Näytetään tekstit, joissa on tunniste menu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. joulukuuta 2021

Joulumenu 2020

Olemme pruukannet (= meillä on ollut tapana) heti joulun jälkeen joka vuosi laittaa blogiin joulumenumme. Tänä vuonna se heti oli tänään, reipas 11 kuukautta myöhemmin. Muutkin kuvat ovat ovat viime joulusta, sillä tänä vuonna juhla ei ole vielä näkynyt meillä kodissa kuin joulukalenterien verran. Tänään ajateltiin leipoa ja koristella ensimmäinen setti pipareita, joten josko se tästä, pikkuhiljaa.

Tämä kuvan vessapaperilentokone on yksi rakkaimmista joulukuusenkoristeistamme. Poitsu oli askarrellut sen pienenä yllätykseksi meille kaikille ilmailusta innostuneelle isälleen. 
Kylmäsavusiika & kallioimarre kantarelli
Lämminsavulohi
Sienisalaatti & "näkkäri"
Sinappisilakka
Saaristolaisleipä & "söksötys"
(eli kylmäsavulohta, katkarapuja, majoa ja ranskankermaa sekä tilliä)
Mukulaselleri & broilerinmaksa
Sokerisuolattu ankanrinta, varsiselleriomenahillo ja Mikko Utterin sinihomejuusto
Paahdettu ruusukaali
Graavisiika, mätimousse ja pikkelöity retiisi

Palvattu peura
Kinkku
Perunalaatikko
Lanttulaatikko
Granaattiomenagremolata

Ginisorbetti

Mikko Utterin sinihomejuusto
Vuohenmaitogouda
Beemster Gouda XO 26

perjantai 27. joulukuuta 2019

Joulumenu 2019

Joulumenun julkistaminen on ollut blogimme perinne niin kauan kuin meillä ruokakuulumisia on nettiin naputeltu eli vuodesta 2008. Vaikka tänä vuonna juttuja on tullut tehtyä aikaisempia vuosia huomattavasti vähemmän, ei jouluperinnettä sentään voi jättää väliin.

Meidän jouluistamme tuntuu vuosi vuodelta tulevan enemmän alkupalapainotteinen. Samalla ehkä hieman epäloogisestikin syötävät määrät vähenevät. Tämä selittyy sillä, että pyrimme tekemään tai ostamaan kaikkea niin vähän, että niitä syödään korkeintaan jouluaattona ja -päivänä. Tämä tavoite onnistui tänäkin vuonna loistavasti.

Jouluaaton vietimme perheen ja mummun kanssa, joulupäivänä saimme iloksemme vielä poikamme tyttöystävän. 
Joulumenun kirjoitti ja koristeli tänä vuonna tyttäremme. 

alkuun
pannulla paistetut ryynimakkarapalat puolukkaomenahillolla
lämminsavulohi
kylmäsavulohi ja graavikeltuainen
matjessillikaviaari
himosilakka
lasimestarinhauki
ankkarillette ja marinoitu punasipuli
höyrytetty parsakaali
paistettu ruusukaali
haaparouskusalaatti
piimälimppu ja paesano

pääruuaksi
peuran kulmapaisti, lihaliemikastike ja katajanmarjahyytelö
kinkkusiivut
lanttulaatikko
perunalaatikko
maksalaatikko

jälkiruuaksi
negronisorbet, lapsille glögisorbet
konvehdit
piparit

Poitsu piti eniten kinkusta ja lämminsavulohesta, tytsy tykkäsi eniten toivomistaan parsakaaleista ja lämminsavulohesta. Me vanhemmat ihastuimme tänä vuonna eniten sellerirulliin sienitäytteellä. Mummun suosikkia ei tullut kysyttyä, mutta veikkaisimpa että se oli ryynimakkara tai sillikaviaari.

Kokonaisuutena joulumenu oli meille sopiva kattaus uutta ja perinteistä, itsetehtyä ja vaivattomasti valmiina ostettua. Lastemme kaikki (vähäiset) toiveet toteutettiin, samoin aikuisten. Kaikki saivat nautiskella vatsansa täyteen!
Kalat ostimme pääosin Nummelan torin kala-autosta, laatikot, kinkkusiivut ja leivät kaupasta. Sienet poimimme pakastimestamme. Peura oli saatu vapaata riistaa välittävältä Viltgårdenilta. Lasimestarin hauen ja ankkarilleten ostimme Gastro Cafe Kalliosta ja katajanmarjahyytelön aikoinaan Tertin kartanosta. Mummu toi tullessaan itsemaustamiaan himosilakoita.
Sellerirulliin ja negronisorbettiin on tulossa ohjeet myöhemmin, sillä ihastuimme niiden makuihin kovasti. Kumpikin sopii hyvin muuallekin kuin joulupöytään, mikä jottei vaikkapa uuden vuoden vastaanottajaisiinkin.

Edellisten vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Vappubrunssi

 
Brunssipöytää on ihana koostaa. Rakastan suunnitella millaisia salaatteja, leipomuksia ja makeita väkertää. Brunssipöytä on monesti helpohko koostaa, kun osan ruuista voi vain asetella tarjolle. Tällaisia on esimerkiksi juustot, leikkeleet ja hedelmät. Monipuolinen kattaus on suht helppo saada aikaan, kun miettii tarjottavat niin että ne voi leipoa tai laittaa maustumaan jo edellisenä päivänä. 
Tältä pohjalta kokosimme vappubrunssin, jonka äärelle kutsuimme ystäväperheen. Menusta tuli oikein kiva! Maut osuivat kohdilleen kaikessa, vaikka muutamia juttuja kokeilimmekin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi munkkien sulattamista pakasteesta. Sovimme ystävien kanssa että me teemme ruuat ja he tuovat juomat, jolloin kylääntulijoiden ei tarvitse miettiä mahdollisia tuomisiakaan. Ruuat katettiin ulos terassille, jossa aurinko vähitellen kuori meitä t-paitasille asti.
Lopulta vappubrunssi näytti tältä:

kinkkupiirakka
jättikatkaravut vietnamilaisittain maustettuna
lihapullat
paistetut nakit
chorizo
ilmakuivattu kinkku
cheddar
brie

tuore ananas
mansikoita
munkit
salmiakki-valkosuklaakarkit

Osaan olen linkannut jo blogista löytyvät ohjeet, salaatteihin ohjetta tulee myöhemmin.

Blogimme muut brunssijutut löytyvät täältä.

lauantai 29. joulukuuta 2018

Joulumenu 2018

 
Minulla on ollut jo monena vuonna tapana laittaa tänne jouluaaton menumme. Vanhoja juttuja on kiva selailla itsekin, joten laitanpa tänne taas joulun kokonaisuutemme. 
Tänä vuonna saimme Jukan äidin eli mummun vieraaksemme. Oli kiva istuttaa mummu valmiiseen pöytään, sillä hän on elämässään kyllä saanut tehdä monta monituista joulupöytää itsekseen. 
Halusimme tänäkin jouluna panostaa enemmän alkupaloihin. Joka ainoa vuosi käy niin, että minä mietin joitakin juttuja, jotka Jukka toteaa hyviksi, mutta etsii sitten vielä viisi tai kuusi muutakin ruokalajia. En silti valita tästä, sillä mies väkästää nuo ideansa itse. Teimme alkupaloja ihan pieniä määriä vaikka sortteja olikin monta.
Tänä vuonna ostimme kaloja paljon valmiina Nummelan torin loistavasta kala-autosta. Työkaverini teki korvausta vastaan todella hyvän lanttulaatikon. Leivät ja maksalaatikon ostimme myös valmiina. Tämä päätös helpotti paljon pöydän koostamista eikä stressiä saatu aikaan edes markettien jouluruuhkassa. 
Kaikki ruokalajit onnistuivat todella hyvin! Omaksi suosikikseni nousi Veikkolan kartanon joulusta kopioitu fenkolinen lohipastrami limemajoneesilla. Jukka piti eniten silleistä, silakoista sekä naudan ja aiolin yhdistelmästä. Lapset pitivät eniten kinkusta ja lämminsavulohesta. Mummu kertoi diplomaattisesti tykänneensä kaikesta, mutta mainitsi erikseen kinkun, sienisalaatin ja kalat. 
Mikko Utterin ja Dani Hännisen kattauksista viisastuneina osasimme yhdistää perunalaatikkoon mätiä ja punasipulisilppua. 


JOULUMENU 2018

katajanmarjasilakat Gin Mare-ginillä
saaristolaisleipä + smetana + kirjolohenmäti
sienisalaatti haaparouskulla ja ranskankermalla
kylmäsavulohi
saaristolaisleipä + graavisiika + confit-keltuainen
Piipanojan kylmäsavusiika
fenkolinen lohipastrami + limemajoneesi
kylmäsavunauta + aioli
lämminsavulohi
katkarapu + currymajoneesi
leipäjuusto
joululimppua, saaristolaisleipää, voita

Eijan lanttulaatikko
imelletty perunalaatikko - johon halukkaille lisäksi myös punasipulisilppua ja mätiä
maksalaatikko
kinkku sinappihunnutuksella 

tattijäätelö
vaniljajäätelö

konvehteja
juustoja ja omena-varsisellerihilloa


Muiden vuosien joulumenut löydät näiden linkkien takaa: 



lauantai 22. joulukuuta 2018

Veikkolan kartanon kaunis ja herkullinen joulu

Veikkolan kartano Vihdissä täyttyi eilen lämpimästä tunnelmasta, kun joukko nautiskelijoita kokoontui jouluillalliselle kauniisti katettujen pöytien ääreen. Lepattavien kynttilöiden luoma pehmeä valo osui kauniisti laseihin ja joulupalloihin, jotka yhdessä havuoksien kanssa muodostivat hillityn juhlavat puitteet. Isäntäparin henkilökohtainen tervehtiminen ja rento ote iltaan saivat vieraatkin leppoisalle tuulelle. 
Veikkolan kartanoon oli katettu nyt ensimmäistä kertaa jouluillallinen, johon kutsu kävi kartanon facebook-sivujen kautta kaikelle kansalle. Me Jukan kanssa ostimme illallisen toisillemme joululahjaksi ja se olikin oikein hyvä päätös! 

Meidät ohjattiin istumaan viiden hengen pöytään, joka meidän oli ilo jakaa ennestään tuntemattoman espoolaisperheen kanssa. Oli virkistävää tutustua ihan uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia töistä, matkoista, ruokakulttuurista, hiihdosta ja vaikka mistä! Merkitsin muistiin vinkkejä niin Berliinin reissua kuin kirjastokäyntiäkin varten. 
Houkuttelevat herkut Veikkolan kartanon buffet-pöytään olivat loihtineet läheisen Hopeaniemi Resortin ravintolan yrittäjäpariskunta Mika ja Maria Hanski. Mukana oli kartanon perinteikkäitä ruokia joskin myös moderneja herkkuja.
Menu oli jo etukäteen makusteltuna herkullisen kuuloinen. Jukka odotti erityisesti tomaattisilliä ja minä linnunmaksapasteijaa. Ne molemmat olivat todella upean makuisia, joskin parhaimmaksi makukokemukseksi taisi nousta haukipinaattiterriini piparjuurikastikkeella. 
Pidimme hurjasti myös fenkolilla maustetusta lohipastramista, jota haarukoitiin limemajoneesin kanssa. Päätimme tehdä tätä myös osaksi omaa joulupöytäämme.

Sienisalaatti kirvoitti keskustelua parhaasta reseptistä: laittaako sekaan kermaviiliä, smetanaa vai jotain muuta. Kartanon illalliselle keittiömestari Mika Hanski oli sekoittanut metsäsienet ranskankerman ja majoneesin kanssa. Juhlapöydässä päälle oli murusteltu myös rapeaa pekonia. 

Nautimme pöydästä paitsi makujen ja osuvien makuparien vuoksi, myös kauniin ja värikkään kattauksen ansiosta. 
Jälkiruuaksi tarjotut puolukkapäärynät olivat kartanon emännän Eeva Vesterisen käsialaa. Ne tarjottiin valkosuklaakastikkeen kanssa. Kokonaisuus oli juuri sopiva lopetus ihanalle jouluillalliselle. Olo oli oikein tyytyväinen ja kylläinen. 
Illalliskortti (49 euroa) oli maksettu etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Paikanpäällä sopi ostaa viinejä tai UG-Breweryssä pantua kartanon nimikko-olutta. Jälkiruuan kanssa sopi siemailla kermalikööriä tai minun suuhuni erityisen hyvin sopivaa L'Omenaa.
Isäntä Henrikki Halme toivotti alkuillasta tervetulleeksi kartanon ensimmäiseen, perinteiseen jouluillalliseen. Toivottavasti tästä tosiaan tulisi perinne, sillä ilta oli ihana laskeutuminen joululomaan. 

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Juhlat ja onnellisuus

Vieraat tekevät juhlan, se on päivänselvää viimeistään nyt. Minulla oli niin sydäntälämmittävän ihanat nelikymppiset reilu viikko sitten, että niistä tihkuu onnellisia asioita mieleen tämän tästä. Ja nyt en yhtään liioittele. 
Halusin rennot juhlat jollain erityisellä ruualla ja yöksijäämismahdollisuudella. Halusin koolle paljon rakkaita ihmisiä pitämään hauskaa tanssien, nauraen ja yleisesti humputellen. Sain tämän kaiken ja vielä enemmänkin. 

Juhlia edeltävänä yönä heräsin pienessä paniikissa ja yökkäyttämään laittamassa vatsakivussa. Tajusin, että minä joka en yleensä jännitä, hermostuin juhlista ihan fyysisestikin. Aamulla muutaman tunnin nukuttuani heräsin edelleen vatsakipuisena ja yökkäävänä, naama riemunkirjavana hermostuksesta. Ei se paras alku juhlapäivään. 
huomaa ihkaoikeat variksenvarpaat

Kävin istumaan Johannan kampaajan tuoliin ja suurin jännitys alkoi laukeamaan. Meikkaajan tuolissa huono olo vielä kupli, mutta juhlapaikalle touhuamaan päästessä suurimmat paineet jo hellittivät. En vieläkään tiedä mitä jännitin, sillä paikalle oli tulossa tuttuja, rakkaita ihmisiä ja etukäteisohjeistuksena oli rentous. 
Juhlat polkaistiin käyntiin French 75 drinkillä, joka yhdistää kaksi lempijuomaani: ginin ja kuohuviinin. Pidin "puheen" joka kertoi elämänpolustani tähän asti sisällyttäen samalla vieraiden esittelyn sitä mukaa kun he ovat elämääni tulleet, sillä kaikki eivät olleet tuttuja keskenään. Olen kova plikka liikuttumaan, joten paikoin meinasi mennä itkuksi. Niissä kohdin mieheni Jukka onneksi luki tekstiä tarvittavan matkaa eteenpäin. 

Ystävät olivat tehneet lahjaksi ohjelmanumerona  Napakympin Kaitsuineen, jonka lopputulemana sain hienon matkalahjakortin. 
Siskot olivat suunnitelleet hauskan bingon minut ja tapani tuntien. Lopputulos voittajan suhteen on vieläkin kovin epäselvä. 

Jukka oli tehnyt minusta, meistä ja harrastuksistani "kalvosulkeiset", jotka kaikilta kuvavalinnoiltaan eivät olleet sitä hehkeintä minua. Kiva se oli silti!
                                                    kuva: Hanna Hurtta Photography

Hanna, Jaakko ja Nanna olivat suunnitelleet ja toteuttaneet hienon ginibaarin itseuuttamastaan juhlaginistä ja mausteista. 

Tällaiset vaivaa vaatineet asiat ovat minulle todella sydäntälämmittävä asia, sillä mikään ei ihmiselämässä ole niin arvokasta kuin aika. Samoin kiitin niin monella tapaa Campasimpukoiden seuraavan aamun lahjaa, kun he muun aamupalan lisäksi kypsensivät mukanaan tuomiaan pekoneita. 

Muina lahjoina sain esimerkiksi rentoutuskelluntaa, korulahjakortin, bilelasit, ginejä, sampanjaa, ihanan Ho Chi Minh Cityn julistekartan ja patalaput. Kaikki yltiöhienoja ja sellaisia joista riittää iloa pitkäksi aikaa. 

Rehellisesti sanottuna paras lahja oli kuitenkin se, että ystävät saapuivat paikanpäälle juhlimaan. 
Ruuaksi juhlissani tarjottiin kokonaisena varrastettua Herrakunnan karitsaa, josta kirjoitinkin enemmän jo täällä. Sen keralle tein ginillä maustettua palsternakka-ohrapataa, sillä minusta nämä kaikki maut käyvät hyvin yksiin karitsan kanssa. Raikkautta tuomassa oli simppeli vihersalaatti, johon sopi eri kipoista laittaa maun ja allergioiden mukaan pähkinöitä, Kreikan tuliaisoliiveja, marinoitua punasipulia, oliiviöljyä ja balsamicoa. Leivän keralle tein voin lisäksi suppilovahverotahnaa ja fetatahnaa. Kylmäksi kastikkeeksi sekoitin pienittyjä, paistettuja suppilovahveroita ranskankerman ja mausteiden kanssa. 
Jälkiruuaksi oli simppelisti juustoja varsiselleri-omenahillolla ja lakritsia. Itsehän olin jo niin tanssimisen lumoissa, että unohdin maistaa koko jälkiruokia.
Iltapalaksi tarjottiin kinkku-, kehnäsieni- ja suppilovahveropiirakkaa, kun joku tutuista vieraista ymmärsi niitä kysyä. Me Jukan kanssa hummasimme menemään jo sen minkä kerkesimme. 
Bändinä juhlissa soitti todella toimiva Duo E.Alavillamo. Olin heiltä jo etukäteen toivonut (ja myös ei-toivonut) muutamia biisejä netistä löytyvän listansa perusteella. Kaikki sopimiset ja juhlapäivän touhut sujuivat yltiöhienosti, myös juhlaväen mukaansa tempaaminen. Siitä kertonee sekin että porukka lähti ex tempore-mukaan juhlapaikkaa kiertäneeseen letkaan tai se että "Nothing else Matters"-biisiä nojailivat melkein kaikki parilliset. 

Tanssiessa tuli juteltua ihmisten kanssa monenmoista, syntyjä syviäkin. "Mä tykkään susta niin että halkeen" biisistä en suuremmin pidä, mutta nyt se sai uuden merkityksen kun sen aikana moni juhlija kävi halaamassa minua. Tämä laulu päättyi ryhmähaliin jonka loppumista ei voi kuvata kyynelehtimiseksi vaan parkumiseksi. Ilosta.  
Tanssi jatkui Spotifyn turvin pitkälle aamuun, niin pitkään ettei eräs vieras kuulemma ole moista tehnyt sitten vuoden 1988. Muutama vieraista taas oli syntynyt niillä paikkein, mikä kertoo minusta oivallisesti siitä miten eri ikäisiä ystäviä minulla ja meillä on. 
Aamupalalle kokoontui 37:sta vieraasta 28. Katoin aamupalaksi jo mainittujen Campisten pekonien, kahvin ja teen lisäksi jogurttia ja granolaa, fetauunimunakasta, leipää, cocktailpiirakoita, metvurstia, kinkkua, suolakurkkuja, mandariinia, tuoremehuja ja jämiä edellisen päivän juhlapöydästä. 

Yön pimeinä tunteina esiintynyt illuusionisti toisti showsa vielä aamullakin, mikä sai naurun raikumaan aina vaan. 
Puheeni juhlan alussa loppui alla oleviin sanoihin. Lie sanomattakin selvää että Jukka joutui lukemaan ne. 
Minulle ystävät ja kaverit ovat ihan suunnaton ilon aihe. Teistä ja yhteisistä muistoista ammennan paljon iloa myös niinä harmaina tai ihan paskoina päivinä. On rikkautta että olette niin erilaisia ja tulleet elämääni ihan eri aikoina. Pidän suurena aarteena sitä että olen saanut pitää osan matkassa melkein koko elämäni ja toisaalta taas sitä että  olen saanut mukaan uusia tyyppejä vielä aikuisenakin. 
Blog Widget by LinkWithin