Mopoillen pitkin Saigonia koko perheen voimin

Veisitkö lapsesi mopoajelulle vieraiden ihmisten kyytiin miljoonakaupungissa, jonka kaduilla suhaa yhteensä kuusi miljoonaa mopoa? Niin mekin! Varsinkin kun pysähdyspaikoissa oli tarjolla katuruokaa ja mielenkiintoista turinaa kuskiemme kanssa. Kyse on Back of the Bike Tourista, joita järjestetään Vietnamin Ho Chi Minh Cityssä eritavalla ruokapitoisina tai "vain" nähtävyyskiertelynä. 

Moporeissulla jokaisella perheenjäsenellämme oli oma kuski, mutta pakkohan tällainen perhemopokuvakin oli ottaa. 

Edellisellä Vietnaminreissulla kävimme Back of the Bike Tourin kierroksella Jukan kanssa kahdestaan. Nyt halusimme viedä muksummekin mopoilulle, sillä se oli meistä kovasti paikallinen tapa päästä sisään katuruokailuun. Vaikea kuvitella autenttisempaa liikkumistapaa Ho Chi Minh Cityssä kuin mopolla huristelu. Kierroksen aikana voi jutella ja kysellä nuorilta vietnamilaisilta heidän maailmansa menosta ja ajatuksistaan, sekä tietysti ruokakulttuurista ja ihan vaikka siitä miten syödä rapua. Edellinen kierroksemme ajoittui päiväsaikaan, nyt mopoilimme illalla. 

Kahdeksenvuotias tyttäremme jännitti mopokyytiä etukäteen kovasti. Tsemppasimme häntä alkuun, sillä olimme varmoja että kokeilun jälkeen tyttö syttyisi hommaan. Näin kävikin. Silmät loistaen molemmat lapsemme selostivat melkein yhteen ääneen miten hienoa oli kun maisemat vilahtelivat ohi mopokyydin tahtiin. Tässä  funky video jonka porukka teki suhailustamme pitkin pimenevää Ho Chi Minh Cityä eli Saigonia. 

Ensimmäinen pysähdys vei meidät Le Van Tam puiston nurkalle, jossa söimme viimekin reissulta tutuksi tulleen papaijasalaatin kuivatulla naudanmaksalla. Toisto ei harmittanut yhtään, sillä salaatti on ihan superhyvää kastikkeineen!

Seuraavaksi pysähdyimme tämän nuoren herran kojulle päristeltyämme mm. moponmentävänkapean kujan läpi. Vartaissa oli lastemme lempilihaa, eli kalakastikkeessa marinoitua possua. Taisivat syödä useamman vartaan. 

  

Näyttäisikö Jukka hiukan tyytyväiseltä? 

Seuraavaksi mopoilimme rapukeiton äärelle. Tämäkin paikka oli tuttu viime kerrasta, mikä kieltämättä alkoi hiukan nyppimään. Olisi ollut kiva saada kokemuksia ihan uusista paikoista. Nyt kuitenkin yllätin itseni syömästä paksuja tapioka-nuudeleita, jotka viime reissulla eivät minulle maistuneet. 

Täällä youtube-kanavallamme on video siitä miten rapu perataan syömiskuntoon. 

 

Viimeisellä suolaisen ruuan kojulla homma äityi mielenkiintoiseksi kun päädyin itse lastan varteen kääntelemään bahn xeo-lettusia. Nämä riisijauhosta ja kookosmaidosta kokoonsaatetut letut ovat yksiä vietnamilaisen ruoan suosikkejani, joten otin innolla vastaan kaikki vinkit niiden tekoon. Rapsakat bahn xeot paistettiin tolkuttomassa öljymäärässä, joten voitaisiin melkein puhua friteeraamisesta. Taikina oli normaalia lettutaikinaakin ohuempi. Kotona tekemäni bahn xeot ovat olleet paksumpia ja pehmeämpiä, mikä on toinen tyyli tehdä niitä. Toiselta puolelta paistuneisiin lettuihin laitettiin vain yksi tai kaksi palaa sianlihaa, hiukan katkarapuja ja ituja. Sitten lettu taitettiin kahtia, annettiin vielä paistua hetki ja nostettiin pannulta ritilälle. Täällä video paistamisestani. 

Bahn xeot syötiin kääräisemällä ne riisipaperiin yhdessä salaatin ja erilaisten yrttien kanssa. Sitten kääröä dippailtiin ihanaan kalakastikepitoiseen soosiin. Youtube-kanavallamme on video siitäkin (joskin joku hölmö molottaa päälle koko ajan suomea lapsilleen). Aina ravintolassa bahn xeon kanssa ei tule riisipaperia, silloin ne kannattaa kääriä pala kerrallaan salaattiin yrttien kanssa. 

Samaisella kojulla maistoimme pari viikkoa kehittyneitä ankkoja munassaan. Uumoilin etukäteen tämän olevan jollain lailla oksettavaa, mutta sitä se ei ollut ollenkaan. Söimme Jukan kanssa ankkamme makuja ja tekstuureja tunnustellen. Nokka oli yllättävän pehmeä ja kokonaisuus jotakuinkin pehmeän lihan ja munan maun sekoitusta. Vietnamissa tätä ruokaa syövät monesti esimerkiksi raskaana olevat naiset, sillä sen uskotaan tuovan paljon voimaa. Pään syöminen tuo myös viisautta. 

 

Viimeinen pysähdyspaikka tarjosi jälkiruokaa hedelmien, jäätelön ja jäädytetyn jogurtin muodossa. Lapsemme olisivat halunneet jatkaa vielä mopoilua pitkin Saigonin katuja, niin kivaa heillä oli ollut. Lähtiäislahjaksi annoimme pienet salmiakkituliaiset Suomesta. 

 

Mopokierros oli taas aivan loistava juttu ja sopi hyvin myös lapsiperheelle. Toiskertalaisille samojen paikkojen osuminen kierrokselle oli hiukan latistavaa, joten tarkempi etukäteistoivominen lie uusintavisiteeraajille paikallaan. 

Suosittelemme lämpimästi Back of the Bike Toursia. Hyvin englantia puhuvat oppaat ovat ystävällisiä, ja innostuneita. Etukäteissopiminen Suomesta käsin sujui taas jouhevasti ja luotettavasti. Oppaat tykkäävät antaa muitakin vinkkejä kaupunkiin ja mukaan saa kartankin johon on merkitty huomionarvoisia kohteita nähtävyyksistä shoppailuun ja baareista ravintoloihin. Loma Ho Chi Minh Cityssä kannattaa siis aloittaa  Back of the Bike Toursin kierroksella. 

***

Yhteistyössä Back of the Bike Tours


Lisäsin tämän jutun blogimme MATKAT-välilehdelle, josta löytyy paljon muitankin Vietnam-vinkkejä.

Ankanrinta helposti paistaen

Aina kun saa käteensä jotain harvinaista ja arvokasta raaka-ainetta, rupeaa pikkuisen jänskättämään. Entä jos pilaan koko homman? Jos valitsenkin väärän toteutustavan tai reseptin. Tämä pelko mielessä lähdin valmistelemaan Chez Jasulaisilta hankittua ankanrintaa. Emme paistaneet ankkaa ensimmäistä kertaa, mutta kypsyyksien saaminen kohdilleen jännitti kovasti, samoin tuleeko pinnasta nyt oikeanmoisen rapsakka. 

Iloksemme ankka onnistui oikein loistavasti! Tyttäremmekin totesi oikein erikseen että ompas tämä ankka hyvää. Pinta oli sopivan rapea ja liha mukavan punakka. Tämä ankanrinta oli niin suuri, että siitä riitti joulupöydässä hyvinkin neljälle syöjälle ja jäikin vielä.

Ohjetta ankan paistamiseen saimme Paahtaja-blogista. Mies on turissut postauksessaan enemmänkin esimerkiksi kypsyyksien mausta ja turvallisuudesta.

Jukka teki ankalle mielenkiintoisen oloisen kastikkeen, mutta se oli niin kumman makuinen ettemme sitä lautaselle halunneet. Ankka komppasi yllättävän hyvin kuitenkin perunalaatikon kanssa ja granaattiomenoiden kanssa se oli suorastaan loistopari.

Viidenkymmenen prosentin mahdollisuudella jompikumpi näistä kaakattajista liittyy tapaukseen.

ANKANRINNAN KYPSENNYS

Ota ankanrinta tuntia ennen huoneenlämpöön. Viillä sen nahkaan, muttei lihaan asti, terävällä veitsellä tiheitä ristikkäisviiltoja. Rouhi molemmille puolille lihaa suolaa ja mustapippuria. 

Laita ankanrinta kylmälle, uunin kestävälle pannulle ja nosta hitaasti lämpöä.  Kun rasva alkaa sulamaan, lisää lämpö 70% maksimista. Paista kunnes rasvapinta on kauniin ruskea, noin 10 minuuttia. Käännä rinta ja paista vielä muutama minuutti.
Ota pannulta rasva talteen. (Paista rasvalla vaikka Hawksmoorin perunoita tai pakasta tulevaa käyttöä varten).
Laita ankanrinnan paksuimmalle kohdalle paistolämpömittari ja paista uunissa valintasi mukaiseen lämpöön. Meillä ankka otettiin uunista kun mittari piippasi 52 astetta. Kiedo ankka folioon lihan vetäytymistä varten ainakin kymmeneksi minuutiksi. Leikkaa siivuiksi tarjolle laittaessa. 

Joulumenu 2014 - pääjehuna ankka

Olemme ottaneet tavaksi joka vuosi julkistaa joulumenumme blogiinkin. On hauska itsekin seurata miten menu muuttuu joka vuosi. Täältä löytyvät ne edellisvuosien menut: 

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-arsiokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Tähän jouluun oman mausteensa toi uunin termostaatin rikkoontuminen (täysillä tai ei mitään!) sekä luotto-objektiivinen kertakaikkinen kieltäytyminen yhteistyöstä, lopullisesti. Ilmankin pärjäsimme ihan hyvin. Vaikka kaikilla tursuaa joulu jo varmaan korvistakin ulos, uskallamme kaiken uhalla julkaista tämän vuoden jouluruokamme. 

alkuun

kylmäsavusilakkatahna näkkärillä

lohipastrami piparisesti

kylmäsavulohi ja kuusenkerkkähyytelö

siideriset silakat omenan ja mädin kanssa ruisleivällä

jallukatkaravut

granaattiomenaa

 

väliin 

jallukolagranite

pääruuaksi

ankanrinta

perunalaatikko

lanttulaatikko

paahdetut ruusukaalit 

granaatinomenaa

Jälkiruokajuustoiksi ostimme Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä oikein luonteikkaita juustoja. VSOP gouda oli oma suosikkini. Jukka piti odotetusti eniten espanjalaisesta pastöroimattomasta lampaanmaitojuustosta, idiazapalista. Kolmas oli sekin ihana Vacherin Fribourgeois. Keralle ostettu balsamiviinietikkainen viikunahillo ei hurmannut meitä. 

Makeina jälkiruokina toimivat Petri´s chocolate roomin konvehdit ja pähkinäiset karkit.

Mikä sitten onnistui?

Kuten aiemmin kerroimme, kylmäsavusilakkatahna taisi viedä voittopotin alkupalojen makumestarina. Piparinen lohipastrami oli kaikessa simppeliydessään myös tosi hyvää ja erilaista. Siitä on resepti tulossa myöhemmin. Portviiniin upotettu sillikin maistui hyvin ja toimi hienosti yhteen granaattiomenan kanssa. Sen sijaan jallumarinoidut katkaravut jäivät ihan turhan vaisuiksi. 

  

Kuusenkerkkähyytelö oli mainio pari kylmäsavulohen kanssa. Yhytimme joukkoon vielä pari rosepippuria koristeeksi, mutta yllättäen pimpulat myös ryhdistivät makua. Huono puoli hyytelössä oli että se tahtoi liukastella alas kalan pinnalta. 

Siiderimarinoitetut silakat kumppaneineen ovat Mannerströmin käsialaa hänen tosi hyvästä silli & silakka-kirjastaan. Kokonaisuudessa oli potentiaalia, varsinkin pannulla paahdetun joululimpun rapsakoittaessa pehmeyttä. Silakoiden maku jäi kuitenkin turhan hailakaksi. 

Blogikamuilta hankittu ankka onnistui todella hyvin, lapsetkin kiittelivät makua. Granaattiomenat olivat hyvä pari ankalle. Tähänkin tulossa ohjetta myöhemmin. Perunalaatikko nyt taipuu Jukan hyppysissä aina herkuksi. Lanttulaatikko hankittiin viime vuoden tapaan taas torilta, mutta nyt laatu prakasi pahasti. Rakenne oli vetinen, muttei pehmeä vaan hituinen. 

Kokonaisuudessaan olimme oikein tyytyväisiä joulupöytämme. Ankka oli joulupöydässä uusi juttu, mutta voisi hyvin ilmestyä iloksemme myös ensi vuonna. Sen maku käy mielestämme hyvin yhteen esimerkiksi perunalaatikon kanssa. Mitoitus onnistui myös hyvin, sillä kahden aterioinnin jälkeen kaikki oli syöty. 

Hawksmoorin ankkarasvaiset perunat

Tykkäämme kovasti Mikko Takalan Optiossa julkaistavista jutuista, jossa testataan keittokirjojen reseptejä ja verrataan kuvissakin omia aikaansaannoksia kirjan vastaaviin. Tästä juttusarjasta Jukka oli poiminut lontoolaisravintola Hawksmoorin perunat, joiden salaisuus oli ankanrasvassa rapsakoittaminen.

Teemme lohkoperunoita usein, mutta sillä lailla perinteisesti raakana pellille ja öljyä sekä mausteita perään. Ne ovat oikein mainio ruoka, mutta nämä esikeitetyt, ankanrasvassa rapeaksi paistuneet potut löivät kyllä laudalta mennen tulleen "tavikset".

Ankanrasva lusikoitiin meillä ankka confit-purkista. Loppu rasva pakastettiin jääpalamuoteissa, josta niitä on sitten kätevä sulatella.

Myös Ankerias Vipunen oli tehnyt näitä ihania pottuja. Heillä perunat tarjottiin herkullisesti esillepannun tartar-pihvin kanssa. Meillä perunat nostettiin lautaselle karhun ulkofileen ja ruusukaalien kera.

HAWKSMOORIN PERUNAT

1 kg jauhoisia (puikula)perunoita

5-7 rkl ankan- tai hanhenrasvaa

timjaminoksia

4 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Kuori ja paloittele perunat. Keitä reilusti suolatussa vedessä, niin että ovat just eikä melkein kypsiä. Älä keitä hajoavan kypsiksi. Laita perunat uunivuokaan- tai pellille.

Kuumenna ankanrasva pannulla äärimmäisen kuumaksi. Kaada perunoiden päälle ja sekoittele joukkoon hyvin.

Lykkää perunat 220°C asteiseen uuniin noin tunniksi.  Sekoittele välillä.

Lisää timjami ja valkosipulinkynnet viisitoista minuuttia ennen perunoiden uunistaottoa sekaan. Halutessasi ota pois ennen ruokailua. Ripsi pottujen päälle vielä sormisuolaa ja nauti!

Täydellistä ankkaa

Kauppalehti Optiossa on pitkään ollut Reseptitesti –niminen palsta, jossa toimittaja kokeilee jonkin keittokirjan reseptiä. Lehdessä on aina myös kuva alkuperäisessä lähteessä olleesta ruuasta sekä toimittajan tekemä versio. Joskus kuvavertailu on aika mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kastikkeiden väri ei ole sinne päinkään samanlainen, vaikka ruoka on tehty samalla ohjeella. Vastaavaan on varmasti moni kotikokki törmännyt, minä ainakin.

Taannoin oli Reseptitestissä "John Torode’s Chicken and Other Birds" -teos, ja testin otsikko oli kuten tämän postauksen: Täydellistä ankkaa. Toimittaja kertoo, että Toroden ohjeella ankanrinnasta tulee rapeakuorinen, suussa sulava pinkki herkku. Salaisuutena on kylmä paistinpannu, eikä mitään lisättyä rasvaa pannuun. Tarvitaan siis yksi ankanrinta ruokailijaa kohden. Tee nahkapuoleen viiltoja, mutta älä leikkaa lihaan asti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita rinnat kylmälle pannulle. Siis ankanrinnat. Laita levy noin puoliteholle ja paistele kymmenisen minuuttia. Ohjeen mukaan ”kun nahka alkaa tummua fileiden ympäriltä ja pannulla on 1-2 sentin kerros sulanutta ankanrasvaa, mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla, käännä ja paistele noin 2 minuuttia. Laita lämpö lopuksi täysille ja paistele noin kaksi minuuttia”. Meillä liha meni hiukan liian kypsäksi. Varmaan noin kahdeksan minuuttia olisi riittänyt, jotta liha olisi ollut hiukan punertavampi. Anna fileiden vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Lihan pinta oli mukavan rapsakka ja liha pehmeää, joskin hiukan liian kypsää kuten totesin. Ei siis ihan täydellistä ankkaa.

Ankkapiiraset ja mustikkapavlova kahvipöytään

Hoisin-kastikkeen ansiosta itämaiselta vivahtavaa ja mielestämme näyttävää suolaista kaffepöytään. Piiraat syntyvät helposti valmisvoitaikinasta. Lähteenä reseptiin oli Gummeruksen julkaisema "Suolaiset ja makeat piirakat".

Pohja:

Viiltele ja taittele voitaikinaneliöt yllä olevan mallin mukaan. Kaupan valmiita levyjä on ehkä tarpeen kaulita hiukan ohuemmiksi, koska jotkut omista piiraistamme turposivat hiukan liikaa. Siistein tulos taittelusta tulee, kun taikina on vielä hiukan pakkasesta kohmeinen. Voitele piiraiden raunat maidolla tai munalla. Pistele pohjat haarukalla. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Me teimme 9 näitä pohjia, mutta täytettä olisi riittänyt varmaan tuplamäärään. Noh, täyte odottelee nyt pakkasessa uutta tulemistaan.

Täyte:

valmiiksi kypsennettyä ankankoipea tai meidän tavallamme ankanrintaa pakkasesta sulatettuna ja uunissa paahdettuna, jäähtyneenä pilkottuna (teimme jo edellisenä päivänä)

6 rkl ranskankermaa

8 rkl hoisin-kastiketta

6 kevätsipulia ohuiksi suikaloituna/ruohosipulia

kurkkua tikuiksi leikattuna

(tuoreita korianterilehtiä)

Sekoita kulhossa hyvin ankanpalat, ranskankerma ja hoisin-kastike. Jaa pohjille ja paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes taikina on noussut ja pinta on kullanruskea.

Sekoita kevätsipuli, kurkku ja halutessasi uimahallin makuinen korianteri. Asettele seos piiraiden pinnalle juuri ennen tarjoilua.

Tarkkasilmäisimmät ehkä hoksasivat, ettei meidän piiraidemme päällä pötköttele ainuttakaan sipulaa. No ei, kun kaupoista ei löytynyt! Kävimme kolmessa ja soitimme kahteen kunnes luovutimme. Laitoimme muutaman ruohosipulinpätkän laihaksi lohduksi.

Ja nokkelimmat pokkelimmat ehkä hoksasivat että näissä piiraissa on paljon samoja aineita kuin taivaallisessa Pekingin Ankassa. Sitä voi maistella meidän tavallamme valmistettuna täällä.

Makeana tarjosimme mm. pavlovaa, jonka päälle laitoimme tällä kertaa kermavaahtoa, pensasmustikoita ja suklaata "nauhana".

Näiden tarjottavien myötä toivotamme herkullista viikonloppua kaikille blogimme lukijoille!

Pekingin ankka

Maistoimme Pekingin Ankkaa Pekingin matkallamme (kuinkas muuten) pari vuotta sitten. Se oli niitä harvoja ruokia joita tuolloin 2-vuotia poikammekin suostui syömään (vesimelonien ja jäätelön lisäksi). Meidät aikuiset maku vei kerta kaikkiaan mennessään!

Kiinassa ateria tarjoiltiin niin, että pöytään tuotiin ohuen ohuita ”pannukakkuja” eli lootuksenlehtileipiä bambukorissa, kurkkusuiroja ja kevätsipulia, sekä tummaa kastiketta. Kiinalaiseen tyyliin joka vadilla oli tietysti upeita hedelmistä, kasviksista tai/ja kukista tehtyjä koristeita. Sitten tuli kokki kokonaisen ankan kanssa, jonka hän pilkkoi edessämme sopiviksi paloiksi. Mitä enemmän ankan pinnassa oli läskiä, sen maistuvampaa ja kalliimpaa se oli.

Annos koottiin asettamalla ”letun” päälle kastiketta, ankkaa, kevätsipulia ja kurkkua. Sitten lettu kääräistiin täytteiden ympäri ja syötiin käsin. Mmmmmm! Vieläkin vesi herahtaa kielelle. Näitä lettuja oli joka syöjälle varattu useampi. Mahdollinen ”yli jäänyt” ankka valmistettiin vielä toivomallasi tavalla edelleen, esim. friteerattiin.

Nyt päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa vierasruuaksi tätä herkullista ateriaa. Lisäksi valmistimme valmiiksi ”kuorrutettuja”, kaupan pakastealtaasta löytyviä mustekalarenkaita ja jättikatkaravunpyrstöjä friteeraamalla. Jälkiruuaksi kokosimme hedelmäsalaatin koverrettuun ananaksenkuoreen. Banaanin, päärynän, ananaksen ja viinirypäleiden lisäksi kokeilimme ensimmäistä kertaa värikästä, mutta maultaan melko laimeaa Kiwanoa. Leikkasimme eksoottisen hedelmän pitkittäin neljään osaan ja asetimme väriläiskäksi salaatin päälle. Mukaan pyöräytimme vielä jäätelöä.

Fiilistä ateriaan toivat pitkä valmistelu ja kattaus kiinalaiseen tyyliin. Emme etsinnöistä huolimatta löytäneet lähisupermarketeistamme kiinalaista Tsing Tao-olutta , eikä Stockalle ollut aikaa lähteä. Hiukan jäi harmittamaan, mutta punaviinikin toimi. Lootuksenlehtileipiä etsimme valmiina (tuloksetta), joten ahkera mieheni leipoi ne itse. ”Lätyt” olisivat voineet olla ohuempia, mutta ei nytkään ollut valittamista. Ankan olisi suonut olla läskisempää. Näistä nurinoista huolimatta ateria oli todella herkullinen ja suosittelemisen arvoinen!

Seuraavassa ohjeet Pekingin ankka- aterian toteutukseen kuten me sen teimme:

Lootuksenlehtileivät:

3 kuppia vehnäjauhoja (1 kuppi = 2, 37 dl)

1,5 kuppia kiehuvan kuumaa vettä
1 teelusikallinen kylmää vettä

(seesami)öljyä

Yhdistä jauhot kuumaan veteen kunnes seos on tasaista ja sitten lisää kylmä vesi. Vaivaa taikanaa kunnes se on pehmeää ja tasaista. Anna taikinan levätä 30 minuuttia kumotun kulhon alla.

Jaa taikina 2 osaan ja vaivaa kunnes tasaista. Rullaa osat 16 tuumaa pitkiksi ja jaa 16:een osaan. Pyörittele taikinat palloiksi ja paina 2-2,5 tuuman lätyiksi käsillä. Maalaa puolet taikinaletuista öljyyn kastetulla pullasudilla ja laita toiset lätyistä öljyttyjen päälle, joten saat 16 paria.

Kaulitse lättypari halkaisijaltaan 5 tuuman ohuiksi lätyiksi.

Kuumenna kuiva pannu. Laita 1 lätty ja paista 1 minuutti tai kunnes vaalean ruskeita pisteitä alkaa näkyä pinnassa. Paista myös toiselta puolelta. Irrota lätyt toisistaan ja laita höyrykattilan höyryosaan. Varsinaisessa kattilaosassa tulee olla kuumaa vettä, jolloin lätyt säilyvät notkeina.

Kokeilimme lättyjen paistoa myös ilman että niistä tehtiin pari ennen kaulitsemista. Kaksoislätty toimi kuitenkin paremmin, joten on siinä joku juju.

"Lätyt" teimme valmiiksi jo pari tuntia ennen ruokailua ja hyvinä pysyivät höyrykattilassa.

Ohje lootuksenlehtileipiin löytyi täältä .

Kastike:

sekoita keskenään
3 rkl luumukastiketta*
2 rkl Hoisin-kastiketta
1 rkl (seesami)öljyä
½ tl raastettua appelsiininkuorta
½ tl inkivääritahnaa
4 tl soijaa
Tarjoile kylmänä

Meidän makuumme inkiväärin määrää voisi vähentää.
*Luumukastiketta ei kaupasta löytynyt, joten teimme itse sitä seuraavanlaisesti: laitoimme pikkukattilaan kolme kuivattua luumua ja peitimme ne vedellä. Keitimme niitä hetken ja muussasimme sitten mössöytyneet luumut lopullisesti sauvasekoittimella.

Ohje tähän löytyi Stockmannin ruokaliitteestä 04/2005, joskin lisäsimme alkuperäiseen soijaa.

Ankan paistaminen

2 ankanrintaa (noin 750 g)
3 rkl tummaa soijaa
1 rkl melassisokeria (me käytimme tavallista)

Vedä ristikko ankanrintojen rasvakerrokseen. Aseta uuniritilälle ja nosta ritilä tiskialtaan päälle. Kaada iso kattilallinen (me: vedenkeittimestä) kiehuvan kuumaa vettä rasvakerroksen päälle niin että osa rasvasta sulaa pois. Anna jäähtyä ja kuivaa talouspaperilla.
Siirrä ankanrinnat uunivuokaan. Sekoita soija ja sokeri, hiero ankanrinnoille. Kypsennä ankanrintoja 30-40 minuuttia 200 asteisessa uunissa läpikypsiksi.
Nosta uunista ulos ja anna levätä 10 minuuttia. Viipaloi liha.

Ohje tähänkin löytyi Stockmannin ruokaliitteestä 04/2005