marmeladi.

Osaan marmeladista laitoin vielä konjakkilisän aikuisten torttuja varten. Viime joulusta opimme luumujen ja konjakin matsaavan erinomaisesti.

LUUMUMARMELADI

hiukan reilu 5 vauvanruokapurkillista

1 kg luumuja
½ dl vettä
1 purkki (330g) marmeladisokeria

Keitä huuhdeltuja luumuja vedessä kunnes pehmenevät ja kivet irtoavat hedelmälihasta. Puserra koko hoito lävikön läpi, niin että saat kattilaan kuoretonta ja kivetöntä marmeladiainesta. Lisää marmeladisokeri ja keitä kymmenisen minuuttia. Purkita hyvin pestyihin, kuumennettuihin purkkeihin.

Otin satsista erilleen 2 dl marmeladia, jonka sekaan lisäsin 1 ruokalusikallisen konjakkia. Tämän purkitin sitten omanaan.

Joku syksy minä vielä askartelen kauniit etiketit ja päällystän kannet koreaksi...

Lasipurkit loppu - syksy on säilömisen aikaa

Tänä syksynä meillä on harrastettu säilömistä aikaisempaa runsaammassa mittakaavassa, sillä nyt meillä on miehenkorkuinen jääkaappi. Sinne mahtuu huomattavasti enemmän herkkuja kuin aiempaan kylmäsäilytyskalusteeseemme.

Puolukoita on metsät niin pullollaan, ettei marjojen joukosta malttaisi millään lähteä pois. Sukuloidessa muutamassa kyläpaikassa onkin lähdetty soffalla istuskelun sijasta metsään vaihtamaan kuulumisia, mikä on ollut ihan loistava juttu. Siinä marjasadon karttuessa on saanut ulkoilutettua lapset(kin) mielenkiintoisessa maastossa samalla kun on höpötelty niitä näitä.

Omenasatoa on kerätty isän pihasta. Siellä kauniit, vanhat puut notkuvat erilaisia omenoita. Jos sinulla muuten ei ole omppusukulaisia, toivottavasti toimiva tapa on liittyä vaikka Facebookin Omena pörssi ryhmään ja kuulostella josko joku tarjoaa omppojaan. Monellahan niitä on nyt yli oman tarpeen.

Omenat ovat säilööntyneet herkusti yhdessä puolukoiden kanssa marmeladiksi. Saimme tuota marmeladia viime vuonna isäni avovaimolta ja se toimi mukavasti niin suolaisen kuin makeankin kanssa. Olen myös tehnyt vähäsokerisempaa omenasosetta pakkaseen ja ihan tavallista hilloa. Mielessä siintää jo letut omppuhillolla tai vaniljajäätelö, jonka ylle on sötkötetty omenasosetta ja kaakaojauhetta.

Omenasäilönnän keittoaikaa huomattavasti lyhentävä keksintö on ollut soseuttaa noin vartin keittämisessä pehmentyneet kuorelliset omenalohkot sauvasekoittimella. ja ihan siinä keittokattilassa niin ei tulee lisää tiskiä. Olen lisännyt sokerin vasta soseutettujen omenoiden sekaan ja kuumentanut sitten kyseessäolevan sokerin vaatiman ajan. Perkaushomma myös helpottuu kun omppuja ei tarvitse kuoria. Hillon väristä tulee kauniin persikkainen. Uskoakseni vitamiinit säilyvät paremmin kun omppoja ei kuorita eikä keitetä kauaa.


Ompuista tulee myös ihanaa vispipuuroa, kun keittelee lohkoja ensin vedessä puolukoiden tapaan ja sihtaa sitten kuoret pois lisäten mannasuurimot näin syntyneen "mehun" joukkoon.


Puolukoista olen tehnyt survosta jääkaappiin, sillä Jukalla pitää olla AINA maksa- ja kaalilaatikon kanssa puolukkasurvosta, muuten on ateria pilalla. Punaisia helmiä on pakastettu myös ihan sellaisenaan. Talvella on sitten ihana pyöräytellä vaikkapa puolukkabasilikakakkuja tai hakea vinkkiä Herkku ja Koukku-blogin kommenteistakin puolukkaherkkuihin.

Aiemmin syksyllä säilöimme Kulinaarimurulan emännän loistavalla ohjeella avomaan kurkkuja. Valkosipuliset kurkut ovat hurrrjan hyviä maksamakkaraleivän yllä.

Kinuskinen mustaherukkakakku luonnonkukilla koristeltuna

Ihastuin tähän kakkuun jo viime syksynä Kmsu:n luotsaamassa mainiossa Kettuterroristit-blogissa. En vain saanut mustaherukkahyytelöä onnistumaan viime vuonna - siitä tuli lähinnä mehua...Sisuuntuneena kokeilin tänä vuonna uudestaan. Nyt onnasi! Seuraamani ohje löytyy täältä. Käytin puolet hillo- ja puolet tavallista sokeria. En uskaltanut lähteä pelkän tavallisen sokerin käyttölinjalle, koska pelkäsin ettei hyytelöni taaskaan hyydy. Koska mustaherukassa on itsessään hyytelöimiseen tarvittavaa pektiiniä (ainakin jos sen poimii äidin puskista juuri ja juuri kypsinä) väittävät että tavallinenkin sokeri riittäisi. Hyytelön tein siis jo reippaan viikon ennen kakun valmistusta.

Kmsu on tehnyt kakun pohjan savoiardi kekseistä kostuttamalla ne ensin vaniljalla maustetussa maidossa. Näin tein minäkin ensimmäisellä kerralla, mutta kostutinkin keksejä liikaa. Maitoa valui jääkaapin hyllyille asti ja hiukan harmitti. Kakku tuli silti syötyä, ei se toki hukkaan mennyt :). Nyt toisella kertaa otin varman päälle ja tein pohjan ihan perinteisesti keksimurskasta ja voista.

Mustaviinimarjan ansiosta kakku on kauniin värinen ja hyytelö yhdessä kinuskin kanssa huolehtii makeudesta. Pehmeyden kakkuun tuo Partaäijä kermavaahdon kera. Onnettoman kehnona koristelijana annoin Luontoäidin hoitaa homman. Keräsin lasten kanssa varmastikin kesän viimeisiä maitohorsmankukkia koristeeksi ja reunalle ripottelin vielä kuivattuja kanervankukkia. Kaikki on siis syötävää. Olin kakun ulkonäköön ja makuun lopulta oikein tyytyväinen!

Kinuskinen mustaherukkakakku

Pohja:
150 g eli 11 kpl Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
3 dl kermaa
3 dl turkkilaista jogurttia eli Partaäijää
4 dl mustaherukkahyytelöä
1 dl kinuskikastiketta
8 liivatelehteä
½ dl mehua

Laita irtopohjavuokaan leivinpaperi nalkkiin pohjan ja reunojen välille (jotta kakku ei tartu kiinni).

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Murskaa keksit. Kätevimmin se käy laittamalla keksit muovipussiin, mäiskimällä niitä kaulimella ja rullaamalla loput palat vielä hienoiksi muruiksi, edelleen siellä pussissa. Sulata voi, lisää siihen keksimurut ja sekoita hyvin. Painele seos irtovuuan leivinpaperoidulle pohjalle ja pane jääkaappiin odottelemaan.

Vaahdota kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon jogurtti, kinuski ja mustaherukkahyytelö. Kuumenna mehu ja sekoita joukkoon liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Liruta liivatemehu täytteen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada koko hoito paohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään ainakin neljäksi tunniksi.

Koristele taitojesi ja halujesi mukaan.

Meillä kakku tarjoiltiin Kesäisen menun jälkiruokana.

Kanervaa lautaselle

Nyt ei lähde. Piti kirjoittaa kaikennäköistä kivaa ja laittaa kauniita kesäkuvia mutta pitää lykätä. Sormet eivät vain suostu taipumaan eikä pää nyt ainakaan. Kummaa.

Siispä kerron teille lyhyesti, että taannoin lastemme Mummulassa (Pastiksen äidillä siis) keräsin metsässä kanervia. Riivin niistä kauniit, kellomaiset kukat irti ihan sormivoimin. Annoin kukkien kuivua ja mennä suppuun huoneenlämmössä lautasen päällä. Nyt meillä on lasipurkissa kauniita, syötäviä koristeita talven varalle. Nuita voi ripotella niin suolaiseen kuin makeaankin, sillä maku on olematon. Joskus estetiikka ratkaisee. Alla käyttöesimerkkiä taannoisesta Villiyrtti-tapahtumasta.

Sipulimarmeladi (joululahjavinkki)

En ole ikinä tykännyt vuohenjuustosta, vaan nytpä maistui! Nimittäin paahdetun leivän päällä itsekeitellyn sipulimarmeladin siivittämänä. Oi joi joi mikä makuyhdistelmä! Leivät tarjosin Pastapään synttäripäivällisellä alkupaloiksi, koska vuohenjuusto on mieheni suuri rakkaus -toivottavasti minun jälkeeni ;).

Annoimme tölkillisen marmeladia jo papan mukaan kotiinviemisiksi, mutta aiomme keitellä sitä kyllä lisää ennen joulua. Lisäämme joukkoon ehkä jouluisiakin mausteita. Inkivääri ja kaneli voisivat ainakin sopia.

Vuohenjuuston kanssa pakettiin kääräistynä tämä herkullinen marmeladi olisi mainio joululahja syömistä harrastavalle. Vielä kun lisää mukaan marmeladin teko-ohjeen, niin muuta ei tarvitakaan!

Seuraava ohje on Virginie Besancon pirteästi kuvitetusta Aurinkokeittiöni kirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Vuohenjuuston ystäville tästä kasviskeittokirjasta löytyy paljon muitakin reseptejä. Ihana yksityiskohta kirjassa on erilaiset kirjanmerkkinauhat.

Confiture d'oignon eli Sipulimarmeladi

750 g kuorittuja sipuleita ohuina, puolikkaina renkaina

150 g hunajaa

4-6 rkl balsamiviinietikkaa

2 rkl tai hiukan reippaamminkin rusinoita

1 rkl murskattuja korianterinsiemeniä

2 puhdasta lasipurkkia

Pane kaikki ainekset isoon, paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua hiljalleen miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Kun sipulirenkaat ovat kauniin läpikuultavia ja kypsiä pane ne puhtaisiin lasipurkkeihin. (Pesin lasipurkit todella hyvin, pidin 100 asteisessa uunissa puoli tuntia ja kannet keitin vedessä).

Kirjan ohjeistus oli tässä vaiheessa nostaa sipulit pois ja keittää runsas jäljellä oleva neste kokoon paksuksi, sakeaksi siirapiksi. Tämän jälkeen sipulit piti lisätä takaisin kattilaan ja tarkistaa maku hunajalla tai etikalla, kunnes seos maistuu mukavalta. Meillä mitään nestettä kattilassa ei kuitenkaan enää ollut, joten homma oli kerralla selvä. Ja hyvää tuli!

Sulje kannet hyvin ja anna jäähtyä. Säilytä pimeässä ja viileässä, joka meillä tarkoittaa jääkaappia.

Joulupukki hei! Unohda se valurautainen Wokkipannu. Pastis sai sen jo isältään lahjaksi - ihanaa!

Hilloa ruusun terälehdistä

Ihanaa! Tuoksuu kesälle ja näyttää keijukaisten ruualle.

Loistava Vivi-Ann Sjögren tarjoaa tämän reseptin muiden ruusuohjeidensa joukossa palkitussa kirjassaan Vivi-Annin keittiössä. Aiemmin olemme tästä kappaleesta kokeilleet hienostuneita ruusuohukaisia.

1 l tuoksuvien ruusujen terälehtiä kevyesti sullottuna
1 rkl sitruunankuoren suikaleita (vain keltaista osaa)
3 dl vettä
5 dl hillosokeria
sitruunamehua maun mukaan

Käytettyjen ruusunterälehtien pitää luonnollisesti olla myrkyttämättömiä. Juuri irtoamaisillaan olevat lehdet soveltuvat parhaiten poimittavaksi. Muita saisikin reuhtoa turhan paljon. Nypi pois terälehtien valkoinen piikki (edit. ei tarpeellista nyppiä). Yläkuvan ruusut ovat siis vain kuvausrekvisiittaa ;)

Keitä terälehtiä ja sitruunakuorta 5-10 minuuuttia vedessä. Tulos on harmaa ja kitkerä. Mutta kun kaadat sekaan hillosokerin, muuttuu seos kauniin väriseksi ja ruusunmakuiseksi. Sekoita ja keitä vielä 5-10 minuuuttia. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Hämmennä muutaman kerran hillon jäähtyessä niin että terälehdet jakaantuvat tasaisesti. Kaada pieniin purkkeihin.

Itse olemme nauttineet ruusunterälehtihilloa lettujen kanssa. Vivi-Ann suosittelee kaveriksi myös vastapaahdettua leipää, jäätelöä tai mietoa vuohenjuustoa.

Rommiluumut

Saimme taannoin äidiltäni ja nyt vielä Pastapään isältä luumuja. Olemme syöneet niitä ihan sellaisenaan, jätskin kanssa ja leiponeet luumuista jälkiruokaa. Aina näitä herkkuja kuitenkin löytyi laatikosta. Niinpä päätimme säilöä luumuja.

Olen saanut tämän säilöntäohjeen aikanaan silloiselta esimieheltäni. En ole aiemmin kokeillut, joten lopputuloksesta en osaa vielä sanoa. Ei voine epäonnistua pahasti tai maistua kovinkaan huonolle?! Vähän itseäni mietityttää kun purkki jäi vajaaksi. Etikkasäilönnässä ainakin kehotetaan aina täyttämään purkki ääriään myöden jotteivat huonot bakteerit pääset jylläämään. Mietiskelimme yhdessä, pitäisikö tämä määrä alkoholia pöpöt kurissa.

5 dl rommia

1 kg luumuja

½ kg sokeria

Laita puolet rommista puhdistettuun lasiastiaan. Laita luumut ja sokeri päälle. Nopeastikirjoitettu resepti ei kertonut mitä luumun kiville tulee tehdä. Minä poistin kivet ja puolitin samalla siis luumut. Kaada päälle loppu rommi. Sulje tiiviillä kannella. Anna maustua useampi viikko. Kääntele astiaa välillä jotta sokeri ja alkoholi sekoittuvat.

Myös kmsu on säilönyt syksyn satoa rommiin.

Lisäys myöhemmin: Hyvää tuli! Söimme rommiluumuja aikuisten kesken mm. jouluna hyvän jäätelön kera. Nam!

Sienisaalis Satakunnasta

Vietimme viikonlopun koko perhe Satakunnassa. Pääsimme muutaman kerran sienimetsäänkin, ihanaa! Pastapään äidin kotopihalta lähtee jo hyvä sienimetsä, mutta autoilimme myös hieman kauemmaksikin. Syksyinen metsä on kaunis sienineen, marjoineen, sammalineen ja jäkälineen. Välillä täytyi oikein pysähtyä ihastelemaan hienoja värejä ja muotoja!

Saaliiksi metsäreissulta kertyi paitsi puolukoita, myös herkkutatteja, orakkaita, muutama hassu suppilovahvero ja keltahaarakkaita. Tuosta viimeisestä ei ole ihan varmuutta, mutta näyttää kovasti samalta kuin Kmsu:n esittelemä sieni. Aika erikoinen omaan silmääni. Sieni oli revitty maasta ja siksi oli niin valjun värinen (?). Emme uskaltaneet käyttää sientä, koska se ei ole meille tuttu emmekä olleet varmoja onko se edes keltahaarakas. Kuvaan se oli silti pakko saada. Meillä ei myöskään ollut mahdollisuutta käsitellä heti sieniä loppuun asti, jolloin haarakas tummeni kovasti.

Pitäydyimme säilömisen osalta tuntemissamme sienissä, joten tutut - meillä uskaltaa vieläkin syödä sieniruokia ;).

Pastapään äidillä on tällainen kuivuri, jossa suurin osa sienisaalistaamme kuivattiin. Suurkiitos mummulle! Nyt on karkkilaatikko täynnä kuivattuja herkullisia tatteja.
Lisäys syyskuussa: Lopullinen kuivattujen sienien varastoiminen on syytä tehdä LASIpurkissa. Muovin sisällä "nahkistuvat".

Kotiinpäästyämme viipaloin kauneimmat, puhdistetut herkkutatit pakkaseen. Loput sienenpalat paistoin kuivalla pannulla ja pakastin sitten nekin pusseissaan. Kuvassa on myös ruisleipä, jonka päällystin sienihakkeluksella, jonka paistoin pannulla. Maustoin sekasieniseoksen pippurilla ja suolalla. Kuvanoton jälkeen lisäsin päälle vielä cheddaria ja lämmitin arkisesti mikrossa. HYVÄÄ!