Raikas fenkoli-omenasalaatti

Tässäpä loistavan raikas salaatti vaikkapa kalan kanssa herkuteltavaksi. Minusta salaatti on hurjan kauniskin jalokivimäisenä kimmentävien granaatinomenansiemenien johdosta. Nyt loppukesästä siemenien tilalle voisi laittaa vaikkapa punaherukoita, jotka kimmeltävät yhtä kauniisti ollen toki vähän kirpsakampia. 

Ohje on Sabrina Ghayourin kirjasta Persiana. Kirja on saatu vuosia sitten arvostelukappaleena. 

FENKOLI-OMENASALAATTI TILLILLÄ 

6 annosta lisukkeena

3 isoa fenkolia 
oliiviöljyä
2 sitruunan mehu
2 isoa omenaa
20 g tuoretta tilliä
100 g granaattiomenan siemeniä
merisuolaa
mustapippuria

Huuhtele fenkolit. Poista kovat varrentyngät. Höylää mandoliinilla tai leikkaa fenkolit ohuiksi viipaleiksi. Laita isoon kulhoon. Valuta päälle reilusti oliiviöljyä ja puolet sitruunamehusta. Sekoita hyvin. Näin fenkolit eivät tummu. 

Huuhtele omenat, poista siemenkota ja leikkaa nekin ohuiksi lohkoiksi. Lisää kulhoon fenkolien kanssa. Silppua tilli ja erottele granaatinomenan siemenet irti hedelmästä. Lisää nämäkin kulhoon yhdessä lopun sitruunamehun kanssa. Sekoita hyvin ja mausta suolalla sekä pippurilla. 

Maa-artisokkaa rakuunakermassa muhitettuna

Meillä oli Jukan kanssa varattuna Albanian matka viime viikolle. Meidän piti juhlistaa kahdestaan 17-vuotiasta avioliittoamme syöden, juoden ja nautiskellen. Niin kuin nyt kaikki tiedämme, kirosana korona romutti tämän(kin) suunnitelman. Vara-suunnitelmaksi varasimme pöydät kahteen ihanaan suomalaisravintolaan, mutta luonnollisesti nämäkin suunnitelmat lahosivat omaan mahdottomuuteensa. Lopulta päätimme koostaa kotona herkullisista raaka-aineista kolmen ruokalajin illallisia ja nauttia ne yhdessä rakkauden hedelmiemme kanssa. Hyvä oli tämäkin vaihtoehto, joskin kohdassa tiskaaminen rupesi sapettamaan. Ja siinä kohtaa kun tajusi kuinka pikkumaisista asioista itse voi ärsyyntyä kun tuolla jossain oman kodin seinien ulkopuolella asiat ovat monella aika hurjastikin. 

Yksi illalliskokonaisuuksista sisälsi pääruokana grillattua peuraa, grillattua parsaa ja paistettua sieni-sipuliseosta sekä kermassa muhitettuja maa-artisokkia. Kokonaisuus oli ihan älyttömän hyvä! Juurevia, muhevia makuja yhdessä puugrillimme tuoman savuisuuden kanssa. Riista, metsäsienet ja rakuunalla maustetut maa-artisokkapalat täydensivät upeasti toisiaan ollen kukin itsessäänkin herkullisia. 

Muhitettujen maa-artisokkien ohje on todella suositeltavasta Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana". Olemme tehneet kirjasta monia ruokia sekä itsekseen tarjottavaksi että lisukkeiksi ja aina on onnistuttu. Blogiin asti ovat toistaiseksi päätyneet juurisellerirullat, hunajainen salvia-kurpitsa ja muhevan tyylikäs juuriselleri. 

Seurasimme kirjan ohjetta muuten tarkasti, mutta mantelit jätimme kauppaan. Nämä vesisyöpöt saavat jäädä sinne jatkossakin, koetamme pärjätä esimerkiksi siemenillä. Nyt käyttämämme pistaasipähkinät eivät liene manteleita parempi vaihtoehto, mutta vanhat pussinpohjat on käytettävä loppuun. Jotain pureskeltavaa kokonaisuus kyllä kaipaa. Rakuuna oli meillä kuivattua. Me emme Myllymäen kehotuksesta huolimatta kuorineet maa-artisokkia (eikä hänkään kuvan perusteella niin ole tehnyt). Muunnelmaksi ruotsalaiskokki suosittelee sitä, että vaihtaa maa-artisokat palsternakaksi, porkkanaksi tai juuriselleriksi. 

Tommy Myllymäki kehottaa syömään näitä maa-artisokkia punaisen lihan, kalan tai broilerin kanssa. Me suosittelemme erityisesti peuraa ja miksei tulevana pääsiäisenä myös lammasta.

KERMAMUHITETTUA MAA-ARTISOKKAA RAKUUNALLA

lisukkeeksi neljälle 

8-10 maa-artisokkaa (noin 500 g)

2 dl kermaa

50 g parmesaania

1 dl riivittyä rakuunaa tuoreena, hiukan vähemmän kuivattuna

3 rkl siemeniä tai pähkinöitä

rypsiöljyä

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Pese maa-artisokat hyvin. Leikkaa ne koosta riippuen puoliksi tai viipaleiksi. Ruskista paloja kummaltakin puolelta uunin kestävässä pannussa rypsiöljyssä kunnes maa-artisokat ovat saaneet hieman väriä. 

Laita pannu uunin keskitasolle ja kypsennä viipaleita ensin 10 minuuttia. Kaada sitten joukkoon kerma. Jatka kypsennystä toiset 10 minuutia, kunnes maa-artisokat ovat pehmeitä. 

Ota pannu uunista, raasta päälle parmesaani, ripota joukkoon rakuuna ja siemenet. 

Raparperinyytit possun kanssa

Raparperi on kiitollinen kasvi, sillä ilman sen kummempaa hoitoa se pukkaa varsia varsin tehokkaaseen tahtiin. Emme mitenkään pysty hyödyntämään kaikkea pikkupuskamme satoa, mutta yritämme löytää aina uusia ruokia jossa hyödyntää raparperia. Tämän alkukesän hitti ovat olleet raparperinyytit. 

Folionyyttiin kootaan raparperia, sokeria, inkivääriä ja punasipulia aika tunteella. Kuvan mukaisessa setissä on noin ruokalusikallinen fariinisokeria ja 2 teelusikallista inkivääripaloja. Nyytti suljetaan ja grillataan kunnes raparperit ovat muhjaantuneet. Tähän menee kuumuudesta riippuen 10-15 minuuttia. Idea on kopioitu suoraan Yhteishyvän resepteistä.

Raparperinyytit ovat olleet erityisen hyviä lisukkeena rasvaisten possuruokien kanssa. Toimisivat hyvin varmaan myös vuohenjuustosalaatin osana. 

Jos raparperireseptejä kaipailet, Sopan Hanna teki kivan koosteen ruokabloggaajilta keräämistään resepteistä.  Hän linkitti omien otsikoiden alle näppärästi raparperista tehtäviä makeita ja suolaisia ruokia sekä säilykkeitä. 

Me osallistuimme koontiin mm. ruusuisen raparperikiisselin ja mesiangervoisen raparperipiirakan voimin. Blogistamme löytyvät yhdeksäntoista raparperi-juttu löytyvät luonnollisesti raparperi-tunnisteen alta. 

Todella mainio mustekala-perunasalaatti

Tässäpä meidän leveysasteille hieman eksoottisempi perunasalaatti! Maistuvuus on taattu kun sekoitetaan keskenään uusia perunoita, muhitettua mustekalaa ja varsiselleriä. Kokonaisuus on täyttävä ja samaan aikaan myös raikas. 

Mustekaloja hauduttaessa päätimme jo hetimiten että teemme niistä erilaisia ruokia. Toisen kolmesataa grammaisen lonkeroveijarin nakkasimme kokonaisena grilliin, toisen perunasalaattiin. Molemmat tavat olivat senverran hyviä että niitä tehdään varmasti toistekin.

Perunasalaattiin ohjeen saimme samaisesta Giorgio Locatellin kirjasta "Made in Italy - food and stories", josta tavasimme mustekalojen haudutusvinkitkin. Locatellin ohjeessa mustekalan osuus on suurempi ja esillepano varmasti hienompi. Kuuluisa kokki laskee perunasalaatin vinegretillä makuvirkistettyjen salaatinlehtien päälle. Me tyydyimme rustiikkisempaan ja ah niin ihanaan kokonaisuuteen. Lämmin suositus tälle perunasalaatille!

MUSTEKALA-PERUNASALAATTI

kypsennä ja mausta mustekala: 

1 mustekala (meillä 300 g)

½ chili

1 dl lehtipersiljaa

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

Hauduta mustekala omissa "mehuissaan": Älä mausta mustekalaa mitenkään ennen muhitusta, muuten teet siitä sitkeää. Laita kaikki raaka-aineet kannelliseen paistinpannuun tai kasariin ja pane kansi päälle. Muhittele pienellä lämmöllä noin 45 minuuttia välillä käännellen. Mustekalat päästävät itsestään nestettä. Kypsennysaika riippuu mustekalan koosta. Isolla möllykällä se voi ottaa 1½ tuntiakin. Mustekala on kypsää kun terävä veitsi uppoaa siihen helposti. Kokeile tätä paksuimmasta kohtaa mustekalaa.

Nosta mustekala pois kasarista. Pilko mustekalan pää ja lonkerot suupaloiksi. Laita kulhoon. 

1 valkosipulinkynsi

½ dl lehtipersiljaa

½ dl sitruunamehua

1 rkl oliiviöljyä 

Silppua valkosipulinkynsi ja lehtipersilja yhdessä ihan pieneksi muhjuksi. Lisää mustekalapalojen päälle. Lisää myös sitruunamehu ja öljy. Sekoita hyvin. Tämän vaiheen voit tehdä jo muutaman tunnin ennen varsinaisen salaatin kokoamista. 

perunasalaatti:

8 varhaisperunaa

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 rkl valkoviinietikkaa

2 varsisellerinvartta

nippu ruohosipulia

suolaa

mustapippuria

Keitä tai höyrytä varhaisperunat. Pilko suupaloiksi. 

Pilko sipuli pieneksi. Lämmitä oliiviöljy pienessä kattilassa. Muhita sipuli pehmeäksi öljyssä, älä ruskista. Lisää valkoviinietikka ja anna höyrystyä kokonaan pois. Ota pois liedeltä. 

Sekoita keskenään perunapalat ja sipuli. Lisää varsisellerinpelat ja ruohosipulisilppu.

Lisää lopuksi myös maustetut mustekalapalat. 

Lisää tarpeen mukaan suolaa ja mustapippuria. 

Kuiva roseviini on kyllä loistava pari kesäisten ruokien kanssa!

Grillattu kukkakaali ja maustevoit

kaupallinen yhteistyö ARLA

Grillatut kukkakaalipihvit ovat olleet tämän kesän ehdottomasti koukuttavin uusi löytö. Pihveinä grillatut kaalit ovat maistuneet myös henkilölle, joka ei yleisesti ottaen ole millään muotoa kukkakaalin ystävä. Grilli tuo öljysipaistuihin kaaleihin mukavaa luonteikkuutta, jota ylle sulava voinokare hienosti pehmittää ja maustaa. 

Kukkakaalipihvien grillaamisohje on todella yksinkertainen. Pihvien pinta öljytään ja maustetaan suolalla sekä pippurilla. Kaaleja grillataan pari minuuttia per puoli, jonka jälkeen ne laitetaan tarjoilulautaselle. Päälle nakataan nokare maustevoita, annetaan sulaa hetki ja nautitaan. 

Yhdestä keskikokoisesta kukkakaalista saa kolme kuvanmukaista "pihviä". Jujuna pihvien koossapysymiseen on se, että riittävän paksu pala kantaa on mukana. Kaalin päätypalat on joskus saatu myös paistettua, mutta muuten ne on pätkitty seuraavan päivän lounassalaatin sekaan ihan raakana. 

Tässä ohjeistettu lime-korianterivoi on Kaikki Äitini Reseptit-blogista, tomaattinen voi taas oma versio. Erilaisuudessaan molemmat ovat tosi toimivia. Muina yhdistelminä voin kanssa ajattelimme kokeilla valkosipuli-persilja-sitruunaa tai timjami-sitruunaa. Lipstikkaa tullaan kokeilemaan myös, sillä se sopii hyvin ainakin keräkaalin makuun. 

LIME-KORIANTERIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
½ limetin mehu
½ dl tuoretta korianteria silputtuna
suolaa
mustapippuria

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Limetin mehu ei mene kunnolla sekaisin voin kanssa, mutta se ei haittaa. Mehua voi kipata tai lusikoida lisäksi pihveille.
Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.

AURINKOKUIVATTU TOMAATTI-PARMESAANIVOI

kolmelle kukkakaalipihville

3 rkl Arla laktoositon meijerivoi
1 rkl sitruunamehua
3 aurinkokuivattua tomaattipalaa silputtuna
2 rkl hienoksi raastettua parmesaania

Sekoita kaikki aineet yhteen haarukalla. Laita nökäre voita tarjoiluastialle vastanostettujen, kuumien kukkakaalipihvien päälle niin että voi sulaa.

Grillattu kesäkurpitsa ja raikas salsa

Tänä kesänä meillä on grillattu kasviksia poikkeuksellisen paljon. Olemme kokeilleet uudenlaisia lisukkeita lihalle, jotta saamme monipuolisempia grillisettejä. Samalla lihankulutus on vähentynyt, kun tarjolla on ollut muutakin kuin perus salaattia. 

Kesäkurpitsaa meillä on grillattu aiemminkin, mutta salsan yhdistäminen siihen on meille uutta. Vihreä paprika ja persilja tuo tähän omaa kivaa vinkeyttään makuun. Tähän sopisi hyvin lisätä tuoretta chiliäkin. 

Idea lähti ihanaakin ihanammasta Vivi-Ann Sjögrenin kirjasta "Vivi-Annin keittiössä", joka on inspiroinut minua usein ja paljon. Taitava ruuanlaittaja tekee kesäkurpitsoista kiekkoja, minä pidän enemmän pitkittäin veistellystä, ohuesta muodosta. 

GRILLATTUA KESÄKURPITSAA JA RAIKASTA SALSAA

600  g kesäkurpitsaa pitkittäin siivutettuna

3 tomaattia

1vihreä paprika

1 sipuli

nippu persiljaa

merisuolaa

oliiviöljyä

viinietikkaa

Sivele kesäkurpitsaviipaleet öljyllä. Grillaa molemmilta puolilta kunnes saavat kauniisti väriä. 

Silppua muut kasvikset ja persilja. Sekoita kulhossa. Mausta suolalla,öljyllä ja viinietikalla. 

 tarjoile erikseen tai yhdessä

Grillattu purjo

Sipuli on yksi lempiraaka-ainaistamme, kuten blogin nimestäkin saattaa aistia. Paitsi makuna muiden joukossa vaikkapa jallukolagranitessa tai raitalihalaatikossa, sipulia on käytetty myös kuppina suupaloissa. Pääraaka-aineena se on loistanut esimerkiksi hääpäiväjuhlillakin tarjotussa tähtianiksisessa keitossa ja marmeladissa. Sipulista on tehty myös kukkia, josta voi nyhtää fritattuja terälehtiä. Purjosta on aiemmin tehty kääröjä Sasu Laukkosen tapaan hyödyntäen koko sipuli. 

Nyt nakkasimme purjon grilliin aavistellen sen kypsyttelevän itsensä pehmoisan makeaksi. Näin kävikin! Palaneen kuoren alta paljastui heleän vihreää ja pehmeää sipulia, joka ei juurikaan kaivannut kavereita keralleen. Lisäsimme kuitenkin cashew-pähkinöitä tuomaan tekstuuria annokseen, sekä hiukan tuoretta timjamia ryytimaasta.

Grillissä poltettu purjo käy hyvin alkupalaksi tai grillatun ruuan lisukkeeksi. Makoisa sipuli valmistuu hiljakseen melkein itsekseen eikä vaadi erikoisponnisteluita. 

GRILLATTU PURJO 

purjoa

suolaa

pähkinöitä

oliiviöljyä

(timjamia)

Katkaise purjon vihreät osat pois. 

Laita kuumaan grilliin. 

Grillaa välillä käännellen noin 20 minuuttia. 

Katkaise purjosipulin tyvi. Halkaise purjo pituussuunnassa. 

Poista uloimmat palaneet kuoret ja laita kuoret sivuun*.

Nosta puolikkaat purjot tarjolle.

Liruta päälle oliiviöljyä, rouhi suolaa ja ripsottele pähkinöitä sekä timjaminlehtiä. 

* Laita palaneet kuoret kuivumaan vaikkapa jääkaapin ylätasolle. Murenna ne kuivumisen jälkeen ja saat viime vuosilta ravintoloista tuttua purjotuhkaa. Voit sitten ripotella sitä erinäisiin annoksiin kesän aikana.

Loistava salaatti grilliruualle

Kotiinpolkiessa minut vastaanotti jo pitkältä ihana puugrillin tuoksu. Yhdistettynä kesäisen kuumaan keliin se tuo välittömästi mieleen mökkimaiseman ja leppoisan laiskat päivät. Keskellä työviikkoa tämä rauhoittava mielikuva vie ajatukset mukavasti kohti lomaa. Ja herättää ruokahalun mikäli sitä lainkaan tarvitsee herätellä. 

Grillissämme tirisi tänään sovitusti luinen nautapala, tomahawk. Pelastamme näitä ruhopaloja toisinaan 30 % alennusmerkeillä varustettuna kylmälaarista. Tuumailimme eilen lihalle lisukkeita ja päädyimme raikkaanoloiseen kesäkurpitsasuirosalaattiin. Grilliruualle kaipaa monesti uusia lisukkeita, etteivät kesäsetit ala toistaa itseään. 

Tämä houkutteleva kokonaisuus löytyi Tommy Myllymäen kirjasta "Kasvikset - lisukkeena & pääruokana". Yksinkertainen ja nopea toteutus palkitsi maukkaudellaan. Parmesaani ja kaprikset antoivat mukavaa suolaisuutta sitruunamehun kirpsakoittaessa sopivasti. Rouskutellessa mietin että salaatinkastikkeen kaprikset voisi hyvin korvata marinoiduilla voikukilla, jolloin salattiin saisi mukavan kotimaisen fiiliksen. 

Lämmin suositus tälle salaatille grillilihan kaveriksi! Salaatti toiminee hyvin myös kalan kanssa jos jättää parmesaanin pois. 

KESÄKURPITSASALAATTI 

neljälle lisukkeeksi

1 pienikokoinen kesäkurpitsa (noin 250 g)
3 rkl kapriksia (tai marinoituja voikukannuppuja) 
2 rkl sitruunamehua
4 rkl oliiviöljyä
1 dl parmesaania raastettuna
1 valkosipulinkynsi pienittynä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa kesäkurpitsa suikaleiksi pituussuunnassa mandoliinilla tai kuorimaveitsellä. 
Sekoita muut aineet (paitsi parmesaani) keskenään kulhossa. Lisää kurpitsasuirot kulhoon ja sekoita. 
Laita tarjolle. Ripsi päälle parmesaaniraaste. 
Tarjoa heti. 

Pikkelöity kukkakaali ja palsternakka

Taannoisella italialaisella illallisella osana antipastilautasta tarjottiin myös rapsahtavan etikkaisia kasviksia. Perheemme aikuisväestö arvosti tätä lisää kovasti juurikin tekstuurinsa ja happaman makunsa ansiosta. Muina haarukoitavina laudalta löytyi buffalamozzarellaa, salamia, ilmakuivattua kinkkua ja marinoituja silakoita. 

Idea pikkelöintiin lähti Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin Passione-kirjasta, jossa yhdistetään suomalaisiakin raaka-aineita italialiaseen keittotaitoon. Ohjeessa oli upotettu etikkaliemeen kevätporkkanoita, kukkakaalia, mininaurista ja kevätsipulia. Kevätporkkanat ovatkin varmaan hyvä idea, sillä maaliskuiset porkkanat olivat jo aika kuivakan makuisia tähän settiin. Sen sijaan kukkakaali ja palsternakka ilahduttivat maullaan, samoin punasipulirenkaat. 

Me maistoimme kasviksia sekä parin tunnin etikkalillumisen että yli yön maustumisen jälkeen. Pidimme enemmän pikaisesta etikoitumisesta, jonka jälkeen kasvispalat olivat raikkaamman oloisia. Punasipuli ei ehtinyt näin lainkaan värjäämään valkoisia kasviksia, mitä tapahtui hiukan yön yli liotuksessa. 

Vuonna 2008 julkaistussa kirjassa puhutaan etikkajuureksista, nyt lie ajanmukaisempaa käyttää nimitystä pikkelöidyt kasvikset. 

PIKKELÖIDYT KASVIKSET

kukkakaalin nuppuja

pätkä palsternakkaa

pieni punasipuli

 ¹/4 dl valkoviinietikkaa
 ¹/4 dl vettä
½ tl sokeria
½ tl suolaa
pieni laakerinlehti

Mittaa kattilaan balsamico, vesi, sokeri, suola ja laakerinlehti. Kiehauta. 
Kuori ja paloittele kasvikset melko pieniksi. 
Kaada kuuma liemi pilkottujen kasvisten päälle. 
Anna maustua muutama tunti.

Gari eli sushin kanssa nautittu pikkelöity inkivääri

Päätin jo ajat sitten, että jos sushin vääntöön kotona joskus ryhdymme, teen garin itse Hannelen reseptillä. Garin olisi voinut ostaa aivan yhtä hyvin kaupasta säilöttynä, mutta ajattelin ettei inkiväärin säilöminen olisi homma eikä mikään varsinkaan päiviä etukäteen tehtynä. Eikä se ollutkaan. 

Maku palkitsi raikkaudella suutuntuman ollessa napakka. Me tykkäämme syödä paljon säilöttyä inkivääriä sushiaterioilla ja nyt sitä sai kyllä tehdä sydämensä kyllyydestä.

Garia on sittemmin aseteltu myös osaksi itämaisvivahteisia salaatteja ja lohileipiä. Mihin sinä garia lisäisit?

GARI eli SUSHIA VARTEN PIKKELÖITY INKIVÄÄRI

200g tuoretta inkivääriä
1 rkl sokeria
1 rkl suolaa

½ litraa kiehuvaa vettä

pikkelöintiliemi:
1/2 dl sokeria
3/4 dl riisiviinietikkaa

Kuori inkivääri ja siivuta se poikkisyin niin ohuelti kuin ikinä osaat. Siivutukseen voit käyttää mandoliinia tai terävää veistä. Laita siivut kulhoon ja ripottele sekaan ruokalusikallinen suolaa ja sokeria. Sekoita ja jätä noin puoleksi tunniksi odottamaan. Inkivääristä lähtee pois liika neste ja mahdollinen kitkeryys.

Tee pikkelöintiliemi inkiväärin tekeytyessä: sekoita sokeri ja riisiviinietikka. Kuumenna lientä, jotta sokeri sulaa varmasti etikan joukkoon.

Kun puoli tuntia on kulunut kumoa inkiväärit liemineen kiehuvaan veteen. Pyörittele minuutin ajan. Siivilöi neste pois.  Siirrä inkiväärit puhtaaseen lasipurkkiin ja kaada pikkelöintiliemi päälle. Laita jääkaappiin. Anna maustua noin kolme päivää.

Biryani eli paistettu riisi

Biriyani on resepti, joka herätti heti mielenkiintoni kun sen näin Viimeistä murua myöten-blogissa. Se on intialainen ruoka, jossa keitetty riisi paistetaan mausteiden kanssa. Usein joukossa on lihaakin, mutta me seurasimme orjallisesti Saaran kasvisversiota lisäten sekaan suutuntumaksi pähkinöitä ja makeudeksi rusinaa.  

Kokonaisuudesta tuli tosi onnistunut, vaikka me jouduimmekin kanelitangon puutteessa humpsuttamaan riisien keitinveteen jauhettua kanelia. Hurmaavalta tuoksuvassa riisissä oli sopivasti mausteisuutta ja hienosti makua. Rusinat olivat mukavan makea, muttei liian ätläkkä lisä. Söimme biryanimme nahkoineen paistetun, garam masalalla ja suolalla maustetun kuhan kanssa. Tuumasimme kyllä miehen kanssa että tämä riisiruoka menisi hyvin myös itsekseenkin. Ruoka toimi hyvin myös seuraavan päivän lounaaksi lämmitettynä. Muksut tuumasivat että evääni tuoksui ihan kanelipullalle. 

BIRIYANI ELI PAISTETTU RIISI
lisäkkeenä neljälle

1,5 dl basmatiriisiä
1 kanelitanko (tai ½ rkl kanelia jauhettuna)
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
½ tl kurkumaa
½ tl kardemummaa
1 dl rusinoita
1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa

Laita riisin keitinveteen kaneli(a) ja keitä huuhdeltu riisi kypsäksi.
Pilko sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Kuullota öljyssä pannulla pehmeiksi, älä ruskista.
Lisää pannulle kurkuma ja keitetty riisi. Sekoittele kunnes riisi on värjääntynyt kauttaaltaan kauniisti.
Lisää sekaan kardemumma, rusinat, pähkinät ja suola. Sekoita hyvin. Anna seoksen lämmetä pannussa kauttaaltaan ja runisoiden pehmetä hiukan.
Nauti itsekseen tai vaikkapa garam masalalla maustetun kalan kanssa.

Kantarelleja ja munakoisoa kiinalaisittain

Kantarelleja löytyy metsästä nyt ennätyspaljon, kiitos työkaverin vinkkaaman sienimetsän ja hyväsatoisen vuoden. Tällaisina syksyinä sitä kaipaa muhennoksen ja piirakoiden lisäksi muitakin sienireseptejä, ihan uudenlaisiakin. 

Oikein maistuva sellainen löytyi arvostelukappaleena saadusta tämän syksyn uutuuskirjasta "Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella". Sen ovat kirjoittaneet toimittajat ja sieni-innostuneet Ina Ruokolainen ja Mari Manninen. Idea on kiva: käyttää suomalaisia metsäsieniä kiinalaisessa tai sen tyylisessä ruoanlaitossa kertoen alustuksena hieman enemmänkin kiinalaisesta ruokakulttuurista. 

Kirja on helppolukuinen ja reseptit selkeästi ohjeistettu. Pidän kirjan leppoisasta tyylistä ja kodikkaista kuvista, jotka parhaimmillaan ovat tosi tunnelmallisiakin. 

Raaka-aineiltaan kirjan reseptit eivät luonnollisesti aina ole suomalaista markettikamaa. Me emme esimerkiksi ole löytäneet misotahnaa vielä  mistään. Resepteissä käytettyä ilmaisua "perussoijakastike" tai "tavallinen soijakastike" ei ole avattu mitenkään. Erotuksena pelkkään soijakastikkeeseen tämä hiukan hämää, vaikka asiaa kirjoittajalta kysyttyäni kyse on ilmeisestikin juuri marketeissammekin myytävästä soijakastikkeesta. 

Ravintolavierailuihin Kiinassa olisin kaivannut selkeitä ravintolan nimiä ja vaikkapa osoitteitakin. Ei sitä tiedä koska haluaisi mennä esimerkiksi pekingiläiseen ravintolaan jonka ruokalista on rakennettu pääosin sienten varaan. 

Vinkit kirjan lopussa kiinalaisvivahteisiin ruokien tuunauksiin on mukava juttu. Esimerkkinä mainittakoon sichuaninpippurin käyttö muiden pippurien sijaan tai vihannesten rohkea yhdistäminen sienten kanssa. 

Tässä ohjeistettu kantarellien ja munakoison yhdistäminen oli oikein hyvänmakuinen idea. Meille tämä oli kovasti erilainen ja siksi toivottu uusi sieniruoka. Kantarelleja saisi uppoamaan tähän ruokaan enemmänkin ihan sujuvasti, sikäli mikäli sieniä on metsästä kotiin kannettu liiankin kanssa. Meillä kantarelli-munakoisoruoka tarjottiin riisin ja paistettujen ahvenfileiden kanssa. Pelkkä riisikin olisi toki riittänyt. 

Jääkaapissa on maustumassa kirjan ohjeella tehtyä "suppilovahverohilloa kiinalaisilla mausteilla". Seuraavaksi voisi tehdä soijakastikkeen tyylistä maustekastiketta sienistä.

Blogin muut sienireseptit löytyvät sieni-tunnisteen alta. 

KANTARELLEJA JA MUNAKOISOJA
4:lle-5:lle riisin kanssa

1 l kantarelleja
500 g munakoisoa
2 tl suolaa
2 valkosipulinkynttä
2,5 cm pala inkivääriä
1 sipuli
1 tuore punainen chili
3 rkl öljyä
1 rkl hoisin-kastiketta
1 rkl tummaa sokeria tai fariinisokeria
1 rkl viinietikkaa
1 tl jauhettua sichuaninpippuria
3 rkl soijakastiketta

Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Suolaa. Jätä puoleksi tunniksi itkemään. Pyyhi talouspaperilla pinnalle syntyneet "kyyneleet". Leikkaa edelleen suupaloiksi.

Puhdista kantarellit. Halkaise. Paista pannussa ilman rasvaa kunnea sienten oma neste on haihtunut. 

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Puolita sipuli ja siivuta puolikkaat ohuiksi. (Poista chilistä siemenet ja) siivuta chili. Paista puoli minuuttia käännellen. Lisää munakoiso. Paista pari minuuttia. Lisää nesteestä kuivatetut sienet. Lisää hoisin-kastike, sokeri, etikka, pippuri ja soijakastike. Sekoita hyvin. Pienennä lämpöä. Jätä ruoka kypsymään kymmeneksi minuutiksi tai kunnes munakoisopalat ovat kypsiä. Tarjoa heti. 

Pico de gallo eli raikas tacosalsa

Miksi tehdä salsaa itse kun kaupasta saa valmiita? Etpä kysy enää kun olet kerran valmistanut itse salsaa. Se on todella helppoa, nopeaa ja pilkkomisterapioivaa, sikäli mikäli pitää pilkkomista terapeuttisena toimintana. Maku palkitsee raikkaudellaan ja tuoreudellaan. 

Tässä yksi salsaohje, pico de gallo, joka sopii erinomaisesti vaikkapa aamiaistacojen kanssa. Maussa on paitsi raikkautta, myös hiukan mausteisuutta olematta millään muotoa tulinen. Minä tein salsan maustumaan jo edellisenä päivänä jääkaappiin kannelliseen rasiaan, jotta aamiastacojen kokoonsaattaminen olisi mahdollisimman helppoa. 

Ohje on Mikko Takalan ja Sami Rekolan inspiroivasta kirjasta "Street food". Blogista löytyy aiemmin (kuuden vuoden takaa) mangosalsa ja hieman tuoreempi tuttavuus bataattisalsa.

PICO DE GALLO
noin neljään tacoon lisukkeeksi

2,5 dl (2-3 kpl) pieneksi kuutioitua tomaattia

1 pieni sipuli pieneksi kuutioituna

1 dl pilkottua tuoretta korianteria

1-2 jalapenoa (½ dl säilöttyjä paloja) pieneksi pilkottuna

2 rkl limettimehua (2 limettiä)

pieni valkosipulinkynsi hienonnettuna

ripaus suolaa

Yhdistä kaikki ainekset. Pane jääkaappiin puoleksi tunniksi maustumaan. 

Säilyy jääkaapissa pari vuorokautta. 

Marinoitu munakoiso helposti

Nähdessäni tämän ruuan Appelsiineja ja hunajaa-blogissa en ensin tunnistanut sitä munakoisoruuaksi. Kauniit, tummanpuhuvat kuoret oli riivitty pois, mikä tuntui jokseenkin munakoison riisumiselta. Marinoiminen ja kuoriminen oli uusi tapa lähestyä tuttua vihanneshedelmää, joten tietysti se kävi kutkuttelemaan. 

Ruoka ei millään asteikolla osu kauniiden annosten joukkoon, mutta maukkaiden sekaan se loksahtaa heti. Pehmeät munakoisot yhdistettynä kesän kypsyttämiin tomaatteihin ja pienenpienen mausteisuuden omaaviin chileihin on hurmaava. Korianteri tietysti korjaa lopullisen potin omintakeisella maullaan. 

Marinoitu munakoiso sopii erinomaisesti grillipihvin lisukkeeksi. Se toimi myös hyvin lounaana riisin ja grillipihvipalojen kanssa tai ihan itsekseenkin. Marinoidut munakoisot toimivat myös lämmitettynä. Tämä ruoka olisi myös oivaa brunssitarjottavaa, sillä sen voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. 

MARINOITU MUNAKOISO

1 suuri munakoiso 

3-4  tomaattia

½-1 chili makusi mukaan

4 rkl oliiviöljyä

½ dl sitruunamehua

karkeaa suolaa

kourallinen tuoreita korianterin lehtiä

Kuori munakoiso.  Leikkaa se noin puolentoista sentin paksuisiksi palasiksi.  Sivele munakoisopalat oliiviöljyllä molemmin puolin. Paahda munakoisopalat uunissa 250 asteessa tasan 15 minuuttia. Uunista ottaessa palaset saattavat tuntua kovilta, mutta ne pehmenevät vähitellen. 

Kuutioi tomaatit ja pilko chilit. 

Kun munakoisopalat ovat jäähtyneet, voit alkaa kasaamaan kerroksia kannelliseen astiaan. Laita pohjalle munakoisopaloja, päälle tomaattikuutioita, chilirenkaita, sitruunamehua, oliiviöljyä ja suolaa. Tee kolme tällaista kerrosta. 

Anna munakoison  marinoitua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia ennen tarjoilua. Tarjolle laittaessa revi päälle tuoreita korianterin lehtiä. 

Marinoitu munakoiso säilyy jääkaapissa kolme päivää.

Terapeuttinen nyhtötomaattisalaatti

Terapeuttisin salaattiresepti on tässä. Kaikki raaka-aineet revitään salaattiin. Repimisessä on jotakin niin alkukantaisella tavalla rauhoittavaa, että salaatin tekoa ei malttaisi lopettaa lainkaan. 

Ohje on Jonna Vormalan salaattikirjasta Jäävuoren huippu, joka on inspiroinut meitä hurjasti tänä keväänä. Lupaan, etten laita enää reseptejä kirjasta nettiin (jottei koko opus tule kopioitua tänne), mutta tämä minun oli vielä pakko esitellä teillekin.

Salaatti on Jonnan kirjassa nimetty pulled capreseksi. Pulled porkin myötä meillä alettiin repiä, nyhtää erilaisia lihoja, mutta Jonna kertoo repivänsä mieluummin salaattiaineita. 

Jonna mainitsee tomaatin mehun olevan osa salaatinkastiketta, mutta me olemme repineet tomaatit niin etteivät siemenet ja mehu tule mukaan lainkaan. 

PULLED CAPRESE

375 g buffalamozzarellaa

8 kypsää tomaattia

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl vaalea balsamietikkaa

1 nippu tuoretta basilikaa

½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

Revi sormin mozzarellapallukka tarjoilulautaselle. Rouskauta päälle puolet suolasta ja pippurista. 

Pese tomaatit. Revi tomaatit käsin astian päällä, jonne siemenet ja mehu päätyvät*. Heitä kannat pois. Laita tomaattipalat lautaselle mozzarellapalojen seuraan.

Kaada päälle oliiviöljyä ja vaaleaa balsamietikkaa. Rouhi tähän ylle loput suolat ja pippurit. 

Revi päällimmäiseksi runsaasti tuoretta basilikaa. 

*Käytä siemenet esimerkiksi  tomaattikastikkeen joukkoon. 

Ilve-kaasulieden käyttökokemuksia

yhteistyössä Gasum

Meille saapui alkuvuodesta hyvin odotettu uusi Ilve-merkkinen kaasuliesi ja sähköuuni. Olemme olleet kokonaisuuteen enemmän kuin tyytyväisiä. 

Asennus kävi nopeasti ja turvallisesti, kun Gasumin ammattimiehet sen tekivät. Vanha liesi vietiin samalla pois kulkemasta. 

Ilve on tyylikkään näköinen. Saimmehan itse valita suuresta valikoimasta tyylin, värin, vääntimet ja jalat. Kokonaisuudesta tuli juuri sellainen kuin halusimmekin. 

Lieden kaasukehät ovat toivotunsuuria. Takana on kaksi keskikokoista kehää, joita tarvitaan useimmiten. Edessä on yksi pieni kaasukehä sekä yksi todella tehokas, jossa on kolme kaasukehää. Kolmen kehän kuuman käytön lisäksi tästä liesiosasta voi valita myös vain keskimmäisen pikkukehän. Liesi on paljon tehokkaampi kuin aiempi kaasuliesi. Olen kokenemattomuuttani keittänyt jo kahdesti perunat kiinni kattilan pohjaan. Kyllä minä vielä opin. 

Lieden ritiläpinta on karhea, mistä kuuluu laittaessa minulla selkäpiitä värisyttävä ääni. Tiedättehän, sellainen joka joillakin tulee liitutaulusta? Karheus on kuitenkin ehdottoman hyvä asia, sillä kattilat ja pannut pysyvät sen avulla lujasti paikoillaan. 

Sähköllä pelittävään kiertoilmauuniin otimme kiskot, joihin tulee sovittaa uunipellin joka nurkassa olevat reiät. Aluksi kiskojen käyttö aiheutti paljon kirosanoja ja uuni tuntui jäähtyvän tuhratessa. Nyt olemme jo oppineet hiukan venyttämään kiskoja niin että saamme reiät osutettua paikoilleen. Peltien poisottamista opettelemme vielä. Vaihtoehtona on toki laittaa pelti jo kiskoilla olevan ritilän päälle. Kun pelti on valmiiksi laitettuna kiskoille, ei voi käydä vahinkoa jossa piirakkavuoka olisi uunissa vinossa. Ihan vaan jos jollekin joskus sellaista olisi sattunut.

Uunissa on jäähdytyssysteemi, joka käynnistyy termostaatin avulla automaattisesti jo kypsennysvaiheessa. Samalla lailla uuni myös lopettaa hönkimisen itsekseen. Puhallusvaiheessa - joka kestää siis jonkun tovin uunin poispäätä ottamisen jälkeenkin- uuni pitää makuumme turhan kovaa hurinaa. 

Uuni paistaa tasaisesti. Tämä lie itsestäänselvyys monille, mutta ei meille viime uunin jälkeen. Uuden uunin kanssa ei peltiä tarvitse välillä käännellä saadakseen esimerkiksi pannarin näyttämään molemmilta laidoilta samanmoiselta. 

Lieden pinta on ylimaallisen helppo puhdistaa. Tiukkaankin tarttuneen näköinen lika lähtee pois helposti ihan rätillä pyyhkien, ilman kummempia erikoisaineita. Lieden kehien hopeanvärisiä suojuksia sen sijaan ei saa puhtaaksi edes liottamalla. Kysyin asiaan vinkkejä ammattikeittiöstä jossa myös on käytössä Ilve, mutta ravintolan omistajakokki tuumasi sen kuuluvan asiaan. Hänkään ei suotta viitsi puunata kehiä. 

Käyttöönotto on ollut myös aika helppoa (sillä vieläkään ei ole manuaalia avattu).

Loppuun vielä pikku vinkki kaasulieden käytöstä vähän totutusta poikkeavasti. Tähän eivät sähköliedet taivu!

PAAHDETTUNA KUORITTU PAPRIKA KAASULIEDELLÄ

Varrasta kokonainen paprika esimerkiksi liekinkestäviin (ei muovi) pihteihin. Pyörittele paprikaa kaasuliekin yllä niin kauan että se on kauttaaltaan mustunut. Laita paprika muovipussiin ja sulje pussi tiiviisti solmulla. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia. Avaa pussi ja rapsuttele mustat kuoret paprikan pinnalta pois. Ne lähtevät nyt todella helposti. Poista paprikasta siemenet, paloittele ja tarvittaessa huuhtele paprikapalat.
Paahdettuja, kuorittuja paprikoita voi käyttää sinällään esimerkiksi grillilihan kanssa tai osana salaattia. Kuoritut paprikat käyvät myös leivän päälle ja hampurilaisen väliin.

Useammin meillä kyllä paahdetaan kaasuliekillä vaahtokarkkeja, jotka sujautetaan jälkiruuaksi kahden piparin väliin tai syödään sinällään.

Kokkaa kaasulla-sivustolta ja Köökki-lehdestä löydät paljon ihania reseptejä kaasulla(kin) kokkaamiseen. Me olemme kokeilleet sieltä aikanaan aivan loistavaa salviavoissa paistettua juuripersiljaa.

Muut Ilveen liittyvät yhteistyöpostaukset löytyvät näiden linkkien takaa: 

Ilve tuli taloon - tilauksesta ja asennuksesta

Kaasulieden turvallisuudesta

Vesimeloni"pizza" fetalla

yhteistyössä Arla 

Minusta tämä idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella ihastuttava. Vesimeloni pilkotaan kiekoiksi ja näin syntyneet "pizzat" lohkotaan edelleen pizzapaloiksi. Päälle murustellaan fetaa (tai no, välimerellistä juustoa). Sitten lisätäänkin enää mintun lehtiä ja lisuke vaikkapa grilliaterialle on valmis. 

Kolmikon muodostama makukokonaisuus on yhtä aikaa valloittavan raikas ja fetan ansiosta suolainen. Se ei minusta kaipaa lisäsuolaa lainkaan. Halutessasi voit pyöräyttää lisäksi pippurisuutta myllystä. 

Fetana käytin perheemme vatsavaivaisia ajatellen Arla Apetina laktoositonta välimerellistä juustoa. Haluan käyttää juustoa palana, jolloin voin murtaa kivoja epäsäännöllisiä muruja siitä ruuan pinnalle. 

Idea ei todellakaan ole omani, vaan olen tähän törmännyt useasti netissä. Kokeiltuani ihastuin vesimelonipizzaan kovasti! Tätä taidetaan meillä tehdä usein tänä kesänä, sillä sekä vanhat maahan että vasta ruukkuun istutetut mintut tuntuvat puskevan voimalla uusia lehtiä iloksemme.

Äkkäsin uusimmasta Glorian ruoka & viinistä vinkin grillata vesimelonia. Savun maun kuvaillaan sopivan loistavasti yhteen makean melonin kanssa. Tämä valmistustapa on ehdottomasti kokeiltava, sillä se tekee vesimelonipizzasta luonteeltaan ihan toisenmoisen.

Meillä vesimeloni-feta-minttupaloja nautittiin vieraiden kanssa entrecôte-pihvien, grillattujen varhaiskaalilohkojen, broccoliinien ja pimientos de padronien kanssa. 

Broccoliini grillissä

Pakkohan se oli kun kaikki muutkin. Kokeilla hyvin trendikästä broccoliinia eli versovaa parsakaalia. Olimme grillaamassa luomubroileria ja päätimme nakata samoille tulille myös broccoliinia. Halsteriin vangittuna broccoliinit oli helppo kypsentää, kun kaikki sai käännettyä samalla kertaa. 

Minusta broccoliini on hurjan kaunis. Grillattuna se tuoksui todella vahvasti, houkutellen. Grillattu broccoliini oli myös hurjan maukas. Hiukan hiiltyneet latvaosat saivat erityisesti ihastelua osakseen. Näitä teemme taatusti toistekin!

Idea broccoliinien grillaamisesta lähti Ripaus tryffeliä-blogista. Rouva Kasvis on höyryttänyt broccoliinia ja kertonut kasviksesta enemmänkin. Haarukkavatkain blogissa kasvis on sujahtanut juustoiseen piirakkaan. Kokit ja Potit blogin Hannele on paahtanut herkullisen näköistä broccoliini-fetasalaattia. Hannan Sopassa broccoliinia on nautittu aamupalalla pekonin ja munien kanssa. Liemessä Jennin pannulla broccoliini on maustettu aasialaisittain. Peggyn keittiössä broccoliini on surrautettu keittoon. Sauvajyvänen on tarjonnut broccoliinia ihan sellaisenaankin. Mari Moilanen on fritannut broccoliinitempuraa. Mama Gastro tarjoaa paistetut broccoliinit kylmällä sitruunakastikkeella. Kananpoikien Bistrossa kastikkeeksi on loihdittu soija-seesamikastiketta. Kamera ja Kauha-blogissa broccolia on paahdettu simppelisti uunissa. Mitäs minä sanoin, KAIKKI muutkin. 

GRILLATTU BROCCOLIINI

nippu broccoliinia

oliiviöljyä

limemehua

sormisuolaa

seesaminsiemeniä

Huuhtele ja kuivaa broccoliinit. Lorauta öljyä kasvisten päälle ja sivele öljyä joka puolelle. Grillaa (halsterissa) noin viisi minuuttia käännellen. 

Laita broccoliinit tarjoiluastiaan. Lorauta päälle halutessasi vielä oliiviöljyä. Purista päälle limemehua, ripsi sormisuolaa ja seesaminsiemeniä. 

Peruna-sellerigratiini

yhteistyössä Arla

Vähän kuin kermaperunoita mutta ei kumminkaan. Vuokaan on sujautettu kerman ja mausteiden sekaan ohuiksi siivutettuna mukulaselleriä ja perunaa. Juuri mukulaselleri tuo vuokaan ryhdikästä, maanläheistä makua. Juusto kuorruttaa ruuan juhlavaksi, jolloin gratiini kuulostaa nimenä sopivammalta. 

Peruna-sellerigratiini on helppo ja nopea tehdä, varsinkin jos omistat ohuita siivuja tekevän mandoliinin. Tiskiä tulee vain yhden astian verran, kun sujautat kerman suoraan vuokaan ja vasta sitten juurekset.

Uunista nouseva gratiinin tuoksu on niin houkutteleva, että suosittelen aloittamaan tekemisen ennen täydellisen karmaisevaa nälkää. Maku on enemmän kuin osiensa summa ja toimii seuraavana päivänä lämmitettynäkin oikein hyvin. 

Meillä peruna-sellerigratiini tarjottiin pannulla paistettujen sorsanrintojen kanssa, mutta keralla menisi varmasti myös hyvä naudanpihvi tai mikä vain riista. 

PERUNA-SELLERIGRATIINI

lisäkkeeksi neljälle

1 tl Arla laktoositonta meijerivoita

1 valkosipulinkynsi halkaistuna

4 dl Arla kuohukermaa Suomesta

1/10 tl vastaraastettua muskottipähkinää

1 tl suolaa

vastajauhettua mustapippuria

400 g jauhoisia perunoita

200 g mukulaselleriä

150 g raastettua Arla Mustaleima Emmentalia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. 

Hiero uunivuoka valkosipulinkynnellä ja voitele voilla. Lisää vuokaan kuohukerma ja mausteet. Sekoita. 

Pese perunat ja mukulaselleri hyvin niin sinun ei tarvitse kuoria niitä. Siivuta juurekset ohuiksi joko mandoliinilla tai veitsellä. Lisää juuressiivut kerman joukkoon heti. 

Lisää päälle juustoraaste. 

Kypsennä uunissa noin 2 tuntia. Jos pinta ruskistuu liian nopeasti, laita vuuan päälle folio. 

Anna peruna-sellerigratiinin vetäytyä noin 10 minuuttia ennen tarjoilua.