Ihana ihana Ahvenanmaa

yhteistyössä Tallink Silja ja Visit Åland

Tätä juttua on vaikea aloittaa. Kertoisiko ensin miten IHANAA oli päästä pitkästä aikaa reissuun ja matkafiilikseen vai pitäisikö juttu aloittaa siitä miten iloinen ja innoissani olin taas päästessäni juuri Ahvenanmaalle? Vai pitäisikö jutun alkuun turinoida siitä, että oli todella virkistävää tutustua pressimatkalla uusiin ihmisiin ja keskustella matkoista muiden reissupöllööntyneiden kanssa? Kuten näette, en osannut päättää miten aloittaa. Mutta se on pakko todeta, että reissun jälkeisinä viikkoina olen höpöttänyt varmaan kyllästymiseen asti kaikille miten ihana reissu meillä oli merellä ja maissa - miten Ahvenanmaa taas todella tuntui siltä kuin olisi piipahtanut ulkåmailla. 

Mieleen hiipivät myös edelliset reissut saarelle, joista viimeisin tehtiin teinien kanssa viime kesänä. Tuolloin reissuinnostus lähti Didrichsenin museosta, jossa puhuttiin Ahvenanmaalla sijainneesta Önnikenbyn taiteilijayhteisöstä. Kuvaavaa reissun onnistumisesta lie se, että kun tytsyltä kysyin mikä oli parasta viime vuodessa, hän mainitsi juurikin Ahvenanmaan reissun. 

Tähän juttuun olen kerännyt vinkkejä näistä vuoden sisään tehdystä kahdesta reissusta. Aiemmat reissujutut lasten kanssa leirintäyöpymisineen voit lukea täältä ja ruokapainotteisempaa settiä täältä. Niissä mainitaan paitsi lehmäputki, myös noitavainot ja pannukakkupaikka venevajassa.  

AURINKOINEN AHVENANMAA

Lomareissuilla meillä on ollut loistotuuri kelien suhteen Ahvenanmaalla. Siksikin saarella on ollut niin helppo viihtyä. 

Hyvällä ilmalla voi suunnata istuskelemaan vaikkapa Bouquerian suojaiselle, tyylikkäälle terassille tapaksia ja drinkkejä nauttien tai herkuttelemaam ÅSS Paviljongenin terassille Pommernin läheisyyteen. 

Jos tekemistä kaipaa, voi pelata vaikkapa minigolfia loistoradalla rannassa tai kokeilla  matkailuneuvonnasta lainattavilla kiekoilla frisbeegolffia. 

Uimarantoja on luonnollisesti eri puolilla saarta, niistä koontia löytyy täältä. 

Lentokonevalokuvaajille löytyy hyvät spottailupaikat terminaalin aidan vierestä, helikopterihallin portin läheltä ja kiitotien toiselta puolelta, terminaalia vastapäätä. Jos tuuria käy, niin samalla reissulla voi sairaalan pihalla havaita helikopterin. 

Ahvenanmaalla on myös lukuisia mahdollisuuksia aktiivilomailuun. Niistä en tiedä mitään, mutta Visit Ålandin sivu tietää. 

SADESÄÄN PUUHAA AHVENANMAALLA

Sadesäälläkin tällaiset sokerista tehdyt turistit voivat tehdä monenlaista Maarianhaminassa ja Ahvenanmaalla! Maarianhaminassa on hieno, palkittu Merenkulkumuseo, jossa saa koskea ja kokeilla. Vierellä uljaasti kelluvassa museolaiva Pommernissa on omat mielenkiintoiset ääniopastuksensa niin aikuisille kuin lapsillekin.

 
Niinikään Maarianhaminassa on hyvä taidemuseo, josta viime kesänä ostimme useamman Jonas Wilenin työn kotiinkin. Museokaupat ovat ihania, mutta tulevat toisinaan hieman tyyriiksi. 

Maarianhaminan ulkopuolelta suosittelemme ehdottomasti Kastelholman linnavierailua opastuksella ja pientä, sympaattista Önnigenbyn taiteilijayhtseisöstä kertovaa museota.

Illalla on kiva mennä hotelli Arkipelagin Companiet ravintolaan ja ginibaariin pelaamaan sisätiloissa vaikka petankkia tai pöytäcurlingia. 

HERKUTTELIJOIDEN AHVENANMAA onkin sitten jo toisen blogijutun aihe, ettei juttu veny turhan pitkäksi. 

Tarkan selostuksen pressireissustamme voit lukea Valkeat laivat sivuston Merellä-blogista. Sieltä löytyy myös hyvät vinkit Siljan clubikortin hyödyntämiseen Ahvenanmaalla. Myös Matkaunelmia-blogissa on fiilistelty Ahvenanmaata ja reissuamme, samoin kuin Lumo Lifestyle-blogissa. Himomatkaajakin on turinoinut omia vinkkejään.

Tänä kesänä Tallink Silja avaa ihan uuden reitin Maarianhaminaan, jossa on 8 tuntia aikaa tallustella kaupungissa. Maarianhaminan toinen laitahan tulee vastaan kilometrin päässä, joten kyse on kompaktista ja käveltävissä olevasta kohteesta. 

Me olemme varanneet jo koko perheen ja tyttäremme ystävän kanssa reissun saarelle kesäkuun lopussa. Reittimme kulkee Helsingistä Maarianhaminaan Silja Serenadella yhden laivayön taktiikalla. Maarianhaminassa yövymme pari yötä hotelli Pommernissa. Yhdeksi yöksi etsimme vielä jotain kivaa majapaikkaa, sillä toivomamme Kvarnbo Gästhem oli jo täynnä. 

Turkuun risteilemme takaisin Baltic Princesin kyydissä. Koronatestauksia ei luonnollisestikaan tarvita, sillä matkaa taitetaan Suomen sisällä. Lisää laivaristeilyn turvallisuudesta voi lukea Tallink Siljan sivuilta.  Passi silti pitää muistaa ottaa mukaan, koska laiva kurvaa Tallinnan satamaan ottamatta kuitenkaan reittimatkustajia kyytiin. Odotan jo reissua kovasti!

Fonduesta silakkalaatikkoon

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ARLA

Olemme tehneet Arlan kanssa yhteistyötä nyt reippaan kuusi vuotta, josta neljä viimeistä vuotta kuukausittaisella jutulla alkaen juustofonduella. Yhteistyö on ollut hyvin vapaamuotoista, mikä on sopinut rönsyilevän erilaiseen ruuanlaittoomme mitä mainioimmin. Välillä Arlan tuotteilla on kokattu hyvinkin arkisia ruokia kuten janssoninkiusausta tai silakkalaatikkoa, välillä taas jotain hieman vaativampaa. 

Nyt yhteistyö on päättymässä. Se sai minut kaivelemaan blogin arkistoja Arlalle tehdyistä jutuista. Oli ihana huomata miten paljon herkullisuutta yhteiseen taipaleeseemme onkaan sisältynyt! 

Tässä muutamia poimintoja vuosien varrelta: 

Ehdottomasti eniten lukijoita kerännyt juttu on leipäjuuston ohje. Tätä en ihmettele yhtään, sillä niin helppoa ja hyvää se oli.

Myös uuniperunat sienitäytteellä ja punajuuri-sipuli-fetagalette ovat olleet hyvin luettuja.

Eniten iloa tuottanut juttu lienee se, kun tein aamupalan työkavereille.

Herkullisimpina oivalluksina mieleen nousee nopeasti grillijuuston ja ruusun yhdistelmä sekä voikukkalevitteinen kokonaisuus.

Useimmin kotona käytössä oleva ohje on granola. Aina kun edellinen satsi loppuu, tehdään uutta nautittavaksi aamupalajogurtin kanssa. 

Leipomisen saralla parhaita juttuja omasta mielestämme ovat olleet överimakeat amerikanpullat rullamitalla leivottuna sekä lakritsinen juustokakku limellä. 

Suupaloista on tehty useampikin juttu, niistä koonti täällä. Postauksesta löytyy esimerkiksi lakritsiset lohipalat ja voileipäkakkupallot. 

Lapset ovat myös osallistuneet juttujen tekoon - ja kasvaneet yhteistyön aikana hurjasti.

Kiitokset sujuvasta yhteistyöstä Arlalle - eihän sitä koskaan tiedä vaikka jotain viriteltäisiin yhdessä tulevaisuudessakin.

Kokonaisena varrastettu karitsa - loistava juhlaruoka

yhteistyössä Herrakunnan Lammas

Juhlin viime viikonloppuna nelikymppisiäni. Miettiessäni tarjottavia sain tuumata kerran jos toisenkin. 

Halusin tarjota ruokaa, rennosti. En halunnut viettää itse aikaa keittiössä varsinaisena juhlapäivänä, enkä toisaalta toivonut että niin kävisi miehelleni Jukallekaan. Tarjoilijoita emme lopulta halunneet kun emme niitä tunnetuista reippaista henkilöistä saaneet. Silti halusin tarjota jotain arkisesta poikkeavaa, lämmintä ruokaa köyhtymättä kohtuuttomasti.

Kuin taivaan lahjana Herrakunnan Lampaan Sari laittoi heidän insta-tililleen kuvan kokonaisena paistetusta karitsasta. Sytyin ideaan heti! Karitsa olisi näyttävä tarjottava juhlissa ja monelle varmasti eksoottinen tapa valmistaa ja maistaa kyseistä eläintä. Otin yhteyttä Sariin ja pian saimmekin sovittua asiasta. Saimme myös reilun alennuksen itse karitsan hinnasta kun lupasin tehdä juttua asiasta tänne blogiinkin. 

Kaikesta sopiminen kävi loistavasti sähköpostiviestittelyn keinoin. Kuulin jälkeenpäin että karitsan paistajat olivat käyneet jo etukäteen tutustumassa paikkaan jotta kaikki olisi selvää itse juhlapäivänä. He toivat mukanaan ihan kaiken grillihiilistä ja sähköjohdoista leikkuupöytään ja leikkuvälineisiin. Meidän osuudeksi jäi vain ihastella paistajien kylmänsietokykyä syksyn purevassa tuulessa ja myöhemmin maistella herkullista karitsaa.

Vaihtoehtona olisi ollut saada valmiiksi kypsennetty karitsa juhlapaikalle, mutta minä pidin mielenkiintoisempana sitä että karitsa tehtäisiin juhlapaikan pihalla. Tuulinen päivä sai karitsanpaistajat hakeutumaan suojaisampaan paikkaan kuin pihamaalle, mutta tuo ei haitannut mitään. Ne juhlijoista joita karitsan vartaassa kypsentäminen kiinnosti, malttoivat uhmata purevaa tuulta ja mennä rantaan nuotiopaikalle katsomaan kypsennystoimitusta. 

Karitsan paistajana toimi Jugoslaviaan aikoinaan syntynyt Petar tyttärensä kanssa. He kertoivat että vartaassa paistetut karitsat ja possut ovat entisen Jugoslavian alueella yleistä juhlaruokaa. Heilläpäin niiden kanssa tarjotaan yleensä kaaliraastetta ja leipää ilman levitteitä. 

Karitsa maustetaan pelkällä suolalla paistaessa. Näin lisukkeiden mauille jää enemmän tilaa. Suomessa karitsa teurastetaan säännösten takia eri tavalla kuin mihin Petar on tottunut, esimerkiksi päätä ei saa ruhoon jättää. Olisin itse pitänyt enemmän pääpitoisesta ruhosta, mutta ymmärrän toki että joillekin vieraille se olisi voinut olla turhan krouvi tarjoilutapa. 

Karitsan irrotetut etujalat laitetaan vatsan alle kypsymään. Näin valmistettuja etujälkoja pidetään kuulemma erityisen herkullisena, joten minä syntymäpäiväsankarina nappasinkin ensimmäisenä toisen etukoiven. 

Karitsa oli todella hyvän makuista. Paistettavaksi oli valittu mahdollisimman läskinen yksilö. Nuotion lämmössä läski osin suli lihaan makustaen ja mehevöittäen sitä. Suolausta ei saa tehtyä tällä menetelmällä koko ruhoon tasaiseksi, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Suolaahan nyt saa aina lautasella lisää ja tähän olinkin varautunut. Karitsan nahka oli grillautunut ihanan rapeaksi, paikoin kuin sipsiksi. 

Juhlissa vartaassa grillattu karitsa tarjoiltiin leivän, levitteiden, vihersalaatin, kylmän suppilovahvero-ranskankermakastikkeen ja ginisen palsternakka-ohrapadan kanssa. Jukka keittiöhengettärenä oli saanut paljon kiitosta ruuista ja etenkin karitsa tuntui kirvoittavan kiitoksia juhlaväessä. 

Juhlakalu ja taitavia työmiehiä: 

keittiöhengetär Jukka, karitsan paistaja Petar ja karitsan kasvattaja Jaakko

Suosittelemme lämpimästi tilaamaan Herrakunnan lampaan kautta kokonaisena paistetun karitsan vaikkapa juhliisi. Kaikki sujui upean vaivattomasti ensimmäisestä yhteydenotosta karitsan leikkuuseen ja siivoamiseen asti. 

Juhlien jälkeen pakastimme syömättä jääneet lihat pienempinä palasina kun ensin perkasimme ne irti luista. Luut keitimme liemeksi, jotka pakastimme jääpalakokoisina patoja, risottoja ja keittoja varten. 

Juustotarjotin rennosti

kaupallinen yhteistyö ARLA

Vietin nelikymppisiäni kavereiden ja ystävien kesken viime viikonloppuna. Juhlat tekivät minut hurjan onnellisiksi, sillä sain paikalle roppakaupalla tärkeitä ihmisiä. Vieraat todella tekevät juhlan! 

Muusta juhlasta lisää myöhemmin, mutta tässä alkuun jälkiruuasta. 

Olen aiemmin ollut melkoinen suklaahiiri ja nauttinut kovasti kaikesta makeasta. Ikä (?) on tehnyt tässä(kin) suhteessa tehtävänsä ja maku on muuttunut melko radikaalistikin. Otan ravintolassa ruokaillessa mieluummin alkupaloja pidemmän kaavan mukaan ja jätän vaikka jälkiruuan syömättä. Olen myös ottanut tartarin jälkiruuaksi kun en makeiden listalta löytänyt passelia vaihtoehtoa. Juustot ovat kuitenkin ikuinen intohimoni, varsinkin makean hillon kanssa naposteltuna. 

Omiin juhliini en siis lähtenyt väkästämään kakkua tai edes viitsinyt tilata moista. Sen sijaan ostin itselleni parhaiten passaavia kovia, kypsytettyjä juustoja. Tällä kertaa ne meinasivat Kalbach gruyereä ja kolmevuotista comtéa. 

Koska monet pitävät homejuustoista, päätin hankkia niitäkin valikoimaan yhteistyökumppaniltamme Arlalta. Castellon kermaisen pehmeässä Black-sinihomejuustossa yhdistyy lehmän- ja lampaanjuusto, mikä tuo siihen pientä makeutta. Castellon Brie-valkohomejuustossa ilahduttaa luomuisuus. Molemmat juustot ovat laktoosittomia. 

Juustojen keralle laitoin tarjolle suolaisia keksejä ja piparkakkuja, jotka sopivat erityisen hyvin sinihomejuuston kanssa. Itsekeitelty omena-varsisellerihillo toimii hienosti varsinkin kypsytettyjen juustojen kanssa, joten sitä halusin ehdottomasti tarjota juhlavieraille. 

Kyse oli rennon letkeistä juhlista, joten juustolautasten stailaukseen en käyttänyt aikaa lainkaan - kuten huomaatte. Hyvin näytti maistuvan näinkin, joskin olisi maistunut kuulemma enemmältikin jos leikkuuvälineet varsinkin kovemmilla juustoilla olisi olleet paremmat. Onneksi tutut ihmiset olivat minun hummatessa ymmärtäneet itse hakea keittiöstä kunnon puukon leikkaamiseen.

Pieneksi makeaksi tarjosin lakritsia, joka nykyään on suuhuni usein parempaa kuin suklaa. 

Itsehän unohdin maistaa jälkiruokia kokonaan, sillä tässä vaiheessa tanssitutti jo kovasti. 

Silakkalaatikko himoon

kaupallinen yhteistyö ARLA

Mistäköhän nämä kaikenmaailman ruokahimot tulevat? Sitä mietin taas kun himoitsin koko viime viikon silakkalaatikkoa. (Ja ei, en ole raskaana). En osaa mainita yhtään herkkumuistoa silakkalaatikkoon liittyen, enkä mitenkään pysty muistamaan että olisin koskaan tehnyt sitä itse. Yhtä kaikki himoni oli herännyt ja laatikko oli pistettävä muhimaan. 

 Mallia otin Marttojen sivuilta, joskin käsittelyssäni resepti hieman muokkaantui.

Suurin muokkaus oli se, että toiseen päätyyn laatikkoa pilkoin perunoiden, kalojen ja possupalojen sekaan kehnäsieniä, joita on nyt metsässä hurjan hyvin. Sienten maku passasi laatikkoon hienosti! Arvasin etukäteen että lapset eivät tätä lisäystä arvostaisi, siksi lisäsin sienipaloja vain puoleen vuokaan. Reseptiin merkitsin määrän koko silakkalaatikkoa ajatellen.

Kerma ja maito lorautettiin sekaan yhteistyökumppanimme Arlan tuotteina.

Lopputulema oli ihanan muheva! Tein laatikon jo sunnuntaina jääkaappiin ja söimme sitä tiistaina arki-illalliseksi töiden päälle. Silakkalaatikko toimi ihan loistavasti lämmitettynä. 

SILAKKALAATIKKO
neljälle

200 g silakkafileitä
2 sipulia
800 g perunaa
4 dl kehnäsientä paloina
150 g siansivua eli läskisiä kylkipaloja
voiteluun nokare Arla Normaalisuolainen meijerivoi

2 dl Arla kuohukermaa Suomesta
2-3 dl Arla luomu täysmaitoa
2 tal suola
½ tl maustepippuria

Pilko ja kuori sipulit. Kuori ja siivuta perunat. Paloittele siankylkipalat. Pilko kehnäsienet.
Voitele uunivuoka voinokareella. Laita vuoan pohjalle puolet perunoista ja sipuleista. Asettele päälle kaikki silakkafileet. Laita tähän päälle sienipalat. Lisää loput perunat ja sipulit. Laita päällimmäiseksi siankylkipalat.
Sekoita keskenään kerma, maito ja mausteet. Kaada vuokaan perunoiden päälle.
Laita 175 asteiseen uuniin tunniksi. Laske lämpöä 150 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia.
Nauti hiukan jäähtyneenä tai uudelleen lämmitettynä.