Pizzailta

Jos naapurissa on leivinuuni ja mies käy työmatkalla Italiassa, niin mitä se on yhteensä? No pizzailta!

Kutsuimme perheemme siis naapuriin pizzailemaan eikä heillä onneksi ollut mitään sitä vastaan. Naapurin rouva pyöräytti taikinan ihanalla, punaisella Kitchen Aid:llaan. Jukka kaulitsi pohjat lasten auttaessa. Ohuet taikinalätyt täytettiin kaikella ihanalla tyyliin jokaiselle jotakin. Ihanuuksia edustivat mm. San Danielin prosciutto, mozzarella, kyytön jauheliha, ananas, jättikatkaravunpyrstöt, säilötyt artisokat, rucola... . Sitten vain uuniin rapsakoitumaan ja levittämään valloittavaa tuoksuaan nälkäisten nenään.

Vain yhdestä pizzasta tehtiin calzonetyypähtävä, kaikki muut haluttiin pitää tavallisina.

Ruuan yhdessä valmistelu ja syöminen oli ihanaa. Taas tuli todistettua miten hyvältä ruoka maistuu hyvässä seurassa! Jälkkäriksi jätskiä napaan!

Täältä löytyy reseptiä aikaisemmista leivinuunipizzoista.

Karjalanpiirakoita leivinuunissa

Savonlinnan pappalla -siis Pastapään isällä- on leivinuuni. Sillä tulee ihan loistavaa pizzaa, siksi niitä on "pakko" tehdä aina siellä ollessamme. Nyt laitoimme pizzojen jälkeen uuniin vielä karjalanpiirakoita ja voi voi että olivat hyviä. Kuten kuvasta näkyy, piirakkamme aivan tursusivat puuroa! Rypytyksen hoidimme kaksistaan neljävuotiaan kanssa, eikä yhtään samanlaista tullut ;). Mutta mitäs siitä! Tärkeintä ainakaan tässä leivonnassa ei ole tasainen ulkonäkö, vaan tekemisen riemu ja syömisen ilo!

Jos tällainen perinteinen karjalanpiirakka ei sytytä, niin suosittelen kurkkaamaan Ylimuulin Apinakeittiöön. Sielläpä on pakerrettu piirakoita quinoasta, tunasta ja kookosmaidosta! Inspiroivaa, eikös?!

Me etenimme ohjeella, joka löytyy "Pirkan paras leivontakirja"-opuksesta. Vinkiksi niille, jotka tätä leivonnaista eivät ole vielä tehneet - ne eivät ole ollenkaan niin työläitä tehdä kuin "aina" mainostetaan.

Karjalanpiirakat

20-22 kpl

täytepuuro

voit keitellä tämän jo hyvissä ajoin jäähtymään

2 dl vettä

1 l maitoa

2 dl puuroriisiä

1 tl suolaa

2 rkl voita

Kieuhauta vesi kattilassa, lisää riisi. Parin minuutin kiehumisen jälkeen lisää maito. Anna kiehoa hiljalleen kunnes alkaa saota eli paksuuntua. Sekoittele puuhaarukalla. Keitä puuroa kaikenkaikkiaan noin 40 minuuttia. Lopussa voit haudutella kannenkin alla, kunhan tarkistelet välillä ettei tartu pohjaan kiinni. Mausta suolalla ja voilla. Jäähdytä.

Piirakkataikina
Me teimme tämän puolitoistakertaisena yllämainittuun puuroon. (Ensin yhden taikinan ja sitten puolikkaan kun eka ei riittänyt). Jossain tapahtui laskuvirhe kun jaoin ekaa taikinapötkylää, mutta hieman paksumpi kuori ei haitannut. Olipahan helpompi kaulita!

2 dl vettä

1 tl suolaa

3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 rkl öljyä

Sekoita aineet kulhossa öljyä lukuunottamatta niin että lisäilet jauhot pienissä erissä. Lopussa viimeistään tarvitset sekoittamiseen kättä. Taikina tarttuu edelleen käsiin, mutta ei hätää. Lisää lopuksi loraus öljyä, niin saat oikein hyvän, helpostileivottavan taikinan aikaan.

Sitten leipomaan!

Leivo taikinasta tasapaksu tanko ja jaa se 20:een yhtäsuureen osaan. Pyörittelet palat sileiksi palloiksi ja paina littaan. Laita lituskat taikinat odottelemaan muovi(pussi)n alle, jotta eivät kuivu. Kun pinoat lituskat, laita väleihin runsahasti ruisjauhoa jotta eivät ota toisiinsa kiinni.

Kaulitse taikinalituskat piirakkapulikalla tai kaulimella ohuiksi piirakanpohjiksi. Halkaisija saa olla kymmenisen senttiä, mutta ei se ole niin nökönuukaa! Käytä apuna alustalla ja kaulimella ruisjauhoja, niin homma helpottuu huomattavasti. Pinoa valmiit pohjatkin päällekkäin ja muista ehdottomasti laittaa väleihin ruosjauhoa yhteenliittymisen estämiseksi. Päälle taas muovi kuivumisen estoon.

Ota sitten piirakkapohja tai pari kerrallaan pois muovipiilostaan, lusikoi päälle puuroa ja rypytä reunat vaikkapa Kurpitsamoskan neuvoilla. Täytä siis vain muutama kerrallaan etteivät pohjat kuivahda. Neljävuotias poitsumme hoiti taas itse kaulinnan ja innostui rypytyksestäkin. Ensin jätkänpätkä ei meinannut tulla rypyttämään ollenkaan, mutta ensimmäisen tehtyään huomasi olevansa hommassa aika taitava ja se kannusti jatkamaan.

Me laitoimme tässä vaiheessa piirakat jääkaappiin odottamaan paistamistaan, sillä leivinuuni ei ollut vielä valmis. Nyt piirakat voisi laittaa myös pakastimeen, josta sitten voisi latoa pellille valmiiksileivottuja herkkuja ja kypsentää uunissa. Tavalliseen uuniin suositellaan 275 asteen lämpöä ja piirakoiden alustaksi venhäjauhoja, ei leivinpaperia.

Me paistoimme karjalanpiirakat leivinuunissa niin, että laitoimme ensin pellin uuniin kuumenemaan, sitten ripottelimme pellille vehnäjauhoja, ladoimme piirakat pellille ja pelti takaisin leivinuuniin. Siellä karjalanpiirakat ottivat väriä 8 minuuttia.

Voitelin piirakat vielä uunituoreina vesi-voiseoksella (vettä ½ dl, voita 30 g) ja laitoin pehmenemään liinan alle.

Kyllä maistui munavoilla päällystettynä! Poitsu oli taas ylpeä aikaansaannoksistaan, eikä suotta.

On se muuten kumma, että riisipuuro ei mene kurkustani alas ei sitten millään, mutta karjanpiirakat ovat suurta herkkua. Elämä on täynnä mysteerejä...

Ruisleipää leivinuunissa

Oltiin siis juhannuksena kyläilemässä Savonlinnan kupeessa ja leivinuuni piti taas laittaa lämpiämään jotta saatiin tehtyä viimekertaiseen tapaan kiviarinauunissa pitsaa. Ajattelimme että olisi kiva hyödyntää uunia jotenkin muutenkin. Keksimme tehdä ruisleipää, jota emme olleet ennen kokeilleetkaan. Helppo ohje löytyi kotikokki.netistä. Teimme kotikokin ohjeesta vain puolikkaan annoksen näistä aineksista:

Taikinajuuri:
2 viipaletta ruisleipää
0,5 l vettä
0,5 l ruisjauhoja

Ruisleivän teko alkaa taikinajuuren tekemisellä noin vuorokautta ennen varsinaista leipomista. Eli juuri saa makunsa valmiista ruisleivästä. Meillä tätä virkaa hoiti paikallisesta marketista hankittu Marskin arinaruisleipä. Leikkaa leivästä viipaleet ja poista kuori. Murentele leipä kulhoon ja lisää kädenlämpöinen vesi. Sekoita jotta leipä murenee tasaisesti veteen. Lopuksi lisää ruisjauho kunnolla sekoittaen. Peitä taikinakulho liinalla ja anna sen seistä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Taikina on sopivasti hapantunut, kun se kuplii ja tuoksuu happamalle. Meillä taikinan juuri ei kyllä juurikaan kuplinut, vaikka se sai seistä huoneenlämmössä noin 20 tuntia. Ainoastaan hiukan kuplia nousi pintaan kun juuri oli muutaman viimeisen tunnin lämpimän uunin päällä, eli seos alkoi lämmetä huoneenlämmöstä. Hyppysellinen aikoi jo luovuttaa kun juuri ei ollut kuplinut. Vaihtoehtona oli heittää koko taikina roskiin tai uhrata 0,75 litraa lisää ruisjauhoa. Pastapää halusi kuitenkin viedä homman loppuun sillä leivinuuni suorastaan huusi paistettavaa.

Varsinainen taikina tehdään juureen lisäämällä seuraavat aineet:
(hiivaa 10 g)
0,5 dl vettä
1 rkl suolaa
0,75 l ruisjauhoja

Lisää taikinajuureen hiivaa, jos haluat taikinan kohoavan nopeammin. Lisää taikinajuureen vesi, suola sekä ruisjauhot ja alusta taikina tasaiseksi, kiinteäksi taikinaksi. Kohota taikinaa vielä liinan alla noin kaksinkertaiseksi. Jos haluat käyttää tätä tekemääsi taikinaa seuraavalla kerralla juurena, ota talteen noin 100 g pala ja pakasta se. Leivo haluamasi kokoisia limppuja. Me tehtiin puolesta taikinasta yksi isompi limppu ja toisesta puolesta kaksi pientä leipää. Kohota leipiä vielä hiukan liinan alla. Lopuksi voit ripotella leiville jauhoja ja pistellä haarukalla. Me ei tätä tehty. Sitten vaan noin 200 asteiseen uuniin noin tunniksi. Meillä oli siis leivinuuni käytössä ja alussa lämpötila oli hiukan alle 200 joka sitten viileni loppua kohden. Me pidettiin leipiä noin 55 minuuttia uunissa. Tällöin saatiin mukavan mehevää ruisleipää, ehkä tosin aavistuksen pidempään olisi saaneet olla uunissa. Kääri valmiit leivät pyyhkeiden sisälle jäähtymään. Joskin meillä ne eivät kauaa saaneet olla rauhassa kun oli pakko maistaa!

Tuore leipä oli mahtavan makuista oikean voin kanssa ja maistui hyvälle vielä jäähtyneenäkin. Aika helppo oli tehdä itse tummaa leipää. Tehollinen työaika ei ollut kuin varmaan vartin yhteensä, mutta yli vuorokausi kaikelleen meni aikaa. Jos seuraavalla kerralla käytät itse tehtyä juurta, niin juuripala vain leivän murusten sijaan happanemaan yön yli vesi-jauhoseokseen.

Pitsaa kiviuunissa

Pääsiäisenä vierailimme siis Pappan luona Savonlinnassa (kuten edellisessäkin postauksessa mainittiin) ja ajatuksena oli tehdä visiitin aikana herkkuamme pitsaa. Vasta perillä hokasimme että nurkassa kököttää leivinuuni. Syntyi ajatus kokeilla kiviarinapitsaa. Täytyy sanoa, että tuli parasta itse tehtyä pitsaamme ikinä!

Ensimmäisenä laita leivinuuni lämpenemään. Uunin lämpötila pitäisi olla noin 300 astetta kun pitsoja aletaan paistaan. Meillä siihen meni pari pesällistä halkoja ja aikaa reilu tunti.

Aloita kokkailu tomaattikastikkeesta. Me teemme sen yleensä seuraavasti (nämä määrät riittävät noin 4-6 pitsaan):
1 tlk paseerattua tomaattia (500g) tai purkki tomaattimurskaa (400g)
1 sipuli erittäin pienenä silppuna
pari valkosipulinkynttä silputtuna
mausteita maun mukaan (oregano, basilika, suola, valkopippuri)
oliiviöljyä tai kasvisöljyä

Kuullota sipuleita hetki kattilassa, jotta ne pehmenevät. Heitä sekaan paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen 10-15 min että seos hiukan sakenee.

Pitsapohjat tehtiin Myllyn Paras Durum-vehnäjauhopussin kyljestä löytyvää ohjetta muokaten. Käytimme kuivahiivaa tuorehiivan asemesta ja jauhoja hiukan enemmän kaulimisen yhteydessä. Tässä taikinan ainekset, josta syntyy 2 isoa (halk. 30 cm) ja 1 pieni (halk. 20 cm) pitsa:
n. 3 dl durumjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
1,5 dl vettä
suolaa
2 rkl öljyä

Laita kulhoon jauhot, sekoita siihen hiiva ja suola. Lisää öljy ja reilu kädenlämpöinen (n. +42 astetta) vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Anna kohota noin kaksinkertaiseksi lämpimässä vesihauteessa, siihen palaa aikaa noin vartti.

Taikinan kohotessa valmistele täytteet. Itse suosimme parmankinkkua, tuoreita herkkusieniä (ehdoton ei säilykkeille tässä kohtaa), Mozzarella-juustoa sekoitettuna tavalliseen kermajuustoon ja pohjalle tietty tuo tomaattikastike. Sitten muita täytteitä maun mukaan. Älä laita liikaa täytteitä samaan pitsaan, tee mieluummin useampia pitsoja.

Taikinan kohottua kaulitse pohjat valmiiksi. Meidän pitsamme ovat lopulta noin 3-4 milliä ohuita lättyjä. Täytä pitsat maun mukaan. Paista pitsoja noin 3-5 minuuttia, ainakin meillä se aika riitti.

Paistamisessa tarvitaan ehdottomasti leipälapio. Me laitoimme pitsat leivinpaperin kanssa uuniin, joka helpotti pitsojen laskua leipälapiosta. Ohjeet toimivat hyvin tavallisessakin uunissa, mutta pohjasta ei saa niin rapeaa.