Pilvimunat - höttöisen hyvä aamupala

Nyt löytyi kiva uusi juttu viikonlopun hitaammille aamupaloille: pilvimunat. Ne ovat hyppineet silmilleni viime viikon aikana useammastakin paikasta, joten koin melkein pakkoa kokeilla niiden tekemistä. Ja onneksi koin, sillä nehän olivat hyviä! 

Pilvimunat oli myös helppo tehdä: valkuaisvaahtoa kypsennettiin muutama minuutti uunissa, minkä jälkeen päälle lumpsautettiin keltuainen ja kypsennettiin lisää. Maustamisen jälkeen homma oli valmis! Pelkäsin, että valkuainen maistuisi marenkimaiselle, mutta eihän se sitä tehnyt ilman sokeria (tietysti, jälkikäteen viisastellessa). Höttöinen rakenne oli hauskan tuntuinen ja makuinen. Lisäsin joukkoon hiukan parmesaania, koska miksipäs ei. Keltuaisen halusin jättää valuvaksi, sillä sellaisena me siitä pidämme. 

Näitä tehdään taatusti toistekin! Yövieraillekin, sitten kun heitä taas saa kutsua. 

PILVIMUNAT
varaa 1 per syöjä

kananmunia
suolaa
mustapippuria
mauksi jos haluat: parmesaaniraastetta, pekonimurua, yrttejä jne.

Erota valkuaiset ja keltuaiset toisistaan niin että valkuaiset menevät vatkauskulhoon ja keltuaiset jäävät munankuoreen odottamaan.
Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Voit maustaa vaahtoa halutessasi parmesaaniraasteella. Nostele leivinpapaeroidulle pellille yhtä moneksi kasaksi kuin on keltuaisia. Tee keskelle kolo. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 4 minuuttia kunnes valkuainen ottaa hiukan väriä.
Ota pelti uunista, kippaa valkuaispilven koloihin keltuaiset ja jatka kypsennystä uunissa kunnes keltuainen on haluamassasi kypsyydessä. Me pidimme vielä 3 minuuttia jonka jälkeen keltuainen oli mukavan valuva.
Mausta suolalla ja mustapippurilla, halutessasi vielä vaikkapa timjamilla ja parmesaaniraasteella kuten me tai vaikka pekonimurulla.

Viikonloppuaamupala: briecroissant

kaupallinen yhteistyö ARLA

Huh huh. Ensimmäisestä koko perheen arkiviikosta on selvitty. Lomat ovat siis päättyneet kaikilta ja työt sekä koulut alkaneet. 

Muistelin juuri menneitä lomanloppumisia. Esimerkiksi sitä kun lopetin kotiäidin uran mennen töihin ja lapset aloittivat päiväkotinsa. Ei ollut ihan helppoa se aika sairasteluineen ja kränäisine aamuineen. Välillä piti polkea hoitoon huutavan lapsen kanssa ja miettiä minuutit tarkkaan että ehti ajoissa töihin. Nykyelämä tuntuu jo helpolta kun kaikki suoriutuvat ihan itse matkaan. Tahmaiset aamut lienevät näinä päivinä niitä tiukimpia. 

Vaikka elämä onkin lasten kasvamisen myötä juuri nyt helpompaa - tai hei, ehkä juuri siksi - halusimme juhlistaa ensimmäistä lomanjälkeistä viikonloppua syömällä vähän fiinimmän aamupalan. Mallia otimme tyttäremme kummien kesällä Yyterin mökillä loihtimasta aamusyömisestä. 

Kyse ei ole mistään vaikeasta, vaan hyviä, harkittuja makuja yhdistävästä kokonaisuudesta joka vielä näyttääkin hyvältä. Croissantti halkaistaan, sisään asetellaan siivutettua valkohomejuustoa ja tuoreita vadelmia. Päälle lorotetaan paksua balsamicoa noroina ja nautinto on valmis. 

Valkohomejuustona käytimme yhteistyökumppanimme Arlan Castello luomu Brietä juurikin sen luomuisuuden ja laktoosittomuuden vuoksi. Kyllä maistui hyvältä tujun kahvin kanssa terassilla nautittuna!

Miten sinä hellit itseäsi viikonloppuaamuisin?

Kaunis marjapirtelö

kaupallinen yhteistyö ARLA 

Lapsemme ottavat melkein poikkeuksetta reissussa ruokajuomaksi pirtelön jos eivät limsaa. Silti me emme ole tehneet kotona yhtä kertaa lukuunottamatta pirtelöä. En edes osaa selittää miksi. 

Nyt yhden reissun jäljiltä päätimme pyöräyttää marjaisat pirtelöt kotonakin, kermavaahtoisena sunnuntain kunniaksi. Tyttäremme oli hommasta todella iloinen. Ennustan, että koulun jälkeisinä välipaloina tyttö tulee pyöräyttämään pirtelön jos toisenkin. Tämä juoma on siitä hauska että makua on helppo muuttaa erilaisilla marjoilla, hedelmillä, mehuilla, hilloilla, jäätelöillä tai mausteilla. Kaakaoinen tai peräti suklainen on kuulemma kokeiltava seuraavaksi, ehkä myös banaaninen. 

Kukkola, Meronen, Summanen: Onni 7-9. 2015 

Pyöräniemi, Liimatainen, Kankkunen, Hyry: Kotitalous 7. 1987

Ennen pirtelöön ryhtymistä katsoimme ohjetta sekä isän että pojan seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Toinen on ollut isän käytössä vuonna 1988, toisesta opiskellaan parhaillaan. Molempien kirjasta ohje löytyy. Uudemmassa kirjassa marjojen ja jäätelön määrä on kasvanut. Sulut sokerilisäyksen ympäriltä on nyttemmin otettu pois ja lisätty ripaus vanilliinisokeria. Vanhasta kirjasta löytyy legendaarinen ohje määrälle: kahden oppilaan annos. 

Maitona käytimme yhteistyökumppanin Arlan suomalaista Luomu vanhanajan täysmaitoa, jonka nimessä jo mainitut asiat ovat plussaa. Sen lisäksi maito pakataan valkaisemattomiin kartonkipakkauksiin, mikä on hieno juttu! 

MARJAPIRTELÖ

kahdelle

1 dl Arla Luomu Kuohukermaa Suomesta 

vaniljaa

sokeria

3 dl marjoja + muutama marja koristeluun, meillä mustikkaa, vadelmaa ja mansikkaa 

3 dl kylmää Arla Luomu Vanhanajan Täysmaitoa Suomesta 

2 ½ dl vaniljajäätelöä

(sokeria maun mukaan, me emme laittaneet lainkaan)

Vaahdota kerma sähkövatkaimella. Mausta vaniljalla ja sokerilla. 

Laita marjat, jäätelö ja maito korkeaan kulhoon. Surrauta sauvasekoittimella tasaiseksi juomaksi. 

Annostele laseihin. 

Lisää päälle kermavaahto. 

Koristele marjoilla. 

Nauti heti. 

Hitaat aamut ja uppomuna

yhteistyössä ARLA

Minä rakastan hitaita aamuja. Sellaisia, jolloin ei ole hoppu mihinkään. Saa rauhassa keitellä kahvia ja puuhastella aamupalaa. Tehdä jotain arkista aamupalasta herkumpaa ja istahtaa rauhassa nautiskelemaan. Ottaa vielä kolmaskin kuppi kahvia tai keittää uutta jos huvittaa. 

Hitaisiin aamuihin tykkään monesti pyöräyttää uppomunat. Valuvakeltuaiset herkut yhdistän avokadon ja kylmäsavulohen kanssa paahdetun leivän päälle lisäten suolaa. Täytteiden alle sipaisen Arlan maustamatonta ja lisäaineetonta tuorejuustoa, jonka ylle rouhaisen myllystä hiukan mustapippuria. 

Kylmäsavulohen mieto suolaisuus ja kevyt savunmaku menee loistavasti yksiin avokadon kanssa. Valuva keltuainen antaa kastikemaista kosteutta leipään ja hieman hapan tuorejuusto täydentää kokonaisuutta. Nautinto on valmis!

Uppomunan ohjeen löydät blogistamme jo täältä, mitäpä sitä toistamaan. 

Millainen on sinun hitaiden aamujesi herkku? 

Kiehtova hunaja ja mustikkagranola + arvonta

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / 

KOMPPA SEPPÄLÄN LUOMUTILA

Hunaja on todella mielenkiintoinen luonnontuote! Lukiessani Kari Koivulehdon "Hunajakirjaa" jouduin useaan otteeseen toteamaan etten tiennyt tuotakaan, mutta miten kiinnostavaa. Vai oletteko kuulleet kukkien mesiviivoista, joilla ne houkuttelevat mehiläisiä luokseen pölyttämään? Tai siitä että mehiläiset jo kotilentonsa aikana aloittavat mesimahassaan meden muokkauksen hunajaksi erittämällä rauhasistaan erilaisia entsyymejä. Ja oliko tiedossa että kenttämehiläisen palattua pesälle kotimehiläinen imee mesimahaansa tekeytymään vain laadunarvioinnin läpäisseen hunajan? Minä en ainakaan näitä tiennyt, enkä kyllä osia seuraavastakaan. Kotimehiläiset siirtävät hunajan vahakennoihin, jossa niistä haihdutetaan liika vesi käymisen estämiseksi tarpeen tullen tuulettaenkin. Valmis hunaja peitetään vahakannella. Mehiläistarhaaja sitten poistaa kennolevyt, joista pitää riipiä pois vahakannet leveällä veitsellä tai koneella. Sitten hunaja lingotaan ja tarpeen tullen vielä siivilöidään. Liiallisen kiteytymisen estämiseksi hunajaa on vielä vaivattava useaan kertaan parin viikon ajan ennen purkitusta. Hurjan paljon työtä jo mehiläisillä, mutta myös mehiläistarhaajilla ennen kuin hunaja pääsee kaupan hyllylle. 

Meillä ostoskoriin sieltä hyllyltä päätyy aina kotimaista luomuhunajaa. Mietin miten ihmeessä hunaja voi olla luomua, mutta sekin selvisi kirjasta ja tieto täydentyi netissä. Luomutuotannossa mesilähteen on oltava pääasiassa villikukkia ja luonnonmukaisesti viljeltyjä kukkia. Mehiläisten ruokinnassa saa käyttää vain luomuhunajaa tai -sokeria. Mehiläispesät pitää sijoittaa tarpeeksi kauas asutuskeskuksista, moottoriteistä ja teollisuuslaitoksista. Sanomattakin lie selvää että ainakin Suomessa tämä vaatii paljon paperityötä ja valvontaa. Hunaja itsessään on jo hurjan hyvää, mutta luomutuotettuna siinä on pyrkimys täydellisyyteen. 

Komppa-Seppälän luomutila on yksi suomalaisista luomuhunajan tuottajista. Heidän Voi Hyvin-luomuhunajansa on pakattu paitsi purkkiin, myös käteviin tuubipakkauksiin. Muovinkierrätyspisteen tultua Nummelaan ei tuubien muovisuuskaan enää ole ongelma. Makuvaihtoehtona tuotevalikoimassa on myös hunaja, jonka joukkoon on sekoitettu mustikkaa. Tämä tuote on paitsi kivan makuinen, myös upean värinen. Juuri nyt lilasta bataatista innostuneille tiedoksi että hunaja jatkaa hienosti juureksen väriä. 

Tämän leivonnaisen kuorrutukseen käytimme lilan bataattisoseen ja tuorejuuston lisäksi mustikkahunajaa, jolloin väri oli todella upea ja toimi kanervankukkakoristelun kanssa hienosti. Maku vaan ei bataattisuudessaan toiminut meillä. 

Meillä hunajaa kuluu paljon. Sitä truutataan teen sekaan, hunajasavuloheen, ruusuiseen raparperikiisseliin, cupcake kuorrutukseen, erilaisiin kasvispaistoksiin, lettuihin ja vaikka mihin muuhun!  Grilliruokien pinnassa ja marinadissa hunaja tuo ihanaa tahmaisuutta, makeutta ja kaunista kiiltoa. Näin esimerkiksi lampaanjalkaa ja paholaisen kanaa grillatessa. Poikamme lempihunajaruoka lie höyrytetyt (rakuuna)porkkanat, joiden päälle hän valuttaa lautasella reippaasti hunajaa. Itse tykkään hunajasta varmaan kaikkein eniten suolakurkun ja smetanan kanssa blinien päällä. Siinä hunajan makeus ja pehmeän samettinen koostumus pääsevät hyvin oikeuksiinsa. 

Uusin villitykseni on aamupalan yhteydessä nautittu luonnonjogurtti, jonka päälle lusikoin rapeaa granolaa. Mustikkahunajasta inspiroituneena käytin luottoreseptiini tuota kaunista tummaa hunajaa. Usein käyttämieni runisoiden sijaan laitoin sekaan kuivattuja mustikoita. 

MUSTIKKAINEN GRANOLA

3 dl kaurahiutaleita
5 dl erilaisia siemeniä ja pähkinöitä maun mukaan
½ dl Voi Hyvin-luomuhunaja & mustikka
½ dl (kookos)sokeria
3/4 dl kookos- tai rypsiöljyä

50 g kuivattuja mustikoita

Sekoita kaurahiutaleet, siemenet ja pähkinät, hunaja, sokeri ja öljy. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 200 asteisessa uunissa noin 20 minuutti. Voit sekoitella seosta paiston aikana. Lisää paiston jälkeen kuivatut mustikat. Säilytä tiiviissä lasipurkissa. 

***

Jos muuten Komppa-Seppälän luomutila kuulosti tutulta, saattaa se olla myös Järki Särki-peräistä. Samaisella tilalla purkitetaan meinaten noita turhaan hyljeksittyjä kaloja herkulliseen muotoon. Me olemme tehneet särkisäilykkeiden tiimoilta yhteistyötä tilan kanssa suupalojen ja perunasalaatin voimin.

Klikkaa itsesi nyt Voi Hyvin-hunajan facebook-sivulle ja voit voittaa arvonnassa sekä hunajaa että särkiä. Mikäs sen parempaa!

Piimäletut - lasten suosikki

yhteistyössä ARLA

"Ihania!" "Nää on tosi hyviä kun nää on päältä rapeita ja sisältä pehmeitä!" "Ja kun nää on paksuja." Tällaisia kommentteja sain lapsiltani, vaikka kerroin rehellisesti että paistamani letut oli tehty piimään. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin miten tosissaan muksut olivat, kun tuumasivat että nämä ovat parempia kuin tavalliset. Vaativatpa että tehdään näitä pian uudestaan.

Ja tehtiinkin. Paistoin letut söpöpannuksi nimeämälläni ihanalla kirppislöydöllä.

Muksut nauttivat aamupalalettunsa makeina mamman vadelmahillon kanssa, me aikuiset herkuttelimme lettumme suolaisina. Ladoimme lettujen päälle kylmäsavulohta, smetanaa, suolakurkkua ja hunajaa. Hiukan blinityyliin. Oikein hyvää niinkin!

Lisäys 18.2. Lastemme pappa soitti minulle konsultaatiopuhelun koskien lettuja. Hän oli halunnut tarjota hiihtolomalle tuleville herkkuhetken ja paistanut nämä letut isolla pannulla. Hankalaa oli kuulemma ollut. Suosittelemmekin paistamaan nämä letut pikkukolopannulla, sillä taikina on kovasti paksu ja isona varmasti hankala käsitellä. 

PIIMÄLETUT
noin 20 pientä

1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
5 dl Arla vähälaktoosista AB-piimää

paistamiseen:
Arla laktoositonta meijerivoita

Sekoita aineet keskenään.
Anna seistä puolisen tuntia.
Laita voita lettupannun koloon.
Lusikoi päälle sopivasti taikinaa.
Paista keskilämmöllä välillä kääntäen. .

Lakritsituorejuustoiset kylmäsavulohisuupalat

yhteistyössä ARLA

Ihastuin lakritsin ja lohen makuyhdistelmään tehdessäni lakritsigraavattua lohta. Mietin miten hommasta saisi vieläkin yksinkertaisemman ja lakuisemman. Päätin yhdistää lakritsipaloja tuorejuustoon ja tarjota tämän kylmäsavulohen kanssa leivän päällä. Kokonaisuudesta tuli jopa riemastuttavan hauska makean ja suolaisen leikki. Pidimme hurjasti näistä pikkusyötävistä!

Tuorejuustona käytin Arlan maustamatonta tuorejuustoa, joka on paitsi lisäaineetonta myös laktoositonta. 150 gramman purkki tuntui aluksi kovin pieneltä, mutta olen huomannut sen olevan monesti tosi passelin kokoinen perheemme tarpeisiin. 

Lakritsinen tuorejuusto ja kylmäsavulohi löysivät itsensä saaristolaisleivän päältä, jolloin lakritsisuus korostui hienosti. Kun samainen kokonaisuus lusikoitiin vaalean näkkäripalan ylle, esille nousikin kalan savuisuus ja leivän rapsakkuus. Molemmat leivät olivat tosi hyviä, mutta aivan eri luonteisia. 

Nämä suupalat ovat loistava tarjottava brunssilla tai ennen ruokaa kuohuvan kanssa.  Me nautimme näitä lakritsituorejuustoisia kalapaloja osana syntymäpäivän kunniaksi vietettyä sänkyaamupalaa. 

Jos lakritsille hakee lisää erikoisia makupareja, suosittelen lämpimästi kurkkaamaan blogimme ohjetta tomaattisiin ja lakuisiin filokuppeihin. 

LAKRITSITUOREJUUSTOISET KYLMÄSAVU-SUUPALAT 
noin 16 kpl

150 g Arla maustamaton tuorejuusto
4 palaa (n. 30g) Kouvolan lakritsia
ripaus suolaa
8 siivua saaristolaisleipää
kylmäsavulohta

Pilko lakritsit veitsellä pieniksi paloiksi. Sekoita hyvin tuorejuuston joukkoon. Laita pieni ripaus suolaa mukaan korostamaan makuja. Sekoita hyvin. 

Leikkaa leivästä siivu. Puolita siivu. Lusikoi jokaisen siivun päälle noin teelusikallinen lakristsista tuorejuustoa ja nosta päälle kylmäsavulohta. 

Suupalat kannattaa nauttia aika pian kokoamisesta, sillä lakritsi värjää tuorejuuston ruman keltaiseksi. 

Maapähkinämunakokkelitacot USA.n presidenttiä juhlistamaan

Ei. Ei tänä vuonna. Tämänvuotisessa amerikkalaisten vaalivoitossa ei lie mitään juhlistettavaa. Nämä maapähkinääkin sisältävät munakokkelitacot on keksitty San Antoniossa vuonna 1976 juhlistamaan Jimmy Carterin presidentinvaalivoittoa. Carter kun oli entinen maapähkinäfarmari. Näin kertoo Mikko Takala kirjassaan Street Food ja ohjeistaa vallan helpot, aamiaisellekin hyvin passaavat tortillasetit. Meillä ne napsittiin napaan kylläkin aikaiseksi lounaaksi. 

Munakaspitoiset tortillat olivat ihanan ruokaisa, tuoresalsan raikastama kokonaisuus. Maapähkinät toivat hauskan rouskuvaa suutuntumaa settiin. Avokadoja olisin vielä halunnut kokonaisuuteen lisätä, mutta löytyneet yksilöt olivat siihen turhan raakoja. Itsetehdyt tortillat olisivat tietysti maistuneet paremmalta, mutta nyt edettiin kaupan valikoimalla. Pico de gallo-salsa kannattaa pilkkoa jo edellisenä iltana tekeytymään jääkaappiin. 

Samaisesta Takalan kirjasta on tehty aiemminkin aamiaistacoja, raakamakkaraversiona.

MUNAKOKKELITACOT

4 kananmunaa
suolaa
6 rkl paahdettuja maapähkinöitä
2 rkl voita
4 vehnätortillaa

tarjoiluun:
jalapenoja, korianteria, avokadoa ja pico de gallo-salsaa

Vatkaa munat hyvin kulhossa. Lisää suolaa.
Murskaa maapähkinät tulitikunpään kokoisiksi murusiksi. Sulata voi pannulla keskilämmöllä. Paista pähkinöitä noin minuutin ajan.
Lisää munat ja alenna lämpöä. Sekoittele, kunnes munakokkeli on halutussa kypsyydessä.
Lämmitä vehnätortillat ja tarjoa niiden päällä maapähkinämunakasta tykötarpeineen.

Lakritsigraavattu lohi ja isänpäivä

Meillä isänpäivää vietettiin päivää liian aikaisin, sillä kiinnitin ohjelmaksi Helsingin Kaupungintetatterin Shrek-musikaalin. Päätös teatterivisiitistä oli sinetöity Keskisuomalaisessa esitystä kommentoineen tekstin ”Hurraa-huuto hyljeksityille - ja ilmavaivaisille”-myötä. Mieheni ja lasteni yhteinen huumori painottuu meinaten todella usein hyvin kypsästi pieruihin ja kakkaan. 

Tyttären mielestä Shrek oli turhan pitkä, mutta me muut pidimme upeasti puvustetusta musikaalista kovasti. Tosin poikamme tuumasi että tässä musikaalissa laulettiin liikaa - loogista eikö. Esityksen huumori vetosi niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Shrekistä löytyi hyvin ajankohtaisiakin elementtejä muurin rakentamisen ja erilaisuuden pois silmistä lakaisemisen myötä, mutta ei siitä sen enempää näin juhlapäiväpostauksessa. 

Lounaaksi isälle tehtiin munakokkelitacot ennen Helsinkiin ajelua. Kahvit joimme Peacock-teatterin Caruzello-ravintolassa berliininmunkit natustaen. Tämä oli lasten valinta isälle kun tutkailimme etukäteistilausta varten kahvipullavalikoimaa. 

Illalliseksi nautiskelimme alkuun lakritsigraavattua lohta saaristolaisleivällä, pääruuaksi voipapumuussia ja Herrakunnan lampaasta tehtyä, oliivista Roomanlammasta. Jälkiruuaksi haukkailimme vielä Geishapaloja. 

Tänään aamulla nautimme yhdessä isänpäiväaamupalan sängyssä, se kun on meidän juhlaperinteemme.  

Tarjolla oli esimerkiksi croissanttia täytettynä Erjan ihanasti ideoimalla limoncellomajoneesi-katkarapuseoksella ja iskän ikisuosikkia salmiakkia. 

Ennen croissanttimurustettujen lakanoiden vaihtoa pitänee todeta se mitä pitää turhan usein itsestäänselvyytenä, mutta mikä ei sitä todella ole: minulla on rinnallani maailman paras puoliso, jonka kanssa vanhemmuus on helppo jakaa. Jukka on alusta asti ollut lapsistaan ylpeä, iloinen ja heitä syvästi rakastava isä. Kiitokset kaikesta rakkaani tähän asti, hajuhaitoista viis. 

Sitten otsikossa luvattuun, oikein maistuvaan, erilaiseen graaviloheen, joka saa makunsa lakritsijauheesta. Löysin ohjeen Kokkaa kaasulla-sivustolta ja ihastuin ideaan heti. Maku palkitsi selkeällä lakritsisuudella, kunhan palassa oli mukana myös maustettua pintaa. Minä puolitin ohjeen määrän lisäten hiukan lakritsijauheen määrää.

LAKRITSIGRAAVATTU LOHI

350 g lohifilettä

½ rkl karkeaa merisuolaa

½ rkl sokeria

½ tl lakritsijuurijauhetta

½ tl anista

hiukan mustapippuria

Nypi lohifileestä ruodot pois. 

Sekoita mausteet keskenään. 

Hiero mausteseos kalan pintaan. 

Kääri kala tiukasti kelmun sisään. 

Laita maustumaan ja graavautumaan jääkappiin ainakin 12 tunniksi. 

Leikkaa lohi ohuiksi, nahattomiksi paloiksi. 

Paahdettu mysli eli granola

 yhteistyössä ARLA

 

Olen aikuisuuteni siinä vaiheessa että luonnonjogurtti on alkanut maistua. Aiemmin se on tuntunut turhan happamalta. Kokeiltuani ihanan rouskuvaa granolaa ja mustikoita jogurtin kanssa kokonaisuus onkin yllättäen herkkua. 

Yhden granolapussin ostettuani tuumailin että sitä on varmaan helppo tehdä itsekin. Kuten olikin. Monet nettiohjeet ovat jotakuinkin kolmen vuoden takaa, joten en taaskaan ole ihan ensimmäisessä aallossa mysliä itse paahtamassa. Vaan mitäs tuosta! Ehkä siellä näytön takana on joku muukin joka ei vielä ole granolaa itse tehnyt. Ja toisaalta, kokeneemmat paahtajat voisivat pistää parhaat paahdetun myslin vinkkinsä kehiin. 

Meille oleelliseksi asiaksi granolassa nousivat eri pähkinöiden ja siemenien tuoma suutuntuma sekä rusinoiden runsaus. Paahtamisen kanssa pitää olla varovainen etteivät pienimmät siemenet pala.

ITSETEHTY GRANOLA

3 dl kaurahiutaleita

1 dl saksanpähkinöitä paloiteltuna

1 dl maapähkinöitä

1 dl pellavansiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

1 dl kokonaisia manteleita

3/4 dl öljyä

½ dl hunajaa

½ dl fariinisokeria

2 dl rusinoita

Sekoita öljy, hunaja ja fariinisokeri kulhossa. Lisää joukkoon hiutaleet, siemenet ja pähkinät. Sekoita hyvin. Kumoa leivinpaperoidulle uunipellille.
Paahda 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia kerran käännellen. Lisää jäähtyneen myslin joukkoon rusinat. Laita kannelliseen, kuivaan lasipurkkiin.

Arlan Ingmanin vähälaktoosinen luonnonjogurtti sopii meillä koko perheelle. 

Aamiaistacot

Aamiaistacot ovat ihan loistava idea hieman kankeaan, juhlimisen jäykistämään aamuun. Toisaalta ne toimivat myös hemmottelevana, brunssimaisena aamun aloituksena vaikkapa sunnuntaina. Aamiaistacojen ohje on inspiroivasta Mikko Takalan ja Sami Rekolan "Street food" kirjasta, jossa matkataan eri puolille maailmaa maistellen ja ohjeistaen paikallisia katuruokia. Tommi Anttosen elämäntäyteiset, rennot ja herkulliset kuvat tukevat hyvin kirjan maanläheistä otetta. Kirja on omiaan nostattamaan paitsi nälkää, myös matkakuumetta. Haluaisin nyt ehdottomasti matkata takaisin Tokioon haukkaamaan muutaman gyozan, kuten myös ikuiseen haaveeseeni San Sebastianiin nauttimaan pintxon jos toisenkin. Vaikka Texasin Austin Amerikassa ei muuten ole ykkösmatkakohteideni listalla, alkoi sekin kuulostaa kiinnostavalta juuri katuruokansa ansiosta.

Kirjan mukaan aamiaistacot ovat juurikin Austinin ykkösaamiaisruoka, jota on syöty osavaltiossa 1930-luvulta lähtien. Aamiaistacot sisältävät aina kananmunaa paistettuna tai kokkelina, muuten täytevaihtoehdot ovat rajoittamattomat. Aamiaistacot ovat halpoja valmistaa. Streetfood kirjasta löytyy myös Jimmy Carterin vaalivoittoa 1976 juhlistamaan kehitetyt maapähkinämunakokkelitacot ja tässä ohjeistettujen tacojen kanssa hyvin samanhenkiset, mutta papuisat aamiaisburritot huevos con chorizo. 

Aamiaistacossa täytteet kääräistään kuulemma vehnätortillan sisään, vain harvoin maissitortillaan. Siksi onkin epäloogista että kirjan ohje neuvoo tekemään maissitortillat. Me lämmitimme pannulla kaupan valmiita luomutortilloja, mutta ne voi tehdä itse vaikka nokkosversioina. Puolitimme suurpiirteisesti kirjan ohjeen ja se riitti hyvin neljälle tortillalle. Käytimme raakamakkarachorizoa, jolloin paistoimme ne ensin lisäten pannulle vasta sitten munakokkeliainekset. Näin kokkelista tuli hiukan "likaisen" väristä, mutta maku on makkaran rasvan ansiosta enstistä syvempi ja kaiken talteen ottava. Ohjeistuksen mieto kermajuusto meinasi meillä cheddaria. 

AAMIAISTACOT
neljälle tortillalle

140 g (2 kpl) raakamakkarachorizoa
3 kananmunaa
0,3 dl maitoa
mustapippuria
suolaa
1 dl raastettua cheddaria
tabascoa oman maun mukaan
1 dl tacosalsaa
4 tortillaa

Valmista tacosalsa vaikka jo edellisenä iltana tai puoli tuntia ennen muuta kokkailua. Ohjeen löydät täältä.
Sekoita munat haarukalla rikki pienessä kulhossa, lisää tähän maito, mustapippuri ja suola.
Raasta cheddar.
Lämmitä paistinpannu liedellä. Puristele raakamakkarasta pieniä palluroita pannulle. Paista kypsäksi keskilämmöllä. Lisää munaseos. Paista sekoittaen kunnes kokkeli on täysin kiinteää.
Lämmitä samaan aikaan tortillat viereisellä pannulla.
Kokoa tacot laittamalla tortillan päälle ensin juustoraastetta, sitten chorizo-munakokkelia. Mausta tabascolla ja salsalla.

NOP - ihana aamupala Tallinnassa

Kahvila NOP - eli Neighborhood Organic Place- Tallinnassa hurmasi koko perheen viime viikonloppuna. Monista nettisuosituksista noussut paikka toimi aamupalalla paremmin kuin olimme odottaneet, mikä on paljon se. 

NOP tarjoaa ruokaa pientuottajien lähi- ja/tai luomuraaka-aineista tehtynä yli sata vuotta vanhassa puutalossa. Sijainti Köleri-kadulla on sivussa vanhasta Tallinnasta, mutta saavutettavissa helposti kävellen.

Paikka on todella viihtyisä. Konstailemattoman kaunis, vehreä sisäpiha ja pitsilamppuinen sisustus puutalossa luo kotoisan tunnelman, jota lämpimän asiallinen tarjoilu jatkaa. Kaarsimme aivan NOP:n eteen ilmaiseen parkkiruutuun tunnin päästä siitä kun pääsimme ulos laivasta eli aamu yhdeksältä. 

Kaikkien perheenjäsenien oli helppo löytää runsaalta aamupalalistalta herkullista syötävää. Aikuisten kohdalla tosin meinasi uhata liian monien houkuttelevien vaihtoehtojen esiinpomppaaminen. Päätimme napostella alkuun pari lautasellista yhdessä, jotta saisimme maistaa monenlaisia makuja. Se on aika luksusta aamupalalla ja juuri sitä mitä lomalla pitää tehdäkin!

Savustetut munat tuorejuustotäytteellä ja chorizomuruilla olivat aivan loistavan makuisia. Näitä pitää kokeilla kotonakin vaikka osana brunssipöytää tai alkupaloiksi. Lehtikaalisipsit olivat koukuttavan rapsakoita.

Tyttäremme halusi ehdottomasti kaurapuuroa vadelmahillolla ja huokaili puuron hyvää makua. Keralle plikka otti herkuksi osoittautuneen "Red Cheeks"-smoothien, jossa oli vadelmaa, banaania ja omenamehua. 

Poikamme valitsi kanapastan lastenlistalta. Tuorepuristettu appelsiinimehu maistui myös hyvin. 

Jukan ottama shakshuka sisälsi tomaatin lisäksi papuja, munan keltuaisia ja paljon rapeaksi paistettua pekonia. Keralle tarjottu leipä oli paahdettu hyvin. 

Avokadotoastini sisälsi juuri oikeankypsyistä avokadoa, sellaista kermaisen pehmeää ilman tummenneita kohtia, tiedäthän. Vaalea leipä alla oli mukavan rapeaa ja idut päällä rapsakoita. Rehellisyyden nimissä unohdin tilata tähän lisäosaksi savustettua lohta, mutta toasti maistui todella hyvältä ilmankin. 

NOP tarjoaa monenlaisia juomia pirtelöistä, teestä ja viineistä cocktaileihin. Me päädyimme kuitenkin kahviin, jota tilasimme parikin isoa kupillista. 

Loppulaskumme koko aamupalalta oli erittäin kohtuullisesti 41,50 euroa. Suuntaan harvoin ulkomailla samaan kahvilaan tai ravintolaan kahdesti, mutta tänne voisin ehdottomasti palata mihin aikaan päivästä tahansa. Iltahämy sisäpihalla olisi varmasti tunnelmallinen. 

Aamupala on saatavilla kolmeen asti, jonka jälkeen lista vaihtuu lounas/illallismenuun. Viikolla NOP aukeaa kello 8, viikonloppuisin klo 9. Melkein ajantasainen menu löytyy kokonaisuudessaan NOP:n facebook-sivuilta, myös englanniksi kun tarpeeksi alas vierität. Monet ruuat oli mahdollista saada gluteenittomana, laktoosittomana ja kasvisversiona. 

Kahvilan yhteydessä on myös puoti, josta saa ostaa ihania tuotteita marjoista ja gluteenittomista kakuista leikkeleisiin, juustoihin ja sipseihin. Me ostimme ihanan pohjakan siemenkuorrutettua leipää, joka tuntui vielä kahden päivän päästäkin aivan tuoreelta, helmi- ja kolmiväricouscousia, yhtä paikan omista mysleistä ja muutaman viinin. Täältä olisi helppo kerätä vaikka piknik-setti rannalle tai puistoon. 

Koko perhe suosittelee lämpimästi NOP kahvilaa ja puotia Tallinnan kävijöille!